Virkkeiden ja lauseiden piirteitä edistyneiden suomenoppijoiden teksteissä

Tutkimuksen aiheena ovat edistyneiden suomenoppijoiden virkkeiden ja lauseiden piirteet noin kahden vuoden pituisen tarkastelujakson aikana. Tarkasteltavat piirteet ovat virkkeiden korrektius, pituus ja rakenne sekä lausetasolla lausetyypit. Tutkimusaineistossa on neljä eri tarkasteluajankohtaa. Kolmena ensimmäisenä tarkasteluajankohtana analysoitavat tekstit ovat valvotuissa olosuhteissa kirjoitettuja tenttejä, neljäntenä valvomattomissa olosuhteissa kirjoitettua jotakin muuta tekstilajia. Tutkimuksessa on mukana viisi informanttia, jotka ovat opiskelleet tai opiskelevat parhaillaan Turun yliopistossa suomen ja sen sukukielten maisteriohjelmassa. Heidän äidinkielensä ovat englanti, unkari, japani, liettua ja venäjä. Aineisto on peräisin Turun yliopiston edistyneiden suomenoppijoiden korpuksesta. Toinen vertailuaineisto on itse kokoamani. Tutkimuksen teoreettinen tausta liittyy sekä toisen kielen omaksumiseen että syntaksiin. Toisen kielen omaksumisen teorioista käytän Larry Selinkerin 1970-luvulla kehittämää välikielen teoriaa. Välikieli on muuttuvaa ja siinä ilmenee runsaasti variaatiota. Syntaksin osalta käytän työssäni Ison suomen kieliopin nimeämiä lausetyyppejä. Virkkeiden ja lauseiden piirteitä tarkastellessani käytän myös Hakulisen, Karlssonin ja Vilkunan vuonna 1980 julkaistua kvantitatiivista tutkimusta suomen tekstilauseiden piirteistä. Kaikki informantit täyttävät esimerkiksi Yleisten kielitutkintojen kriteerien määritelmän taitavasta kielenkäyttäjästä. Heidän välillään on kuitenkin suuria eroja. Yksi informanteista tekee jonkin verran virheitä lauseiden ydinjäsenten käytössä, mikä haittaa välillä tekstin ymmärrettävyyttä. Neljän muun informantin virheet ovat enemmänkin epätyypillistä kielenkäyttöä eivätkä juuri haittaa ymmärtämistä. Kirjoituksen korrektius ei kuitenkaan takaa välttämättä sitä, että kirjoittajan teksti olisi lähellä natiivien kirjoittajien tekstiä. Muun muassa käy ilmi, että yhden hyvin korrektia suomea kirjoittavan informantin virkkeet ovat yli 50 %:ssa tenttivastauksista pelkkiä päälauseita ja että hänen virkkeidensä pituuksissa on vain vähän variaatiota, kun taas natiiveilla variaation määrä on suuri. Hänen teksteissään virheiden määrä kasvaa, kun virke koostuu useammasta lauseesta. Vastaavasti toinen, melko paljon pieniä virheitä tekevä informantti kirjoittaa vaihtelevia virkkeitä ja on virkkeiden pituuden ja rakenteen osalta lähempänä natiivia puhujaa. Eri lausetyypeistä intransitiiviset ja transitiiviset lauseet ovat selvästi yleisimpiä kaikkien informanttien teksteissä. Kahdella eniten vielä kehitysvaiheessa olevalla informantilla transitiivisten lauseiden käyttö kasvaa tarkastelujakson aikana ja vastaavasti kopulalauseiden käyttö vähenee. Edistyneimmiltä vaikuttavat kaksi informanttia käyttävät kopulalauseita melko vähän, mikä poikkeaa tenttien osalta selvästi natiivien teksteistä. Eksistentiaalilauseita taas he käyttävät noin 10 prosenttiyksikköä enemmän kuin natiivit. Muita lausetyyppejä kaikki informantit käyttävät hieman. Aineistossa on genetiivialkuisia lauseita, tuloslauseita, kvanttorilauseita sekä yksi ilmiölause. Tarkasteltujen piirteiden pohjalta olen laatinut viisi erilaista oppijanprofiilia. Nämä ovat 1) epätasainen yrittäjä, 2) rohkea ja suurpiirteinen kielenkäyttäjä, 3) edistynyt virheidenkarsija, 4) tarkkuuteen tähtäävä kielenkäyttäjä ja 5) lähes natiivi kielenkäyttäjä.

Innovaatioprosessi Balanced Scorecard johtamisjärjestelmässä - Tärkeimmät tekijät prosessin onnistumiseksi

Työn tarkoituksena on tutkia, mitkä ovat tärkeimpiä tekijöitä, joita Balanced Scorecard johtamisjärjestelmää käyttävän organisaatioiden tulee huomioida innovaatioprosessinsa suunnittelussa ja toteutuksessa. Lisäksi työssä tutkitaan, millaisia kytkentöjä innovaatioprosessilla on BSC-johtamisjärjestelmän muihin osa-alueisiin sekä onko BSC ylipäätään sopiva johtamisjärjestelmä innovatiivisuutta tavoittelevalla organisaatiolle. Tutkimusstrategiana on kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimusmetodina puolestaan puolistrukturoimaton haastattelu. Työn tärkein tutkimustulos on, että BSC-johtamisjärjestelmää käyttävän organisaation innovaatioprosessin onnistuminen ratkaistaan pitkälti aivan muualla kuin prosessin sisällä itsessään. Organisaation tulee ensinnäkin keskittyä edistämään innovaatioille suotuisaa kulttuuria, tässä organisaation arvot ovat yksi tärkein työväline. Toiseksi, organisaation tulee systemaattisesti kehittää yhteistyötä eri funktioiden ja niissä työskentelevien ihmisten välillä. Kolmanneksi, organisaation tulee mitata systemaattisesti niitä asioita, jotka indikoivat innovaatioiden edellytyksistä ja itse innovaatioprosessin toimivuudesta. Kaikki kolme mainittua tulosta liitetään työssä kirjoittajan toimesta yläkäsitteen johtaminen alle. Työssä tuodaan myös esille se, että organisaatioiden on syytä tarkastella edellä mainittuja kolmea teemaa kahdessa aikaulottuvuudessa – ajassa ennen innovaatioita ja varsinaisen innovaation jälkeen. Siten kunkin kolmen teeman olennaisin sisältö riippuukin aikaperspektiivistä. Yhtenä olennaisena johtopäätöksenä työn tekijä esittää, että BSC-johtamisjärjestelmää käyttävän organisaation ei tulisi investoida merkittävästi varsinaiseen innovaatioprosessiinsa ennen kuin se on kyennyt luomaan innovatiivisuutta tukevaa kulttuuria oppimisen ja kasvun näkökulmassa. Ilman innovaatioita tukevaa kulttuuria prosessissa itsessään tuskin on laadukasta sisältöä. Tämä johtopäätös on selkeä viesti organisaatioille toiminnan priorisoinnin kannalta.

Mädätysjäännöksen rakeistus, terminen kuivaus ja energiahyötykäyttö

Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa alueellisen jäteyhtiön Kymenlaakson Jäte Oy:n mahdollisuuksia rakeistaa ja termisesti kuivata mekaanisesti kuivattua mädätysjäännöstä sekä mahdollisuuksia toimittaa termisesti kuivattua materiaalia energiahyötykäyttöön. Tutkimuksessa selvitettiin myös kokemuksia lattialämmityksen käyttämisestä mädätysjäännöksen kuivaukseen. Tutkimuksessa perehdyttiin erilaisiin rakeistus- ja kuivausmenetelmiin sekä termisen kuivurin valintaan vaikuttaviin asioihin. Kuvaukset perustuvat kirjallisuudesta ja internetistä saatuihin tietoihin. Tekniikkakuvausten pohjalta lähdettiin kyselemään tarjouksia termisiä kuivauslaitteistoja myyviltä yrityksiltä. Tarjoukset pyydettiin kuiva-ainepitoisuuden muutokselle 30 %:sta 90 %:iin ja oletettiin, että kuivaukseen on käytettävissä lämpöä viideltä kaatopaikkakaasua käyttävältä mikroturbiinilta. Tutkimuksen aikana saatiin tarjous kuudelta yritykseltä. Saadut tarjoukset esiteltiin tiivistetysti raportissa ja kokonaisuudessaan ne sisällytettiin Kymenlaakson Jäte Oy:n laajempaan raporttiin, joka ei ole julkinen. Yritykset antoivat hyvin erilaisia tietoja siitä, mitä tarjoukseen sisältyy, joten tarjoukset eivät olleet suoraan vertailukelpoisia. Tarjouksista myös havaittiin, että jos Mäkikylän biokaasulaitokselta vastaanotettaisiin enimmäismäärä (19 500 t/a) mädätysjäännöstä, mikroturbiineilta saatava lämpömäärä ei riittäisi kuivaamaan kaikkea mädätysjäännöstä 90 % kuiva-ainepitoisuuteen. Tutkimuksen aikana huomattiin myös, että sitovan tarjouksen saamiseksi mädätysjäännös tulee toimittaa testattavaksi, jolloin saadaan vahvistus kuivausmenetelmän soveltuvuudesta kyseiselle materiaalille. Tutkimuksessa selvitettiin myös, minkälaisia kokemuksia löytyy lattialämmityksen käyttämisestä kuivaukseen niin Suomesta kuin maailmalta ja voiko menetelmää käyttää mädätysjäännöksen kuivaukseen. Kyseistä menetelmää on käytetty tehostamaan aurinkokuivausta, joten tutkimuksen aikana perehdyttiin erityisesti aurinkokuivaukseen liittyviin tieteellisiin artikkeleihin. Lattialämmityksen käytöstä löytyi niin heikkouksia kuin vahvuuksia. Suomessa aurinkokuivauksen ja lattialämmityksen yhdistelmä ei ole kuitenkaan päätynyt laajaan käyttöön ja syynä voidaan nähdä muun muassa kylmät ja pimeät vuodenajat sekä suuri pinta-alan tarve. Tutkimusraportissa selvitettiin lisäksi polttolaitosten edustajien kiinnostusta ja rajoituksia ottaa vastaan termisesti kuivattua mädätysjäännöstä. Tutkimuksen aikana otettiin yhteyttä alle 100 km etäisyydellä Kymenlaakson Jäte Oy:stä sijaitsevien jätteenpolttoluvan omaavien yritysten edustajiin. Saatuja vastauksia käsiteltiin tiivistetysti raportissa ja vastaukset sisällytettiin kokonaisuudessaan Kymenlaakson Jäte Oy:n laajempaan raporttiin, joka ei ole julkinen. Puhelinhaastattelujen pohjalta nähtiin, että yrityksillä on kiinnostusta materiaalia kohtaan, mutta samalla vastauksiin vaikuttavat mädätysjäännöksen analyysitulokset. Poltto-ominaisuuksiin liittyvät analyysit tullaan toteuttamaan vuoden 2012 aikana. Laitoksilla oli myös vaihtelevia rajoituksia materiaalia kohtaan, mutta analyysituloksista riippuen materiaalia voidaan hyödyntää energiana tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia tonneja vuodessa alle 100 km etäisyydellä Kymenlaakson Jäte Oy:stä.

Effect of emotions on consumer decision-making in a high involvement product adoption context

This thesis was written in order participate in the emergent discussion on the role of emotions in consumer decision-making. The goal of the thesis was to find out which emotions affect consumer decision-making, how these emotions relate to traditional process models of consumer decision-making, and how emotions and other factors affect consumer decision-making. The thesis is placed into a context of high involvement product adoption. The empirical research was conducted according to a qualitative methodology, which combined video diaries and face-to-face or Skype interviews as data collection methods. The case product category was dancing poles, and four women participated in the study. The central results indicate that emotion and cognition walk hand in hand in consumer decision-making, that consumers experience a variety of emotions during a decision-making process, and that emotions have an important effect on consumer decision-making and consumer behavior.

Henkilöstö vastuullisuuden tuottajana ja viestijänä: Finnairin esimiesten näkökulma

Yhteiskuntavastuuasiat kasvattavat jatkuvasti merkitystään yritysten liiketoiminnassa. Sidosryhmien kasvaneen kiinnostuksen myötä myös kriittisyys yritysten vastuullisuutta kohtaan on lisääntynyt. Jotta yritys voi uskottavasti vahvistaa mainettaan vastuullisena toimijana, on henkilöstö keskeisessä asemassa viestin eteenpäin viemisessä. Henkilöstö viestii yrityksen vastuullisuudesta ulkoisille sidosryhmille epävirallisesti muun muassa word of mouth -tiedon kautta. Tämän tiedon laatuun vaikuttavat muun muassa henkilöstön hyvinvointi, yrityksen sisäinen viestintäkulttuuri sekä yhteiskuntavastuutyön tila. Nämä teemat kuvastavat tälle tutkimukselle keskeisiä osa-alueita, eli ympäristövastuuta sekä vastuuta henkilöstöstä. Sen lisäksi, että henkilöstö toimii vastuullisuuden viestijänä, levittää se tietoa yrityksen vastuullisuuden tilasta myös toiminnallaan, eli toimii vastuullisuuden tuottajana. Henkilöstön mahdollisuuksiin tuottaa vastuullisuutta jokapäiväisessä työssään vaikuttavat suuresti yrityksen johtamiskäytännöt, varsinkin osallistaminen. Osallistavassa yrityskulttuurissa henkilöstöä aktivoidaan toimimaan oma-aloitteisesti ja rohkaistaan antamaan palautetta. Tätä kautta henkilöstön päätösvalta lisääntyy, ja sen kautta sitoutuminen yritykseen ja oman työn laatuun vahvistuu. Osallistaminen on prosessi, jonka onnistuminen edellyttää molemminpuolista luottamusta henkilöstön ja johdon välillä. Yrityksen tehtävänä on tarjota henkilöstölle ne resurssit, joiden avulla vastuullisuuden tuottaminen työssä mahdollistuu, ja henkilöstön tulee valjastaa nämä resurssit käyttöön. Keskeisessä osassa prosessia on avoin ja rehellinen viestintäkulttuuri, jonka kautta yrityksen arvot välittyvät henkilöstölle. Jos henkilöstö voi hyvin ja pystyy osallistumaan yrityksen vastuullisuuden tuottamiseen ja toteuttamiseen, vahvistuu myös henkilöstön rooli viestinviejänä. Ympäristövastuu sekä vastuu henkilöstöstä ovat vahvasti esillä case-yritykseni Finnair Oyj:n toiminnassa. Henkilöstön rooli vastuullisuuden tuottajana ja viestijänä on tunnistettu, ja osallistamista on pyritty toiminnassa lisäämään. Viestintäkulttuurin avoimuus on tärkeä kehityskohde, ja tätä kautta viestinnän kahdensuuntaisuutta on korostettu. Finnairissa yhteiskuntavastuu on varsinkin ympäristövastuun kautta vahvasti mukana strategiassa, mutta yhteiskuntavastuun eri osa-alueiden keskinäinen tasapainottaminen on vielä kesken. Meneillään oleva rakenne- ja kulttuurimuutos vaikuttaa tutkimusasetelmaan, ja tuo omat haasteensa varsinkin henkilöstövastuun toteuttamiselle.

Laatuinstrumenttien käyttö organisaatioissa : standardit, sertifikaatit, laatupalkintokriteerit ja –kilpailut

Yritykset ja muut organisaatiot voivat käyttää laadunkehittämistyössään erilaisia metodeja ja kehittämisvälineitä. Kyseeseen voivat tulla niin laatustandardit ja laajat itsearviointimenetelmät kuin suppeammat laatutyön kehittämisen välineet. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää miten laajoja laatutyön kehittämiskeinoja käytetään organisaatioissa ja millaisia kokemuksia niistä on saatu. Laajoiksi kehittämiskeinoiksi on rajattu ensinnäkin standardeihin perustuva integroitu toiminnanohjausjärjestelmä (laatu-, ympäristö- ja työterveysjärjestelmä) joko koko laajuudessaan tai suppeammin sekä laatupalkintokriteerit (esim. EFQM) kokonaisvaltaisina laadun kehittämismalleina, ja toiseksi standardoitujen järjestelmien sertifiointi ja laatupalkintokilpailuihin osallistuminen. Ensin mainitut on nimetty sisäisiksi laatuinstrumenteiksi ja viimemainitut ulkoisiksi laatuinstrumenteiksi. Vastauksia on haettu seuraaviin kysymyksiin: laatutyön eteneminen ja periaatteet organisaatiossa sekä näkemykset ja kokemukset laatuinstrumenteista organisaatioissa. Tutkimusmetodina käytettiin tapaustutkimusta, joka kohdistui neljään laatutyössään eri vaiheissa olleeseen organisaatioon. Tutkimuksen johtopäätöksenä korostui laatuinstrumenttien rooli strategisina välineinä ja siten ylimmän johdon sitoutumisen suuri merkitys. Vahvat sisäiset muutosvoimatekijät päämotivaationa näyttäisivät olevan terveen laadunkehittämistyön ja laatuinstrumenttien käyttöönoton ja käytön kannalta olennaisempia kuin ulkoiset tekijät. Johdon tahtotilan läpiviemisessä laatuinstrumenttien avulla systemaattisesti organisaatioon korostui viestintä ja käytetty terminologia. Organisaation oppimisprosesseissa korostui implisiittisen (hiljaisen) tiedon saaminen eksplisiittiseksi ja keskusteleva ote instrumenttien jalkauttamisessa organisaatioon. Kahden sisäisen instrumentin yhteiskäytöllä havaittiin olevan toistaan vahvistava vaikutus, kun niiden strateginen tai toimintafilosofinen rooli oli löydetty. Sisäisiä laatuinstrumentteja käytettäessä on haasteena saada johtamisen välineistä missio, visio, strategia ja arvot mukaan. Aineisto antaa viitettä, että haasteeseen vastaa laatupalkintokriteeristö (EFQM) paremmin kuin standardijärjestelmä. Laadunkehittäminen voi edetä pitkälle pelkillä sisäisillä instrumenteilla. Ulkoisilla instrumenteilla, kuten järjestelmien sertifioinnilla, voidaan laadunkehittämisprosessia vahvistaa ja jossain määrin hankkia myös imagohyötyä.

Maaseutukaupungin lähiruoan kuluttajat ruokaostoksilla : arvojen, motiivien ja elämäntyylitekijöiden merkitys lähiruoan kuluttamisessa

Tutkielman tarkoituksena on ymmärtää maaseutukaupungin kuluttajien lähiruoan kuluttamista ohjaavia arvoja, motiiveja ja elämäntyylitekijöitä, sekä niiden suhdetta toisiinsa. Tutkimusongelman ratkaisemiseen liittyy myös lähiruoan määrittely. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan ensin kuluttajan toimintaa ohjaavia arvoja Schwartzin (1992) arvoteorian mukaisesti. Tämän jälkeen lähiruoan kulutukseen vaikuttavia arvoja ja motiiveja tarkastellaan väline-arvoketjun avulla (Gutman, 1982) Teoreettiseen viitekehykseen kuuluu myös Brunsøn ja Grunertin (1995) elämäntyylitekijöiden vaikutusta kulutukseen kuvaileva ruokaan liittyvä elämäntyylimalli. Teoreettisen viitekehyksen avulla luodaan lähiruoan kulutusta kuvaava malli, jonka soveltuvuutta analysoidaan tutkielman empiirisessä osiossa. Tutkielmaa varten haastatellaan 19 lähiruokakuluttajaa kevään 2012 aikana. Haastattelut ovat puolistrukturoituja teemahaastatteluita, joissa laddering -menetelmän avulla kartoitetaan kuluttajien arvo- ja motiivirakenteita. Lisäksi lähiruoan määrittelyä ja elämäntyylitekijöitä tutkitaan avoimien kysymysten avulla. Analyysivaiheessa haastattelut litteroidaan ja niiden pohjalta laaditaan hierarkkisia arvokarttoja. Empiriaosassa analysoidaan lähiruoan määrittelyn lisäksi lähiruoan kuluttamiseen vaikuttavia elämäntyylitekijöitä. Lähiruoka määritellään lähiruoaksi paikallisuuden -näkökulmasta, ja lähinnä ruoan tuotannon ja myyntipisteen etäisyyden mukaan. Lähiruokaa kuvaillaan lisäaineettomana, hyvän makuisena, paikallisena ja tuoreena ruokana. Myös eläimet ovat hyvin kohdeltuja sekä terveitä. Lähiruoan tärkeimpiä suosimismotiiveja ovat ruoan maistuvuus ja sen vaikutukset terveyteen. Motiivit ovat kuitenkin kokonaisuudessaan enemmän altruistisia kuin hedonistisia. Lähiruoan kulutusta ohjaavat kollektiiviset ja säilyttävät arvot. Arvojen toteuttamisella pyritään edistämään omaa, perheen ja myös muun maailman hyvinvointia. Lähiruoassa on kyse muiden huomioimisesta. Tutkielmassa havaitaan, että kaikki Brunson ja Grunertin (1995) elämäntyylimallin niin kutsutut käsikirjoitukset, eivät vaikuttaneet lähiruoan kuluttamiseen. Lähiruoan valmistustavan ulottuvuus ilmenee lähiruoan kasvatuksellisena piirteenä. Lähiruoan ostotavoissa korostuvat ruoan arvostus ja sen vastuullisuus, sekä riittävä tieto. Ruoan laadun eri ulottuvuuksia ovat sen maku, terveellisyys ja ravinteikkuus. Lähiruoalla on elintarviketeollisuudessa mahdollisuuksia, kun se vain saadaan linkitettyä kuluttajien arvomaailmaan.

Pirkanmaan kaupan alan ennakointiselvitys

FCG Finnish Consulting Group Oy on laatinut yhteistyössä Foredata Oy:n kanssa Pirkanmaan kaupan alan ennakointiselvityksen toimeksiantona Pirkanmaan ELY-keskukselle. Selvitys jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä kartoitetaan Pirkanmaan kaupan alan nykytilaa ja toisessa ennakoidaan kaupan tulevaisuuden näkymiä. Ensimmäisessä osassa on analysoitu Pirkanmaan kaupan alan mahdollisuuksia, muutostrendejä, kehityskulkuja ja kehitystarpeita koko maan tilanteeseen nähden. Toisessa osassa selvitetään kaupan alan työvoima- ja koulutustarpeiden kehitysnäkymiä Pirkanmaalla. Selvityksen aineistona on käytetty kaupan alan asiantuntijoiden haastatteluita, tilastoja ja jälkimmäisessä osassa lisäksi avoimia työpaikkailmoituksia. Kaupan alaa Pirkanmaalla luonnehtii voimakas keskittyminen Tampereen seutukuntaan. Tampereen seutukunnassa sijaitsee 76 % kaikista Pirkanmaan tukku- ja vähittäiskaupan toimipaikoista, 84 % henkilöstöstä ja 88 % liikevaihdosta. Kaupan ala on Pirkanmaalla kasvanut viime vuosina huomattavasti muuta Suomea nopeammin toimipaikkojen ja henkilöstön osalta. Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ovat tällä hetkellä keskeisiä tavoitteita, jotka vaikuttavat myös kaupan alaan. Kaupan viranomaisohjausta pyritään tiukentamaan mm. hillitsemällä suuryksiköiden rakentamista keskustojen ulkopuolelle ja sen sijaan kehittämällä kaupan saavutettavuutta julkisen ja kevyen liikenteen keinoin. Kaupan ala heijastaa yleisiä yhteiskunnallisia muutoksia. Aukioloaikojen vapauttaminen kuvastaa elämänrytmin muutosta ja kauppakeskukset ovat muuttumassa entistä enemmän ajanviettopaikoiksi, joihin yhdistyy myös julkisia palveluita ja asumista. Väestön ikääntyminen tuo toisaalta helposti saavutettavien lähipalveluiden tarpeen, mutta toisaalta ikääntyneet ovat entistä merkittävämpi ostovoimainen kuluttajaryhmä. Toistaiseksi Pirkanmaalla ei ole yhtä yhteistä kaupan alan klusterin kehittämisorganisaatiota, vaan monta yksittäistä toimijaa. Kaupan alan klusteria vahvistaisi nykyistä huomattavasti vahvempi alueellinen brändi. ICT-alan osaamista voitaisiin myös hyödyntää kaupan kehittämisessä. ja toiseksi erikoiskaupan asemaa voitaisiin kehittää elämystalouden osana. Kauppa on merkittävä elinkeino ja tärkeä työllistäjä Pirkanmaalla. Erikoiskaupan alalla tulevaisuuden haastena on ammattitaitoisen työvoiman saaminen. Vaihtuvuus kaupan alalla on suurta, joten yritykset voisivat lisätä vetovoimaisuuttaan tarjoamalla uralla etenemis- ja kouluttautumismahdollisuuksia. Erikoiskaupan alalle voitaisiin uudelleenkouluttaa henkilöitä, jotka ovat tietyn erityisalan osaajia, mutta jotka eivät ole aiemmin työskennelleet kaupan alalla.

Globaalin taloushallinnon palvelukeskuksen perustaminen, mahdollisuudet ja haasteet

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia globaalin taloushallinnon palvelukeskuksen perustamisprosessia ja palvelukeskusmalliin liittyviä hyötyjä. Tarkoituksena on määrittää palvelukeskuksen perustamiseen liittyvät vaiheet sekä ne kriittiset tekijät, jotka on huomioitava ennen perustamisprosessia sekä sen aikana. Empiirinen osuus on suoritettu kvalitatiivisena tutkimuksena suorittamalla neljä puolistrukturoitua teemahaastattelua globaalin taloushallinnon palvelukeskuksen perustaneissa organisaatioissa. Tutkimustulokset osoittavat, että merkittävimmät palvelukeskusmalliin liitetyt edut ovat tuottavuuden, tehokkuuden ja laadun paraneminen sekä kustannussäästöt. Kriittisimpiä menestystekijöitä ovat muutoksen suunnitteluun ja hallintaan liittyvät tekijät. Malliin liitetyt haasteet liittyvät pääasiassa globaalin toimintaympäristön monimuotoisuuteen, henkilöstöön, teknologiaan ja prosesseihin. Saadut tulokset ovat erittäin yhteneväisiä aikaisempien tutkimusten kanssa. Empiirisen tutkimuksen tulosten sekä aikaisemman tutkimustiedon perusteella on luotu viisivaiheinen malli globaalin taloushallinnon palvelukeskuksen perustamisprosessista.

Väestön koulutusrakenne Kaakkois-Suomessa

Raportissa tarkastellaan väestön koulutusrakennetta monipuolisesti viimeisimpien saatavilla olevien tilastotietojen valossa. Tavoitteena on saada kokonaiskuva koulutusrakenteesta Kaakkois-Suomessa. Tilastoja tarkastellaan sekä maakunta- että seutukuntatasolla. Julkaisussa on myös esitetty ja analysoitu koulutusrakennetilastoja sekä ikäryhmittäin että koulutusasteen mukaan. Väestön koulutusrakenteet Kaakkois-Suomen eri alueilla poikkeavat paljon toisistaan. Koulutusrakennetta eri alueilla verrataan alueellisten erityispiirteiden löytämiseksi. Yleisenä vertailukohtana käytetään koko maan lukuja. Raportin alussa esitellään kaakkoissuomalaisten koulutusrakenteen kokonaiskehitystä. Tarkasteltavana ovat myös sukupuolten väliset koulutusrakenne-erot. Sen jälkeen siirrytään kuvaamaan koulutusrakennetta koulutusasteittain ja ikäryhmittäin. Ikäryhmittäisessä vertailussa tarkastellaan väestöä pääosin viisivuotisikäryhmittäin. Raportissa käsitellään myös eri koulutusasteen suorittaneiden koulutusalajakaumaa. Lisäksi tilannetta peilataan opetus- ja kulttuuriministeriön Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2007–2012 tavoitteisiin.

Henkilöstön ydinkompetenssien määrittäminen ja mittaaminen uudessa liiketoimintamallissa. Case: Danske Bank

Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata prosessia, jonka tuloksena henkilöstölle määriteltiin kahdeksan ydinkompetenssia palvelemaan uuden liiketoiminnan arvolupausta. Lisäksi tavoitteena on mitata määriteltyjen ydinkompetenssien nykytaso. Tunnistetusta kompetenssikuilusta johdetaan kehitystoimenpiteitä, joiden avulla henkilöstön osaaminen saatetaan halutulle tasolle. Tutkielman teoreettinen viitekehys kiteytyy liiketoimintamallin arvolupauksen sekä yksilön ydinkompetenssien rajapintaan, jonka taustalla vaikuttavat resurssiperustainen ja tietoperustainen näkemys yrityksestä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Tutkimus on luonteeltaan tapaustutkimus, jonka aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta uuden liiketoimintamallin tiimin jäsentä. Tulosten perusteella yksi olennainen ydinkompetenssi ei tuo kestävää kilpailukykyä imitoitavuutensa vuoksi. Muutoin määritellyt ydinkompetenssit vastasivat pääasiassa liiketoimintamallin arvolupausta ja kolmesta ydinkompetenssista voitiin johtaa kehitystoimenpiteet organisaation käyttöön.

Brändirakkaustarina : narratologinen lähestymistapa kuluttajan ja brändin välisen emotionaalisen suhteen ymmärtämiseen

Tutkielman tarkoituksena oli pyrkiä selittämään kuluttajan ja brändin välistä emotionaalista suhdetta: sen syntyä, kehitystä ajassa ja vaikutusta brändisuhteen laatuun. Brändisuhteen laadulla tässä tutkielmassa viitattiin erityisesti uskollisuuteen brändiä kohtaan sekä haluun kuluttaa brändin tuotetarjooman eri tuotteita. Tarkastelun kohteena olivat ne seikat, jotka kuluttajat itse kokevat olevan tunnepitoisen suhteen kannalta olennaisia elementtejä ja tätä kautta määrittävän myös brändisuhdetta. Tutkimuksen lähestymistapa oli narratologinen, koska emotionaalisen suhteen voidaan aina katsoa olevan hyvin subjektiivinen ja ainutlaatuinen luonteeltaan. Narratologisuus tässä tutkimuksessa tarkoitti sitä, että brändisuhteen voi nähdä kuluttajan sisäisen tarinan kautta. Sisäinen tarina pitää sisällään yhteisen jaetun historian brändin kanssa ja siihen ladatut merkitykset. Narratologisten menetelmien kautta on mahdollista päästä lähemmäs kuluttajan kokemusta ilmiöstä. Aikaisempi tutkimus aiheesta oli hyvin pirstaleista, joten narratologinen lähestymistapa mahdollisti grounded theory-tyyppisen lähestymistavan. Tuloksista kävi ilmi, että emotionaalinen brändisuhde kehittyy kuluttajan eri elämänvaiheiden mukana, eikä se suinkaan ole samanlainen koko ajan. Brändisuhde on kuin elävä organismi, joka sopeutuu (tai ei sopeudu) muuttuvaan ympäristöönsä. Emotionaalinen side siis pitää kuluttajan kiinni brändissä, mutta suhteen muoto vaihtelee. Tutkimuksen tulokset valottavat myös emootioiden syntyä: emotionaalinen brändisuhde ei suinkaan synny yhden tekijän yksiselitteisenä tuloksena, vaan sen voi katsoa olevan monen tekijän summa. Voidaan myös sanoa, että siihen vaikuttavat toisaalta brändin tuotteiden tekninen suorituskyky ja toisaalta brändin kyky puhutella kuluttajaa henkilökohtaisella tasolla. Tutkimuksen tulokset puolsivat myös niiden tutkimusten tuloksia, joiden mukaan emotionaalinen brändisuhde vaikuttaa positiivisesti asiakkaiden uskollisuuteen sekä näkemyksiä, joiden mukaan emotionaalisia brändisuhteita esiintyy erityisesti brändiyhteisöissä.

Yrityssaneeraukseen liittyvän erityistarkastuksen funktio ja sisältö

Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä yrityssaneerauksen organisaatio koostuu pääosin kohdeyrityksestä, selvittäjästä ja velkojista. Selvittäjällä on lain mukaan mahdollisuus teettää tilintarkastajalla kohdeyrityksen toimintaan ja hallintoon liittyvä erityistarkastus saneerausmenettelyä edeltävältä ajalta. Saneeraukseen liittyvää erityistarkastusta kutsutaan myös nimellä saneeraustarkastus. Tutkielma käsittelee yrityssaneerausmenettelyn yhteydessä tehtävän saneeraustarkastuksen funktiota ja tarkastuksen lopputuloksena syntyvän tarkastuskertomuksen sisältöä. Tutkielman tarkoitus on selvittää mitä tehtävää saneeraustarkastus palvelee, mitä lisäarvoa saneeraustarkastus tuottaa selvittäjälle ja velkojille, sekä minkälainen tulisi olla tarkastuskertomuksen sisältö. Tutkielma pohjautuu kvalitatiiviseen kyselytutkimukseen, jossa vastaajina ovat toimineet 21 selvittäjää ja 28 velkojaa. Tutkimuksen perusteella velkojilla ja selvittäjillä on pitkälti samanlainen näkemys yrityssaneeraukseen liittyvän erityistarkastuksen funktiosta ja sisällöstä. Molemmat intressiryhmät katsoivat, että kohdeyhtiön vastuuhenkilöiden toimien selvittäminen, etenkin jos kohdeyhtiö ei nauti intressitahojen täyttä luottamusta, tuottaa paljon lisäarvoa. Luottamus kohdeyhtiöön on ratkaisevassa asemassa myös saneeraustarkastuksen tarvetta harkittaessa. Selkeimmäksi eroksi selvittäjien ja velkojien vastausten välil-lä muodostui ainoastaan syy jättää saneeraustarkastus teettämättä. Selvittäjien mielestä todennäköisin syy jättää saneeraustarkastus teettämättä on velallisen varojen puute, kun taas velkojien mielestä todennäköisin syy jättää saneeraustarkastus teettämättä on luottamus velalliseen. Tutkimuksen mukaan saneeraustarkastuskertomukset ovat sisältönsä puolesta korkealaatuisia. Kertomuksia tulisi kuitenkin kehittää tiiviimpään muotoon ilman kattavaa raporttiosuutta, sekä vain merkittäväksi arvioidut havainnot tulisi dokumentoida liiteaineistoon. Vastanneiden mielestä kolme tärkeintä saneeraustarkastuksen laadun mittaria ovat tärkeysjärjestyksessä hinta-laatu-suhde, laadukas raportointi ja nopea toimitusvarmuus. Kaksi tärkeintä laadun kriteeriä vaikuttavat myös eniten saneeraustarkastuksen tekijän valintaan.

Virkkeiden ja lauseiden piirteitä edistyneiden suomenoppijoiden teksteissä

Tutkimuksen aiheena ovat edistyneiden suomenoppijoiden virkkeiden ja lauseiden piirteet noin kahden vuoden pituisen tarkastelujakson aikana. Tarkasteltavat piirteet ovat virkkeiden korrektius, pituus ja rakenne sekä lausetasolla lausetyypit. Tutkimusaineistossa on neljä eri tarkasteluajankohtaa. Kolmena ensimmäisenä tarkasteluajankohtana analysoitavat tekstit ovat valvotuissa olosuhteissa kirjoitettuja tenttejä, neljäntenä valvomattomissa olosuhteissa kirjoitettua jotakin muuta tekstilajia. Tutkimuksessa on mukana viisi informanttia, jotka ovat opiskelleet tai opiskelevat parhaillaan Turun yliopistossa suomen ja sen sukukielten maisteriohjelmassa. Heidän äidinkielensä ovat englanti, unkari, japani, liettua ja venäjä. Aineisto on peräisin Turun yliopiston edistyneiden suomenoppijoiden korpuksesta. Toinen vertailuaineisto on itse kokoamani. Tutkimuksen teoreettinen tausta liittyy sekä toisen kielen omaksumiseen että syntaksiin. Toisen kielen omaksumisen teorioista käytän Larry Selinkerin 1970-luvulla kehittämää välikielen teoriaa. Välikieli on muuttuvaa ja siinä ilmenee runsaasti variaatiota. Syntaksin osalta käytän työssäni Ison suomen kieliopin nimeämiä lausetyyppejä. Virkkeiden ja lauseiden piirteitä tarkastellessani käytän myös Hakulisen, Karlssonin ja Vilkunan vuonna 1980 julkaistua kvantitatiivista tutkimusta suomen tekstilauseiden piirteistä. Kaikki informantit täyttävät esimerkiksi Yleisten kielitutkintojen kriteerien määritelmän taitavasta kielenkäyttäjästä. Heidän välillään on kuitenkin suuria eroja. Yksi informanteista tekee jonkin verran virheitä lauseiden ydinjäsenten käytössä, mikä haittaa välillä tekstin ymmärrettävyyttä. Neljän muun informantin virheet ovat enemmänkin epätyypillistä kielenkäyttöä eivätkä juuri haittaa ymmärtämistä. Kirjoituksen korrektius ei kuitenkaan takaa välttämättä sitä, että kirjoittajan teksti olisi lähellä natiivien kirjoittajien tekstiä. Muun muassa käy ilmi, että yhden hyvin korrektia suomea kirjoittavan informantin virkkeet ovat yli 50 %:ssa tenttivastauksista pelkkiä päälauseita ja että hänen virkkeidensä pituuksissa on vain vähän variaatiota, kun taas natiiveilla variaation määrä on suuri. Hänen teksteissään virheiden määrä kasvaa, kun virke koostuu useammasta lauseesta. Vastaavasti toinen, melko paljon pieniä virheitä tekevä informantti kirjoittaa vaihtelevia virkkeitä ja on virkkeiden pituuden ja rakenteen osalta lähempänä natiivia puhujaa. Eri lausetyypeistä intransitiiviset ja transitiiviset lauseet ovat selvästi yleisimpiä kaikkien informanttien teksteissä. Kahdella eniten vielä kehitysvaiheessa olevalla informantilla transitiivisten lauseiden käyttö kasvaa tarkastelujakson aikana ja vastaavasti kopulalauseiden käyttö vähenee. Edistyneimmiltä vaikuttavat kaksi informanttia käyttävät kopulalauseita melko vähän, mikä poikkeaa tenttien osalta selvästi natiivien teksteistä. Eksistentiaalilauseita taas he käyttävät noin 10 prosenttiyksikköä enemmän kuin natiivit. Muita lausetyyppejä kaikki informantit käyttävät hieman. Aineistossa on genetiivialkuisia lauseita, tuloslauseita, kvanttorilauseita sekä yksi ilmiölause. Tarkasteltujen piirteiden pohjalta olen laatinut viisi erilaista oppijanprofiilia. Nämä ovat 1) epätasainen yrittäjä, 2) rohkea ja suurpiirteinen kielenkäyttäjä, 3) edistynyt virheidenkarsija, 4) tarkkuuteen tähtäävä kielenkäyttäjä ja 5) lähes natiivi kielenkäyttäjä.

Virtuaalilähiöstä draaman näyttämöksi. The Sims visuaalisena ja kerronnallisena työkaluna

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella ilmiötä, jossa digitaalista peliä ei enää vain pelata, vaan sitä käytetään uusilla innovatiivisilla tavoilla kirjallisten ja visuaalisten tuotosten tekemiseen. Tarkastelun pääkohteena vuonna 2004 julkaistu peli The Sims 2, mutta tutkimus on sovellettavissa myös pelisarjan muihin osiin. Tutkimuksessa tartuttiin yhteen tiettyyn luovan adaptaation muotoon, joista peliyhteisöissä käytetään nimitystä Sims-tarinat. Nämä ovat pelaajien tekemiä narratiivisia ja graafisia esityksiä, joiden toteuttamiseksi peli sovelletaan työkaluksi ja käytetään visuaalisena alustana. Ilmiö on lähtenyt yhteisön tavasta jakaa pelitilaansa kuvakaappausten kautta. Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti, millaisia nämä tuotokset ovat, miksi niitä tehdään ja millaisessa yhteydessä ne ovat itse pelaamiseen. Aineistona käytettiin ensisijaisesti havainnointia ja verkkokyselyä. Tutkimuksen metodina oli laadullinen sisällönanalyysi, jonka kautta muodostettiin erilaisia tyypittelyjä ilmiöstä. Tarkasteltavana olivat pääasiallisesti sivustot Mod The Sims sekä Livejournalin Sims storytellers, joissa havainnointia toteutettiin satunnaisotannalla. Samoilla sivustoilla julkaistiin myös verkkokysely. Tarinoissa yhdistyy pelistä otetut kuvakaappaukset sekä teksti. Niiden draamallinen sisältö on vaihteleva ja voi käsitellä kaikkia yleisesti tunnettuja kerronnan genrejä. Tarinat voivat olla kiinteä osa itse pelaamista tai siitä irrallisempia. Joillekin peli on yksinomaan alusta, jolla toteuttaa tarinoita, mutta useimmille ne esiintyvät myös pelikokemusta rikastavana ja muokkaavana harrastuksena. Niissä lavastetaan usein tilanteita, jotka eivät itse pelatessa ole mahdollisia, jolloin myös peli saa uusia merkityksiä pelimaailman ulkopuolelta. Tarinat vaikuttavat peliin ja pelin kulku vaikuttaa tarinoihin. Ne ovat esimerkki emergentistä pelattavuudesta ja kuluttajien tavasta muokata kulttuurituotteet omiin tarpeisiin soveltuvaksi, mikä luo uusia pelaamisen muotoja. Sims-tarinoita kirjoittavat etupäässä aikuiset naiset, jotka ovat halunneet yhdistää mieluisat harrastukset. He arvottivat tarinoita pääosin samoin perustein kuin muitakin kirjallisia tuotoksia, mutta uusia elementtejä olivat niiden visuaalisuus ja yhteisöllisyys. Useimmiten motivaatio harrastukseen lähti peliyhteisön esimerkistä. Toinen yleinen teema oli se, kuinka pelaajat pelatessaan alkoivat automaattisesti luoda omaa narratiivisuutta ja kokivat tarvetta tuoda nämä ideat konkreettisen tarinan muotoon, jonka jakaa yhteisössä. Tutkimus osoitti, että pelit sallivat harrastajien toimia omaehtoisina kulttuurintuottajina ja synnyttää uusia innovatiivisia pelaamisen muotoja. Jatkotutkimuksessa on huomionarvoista kuinka nykypäivän mediakulutus ja -tuotanto integroituvat yhä tiiviimmin toisiinsa. Näiden uusien ilmiöiden tutkimus on siten tärkeää ja edellyttää moninäkökulmaista tutkimusotetta.