Tilannejohtaminen kriisinhallintaoperaatioissa : johtamisen kokonaisuus tilannejohtamisessa kriisinhallintaoperaatioissa

Tutkimuksen tutkimustehtävänä on ymmärtää ja täsmentää ilmiötä, joka on tilannejohtaminen kriisinhallinnan kontekstissa, sekä ilmiön tieteellistäminen ja sen liitäminen Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisenlaitoksen johtamisen nelikenttään (Aalto 2005). Alakysymykset, joiden kautta johtamisen kokonaisuutta voidaan hahmottaa, ovat: 1. Mikä ero on tilannejohtamisen ja taistelujohtamisen välillä? 2. Vaikuttavatko epäviralliset organisaatiot tilannejohtamisessa? 3. Miten ja mitkä sisäsyntyiset reaktiot vaikuttavat tilannejohtajaan ja johdettaviin? 4. Pystyvätkö syväjohtamisen malli ja Herseyn & Blanchardin tilannejohtamisen malli kuvaamaan ja selvittämään tilannejohtamisen? 5. Mistä tulee normiperusta kriisinhallintaoperaatioissa tilannejohtamista vaativissa tilanteissa?

Tutkimus on ajankohtainen, koska tämän päivän rauhanturva- tai kriisinhallintajoukkojen tehtävät ovat muuttuneet huomattavasti vaativammiksi kuin ennen. Suomen poliittinen johto on julkilausunut halun olla mukana EU:n ja NATO:n kriisinhallintaoperaatioissa ja niiden suunnittelussa. Tämä halu on tuotu selvästi esille Valtioneuvoston selonteossa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2004.

Tutkimus on luonteeltaan laadullinen, monitieteinen ja kuvaileva tutkimus. Painopiste on johtamisen tutkimisessa, koska se on tilannejohtamisen keskeisin elementti. Tutkimusmenetelminä käytän kirjallisuus- ja asiakirjatutkimusta, asiantuntijahaastatteluja, teemahaastatteluja toteutettuna yksilöhaastatteluina ja omaa pohdintaa KFOR-operaatiosta saamieni kokemusten perusteella, mikä toimii tutkijan subjektiivisena, kokemusperäisenä tietopohjana.

Tutkimuksessa tutkitaan tilannejohtamista kriisinhallintaoperaatioiden kontekstissa, mikä tässä tutkimuksessa on rajattu käsittelemään KFOR-kriisinhallintaoperaatiota. Tutkimuksessa johtamistoimintaa lähestytään taistelujohtamisen ja rauhanajan johtamisen näkökulmista, koska johtamistoiminnassa on piirteitä molemmista. Tutkimuksessa tilannejohtamisella tarkoitetaan johtamistoimintaa ei-tavanomaisessa tilanteessa. Tämänkaltaisessa tilanteessa on uhkana joutua voimankäyttötilanteeseen annettua tehtävää suoritettaessa. Puolustusvoimissa tämänkaltainen tilannejohtaminen realisoituu rauhanajan vartiostojen toiminnassa (vähäistä), muille viranomaistahoille annettavissa virka-aputehtävissä, esimerkiksi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito (YJT) (vähäistä) ja ennen kaikkea kriisinhallintaoperaatioissa (toistuvaa). Tutkimuksen ja tulkinnan perusteella olen päätynyt siihen lopputulokseen, että tilannejohtamisen ja taistelujohtamisen suurin eroavaisuus on toiminnan laillisuuspohja. Kriisinhallinnan kontekstissa laillisuuspohjan muodostavat kansainvälisen yhteisön mandaatti ja kansallinen kriisinhallintaan vaikuttava lainsäädäntö, esim. Rikoslaki ja Kriisinhallintalaki. Taistelujohtamisessa laillisuuspohja tulee poikkeusolojen lainsäädännöstä ja sotaa koskettavista kansainvälisistä oikeussäännöistä. Kun verrataan keskenään Poliisin YJT-tehtäviä suorittaessaan käyttämää tilannejohtamista, Rajavartiolaitoksen operatiivisissa tehtävissään käyttämää rajavartiotilanteidenhallintaa, kriisinhallinnan kontekstissa suoritettavaa tilannejohtamista ja ennen kaikkea sodanajan taistelujohtamista, kyseessä on tutkijan tulkinnan mukaan samaan johtajuuteen kuuluvan ilmiön eri ilmenemismuotoja eri organisaatiorakenteissa ja toimintakulttuureissa.