Käyttöpääoman hallinta - ajallinen tarkastelu 1990-1999

Tutkielman tavoitteena on ollut selvittää käyttöpääoman hallintaa. Tutkielmassa on tarkasteltu ajanjaksoa 1990-1999, jolloin suhdannevaihtelut osoittautuivat varsin merkittäviksi Suomen kansantaloudessa. Tutkimuksen keskeinen ongelma on laskusuhdanteen vaikutus kohdeyritysten käyttöpääoman hallintaan ja toimenpiteet, joita on käytetty toiminnan tuloksellisuuden parantamisessa. Tutkielmassa on pyritty analysoimaan kasvun vaikutusta käyttöpääomaa kuvaaviin tunnuslukuihin. Tutkimus on luonteeltaan case-tutkimus, jossa on osittain komparatiivisen tutkimusotteen piirteitä. Tutkielman teoriaosassa on paneuduttu käyttöpääoman ja sen eri osakomponenttien hallintaan. Kohdeyrityksiä on tarkasteltu mm.maksuvalmiuden, kiertoaikojen, kannattavuuden ja taloudellisen lisäarvon alueilta. Kahdessa tarkasteltavassa yrityksessä on myös tehty haastattelut, jotka ovat täydentäneet tutkimustuloksia. Kohdeyritykset on valittu sen mukaan, että niiden toimintaan kuuluvat laajat varastot. Tarkasteltavat yritykset ovat eri toimialoilta, joten keskinäisissä vertailuissa on isojakin eroja. Kohdeyritykset ovat päivittäistavaramarkkinoilla toimiva Kesko, energiatuotantoon keskittynyt Fortum ja telekommunikaatiotoimintaan keskittynyt Nokia. Tutkimustulosten perusteella käyttöpääomaan kohdistuvat toimenpiteet on havaittu vaikuttavan ratkaisevasti myös kannattavuuteen. Vaihto-omaisuuden koon pienentäminen on ollut tavoitteena jokaisessa kohdeyrityksessä. Yrityksen kasvaessa nettokäyttöpääoman rahoittamiseen käytetään pääsääntöisesti lyhytaikaista vierasta pääomaa ja omaa pääomaa. Taloudellisten vaikeuksien yhteydessä toiminnan kuluja karsitaan ja keskitytään ydinliiketoiminta-alueille. Vaikeudet näkyvät toiminnan tuloksessa ja sijoitetun pääoman tuotossa. Yrityksen kannattavuutta selittää korkea nettokäyttöpääomaprosentti. Jotta yritys pystyisi tuottamaan taloudellista lisäarvoa, täytyy sen menestyä keskimäärin muita paremmin. Tutkimustulosten mukaan käyttöpääomapolitiikka on enemmän ei-muodollista kuin tarkoin määriteltyä.

Toimitusvarmuus, laatu ja kustannus toimittajanvalintakriteereinä: Case Fenestra O

Tutkimuksen tavoite oli selvittää toimitusvarmuutta, laatua ja kustannusta toimittajanvalintakriteereinä karmiaihionprosessin mukaisesti. Näitä tutkittiin selvittämällä vallitsevaa tutkimusta, jonka avulla perehdyttiin mainitun prosessin eri vaiheiden tarvitsemiin toimittajanvalintakriteereihin. Samalla muodostettiin case-yrityksen tarpeisiin toimittajanvalintakriteerit sekä toimittajan arviointilomake. Toimitusvarmuutta, laatua ja kustannusta on selvitetty aikasemmissa tutkimuksissa toimittajanvalintakriteereinä ja ne ovat tärkeitä myös tämän tutkimuksen case-yritykselle. Valmistettavan karmiaihion valmistusprosessi avasi uudenlaisen näkökulman valittuihin kriteereihin. Karmiaihion valmistusprosessin alussa toimittajalta edellytettiin paljon eri ominaisuuksia. Jalostusasteen kasvaminen korosti laatuun ja kyvykkyyteen liittyviä toimittajanvalintakriteereitä. Lisäksi toimialakohtaisia erityisiä kriteereitä kyettiin muodostamaan, jonka mukaan toimittajanvalintakriteerit jakaantuvat yleisiin ja erityisiin toimialakohtaisiin kriteereihin.

Johdon yritysoston onnistumisen tukeminen pääomasijoitusyhtiön post-buyout toiminnan avulla

Tutkielman tavoitteena on analysoida, miten pääomasijoitusyhtiö voi post-buyout toiminnallaan tukea sijoituksensa onnistumista erilaisissa johdon yritysostotapauksissa. Tutkielmassa rakennetaan teoreettinen viitekehys, jonka avulla pääomasijoitusyhtiö voi tukea sijoituksensa arvon säilymistä ja toisaalta lisäarvon syntymistä. Tätä viitekehystä tarkennetaan ja testataan empiirisellä aineistolla, joka koostuu suomalaisen pääomasijoitusyhtiön ja sen neljän johdon yritysoston läpikäyneen kohdeyrityksen haastatteluista sekä pääomasijoitusyhtiön tuottamasta kirjallisesta materiaalista. Teorian ja empiirisen materiaalin perusteella johdon yritysoston onnistu-minen on usein subjektiivista sekä suhteellista suunniteltuun irtautumistapaan nähden. Joissakin tapauksissa jo pelkkä pääomasijoittajan mukaantulo voi vaikuttaa positiivisesti kohdeyrityksen riskinottoon ja siten pääomasijoitusyhtiön post-buyout toiminnan onnistumiseen.

Puutuotteen markkinapotentiaalin arvioiminen kansainvälisillä markkinoilla, case Havesa

Tutkielman tavoitteena oli arvioida puutuotteen markkinapotentiaalia Saksassa, Ranskassa ja Hollannissa sekä tuottaa markkinainformaatiota case-yrityksen investointipäätösten pohjaksi. Teoreettista tietoa markkinapotentiaalin arvioimisesta ja kilpailun analysoimisesta sovellettiin tutkittavan tuotteen markkinoiden kartoittamiseksi. Työssä tutkittiin rakentamisessa käytettävien puutuotteiden markkinoihin vaikuttavia trendejä niiden markkinoiden tulevaisuuden kehityksen arvioimiseksi. Kyseessä oli soveltava case-tutkimus, joka toteutettiin kirjoituspöytä- ja haastattelututkimuksen yhdistelmänä. Primaaritutkimus suoritettiin puhelimitse ja henkilökohtaisella haastattelulla. Tutkimusaineistoa arvioitiin kvalitatiivisesti. Tutkimuksen avulla saatiin käsitys kyseisen puutuotteen markkinoiden koosta ja sen markkinoiden kehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksessa arvioitiin myös korkean jalostusasteen puutuotteen markkinoijalta vaadittavia ominaisuuksia ja menestystekijöitä.

Pankin riskiprofiilin mukainen pääomien allokointi ja oman pääoman tuottovaateen määrittäminen, Case: OKO-konserni

Tutkielman tavoitteena on määrittää taloudellisen lisäarvolaskelman lähtötiedot, eli riskiprofiilin mukainen pääoman allokointi ja oman pääoman tuottovaade pankin neljälle liiketoiminta-alueelle, jotta tulevaisuudessa voidaan laskea kunkin liiketoiminta-alueen tuotettu euromääräinen lisäarvo. Tutkielman teoriaosuudessa käsitellään taloudellisen lisäarvon muodostumisen taustalla vaikuttavia tekijöitä pankin näkökulmasta ja tutkitaan kuinka pankkien uusi vakavaraisuuskehikko vaikuttaa pankin riskienhallintaan ja siten pääomien allokointiin sekä pääoman tuottovaateen määrittämiseen. Tutkimus on suoritettu teorian pohjalta, jota on syvennetty muutamaa asiantuntijaa haastattelemalla ja aiheeseen liittyviä tekstejä analysoimalla. Johtopäätöksenä tässä tutkielmassa on, ettei kannata tyytyä pääoman allokoinnissa viranomaispääoman tasolle, vaan kehittyneempien taloudellisten pääomamallien kehittäminen on tullut ajankohtaiseksi. Lisäksi oikein mitoitetut riskit ja riskipainotettu hinnoittelu toimii tehokkaasti etenkin osakkeenomistajien edun mukaisesti, kun pääomalle saadaan riskeihin nähden maksimaalinen tuotto. Basel II –vakavaraisuussäännösten ansiosta pääoman hallinnoinnista tulee aiempaa joustavampaa ja tehokkaampaa ja tämä puolestaan vaikuttaa myönteisesti vähimmäispääoman määrään, mikäli uudistuksen suomat mahdollisuudet otetaan tehokkaasti käyttöön pääomia hallinnoitaessa. Capital Asset Pricing –malli on hyvä tapa määrittää oman pääoman kustannus listatuille pörssiyrityksille, mutta sen soveltaminen yrityksiin, joiden osakkeita ei ole noteerattu pörssissä tai soveltaminen liiketoiminta-alueille tuottaa omat hankaluutensa. Tilinpäätösbeta, jota analysoitiin tässä tutkimuksessa yhtenä vaihtoehtona, toimii tilanteissa, jossa riski muodostuu pääosin tulosriskistä, ja jossa tulosriskin katsotaan kuvaavan liiketoiminta-alueen riskiä. Tulevaisuudessa mallia voidaan täydentää muilla riskitekijöillä. Tulevaisuudessa ratkaistavaksi myös jää se, määritetäänkö lisäpreemio jokaiselle liiketoiminta-alueelle erikseen, vai käytetäänkö samaa lisäpreemiota jokaisella liiketoiminta-alueella.

Taloudellinen lisäarvo ja suhdanne-vaihtelut

Tutkimusongelmana oli ratkaista onko taloudellisella lisäarvolla ja suhdannevaihteluilla yhteyttä ja selittääkö suhdannevaihtelut taloudellisen lisäarvon vaihteluja. Empiirisenä aineistona oli 79 suomalaista pörssiyritystä, (kuljetus- ja huolinta, metalli- ja metsäteollisuus sekä auto- ja vähittäiskauppa). Tutkimusperiodina olivat vuodet 1986-2000. Tilastollisena tutkimusmenetelmänä oli regressioanalyysi, jossa selitettävänä muuttujana oli taloudellinen lisäarvo ja selittävänä muuttujana oli bruttokansantuoteprosentti. Analyysit tehtiin toimialamediaanina. Regressiomallin tulosten mukaan suhdannevaihtelut selittävät hyvin kuljetus- ja huolinta-alan yritysten taloudellisen lisäarvon vaihteluita. Metalliteollisuuden- ja autokaupan yritysten taloudelliset lisäarvot korreloivat jonkin verran suhdannevaihteluiden kanssa. Vähittäiskauppa ja metsäteollisuus eivät korreloineet suhdannevaihteluiden kanssa ollenkaan.

Strategisten asiakassuhteiden johtaminen - Case: Heath Comm Oy

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten yritys voi luoda itselleen ja asiakkailleen kilpailuetua johtamalla systemaattisesti asiakassuhteitaan nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Pyrkimyksenä oli kartoittaa käytännön tekijöitä, joilla yritys voi luoda asiakkailleen ja tuotteidensa loppukäyttäjille lisäarvoa tunnistamalla sopivimmat asiakkaat ja pyrkimällä pitkiin liikesuhteisiin. Tutkielman teoreettisen osan lähdeaineistona käytettiin pääosin avainasiakasajatteluun, liikesuhteisiin ja niiden johtamiseen sekä asiakkaiden analysointiin liittyvää kirjallisuutta ja artikkeleita. Empiirisen tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla toimeksiantajayrityksen asiakkaita, johtohenkilöitä ja myynnin henkilökuntaa. Tutkimuksen lähdeaineistoa täydensi tutkijan oma työkokemus. Empiirinen tutkimus oli laadullinen case-analyysi. Asiakashaastattelujen perusteella muodostettiin käsitys pitkäaikaisiin liikesuhteisiin ja niiden johtamiseen vaikuttavista tekijöistä kohdetoimialalla. Yrityksen sisäisten keskustelujen avulla muodostettiin puolestaan käsitys yrityksen nykytoiminnasta. Vertailun pohjalta esitettiin portfolio-malli yrityksen asiakassuhteiden analysointiin sekä asiakkaan hoitosuunnitelma. Lisäksi esitettiin yleisiä toimenpide-ehdotuksia teorian ja asiakashaastattelujen pohjalta. Asiakkaan saamaan arvoon vaikuttavat tuotteiden käytettävyys ja toimintavarmuus, kommunikaation ja palvelun laatu, toimittajan riittävä asiantuntemus sekä toimitusten nopeus ja luotettavuus. Asiakkaat arvostavat erityisesti vilkasta ja avointa tiedon välitystä. Yritysten väliset sidokset voidaan nähdä asiakasosuutta kasvattavina voimina

Rakennusliikkeen arvonlisäverotus

Tutkielman tavoitteena on selvittää rakentamisen arvonlisäverotusta. Tutkimuksen päätavoite on selventää rakentamispalvelun myynnin, rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamisen ja perustajaurakoinnin arvonlisäverotukseen liittyviä eroavaisuuksia ja ongelmia. Erityistä huomiota on kiinnitetty rakentamispalvelun oman käytön verotukseen. Tutkielman tutkimusmenetelmänä on ymmärtämiseen ja selittämään pyrkivä kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä. Rakentamisen ja kiinteistöjen arvonlisäverotus on käytännössä osoittautunut haastavaksi ja ongelmalliseksi. Siihen liittyy lukuisia poikkeuksia ja erityissäännöksiä. Laki on joissain kohdin ristiriidassa arvonlisäverodirektiivien kanssa. Laki on paikoin vaikeasti ymmärrettävää. Tämän vuoksi lain tulkinnasta onkin olemassa lukuisia oikeuden päätöksiä. Rakennusliikkeet kohtaavat myös käytännön ongelmia laskentatavoissa, eritoten rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamisessa. Huolimatta lukuisista oikeuspäätöksistä, moni lain kohta on edelleen vaikeasti tulkittavissa. Moneen käytännön ongelmaan tarvittaisiin selkeitä ohjeita esim. veroviranomaisilta.

Arvopaperistaminen ja luottojohdannaiset luottoriskin ja omien varojen hallinnan välineenä

Tässä tutkimuksessa selvitetään, voisiko Pohjola Pankki tehostaa omien varojen käyttöään ja luoda taloudellista lisäarvoa osakkeenomistajilleen hyödyntämällä arvopaperistamista tai luottojohdannaisia rahoitustaseen yritys-lainasaamisiin sisältyvän luottoriskin hallintaan. Työssä pohditaan myös ko. instrumenttien soveltuvuutta ja transaktion toteutusprosessia Pohjola Pankin näkökulmasta. Tutkimus on empiirinen tapaustutkimus, jossa on hyödynnetty kvantitatiivista tutkimusmetodia. Tulosten valossa Pohjola Pankki pystyy alentamaan omien varojen määrä luomaan lisäarvoa ja parantamaan riskipainotettua kannattavuuttaan arvopaperistamalla yrityslainasaataviaan tai ostamalla luottojohdannaisen. Huomioiden kohdeyrityksen luottoportfolion rakenteen ja transaktion toteuttamiseen vaadittavat toimenpiteet, soveltuu luottojohdannainen arvopaperistamista paremmin luottoriskin johtamiseen kohdeyrityksessä – edellyttäen, että suojaus-kustannukset eivät nouse liian korkeiksi ja vapautuvat omat varat saadaan hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti.

Transitoliikenteen lisäarvopalvelut

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Suomen transito- eli kauttakulkuliikenteessä käytössä olevia lisäarvopalveluja ja niiden kehitysnäkymiä. Tutkimuksessa selvitetään myös Suomen transitoliikenteen nykytilaa ja tulevaisuutta. Suomen kauttakulkureitin ohella tarkastellaan muita tärkeimpiä Venäjän ulkomaankaupan kuljetusreittejä. Tutkimus jakautuu 1) kauttakulkuliikennettä koskevaan kirjallisuusselvitykseen ja 2) lisäarvopalveluja selvittävään haastattelututkimukseen, jonka yhteydessä haastateltiin Suomessa toimivia kansallisia ja kansainvälisiä transitoliikenteen toimijoita. Tutkimustulosten perusteella Suomi toimii erityisesti itään suuntautuvien arvotavaroiden kauttakulkureittinä. Transitokuljetusten yhteydessä tarvitaan erilaisia lisäarvopalveluja. Haastatteluissa saatiin selville, että tavaratoimituksille on tarjolla Suomessa yli 30 erilaista lisäarvopalvelua, jotka syntyvät yleensä asiakkaan erityistarpeista. Lisäarvopalvelut keskittyvät aineettomiin toimintoihin, kuljetuksiin, laadunhallintaan ja tavarankäsittelyyn. Eniten tarjottuja lisäarvopalveluja ovat räätälöity asiakaspalvelu, IT-palvelut, dokumentointi ja konsultointi. Lisäarvopalvelut eivät yleensä yksistään vaikuta kuljetusreitin valintaan, mutta yhdessä tehokkaiden, laadukkaiden ja turvallisten logistiikkapalvelujen kanssa lisäarvopalvelut muodostavat merkittävän kilpailutekijän Suomen transitoreitille.

Tietoteknisten palveluiden tuottaminen strategisena kumppanuutena - case Rajavartiolaitos

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää laajennettujen transaktiokustannustarkastelun avulla tietoteknisten palveluiden hankintaa strategisena kumppanuutena. Tutkimus kuvaa empiirisen esimerkkitapauksen kautta ulkoistuksen kokonaisvaikuttavuutta eli kumppanuuden hyötyjä ja haittoja asiakkaan kannalta tilanteessa, jossa julkisen sektorin tehtävien uudelleenorganisoinnissa ei ole käytettävissä tehokkaita markkinoita. Kumppanuuden kokonaisvaikuttavuuden elementtien merkitys asiakkaalle on asiakkaan ja palveluntuottajan näkökulmista erilaisia. Asiakas pitää transaktiokustannuksia ja byrokratiahyötyjä tärkeinä. Toimittaja taas koros-taa transaktiohyötyjä ja byrokratiakustannuksia.

Käänteinen arvonlisäverotus rakennustoimialan näkökulmasta

Tutkielman tavoitteena on selvittää käänteisen arvonlisäverotuksen mahdollisen käyttöönoton vaikutuksia suomalaisille rakennusyrityksille. Käänteinen arvonlisäverotus liittyy rakennusalalla ilmenevän harmaan talouden hillitsemiseen. Vastaavanlainen menettely on käytössä muutamissa Euroopan maissa, joista verrokkimaaksi työhön valikoitui Ruotsi. Tutkielmassa on käyty läpi talousrikollisuutta rakennusalalla, rakennusalan erityispiirteitä, Suomen ja Ruotsin arvonlisäverojärjestelmiä sekä käännetyn menettelyn käytöstä saatuja kokemuksia. Lisäksi haluttiin selvittää ruotsalaisten tekemiä lainsäädännöllisiä valintoja sekä niiden vaikutuksia. Tutkielman empiirinen aineisto kerättiin haastatteluin sekä Suomesta että Ruotsista. Tutkimuksen tuloksena voidaan sanoa, että menettely aiheuttaa yrityksille ylimääräistä hallinnollista taakkaa, mutta siitä huolimatta sen käyttöönottoon on suhtauduttu Ruotsissa melko positiivisesti. Tutkimuksessa havaittiin myös, että yksityiskohdilla ja säännöksillä on huomattavan suuri merkitys käännetyn menettelyn yrityksille aiheuttamaan kuormitukseen.

Palveluliiketoiminnan avulla kilpailukykyä konepajateollisuuteen

Suomalainen konepajateollisuus on haasteiden edessä ja selviytymisen vuoksi on tehtävä muutoksia. Tässä tutkimuksessa ratkaisuksi kilpailukyvyn parantamiseen esitetään palveluliiketoiminnan omaksumista osaksi konepajojen strategioita. Palveluliiketoiminnan omaksuminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista ja erityisesti konepajateollisuudessa, missä asenteet ovat hyvinkin perinteiset ja syvällä, muutoksen läpivieminen voi olla vaikeaa. Tutkimuksen tavoitteena on rakentaa konepajateollisuuden käyttöön palvelukonsepti, jonka avulla lisätään kilpailukykyä ja tarjotaan asiakkaalle enemmän lisäarvoa. Tutkimuksen keskeisenä aiheena on palveluliiketoiminta ja kuinka se soveltuu teollisuuteen ja erityisesti konepajateollisuuteen. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään lean toimintamallin keinoja sekä DFMA:ta osana palvelukonseptia. Tutkimus perustuu pääasiallisesti kirjallisuuteen. Tutkimuksen tuloksena rakennettiin case-yritykselle palvelukonsepti, joka soveltuu prototuotteiden valmistukseen. Konsepti on sovellettavissa muihinkin vastaaviin yrityksiin, mutta perustuu vahvasti case-yrityksen ydinosaamiseen. Tulevaisuudessa on hyvin selvää, että pelkällä ydintuotteella ei pysty ylläpitämään kilpailukykyä. Asiakkaalle on pystyttävä tarjoamaan lisäarvoa, joka määritellään aina asiakkaan näkökulmasta ja se on pystyttävä osoittamaan. Konepajojen onkin kehitettävä asiakasymmärrystään ja muututtava tuotekeskeisistä asiakaskeskeisiksi.

Cuticular and Suberin Polymers of Edible Plants. Analysis by Gas Chromatographic-Mass Spectrometric and Solid State Spectroscopic Methods

Cutin and suberin are structural and protective polymers of plant surfaces. The epidermal cells of the aerial parts of plants are covered with an extracellular cuticular layer, which consists of polyester cutin, highly resistant cutan, cuticular waxes and polysaccharides which link the layer to the epidermal cells. A similar protective layer is formed by a polyaromatic-polyaliphatic biopolymer suberin, which is present particularly in the cell walls of the phellem layer of periderm of the underground parts of plants (e.g. roots and tubers) and the bark of trees. In addition, suberization is also a major factor in wound healing and wound periderm formation regardless of the plants’ tissue. Knowledge of the composition and functions of cuticular and suberin polymers is important for understanding the physiological properties for the plants and for nutritional quality when these plants are consumed as foods. The aims of the practical work were to assess the chemical composition of cuticular polymers of several northern berries and seeds and suberin of two varieties of potatoes. Cutin and suberin were studied as isolated polymers and further after depolymerization as soluble monomers and solid residues. Chemical and enzymatic depolymerization techniques were compared and a new chemical depolymerization method was developed. Gas chromatographic analysis with mass spectrometric detection (GC-MS) was used to assess the monomer compositions. Polymer investigations were conducted with solid state carbon-13 cross polarization magic angle spinning nuclear magnetic resonance spectroscopy (13C CP-MAS NMR), Fourier transform infrared spectroscopy (FTIR) and microscopic analysis. Furthermore, the development of suberin over one year of post-harvest storage was investigated and the cuticular layers from berries grown in the North and South of Finland were compared. The results show that the amounts of isolated cuticular layers and cutin monomers, as well as monomeric compositions vary greatly between the berries. The monomer composition of seeds was found to differ from the corresponding berry peel monomers. The berry cutin monomers were composed mostly of long-chain aliphatic ω-hydroxy acids, with various mid-chain functionalities (double-bonds, epoxy, hydroxy and keto groups). Substituted α,ω-diacids predominated over ω-hydroxy acids in potato suberin monomers and slight differences were found between the varieties. The newly-developed closed tube chemical method was found to be suitable for cutin and suberin analysis and preferred over the solvent-consuming and laborious reflux method. Enzymatic hydrolysis with cutinase was less effective than chemical methanolysis and showed specificity towards α,ω-diacid bonds. According to ₁₃C CP-MAS NMR and FTIR, the depolymerization residues contained significant amounts of aromatic structures, polysaccharides and possible cutan-type aliphatic moieties. Cultivation location seems to have effect on cuticular composition. The materials studied contained significant amounts of different types of biopolymers that could be utilized for several purposes with or without further processing. The importance of the so-called waste material from industrial processes of berries and potatoes as a source of either dietary fiber or specialty chemicals should be further investigated in detail. The evident impact of cuticular and suberin polymers, among other fiber components, on human health should be investigated in clinical trials. These by-product materials may be used as value-added fiber fractions in the food industry and as raw materials for specialty chemicals such as lubricants and emulsifiers, or as building blocks for novel polymers.

On the potential utilisation of sawdust and wood chip screenings

This work is based on the utilisation of sawdust and wood chip screenings for different purposes. A substantial amount of these byproducts are readily available in the Finnish forest industry. A black liquor impregnation study showed that sawdust-like wood material behaves differently from normal chips. Furthermore, the fractionation and removal of the smallest size fractions did not have a significant effect on the impregnation of sawdust-like wood material. Sawdust kraft cooking equipped with an impregnation stage increases the cooking yield and decreases the lignin content of the produced pulp. Impregnation also increases viscosity of the pulp and decreases chlorine dioxide consumption in bleaching. In addition, impregnation increases certain pulp properties after refining. Hydrotropic extraction showed that more lignin can be extracted from hardwood than softwood. However, the particle size had a major influence on the lignin extraction. It was possible to extract more lignin from spruce sawdust than spruce chips. Wood chip screenings are usually combusted to generate energy. They can also be used in the production of kraft pulp, ethanol and chemicals. It is not economical to produce ethanol from wood chip screenings because of the expensive wood material. Instead, they should be used for production of steam and energy, kraft pulp and higher value added chemicals. Bleached sawdust kraft pulp can be used to replace softwood kraft pulp in mechanical pulp based papers because it can improve certain physical properties. It is economically more feasible to use bleached sawdust kraft pulp in stead of softwood kraft pulp, especially when the reinforcement power requirement is moderate.