863 resultados para Yksi päivä mediaa
Resumo:
Tutkielman aihe, johtamisen notkeus heroistisessa ja postheroistisessa kontekstissa, käsittelee johtamisen kehittymistä. Kehittymisen yksi kriteeri on notkeuden lisääntyminen johtamisen kehittyessä heroistiselta tasolta postheroistiselle tasolle. Jaottelu heroistiseen ja postheroistiseen johtamiseen kattaa lähes kaikki vallalla olevat johtamistyylit ja -trendit. Tutkielman tavoitteena on ymmärtää johtamisen maailmaa ja samalla pohtia sitä, minkälaiset johtamistyylit soveltuvat Puolustusvoimien todellisuuteen. Kadettien mielipiteellä omasta johtamisesta on suuri merkitys tutkielmassani. Tutkielman pääaineistona ovat aikaisemmat tutkimukset heroistisen ja postheroistisen johtamisen kontekstista, kuten Sinkon suorittama kysely reilulle kuudellesadalle kansalaiselle. Lisäksi tutkielmani lähdeaineistona ovat tutkimukset ja tutkimustulokset yleisesti johtamisen kontekstista, kuten Kiurun Johdatus johtamiseen. Lähdeaineistoa yhdistää se, että niissä johtamista käsitellään osittain johtamisen notkeuden kannalta. Yhtenä pääaineistona on minun suorittama kysely kadeteille. Metodina on siis laadullinen sisällönanalyysi ja laadullinen kysely. Tutkielmani keskeisimmät tulokset ovat kadettien kehittyminen johtajana Maanpuolustuskorkeakoulussa koulutuksen aikana. Kyselyni perusteella suurin osa kadeteista oli heroistisia johtajia, mutta verrattaessa tätä Syrjäsen pro gradun tuloksiin, oli nähtävissä että kadettien johtamiskäsitys muuttuu vuosikurssin sisällä koulun aikana postheroistisempaan suuntaan. Tutkielman keskeisimmistä tuloksista voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että kadetit kehittyvät johtajina koulun aikana. Johtamisen notkeus on yksi johtamisen tehokkuuden indikaattoreista, ja kadettien käsityksen ”hyvästä” johtamisesta muuttuessa heroistisesta postheroistisemmaksi muuttuu myös kadettien johtamistyyli notkeammaksi. Yksi johtopäätös on kuitenkin että kansalaisten ja kadettien mielipiteellä hyvästä johtamisesta on suuri kuilu, eikä kadettien, tulevien upseerien, johtaminen ole sillä tasolla kuin kansalaiset sen luulevat olevan. Kansalaisten mielestä kadettiupseerit ovat johtajina ylivoimaisesti joustavimpia ja ”parhaita”, kun taas kadettien mielestä heidän oma johtajuutensa on heroistisella tasolla.
Resumo:
Pienryhmissä tapahtuvat erilaiset ryhmäilmiöt ovat yksi sosiaalipsykologian tutkimuskohde. Epäviralliset normit ovat yksi tunnistettu ryhmäilmiö, jota tässä tutkimuksessa tutkitaan lentopalveluksessa. Aihetta on tutkittu vähän nykyvuosina ja tässä toimintaympäristössä tutkimus on ensimmäinen. Tutkimuksen taustalla ovat aikaisemmat tutkimukset, joiden teoria on yhdistetty tämän tutkimuksen aineiston kanssa. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä oli selvittää, millaisia epävirallisia normeja lentopalveluksessa esiintyy. Alatutkimuskysymykset selvittivät, miten epäviralliset normit ilmenevät ja millainen vaikutus niillä on lentopalvelukseen ja sen johtamiseen. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Primääriaineiston hankinta toteutettiin Webropo- kyselynä 15 henkilölle. Metodeina aineiston analyysissa käytettiin diskurssianalyysiä ja kokemuksen tutkimusta. Tutkimuksen aineistosta löytyi kuusi epäviralli sta normia, joista osalla on yhtymäkohtia tutkimuksen taustateorioihin. Tutkimuksessa esille nousseet epäviralliset normit ovat: Oma- aloitteinen toiminta, avoin ja vapaa ilmapiiri, virheistä keskustelu, arvosanoilla kehuskelu, kurssikaverin tuki ja apu sekä negatiivinen PR. Epäviralliset normit ilmenevät yleisesti avoimena keskusteluna ja tiedonvaihtona. Epävirallisten normien vaikutukset johtamiseen lentopalveluksessa ovat pääosin positiivisia, mutta myös negatiivisia vaikutuksia löytyy. Kurssin sisällä tapahtuva johtaminen voi kärsiä oletuksesta, että johtamisen tulisi olla vapaamuotoista ja epäsotilaallista. Lentopalveluksen johtajan toiminnalle vaikutus on päinvastaisesti positiivinen.
Resumo:
Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää viidennen sukupolven hävittäjien häiveteknologian toteutusratkaisuja. On käsitelty miksi häiveteknologiaa tarvitaan sekä vertailtu miten häiveteknologia toteutetaan viidennen sukupolven hävittäjissä. Suomen ilmavoimien päähävittäjäkalusto F/A-18 Hornet edustaa neljättä sukupolvea ja saavuttaa elinkaarensa lopun 2020-luvun lopussa, joten seuraajasta on lähivuosina tehtävä päätös. On siis mahdollista, että seuraajaksi hankitaan jokin viidennen sukupolven hävittäjä häiveteknologialla varustettuna. Viidennen sukupolven hävittäjiä kehitellään ainakin Yhdysvalloissa, Venäjällä, Kiinassa, Intiassa ja Japanissa, mutta tässä tutkielmassa on vertailtu vain Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan viidennen sukupolven hävittäjiä. Yhdysvalloilla on tällä hetkellä ainut operaatiokäytössä oleva viidennen sukupolven hävittäjä, Lockheed Martin F-22 Raptor. Raptorin lisäksi Yhdysvalloilla on kehitysvaiheessa oleva Lockheed Martin F-35 Lightning II. Venäjällä on myös kehitysvaiheessa oleva Suhoi PAK FA samoin kuin Kiinalla on Chengdu J-20. Nämä kolme kehitysvaiheessa olevaa viidennen sukupolven hävittäjää on tarkoitus ottaa palveluskäyttöön ennen 2020-lukua. Tutkielman päätutkimuskysymys on, miten häiveteknologia toteutetaan viidennen sukupolven hävittäjissä. Lisäksi tutkielmassa on kaksi alakysymystä. Nämä ovat seuraavat: Miksi häiveteknologiaa tarvitaan? Miten häiveteknologian toteutus eroaa viidennen sukupolven hävittäjissä? Tutkimusmenetelmänä on käytetty kvalitatiivista kirjallisuustutkimusta ja vertailua julkisista lähteistä. Häiveteknologia ei ole mikään uusi innovaatio. Teknologiaa on kehitelty aina 1940-luvulta asti ja yksi tunnetuimmista häivepommikoneista, Lockheed Martinin F-117 Nighthawk, on jo poistunut palvelukäytöstä. Tuolloin häiveominaisuuksien ylläpito ja huolto aiheuttivat merkittäviä kustannuksia tutkasignaalia absorboivien maalien ja materiaalien takia. Viidennen sukupolven hävittäjissä on pyritty vähentämään näiden maalien ja materiaalien käyttöä, jotta käyttökustannukset saataisiin pienennettyä. On panostettu enemmän hävittäjien muodon antamaan suojaan tutkasignaalia vastaan maalien ja materiaalien sijaan. Tämä on nykyaikana mahdollista kehittyneiden tietokoneiden avulla, jotka pystyvät laskemaan optimaalisen muodon hävittäjälle sekä häive- että aerodynaamisten ominaisuuksien kannalta. Tutkasignaalia absorboivia maaleja ja materiaaleja on kuitenkin pakko käyttää erilaisten luukkujen ympärillä sekä muissa reunoissa, joissa muodolla ei saada riittävää vaikutusta.
Resumo:
Erikoisjoukkojen sotilaat ovat aina olleet taistelukentällä pelätty vastustaja, johtuen niiden henkisistä ja fyysisistä ominaisuuksista sekä huippuluokan varustuksesta. Nykypäivänä taistelutilan jatkuva muuttuminen on vaikuttanut erikoisjoukkojen kalustoon ja käyttöön. Soluttautuminen vastustajan kohdealueelle on vaikeutunut nykyisten valvontasensoreiden kehittymisen myötä ja näin ollen erikoisjoukot joutuvat usein suorittamaan konventionaalisin asein toteutettavat tehtävät varsin pitkille etäisyyksille. Tällaisten tehtävien suorittamiseen tarkkuuskiväärit ovat yksi varteenotettavimmista vaikuttamisen välineistä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millaisia tarkkuuskiväärejä ja raskaita tarkkuuskiväärejä Venäjän erikoisjoukoilla on käytössään ja millaisia ominaisuuksia niissä itse aseen ja patruunan osalta on käytettävissä. Aseita käsittelevät tiedot on kerätty kirjallisia lähteitä sekä internetlähteitä hyväksikäyttäen. Patruunoiden tarkastelussa tutkija on käyttänyt edellä mainittujen lähteiden lisäksi myös internetistä ladattua ballistiikkaohjelmaa, jolla on luotu taulukoita erilaisten luotien ominaisuuksista optimiolosuhteissa. Tutkimuksen perusteella Spetsnaz -joukkojen tarkkuuskiväärit ja raskaat tarkkuuskiväärit perustuvat pääosin varsin vanhoista asemalleista muokattuihin ja paranneltuihin versioihin. Asesuunnittelussa on kuitenkin havaittavissa muutosta aseiden toimintaperiaatteessa ja varusteissa, vaikka uusia asemalleja ei 2000 -luvun puolelta tässä tutkimuksessa löytynyt. Myös kivääreiden kaliiperit ovat pysyneet varsin samoina jo vuosikymmeniä, vaikka tutkimuksessa paljastui Venäjällä käytettävän nykyisin myös siellä harvoin esiintyneitä kaliipereja.
Resumo:
Operaatioturvallisuus (OPTU) nykyajan konseptina on suhteellisen tuore. Aihetta on tutkittu Persianlahdensodan ajoilta asti. Suomen Puolustusvoimat tulkitsee operaatioturvallisuutta yleisesti ottaen samalla tavalla kuin Yhdysvaltojen asevoimat. Sosiaalinen media (SOME) on konseptina myös tuore ilmiö (2007). Sosiaalisen median käyttöaste yhteiskunnassamme on merkittävä. Sosiaalinen media mahdollistaa vaivattoman tiedon jakamisen, joka puolestaan vaikuttaa operaatioturvallisuuteen. Sosiaalista mediaa ja operaatioturvallisuutta on tutkittu laajasti joko yksittäisinä konsepteina tai osana muita kokonaisuuksia. Operaatioturvallisuutta ei ole kuitenkaan käsitelty sosiaalisen median näkökulmasta laajamittaisesti. Suomessa aihe-aluetta on tarkasteltu rauhanturvaajien toimintaympäristössä ja sen yleiskäyttöä rauhan aika-na. Joukkojen perustamisvaihetta ei ole käsitelty. Modernina ilmiönä on syytä ymmärtää so-siaalisen median mahdollistamaa uhkaa taisteluosaston (TSTOS) operaatioturvallisuudelle joukkojen perustamisvaiheessa. Päätutkimuskysymys on: Millainen uhka sosiaalinen media on taisteluosaston operaatiotur-vallisuudelle ja miten siltä voidaan suojautua joukkojen perustamisvaiheen aikana? Alaky-symykset, jotka tukevat tutkimusta ovat: Mitä operaatioturvallisuus tarkoittaa konseptina? Minkälainen sosiaalinen media on toimintaympäristönä? Miten vastustaja tiedustelee sosiaa-lisessa mediassa (OSINT)? Minkälaisen vaikutuksen operaatioturvallisuuden puute sosiaali-sen median toimintaympäristössä luo taisteluosastolle? Aineisto koostuu internetlähteistä sekä kirjallisista lähteistä oppaiden, artikkelien ja uutisten muodossa. Johtopäätöksenä on todettavissa, että operaatioturvallisuuden kannalta on syytä kieltää sosiaalisen median käyttöä sekä poistaa sosiaalisen median palveluita mahdollistavat laitteet joukkojen perustamisvaiheessa. Operaatioturvallisuuden laiminlyöminen sosiaalisen median toimintaympäristössä jo rauhanajan koulutuksessa voi johtaa pahimmassa tapaukses-sa siihen, että joukot on saatettu toimintakyvyttömään tilaan ennen laajamittaista sotaa. Ope-raatioturvallisuuden tärkeyttä sosiaalisessa mediassa on koulutettava henkilökunnalle ja va-rusmiehille jo rauhan aikana. Tutkija kehottaa Puolustusvoimia ottamaan tarkemmin kantaa älypuhelimien ja sosiaalisen median käyttöön rauhan- ja joukkojen perustamisvaiheen aika-na.
Resumo:
The objective of the thesis is to study cerium oxide thin films grown by the atomic layer deposition (ALD) for soot removal. Cerium oxide is one of the most important heterogeneous catalysts and can be used in particulate filters and sensors in a diesel exhaust pipe. Its redox/oxidation properties are a key factor in soot oxidation. Thus, the cerium oxide coating can help to keep particulate filters and sensors clean permanently. The literature part of the thesis focuses on the soot removal, introducing the origin and structure of soot, reviewing emissions standards for diesel particulate matter, and presenting methods and catalysts for soot removal. In the experimental part the optimal ALD conditions for cerium oxide were found, the structural properties of cerium oxide thin films were analyzed, and the catalytic activity of the cerium oxide for soot oxidation was investigated. Studying ALD growth conditions of cerium oxide films and determining their critical thickness range are important to maximize the catalytic performance operating at comparatively low temperature. It was found that the cerium oxide film deposited at 300 °C with 2000 ALD cycles had the highest catalytic activity. Although the activity was still moderate and did not decrease the soot oxidation temperature enough for a real-life application. The cerium oxide thin film deposited at 300 °C has a different crystal structure, surface morphology and elemental composition with a higher Ce3+ concentration compared to the films deposited at lower temperatures. The different properties of the cerium oxide thin film deposited at 300 °C increase the catalytic activity most likely due to higher surface area and addition of the oxygen vacancies.
Resumo:
Tässä väitöskirjassa tarkastellaan suomalaisen puoluejohtajuuden ja suuren puolueen johtajaksi nousun murroskautta 1980-luvun lopulta 2010-luvulle median ja politiikan vuorovaikutuksen näkökulmasta. Puolueiden johtaminen on myös Suomessa ollut miesten työtä, ja perinteisesti tehtävään on ollut yksi väylä: asettuminen ehdolle puheenjohtajavaalissa ja valituksi tulo puoluekokouksessa. Tarkastelujakson alkupuolella naisia oli Suomessa ensimmäistä kertaa ehdolla suurten puolueiden puheenjohtajavaaleissa. Kauden loppupuolella heitä myös valittiin tuohon tehtävään ja ensimmäiset naiset nousivat pääministeriksi. Tämä historiallinen murros päätti liki satavuotisen perinteen, jossa miehet ovat olleet Suomessa sekä suurten puolueiden että hallitustyön johtajia. Julkisessa keskustelussa kysymys tasa-arvosta jäi toissijaiseksi: naisia alettiin valita puoluejohtajiksi tilanteissa, joissa heidän valintansa nähtiin puolueille edulliseksi. Naisen valinta tulkittiin miehen valintaa merkittävämmäksi symboliseksi viestiksi, johon liitettiin ajatuksia uudistumisesta ja puolueen julkisuuskuvan parantamisesta. Merkille pantavaa on, että naisten ensimmäiset valinnat suurten puolueiden johtajiksi tapahtuivat vaiheessa, jossa puoluejohtajien valta-asema on vahvin kautta suomalaisen poliittisen historian. Tässä valossa näyttää siltä, että valta ei aina pakenekaan naisilta. Vaikka suomalainen yhteiskunta ja suomalaiset naiset ovat monessa mielessä olleet edelläkävijöitä tasa-arvon suhteen, politiikan johtopaikkoja tavoitelleet naiset ovat meilläkin kohdanneet kansainvälisessä tutkimuksessa naisten haasteeksi osoitettuja lasikattoja, pyöröovia ja liukkaita jyrkänteitä. Tutkittavan ajanjakson aikana konkretisoitui myös toinen mahdollinen, joskin poikkeuksellinen reitti suuren puolueen johtajaksi: pienen puolueen nouseminen suurten joukkoon eduskuntavaaleissa. Tämä vaihtoehto toteutui vuonna 2011 perussuomalaisten eduskuntavaalivoiton myötä. Perussuomalaisten nousu eduskunnan pienimmästä puolueesta kolmanneksi suurimmaksi mursi perinteisen kolmen suuren puolueen asetelman. Puolueen menestyksen seuraukset ovat olleet kauaskantoisemmat kuin ehkä ensin ajateltiin: perussuomalaisten vaalivoiton sosiaalidemokraateille, keskustalle, ja kokoomukselle aiheuttama järkytys heijastui myöhemmin myös niiden johtajavaihdoksiin ja -valintoihin. Sekä naisten läpimurrossa että populismin voittokulussa median rooli oli monisyisempi kuin siihen perinteisesti liitetty tiedon välittäjän ja valtaa pitävien toimia kriittisesti seuraavan neljännen valtiomahdin tehtävänkuva. Tutkittavalla jaksolla tiedotusvälineet tekivät onnistuneen intervention politiikan osapuoleksi. Toimittajat ottivat kantaa valintoihin ja ohjeistivat puolueita, ja puolueet taas mukauttivat näkyvyyden maksimoidakseen käytäntöjään median tarpeisiin. 1980-luvun lopulta 2010-luvulle ulottuvalla jaksolla suuren puolueen puoluejohtajaksi valikoitumisen kriteerit muuttuivat, samalla kun median merkitys johtajavalinnoissa ja myös puoluejohtajan käytännön työssä kasvoi. Mediasta tuli aiempaa konkreettisemmin johtajavalintojen ja valtakamppailun areena, ja siihen liittyvät näkökohdat nousivat myös keskeisiksi johtajan taitoja arvioitaessa. Kuka ehdokkaista toisi näkyvyyttä, ”pärjäisi” median paineissa ja vakuuttaisi äänestäjät? Vielä 1980- ja 1990-lukujen taitteessa johtajavalinnat olivat pitkälti puolueorganisaatioiden hallinnoimia prosesseja, joista lehdistö raportoi askeleen jäljessä kulkien. Viimeistään 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä puolueet omaksuivat ajatuksen median hyödyllisyydestä. Tämän strategisen muutoksen myötä puolueet tulivat samalla luovuttaneeksi määriteltyvaltaa oman organisaationsa ulkopuolelle. Kokoomuksen vuoden 2014 johtajavaalissa silmiinpistävää oli pyrkimys sekä hyötyä julkisuudesta että palauttaa valtaa takaisin puolueelle. Politiikan mediajulkisuuden alttius tarttua myyviin poliitikkopersooniin, ilmiöihin, ristiriitoihin ja draamaan sekä vastaavasti populistijohtaja Timo Soinin ja perussuomalaisten kyky tarjota kaikkia näitä auttoivat puolueen suurvoittoon vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Organisaatioltaan pieni ja johtajaansa henkilöityvä puolue sai selvästi poliittista painoarvoaan suuremman julkisuuden, koska kiinnostavuus määritti näkyvyyden ja puolueen nousevasta kannatuksesta tuli yksi vaalien pääaiheista. Median ja politiikan suhteessa tapahtuneet muutokset olivat vauhdittamassa niin naisten nousua suurten puolueiden johtajiksi kuin populistisen johtajuuden läpimurtoa ja perussuomalaisten menestystä. Koska suurten puolueiden johtajista valikoituvat myös pääministerit, näiden muutosten vaikutus ulottuu Suomen poliittisesti vaikutusvaltaisimpaan tehtävään asti.
Resumo:
Rajavartiolaitos on yksi metsästyksen valvontaa suorittavista viranomaisista. Varsinkin Poh-jois-Suomessa Rajavartiolaitos suorittaa paljon metsästyksen valvontaa rajojenvalvonnan ohella. Metsästyksen valvontaa on tutkittu varsin vähän, etenkin viranomaisten näkökulmas-ta. Tämä tutkielma onkin ensimmäinen, jossa Rajavartiolaitoksen suorittamaa metsästyksen valvontaa tutkitaan taktiikan näkökulmasta. Tutkielman tutkimusongelmaksi muodostui tutkia sodankäynnin taktisten periaatteiden, ak-tiivisuuden, yksinkertaisuuden ja voimien taloudellisen käytön, soveltumista Rajavartiolai-toksen suorittamaan metsästyksen valvontaan, sekä niiden vaikutusta rajavalvontapartion toimintaan. Tutkielma rajattiin käsittelemään metsästyksen valvontaa partion päivittäistoi-minnassa Kainuussa Kuhmon rajavartioaseman alueella. Tutkielman aineisto kerättiin useista erityyppisistä lähteistä, kuten Raja- ja merivartiokoulun opetusmateriaalista ja keväällä 2013 järjestetyn erävalvonta seminaarin materiaaleista. Ai-neistoa täydennettiin ja tarkennettiin kyselyllä, joka osoitettiin Kuhmon rajavartioasemalla työskenteleville rajavartiomiehille. Keskeisimpänä tuloksena todettiin, että aktiivisuus nousee kaikkein merkittävimpään rooliin päivittäistoiminnassa suoritettavassa metsästyksen valvonnassa. Muiden valittujen taktisten periaatteiden rooli ei ole niin suuri. Mielestäni merkittävin havainto kuitenkin on se, ettei asi-asta löydy tieteellistä tutkimusta. Tämän vuoksi tutkimustyön aikana nousi esille useita jatko-tutkimusmahdollisuuksia, joita toivottavasti hyödynnetään tulevissa taktiikan tutkimuksissa.
Resumo:
Suomen ilmavoimat ovat varustamassa F-18C/D Hornet -hävittäjäkalustonsa ilmasta maahan -asejärjestelmillä, mikä tarkoittaa ilmasta maahan -kyvyn palaamista suomalaisille ensimmäistä kertaa vuonna 1947 kirjoitetun Pariisin rauhansopimuksen jälkeen. Yksi kyseisiin asejärjestelmiin lukeutuvista järjestelmistä on tässä tutkielmassa tarkasteltava AGM-158 JASSM -risteilyohjus. Uusi suorituskyky tulee mahdollistamaan Suomen ilmavoimien hävittäjien käyttöperiaatteisiin hyökkäykselliset operaatiot, mutta kalustoresurssien asettamat rajoitukset luovat omat haasteensa toiminnan suunnittelulle. Muutokset tulevat näkymään Suomen ilmavoimien ja koko Puolustusvoimien toiminnassa monella tavalla, mutta tutkielma painottuu pohtimaan uuden suorituskyvyn tuomia muutoksia sodan ajan hävittäjätoimintaan taktisten periaatteiden näkökulmasta. Tutkielman päätutkimuskysymyksenä on: Mitä muutoksia risteilyohjuksen käyttöönotto aiheuttaa taktisten periaatteiden ilmenemiseen Suomen ilmavoimien sodan ajan hävittäjätoiminnassa? Alakysymyksinä pääkysymystä avaamassa ovat: Millaisia ovat Suomen ilmavoimien hävittäjien käyttöperiaatteet sekä miten taktiset periaatteet ilmenevät Suomen ilmavoimien sodan ajan hävittäjätoiminnassa? Tutkimusmenetelmänä käytetään teorialähtöistä sisällönanalyysiä, joten aineisto on kerätty pääpainoisesti kirjallisuudesta. Muina lähteinä toimivat aikaisemmat tutkimukset, lehtiartikkelit, asiakirjat sekä internet. Tutkielmassa käytetyn aineiston perusteella päädytään siihen tulokseen, että hävittäjästä laukaistavan risteilyohjuksen tuomat muutokset Suomen ilmavoimien sodan ajan hävittäjätoimintaan ilmenevät selvimmin aktiivisen toiminnan ja yllätykseen pyrkimisen periaatteina. Muutokset ilmenevät myös päämäärän ja tehtävän selkeyden, voimien vaikutuksen keskittämisen sekä voimien taloudellisen käytön periaatteissa, mutta niiden kohdalla muutokset ovat välillisempiä. Hävittäjien käyttöperiaatteisiin nousevat hyökkäykselliset operaatiot tarkoittavat Suomen ilmavoimien tapauksessa yksittäisiä vastaiskuja vihollisen hyökkäyksen kannalta tärkeisiin kohteisiin sekä muiden puolustushaarojen tukemiseksi suoritettavia operaatioita. Hyökkäyksellisellä toiminnalla edesautetaan todellisen päämäärän saavuttamista, mutta hyökkäyksellisten operaatioiden suorittamisen edellyttäessä edes hetkellistä ilmaherruutta, vaatii kyseisten operaatioiden suorittaminen ensin vihollisen ensi-iskun onnistuneen torjunnan.
Resumo:
The aim of this Master’s thesis study was to develop a membrane for oil contaminated water treatments. Oily wastewaters are a big problem to environment and therefore it is important to find an efficient method for their treatment. There are several treatment methods, but one of the most promising methods is membrane filtration. In the theoretical part of this study the membrane technology and polymeric membrane preparation with phase inversion and membrane modification methods was discussed. It was also told about the most important properties of the membranes. Oily waters, their treatment methods and oily wastewater sources were discussed more specifically. In the experimental part membranes from cellulose acetate were prepared and membranes were modified with two different methods. Modification methods were surface modification and polymer mixing. The modification purpose was to make membranes more hydrophilic and increase surface charge, which can reduce fouling. Membranes were characterized by determining zeta potential, contact angle, oil retention, pure water permeability, pressure-normalized flux and fouling. It were used both synthetic and real spent oil-water emulsion in membrane filtration. Surface modification resulted membranes, which had better properties than unmodified membrane. The amount of substance used in surface modification affected a lot to membrane properties, so it would be necessary to try different amounts of substance to develop the best membrane for oil-water emulsion treatment.
Resumo:
Kontiolahdella sijainnut Pohjois-Karjalan prikaati lakkautettiin 31. joulukuuta 2013 osana puolustusvoimauudistusta. Kontiolahdella toimii aktiivinen reserviläisyhdistys Kontiolahden reserviläiset ry, jolle Pohjois-Karjalan prikaati on ollut merkittävä tekijä yhdistyksen toiminnan ja maanpuolustustahdon kannalta. Tutkimuksen kohteena olivat Kontiolahden reserviläiset ry ja sen jäsenet. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten Pohjois-Karjalan prikaatin lakkauttaminen vaikuttaa Kontiolahden reserviläiset ry:n jäsenten maanpuolustustahtoon ja yhdistyksen toimintaan. Tutkimus on luonteeltaan kuvaileva laadullinen tutkimus. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja strukturoidulla kyselylomakkeella ennen Pohjois-Karjalan prikaatin lakkauttamisen toimeenpanemista. Haastateltavina olivat Kontiolahden reserviläiset ry:n varapuheenjohtajat sekä Pohjois-Karjalan reserviläispiiri ry:n toiminnanjohtaja. Kyselyyn vastasi 118 reserviläistä, joista 33 oli Kontiolahden reserviläiset ry:n jäseniä. Kyselyn tulosten mukaan valtaosa reserviläisistä koki lakkauttamisen laskevan heidän maanpuolustustahtoaan. Toisaalta kyselyn tulosten perusteella voidaan sanoa reserviläisillä olleen mittaushetkellä korkea maanpuolustustahto. Haastateltavien mukaan yhdistyksen toiminnassa on tukeuduttu paljon Pohjois-Karjalan prikaatiin ja samalla alueella sijainneeseen Pohjois-Karjalan aluetoimistoon. Yhdistys on tehnyt paljon yhteistyötä aluetoimiston ja varuskunnan kanssa. Yhteistyö Joensuuhun siirtyneen aluetoimiston kanssa jatkuu tulevaisuudessakin. Haastateltavien mukaan Pohjois-Karjalan prikaati on mahdollistanut monipuolisen ja laadukkaan reserviläistoiminnan Kontiolahden alueella. Joukko-osasto on tukenut reserviläisten toimintaa esimerkiksi kaluston lainaamisella ja tilojen vuokraamisella. Myös ammattisotilaita on voitu hyödyntää reserviläisten toiminnassa. Strukturoitujen kysymysten perusteella Kontiolahden reserviläiset ry:n jäsenet kokivat maanpuolustustahtonsa laskevan, mutta kyselyn avoimen kysymyksen vastauksista voidaan havaita maanpuolustustahdossa säilyvyyden ilmiö. Kyselyn tulosten perusteella voidaan sanoa yhdistyksen maanpuolustustahdon olevan korkea. Ampumaratatoiminnan loppuminen kiväärikaliiperin aseilla oli näkyvin muutos yhdistyksen ja yksittäisen reserviläisen toiminnassa Kontiolahdella. Pohjois-Karjalan prikaati on ollut maanpuolustustahtoa kohottava tekijä alueella. Lakkauttamisen jälkeen alueella on kohottavia tekijöitä yksi vähemmän ja tämän vuoksi maanpuolustustahdon ylläpitäminen vaikeutuu. Lakkauttamisen vaikutukset reserviläisten maanpuolustustahtoon voidaan tilastollisesti todentaa uusimalla maanpuolustustahdon mittaus, kun lakkauttamisesta on kulunut enemmän aikaa.
Resumo:
The main objective of this master’s thesis is to examine if Weibull analysis is suitable method for warranty forecasting in the Case Company. The Case Company has used Reliasoft’s Weibull++ software, which is basing on the Weibull method, but the Company has noticed that the analysis has not given right results. This study was conducted making Weibull simulations in different profit centers of the Case Company and then comparing actual cost and forecasted cost. Simula-tions were made using different time frames and two methods for determining future deliveries. The first sub objective is to examine, which parameters of simulations will give the best result to each profit center. The second sub objective of this study is to create a simple control model for following forecasted costs and actual realized costs. The third sub objective is to document all Qlikview-parameters of profit centers. This study is a constructive research, and solutions for company’s problems are figured out in this master’s thesis. In the theory parts were introduced quality issues, for example; what is quality, quality costing and cost of poor quality. Quality is one of the major aspects in the Case Company, so understand-ing the link between quality and warranty forecasting is important. Warranty management was also introduced and other different tools for warranty forecasting. The Weibull method and its mathematical properties and reliability engineering were introduced. The main results of this master’s thesis are that the Weibull analysis forecasted too high costs, when calculating provision. Although, some forecasted values of profit centers were lower than actual values, the method works better for planning purposes. One of the reasons is that quality improving or alternatively quality decreasing is not showing in the results of the analysis in the short run. The other reason for too high values is that the products of the Case Company are com-plex and analyses were made in the profit center-level. The Weibull method was developed for standard products, but products of the Case Company consists of many complex components. According to the theory, this method was developed for homogeneous-data. So the most im-portant notification is that the analysis should be made in the product level, not the profit center level, when the data is more homogeneous.
Resumo:
Tämän sivuaineen tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten suomalaiset ja italialaiset englannin kielen opiskelijat tunnistavat englanninkielisten idiomien merkityksiä. Erityisesti opiskelijoiden oman äidinkielen vaikutusta idiomien ymmärtämiseen tutkitaan, kuin myös idiomien eri ominaisuuksien vaikutusta. Lisäksi tutkitaan, miten opiskelijat itse ajattelevat osaavansa käyttää idiomeja, ja pitävätkö he idiomien oppimista tärkeänä. Tutkielmaan osallistui 35 suomalaista englannin kielen yliopisto-opiskelijaa ja 34 italialaista englannin kielen yliopisto-opiskelijaa. Tutkimusaineisto kerättiin monivalintakyselyn avulla. Idiomit valittiin Collins Cobuild Dictionary of Idioms (2001) -sanakirjasta. Kysely sisälsi 36 idiomia, jotka valittiin kolmesta eri frekvenssiluokasta. Jokaisesta frekvenssiluokasta valittiin neljä idiomia, joille oli vastine sekä suomen että italian kielessä, neljä idiomia, joille oli vastine vain suomen kielessä ja neljä idiomia, joille oli vastine vain italian kielessä. Kullekin idiomille oli annettu neljä merkitysvaihtoehtoa, ja näistä yksi tai kaksi oli sanakirjojen mukaisia oikeita vastauksia. Tutkimuksen tulokset näyttävät osoittavan, että sekä suomalaisilla että italialaisilla oli vaikeuksia idiomien merkitysten tunnistamisessa. Kuitenkin myös suomalaisten ja italiaisten välillä oli tilastollisesti merkittävä ero. Suomalaiset osasivat idiomit huomattavasti paremmin kuin italialaiset. Koehenkilöt ymmärsivät merkittävästi helpommin idiomit joille oli vastine heidän omassa äidinkielessään kuin idiomit joille ei ollut vastinetta. Lisäksi vastaajat näyttivät hyötyvän myös idiomien kuvainnollisen ja kirjaimellisen merkityksen läheisyydestä eli läpinäkyvyydestä. Idiomien frekvenssi sen sijaan ei näyttänyt vaikuttavan niiden ymmärtämiseen. Suomalaisten ja italialaisten englannin opiskelijoiden mukaan idiomien opiskelu on hyödyllistä ja tarpeellista. Tulokset osoittavat, että idiomien ymmärtäminen on haastavaa jopa edistyneille oppijoille. Omalla äidinkielellä näyttää olevan suuri vaikutus idiomien ymmärtämiseen, ja nimenomaan samankaltaisuudesta on hyötyä. Äidinkielen merkitykseen vieraiden kielten oppimisessa ja sanaston oppimisessa täytyisi kiinnittää enemmän huomiota, ja idiomeja sekä muuta kuvainnollista kieltä täytyisi opettaa myös edistyneemmille oppijoille.
Resumo:
Placental insufficiency is one major cause of intrauterine growth restriction and also relates to neurodevelopment. Preterm infants with very low birth weight are at risk of postnatal growth restriction as well as neurodevelopmental impairments. However, the optimal postnatal growth for long-term neurodevelopment is still unclear. The objective of this study was thus to investigate the association between growth and neurodevelopment in very preterm infants. The study populations consisted of 83 (I), 55 (II), 36 (III) and 181 (IV) infants with very low birth weight (below 1501 grams), and very or extremely low gestational age (below 32 and 26 weeks). Foetal blood circulation in relation to two-year neurodevelopment and the association between early growth and brain maturation at term age were studied. Postnatal growth, and its association with five-year cognitive outcome, was analysed. Changes in foetal blood circulation related to placental insufficiency associated with an adverse two-year cognitive outcome. Early postnatal growth in extremely preterm infants was comparable to a similar Swedish cohort. Preterm infants with slow intrauterine growth had less mature brains at term age; rapid catch-up growth until term age did not eliminate this difference. Weight gain and head circumference growth from birth until two years of age associated positively with five-year cognitive outcome in appropriate for gestational age infants. In small for gestational age infants, head circumference growth from term age to four months (corrected age) associated positively with their five-year cognitive outcome. The association between postnatal growth and neurodevelopment was different for prenatally normally grown versus slow grown preterm infants.
Resumo:
Esitys Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalvelujen järjestämässä Asiantuntijaseminaarissa 18.9.2014 Helsingissä.