Miten masteroida Reasonilla? : musiikkiohjelmistojen käyttäjät ja populaarimusiikin tuottamisen tekniikat

Johdanto ; Tutkimusnäkökulmia musiikkiteknologiaan ; Musiikkiteknologiat sosiaalisina teknologioina ; Musiikillisia teknokulttuureja? ; Tekniikat - musiikin tuottamisen ja kuuntelemisen käytännöt ; Musiikin tuottamisen tekniikat tietokoneohjelmilla ; Musiikin tekeminen Reason-ohjelmistolla ; Kaksi Reasonin käyttäjää ja musiikin tuottamisen tekniikat ; Masterointia Reasonilla ; Yhteisöllisyys.

Gender-tutkimuksen uusi vuosikymmen : queer theory

Kirjallisuusarvostelu

Historiallinen ajattelu, edistys ja yhteiskunta

Kirjallisuusarvostelu

Kiinnostavasti radiosta ennen kuin siitä tuli leivänpaahdin

Kirjallisuusarvostelu

Miten kansakunnan kohtalo vaikuttaa yksilön habitukseen?

Kirjallisuusarvostelu

Miten nopea nimeäminen ennakoi lukutaitoa

Teemanumero: Lukivaikeus.

Uusi ajattelu- ja toimintatapa lääketutkimuksessa ja -kehityksessä

Translationaalinen lääketutkimus ja -kehitys.

Hiljaisen matkanteon luonto. Retriitti luonnon kokemisen kontekstina

Tutkielman pääpaino on luterilaisessa hiljaisuuden retriitissä ja siellä ilmenevässä luontokokemuksessa. Tutkielman pääkysymyksenä on, eroaako luontokokemus retriitissä jotenkin muulloin koetusta luontokokemuksesta. Olen kyselylomaketutkimuksen avulla selvittänyt sitä, miten luonto retriitissä ollessa koetaan ja otetaan huomioon. Olen myös selvittänyt retriitissä kävijöiden luontosuhdetta ylipäätään vertaillakseni eri tiloissa ilmenevää luontokokemusta. Pääaineistoni muodostuu 48:sta hiljaisuuden retriitissä käyneen kyselylomakevastauksesta. Aineistoa olen lähestynyt fenomenologisesti pyrkien kuvailemaan ja tulkitsemaan aineistosta nousevia merkityssuhteita retriittikävijän suhteesta luontoon ja retriittiin. Tutkielmaan sivujuonteina on ollut selvittää retriittiohjaajien vaikutus luontokokemuksen muodostumiseen ja toisenlaisissa, ei-luterilaisissa retriiteissä ilmenevä luontokokemus vertailun luomiseksi. Retriittiohjaajilta kerätty aineisto muodostuu kahdeksasta kyselylomakevastauksesta ja jooga- ja meditaatioretriiteiltä kerätty aineisto yhdeksästä kyselylomakevastauksesta ja yhdestä haastattelumateriaalista. Aineiston tulkinnan apuna olen käyttänyt uskontotieteessä tunnettuja teorioita siirtymästä ja tilojen laadullisista eroista. Aineistosta nousseet kokemukset retriittiluonnosta puhuvat sen puolesta, että retriittiluonto on poikkeava tila suhteessa muihin luontoympäristöihin. Retriittiluonnon erityislaatuisuus tuli esiin erityisesti kolmella tavalla: sillä oli syventävä vaikutus niin hiljaisuuteen, hengellisyyteen kuin omiin ajatuksiinkin, valppaus ja aistiminen herkistyivät siellä tavallista vastaanottavaisemmiksi ja vaikka retriittiluonnossa tavallisen luontotilan tapaan toimittiin hyvinkin aktiivisesti, retriittiluonnossa koettiin pystyvän puhtaasti vain olemaan. Retriittiluonnon erityislaatuiset piirteet yhdistyivät monilta osin elvyttävyyteen ja olen tulkinnut retriittiluonnon muodostavan eräänlaisen välitilan. Välitilanomaisuus liittyy siirtymään, jonka koko retriitti terapeuttiseen kristillisyyteen laskettavana toimintana mahdollistaa. Retriittiluonto muodostaa monille retriittikävijöille sen konkreettisen reuna-alueen ja siirtymätilan, jossa he retriitin hiljaisuudessa tekevät sisäisen matkansa. Retriitin vaikutukset ja luonto ovat vuorovaikutuksessa ja retriittiluontokokemuksiin heijastuu normaaleista luontokokemuksista poikkeavia tuntemuksia ja kokemuksia. Retriittiohjaajilla on monia keinoja vaikuttaa luontokokemukseen retriitin aikana ja usein he myös eri tavoilla siihen vaikuttavatkin. Ohjaaja ottaa usein luonnon yhdeksi elementiksi retriitin hiljaisuuden ja muiden elementtien mukaan ja puuttuu näin luontokokemuksen vaikuttavuuteen.

"Kyrkans egna angelägenheter" : en kyrkorättslig undersökning av kyrkans egna angelägenheter i kyrkolagstiftningen om Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland

I JD, docent Pekka Leinos avhandling i kyrkorätt analyseras hur begreppet ”endast kyrkans egna angelägenheter” har uppfattats av Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland i 1869, 1964 och 1993 års kyrkolagar. Det är fråga om hur man i dessa författningar (kyrkolagarna, kyrkoordningen) uppfattar synen på kyrkan, kyrkans lära, kyrkorätten och lutherdomens väsen. I avhandlingen analyseras hur man som ”endast [blott] kyrkans egna angelägenheter” (§ 14 i 1869 års kyrkolag) har förstått kyrkans apostoliska undervisning och den praxis som man i enlighet med den följt i kyrkan, så som reformatorerna förstod denna när lutherdomen uppstod, och så som den kommer till uttryck i evangelisk-lutherska kyrkans bekännelseskrifter. I avhandlingen vidareutvecklas den kyrkorättsliga doktrin som författaren började med i sin tidigare doktorsavhandling Kirkkolaki vai laki kirkosta som var en rättsvetenskaplig och lagsystematisk undersökning av det unika kyrkolagssystemet i Finland. Den förra avhandlingen koncentrerade sig på kyrkan som en sociologisk gemenskap eller ett rättssamfund och på kyrkolagen som en juridisk författning, medan det nya perspektivet i denna avhandling i högre grad är att kyrkan är en trosgemenskap och innehållet i de tre kyrkolagarna analyseras utgående från detta perspektiv. Kyrkan verkar som en trosgemenskap i enlighet med sin lära. Särskild vikt fästs i denna avhandling vid hur ärenden som gäller kyrkans lära har förståtts som endast kyrkans egna angelägenheter samt om man över huvud, och i så fall hur, genom kyrkolagen kan göra kyrkans lära och dess trossatser till en del av den nationella rättsordningen. Med tanke på den kyrkorättsliga doktrinen är det centralt att utreda på vad den i kyrkan rådande uppfattningen av kyrkorätt och kyrkans rätt grundar sig.

Uusi ohjausjärjestelmä

Esitys Kirjastoverkkopäivillä 23.10.2012 Helsingissä

Saab J35 Draken -hävittäjän vaikutus Suomen ilmapuolustuskykyyn 1970-luvulla

Kylmän sodan aikana Suomen ilmapuolustus kyseenalaistettiin muiden valtioiden toimesta. Kehittyvän aseteknologian aikana Suomen ilmavoimien hävittäjäkalusto oli jäänyt jälkeen sen ajan sotakalustosta. Tutkattomat hävittäjät kykenivät toteuttamaan ilmavoimille asetettuja tehtäviä vain hyvällä säällä, näkölento-olosuhteissa. Koko valtakunnan ilmapuolustusjärjestelmä koki suuren muutoksen 1970-luvulla, jonka merkittävänä tekijänä oli ruotsalaisen Saab J35 Draken -hävittäjän hankinta ilmavoimien torjuntahävittäjäksi. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan uuden torjuntahävittäjän vaikutusta hävittäjätorjunnan toteutukseen ja ilmapuolustuskyvyn ylläpitoon. Tutkimusmenetelmä on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä, jolloin tutkimuksen aineisto koostuu valtaosin julkaistuista kirjallisuuslähteistä ja haastattelusta. Kaikki suoranaisesti hävittäjätorjuntaa käsittelevät lähteet ovat Draken-aikakaudella ilmavoimissa palvelleiden henkilöiden kirjoittamia. Kirjallisuuslähteiden tueksi haastateltavana henkilönä on käytetty entistä ilmavoimien komentajaa, kenraaliluutnantti Heikki Nikusta. Hankintaprosessin poliittinen valmistelu kesti useita vuosia ja hankintaa jouduttiin lykkäämään eri syistä. Viimein keväällä, vuonna 1970 vahvistettiin kahdentoista Draken-hävittäjän hankinta. Koneet toimitettiin osina Suomeen Valmetin tehtaille koottavaksi. Koneiden oston yhteydessä kauppaan kuului myös koulutuspaketti, jonka avulla tyyppi- ja ilmataistelukoulutus kyettiin aloittamaan Suomessa nopeasti kuuden Ruotsista vuokratun koneen kanssa. Koulutuspaketti edesauttoi Drakenin nopeaa täysimittaista operatiiviseen käyttöön ottoa ja nopeaa ilmataistelukoulutuksen aloitusta Suomessa. Vaikka uusi torjuntahävittäjä oli massiivinen ja hieman kankeaksi kuvailtu sotakone, palautti se hävittäjätorjuntaan sotien jälkeen koulutuksesta kadonneen klassisen ilmataistelun eli kaartotaistelun. Draken oli ensimmäinen hävittäjä Suomen ilmavoimilla, jossa oli tutka ja tutkaohjukset. Oman tutkan käyttöön perustuva ohjushyökkäys paransi hävittäjätorjunnan toteutusta ja samalla se oli täysin uusi koulutettava asia hävittäjäohjaajille. Suuret hävittäjähankinnan kaltaiset sota-asehankinnat ovat merkittäviä ulko- ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä. Kylmän sodan aikana Suomen tavoitteena oli edistää puolueetonta ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Nootti-kriisi ja läheinen suhde Neuvostoliittoon ei vakuuttanut länsivaltioita Suomen puolueettomuudesta, joten ruotsalaisvalmisteisen torjuntahävittäjän hankinta oli tarkasti harkittu evaluointiprosessissa mukana olleista hävittäjistä. Puolueettomuusimagon lisäksi Draken-hankinta toi mukanaan uusia elementtejä ilmataisteluun. Tutkan ja kaartotaistelun lisäksi uutena mainittavana asiana oli hävittäjäparin käyttö torjuvana yksikkönä. Koneiden pie3 nestä määrästä johtuen Drakenin aikakaudella otettiin käyttöön myös hajautustaktiikka. Koneet sijoitettiin pienempiin osastoihin valtakunnan alueelle, jolloin saatiin kattava tunnistus- ja torjuntakyky ympäri valtakuntaa. Drakenin myötä Suomelle tuli ensimmäistä kertaa historiansa aikana ympärivuorokautinen kyky valvoa ja turvata valtakunnan ilmatilaa sääolosuhteista riippumatta.

Vinka-simulaattorin käyttö osana alkeislentokoulutusta

Simulaattoreita käytetään erilaisten asioiden harjoitteluun useilla aloilla, joissa varsinaisen laitteen käyttäminen on kallista tai sisältää riskitekijöitä. Simulaation hyödyntäminen harjoittelun tukena on yleistä etenkin lentokoulutuksessa. Ilmavoimissa simulaattoreita hyödynnetään koulutuksen tukena lähes jokaisen konetyypin yhteydessä. Alkeiskoulukone Vinkan simulaattorit uudistettiin vuonna 2009 vastaamaan Ilmavoimien vaatimuksia alkeislentokoulutuksen osalta. Alkeislentosimulaattorin tulee mahdollistaa laaja-alainen perussekä mittarilentämisen harjoittelu. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten uusi simulaattori ja sen ympärille luotu lentokoulutusohjelma toimivat käytännössä. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu alkeislentokoulutuksessa käytettävän Vinkasimulaattorin ympärille. Simulaattoria tarkastellaan Ilmavoimien vaatimusten, Vinkasimulaattoria käyttävien lennonopettajien käyttäjäkokemusten sekä simulaattorikoulutusta käsittelevien teoriapohjaisten mallien valossa. Ilmavoimien vaatimukset alkeislentosimulaattorin osalta koostettiin lentokoulutusohjelmista, aiemmista tutkimuksista sekä koulutusta suunnittelevilta lennonopettajilta. Käyttäjäkokemukset kerättiin haastattelemalla neljää alkeislentokoulutuksen parissa työskentelevää lennonopettajaa. Teoriapohjaiset mallit muodostettiin simulaattorikoulutusta käsittelevistä tutkimuksista sekä kirjallisuudesta aineistopohjaisen sisällönanalyysin avulla. Tutkielma noudattaa laadullisen tutkimuksen periaatteita, koska ne soveltuvat hyvin kokonaisvaltaisen kuvan luomiseen tutkittavasta ilmiöstä. Haastattelujen perusteella lennonopettajat ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä simulaattoriin ja sen katsotaan soveltuvan alkeislentokoulutuksen tarpeisiin. Suurimmat erot simulaattorin ja oikean koneen välille syntyvät simulaattorin avonaisesta ohjaamoratkaisusta, visuaalijärjestelmästä sekä ohjaintunnosta. Simulaattorikoulutus on suunniteltu tiiviiksi kokonaisuudeksi muun lentokoulutuksen yhteyteen ja simulaattoriharjoitukset vastaavat sisällöiltään pitkälti varsinaisia lentoja. Tutkimustulosten perusteella alkeislentokou lutuksen osana käytettävä simulaattorikoulutus vastaa sille asetettuja vaatimuksia. Simulaattori on rakenteelliselta toteutukseltaan low cost - mallin mukainen ja mahdollistaa laaja-alaisen perus- sekä mittarilentämisen harjoittelun. Simulaattorin käyttö on suunniteltu tiiviiksi osaksi alkeislentokoulutusta. Simulaattorilennot on kuvattu lentokoulutusohjelmiin tarkasti, mutta sisällön päivitystahti voisi olla nykyistä nopeampi. Simulaattorilentojen määrää voisi lisätä kuitenkaan karsimatta oikealla koneella lennettäviä lentoja. Nykyiset simulaattoreille varatut tilat soveltuvat käyttöön melko hyvin, vaikka ne ovat osoittautuneet hieman ahtaiksi. Ohjaussauvan keinotunto ei vastaa oikeaa konetta. Se soveltuu kuitenkin nykytilassaankin lentokoulutusohjelmissa kuvattujen asioiden harjoitteluun.