Luottamus seudullisen palvelukeskuksen hinnoittelun rakentumisen keinona

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millainen hinnoittelumalli koetaan asiakkaiden mielestä tasapuolisimmaksi ja millainen rooli luottamuksella on seudullisen perustietotekniikkapalvelukeskuksen ja sen asiakasorganisaatioiden sekä myös liikelaitoksen toimintaa ohjaavan asiakasyhteistyöryhmän jäsenten kesken palvelujen tuotteistamiseen ja hinnoitteluun liittyen. Teoreettisessa osuudessa selvitetään mitä tuotteistamisella tarkoitetaan ja miten tuotteistaminen liittyy hinnoitteluun, mitä hinnoitteluvaihtoehtoja julkishallinnon organisaatiossa voidaan käyttää, mitä luottamuksella käsitetään ja mitä seudullisen yhteistyön eri toimintamuotoja tässä palvelukeskuksessa on käytetty. Empiirisessä osuudessa on kuvattu ICT Kymiin kohdistuvaa tutkimusta ja sen tuloksia. Työ toteutettiin keväällä 2014 toimintatutkimuksena, jossa ICT Kymi -kunnallisen liikelaitoksen asiakasyhteistyöryhmä osallistui uuden hinnoittelumallin suunnitteluun. Aineistoa kerättiin haastatteluin sekä ryhmän työpajatapaamisissa ja kokouksissa. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että luottamus mahdollistaa tuotteistuksen tasosta poikkeavan, yksinkertaisemman hinnoittelumallin käytön.

Yrityskauppaa suunnittelevan pienyhtiön näkökulma käyttöomaisuusosakkeiden verovapaaseen luovutukseen

Tämän Pro Gradu -tutkielman keskeisimpänä tavoitteena oli tutkia käyttö-omaisuusosakkeiden verovapaata luovutusta ja selvittää, löytyykö asian-tuntijalausuntojen ja oikeuskäytännön perusteella sellaisia yleistettäviä rajauksia, joita luovutusta harkitseva pienyhtiö voi hyödyntää luovutusta suunnitellessaan. Tutkimus yhdistää laadullisen tutkimuksen ja tapaus-tutkimuksen. Aineistonkeräystapana käytettiin haastattelua, ja tehtyjä ha-vaintoja sovellettiin caseyhtiöön. Haastattelukysymykset laadittiin oikeus-käytännöstä esiin nousseiden havaintojen perusteella, ja osa havain-noista sai vahvistusta, kun taas osa kyseenalaistettiin varsin voimakkaas-tikin. Tutkimustulokset osoittavat, että lainsäädäntö on asian suhteen to-della ympäripyöreä, eikä oikeuskäytäntökään tarjoa kuin erittäin leveitä rajauksia. Nykyisten tietojen valossa luovutusta harkitsevista tai luovutus-kelpoisia osakkeita omistavista pienyhtiöistä todella suuri osa on niin sa-notulla harmaalla alueella, jolla he eivät voi olla varmoja luovutuksensa verokohtelusta. Tutkimustulosten perusteella olosuhteiden vaikutus luo-vutuksen verokohteluun on pienyhtiön verotuksen ennakoitavuuden kannalta kohtuuton.

Hallintoelinten oikeudenmukainen palkitseminen - toimialavertailu osuustoiminnallisissa organisaatioissa

Työn tarkoituksena oli lähteä tutkimaan palkitsemisen, vaativuuden ja tehtävien eroavaisuuksia kolmen osuustoiminnallisen organisaation hallintoelinten välillä. Tavoitteena oli selvittää, miten palkitsemisen horisontaalista oikeudenmukaisuutta voitaisiin kehittää osuustoiminnallisten organisaatioiden hallintoelimissä. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselylomaketutkimuksena, ja analysointimenetelmänä käytettiin regressioanalyysiä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostui palkitsemisesta ja sen oikeudenmukaisuudesta keskittyen horisontaaliseen ulottuvuuteen, työn vaativuudesta sekä aiempien tutkimusten perusteella palkitsemiseen vaikuttavista tekijöistä muun muassa rakenteen, toimialan ja strategian näkökulmista. Tutkimuksessa havaittiin, että tilaajaorganisaatiossa X palkkiot olivat vertailuorganisaatiota Y ja Z korkeammat. Erot vaativuuden ja tehtävien osalta eivät olleet yhtä suuria kuin palkkioissa, mutta organisaatiossa X nämäkin olivat pääasiassa korkeammalla tasolla. Regressioanalyysissä kävi ilmi, että työn vaativuus selittää suurimman osan palkitsemisen kertymästä ja muut tilastollisesti merkittävät selittävät muuttujat olivat huomattavasti vähäisempiä. Organisaation X korkeamman palkkiotason voitiin nähdä johtuvan erilaisesta palkkiorakenteesta sekä siitä, että se otti palkitsemisessa organisaation koon huomioon; palkkiot vaihtelivat huomattavasti enemmän alueorganisaatioiden kesken kuin organisaatiossa Y ja Z. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että työn vaativuusarviointi palkkioiden horisontaalista oikeudenmukaisuutta arvioitaessa on merkittävimmässä asemassa. Muiden tarkasteltujen muuttujien osalta tulokset eivät olleet aivan odotetun kaltaisia tai täysin yhdenmukaisia aiempien tutkimusten kanssa, vaikka samansuuntaisiakin havaintoja saatiin. Työn tärkein anti oli kuitenkin työn vaativuusarvioinnin tärkeyden havaitseminen hallintoelintyön palkitsemisen yhteydessä horisontaalisella tasolla.

Johtamisen, kommunikaation ja organisaation oikeudenmukaisuuden vaikutus sitoutumiseen ICT-alan organisaatiossa ja sitouttamisen keinot

Organisaatioon sitoutuminen on organisaation kannalta kriittinen ilmiö. Sen nähdään vähentävän henkilöstön vaihtuvuutta ja aineettoman pääoman katoa organisaatiosta. Tässä työssä tutkittiin erään valtionhallinnon laitoksen henkilöstön organisaatioon sitoutumisen tasoa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa organisaatioon sitoutumista tarkasteltiin johtamisen, kommunikaation ja organisaation oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Kaikkia tutkittavia tekijöitä tarkasteltiin sekä globaalista, että lokaalista näkökulmasta. Tutkimuksessa havaittiin ainoastaan globaalin tason vaikuttajilla olevan merkittävä vaikutus organisaatioon sitoutumisessa, ainoana poikkeuksena lokaali oikeudenmukaisuus. Organisaatioon sitoutumisen havaittiin perustuvan sitoutumisen tunneperäiseen elementtiin, velvollisuudentunnon ja jatkuvuusperäisen komponentin jäädessä heikommiksi. Merkittävä havainto oli tutkimuksissa havaittujen demografisten vaikuttajien korreloivan joko ainoastaan heikosti tai ei lainkaan organisaatioon sitoutumiseen. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös kriittisten asiantuntijoiden ja perusasiantuntijoiden sitoutumisen eroja. Kriittisten asiantuntijoiden havaittiin olevan heikommin sitoutuneita ja sitoutumisen tekijöiden globaalin tason vaikutuksen olevan merkittävästi vahvempi heihin, kuin perusasiantuntijoihin. Perusasiantuntijoiden havaittiin kiinnittyvän lokaaleihin tekijöihin, joilla on heikompi, tai ei juurikaan vaikutusta organisaatioon sitoutumiseen. Vaikuttavimmiksi organisaatioon sitoutumista vahvistaviksi tekijöiksi tunnistettiin johtamisen ja kommunikaation laadukkuus, ja organisaation osoittama oikeudenmukaisuus.

Veroriskien hallinta siirtohinnoittelussa

Tutkimukseni käsittelee siirtohinnoitteluun liittyvien veroriskien hallintaa erilaisten kansallisten ja kansainvälisten prosessien avuin. Tutkin, mitä menettelyjä kansainvälisellä konserniyrityksellä on voimassa olevan Suomen sisäisen lainsäädännön, EU-vero-oikeuden ja verosopimusoikeuden mukaan käytettävissään, miten menettelyt etenevät ja mitkä ovat niiden edut ja ongelmakohdat. Lisäksi pohdin mahdollisia tulevaisuuden kehityssuuntia kyseisten prosessien osalta. Viime vuosien aikana kansainvälisten konsernien siirtohinnoittelusta on käyty paljon julkista keskustelua. Siirtohinnoittelun valvontaan on jo useassa maassa lisätty huomattavasti resursseja. Lisääntyneiden verotarkastusten seurauksena myös siirtohinnoitteluoikaisujen määrä on selkeästi kasvanut. Yritysten tulee toimia jatkossa siirtohinnoitteluasioissa entistä huolellisemmin. Tutkimukseni tavoitteena oli ensinnäkin selvittää, mitä menetelmiä verovelvollinen voi hyödyntää kotimaisella ja kansainvälisellä tasolla varmistaakseen siirtohinnoittelunsa markkinaehtoisuuden. Ennen säännönmukaisen verotuksen toimittamista yritys voi saada siirtohinnoittelukysymykseen sitovan ratkaisun veroviranomaiselta. Kotimaassa yritys voi tukeutua ennakkoratkaisumenettelyyn. Kansainvälisellä tasolla niin sanottu ennakkohinnoittelusopimus on koettu tehokkaaksi menetelmäksi estää veroriskien toteutuminen. Nostan esiin myös siirtohinnoittelun dokumentointiprosessin, sillä se on erittäin tärkeä osa siirtohinnoittelun markkinaehtoisuuden analysointia ja todentamista. Näitä ennakoivia menettelyjä tulee jatkossa hyödyntää entistä aktiivisemmin, jotta siirtohinnoitteluoikaisu voidaan tehokkaasti välttää. Tutkimukseni toinen tavoite oli selvittää, mitä menetelmiä kansainvälisellä konsernilla on käytettävissään taloudellisten seuraamusten ja kansainvälisen taloudellisen kahdenkertaisen verotuksen poistamiseksi, mikäli siirtohinnoitteluoikaisu toteutuu. Kun verotarkastuksen ja siirtohinnoitteluoikaisun riski on viimeaikaisen kehityksen myötä kasvanut, tulee yrityksen tuntea myös eri muutoksenhakukeinot. Kotimaisen verovalitusprosessin lisäksi yritys voi hyödyntää myös verosopimuksiin perustuvaa vastaoikaisumenettelyä ja keskinäistä sopimusmenettelyä. Tehokkain menettely kahdenkertaisen verotuksen poistamisessa on kuitenkin Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä sovellettava keskinäinen sopimusmenettely, joka perustuu jäsenvaltioiden solmimaan arbitraatiosopimukseen.

Tekstiviestit markkinointikeinoja hyödyntävänä viranomaisviestintänä

Työssä tutkitaan Verohallinnon Henkilöverotusyksikön mahdollisuuksia hyödyntää tekstiviestejä asiakkaiden ohjaukseen ja sähköisien palveluiden markkinointiin. Tekstiviestimarkkinoinnin haasteet, tavoitteet ja lainsäädännön reunaehdot käsitellään teoriaosuudessa. Käytännön osuudessa selvitetään Verohallinnon mahdollisuuksia tekstiviestikanavan käyttöönotolle ja kartoitetaan tekstiviestien käyttökohteita. Työssä tehdään myös ehdotus massatekstiviestikampanjasta. Tutkimuksen lopputuloksien perusteella tekstiviestikanavan käyttöönotolle ei ole esteitä ja sille löytyy useita verotuksen vuosikellon mukaisia käyttökohteita. Tekstiviesteistä saatavia hyötyjä kannattaa mitata ja analysoida useamman tekstiviestikampanjan avulla.

Sisäisten palveluiden siirtohinnoittelu

Siirtohinnoittelu on yksi kansainvälisten konsernien tärkeimmistä verokysymyksistä ja samalla yksi valtioiden suurimmista verotukseen liittyvistä ongelmakentistä. Yhteinen konserni-intressi ja erot valtioiden verojärjestelmissä saattavat houkutella konserniyhtiöitä poikkeamaan markkinaehtoisesta hinnoittelusta keskinäisissä liiketoimissaan ja sisäinen palvelukauppa sisältää erityisen suuren verosuunnitteluriskin palveluiden moninaisen ja aineettoman luonteen vuoksi. Kansainvälisen verotuksen näkökulmasta on keskeistä tunnistaa, onko sisäistä palvelua todellisuudessa suoritettu ainakaan siinä mittakaavassa, että se oikeuttaa tai velvoittaa perimään sisäistä palvelumaksua ja onko suoritteen ominaisuuksista johtuen kyseessä edes liiketulona verotettava palvelu vai jokin muu suorite. Tulotyyppien erilainen verokohtelu luo kannusteen pyrkiä määrittämään sisäinen palvelusuorite erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa palvelua tarjotaan jonkin muun suoritteen yhteydessä ja suoritteiden välinen rajapinta on häilyvä. Palveluiden määrittäminen on olennaista myös markkinaehtoisen hinnan asettamisen ja siirtohinnoittelumenetelmän valinnan kannalta. Yhteisestä konserni-intressistä johtuen palveluiden siirtohinnoittelua tarkastellaan objektiivisesta näkökulmasta ja palvelumaksun perimisoikeuden ja -velvollisuuden lähtökohtana on palvelua vastaanottavan konserniyhtiön hyödyn odotus. Palvelumaksu on lähtökohtaisesti veloituskelpoinen silloin, kun riippumattomien yritysten välillä oltaisiin valmiita maksamaan vastaavasta palvelusta ja korvaus perustuu spesifiin toimintaan. Myös palveluiden yksilöllisillä ominaisuuksilla on vaikutusta veloituskelpoisuuden arvioinnissa. Palvelumaksun määrittämisessä voidaan lähtökohtaisesti soveltaa mitä tahansa OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden mukaista menetelmää, mutta kustannusvoittolisämenetelmän ja kustannuspohjaisten menetelmien yleensäkin on todettu soveltuvan parhaiten juuri palveluiden siirtohinnoitteluun. Tutkielma edustaa lainsäädännölliseltä perustaltaan vero-oikeudellista tutkimusta ja se käsittelee palveluiden siirtohinnoittelua kansainvälisen vero-oikeuden ja tuloverotuksen näkökulmasta. Oikeusdogmaattiselle tutkimusotteelle tyypilliseen tapaan tutkielmassa pyritään säännönmukaisesti systematisoimaan ja tulkitsemaan voimassa olevaa lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä. Tarkastelu pohjautuu pääasiassa kansalliseen lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön, oikeuskirjallisuuteen, lain valmisteluaineistoihin, sekä Euroopan Unionin ja OECD:n tuottamiin materiaaleihin. Keskeisessä asemassa ovat erityisesti OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden sisäisiä palveluita koskevat ohjeistukset, sekä tulotyyppien rajanvetokysymysten osalta OECD:n malliverosopimuksen kommentaariosio.

Kiinteistön välillinen omistaminen konsernirakenteessa kiinteistöstä saatavan tulon tuloverotuksen näkökulmasta

Pro gradu –tutkielman ensisijaisena tavoitteena on selvittää miksi kiinteistön omista-minen on perusteltua järjestää konsernissa kiinteistöyhtiön välityksellä. Tutkielman aiheen käsittely on rajattu koskemaan vain kotimaista lainsäädäntöä. Tutkimuson-gelman perusteella tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan emoyhtiön näkökulmas-ta siihen kohdistuvia tuloverovaikutuksia, kun se omistaa kiinteistöyhtiön. Tutkielmas-sa on tutkimusmetodina sovellettu lainoppia ja tutkimus kuuluu vero-oikeuden alaan. Koska vero-oikeutta tulkitaan lain sanamuodon mukaisesti, tutkimuksessa annetaan runsaasti painoarvoa voimassa olevalle lainsäädännölle. Kuitenkin tulkinnanvaraisis-sa kysymyksissä tutkielmassa on myös hyödynnetty korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytäntöä sekä vero-oikeudellista kirjallisuutta. Tutkielmassa selvitettyjen seikkojen perusteella voidaan todeta, että yksiselitteisen tulkintasuosituksen antaminen tutkimusongelman ratkaisemiseksi on haastavaa, kos-ka jokaisen yrityksen tarpeet kiinteistön omistamiseen vaihtelevat liiketoiminnan olo-suhteiden mukaisesti. Toisaalta konsernirakenteen synnyttämistä emoyhtiön ja kiin-teistöyhtiön välille voidaan perustella esimerkiksi osinkotulon verotehokkaalla kana-voimiselle kiinteistöyhtiön tasolta emoyhtiölle sekä konsernin efektiivisen veroasteen pienentämisellä konserniyhtiöiden välisen lainan avulla. Lisäksi kiinteistöyhtiön luovu-tustilanteessa verotuksen tulolähdejaon merkitys korostuu, kun ratkaistaan voidaanko myyntiin soveltaa elinkeinoverolain mukaista käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksen verovapaussäännöksiä, ja toisaalta, miten mahdollisia kiinteistöyhtiön myynnistä johtuvia luovutustappioita käsitellään emoyhtiön tuloverotuksen näkökulmasta.

Siirtohinnoittelun kehitys ja tulevaisuus vuosien 1994–2014 ammattilehtikirjoitusten perusteella

Pro gradu-tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten siirtohinnoittelun kehitys näkyy ammattikirjoituksissa 20 vuoden aikana sekä mihin suuntaan siirtohinnoittelu on kehittymässä tulevaisuudessa. Mitkä ovat siirtohinnoittelun riskit ja edut tutkimusaineiston perusteella ja minkälaisista näkökulmista siirtohinnoittelusta on 20 vuoden aikana kirjoitettu. Artikkeleista pyritään löytämään, minkälaisia eroja on suomalaisen ja kansainvälisen kirjoittelun väliltä. Tämä on laadullinen tutkimus, jossa käytetään tutkimusmenetelmänä sisällönanalyysia. Tutkimuksessa on sisällönanalyysin mukaisesti luokittelua, teemoittelua sekä vertailua. Tutkimusaineisto koostuu kolmesta lehdestä Verotus, Tilintarkastus-lehti, nykyään Balanssi ja The Accounting Review. Lehdistä on kerätty siirtohinnoittelua käsittelevät artikkelit 20 vuoden ajalta. Tutkimustulosten perusteella näkyy siirtohinnoittelun kehitys sekä kuinka aiheesta on tullut entistä keskeisempi. Siirtohinnoittelu on nyt merkittävässä roolissa kansainvälisessä verotuksessa. Haasteena nähdään markkinaehtoisen hinnan asettaminen oikeaan arvoon. Tärkeänä luokkana nousi siirtohinnoittelun kehittäminen. Myös valtioiden uhka siitä, että siirtohinnoittelun kautta verovaroja siirtyy toisiin valtioihin, oli yksi esiin noussut teema. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että siirtohinnoittelu on problemaattinen verotuksen aihe, koska selkeää suoraa siirtohintaa ei aina pystytä antamaan tuotteelle, palvelulle tai rahoitukselle, vaan hinta on veteen piirretty viiva. Siirtohinnoittelua pidetään uhkana valtioiden veropohjan rappeutumiselle, jos sen avulla siirretään varoja alemman verotuksen valtioihin. Konsernit toimivat entistä laajemmin eri valtioissa, joten niiden tavoitteena on suunnitella eri konsernin osien tulosta. Tulevaisuudessa on paljon kehityskohtia ja tarpeita siirtohinnoittelun alueella. Kehitykseen vaikuttavat valtioiden yhteisöveropoliittiset päätökset sekä valtioiden omat lainsäädännöt sekä valtioiden sitoutuminen OECD:n säännöksiin, joiden avulla pyritään yhtenäisiin toimintamalleihin. Jatkossa tutkimusta voisi laajentaa kansainvälisemmäksi sekä vielä syvemmin voisi miettiä myös kehityksen suuntia ja niiden vaikutuksia.

Korkojen vähennysoikeus elinkeinoverotuksessa

Tutkielmani käsittelee elinkeinoverolain mukaista korkojen vähennysoikeuden rajoitussäännöstä. Yritykset toimivat nykyään yhä enenevissä määrin kansainvälisessä ympäristössä. Yritystoiminta on globaalia, mutta verotus toimitetaan kuitenkin valtioittain kansallisen lainsäädännön perusteella. Yritysten on mahdollista hyödyntää eri maiden välisiä eroja suunnitellessaan toimintaansa. Veropohjan rapautuminen ja voittojen siirtäminen matalamman verotuksen valtioihin korkomaksuja hyödyntäen koetaan valtioiden veropohjien kannalta ongelmalliseksi. Ongelman taustalla on oman ja vieraan pääoman erilainen verokohtelu. Vieraan pääoman kuluihin lukeutuvat korot ovat yleensä vähennyskelpoisia velallisen verotuksessa, kun taas oman pääoman tuottona maksettavat osingot ovat osinkoa maksavan yhtiön verotuksessa usein vähennyskelvottomia. Verotus voi kannustaa yhtiöitä velkapainotteisempaan pääomarakenteeseen, jolloin korkomenon avulla yrityksen tulosta siirretään taloudellisesti toiseen valtioon. Ongelmaan puuttumiseksi on Suomessa otettu käyttöön korkojen vähennysoikeutta rajoittava säännös elinkeinoverolain 18 a §:ään. Tutkielma selvittää ensinnäkin, miten korkovähennyksiä on mahdollista hyödyntää verosuunnittelussa. Tämän lisäksi tutkielmassa olen esitellyt erilaisia keinoja puuttua laajan korkojen vähennysoikeuden myötä esiintyviin ongelmiin. Oikeusdogmaattisen otteen avulla tutkielma selvittää uuden sääntelyn keskeisen sisällön Suomessa. Tutkielman fokus on Suomessa, mutta koska kyse on vah-vasti kansainväliseen toimintaan linkittyvästä ongelmasta, niin on mielestäni ollut tarpeen tuoda esiin sääntelyä myös muiden maiden osalta oikeusvertailun avulla. Vertailemalla Suomessa käytössä olevaa sääntelyä Ruotsin, Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen sääntelyyn sekä tuomalla esiin kansainvälistä kehitystä olen pyrkinyt löytämään muutosehdotuksia korkojen vähennysoikeuden rajoitussäännöksiin. Tutkielmassa on siis myös oikeuspoliittinen ote, koska olen tuonut esille, miten aihetta koskevaa sääntelyä mahdollisesti tullaan kehittämään tulevina vuosina de lege ferenda. Tutkielman johtopäätöksenä esitän, että vaikka Suomessa käyttöönotettuun sääntelyyn kohdistuu muutospaineita, niin siitä huolimatta tuloslaskelmaan perustuva yleinen rajoitussäännös on kuiten-kin ollut paras tutkielmassa esitellyistä keinoista puuttua koroilla tapahtuvaan verosuunnitteluun. Muutostarpeita on kuitenkin seurattava erityisesti tulolähdejaottelun ja konserniverotuksen sekä sääntelylle olennaisten koron ja etuyhteyden käsitteiden osalta. Kansainvälisellä tasolla Euroopan unionin hankkeita sekä OECD:n BEPS-projektin suosituksia kannattaa mielestäni hyödyntää lain kehittämistarpeita arvioitaessa, sillä yhteisten linjausten ja ratkaisujen eteenpäin vieminen turvaa valtioiden veropohjaa paremmin kuin yksittäisten valtioiden erikseen tekemät lainsäädäntöratkaisut

Laittomasti Schengen-alueella olevien muuttovirrat ja niiden hallinta

Muuttovirtojen hallinta on osa kokonaisavaltaista maahanmuuton hallintaa, jossa Euroopan unionilla on lainsäädännöllisesti jaettutoimivalta jäsenvaltioiden kanssa. Maahanmuuton hallinta on osa kokonaisvaltaista maahanmuuttopolitiikkaa, joka on jatkuvassa vuorovaikutuksessa lainsäädännön kanssa. Näin ollen muuttovirtojen hallinta voidaan nähdä useita politiikanaloja läpäisevänä maahanmuuttopolitiikkana, jolla pyritään turvamaan jäsenvaltioiden edut, estämään laitonta maahanmuuttoa ja tarjoamaan suojaa sitä tarvitseville. Tämä politiikka jalkautuu lopulta kansallisella tasolla suoritettaviin viranomaistoimenpiteisiin, joilla pyritään varmistamaan Euroopan unionin poliittiset periaatteet, vapaus, oikeudenmukaisuus ja turvallisuus. Maahanmuuttopolitiikkaa tarkastellaan työssä rajaturvallisuusmallin mukaisesti ja se sidotaan osaksi sisäistä turvallisuutta. Kyseessä on oikeustieteellisiä menetelmiä hyödyntävä johtamisen tutkimus, jolla pyrittiin vastaamaan tutkimusongelmaan: Miten Suomessa pyritään hallitsemaan laittomasti Schengen-alueella olevien henkilöiden muuttovirtoja? Tutkimus kysymykseen vastattiin selvittämällä muuttovirtojen hallinnan kokonaisuutta, määrittelemällä käsitettä laittomasti Schengen-alueella oleva henkilö sekä selvittämällä niitä keinoja, joilla Suomen viranomaiset voivat vaikuttaa laittomasti Schengen-alueella olevien muuttovirtoihin. Suomen kannalta laittomasti Schengen alueella olevien henkilöiden muuttovirtojen hallinnassa korostuu Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikkaan vaikuttaminen ja sen jalkauttaminen viranomaistoimenpiteiksi. Suomen tehokkaan ulkorajavalvonnan ansiosta suurin laittoman maahanmuuton paine kohdistuu juuri valtakunnan sisärajoihin. Laittoman oleskelun estämiseksi ja paljastamiseksi korostuvat sisämaassa suoritettavat viranomaistoimenpiteet.

Uusjako? Vuoden 1993 tuloverouudistus, verohistoria ja pääoma

Suomessa astui voimaan vuoden 1993 alussa joukko uusia tulo- ja varallisuusverolakeja, jotka eriyttivät toisistaan ansio- ja pääomatulojen verotuksen. Verouudistus oli maan historian mittakaavassa poikkeuksellisen laajamittainen ja nopeasti toteutettu. Uudistus on sittemmin toisinaan käsitetty eräänlaiseksi uusjaoksi ansiotulonsaajilta pääomatulonsaajien hyväksi. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään yhtäältä tilastopohjaisen argumentoinnin, toisaalta verohistorian keinoin, voidaanko annettua verouudistusta pitää tämän kasvun selittävänä uusjakona, vai tuleeko tuloerojen sinänsä 1990-luvulla tapahtuneelle kasvulle etsiä muita syytekijöitä. Tutkielmani käyttää menetelminään perinteistä lähdekritiikkiä ja marxilaista voiton suhdeluvun laskutendenssin lain teoriaa. Näiden avulla on tultu tulokseen, jonka mukaan verouudistusta ei voida pitää tuloerojen kasvua selittävänä tekijänä, vaan niiden kasvu selittyy ennemmin pääoman tuottavuuden parantumisella 1990‒2000-luvulla.

Aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelu - erityistarkastelussa markkinointiin liittyvä aineeton omaisuus.

Siirtohinnoittelulla tarkoitetaan hinnoittelua samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden, eli etuyhteysyritysten välisissä liiketoimissa. Siirtohinnoittelu perustuu markkinaehtoperiaatteeseen, jonka mukaan konsernin sisäisessä kaupankäynnissä on käytettävä samoja hintoja ja muita ehtoja kuin vapailla markkinoilla. Siirtohinnoittelu on tällä hetkellä yksi ajankohtaisimmista kansainvälisen verotuksen aihepiireistä - jopa yli 70 % maailmankaupasta arvioidaan tapahtuvan konsernien sisäisenä kaupankäyntinä. Sekä valtioilla että yrityksellä on merkittäviä intressejä siirtohinnoitteluun liittyen, sillä konsernin sisäisessä kaupassa käytetyt hinnat vaikuttavat suoraan siihen, mihin konsernin yrityksistä tulo kertyy, eli missä vero lopulta maksetaan. Siirtohinnoittelu koskee kaikkia konsernin sisäisiä liiketoimia, niin tavaroiden ja palveluiden kauppaa, rahoitusta kuin aineetonta omaisuuttakin. Tämä tutkimus käsittelee aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelua. Nykyisin erityisesti aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelu on kiinnostuksen kohteena, sillä yritysten omistama aineeton omaisuus kuten tavaramerkit, brändit ja teknologia luovat hyvin suuren osan yritysten arvosta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mihin seikkoihin aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelussa on kiinnitettävä huomiota, jotta päästään mahdollisimman lähelle markkinaehtoista hintaa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan markkinointiin liittyvään aineettomaan omaisuuteen liittyviä erityiskysymyksiä. Tutkimusongelma voidaan jakaa seuraaviin osakysymyksiin: Mitä aineettomalla omaisuudella siirtohinnoittelussa tarkoitetaan? Kuka on aineettoman omaisuuden omistaja? Miten aineetonta omaisuutta voidaan konsernin sisällä siirtää? Miten aineettoman omaisuuden arvoa voidaan siirtohinnoittelussa lähestyä? Miten edellä esitetyt kysymykset käytännössä ilmenevät aineettoman markkinointiomaisuuden kohdalla? Tutkimus on vero-oikeudellinen ja tutkimuksen metodina on käytetty oikeusdogmatiikkaa. Tutkimuksen lähdemateriaalina käytetään OECD:n siirtohinnoitteluohjeita, kotimaista lainsäädäntöä ja lainvalmistelutöitä, muita virallistahojen julkaisuja, oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelussa markkinaehtoisen hinnan saavuttaminen on haastavaa. Ongelmia tuottaa erityisesti omaisuuden uniikki luonne, jolloin markkinaehtoperiaatteen soveltaminen on ongelmallista. Lisäksi määritelmän epäselvyys, omistajan tunnistamisen vaikeus, arvostamiskysymysten tulkinnanvaraisuus sekä tämänhetkisen aiheeseen liittyvän sääntelyn avoimuus vaikeuttavat käytännön siirtohinnoittelua.

Noviisiopettajan jaksaminen työyhteisössä

Tutkimuksen aiheena on noviisiopettajien kokema jaksaminen työyhteisössä ja opettajayhteisön vuorovaikutus. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten noviisiopettajat kokevat oman jaksamisensa ja opettajien välisen vuorovaikutuksen opettajayhteisössä. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä opettajan työssä jaksamiseen liittyvät tekijät vaikuttavat noviisiopettajan kokemaan jaksamiseen työyhteisössään. Jaksamista vähentäviä ja lisääviä tekijöitä tarkastellaan viiden eri työolotekijän avulla, joita ovat työn kuormittavuus, vaikutusmahdollisuudet, palkkiot, yhteisöllisyys ja oikeudenmukaisuus. Lisäksi selvitetään, missä määrin jaksamiseen liittyvät tekijät selittävät tutkittujen noviisiopettajien työssään kokemaa jaksamista. Tutkimukseen osallistui yhteensä kymmenen noviisiopettajaa, jotka olivat olleet työelämässä puolesta vuodesta kolmeen vuoteen. Noviisiopettajista yhdeksän oli Satakunnan alueelta ja yksi Uudeltamaalta. Tutkimusote oli kvalitatiivinen. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin ja analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaisesti. Aineiston analyysia jatkettiin vielä kvantifioimisella ja tyypittelyllä. Tutkimustulosten mukaan noviisiopettajien koettu työn määrä vaihteli sopivasta suureen työmäärään. Noviisiopettajien vaikutusmahdollisuudet olivat hyvät työyhteisöissä. Opettajan työssä eniten palkitsivat oppilaat. Noviisiopettajien palkka koettiin melko hyvänä, mutta heidän työnsä ehdot olivat huonot. Työyhteisön yhteisöllisyys ja oikeudenmukaisuus liittyivät aina toisiinsa. Hyvässä työyhteisössä oli yhteisöllisyyttä, yhteistyötä ja hyvä johtaja. Hyvä työyhteisö oli myös oikeudenmukainen, joka näkyi yhteisenä päätöksentekona, työyhteisön tasapuolisuutena ja kunnioituksena toisia työntekijöitä kohtaan. Huonossa työyhteisössä asiat olivat päinvastoin. Tutkimustuloksista syntyi kolme erilaista noviisiopettajien työyhteisön jaksamisprofiilia, jotka olivat haastavan, myönteisen ja yhteisöllisen työyhteisön jaksamisprofiilit. Tämän laadullisen tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää, mutta tulokset antavat viitteitä siitä, että työyhteisöt ovat hyvin erilaisia työhyvinvoinniltaan. Työyhteisöissä tulisi kiinnittää huomiota sen yhteisöllisyyden ja oikeudenmukaisuuden parantamiseen. Hyvän työyhteisön avulla noviisiopettajan työn kuormittavuus vähenee, koska hänellä on hyvä tukiverkosto ympärillään. Tulokset voivat auttaa noviisiopettajaa huomaamaan, että työyhteisön hyvinvointi on merkittävässä roolissa omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin.

Kapitalisaatiosopimusten arvostaminen eri tilanteissa

Kapitalisaatiosopimukset ovat vakuutustuotteita, jotka muistuttavat ominaisuuksiltaan rahatalletuksia, sijoitusinstrumentteja ja henkivakuutuksia. Kapitalisaatiosopimusten verotus on epäselvää suoran, kapitalisaatiosopimuksia koskevan sääntelyn puuttuessa. Lisäksi kapitalisaatiosopimusten epäselvä luonne hankaloittaa sovellettavan verotuksen valintaa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää henkivakuutuksiin kuuluvien kapitalisaatiosopimusten arvostaminen eri tilanteissa. Päätutkimusongelma on verotuksen perustana toimivan arvostuksen selvittäminen. Arvostuskäytäntöä selvitetään sääntelyn, oikeuskäytännön ja lain esitöiden avulla. Tutkielmassa on käsitelty korkoperusteisten ja sijoitussidonnaisten kapitalisaatiosopimusten sekä niiden yhdistelmän arvostaminen. Eri muotoisten kapitalisaatiosopimusten arvostamista tarkastellaan tuloverotuksen, perintö- ja lahjaverotuksen sekä elinkeinotoiminnan eri tilanteissa. Tutkielma on oikeusdogmaattinen tutkimus. Lisäksi tutkielmassa on oikeusvertaileva osuus, jossa käydään läpi eräiden Euroopan maiden arvostuskäytäntöjä ja verrataan niiden eroja Suomen arvostustapoihin. Tutkielman perusteella voidaan sanoa, että pääsääntöisesti kapitalisaatiosopimukset arvostetaan verotuksessa aina käypään arvoonsa huolimatta siitä mistä verolajista on kyse. Useimmiten kapitalisaatiosopimusten tuottoa verotetaan pääomatulona. Lisäksi havaittiin, että arvostustavat vaihtelevat huomattavasti jopa Euroopan sisällä. Tutkielmasta voi tehdä johtopäätöksen, että kapitalisaatiosopimusten verotus ei täytä hyvän verojärjestelmän kriteerejä ja tuotteen ominaisuudet eivät ole vakuutukselle ominaisia.