Erakkovaltakunnasta Jumalan valtakunnaksi. Amerikkalaisten lähetystyöntekijöiden kuva Koreasta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa

Korea ilmestyi länsimaailman tietoisuuteen erakkovaltakuntana 1800-luvun lopulla. Tässä tutkimuksessa tutkin Korean kuvan muotoutumista 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkuun eli ajanjaksoa, jolloin Kiinan tribuuttijärjestelmä purkautui ja Korea tuli sopimuksien myötä kansainvälisen järjestelmän piiriin. Itsenäisyys loppui lyhyeen, kun Japani ilman merkittävää väkivaltaa valloitti Korean siirtomaakseen. Samalla ajanjaksolla Koreaan saapui paljon länsimaalaisia ja Korean modernisaatio alkoi. Yksi merkittävimmistä ulkomaalaisryhmistä olivat amerikkalaiset protestanttisen kirkon lähetys-työntekijät, joita alkoi saapua maahan Yhdysvaltojen solmittua ensimmäisenä länsimaana Korean kanssa kahdenvälisen sopimuksen vuonna 1882. Tutkimuksen pääkysymyksenä on, mihin näiden amerikkalaisten lähetystyöntekijöiden näkemykset modernista Koreassa perustuivat. Tarkastelen modernia suhteessa siihen, miten se määrittyy perinteen kautta sekä sitä, miten useat käsitykset modernista kohtasivat Koreassa. Lähdeaineistoni muodostavat yhdentoista lähetystyöntekijän Koreasta kirjoittamat matkakertomukset, jotka on julkaistu vuosien 1892–1919 välillä. Tutkimusongelmaa lähestytään historiallisen kuvatutkimusmetodin avulla. Kuvatutkimus on apuväline mielikuvien kartoittamiseen. Kuvaa tutkittaessa on kysyttävä mm. millainen kuva on, mitä tarpeita kuva palvelee ja mitä kuva kertoo kuvan luojasta. Matkakirjallisuus soveltuu hyvin kuvatutkimuksen lähteeksi, koska sen tarkoitus on ollut levittää tietoa vieraista kansoista ja kulttuureista ihmisille kotona. Tutkitulla ajanjaksolla Korean kuva kehittyi syrjäisestä erakkovaltakunnasta moderniin elämään kiinni päässeen maan kuvaksi. Lähetystyöntekijät uskoivat Koreasta tulevan Jumalan valtakunnan osan, mutta kristillistämistehtävä oli vielä kesken. Korean joutuminen Japanin siirtomaaksi aiheutti ristiriitaisia tunteita lähetystyöntekijöissä. Koska Yhdysvallat oli menettänyt valtiotason kiinnostuksensa Koreaa kohtaan, useimmat lähetystyöntekijät hyväksyivät Japanin modernin malliksi Korealle. Lähetystyöntekijöiden kotimaa säilyi kuitenkin koko ajan ihanteellisena modernina, sillä toisin kuin Japani, Yhdysvallat oli kristitty maa. Huolimatta lähetystyöntekijöiden osallisuudesta modernin Korean rakentamiseen lähetystyön tärkeimpänä sisältönä säilyi kristinuskon levittäminen. He uskoivat, että kristinuskon myötä muutkin modernit ilmiöt toteutuvat Koreassa. Tutkimustulosten valossa länsimaalaista käsitystä modernista on problematisoitava enemmän. Lähetystyöntekijöiden Koreasta välittämä kuva oli melko ehdoton ja orientalistinen.

Venäjä Suomen uhkakuvapolitiikassa ennen ja jälkeen Georgian sodan

Venäjällä on hyvin keskeinen asema Suomen sotilaallisissa uhkakuvissa. Neuvostoliiton ajoilta periytynyt käsitys Venäjästä Suomen turvallisuutta uhkaavana tekijänä on kuitenkin ajoittain kyseenalaistettu Venäjän jatkuvasti lähentyessä Eurooppaa. Elokuun 2008 Venäjän ja Georgian väliset sotatoimet Etelä-Ossetiassa voidaankin nähdä eräänlaisena Venäjän merkityksen kehityksen kulminaatiopisteenä, jonka myötä Venäjän uhka-asema on joko jälleen vahvistunut tai jäänyt pysyvämmin taka-alalle. Tutkimuksen kohteena on tarkastella Georgian sodan vaikutuksia Venäjän uhkaan ja merkitykseen valtiollisena toimijana Suomen uhkakuvapolitiikassa. Tutkimuksella on pyritty selvittämään, miten vuoden 2008 Venäjän ja Georgian välinen sota on vaikuttanut Suomen sotilaallisiin uhkakuviin ja Venäjän merkitykseen Suomen turvallisuuspolitiikassa. Tutkimus on toteutettu vertailemalla Suomen valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisten selontekojen sotilaallisia uhkakuvia ja niiden tulkintaa Venäjästä ennen ja jälkeen Georgian sodan, eli vuosilta 2004 ja 2009. Tutkimus on menetelmältään teorialähtöinen sisällönanalyysi, jota ohjaa konstruktivistinen yhteiskuntateoria ja sen teemat uhkakuvien genealogiasta (historiallisesta alkuperästä), habituaatiosta (tottumisesta) ja reifikaatiosta (vahvistuminen ajan kuluessa). Oleellinen osa tutkimusta on myös mahdollisuus uhkakuvien emansipaatioon (muutokseen), joka ei varsinaisesti ole konstruktivismin teema, mutta soveltuu erinomaisesti tutkimukseen. Konstruktivistisen yhteiskuntateorian teemojen kautta toteutetulla vertailulla Suomen sotilaallisista uhkakuvista ja Venäjän merkityksestä Suomen uhkakuvapolitiikassa ennen ja jälkeen Georgian sodan on pyritty selvittämään juuri Georgian sodan aikaansaamia kehityslinjoja. Tutkimuksessa tullaan tutkimusaineiston perusteella siihen johtopäätökseen, että Venäjän uhka-asema on vahvistunut vuosien 2004 ja 2009 välillä, mihin suurin yksittäinen tekijä on ollut juuri Georgian sota. Tutkimusaineiston perusteella on täten havaittavissa Venäjän Suomen turvallisuutta uhkaavan merkityksen konstruktivistisen yhteiskuntateorian mukaista reifikaatiota Georgian sodan seurauksena. Vaikka tutkimusaineistosta nouseekin esiin myös Venäjän uhka-aseman väistymistä tukevia havaintoja, ovat ne kuitenkin painoarvoltaan vähäisempiä ja tulkinnanvaraisempia kuin uhka-aseman vahvistumista tukevat havainnot. Tutkimusaineiston perusteella Suomen uhkakuvat ovat pääpiirteissään pysyneet samansuuntaisina, mutta sotilaallisen uhkan painoarvo uhkakuvien joukossa on kasvanut huomattavasti Georgian sodan jälkeen. Tämä osoittaa omalta osaltaan Venäjän sotilaallisen voimankäytön uhkan kasvua osoittaa Venäjän ollessa ainoa Suomea edes mahdollisesti sotilaallisesti uhkaava tekijä.

Komppanian päällikön ja tulenjohtopäällikön välisen yhteistoiminnan erot hyökkäyksessä ja puolustuksessa johtamisen näkökulmasta

Komppanian päällikön ja tulenjohtopäällikön välinen yhteistoiminta on tärkeässä asemassa komppanian toiminnan ja sille annetun tehtävän täyttämisen kannalta. Päälliköiden välisessä yhteistoiminnassa asiakokonaisuuksien hallitseminen sekä niiden johtamisen hallitseminen luo puitteet hyvälle yhteistoiminnalle, jonka seurauksena koko komppanian toiminta paranee. Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää, miten komppanian päällikön ja tulenjohtopäällikön välisen yhteistoiminnan erot hyökkäyksessä ja puolustuksessa johtamisen näkökulmasta näkyy johtamisen nelikenttämallissa. Tutkimuksessa käytetty tutkimusmenetelmä on asiakirja- ja kirjallisuustutkimus. Tutkimus on kvalitatiivinen ja luonteeltaan teoreettinen ja selittävä. Komppanian päällikön ja tulenjohtopäällikön välistä yhteistoimintaa kuvataan oppaiden ja ohjesääntöjen pohjalta, jotta saadaan mahdollisimman käytännönläheinen ja todenmukainen kuva näiden kahden päällikön toimista. Tutkimuksessa tärkeimpinä lähteinä ovat Jääkärikomppanian opas (luonnos), Kenttätykistöopas II, sekä Jalkaväen taisteluohjesääntö, Komppanian opas sekä aikaisemmat tulenjohtotoiminnasta tehdyt tutkimukset. Tutkimus osoitti, että komppanian päällikön ja tulenjohtopäällikön välisessä yhteistoiminnassa hyökkäyksessä ja puolustuksessa johtamisen näkökulmasta ei ole kovin suuria eroja. Päälliköiden välinen yhteistoiminta on painottunut asioiden ja toimenpiteiden johtamiseksi nelikenttämallin management-osa-alueeseen. Ihmisten johtamista kuvaava leadership-osa-alue on myös suuressa roolissa organisaatiorakenteen ja organisaatiokulttuurin jäädessä taka-alalle.

Neuvostoliitto ja Väli-Amerikka 1953–1964

Väli-Amerikan on katsottu kuuluvan Yhdysvaltojen etupiiriin 1800-luvulta lähtien. Yhdysvaltojen Monroe-oppi oli samaan aikaan ohjenuora ja varoitus maailman maille, etenkin vanhoille siirtomaaisännille. Kylmän sodan aikana oppi oli ensisijaisesti suunnattu estämään Neuvostoliiton sekaantuminen Amerikan mantereen asioihin. 1950-luvulle tultaessa Neuvostoliiton poliittiset lähtökohdat Väli-Amerikassa olivat huonot, alueen maista ainoastaan Meksikoon oli diplomaattiset suhteet ja monissa maissa vasemmisto pyrittiin saamaan ulos poliittisesta toiminnasta. Tullessaan valtaan 1953 Nikita Hruštšev käänsi Neuvostoliiton ulkopolitiikan suunnan kieltämällä Stalinin henkilökultin ja aloittamalla rauhallisen yhteiselon -politiikan, jossa vältettiin sotilaallista konfliktia Yhdysvaltojen kanssa. Väli-Amerikan vallankumousliikkeiden lähtölaukaus annettiin Guatemalassa 1954, kun vapailla vaaleilla valittu presidentti Jacobo Arbenz syrjäytettiin Yhdysvaltojen tukemalla sotilasvallankaappauksella. 1950-luvun lopulla KGB kuitenkin suunnitteli toisenlaista strategiaa jonka tavoitteena oli saada koko Latinalainen Amerikka sekasortoon, myös Hruštšev hyväksyi tämän suunnitelman. Kuuban vallankumous oli käännekohta, kukaan vallankumouksellinen ei uskonut, että vallankumous voisi olla mahdollinen Yhdysvaltalaisen pääoman dominoimassa maanosassa. 1960-luvun alussa useissa Väli-Amerikan maissa oli levotonta, mutta sissiliikkeet eivät saaneet vallankumouksia aikaan, lisäksi vuoden ’62 ohjuskriisi sekoitti pahasti KGB:n suunnitelmat ja Neuvostoliitto vetäytyi taka-alalle koko Latinalaisessa Amerikassa. Tämä tutkielma pyrkii selvittämään Neuvostoliiton intressejä Väli-Amerikassa Nikita Hruštševin valtakaudella, sekä mitkä olivat Yhdysvaltojen vastatoimenpiteet pyrkiessään estämään kommunismin leviämisen läntisellä pallonpuoliskolla.

Ukrainan kriisin vaikutukset YIT:n osakkeen arvoon

Tässä kandidaatintutkielmassa selvitetään kuinka Ukrainan kriisi vaikutti YIT:n osakkeen arvoon erilaisilla menetelmillä.

Arktiksen armoilla - William Barentsin retkikunnan talvehtiminen Novaja Zemljalla 1596-1597 Gerrit De Veerin matkakertomuksen mukaan

Tutkielma keskittyy hollantilaisen Gerrit De Veerin matkakertomuksen antamaan kuvaan William Barentsin retkikunnan talvehtimisesta Novaja Zemljalla 1596-1597. Samalla tutkitaan, mihin miehistön selviytyminen matkakertomuksen mukaan perustui. Aikakauden merenkulkuun, muihin arktisiin matkakuvauksiin sekä hollantilaiseen yhteiskuntaan perehtyminen nostavat kuvauksen painotuksia helpommin havaittaviksi ja ymmärrettäviksi. Muissa tutkimuksissa on arktisten matkakirjojen todettu sisältäneen juonellista kaavamaisuutta ja esimerkiksi päähenkilöiden kärsimyksen korostamista. Vaikka De Veerkin asettuu tähän jatkumoon, voi häntä pitää melko maltillisena kertojana. Hollantilaisretkikunnan talvehtimispaikalla tehtyjen arkeologisten tutkimusten myötä, on esitettyjen asiatietojen todettu pitävän hyvin paikkaansa. Tämä tutkielma yhdistää perinteisemmän tapahtumakeskeisen tutkimustradition sellaiseen tutkimukseen, joka tunnistaa matkakirjat selkeämmin omaksi kirjallisuuden alalajiksi. Systemaattisemman lähestymistavan myötä vallalla olleeseen kuvaan selviytymisen avaintekijöistä saadaan uusia näkökulmia. Näitä lähestytään kolmen aihekokonaisuuden kautta. Nämä ovat fyysinen ympäristö, suojautumiskeinot sekä psyykkiset olosuhdetekijät. Arktisessa talvehtimiskuvauksessa on selvää, että olosuhteet korostuvat. Jatkuva kylmyys olikin Barentsin retkikunnan selviytymisen merkittävin uhka. Päiväkausiakin kestäneiden sankkojen lumipyryjen aiheuttamat mottitilanteet, kotiinpaluun estävät jääolot ja lukuisat jääkarhut vain korostivat olojen musertavuutta. Ottaen huomioon olosuhteiden ankaruuden, antoi De Veer kuitenkin tieteellisesti katsoen luotettavan kuvan arktisesta ympäristöstä. Ahdingosta huolimatta Barentsin retkikunnalla oli saadun kuvan mukaan verrattain hyvät selviytymisedellytykset. Varustelun voi katsoa olleen jopa niin hyvän, että etukäteistä varautumista koko talvehtimiseen olisi syytä tutkia jatkossa lisää Enemmän kuin fyysistä puutetta, De Veer painottaa talvehtimisen asettamaa psyykkistä haastetta. Tämä jättää tilaa kalvinistisuuteen nojanneen miehistön oman vahvuuden, kohtaloon tyytymisen, kurinalaisuuden ja yhteishengen esiin nostamiselle. Tutkielma toteaakin, että Gerrit De Veerin matkakertomuksesta saatavan kuvan mukaan William Barentsin retkikunnan selviytymisen avaintekijät olivat hyvä varustelu ja hollantilainen arvopohja. Euroopan kauppamahdiksi nousevassa ja Espanjan ikeestä vapautuvassa maassa suvaitsevaisuutta korostaneet kalvinistisuus ja hollantilaisuus sulautuivat sellaiseksi uskon ja järjen liitoksi, joka edesauttoi selviytymistä. Lopulta hyvä varustelukin oli luonteenomainen osa merenkulkukulttuuria juuri 1590-luvun Hollannissa. Matkakertomukset peilaavatkin monin tavoin oman aikansa yhteiskuntia.

Parodontaalisesti vaurioituneen purennan proteettinen kuntouttaminen - Potilastapaus

Parodontiitti on kansanterveydellinen ongelma, jossa tulehdus vahingoittaa hampaiden parodontaalisia kiinnitysmekanismeja ja voi johtaa hampaiden menetykseen. Mikäli purenta on hampaiden puuttumisen takia vajaa ja esteettisesti riittämätön, sitä on syytä kuntouttaa proteettisesti. Proteettinen purennan kuntouttaminen on haasteellista koska yleistynyt parodontiitti usein heikentää osan tai kaikkien hampaiden kiinnitysmekanismeja tai tuhoaa niitä. Kuntoutusmuoto voi olla kiinteä silta rakenne, irrotettava osaproteesi, impiantti tai implanttikantoinen rakenne ja peittoproteesi. Tässä työssä haasteellisuutta käsitellään kirjallisuuskatsauksen ja potilastapauksen pohjalta. Kirjallisuuskatsauksen aineistoon on käytetty merkityksellisiä artikkeleita ja ainealueen yleisesti hyväksyttyä kirjallisuutta. Työn potilastapauksella on yleistynyt keskivaikea parodontiitti. Sairastettu parodontiitti ja lukuisat periapikaaliset tulehdusprosessit ovat aiheuttaneet ylä leuan taka-alueille laajoja hammaspuutoksia. Kirjallisuuskatsauksen johtopäätökset ovat että kiinteä siltarakenne on ensisijaisesti suositeltavaa koska purennan kuormitus jakaantuu optimaalisesti, liikkuvat hampaat on kiskotettuna, plakkiakkumulaatio on vähäinen ja potilaalla on helppo tottua rakenteeseen. Myös muut kuntoutusmuodot ovat hyödyllisiä jos on oikeat indikaatiot. Potilaan purennan kuntoutuksen vaihtoehdot oli kiinteä siltarakenne, implanttikantoinen silta rakenne ja irroitettava osaproteesi. Potilaan taloudellisen tilanteen ja yläleuan molempien takahampaistoalueiden kuntoutustarpeen vuoksi purennan kuntoutus toteutettiin osaproteesilla. Ensisuunnitelma oli konservatiivisella preproteettisella hoidolla valmistaa yksipuolinen vapaapäätteinen proteesi ja välttää kaksi puolista vapaapäätteistä ratkaisua. Lopulta potilaan purennan rehabilitaatioon valmistettiin kaksipuoleinen vapaapäätteinen rankaosaproteesi, joka on potilaalle pitkäaikainen ja stabiili ratkaisu.

Strateginen ennakkovaroitus ja päätöksenteko : haasteet Ukrainan kriisin ennakoinnissa

Ennakkovaroitus on tiedustelun tuote, joka muokkaa päätöksentekijöiden toimintaympäristöymmärrystä valtiollisista uhkista. Ennakkovaroitus pohjautuu vastustajien kyvyn ja tahdon eri osatekijöiden valvontaan ja analysointiin. Diplomityössä tarkastellaan strategista ennakkovaroitusta ja siihen liittyvää päätöksentekoa haasteiden kautta konstruktiivisesta näkökulmasta. Tutkimusongelmana on selvittää mitkä tekijät vaikuttavat ennakkovaroitukseen ja päätöksentekoon sen vaatimista toimenpiteistä. Primäärilähteinä on käytetty kansainvälistä kirjallisuutta, vertaisarvioituja artikkeleita ja suomalaisia tutkimuksia. Aineistosta löytyviä haasteita luokitellaan muodostettuihin tiedustelu- ja päätöksentekoprosessien vaiheisiin. Luokittelun perusteella muodostuvista teemoista tiivistyy tyypillisiä haasteita, joita tunnistetaan Ukrainan kriisin alkuvaiheiden (2013–2014) tapahtumista. Ukrainan kriisin tapahtumia tulkitaan pääosin länsimaisiin tiedotusvälinelähteisiin tukeutuen. Tavoitteena on selittää kriisin ennakointia Ukrainan, Venäjän ja länsimaiden osalta. Ennakkovaroitukselle tyypillisiksi haasteiksi nousivat poliittiset, kulttuurilliset ja hallinnolliset haasteet. Poliittiset haasteet ovat yleensä tiedustelujärjestelmän ulkopuolelta ja ohjaavat erityisesti tiedonhankintaa tai tiedusteluanalyysiä. Hallinnolliset ja kulttuurilliset haasteet painottuvat organisaatioihin. Sisäisten haasteiden ratkaisut ovat yleensä koulutuksellisia tai tiedonhallintaan liittyviä. Päätöksenteolle tyypillisiksi haasteiksi nousivat identiteetti, organisaatioiden ohjaus ja tiedon kompleksisuus. Haasteet rajaavat päätöksenteon rationaalisuutta. Päätöksentekijöiden tulisi keskittyä tavoitteiden hallintaan ja toiminnan koordinointiin. Päätöksentekijöiden ja tiedustelun yhteistyö on avainasemassa koko prosessin ajan. Organisaatioiden ja toimijoiden vaikutus on huomioitava, niin valmisteltaessa päätöksentekoa kuin sitä tutkittaessa. Tutkimuksen perusteella Ukraina ei ennakoinut ulkoista uhkaa. Korkeimman johdon identiteetti ja poliittinen ohjaus, ennen vallanvaihtoa, ovat vaikuttaneet ratkaisevasti ennakointiin. Venäjä ei näytä ennakoineen marraskuun 2013 mielenosoituksia. Niiden lopputulos on ennakoitu, sillä tarpeen ilmettyä, toimenpiteet Krimillä toteutettiin nopeasti. Länsimaiden ennakoinnin haasteet painottuivat kulttuurillisiin ja poliittisiin haasteisiin sekä tiedon eheyteen.

Liikeriskit ja riskinhallinta Ukrainan kriisissä vuonna 2014 – Tapaustutkimus eräästä suomalaisesta yrityksestä

Tutkimuksen tarkoitus on analysoida suomalaisen yrityksen vuonna 2014 kohtaamia riskejä Ukrainassa sekä tutkia sitä, miten niitä hallitaan ja miten ne vaikuttivat yrityksen liiketoimintaan. Ukraina ei ole merkittävä kauppakumppani Suomelle, mutta silti monet suomalaiset yritykset toimivat maassa ja vuoden 2014 kriisin jälkeen maahan on tullut uusia suomalaisia yrityksiä. Ukraina on kooltaan merkittävä markkina-alue, ja sen merkitys saattaa kasvaa kun se on aloittanut siirtymisen kohti EU:ta. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia millaisia riskejä Ukrainan liiketoimintaympäristössä esiintyi vuonna 2014 ja kuinka tutkittu yritys on hallinnut niitä. Tutkimusta varten on suoritettu laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto kerättiin teemahaastatteluiden sekä sähköpostivaihdon avulla. Tämän lisäksi on perehdytty aihetta käsitteleviin journaaleihin, aikakausilehtiin sekä Internet-sivustoihin relevantin ja monipuolisen tiedon hankkimista varten. Teoriapohjana on tutkimuksessa käytetty riskin määritelmää sekä COSO:n kokonaisvaltaista riskinhallintamallia. Tutkimuksessa tehtyjen havaintojen perusteella voidaan todeta, että tutkitun yrityksen riskinhallintatoimenpiteet eivät eronneet merkittävästi COSO:n mallissa esitetyistä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tutkittaessa suomalaisen yrityksen kohtaamia riskejä Ukrainassa vuonna 2014 huomattiin, että riskit jakautuvat viiteen eri kategoriaan: sosiaalisiin riskeihin, teknisiin riskeihin, henkilöstö riskeihin, poliittisiin riskeihin ja taloudellisiin riskeihin. Tutkimustuloksista huomattiin että yritys vastasi kolmeen eri riskikategoriaan poikkeavalla tavalla verrattuna malliin. Sosiaalisten-, teknisten- ja henkilöstö riskien osalta toimenpiteet erosivat mallissa esitetyistä. Yritys vastasi sosiaalisista riskeistä johtuviin boikotteihin vähentämällä niitä uudelleen brändäämällä tuotteitaan. Teknisiä riskejä hallittiin muuttamalla tuotteita ja tuotantoa uuteen toimintaympäristöön sopiviksi. Henkilöstöriskejä vältettiin olemalla käyttämättä tiettyyn etniseen ryhmään kuuluvia henkilöitä. Tutkimuksessa ilmenneitä riskinhallintakeinoja, jotka poikkesivat COSO:n mallista, ei tullut esille aikaisemmissa akateemisissa tutkimuksissa.

Ukrainan menneisyyttä ja nykypäivää

Kirjallisuusarvostelu

Liikeriskit ja riskinhallinta Ukrainan kriisissä vuonna 2014 – Tapaustutkimus eräästä suomalaisesta yrityksestä

Tutkimuksen tarkoitus on analysoida suomalaisen yrityksen vuonna 2014 kohtaamia riskejä Ukrainassa sekä tutkia sitä, miten niitä hallitaan ja miten ne vaikuttivat yrityksen liiketoimintaan. Ukraina ei ole merkittävä kauppakumppani Suomelle, mutta silti monet suomalaiset yritykset toimivat maassa ja vuoden 2014 kriisin jälkeen maahan on tullut uusia suomalaisia yrityksiä. Ukraina on kooltaan merkittävä markkina-alue, ja sen merkitys saattaa kasvaa kun se on aloittanut siirtymisen kohti EU:ta. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia millaisia riskejä Ukrainan liiketoimintaympäristössä esiintyi vuonna 2014 ja kuinka tutkittu yritys on hallinnut niitä. Tutkimusta varten on suoritettu laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto kerättiin teemahaastatteluiden sekä sähköpostivaihdon avulla. Tämän lisäksi on perehdytty aihetta käsitteleviin journaaleihin, aikakausilehtiin sekä Internet-sivustoihin relevantin ja monipuolisen tiedon hankkimista varten. Teoriapohjana on tutkimuksessa käytetty riskin määritelmää sekä COSO:n kokonaisvaltaista riskinhallintamallia. Tutkimuksessa tehtyjen havaintojen perusteella voidaan todeta, että tutkitun yrityksen riskinhallintatoimenpiteet eivät eronneet merkittävästi COSO:n mallissa esitetyistä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tutkittaessa suomalaisen yrityksen kohtaamia riskejä Ukrainassa vuonna 2014 huomattiin, että riskit jakautuvat viiteen eri kategoriaan: sosiaalisiin riskeihin, teknisiin riskeihin, henkilöstö riskeihin, poliittisiin riskeihin ja taloudellisiin riskeihin. Tutkimustuloksista huomattiin että yritys vastasi kolmeen eri riskikategoriaan poikkeavalla tavalla verrattuna malliin. Sosiaalisten-, teknisten- ja henkilöstö riskien osalta toimenpiteet erosivat mallissa esitetyistä. Yritys vastasi sosiaalisista riskeistä johtuviin boikotteihin vähentämällä niitä uudelleen brändäämällä tuotteitaan. Teknisiä riskejä hallittiin muuttamalla tuotteita ja tuotantoa uuteen toimintaympäristöön sopiviksi. Henkilöstöriskejä vältettiin olemalla käyttämättä tiettyyn etniseen ryhmään kuuluvia henkilöitä. Tutkimuksessa ilmenneitä riskinhallintakeinoja, jotka poikkesivat COSO:n mallista, ei tullut esille aikaisemmissa akateemisissa tutkimuksissa

Asunnottomuuden ratkaisumallit Helsingin Sanomien uutisoinnissa

Tutkimukseni käsittelee Helsingin Sanomien asunnottomuusuutisointia, josta etsin erilaisia ratkaisumalleja, jotka liittyivät asunnottomuuteen tai suoraan asunnottomuudesta johdettavissa olevaan ongelmaan. Tutkin artikkeleita ajanjaksolta 1.1.2013–30.6.2014. Valikoin asunnottomuutta käsitteleviä artikkeleita jotka sisälsivät ainakin yhden ratkaisumallin, ja kokosin lopulta 22 tutkimukseeni sopivaa artikkelia. Sovelsin sisällön analyysia, ja jaottelin näitä ratkaisumalleja kahteen ryhmään. Tutkin samalla minkälaisia ratkaisuja erilaiset asunnottomuusuutisointikehykset sisälsivät. Analysoin sitten millaisena ilmiönä asunnottomuus näyttäytyy Helsingin Sanomissa. Käytin tässä muokattua What's the problem represented to be- menetelmää. Tulokseni osoittivat, että Helsingin Sanomien asunnottomuusuutisoinnissa ennaltaehkäisevät toimenpiteet, sekä majoitukseen ja sen kehittämiseen tähtäävät toimenpiteet olivat yleisempiä ratkaisumalleja. Suurimmassa osassa ehdotetuista toimenpiteistä tähdättiin asunnottomien hyvinvoinnin parantamiseen. Ratkaisujen esittäjät olivat yleisemmin asiantuntijatahoja, kun taas kaikki muut tahot olivat selvä vähemmistö. Asunnottomat itse esiintyivät varsinaisena ratkaisumallin esittäjänä vain yhdessä tapauksessa. Asunnottomat näyttäytyivät yleisesti Helsingin Sanomien uutisoinnissa ihmisryhmänä joka tarvitsi yhteiskunnan apua. Vaikka uutisointi oli suurimmilta osin sympaattissävyistä, joissain tapauksissa asunnottomat saattoivat näyttäytyä taloudellisena rasitteena. Koska ratkaisumallien asunnottomien auttamiseen keskittyvät toimenpiteet olivat keskittyneet voimakkaasti majoitukseen, tämä nosti esiin kysymyksen muunlaisen tarpeellisen avun jäämisestä taka-alalle. Tätä näkemystä vahvisti WPR menetelmällä toteutettu analyysi. Asunnottomuuden aiheuttajana näkyi lähinnä edullisten asuntojen puute. Ongelmat joita asunnottomat kohtaavat ja joihin he voisivat tarvita apua olivat myös hyvin yksipuolisia. Asunnon puute ja asumispalvelut olivat lähestulkoon ainoat esiin nouseet asunnottomia koskevat ongelmat joita ratkaisumallit käsittelivät. Aiheen lisätutkimus olisi tarpeellista, jotta eri ryhmien intressien erottelu, ilmiön monipuolinen kokonaiskuva ja mahdollisimman puolueeton tiedon välitys tulisi esiin tiedon välityksessä ja päätöksen teossa.

”Tiesittekö tytöt, että tissit...?” Tapaustutkimus tyttöyden neuvottelusta internetmeemissä

Pro gradu -tutkielma tarkastelee tyttöyttä ja ruumiillisuutta tyttöjen internet-vuorovaikutuksessa keskittyen erityisesti siihen, kuinka tytöt yhtäältä normittavat sukupuolitetun ruumiin esittämisen tapoja, ja kuinka he toisaalta aktiivisesti neuvottelevat näitä normeja nettimeemin välityksellä. Nettimeemit ovat verkon käyttäjien välityksellä leviävien, usein imitaatiolle, parodialle ja kommentoinnille perustuvien kulttuuristen yksiköiden kuten muuntuvilla teksteillä varustettujen kuvien tai videoiden ryhmiä. Aiempi tutkimus on nostanut esiin nettimeemien potentiaalin toimia yhteisöllisyyden ja identiteettien rakentamisen välineinä, mutta etenkin ruumiillisuuden näkökulma on jäänyt tarkasteluissa taka-alalle. Tässä tutkimuksessa pureudutaan nettimeemin mahdollistamaan vuorovaikutukseen sekä kytköksiin, joita meemi voi saada suhteessa ruumiisiin. Tutkimus keskittyy Hey girls, did you know –internetilmiön (HGDYK) tapaukseen. HGDYK on Tumblr-verkkosivustolta vuonna 2012 alkunsa saanut digitaalinen esitysmuoto, jossa usein tytöiksi tunnistettavat internetin käyttäjät alunperin kommentoivat joidenkin tyttöjen paljastavaa pukeutumista tai voimakasta meikkaustyyliä valokuvaa ja tekstiä yhdistelevän kuvasarjan välityksellä. HGDYK-meemiä tarkastellaan performatiivisena ilmiönä kahdella tasolla: netinkäyttäjien yksilöllisinä performansseina sekä kategorisia identiteettejä ja sosiaalista todellisuutta tuottavina tekoina eli performatiiveina. Aineisto koostuu 71:stä HGDYK-meemiin lukeutuvasta kuvasarjasta, joissa tytöiksi ymmärrettävät esiintyjät ottavat jollain tavoin kantaa siihen, miten ruumis tulisi hyväksyttävällä tavalla esittää internetissä tai sen ulkopuolella. Kuvasarjat on kerätty vuosina 2013 ja 2014 verkkosivustoilta, joilla niitä on julkaistu tai arkistoitu ja jotka ovat yhteydessä Tumblriin. Analyysissa on sovellettu diskurssianalyyttista otetta, jossa on aineiston kielellisten piirteiden ohella huomioitu multimodaalisuus ja vuorovaikutus. Analyysi perustuu ennen kaikkea teoreettisen kehyksen ja tutkimuskirjallisuudessa esitettyjen käsitteellistysten ohjaamaan aineiston lähilukuun. Tutkimus osoittaa nettimeemin voivan toimia tyttöjen välisen verkkovuorovaikutuksen mediumina ja sukupuolitetun ruumiin normeista käytävän neuvottelun muotona. Lisäksi se voidaan itsessään nähdä ruumiillisena käytäntönä, sillä meemikuvat rakentuvat tekijöidensä toisiaan imitoivista ja parodioivista ruumiinesityksistä. HGDYK-meemi toimii tyttöjen välisen vuorovaikutuksen muotona, jossa yhdistyvät nettimeemeille tyypilliset piirteet – toisto, imitaatio, variaatio, kommentointi, huumori ja parodia – ja sukupuolittunut verkkotiloihin sijoittuva draama, jonka keskeisiä piirteitä ovat vastavuoroisuus ja konfliktit.