Projekt Larsmosik 1998 - 2013 : Norra svenska fiskeområde

Rapporten behandlar projekt Larsmosik under tiden 1998–2011. Projektets målsättning var att grunda ett moderfiskbest��nd av Larsmosik. Denna sikform är en genetiskt särpräglad form av skärgårdssik som förekommer i havsområdet utanför Jakobstad och Larsmo. P�� grund av eutrofieringen i skärgården har dess naturliga lek- och yngelområden minskat radikalt. Målet var att moderfiskbest��ndet skulle förse havsområdet utanför Jakobstad och Larsmo med utsättningsyngel och att p�� sikt kunna använda bara Larsmosikyngel vid de årliga ålagda sikutplanteringarna. Kostnaderna för projektet uppgick till ca 40 000 euro. 93 sikar för det kommande moderfiskbest��ndet fångades år 1998 under lektiden med sikfällor i havet utanför Larsmo och Jakobstad vid fyra kända lekplatser. Sikarnas längd, vikt, ålder och antal gälräfst��nder analyserades av Norra svenska fiskeområdet. Fiskarnas genetik analyserades vid biologiska institutionen vid Joensuu Universitet. Bakteriologiska och virologiska undersökningar gjordes av Livsmedelssäkerhetsverket Evira. Efter att de genetiska undersökningarna visat att sikarna från de fyra lekplatserna inte nämnvärt skilde sig från varandra och de virologiska/bakteriologiska undersökningarna visat att fiskarna var friska, beslöt man att grunda ett moderfiskbest��nd i Taivalkoski. Moderfiskbest��ndet har först��rkts med nya yngel från befruktad rom från sik, fångad p�� lekplatserna i havet, åren 2000-2002, 2004, 2006, 2008, 2010 och 2012. Norra svenska fiskeområdet verkst��llde, i samarbete med lokala yrkesfiskare, fångsten av moderfisk, romtagningen och befruktningen. År 1999 färgmärktes 15 000 st. ensomriga sikyngel och planterades efter det ut i havet. 11 st. av dessa återfångades under perioden 2003-2005. År 2003 ingick för första gången Larsmosikyngel i de ålagda sikutplanteringarna i havsområdet utanför Jakobstad. Från och med år 2006 best��r alla dessa utplanteringar, dvs. 217 000 st./år av Larsmosik. Vilt- och fiskeriforskningsinstutet ledde under åren 2001–2005 ett projekt, vars målsättning var att undersöka genetiken hos olika sikpopulationer i Bottniska viken. Prov togs bl.a. av Larsmosik fångad i havet och Larsmosik från moderfiskbest��ndet i Taivalkoski. Resultaten av undersökningarna visade att populationen av Larsmosik i havet representerar ett eget genetiskt distinkt best��nd, och att Larsmosikarna i moderfiskbest��ndet i Taivalkoski inte uppvisade släktskap vare sig med Larsmosikbest��ndet i havet eller med någon annan av de 13 undersökta sikpopulationerna i Bottniska viken.

Egentliga Finlands utbildningsstrategi 2015+

I Egentliga Finlands vuxenutbildningsstrategi 2009-2015 framgår det att mellangranskningen av strategin ska genomföras under 2012. Med hjälp av projektet Koulutusta ja yhteistyöt�� Varsinais-Suomeen (Utbildning och samarbete i Egentliga Finland), som administrerats av ELY-centralen i Egentliga Finland, kunde man uppdatera och utvidga vuxenutbildningsstrategin till Egentliga Finlands utbildningstrategi. Det strategiska arbetet genomfördes med hjälp av tio temagrupper som koordinerades av en styrgrupp och övervakades av utbildningssektionen vid Landskapets samarbetsgrupp (MYR) i Egentliga Finland. Till det som strategiskt sett är viktigast att utveckla valde man föregripande, projektverksamhet och utbildningens samarbete med arbetsliv och företag. Tyngdpunkterna i Egentliga Finlands utbildningsstrategi 2015+ är att st��rka kunnandet, säkerst��lla utbildningens kvalitet och att p��verka regionalt och p�� riksplanet. Tyngdpunkterna har konkretiserats som mål som är (1) att regionens utbildningsmöjligheter är kända och att de branscher som erbjuder sysselsättning får ökad dragningskraft, (2) att utbildningen motsvarar de föränderliga behoven i arbetslivet, (3) att utbildningstjänsterna ökar invånarnas välmående och livskompetens, (4) att utbildnings- och handledningstjänsterna är kundinriktade, (5) att alla har möjlighet till livslångt lärande, (6) att man utvecklar lärarskapet och handledningen gemensamt, (7) att nya lär- och handledningsmiljöer utvecklas och tas i användning, (8) att läroanstalter och företag gör långsiktigt och strategiskt föregripande samarbete, (9) att läroanstalterna profilerar sig och förbättrar den inbördes arbetsfördelningen, (10) att läroanstalterna verkar i branschövergripande nätverk och (11) att ledningen för kunnande och nätverk utvecklas och inverkar p�� läroanstaltskulturen. I strategin har alla mål brutits ner till praktiska åtgärder och ansvaret har lagts över p�� landskapets akt��rer.

Salon keskusta-alueen tulvasuojelu : Tulvasuojelutoimenpiteiden mitoitus ja arviointi

Uskelanjoki virtaa Salon kaupungin läpi ja varsinkin jääpato tulvatilanteissa tulvavedenkorkeudet uhkaavat nousta maa-alueille. T��ssä työssä tutkittiin valittujen tulvasuojelutoimenpiteiden vaikutuksia tulvavedenkorkeuksiin Uskelanjoessa sekä Salon kaupungin keskusta-alueella. Tavoitteena oli löyt��ä Uskelanjoen tulvimisen ehkäisyyn kustannustehokas ratkaisu. Työssä mallinnettiin Uskelanjoen vedenkorkeuksia yksidimensionaalisesti käyttäen HEC-RAS -mallia. Mallinnus suoritettiin mitoitustulvalla tulvasuojelutoimenpiteille, jotka olivat jäidenpidätysrakennelmien rakentaminen, ruoppaus, pengerrys sekä näiden vaihtoehtojen yhdistelmät. Mallinnuksesta saatujen tulvavedenkorkeuksien avulla laadittiin tarkastellulta uomaosuudelta tulvavaarakartat sekä tulvavahinkoarviot. Näiden tietojen pohjalta voitiin vaihtoehtojen hyötyjä vertailla käyttämällä kustannus-hyötyanalyysia. Kustannus-hyötyanalyysin tuloksista havaittiin, että jäidenpidätysrakennelmat osoittautuivat parhaaksi tulvasuojeluvaihtoehdoksi Uskelanjoessa. Muutkin työssä tutkitut vaihtoehdot osoittautuivat kannattaviksi. Ep��varmuuden kumuloituminen vedenkorkeuksien mallinnuksesta hyötyjen ja haittojen arviointiin luo oman ep��varmuutensa t��ssä työssä laskettuihin arvoihin. T��t�� ep��varmuutta on tutkittu työssä käyttämällä herkkyysanalyysia. Herkkyysanalyysin tuloksia tarkastelemalla jäidenpidätysrakennelmien rakentaminen osoittautui kaikkein riskivapaimmaksi vaihtoehdoksi Uskelanjoen tulvasuojelussa.

Suunnittelulla ja ruo´on hyötykäyt��llä tehokkuutta rantojen hoitoon : Tuloksia ja kokemuksia VELHO-hankkeesta

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toteuttamassa VELHO-hankkeessa kehitettiin kustannustehokkaita ratkaisuja ranta-alueiden umpeenkasvun aiheuttamiin ongelmiin luomalla uusi konsepti ranta-alueiden monikäyttösuunnitteluun, edist��mällä järviruo’on hyötykäyttöä ja valmistelemalla esityksiä uuteen maaseudun kehittämisohjelmaan. T��ssä julkaisussa esitellään työn tulokset ja johtop��ät��kset. Hankkeessa laadittiin kolme ranta-alueiden monikäyttösuunnitelmaa: Mynälahden Sarsalanaukko ja Musta-aukko, Oukkulanlahti – Naantalinaukko ja Eurajoen - Luvian rannikko. Suunnitelmissa sovitettiin yhteen ranta-alueiden eri käyttömuotoja ja pyrittiin löyt��mään optimaalinen verkosto hyötykäyttöön leikattavien ruovikoiden, avoimena pidettävien merenrantaniittyjen ja säilytettävien ruovikoiden välille. Kustannustehokkuuteen pyrittiin kohdentamalla hoitotoimet laajoihin kokonaisuuksiin sekä järviruo’on hyötykäyt��llä. Suunnitelmat laadittiin laajassa osallistavassa prosessissa. Hankkeessa laadituissa ranta-alueiden monikäyttösuunnitelmissa esitettiin erilaisia maankäyttötavoitteita ja hoitosuosituksia yli 2000 hehtaarille. Ruovikoiden ja rantaniittyjen lisäksi suunnittelun kohteena olivat myös rantojen läheiset peltoalueet, reunavyöhykkeet ja muut perinnebiotoopit. Hoitotoimilla tavoitellaan alueiden luonnon monimuotoisuuden ja vesien tilan paranemista, maiseman avartumista ja virkistyskäyt��n helpottumista. Ruovikoiden erilaisia leikkuumenetelmiä (talvileikkuut, vesileikkuut, maaleikkuut) testattiin 90 hehtaarin alalla. Rantaniittyjen kunnostuksessa testattiin maaleikkuun lisäksi ruovikon niittomurskausta. Ruokomassan hyötykäyttökokeissa testattiin kahden eri ruokolaadun eli tuoreen kesäruo’on ja kuivan talviruo’on esikäsittelyä ja hyötykäyttöä energiantuotannossa (poltto, biokaasutus) ja maataloudessa (maanparannusaine, viherlannoite, kuivike, katemateriaali). Maaseudun kehittämisohjelmaan tehtiin esityksiä tukimuotojen kehittämiseksi: rantaniittyjen kunnostuksen lisääminen ja hoidon laadun parantaminen, ruovikoiden vesileikkuut ravinteiden poistajina sekä ruokomassojen käyttö maan orgaanisen aineen lisääjänä. Hankkeen kokemusten mukaan yksi kustannustehokkaimmista hoito- ja käyttöketjuista on ruovikon leikkuu loppukesällä ja siit�� kertyvän massan käyttö ranta-alueiden läheisillä pelloilla viherlannoitteena ja maanparannusaineena. Yhden hehtaarin ruovikon kesäleikkuulla poistetaan keskimäärin 80 kg typpeä ja 7 kg fosforia. Vesiensuojelullisten hyötyjen lisäksi leikkuulla parannetaan umpeenkasvusta kärsivien lajien elinoloja, lisät��än rantojen vetovoimaisuutta ja edistet��än luonnonhoitoyrittäjyyden edellytyksiä. Peltokäyt��ssä käsittelyketju on lyhyt eikä se vaadi pitkiä kuljetusmatkoja. Ruokomassa kierrättää ravinteita takaisin pelloille ja parantaa maan rakennetta. Järviruo’on hyötykäyt��llä ei pystyt�� kattamaan koko leikkuu- ja käyttöketjun kustannuksia. Leikkuusta ja hyötykäyt��st�� saatavien monien eri aineellisten ja aineettomien ekosysteemipalveluhyötyjen vuoksi toimintaan on tarpeen suunnata yhteiskunnan tukea ja luoda käyt��nnön toteutusta edist��viä tukimuotoja. Kustannustehokkuutta voidaan edelleen parantaa laitteita ja menetelmiä kehittämällä.

Esiselvitys Satakunnan rannikon ruovikoista ja merenrantaniityist��

Ranta-alueidemme tila on heikentynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä. Vesist��jen rehevöityminen sekä ranta-alueiden laidunnuksen ja niiton huomattava vähentyminen 1950-luvun jälkeen ovat johtaneet avointen rantaniittyjen ja vesialueiden umpeenkasvuun. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen VELHO-hanke testasi ja kehitti ranta-alueiden hoidon suunnittelua kolmella alueella Lounais-Suomessa. Ranta-alueiden monikäyttösuunnittelulla tarkoitetaan rantojen kokonaisvaltaista tarkastelua, jossa huomioidaan aiempi maankäyttöhistoria, nykyhetken tilanne, maanomistajan mielipide alueen kehittämisest�� sekä tulevaisuuden maankäyttömahdollisuudet. Tavoitteena on sovittaa yhteen ranta-alueiden eri käyttömuotoja. Hyödynnettävien ruovikoiden, avoimena ylläpidettävien rantaniittyjen ja säilytettävien ruovikoiden välille pyrit��än löyt��mään optimaalinen verkosto siten, että suunnittelualueiden vesien ja luonnon tilan parantaminen hyödyttää myös paikallisia asukkaita ja yrittäjiä. T��ssä raportissa esitellään yhden toiminta-alueen ranta-alueiden monikäyttösuunnittelualueen valintaa varten tehty esiselvitys Satakunnan rannikon ruovikoista ja kunnostettavista merenrantaniityist��. Esiselvitys tehtiin p��äosin paikkatietotarkasteluna koko Satakunnan rannikolla. Keskeisenä taustatietona oli v. 2008 julkaistu Selkämeren rannikkovesien tila, vesikasvillisuus ja kuormitus- raportti, sekä maa- ja metsätalousalueiden monimuotoisuutta ja kosteikkoja käsittelevät yleissuunnitelmat. Hyödynt��mällä vanhoja maankäyttökarttoja (venäläiset topografikartat 1900-luvun alusta), sekä uusimpia peruskarttoja ja ilmakuva-aineistoja alueen karttatarkastelussa pyrittiin löyt��mään potentiaaliset kunnostettavat merenrantaniityt, laajimmat yhtenäiset ruovikkoalueet, maisemallisesti ja virkistyskäyt��n kannalta merkitykselliset alueet sekä kohteet, joista maastokäyntien yhteydessä luultavimmin löytyisi vanhan maankäyt��n, pitkään jatkuneen niiton tai laidunnuksen, johdosta arvokasta lajistoa. Satakunnan rannikon laajojen, potentiaalisten kunnostettavien merenrantaniittyjen, sekä hyödynnettävien maa- ja vesiruovikoiden yhteisalaksi saatiin n. 1800 hehtaaria. Maalle sijoittuu näist�� noin 1200 hehtaaria ja vesiruovikoita on n. 600 hehtaaria. Kohteet on esitetty kartoilla. Eniten potentiaalista merenrantaniityksi kunnostettavaa alaa on Porissa, jossa on myös eniten jo hoidon piirissä olevaa alaa. Nämä sijoittuvat suurelta osin Natura 2000-alueille. Toiseksi eniten on mahdollista rantaniittyalaa Eurajoella. Merenrantaniittyverkoston t��ydent��miseen soveltuvia kohteita kannattaa siis etsiä nimenomaan näilt�� alueilta. Myös vesiruovikoita on runsaasti Porissa ja Merikarvialla, joten puhtaasti pinta-alatarkastelun perusteella nämä vaikuttavat hyvin potentiaalisilta ranta-alueiden monikäyttösuunnittelukohteina vesiruovikoiden hyödynt��misen osalta. Vesiruovikkokeskittymist�� on laajin (190 ha) Merikarvian Peipunlahti-Pooskerinlahti-Merimaanlahti. Hoitotoimia tulisi suunnata sinne, missä on ollut laajalti pitkään jatkunutta perinteist�� maankäyttöä ja laajoja kunnostuskelpoisia kokonaisuuksia. Rehevöitymisen ja umpeenkasvun aiheuttamien haittojen lievent��misen lisäksi saadaan näille alueille suunnatulla hoidolla samalla runsaasti luonnon monimuotoisuushyötyjä, sillä nämä kohteet ovat usein kasvillisuudeltaan ja lajistoltaan edelleen rikkaita ja nopeimmin uudelleen kunnostettavissa, mikä sääst��ä kunnostukseen käytettävissä olevia niukkoja resursseja. Ranta-alueiden monikäyttösuunnittelun tapaiselle suunnittelulle on tarvetta Satakunnan rannikolla jo tehdyn suunnittelun (Eurajoki-Luvia) lisäksi etenkin Merikarvian Peipun-Pooskerinlahdessa, Porin Ahlaisten Mustalahden alueella ja Keikveden alueella. Myös Porin Preiviikinlahdella ja mahdollisesti Kokemäenjokisuussa voi Natura-alueilla olla jatkossa tarvetta alueille laadittuja hoito- ja käyttösuunnitelmia tarkempaan toimenpidesuunnitteluun. Raporttiin on poimittu esimerkkinä myös joitakin indikaattorilajeja, jotka voivat vaikuttaa Satakunnan rannikolla monikäyttösuunnittelualueen valintaan tai rajaukseen, sekä suunnittelun tavoitteiden asettamiseen.

Skolpersonalens förhållande till elevers stillasittande och försök till minskat stillasittande under skoldagen

Denna avhandling är en del av projektet Skolan i rörelse, vars mål är att kartlägga ungas fysiska aktivitet och öka deras fysiska aktivitet under skoldagen. Syftet med den här avhandlingen är att ta reda p�� hur skolpersonalen förhåller sig till stillasittande i skolan. I alla forskningsfrågor undersöks skillnader mellan kön, ålder, befattning i skolan, den egna fysiska aktivitetsnivå, ämnesgrupper (ämneslärare) och undervisning i gymnastik (ja/nej). Forskningsfrågor: 1. Hur bra känner skolpersonalen till rekommendationen för hur länge eleverna maximalt får sitta stilla i ett sträck? 2. Hur förhåller sig skolpersonalen till rekommendationen för stillasittande? 3. Hur bra känner skolpersonalen till rekommendationen för den dagliga skärmtiden? 4. Hur förhåller sig skolpersonalen till rekommendationen för den dagliga skärmtiden? 5. Har skolpersonalen försökt minska p�� stillasittandet under lektionerna? 6. P�� vilket sätt har skolpersonalen försökt minska p�� stillasittandet under lektionerna? Undersökningen är kvantitativ och enkät användes som datainsamlingsmetod. Antalet respondenter är 531 personer från 43 olika skolor i Finland. Resultatet i undersökningen visar att de flesta känner till rekommendationerna gällande stillasittande och skärmtid. Klasslärare, lärare som undervisar i gymnastik och fysiskt aktiva respondenter är mera engagerade i frågor som handlar om att minska p�� stillasittandet i skolan. Ämneslärare engagerar sig i mindre utsträckning i dessa frågor.

Ahlqvist, August

August Ahlqvist A. Oksanen f. 7.8.1826 i Kuopio d. 20.11.1889 i Helsingfors August Ahlqvist är känd inte bara som författare och diktare, utan också som översättare, professor i finska språket och litteraturen samt rektor vid Helsingfors universitet. Ahlqvist hade en stor och mångsidig betydelse för det finska språkets och den finska kulturens utveckling under 1840-1880-talen. Många av de texter han publicerade under namnet A. Oksanen är de första i sin genre p�� det finska språket. Han gav t.ex. ut den första sonetten, konstballaden, landsskapssången, promotionsdikten och reseskildringen p�� finska. De mest kända av Oksanens texter är landskapssången ”Savolaisen laulu” (”Savolaxarens sång”), balladen ”Koskenlaskijan morsiamet��� (”Forsfararens brudar”) samt ”Sotamarssi” (”Krigsmarsch”), skriven till minne av slaget vid Porrassalmi. Ahlqvist har ändå gått till litteraturhistorien framför allt som Aleksis Kivis stränga kritiker. Biografiskt lexikon för Finland: ttp://www.blf.fi/artikel.php?id=3105 “>http://www.blf.fi/artikel.php?id=3105

Maaseudun kulttuurimaisemat ja maisemanäht��vyydet : Ehdotus Satakunnan ja Varsinais-Suomen arvokkaiksi maisema-alueiksi 2014

Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ovat edustavimpia maaseudun kulttuurimaisemia, joiden arvo perustuu monimuotoiseen kulttuurivaikutteiseen luontoon, hoidettuun viljelymaisemaan ja perinteiseen rakennuskantaan. Suomessa on 156 maisema-aluetta, jotka ovat valtioneuvoston vuonna 1995 tekemän periaatep��ät��ksen mukaan valtakunnallisesti arvokkaita. Näist�� alueista kahdeksan sijaitsee Varsinais-Suomessa ja viisi Satakunnassa. Maisema-alueilla turvataan edustavien ja elinvoimaisten maaseutumaisemien säilyminen. Vuosien 2012 - 2014 aikana koko Suomessa oli meneillään valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden p��ivitys- ja t��ydennysinventointi, jota tehtiin maakunnittain ymp��rist��ministeriön MAPIO-työryhmän laatimien ohjeiden mukaisesti. Valtakunnallisella tasolla p��ivitys- ja t��ydennysinventointien tulosten perusteella koostetaan uusi ehdotus valtakunnallisesti arvokkaiksi maisema-alueiksi. Ehdotuksen pohjalta on tarkoitus valmistella maisema-alueista uusi valtioneuvoston p��ät��s. Valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden p��ivittäminen edellyttää kannanottoa maakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. Satakunnassa maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet on inventoitu nyt ensimmäist�� kertaa ”Katson maalaismaisemaa”-hankkeessa. Varsinais-Suomen osalta on yhtenäistetty eri aikoina tehtyjä aikaisempia maakunnallisia inventointeja, jotka on jo otettu huomioon voimassa olevissa maakuntakaavoissa. T��ssä raportissa esitellään p��ivitys- ja t��ydennysinventointien kulkua ja tuloksia Satakunnan ja Varsinais-Suomen osalta.

Reinventing the third way : towards new forms of economic and democratic conduct

Avhandlingen studerar samspelet mellan det politiska och det ekonomiska systemet genom det föregående seklet, med speciellt fokus p�� den nyliberala omdaning som utspelats de senaste tre årtiondena. Med en liberaliserad ekonomi och en individualiserad människa måste också det politiska systemet utformas p�� ett annat sätt. Gradvisa förändringar har varit synliga, som den växande nätverksorganiseringen, dvs. att olika typer av utvecklingspolitik allt mer genomförs som ett samspel mellan samhällssektorerna, ist��llet för att enbart utföras av den offentliga sektorn som tidigare. Genom fyra fallstudier i Österbotten demonstreras hur arenor för samverkan kan konstrueras i enlighet med vad den aktuella frågan kräver. Ett exempel är det innovationsnätverk som skapats i Karleby-Jakobstad-regionen, där offentliga och privata intressenter deltar, och som samtidigt bryter traditionella administrativa gränser. Ett annat mer negativt exempel är omstruktureringsprocessen i Kaskö-regionen eft er Metsä-Botnia-fabrikens nedläggning, där småkommunproblemet tillsammans med att den privata intressenten inte haft skyldighet att samverka lett till att en tillräckligt regionalt förankrad arena för en långsiktig utvecklingspolitik inte har kunnat skapas. Det här visar p�� trögheten i det finska systemet, där en stark enhetsstat och en splittrad kommunal nivå ur ett historiskt perspektiv hindrat flexibla anpassningar till samhällsförändringar. Avhandlingen visar att nätverksorganiseringen bör vara en integrerad del av de representativa strukturerna för att kunna p��verka processernas utfall. Avhandlingen visar framförallt att deltagande och funktionellt definierade regionala och lokala arenor har stor potential, både ekonomiskt och demokratiskt. Det handlar om att skapa en kultur med aktiverade och engagerade medborgare, vilket st��r i kontrast till det allt mer passiverande representativa systemet. ---------------------------------------- Väit��skirja tutkii viime vuosisadan poliittisen ja taloudellisen järjestelmän vuorovaikutusta keskittyen erityisesti kolmen viimeisen vuosikymmenen uusliberaaliseen muutokseen. Talouden liberalisoituminen ja ihmisen individualisoituminen edellyttävät myös poliittisen järjestelmän mukautumista. Asteittaisia muutoksia on ollut havaittavissa, kuten kasvava verkosto-organisaatio, toisin sanoen eri alojen kehityspolitiikkaa toteutetaan yhä enemmän eri yhteiskuntasektoreiden vuorovaikutuksena, kun aikaisemmin ainoastaan julkinen sektori vastasi kehityspolitiikan toteuttamisesta. Pohjanmaan maakunnan neljän tapaustutkimuksen avulla osoitetaan, miten vuorovaikutusareena voidaan rakentaa kulloinkin ajankohtaisen asiakokonaisuuden ymp��rille. T��st�� esimerkkinä on Kokkola-Pietarsaari –alueen innovaatioverkosto, johon osallistuvat sekä julkiset että yksityiset sidosryhmät ja joka samalla rikkoo perinteisiä hallinnollisia rajoja. Toinen, kielteisempi esimerkki on Kaskisten alueen rakennemu utosprosessi Metsä-Botnian tehtaan sulkemisen jälkeen. Siellä pienkuntaongelma yhdistettynä siihen, että yksityinen sidosryhmä ei ole ollut velvollinen tekemään yhteistyöt��, on johtanut siihen, että ei ole kyetty luomaan alueen pitkäaikaiseen kehittämiseen sitoutunutta vuorovaikutusareenaa. T��mä osoittaa suomalaisen järjestelmän kankeuden, jossa historiallisesta näkökulmasta vahva yhtenäinen valtio ja hajanainen kuntataso est��vät joustavan yhteiskuntamuutoksiin sopeutumisen. Väit��skirja osoittaa, että verkosto-organisaation on oltava yhteiskunnassa vaikuttaviin rakenteisiin integroitu osa, jotta se voi vaikuttaa prosessien tuloksiin. Väit��skirja osoittaa ennen kaikkea, että osallistuvilla ja toiminnallisesti määritellyillä alueellisilla ja paikallisilla areenoilla on suuri taloudellinen ja demokraattinen potentiaali. Passivoivan edustavan järjestelmän tilalle on luotava aktiivisten ja tavoitteisiin sitoutuneiden kansalaisten vuorovaikutusjärjestelmä.

Work and non-work : on work and meaning

I den politiska retoriken florerar debattinlägg om arbetslivet, och målsättningen är för det mesta att så många som möjligt ska arbeta så länge som möjligt. Att skapa jobb och minimera arbetslösheten ses som de främsta utmaningarna. P�� ett individuellt plan beskrivs arbete ofta som personligt självförverkligande eller som en nödvändig form av inkomst som kräver att livet struktureras enligt behovet av sysselsättning. I avhandlingen diskuteras hur de här till synes självklara rollerna som arbete spelar kan sägas neutralisera arbete. Med detta menas att kontroverser kring arbetets mening åsidosätts så att politiskt och etiskt grundläggande frågor om ett gott liv och mänskliga gemenskaper inte ges plats. Genom att gå i dialog med kritiska t��nkare som Hannah Arendt, André Gorz, Kathi Weeks, Karl Marx och Richard Sennett diskuteras riskerna med att behandla arbete som en resurs, ett gemensamt samhällsprojekt eller individuellt självförverkligande. Vad är nödvändigt arbete? Vad innebär det att arbete är en vara? Vad är problemet med fragmentering av arbete? Det sägs ofta att arbete har blivit alltmer gränslöst – är detta något positivt eller negativt? Utifrån sådana frågor tar avhandlingen fasta p�� sp��nningar i arbetets roll i våra liv och i samhället. Genom att artikulera sp��nningar utmanas en neutralisering av arbetets etiskt och politiskt brännbara dimensioner. Avhandlingen syftar därmed till att lyfta fram st��ndigt p��gående sätt att ifrågasätta och reflektera kring arbetets mening.

Gränsbevakningsväsendets riskanalyser och dess tilllämpning inom sjöräddningstjänsten

Gränsbevakningsväsendet (GBV) ansvarar i egenskap av ledande sjöräddningsmyndighet för organiserandet och ledandet av sjöräddningstjänsten i Finland. Sjöräddningsverksamheten och allmän säkerhet till havs är starkt förknippat med risker som bör tas i beaktande då verksamheten och beredskapen planeras. En händelses risk går aldrig att fullst��ndigt eliminera men kan däremot motverkas och reduceras genom noggrann planering och riskhantering. Genom att identifiera och analysera de potentiella riskerna som p��verkar verksamheten går det att åtgärda och förbereda sig p�� dem innan de sker. Detta arbete utreder hur Internationella standardiseringsorganisationens (ISO) standardiserade definition p�� riskanalys tillämpas inom Gränsbevakningsväsendets sjöräddningstjänst, och hurudana riskanalyser förekommer i inom sjöräddningstjänsten. Arbetets huvudfrågest��llning är: Vad definierar en riskanalys och p�� vilket sätt motsvarar den GBV:s tillämpade riskanalyser? Och underfrågest��llningar: P�� vilket sätt skiljer sig GBV:s regionala riskanalyser från teorigrunden? Och p�� vilket sätt utnyttjar GBV sina riska-nalyser inom sjöräddningsverksamheten? Arbetet studerar systematiskt GBV:s riskanalyser genom kvalitativ dokumentanalys och analyserar resultatet mot teorigrunden genom en jämförande analys för att svara p�� forskningsfrågorna. Källmaterialet best��r huvudsakligen av Internationella standardiseringsorganisationens standarder 31000 och 31010, Gränsbevak-ningsväsendets best��ende dokument C.12, GBV:s riskanalyser, sjöbevakningssektionernas sjöräddningsplaner och samarbetsplanen för beredskap inför marina flertypsolyckor. Forskningens resultat tyder p�� att GBV tillämpar standardens definitioner p�� riskanalys i till-lämpad utsträckning för sjöräddningsverksamhetens del. Den jämförande analysen visar många likheter mellan GBV:s dokument och teorigrunden, medan de st��rsta skillnaderna är att GBV:s riskanalyser inte håller sig strikt innanför standardens ramar för vad som skall ingå i en riskanalys. GBV:s riskanalyser har inslag från riskbedömningens alla delområden men producerar inte riskanalysens huvudsakliga produkt, nämligen risknivåerna. En del av GBV:s riskanalyser saknar en tydlig sammanfattande avslutning där de centrala riskerna skulle framgå kombinerade med t.ex. riskmatriser vilket leder till att en skillnad mellan teoretisk och praktisk tillämpning av riskanalyserna uppst��r. Riskanalyserna skapar med sitt innehåll en t��ckande helhet över alla potentiella risker för sjöräddningsverksamheten men förutsätter att läsaren antingen är medveten om innehållet p�� förhand eller har tillräckligt med tid att sätta sig in i materialet.

Den konkurrensrättsliga kontraheringspliktens utveckling och modernisering

Avhandlingen undersöker i enlighet med rubriken den konkurrensrättsliga kontraheringspliktens utveckling och modernisering. Denna kontraheringsplikt är mycket kontroversiell eftersom den bland annat anses p��verka såväl näringsidkares avtalsfrihet som investerings- och innovationsvilja. Trots detta förekommer den i såväl EU:s som USA:s konkurrensrätt. P�� 2000-talet har det dock skett stora förändringar p�� området, vilka också är centrala för denna avhandling. Den första förändringen är den förändrade amerikanska rättspraxisen. Denna förändring har gjort kontraheringspliktens framtid i USA både oklar och tveksam. Eftersom konkurrensrätten i USA överlag anses ha en stark p��verkan p�� konkurrensrätten i EU, undersöks hurdan p��verkan just den konkurrensrättsliga kontraheringsplikten egentligen har haft. P�� detta sätt fastst��lls om den förändrade rättspraxisen också kan t��nkas ha verkningar inom EU. Den andra förändringen är den så kallade moderniseringen av EU:s konkurrensrätt som nu också nått artikel 102 i EUF-fördraget och därmed också den konkurrensrättsliga kontraheringsplikten. Denna modernisering handlar om att införa ett mer ekonomiskt angreppssätt med fokus p�� konsumentvälfärden vid bedömningen av missbruk av dominerande marknadsst��llning. Avhandlingens forskningsmetod är i första hand rättsdogmatisk. Det betyder att gällande rätt tolkas och systematiseras. I förevarande fall innebär gällande rätt såväl USA:s högsta domstols som EU-domstolens rättspraxis. I fråga om EU spelar dock även såväl sekundärrätten som icke bindande rättsakter en viktig roll i detta sammanhang. Ytterligare har denna avhandling komparativa drag med avsikten att jämföra den konkurrensrättsliga kontraheringsplikten i två olika konkurrensrättsliga system. Vidare är denna avhandling även p�� sätt och vis tvärvetenskaplig i och med att moderniseringen långt handlar om att införa ett ekonomiskt synsätt i konkurrensrätten. Poängteras bör dock att ekonomiska analyser numera är en naturlig del av konkurrensrätten och således inget ovanligt i sig. ’ Avhandling framskrider p�� följande vis. Efter det inledande kapitlet redogörs i avhandlingens andra kapitel för den centrala kritiken av kontraheringsplikten. I det tredje kapitlet jämförs lagstiftningen och rättspraxisen i USA och EU med varandra samt redogörs för moderniseringen inom EU:s konkurrensrätt. Det fjärde kapitlet tillämpar moderniseringens principer p�� den konkurrensrättsliga kontraheringsplikten i EU. Avhandlingens femte kapitel är samtidigt det sista och därför reserverat för avslutande och sammanfattande kommentarer.

Stretching the drum skin : an analysis of power relations in leadership and succession in the Evangelical Lutheran church in Tanzania-Northern diocese 1942– 1993

-

Leveiden keskimerkint��jen liikenneturvallisuusvaikutusten arviointi

T��män raportin tavoitteena oli käsitellä leveiden keskimerkint��jen liikenneturvallisuusvaikutuksia, toteuttaa mielipidekysely kantatie 54 kokeiluosuuden vaikutusalueella sekä esitellä aiemmin tehdyt tutkimukset ja leveiden keskimerkint��jen taustaa. Raportin on laatinut Eino Lahtinen Hämeen ammattikorkeakoulusta opinnäytetyönään. Työn taustateoriaksi syvennyttiin leveiden keskimerkint��jen historiaan Suomessa ja ulkomailla sekä Suomessa tehtyihin tutkimuksiin aiheesta. Suomessa ja ulkomailla on havaittu jo vuosikymmenten ajan korkealuokkaisten teiden liikenneturvallisuuden heikentyneen liikenteen lisääntyessä. Kohtaamis- ja ohitusonnettomuuksien jäljet ovat usein raakaa katseltavaa ja luettavaa. Huoli kohtaamis- ja ohitusonnettomuuksien määrist�� ja niiden vakavuuksista painostaa etsimään ratkaisuja t��män kaltaisten onnettomuuksien vähent��miseksi. T��st�� syyst�� on 1980-luvulta lähtien aktiivisesti etsitty liikenneturvallisuutta parantavia kustannustehokkaita ratkaisuja. Visuaalisia vaikutuksia arvioidessa havaittiin jo varhain kaistan leveyden visuaalisen kaventamisen johtavan ajonopeuksien laskuun, joka vähent��ä onnettomuuksia ja niiden vakavuuksia. Yhdeksi ratkaisuksi esitettiin leveää keskimerkint��ä, josta on ollut erilaisia kokeiluja ulkomailla 1996 ja Suomessa 2009 lähtien. Työn tuloksena voidaan esittää, että leveiden keskimerkint��jen vaikutukset ajokäyttäytymiseen ovat melko vähäiset, sillä lähes puolet kyselyyn vastanneista ei havainnut muutosta omassa tai muiden ajokäyttäytymisessä. Työn perusteella arvioidaan, että leveät keskimerkinnät vähensivät henkilövahinkoon johtaneita ohitus-, kohtaamis- ja vasemmalle suistumisonnettomuuksia 17 – 21 %. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että leveit�� keskimerkint��jä käytettäessä on varmistuttava riittäväst�� piennarleveydest�� (vähint��än 1 m). Leveää keskimerkint��ä voidaan käyttää alueilla, jossa tien p��ällysteen leveys on vähint��än 10 m, KVL vähint��än 1500 ajon/vrk ja tiejakson pituus vähint��än 10 km. Leveän keskialueen tulisi olla metrin levyinen.