Kipinä syttyy työpajoilla : Nuorten työpajat Kaakkois-Suomessa 2013

Raportti on yhteenveto keskeisistä työpajatoimijoista Kaakkois-Suomessa vuonna 2013. Siinä esitellään alueen työpajatoimintaa ja keskeisiä toimijoita. Julkaisussa kuvataan työpajojen toimintamalleja ja pajojen ylläpitämää nuorten toimintaa. Raportissa tuodaan esille myös työpajojen laajaa verkostoyhteistyötä, jota tehdään esimerkiksi työ- ja elinkeinotoimiston sekä oppilaitosten kanssa. Lisäksi raportissa on esitelty kaakkoissuomalaisia ja valtakunnallisia ESR-hankkeita. Selvityksen lähteinä ovat toimineet monet Internet-sivut, esimerkiksi Valtakunnallisen Työpajaliiton ylläpitämä Työpajatieto-sivusto toimi hyvänä pohjana raportille. Tietoja saatiin myös suoraan työpajoilta. ESR-hankkeiden lähteinä on käytetty hankkeiden projektisuunnitelmia ja loppuraportteja, jotka löytyvät Eura2007-järjestelmästä.

Kohti yritysmäistä hyöty-yliopistoa. Valtiovallan tahto Suomessa vuosina 1985–2006 ja kokemukset kolmessa yliopistossa

Tutkimuksen tavoitteena on analysoida muuttuvaa puhetta suomalaisen yliopiston tehtävistä ja olemuksesta. Ensinnäkin tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten yliopiston tehtävät kansallisen tason diskurssissa ovat muuttuneet vuosina 1985–2006. Toiseksi tutkitaan, millaista puhetta ja reaktioita muutokset ovat synnyttäneet toimijatasolla yliopistoissa. Lopuksi verrataan kansallisen tason diskurssin suhdetta yliopistojen johtohenkilöiden kokemuksiin. Tutkimuksen aineisto koostuu opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulupoliittisista asiakirjoista (n = 39) sekä kolmen yliopiston johtohenkilöille tehdyistä haastatteluista (n = 23). Haastattelut on tehty vuonna 2005 Tampereen yliopistossa, Lapin yliopistossa ja silloisessa Helsingin kauppakorkeakoulussa. Analyysimenetelmänä käytetään diskurssianalyysiä, jossa muutoksen nähdään kytkeytyvän kielen muutosta luovaan voimaan. Puhe suomalaisten yliopistojen roolista on selvästi muuttunut 1980-luvulta 2000-luvulle ulottuvalla ajanjaksolla. Dokumenttiaineistosta on löydettävissä kaksi diskurssia: hyödyn ja tuottavuuden diskurssi sekä sivistysdiskurssi. Tutkimusajanjakson aikana hyödyn ja tuottavuuden diskurssi on saanut ylivallan kansallisen tason dokumenteissa. Sivistysdiskurssi ei kuitenkaan ole täysin kadonnut teksteistä, vaan sivistys sinnittelee edelleen mukana sivistysyliopistoperinteen mukaisesti. Toimijatasolla yliopistohaastatteluissa yliopistoinstituution erityisyys ja halu pitää kiinni yliopiston ytimestä ja perustasta oli vahvin diskurssi. Yritysmäisyys ja yliopistollisuus asetettiin paljolti vastakkain niin ideologian kuin toimintatapojenkin näkökulmasta. Yliopistoissa myös uskottiin yliopiston perustan ja idean säilymiseen muutoksista huolimatta. Valtiovallan ja yliopistokentän näkökulmat ja painotukset olivat selvästi erilaiset, vaikka yhteistä tahtoakin löytyi siitä, että yliopiston perusta on säilytettävä. Valtion taholla korostui taloudellinen kilpailukyky ja yliopiston taholla yliopiston säilyttäminen sivistysyliopistona, sillä tämä tekee yliopistosta erityisen. Yritysmäisyys ja tehokkuus näyttäytyvät uhkana yliopiston erityisyydelle, sillä nämä piirteet tekevät niistä samankaltaisia kuin muut instituutiot. Mahdollista onkin, että jos yliopiston merkitys ja olemus redusoituvat taloudellisen kilpailukyvyn hyödyntämiseen, uhkana on yliopiston monimuotoisen perinteen kapeneminen.

Kranaatinheittimistön älykkäät ampumatarvikkeet

Kranaatinheittimen hyödyt huomattiin toisessa maailman sodassa ja siitä asti niiden kehitys on ollut jatkuvaa. Nykyään kranaatinheittimelle on olemassa myös ampumatarvikkeita, jotka ohjautuvat laukaisun jälkeen automaattisesti kohteeseen. Näiden ampumatarvikkeiden myötä panssarintorjunta on mahdollista myös epäsuoralla tulella. Tutkimus on rajattu 120 mm ampumatarvikkeisiin, koska nämä ovat tämän hetkiset älykkäät ampumatarvikkeet, joita voidaan ampua myös Suomessa palveluskäytössä olevilla asejärjestelmillä. 81 mm kranaatti on liian pieni, jotta siihen voitaisiin asentaa kalliita virtapiirejä ja sensoreita. Tutkimuksessa on esitelty kaksi käytössä olevaa älykästä ampumatarviketta. Näistä kumpikaan ei ole Suomen Puolustusvoimilla palveluskäytössä. Tämän lisäksi tutkimus selvittää myös minkä tyyppisiä kohteita älykkäillä ampumatarvikkeilla kannattaa tuhota. Ohjautuvat ampumatarvikkeet ovat erittäin kalliita verrattuna perinteisiin ampumatarvikkeisiin, joten niiden käyttö on suunniteltava siten, että viholliselta saadaan tuhottua mahdollisimman arvokkaita kohteita.

Maailman ennen teknisen käyttöiän päättymistä pysäytetyt ydinvoimahankkeet

Tämän kandidaatintyön tarkoituksena on selvittää maailman tämän hetkinen tilanne ydinvoimalahankkeista, jotka on rakennettu ja olleet käytössä, mutta suljettu ennenaikaisesti. Mukaan otetaan reaktorit, joiden käyttöikää ei ole jatkettu vaikka se teknisesti olisi ollut mahdollista. Tarkasteluun otetaan vain kaupalliseen käyttöön tarkoitetut tehoreaktorit. Koereaktorit, prototyypit ja pienet esittelyreaktorit jätetään tarkastelun ulkopuolelle, koska niiden käyttöikä ja tarkoitus ei välttämättä ole määriteltävissä. Tarkastelun ulkopuolelle jätetään myös reaktorit, jotka ovat tuhoutuneet onnettomuuden takia.

Tieliikenteen biopolttoaineet Suomessa

Kandidaatintyössä selvitetään minkälaisia biopolttoaineita Suomessa on tieliikenteeseen tarjolla sekä minkälaisiin ajoneuvoihin ne soveltuvat.

Pyrolyysiöljyn valmistus Suomessa kotimaisista raaka-aineista

Tämän kandidaatintyön tarkoituksena on selvittää pyrolyysiöljyn tuotantomahdollisuuksia metsäbiomassasta Suomessa. Työssä käydään läpi olennaisia tuotantotekniikoita ja pohditaan tuotantolaitoksen mahdollista sijoituspaikkaa. Lisäksi tehdään karkea laskenta yksittäisen laitoksen ideaalisesta vuosikapasiteetista ja verrataan tulosta olemassa olevasta laitoksesta saatuihin tietoihin.

Vauhtikausi. Autoilun sukupuoli 1920-luvun Suomessa

The Age of Speed:Automobility’s Gender in the 1920s Finland The aim of this study is to analyze the connections between automobility and gender in Finland in the 1920s. In this study it is argued that the 1920s was the significant era in the Finnish history of automobility when many of the long-lasting gendered notions and cultural understandings were constructed. This study combines cultural history of technology with gender analysis. As the previous research on gender and technology has recognized, technology is a significant site of gender negotiations. Both from the cultural historical perspective and a gender perspective it is important to understand both technology and gender as cultural constructions. They were linked together and constructed each other. In other words: technology shapes gender and gender shapes technology. Historians of technology like Nina Lerman, Ruth Oldenziel and Arwen Mohun have argued that both gender and technology are about power: social, cultural, economic and political. In this study automobility means technology that can be analyzed in layers of identity, structures, institutions and representations. The source material consists of various types of historical sources, magazines and journals, advertisements, archival material together with films and literature. In the previous studies of the history of automobility gender has often been neglected. The term “gender” has also quite often been misunderstood. Some studies in the field have only focused on the early female drivers. However, far too little attention has been paid to the question, why automobility was considered as masculine sphere only. This study aims to give new insights to the previous interpretations of the history of automobility. As in various other countries also in Finland, the decade of the 1920s is characterized as a period of “modern times.” It was also the era of the automobiles. Although the number of cars in Finland was still low compared to the other European countries and the USA, in press, films and literature, images of automobiles and new women – and men – on the wheel became as an emblem of a new era. The thesis consists of three main chapters. The first main chapter focuses on the conflicts between drivers and non-drivers. The study shows how in the debate of the automobility “a driver” was constantly referred as a man and “a pedestrian” accordingly a woman, even though in the reality there were as much men and women walking on the streets and the roads. Thus, the public debate constructed and reconstructed the gendered traffic system where men were playing the key role. The second main chapter of the study analyses the automobile clubs and the cultural representations. The chapter answers the question how the concept of a driver was gendered. The Automobile clubs and the organizations of professional drivers were in a significant role in developing the early history of traffic in Finland. The Finnish Automobile Club (Suomen Automobiili Klubi, founded in 1919) was the oldest and the most powerful of all automobile organizations. The Finnish Automobile Club accepted women as members from the very beginning. The membership was strictly limited to the upper class and the very first female members were wives and daughters of the male members. However, Doctor of medicine and surgery 316 Karolina Eskelin (1867-1936) the founding member of the Club was an exception to that convention. The male members of the Finnish Automobile Club attended official international meetings and consulted Finnish authorities in traffic and road questions, whereas, female members joined car trips, picnics and social gatherings arranged by the club. Few young female members of the club drove in races and gross-country-tours. The cultural representations of drivers in the Finnish media in the 1920s both deconstructed and reconstructed the concept of gender. In Finnish press in general, motoring was seen as male dominated area. Men were represented as the experts of the automobility. The drivers’ uniforms and the automobile clubs underlined professionalism and expertise which, thus, got masculine meaning. Women were beautiful accessories in the car ads, but they were also becoming a new consumer group in the market. The representations of the female and the male drivers influenced and shaped actively the understandings of femininity and masculinity. In the third main chapter the analysis focuses on the automobile as an artifact.The automobile was considered as an artifact that primarily belonged to the masculine domain. However, the representations of the automobiles were ambivalent. The automobile was both masculine and feminine depending on the context. The representations of the automobile were also used to construct the discourse of heteronormativity.

”Suomessa mä olen Suomen bosnialainen ja Bosniassa mä olen Bosnian suomalainen”. Bosnialaistaustaisten nuorten aikuisten monimuotoinen etninen ja paikallinen identiteetti uudessa asuinympäristössä

Tutkimukseni aiheena on Suomessa asuvien bosnialaistaustaisten nuorten aikuisten nykyidentiteetti sekä kulttuurisen monimuotoisuuden ja etnisen murroksen näkyminen arjessa. Kotoutumistutkimuksen sijaan olen kiinnostunut ennen kaikkea identiteetin kokemisesta ja muovautumisesta silloin, kun etnisyys on määrittävä tekijä sekä lähtö- että tulomaassa. Tutkimuskysymyksenäni on, kuinka kansallisuus, etnisyys ja kulttuurinen monimuotoisuus näkyvät sekä muovaavat arkea ja identiteettiä pakolaistaustaisten nuorten aikuisten uudessa elinympäristössä, kun lähtösyyt kotimaasta ovat olleet pitkälti etnisyyteen pohjautuvia. Kuinka etninen identiteetti muotoutuu ja mikä on kahden kulttuurin merkitys etnisyyden määrittelyssä? Mikä on kahden eri kotimaan ja kahden eri kulttuurin rooli arjessa ja identiteettipuhunnassa? Tärkeimpänä tutkimusaineistona ovat bosnialaistaustaisten nuorten aikuisten parissa tekemäni teemahaastattelut. Haastateltavani ovat vuosina 1992–1995 käydyn Bosnian sodan vuoksi pakolaisina Suomeen muuttaneita tai heidän jälkeläisiään. Tein kymmenen teemahaastattelua haastatellen viittä naista ja viittä miestä, jotka kaikki asuvat Varsinais-Suomen alueella. Lisäksi vierailin Bosniassa ymmärtääkseni paremmin sekä haastattelemieni nuorten aikuisten taustaa ja lähtökohtia että heidän ylirajaista arkeaan. Olen lähestynyt identiteetin kokemista kulttuurin, etnisyyden, uskonnon, paikan ja paikallisuuden sekä kodin ja kotimaan käsitteiden kautta. Näistä kaikilla on oma merkityksensä identiteetin muovautumisessa, ja identiteetin kokemiseen vaikuttavat sekä entinen että nykyinen kotimaa. Bosnialaisuus vaikuttaa vahvana taustalla identiteetin kokemisessa, mutta myös suomalainen kulttuuri ja arki muovaavat etnistä ja paikallista identiteettiä. Samalla on kuitenkin huomattava, että identiteettiä ei voi nähdä tiukkarajaisena eikä sitä voi asettaa selviin rajoihin. Identiteetti on jatkuvassa prosessissa ja sidoksissa myös muihin arjen tekijöihin kuin etnisyyteen, paikallisuuteen ja yhteisön kulttuuriin. Lopulta kyse on aina ihmisyksilöistä ja heidän persoonallisesta identiteetin kokemuksestaan.

Tulta tekemiseen – Mikä liike-elämän seminaarissa motivoi? Case: Nordic Business Forum 2012

Muuttuvassa työelämässä suoriutuminen vaatii yksilöltä jatkuvaa itsensä kehittämistä ja ammatillista pätevöitymistä. Erinäisten koulutusten ja seminaarien rooli niihin osallistuvien yksilöiden työmotivaation lisäämisessä ja energian uudelleensuuntaamisessa voi olla merkittävä. Aidolla tunne- ja motivaatiotäyttymyksen tilalla onkin keskeinen rooli niin yksilön itsensä kuin organisaatioiden menestyksessä. Tämän tutkimuksen lähtökohtana on kysymys siitä, mikä liike-elämän seminaarin työmotivaatioon sidottu lisäarvo on. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä liike-elämän seminaarista kokonaisuutena ja siitä, mikä siellä mahdollisesti motivoi ja innostaa. Tutkimuksessa kuvataan liike-elämän seminaarin motivoivaa vaikutusta tarkastelemalla case-organisaation järjestämän seminaarin aikana koettuja työmotivaatiota lisääviä tekijöitä. Tämä tutkimus on toimeksianto Nordic Business Forum Oy:ltä. Päätutkimusongelma on asetettu kysymyksen muotoon seuraavasti: ”Mikä vuoden 2012 Nordic Business Forum -seminaarissa motivoi?” Tämä tutkimus on luonteeltaan laadullinen case-tutkimus, jossa pyritään kuvailevaan tutkimusotteeseen. Tutkimuksessa keskitytään yksittäiseen tapaukseen ja sitä kuvataan laadullisen tutkimusaineiston pohjalta. Tutkimuksen aineisto koostuu kuudesta, case-organisaation, vuoden 2012 seminaariosallistujan teemahaastattelusta. Aineistoa pyritään jäsentelemään teemoittelua käyttäen ja analysoimaan teoriasidonnaisesti. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan tapauksena olevan liike-elämän seminaarin tyypilliseksi osallistujaksi määritellä jatkuvasta itsensä- ja ammattitaitonsa kehittämisestä motivoituvaksi, kokeneeksi ja korkeasti koulutetuksi asiantuntijaksi. Liike-elämän seminaarin motivoiva vaikutus nähdään rakentuvan verkostoitumisen, uuden oppimisen ja kehittymisen, innostavan ja inspiroivan ilmapiirin sekä seminaaripuheenvuorojen kokonaisuuksista. Tapahtumana liike-elämän seminaari motivoi tarjotessaan osallistujille mahdollisuuden muodostaa uusia verkostoja, saavuttaa uutta tietoa ja päivittää osaamista oivaltavan oppimisen kautta. Aktiivinen ajatusten vaihto ja mahdollisuus yhteisölliseen innovointiin sekä uusien ajatus- ja käyttäytymismallien jäsentäminen omaan toimintaan luovat osallistujissa uutta innostusta omaa työssä suoriutumista kohtaan. Yleisenä johtopäätöksenä voidaan lisäksi todeta seminaariosallistujan proaktiivisen luonteen ja vastuun olevan tärkein edellytys seminaarin aikana saadun, uuden innostuksen ja työmotivaation omaan toimintaan juurruttamisessa.

Hevostoiminnan ympäristökysymyksiä Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa

Hevosten määrä on yli kaksinkertaistunut massamme kolmen viime vuosikymmenen aikana. Hevostaloudella on tärkeä merkitys maaseudun yritys- ja elinkeinotoiminnan monipuolistamisessa. Toiminnan laajentuessa myös ympäristökysymyksiin tulee kiinnittää yhä enemmän huomiota. Raportissa käsitellään hevostoimintaa Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa sekä käydään läpi tallien ympäristöasioita sekä alueellisella että yleisellä tasolla. Erityistä huomiota kiinnitetään lannan käsittelystä sekä jaloittelutarhoista aiheutuvaan ravinnekuormitusriskiin ja sen vähentämismahdollisuuksiin. Raportti on toteutettu osana Tehoa maatalouden vesiensuojeluun (TEHO) -hanketta.

Karjanlannan typpi- ja fosforimäärät sekä niiden jakautuminen Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa

Karjanlanta on arvokasta lannoitetta, jonka sisältämät ravinteet tulisi käyttää mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi viljelykasvien ravinteina. Kotieläimet ovat jakaantuneet epätasaisesti sekä valtakunnallisesti, alueellisesti että paikallisesti. Varsinais-Suomeen ja Satakuntaan on syntynyt erityisesti sika- ja siipikarjatalouskeskittymiä. Tämän seurauksena eräillä alueilla syntyy enemmän lantaa kuin viljelykasvien ravinteiksi tarvitaan. Runsaan fosforilannoituksen seurauksena peltojen fosforipitoisuus on noussut paikoin niin korkeaksi, että lannan levitys ole enää mahdollista ympäristötuen ehtojen mukaan. Tällöin lantaa joudutaan kuljettamaan yhä kauempana oleville pelloille, mikä lisää kustannuksia. Tällaisissa tilanteissa lannan käsittely (esim. separointi) saattaa tulla tarpeelliseksi. Julkaisussa esitetään tilastoihin perustuvien laskelmien avulla, kuinka paljon kotieläimet tuottavat vuosittain Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa lannan mukana typpeä ja fosforia sekä kuvataan ravinteiden alueellista ja paikallista jakaantumista. Raportti on toteutettu osana Tehoa maatalouden vesiensuojeluun (TEHO) -hanketta.

Maantielauttaliikenteen vertailu Suomessa ja Ruotsissa

Tässä raportissa on Suomen ja Ruotsin maantielauttaliikennettä vertailtu toisiinsa kokonaisvaltaisesti käsittäen kummankin maan kaikki maantielauttavälit sekä kahtena yksittäisenä lauttaväliparivertailuna kattaen Parainen-Nauvo ja Svanesundsleden´in sekä Pellingin ja Bohus Malmönleden´in lauttavälit. Suomessa valtakunnallisen maantielauttaliikenteen järjestämisestä vastaa Varsinais- Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY) ja Ruotsissa Trafikverket. Maantielautat luetaan osaksi yleistä maantieverkostoa ja ovat maksuttomia kummassakin lauttaliikenteen vertailumaassa. Suomen ja Ruotsin lauttaliikennettä säätelevät pitkälle samat kansainväliset meriliikenteen säännöt sekä kansallisen tason lainsäädäntö ja määräykset. Palveluntuottajina Suomessa toimivat FinFerries ja Euro Work Finland Oy sekä Ruotsissa Trafikverket Färjerederiet. ELY-keskus ja Färjerederiet ostavat liikennöintipalvelut palveluntuottajilta ja määrittelevät lauttavälikohtaisen liikennöinnin palvelutason. Ruotsin palvelutaso-ohje poikkeaa Suomen vastaavasta lähinnä Suomen ja Ruotsin palveluntilaajan organisaatiotyypin välisestä erosta sekä palveluntilaajan ja palveluntuottajan välisestä liiketoimintasuhteesta. Suomen ja Ruotsin palvelusopimusten kilpailuttamiskäytännöt ja sopimuskausien pituudet poikkeavat toisistaan. Suomessa palvelusopimuksia kilpailutetaan ja sopimuskausien pituudet on porrastettu kilpailtujen markkinoiden luomiseksi. Palvelusopimusten tarjouskokonaisuus annetaan kullekin lauttavälille erittelemättömänä kokonaispakettihintana kattaen koko kilpailutettavan sopimuskauden. Ruotsissa kilpailun puuttumisesta johtuen Trafikverket neuvottelee palvelunhankinnasta suoraan Färjerederietin kanssa. Sopimushinnoittelu perustuu 80 % kiinteään osaan ja noin 20 % muuttuvaan osaan, joka on sidoksissa kuljetettujen ajoneuvojen ja -tyyppien määrään. Ruotsin maantielauttakaluston keskimääräinen hyötykuorma- ja autokapasiteetti on Suomen kalustoa suurempi niin vaijerilautoille kuin vapaasti ohjattaville lautoille. Suomen lauttaliikenne on maantielakiin perustuen lähtökohtaisesti aikatauluttamaton, joskin noin puolet lauttaväleistä siitä huolimatta on aikataulutettu liikenteellisistä tai muista syistä johtuen. Ruotsin maantielauttaliikenneyhteydet on kaikkien lauttapaikkojen osalta aikataulutettu koko vuodelle. Ruotsin ja Suomen välisessä lauttaliikenteen kustannusvertailussa on laskettu ja hyödynnetty vaihtoehtoisia suoritteita, joiden avulla maiden välisiä kustannuseroja ja -rakenteita on tarkasteltu useammasta näkökulmasta. Lauttaparien kustannussuoritteita vertailtaessa ovat Parainen-Nauvo lauttavälin kustannukset kauttaaltaan Svanesundsledeniä korkeampia. Pellingin ja Bohus Malmön lauttavälien osalta Pellingin kustannukset olivat vuoroin korkeammat, vuoroin matalammat riippuen sovellettavasta suoritteesta. Kustannusten kokonaisvertailussa Suomen kustannustaso alittaa pääsääntöisesti Ruotsin kustannustason vaijerilauttojen osalta noin 10–30 %, vastaavasti kun vapaasti ohjattavien lauttojen kustannustaso on Suomessa pääsääntöisesti korkeampi. Maiden välinen suoritevertailu kuitenkin osoittaa, että määrätyiltä osin lauttapalvelujen tuottaminen on edullisempaa Suomessa ja määrätyiltä osin Ruotsissa.

The Environmental Status of the Port of HaminaKotka

This study is a part of the Ecologically Friendly Port Ust-Luga (EFP) project. The purpose of this study is to examine the environmental status of the Finnish ports and, more specifically, the Port of HaminaKotka. An analysis of the environmental status is performed mainly as a literature review, because the Finnish ports must comply with Finnish and EU legislation and with the binding international regulations and conventions created by different organizations. The International Maritime Organisation (IMO) has done groundbreaking work in the field of maritime safety and maritime environmental protection. The MARPOL convention has a great impact on decreasing pollution from international shipping and it applies to 99% of the world’s merchant tonnage. Pollution prevention covers: Oil pollution, Chemical pollution, Air pollution and GHG Emissions, Dumping of Wasted and Other Matters, Garbage, Sewage, Port Reception Facilities, Special Areas under MARPOL and Particularly Sensitive Sea Areas. There is also Pollution Prevention for other treaties like anti-fouling systems used on ships, the transfer of alien species by ships’ ballast water and the environmentally sound recycling of ships. There are more than twenty different EU and international regulations that influence ports and port operations in Finland. In addition, there is also national legislation that has an effect on Finnish ports. For the most part, the legislation for ports is common in the EU area, but the biggest and most important difference between the legislation in Finland and other EU countries is due to the Act on Environmental Impact Assessment Procedure. The Act states that the environmental impact assessment procedure shall be applied to projects that may have significant adverse environmental impacts, due to the special features of Finland`s nature and environment. In this Act, the term environmental impact refers to the direct and indirect effects inside and outside Finnish territory of a project or operations on human health, living conditions and amenity; soil, water, air, climate, organisms, interaction between them and biodiversity; community structure, buildings, landscape, townscape and cultural heritage; utilization of natural resources. In Finland, the Environmental Permit requires that ports collect all necessary information concerning environmental effects and make required reports to the Finnish authorities, stakeholders and the public. Commonly, environmental reporting is public and environmental achievements are emphasized in reporting and in media. At the moment, the problem in environmental reporting is that it’s difficult to compare data from different ports. There is enough data concerning the environmental effects and performance, but the manner of reporting and the quality of the data varies between ports. There are differences in the units and codes used, in some cases the information is not sufficient and it can even be rather unreliable. There are also differences regarding the subjects that are emphasized in reporting.