ICEIRD 2014 : Developing University : SME Collaboration

Konferenssin nimi: ICEIRD 2014 : The 7th International Conference for Entrepreneurship, Innovation and Regional Development. 5–6 June 2014, Nicosia, Cyprus. Julkaisumaa: 196 CY CYP Kypros

Logistiikkayhteistyön kehittäminen logistiikkapalveluyrityksen ja asiakasyrityksen välillä

Työn lähtökohtana oli yritysyhteistyön nykytilan ja siinä havaittavien ongelmakohtien kartoittaminen. Näiden havaittujen ongelmakohtien taustat ja vaikutus yhteistyön onnistumiseen tutkittiin. Yhteistyön kehittämisen kannalta merkittävimmät ongelmakohdat valittiin toimeksiantajayrityksen toiveiden mukaisesti, joiden taustalla puolestaan vaikuttivat vahvasti asiakasyrityksen vaatimukset. Tästä syystä ongelma-analyysin pohjana käytettiinkin heidän suorittamia auditointeja. Auditointitulosten ja henkilöhaastatteluiden perusteella merkittävimmiksi ongelmiksi nousivat raportointi ja kuormansuunnittelu. Nämä valittiin varsinaisen kehitystyön kohteiksi. Tiedonkulun ja tietojärjestelmien nähtiin olevan siinä ratkaisevassa asemassa. Jo näiden kahden edellä mainitun epäkohdan ratkaiseminen vaikuttaisi yritysten väliseen yhteistyöhön positiivisesti. Lisäksi työssä tarkasteltiin myös laajemmin yhteistyön kehittämistä pitkällä aikavälillä sekä muihin asiakassuhteisiin. Työn tarkoituksena ei ollut luoda valmista ratkaisumallia, vaan ennemminkin kartoittaa mahdollisia kehityssuuntia sekä tutkia niiden vaikutuksia yhteistyöhön.

Kunnan ja kolmannen sektorin välisen kumppanuuden luonne Case: Kouvolan kaupunki ja koripalloseura Kouvot ry

Tämän Pro Gradu -tutkimuksen tavoite on selvittää julkisen toimijan, tässä tapauksessa Kouvolan kaupungin sekä kolmannen sektorin, tässä tapauksessa koripalloseura Kouvot ry:n välisen kahdenvälistä yhteistyön luonnetta; millaisena he näkevät keskinäisen yhteistyön nykytilan ja tavoitetilan. Tästä saatu tieto kuuluu kumppanuuden kehittämisstrategian aineksiin. Lisäksi tutkimuksessa esitellään nykyisistä verotuskäytännöistä johtuvia riskejä kolmannen sektorin toimijan kannalta. Tapaustutkimus toteutettiin laadullisen tutkimuksen keinoin haastattelemalla molempien organisaatioiden edustajia. Tutkimustulosten mukaan keskinäisen kumppanuuden tavoitetilan saavuttamiseksi erityisesti yhteistyösuhteen organisationaalista sidoksisuutta pitäisi kehittää. Tutkittu kumppanuus on tyypiltään taktista, mutta Kouvot ry haluaisi kehittää sitä strategiselle tasolle.

Kumppanuuden ohjaaminen

Strateginen kumppanuus on nykyään kiinteä osa puolustushallinnon toimintaa. Liiketaloudellisia kumppanuuden periaatteita noudattaen puolustushallinnossa siirrytään toimintojen ulkoistamiseen sen sijaan, että hallittaisiin itse kaikki toimintaan kuuluvat osa-alueet, kuten esimerkiksi järjestelmähuoltoon kuuluvat lentokoneiden peruskorjaukset tai tutummista asioista ruokahuollon toteuttaminen. Kun puolustushallinnossa on lähdetty ulkoistamaan toimintoja eritasoisille kumppaneille, on törmätty uuteen osaamistarpeen osa-alueeseen. Entiseen toimintatapaan nähden nykyisessä toimintatavassa puolustusvoimien henkilöstö on entistä enemmän tekemisissä ulkoistettujen toimintojen ja siis yhteistyökumppaneiden kanssa. Kumppanit ovat yritysmaailman ja usein teollisuuden edustajia, jolloin toimintatavat ja -kulttuuri eroavat puolustusvoimien toimintatavoista ja -kulttuurista. Tilaaja-tuottaja -mallin mukaisesti puolustusvoimat on asiakas (tilaaja), jonka tulisi osata määritellä toimittajalle (tuottaja) haluamansa palvelun tai tuotteen kokonaisuus: mitä, milloin, miten, mihin hintaan, jne. Kyseessä on siis prosessi, jota voidaan kutsua kumppanuuden ohjaamiseksi. Uusi toimintatapa tuo uusia osaamisvaateita henkilöstölle, joka toimii työssään tämän uuden tavan mukaisesti. Tässä tutkimuksessa tutkitaan sitä, miten kumppanuuden ohjaaminen on toteutettu upseerien koulutusohjelmissa. Tällä on merkitystä sikäli, että osa upseeristosta joutuu työtehtävissään tekemisiin kumppanuuden ohjaamisen kanssa ja mahdolliset osaamispuutteet tässä kumppanuuden ohjaamisessa saattavat vaikeuttaa tai haitata työn tekemistä sekä puolustusvoimissa, että kumppanien puolella ja lisäksi aiheuttaa puolustusvoimille ylimääräisiä kustannuksia tai huonosti toimivia tukitoimintoja kumppanien puolelta. Tutkimuksessa selvitettiin upseerien koulutuksen nykytilaa kyselytutkimuksella kahden eri sotilasopetuslaitoksen – Maanpuolustuskorkeakoulun ja Ilmasotakoulun – opettajille sekä tutkimalla opetussuunnitelma-asiakirjoja. Tässä yhteydessä selvitettiin samalla onko kumppanuuden ohjaamisen osalta tulossa olevassa koulutusjärjestelmämuutoksessa huomi-oitu kumppanuuden ohjaamista. Tämän hetken tilannetta työelämässä selvitettiin tekemällä haastattelu- ja kyselytutkimukset Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen palveluksessa oleville henkilöille, jotka ovat kumppanuutta ohjaavissa työtehtävissä tai ovat osallistuneet Puolustusvoimien uudistuksen 2015 yhteydessä tehtyihin logististen uudistusten valmisteluun ja toiminnan rakentamiseen. Tutkimuksella saatiin selvitettyä sekä nykyisen että syksyllä 2015 uudistuvan upseerien koulutusjärjestelmän kumppanuutta koskevat opetusosuudet ja käytännön työelämässä havaitut osaamisvahvuudet sekä - puutteet. Tutkimus osoitti, että upseerien peruskoulutuksessa kumppanuudesta ja sen ohjaamisesta saadaan kyllä riittävän hyvä yleistietämys, mutta kumppanuuden parissa työskentelemään joutuvalla henkilöstöllä on osaamispuutteita tehtäviinsä nähden. Tämä henkilöstö on suoritusportaan henkilöstöä - projektipäälliköitä, hankepäälliköitä, yms. - sillä puolustusvoimien ylin johto strategisen tason suunnittelutehtävissä tunnustetaan kunnossapidon osalta erittäin asiantuntevaksi. Tutkimus toi siis esille merkittävimmät kumppanuuden ohjaamisen osaamispuutteet eli seikat, joihin koulutuksellisesti puuttumalla kumppanuuden parissa työskentelevän upseeriston valmiuksia työtehtäviinsä voitaisiin parantaa. Näiden havaintojen perusteella tutki-muksessa esitetään tutkittavaksi kolmea uutta tutkimusaihetta, joista yksi käyttäisi tässä tutkimuksessa löydettyjen osaamispuutteiden listaa omana lähtökohtanaan.

Kohti strategista HR-kumppanuutta: tapaustutkimus vähittäiskaupan yrityksessä

Historiallisesti yrityksen HR-toiminto (engl. human resources) on hahmotettu hallinnollisena tuki-organisaationa, joka on mielletty ennemminkin kontrolloivaksi rajoitteeksi kuin arvoa tuottavaksi ja muutosta edistäväksi kumppaniksi. Vastatakseen työelämän ja liiketoimintaympäristön muutoksiin, henkilöstöammattilaisten työn painopiste on muuttunut (ja on yhä edelleen jatkuvasti muuttumassa) suhteellisen lyhyessä ajassa operatiivisesta henkilöstöhallinnosta strategiseen suunnitteluun ja suunnannäyttämiseen. Tässä intensiivisessä tapaustutkimuksessa tarkastellaan mitkä yksilö- ja organisaatiotason te¬kijät tukevat toimimista strategisen HR-kumppanin roolissa. Varsinaiseen tutkimuskysymykseen vas-taamista tuetaan tarkastelemalla miten HR-kumppanuus voi tukea henkilöstöstrategian imple¬men-tointia, ja toisaalta millaisia sisäisiä ja ulkoisia muutospaineita yrityksen HR-toimintoihin koh¬dis¬tuu. Tutkimuksen kohdeorganisaatio on suuren kansainvälisen vähittäiskaupan alalla toimivan konser¬nin Suomessa toimiva maayhtiö. Tutkimusta varten haastateltiin kohdeorganisaation viidestä tavaratalosta kustakin henkilöstöasian¬tuntija (HR business partner), henkilöstöpäällikkö sekä maan henkilöstöjohtaja. Tutkimustulosten perusteella strategista HR-kumppanuutta tukevat tekijät jaoteltiin yksilölähtöisiin ja organisatorisiin tekijöihin. Yksilöllisiksi tekijöiksi tunnistettiin aiempi kokemus, liiketoiminnan ymmärrys, oma asenne sekä osallistuminen, joka voitiin luokitella myös organisatoriseksi tekijäksi. Organisaatiotason tekijöiksi tunnistettiin HR:n rooli organisaatiossa, johdon tuki, käytettävissä ole-vat resurssit sekä odotusten selkeys. Tutkimuksen perusteella havaittiin, että strategisen kumppanin roolilla henkilöstötoiminto pystyy vastaamaan paremmin nykyajan moniulotteisen ja -kanavaisen liiketoiminnan haasteisiin. Lisäksi se pystyy tukemaan liiketoimintaa aivan uudenlaisista lähtökoh-dista käsin verrattuna perinteisellä tavalla ajateltuun ja organisoituun henkilöstötoimintoon. Kump-panuus mahdollistaa pureutumisen syvälle liiketoiminnan ydinkysymyksiin, ymmärryksen lisään-tymisen ja sitä kautta tarjoaa mahdol¬lisuuden tukea esimiehiä aiempaa laaja-alaisemmin. Tutkimuksen perusteella HR-asi¬antuntijan tulisi olla organisaation perustehtävästä ja liiketoiminnan lainalaisuuksista kiinnostunut käytännönläheinen ammattilainen, joka hahmottaa suuremman kuvan, muttei myöskään pelkää ope¬ratiivisia rutiineja ja tehtäviä.

Yhteistyön ongelmat kahden oppilaitoksen välillä – Case: Kotka Maritime Centre

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahden oppilaitoksen, Kymenlaakson ammattikorkeakoulun ja Etelä-Kymenlaakson ammattiopiston merenkulkualan koulutusten, välisiä yhteistyöongelmia. Tutkimus rajattiin koskemaan täydennyskoulutus- ja simulaattorikeskusyhteistyön ongelmia. Yhteistyössä oli todettu olevan ongelmia, ja tutkimuksella selvitettiin ongelmat ja luotiin toimenpide-ehdotuksia ongelmien ratkaisemiseksi. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoiduin haastatteluin, johon haastateltiin yhteensä 22 henkilöä molemmista oppilaitoksista. Tutkimuksen runko luotiin teoreettisen viitekehyksen mukaisesti organisaatioiden välisen yhteistyön elementeistä. Haastattelujen analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysiä. Tutkimuksen perusteella löydettiin useita ongelmia yhteistyössä. Kolme keskeisintä ongelmaa olivat henkilösuhteissa esiintynyt luottamuspula ja henkilökemiat, johtamisen puute sekä roolien ja työtehtävien epäselvyys. Työtä ongelmien korjaamiseksi tulee olemaan, mutta ne ovat ratkaistavissa luomalla tarkemmat suuntaviivat yhteistyölle ja lisäämällä vuorovaikutusta kokoontumisten avulla. Molemmilla oppilaitoksilla oli tulevaisuuteen tähtäävä näkemys yhteistyön lisäämisestä ja kehittämisestä.

Venäjä takaraivossa – Nato-kysymys eduskunnan ulko- ja turvallisuuspoliittisissa keskusteluissa vaalikaudella 2011–2015

Kylmän sodan päätyttyä Suomelle avautui uusia läntisiä yhteistyönäkymiä. Suomi liittyi sotilaallisesti liittoutumattomana, muttei puolueettomana maana Euroopan unioniin 1.1.1995 ja ryhtyi myös yhteistyöhön Pohjois-Atlantin puolustusliitto Naton kanssa. Yli kaksikymmentävuotisen aktiivisen rauhankumppanuuden aikana Suomi on aina mennyt jonkinlaisella kontribuutiolla mukaan uusiin Naton yhteistyömuotoihin. Turvatakuut tuovaa jäsenyyttä ei ole katsottu aiheelliseksi hakea, vaan Suomi on linjannut varaavansa mahdollisuuden hakea jäsenyyttä tarpeen niin vaatiessa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää miten Suomen poliittiset päätöksentekijät, kansanedustajat ja heidän edustamansa puolueet, ovat eduskunnassa vaalikaudella 2011–2015 arvioineet Suomen turvallisuuspoliittista perusratkaisua – liittoutua vai ei. Mitkä ovat olleet koko liittoutumiskeskustelun keskeiset diskurssit eli mistä on keskusteltu, kun on keskusteltu? Millä argumenteilla sotilasliittoon liittymistä, sen ulkopuolella pysyttäytymistä sekä virallisen ns. Nato-option jatkoa kannattaneet ovat perustelleet kantojaan? Tutkimus tarkastelee myös miten Venäjän ja lännen, Naton ja EU:n, suhteiden kiristyminen on vaikuttanut liittoutumisnäkemyksiin. Muuttuivatko päättäjien perustelut aiemmille kannoilleen Ukrainan myötä vai muuttuivatko kannat? Primaariaineistona ovat vaalikaudella käydyt seitsemän ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan keskittynyttä täysistuntokeskustelua. Yli 600 puheenvuoron analysoinnissa on sovellettu aineistolähtöistä lähestymistapaa ja sisällönanalyysiä. Keskusteluaineiston perusteella ulkoisen toimintaympäristön muuttujista keskeisesti näkemyksiin liittoutumisesta ovat vaikuttaneet erilaiset käsitykset siitä, 1) millaiseksi Euroopan ja Itämeren alueen yleinen turvallisuuskehitys sekä erityisesti Venäjän roolin ja länsisuhteen kehitys arvioidaan (Venäjä-diskurssi), ja 2) minkälainen merkitys on pohjoismaisen ja erityisesti Ruotsin kanssa tehtävän puolustusyhteistyön tiivistämisellä (Ruotsi-diskurssi). Myös arviot siitä, 3) millaisia kehitysnäkymiä on EU:n yhteisessä puolustusulottuvuudessa (EU-diskurssi), ja 4) miten Naton rooli sekä kumppanuus kehittyvät (Nato-kumppanuus -diskurssi) ovat vaikuttaneet merkittävästi näkemyksiin. Keskeisin tutkimuspäätelmä on, että lähes kaikki Nato-keskustelun argumentit ja keskusteluteemat kiertyvät lopulta Venäjään. Liittoutumiskeskustelu on siis keskustelua, jossa Suomen valintoja arvioidaan joko ääneen tai verhottuna suhteessa oletettuihin Venäjän pyrkimyksiin, motiiveihin ja mahdollisiin reaktioihin. Ukrainan kriisin myötä vakautta ja jatkuvuutta korostava pragmaattinen "geopoliittinen realismi" nousi keskustelussa yhä hallitsevammaksi näkökulmaksi, ohittaen kansainvälisen yhteisön normistoa ja moraalia korostavan "arvoperustaisen yhteisöllisyyden".