Tralia –transitoliikenteen lisäarvopalvelut

Venäjän taloudellisella kehityksellä on keskeinen merkitys Suomen transitoliikenteelle. Venäjän bruttokansantuote on kasvanut viimeiset kymmenen vuotta noin 5–10 % vuodessa. Venäjä onkin yksi maailman nopeimmin kehittyvistä talousalueista. Talouskasvua ovat tukeneet energiatuotteiden (erityisesti öljyn ja kaasun) korkeat maailmanmarkkinahinnat. Venäjän viennin vuotuinen arvo on lähes 4,5-kertaistunut 105 miljardista dollarista 472 miljardiin dollariin vuosien 2000–2008 aikana. Talouskasvun ja palkkatason nousun seurauksena venäläisten ostovoima ja kulutus ovat kasvaneet voimakkaasti. Kulutuksen kasvu on lisännyt erityisesti kestokulutustarvikkeiden, kuten henkilöautojen, kodinkoneiden ja elektroniikan maahantuontia. Venäjän tuonnin vuotuinen arvo on lähes 6,5-kertaistunut 45 miljardista dollarista 292 miljardiin dollariin vuosien 2000–2008 aikana. Venäjän talouden ennustetaan kasvavan myös tulevaisuudessa. Venäjän nopea kasvu on ollut erittäin myönteinen asia Suomen logistiikkaelinkeinolle. Erityisesti Suomen kautta tapahtuva, pääasiassa Venäjän ulkomaankauppaa palveleva, transito- eli kauttakulkuliikenne on viime vuosina kasvattanut merkitystään. Venäjän ulkomaankaupan kasvu on ollut niin voimakasta, ettei maan logistista infrastruktuuria ole kyetty kehittämään ulkomaankaupan kasvua vastaavaksi. Tämän vuoksi Venäjä joutuu kuljettamaan ulkomaankaupan tavaravolyymeja omien satamiensa ohella myös muita kuljetusreittejä pitkin. Suomen vuotuiset transitovolyymit ovat yli 2,5-kertaistuneet 3,4 miljoonasta tonnista 8,4 miljoonaan tonniin vuosien 2000 ja 2008 välisenä aikana. Suomen transitovolyymit jakautuvat jokseenkin tasan Suomen kautta itään ja Suomen kautta länteen suuntautuvan liikenteen kesken. Suomen kauttakulkuliikenteestä saamat tuotot olivat vuonna 2007 yhteensä noin 380 miljoonaa euroa ja kustannukset vastaavasti noin 30 miljoonaa euroa. Tuottojen lisäksi transitoliikenne luo työpaikkoja Suomeen. Kauttakulkuliikenteen suora työllistävä vaikutus oli vuonna 2007 noin 3 000 henkilötyövuotta. Suomen kauttakulkureitistä, joka kulkee pääasiassa Kotkan, Haminan, Hangon, Turun ja Helsingin satamien kautta maanteitse itään, on muodostunut pääreitti arvokkaiden tavaroiden kuljetuksissa Euroopan unionin alueilta Venäjälle. Venäjän ulkomaankaupan tuonnin arvosta yli 15 % (noin 39 miljardia euroa, josta transiton osuus noin 31 mrd. euroa ja Suomen viennin osuus noin 8 mrd. euroa) kuljetetaan Suomen kautta Venäjälle. Arvotavarakuljetukset sisältävät etupäässä henkilöautoja, sähkö- ja elektroniikkatuotteita sekä muita koneita ja laitteita. Viime vuosina erityisesti henkilöautokuljetukset Suomen kautta Venäjälle ovat lisääntyneet voimakkaasti. Vuonna 2008 Suomen kautta itään vietiin noin 785 000 henkilöautoa. Suomen kautta länteen kuljetetaan lähinnä jalostusarvoltaan alhaisia tuotteita, etupäässä malmeja ja rikasteita sekä kemikaaleja. Suomen kanssa Venäjän ulkomaankaupan kuljetuksista kilpailevat pääasiassa Venäjän ja Baltian Itämerellä sijaitsevat satamat sekä Saksan ja Puolan kautta kulkeva maakuljetusreitti. Kuljetusreittien kilpailussa painottuvat turvallisuus, luotettavuus, kuljetusaika, ennustettavuus, varastointimahdollisuudet ja lisäarvopalvelut. Näiden tekijöiden perusteella tavarantoimittajat ja tavarantilaajat valitsevat omaan toimintaansa parhaiten sopivan kuljetusreitin ja toimitusketjun. Tulevaisuudessa erityisesti lisäarvopalvelujen uskotaan kasvattavan merkitystään kuljetusreitin valinnassa. Lisäarvopalvelut ovat logistiikan terminologiassa palveluja, jotka ylittävät logistiikan perusprosessien (esim. kuljetukset ja varastointi) palvelutarjonnan. Lisäarvopalvelut tuottavat lisäarvoa toimitusketjulle ja parantavat toimitusketjun kilpailukykyä. Haastattelututkimuksen perusteella Suomessa tuotettavat transitoliikenteen lisäarvopalvelut kohdistuvat erityisesti Suomen kautta Venäjälle suuntautuviin tavaratoimituksiin. Venäjälle toimitettavat tavarat ovat etupäässä pitkälle jalostettuja ja arvokkaita tuotteita, joiden käsittelyssä, varastoinnissa ja kuljetuksissa tarvitaan erilaisia lisäarvopalveluja. Suomen transitosatamat toimivat eräänlaisina Venäjän tuontiliikenteen puskurivarastoina ja riskienhallintajärjestelminä. Suomessa transitotavaroita voidaan välivarastoida vapaavarastoissa turvallisesti ja tullaamattomina. Suomesta tavarat voidaan toimittaa nopeasti Venäjän markkinoille. Suomessa välivarastoinnin yhteydessä tuotetut yksittäisiin tuotteisiin kohdistuvat lisäarvopalvelut ovat luonteva osa tavarankäsittelyä. Transitotuotteiden välivarastoinnin yhteydessä tuotettuja lisäarvopalveluja tarvitaan lähinnä siksi, että tavarantoimittajat valmistavat usein eri markkina-alueille sopivia perustuotteita, joiden viimeistely pyritään tekemään mahdollisimman lähellä loppuasiakasta. Haastattelututkimuksessa kävi ilmi, että Suomessa on käytössä ainakin 36 erilaista ransitoliikenteen lisäarvopalvelua, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin kirjallisuustutkimuksen yhteydessä esille tulleet logistiikassa yleisesti käytössä olevat lisäarvopalvelut. Haastatteluissa esiin nousseet transitoliikenteen lisäarvopalvelut on tässä tutkimuksessa ryhmitelty niiden luonteen mukaisesti kuuteen pääryhmään: 1) tavarankäsittelyn lisäarvopalvelut (esim. lokalisointi ja kunnostuspalvelut), 2) aineettomat lisäarvopalvelut (Itpalvelut ja konsultointi), 3) kuljetuksiin liittyvät lisäarvopalvelut (erikoiskuljetukset ja kuormansidonta), 4) laadunhallinnan lisäarvopalvelut (maahantulotarkastukset ja laboratoriopalvelut), 5) varastoinnin lisäarvopalvelut (erikoisvarastointi) ja 6) muut edellä lueteltuihin ryhmiin kuulumattomat lisäarvopalvelut (3PL-palvelut ja yhteiskunnan tuottamat lisäarvopalvelut). Lukumääräisesti eniten transitoliikenteen lisäarvopalveluja on käytössä tavarankäsittelyssä (10 lisäarvopalvelua) ja aineettomissa toiminnoissa (10 lisäarvopalvelua). Näihin kahteen pääryhmään kuuluu lähes 60 % kaikista lisäarvopalveluista. Kuljetuksissa (5 lisäarvopalvelua) ja laadunhallinnassa (4 lisäarvopalvelua) käytetään erilaisia lisäarvopalveluja puolta vähemmän kuin tavarankäsittelyssä ja aineettomissa toiminnoissa. Varastointiin (1 lisäarvopalvelu) ei liity juurikaan varsinaisia lisäarvopalveluja, koska varastointiin liittyviä toimintoja pidetään usein logistiikan peruspalveluihin kuuluvina. Muita lisäarvopalveluja haastatteluissa tuli esille 6 kappaletta. Suhteellisesti tarkasteltuna haastatelluista 26 yrityksestä lähes puolet (46 %) tarjoaa aineettomia lisäarvopalveluja. Seuraavaksi yleisimpiä ovat kuljetuksiin (30 %) ja varastointiin (21 %) liittyvät lisäarvopalvelut. Laadunhallintaa, tavarankäsittelyä ja muita lisäarvopalveluja tarjoaa keskimäärin noin joka kuudes kaikista haastatelluista yrityksistä. Yleisimpiä transitoliikenteessä tarjottavia lisäarvopalveluja ovat räätälöity asiakaspalvelu (100 % yrityksistä tarjoaa), IT-palvelut (73 %), dokumentointi (65 %), konsultointi (62 %), erikoisluvat (54 %), tullauspalvelut (54 %) ja kuormansuunnittelu (50 %). Tavaralajikohtaisesti tarkasteltuna transitoliikenteen lisäarvopalvelut painottuvat arvokkaisiin kappaletavaroihin (esim. elektroniikka- ja sähkölaitteet), kemikaaleihin ja henkilöautoihin. Arvokkaat kappaletavarat ovat haastattelujen perusteella merkittävin lisäarvopalvelujen kohderyhmä. Tämä selittyy pääasiassa sillä, että arvotavarat vaativat yleensä viimeistelyä ennen niiden toimittamista tavarantilaajalle. Arvokkaille kappaletavaroille tuotetaan pääasiassa tavarankäsittelyyn (esim. lokalisointi ja paketointipalvelut) liittyviä lisäarvopalveluja. Kemikaaleille tuotettavat lisäarvopalvelut keskittyvät kemikaalien laadunhallintaan (esim. maahantulotarkastukset ja laboratoriopalvelut). Kemikaaleille tarjotaan lisäarvopalveluina niiden luonteesta johtuen myös erikoiskuljetuksia, -lupia ja -varastointia. Potentiaalisia kemikaalikuljetusten lisäarvopalveluja ovat kemikaalien astiointi ja jatkojalostus sekä tuotantolaitostoiminta. Henkilöautoille tuotettavat lisäarvopalvelut ovat pääasiassa autojen laadunvalvontaan (esim. maahantulotarkastukset), kunnostukseen (kuljetusvaurioiden korjaaminen) ja palautuslogistiikkaan (autojen siirtäminen markkina-alueelta toiselle) liittyviä palveluja. Potentiaalisia henkilöautojen lisäarvopalveluja ovat tuotannolliset asennuspalvelut, laajat maahantulotarkastukset sekä pesu- ja vahauspalvelut. Transitoliikenteen toimijoista eniten lisäarvopalveluja tarjoavat huolintaliikkeet, joiden palveluvalikoimaan kuuluvat lähes kaikki haastattelututkimuksessa esille tulleet lisäarvopalvelut. Huolintaliikkeiden toimenkuvaan kuuluvat erityisesti tavarankäsittelyyn, laadunhallintaan ja varastointiin liittyvät lisäarvopalvelut, joiden parissa muut logistiikka- alan toimijat eivät yleensä operoi. Kuljetusliikkeet ja satamaoperaattorit ovat myös merkittäviä logististen lisäarvopalvelujen tuottajia. Kuljetusliikkeet tarjoavat etupäässä aineettomia lisäarvopalveluja (esim. kuormansuunnittelu ja vuokrauspalvelut) ja omaan toimialaansa suoranaisesti liittyviä lisäarvopalveluja (erikoiskuljetukset ja kuormansidonta). Satamaoperaattorit tuottavat erityisesti aineettomia lisäarvopalveluja (esim. dokumentointi ja kuormansuunnittelu), sataman sisäisiin kuljetuksiin liittyviä lisäarvopalveluja (erikoiskuljetukset ja kuormansidonta) ja laadunhallintaan liittyviä lisäarvopalveluja (maahantulotarkastukset). Varustamojen, tukkuliikkeiden ja satamanpitäjien merkitys lisäarvopalvelujen tuottamisessa on vähäisempi. Transitokuljetukset jättävät Suomeen vuosittain yli 350 miljoonaa euroa tuloja, ja kauttakulkuliikenteen työllistävä vaikutus on vajaat 3 000 henkilötyövuotta. Varastoinnin ja lisäarvologistiikan osuuden transitoliikenteen tuomista tuloista on arvioitu olevan vuosittain noin 90 miljoonaa euroa ja työllistävästä vaikutuksesta noin 500 henkilötyövuotta. Pelkästään transitoliikenteen lisäarvopalvelujen jättämistä tuloista ja työllistävästä vaikutuksesta ei ole olemassa tutkimustietoa. Haastattelututkimuksessa saatujen tietojen perusteella on kuitenkin arvioitavissa, että transitoliikenteen lisäarvopalvelut tuovat Suomeen vuositasolla noin 30 miljoonaa euroa tuloja ja niiden työllistävä vaikutus on noin 100 henkilötyövuotta. Lisäarvopalvelujen kansantaloudellisen merkityksen tarkempi selvittäminen edellyttäisi yrityksiltä transitoliikenteen ja lisäarvopalvelujen tarkempaa tilastointia ja erittelyä yrityksen kirjanpidossa. Tilastoinnin kehittäminen onkin yksi suuri haaste transitoliikennettä ja lisäarvologistiikkaa koskevalle tutkimustoiminnalle. Suomen uskotaan säilyttävän asemansa Venäjän ulkomaankaupan transitoreittinä ainakin vielä lähitulevaisuudessa. Venäjän ulkomaankauppa kasvaa voimakkaasti, eikä Venäjä pysty kehittämään omia satamiaan ja muuta logistista infrastruktuuriaan samassa tahdissa ulkomaankaupan kasvun kanssa. Satamakapasiteetin kasvaessa Venäjän omien satamien kautta kulkevat tavaravirrat tulevat vähitellen lisääntymään. Suomi on edelleen tärkeä arvotavaroiden kauttakulkureitti Venäjälle, mutta yhä suurempi osa tavaratoimituksista kulkee suoraan Venäjälle ilman Suomessa tapahtuvaa purkamista ja välivarastointia. Suomen varastoihin on kuitenkin tullut uusia tuoteryhmiä (esim. työkalut ja tekstiilituotteet), jotka korvaavat menetettyä tavaraliikennettä. Syksyllä 2008 alkaneen maailmanlaajuisen talouden taantuman arvellaan vähentävän tilapäisesti transitoliikenteen tavaravirtoja, mutta taantuman ei uskota vaikuttavan pysyvästi kauttakulkuliikenteen kehitykseen. Pietarin alueelle rakennetaan uusia logistiikkaterminaaleja ja jakelukeskuksia, joiden tarjoamat lisäarvopalvelut eivät kuitenkaan vielä pysty kilpailemaan Suomen kauttakulkureitillä tarjottavien lisäarvopalvelujen kanssa. Pietarin alueella ei ole juurikaan täysipainoisia 3PL-palveluoperaattoreita. Niiden muodostumiseen menee vielä muutama vuosi. 3PL-yritysten kehittyminen Venäjällä koventaa kilpailua Suomen ja Venäjän lisäarvopalvelujen tarjoajien välillä ja lisää paineita Suomen transitoreitin kehittämiselle. Tällä hetkellä Pietarissa toimivien yritysten lisäarvopalvelutarjonta on huomattavasti suppeampi kuin Suomen kauttakulkureitin lisäarvopalvelutarjonta. Suurin osa pietarilaisyritysten tarjoamista lisäarvopalveluista muodostuu tullaus-, dokumentointi- ja konsultointipalveluista. Myös lisäarvopalveluja tarjoavien yritysten suhteellinen osuus on Pietarissa selvästi pienempi kuin Suomessa. Pietarin alueelle suunniteltujen logistiikkakompleksien rakentamisella on suuri merkitys lisäarvopalvelujen kehittymiselle. Kehitystä hankaloittaa Pietarin satama-alueen rajallisuus, minkä takia logistiikkatoimijoille ei ole juurikaan tarjolla asianmukaisia toimintatiloja. Lisäksi maailmanlaajuinen finanssikriisi on pakottanut logistiikkakeskusten rakentajia hillitsemään hankkeiden toteutusta. Transitoliikenteen säilyminen Suomen reitillä myös tulevaisuudessa edellyttää erityisesti rautatiekuljetusten kehittämistä Suomesta Venäjän ydinalueille. Tällä hetkellä Suomen kautta rautateitse Venäjälle toimitetaan hyvin vähän transitotuotteita. Säännöllisen rautateitse tapahtuvan tavaraliikenteen avaaminen parantaisi Suomen reitin kilpailukykyä ja vähentäisi rekkaruuhkia rajanylityspaikoilla. Tätä nykyä rautatiekuljetusten ongelmana on erityisesti puutteet rautatiekuljetuspalvelujen integroinnissa. Haastattelujen mukaan rautatiekuljetuksia pitäisi kehittää siten, että koko palvelupaketti olisi mahdollista ostaa yhdeltä toimijalta ovelta ovelle -periaatteen mukaisesti. Suomen tuonnin ja viennin välisen tasapainon säilyttäminen on niin ikään tärkeä tekijä transitoliikenteen tulevaisuuden kannalta. Suomi pystyy hyödyntämään transitoliikenteestä vapautuvia kontteja omassa viennissään, ja onkin ensiarvoisen tärkeää, että täysiä kontteja kuljetetaan myös paluusuuntaan muualle Eurooppaan ja Kaukoitään. Rautatiekuljetusten ja konttitasapainon lisäksi transitoliikenteen tulevaisuuden kannalta keskeinen merkitys on myös Suomen ja Venäjän välisten hyvien suhteiden säilyttämisellä. Suomen tulee erityisesti välttää Venäjä-suhteita vaarantavia poliittisia päätöksiä. Lisäksi Suomessa on panostettava entistä enemmän Venäjä-osaamisen kehittämiseen. Transitoliikenteen lisäarvopalvelujen kehitys seuraa kauttakulkuliikenteen yleistä kehityssuuntausta. Kasvavat tavaravirrat synnyttävät tarpeita lisäarvopalvelujen tuottamiselle ja kehittämiselle: mitä suurempia tavaramääriä Suomen kautta kuljetetaan, sitä paremmat mahdollisuudet lisäarvopalvelujen kehittämiseen on olemassa. Lisäarvopalvelut syntyvät ja kehittyvät yleensä asiakaslähtöisesti. Lisäarvopalvelujen kehittämisen kannalta tulevaisuuden ennakointi on avainasemassa. Logistiikka-alan toimijoiden on syytä olla jatkuvasti ajan hermolla pystyäkseen vastaamaan asiakkaiden palvelutarpeisiin. Yritysten pitää tarkoin seurata liikenne- ja tavaravirtoja sekä kehittää toimintojaan ja suunnata investointejaan ajan vaatimusten mukaisesti. Vaikka lisäarvopalvelut eivät yleensä yksistään vaikuta kuljetusreitin valintaan, ne muodostavat yhdessä muiden tehokkaasti, luotettavasti ja turvallisesti toimivien logistiikkatoimintojen kanssa merkittävän kilpailutekijän Suomen transitoreitille.

Nuori Suomi : kirjallistaiteellinen joulualbumi

Nuoren Suomen ryhmä eli nuorsuomalaiset oli 1800-luvulla Suomen politiikkaan ja kulttuurielämään syntynyt radikaali liike, joka ajoi voimakkaasti yhteiskunnallisia uudistuksia ja edusti kulttuurielämän uusia virtauksia. Nuoren Suomen ryhmän keskeisin foorumi oli vuonna 1889 perustettu Päivälehti, jonka joulukirjana vuodesta 1891 vuoteen 1903 ilmestynyt kirjallistaiteellinen albumi oli nimeltään Nuori Suomi. Päivälehden lakkauttamisen jälkeen Nuori Suomi joulualbumi jatkoi ilmestymistään Santeri Ivalon toimittamana 1904 - 1923, siirtyi Suomen Kirjailijaliitolle vuonna 1924 ja lopulta Eljas Erkolle vuonna 1930. Albumi ilmestyi vuoteen 1940 saakka kerran vuodessa. Sen 50 vuosikerrassa on yhteensä yli 1000 artikkelia tai kaunokirjallista teosta, sekä saman verran kuvia aikakauden merkittävimpien kuvataiteilijoiden töistä.

Nuori Suomi : kirjallistaiteellinen joulualbumi

Nuoren Suomen ryhmä eli nuorsuomalaiset oli 1800-luvulla Suomen politiikkaan ja kulttuurielämään syntynyt radikaali liike, joka ajoi voimakkaasti yhteiskunnallisia uudistuksia ja edusti kulttuurielämän uusia virtauksia. Nuoren Suomen ryhmän keskeisin foorumi oli vuonna 1889 perustettu Päivälehti, jonka joulukirjana vuodesta 1891 vuoteen 1903 ilmestynyt kirjallistaiteellinen albumi oli nimeltään Nuori Suomi. Päivälehden lakkauttamisen jälkeen Nuori Suomi joulualbumi jatkoi ilmestymistään Santeri Ivalon toimittamana 1904 - 1923, siirtyi Suomen Kirjailijaliitolle vuonna 1924 ja lopulta Eljas Erkolle vuonna 1930. Albumi ilmestyi vuoteen 1940 saakka kerran vuodessa. Sen 50 vuosikerrassa on yhteensä yli 1000 artikkelia tai kaunokirjallista teosta, sekä saman verran kuvia aikakauden merkittävimpien kuvataiteilijoiden töistä.

Nuori Suomi : kirjallistaiteellinen joulualbumi

Nuoren Suomen ryhmä eli nuorsuomalaiset oli 1800-luvulla Suomen politiikkaan ja kulttuurielämään syntynyt radikaali liike, joka ajoi voimakkaasti yhteiskunnallisia uudistuksia ja edusti kulttuurielämän uusia virtauksia. Nuoren Suomen ryhmän keskeisin foorumi oli vuonna 1889 perustettu Päivälehti, jonka joulukirjana vuodesta 1891 vuoteen 1903 ilmestynyt kirjallistaiteellinen albumi oli nimeltään Nuori Suomi. Päivälehden lakkauttamisen jälkeen Nuori Suomi joulualbumi jatkoi ilmestymistään Santeri Ivalon toimittamana 1904 - 1923, siirtyi Suomen Kirjailijaliitolle vuonna 1924 ja lopulta Eljas Erkolle vuonna 1930. Albumi ilmestyi vuoteen 1940 saakka kerran vuodessa. Sen 50 vuosikerrassa on yhteensä yli 1000 artikkelia tai kaunokirjallista teosta, sekä saman verran kuvia aikakauden merkittävimpien kuvataiteilijoiden töistä.

Critical Success and Failure Factors of Knowledge Management Implementation in a Large Multinational Company

More and more companies are interested in implementing knowledge management. However, the majority of knowledge management initiatives will fail to have any significant impact. In this study, theories regarding knowledge management implementation and adoption are investigated further. The objective of this study is to deepen understanding regarding the critical factors that contribute to successful knowledge management adoption in large multinational companies. The study is formulated around the following four research questions: 1. What are the key success and failure factors in knowledge management implementation? 2. How can knowledge management adoption be improved at the individual, group and organizational levels of the company? 3. What are the critical factors that hinder knowledge management adoption in the case company? 4. How can the case company promote the adoption of knowledge management among company personnel? The methodology used in this study is a combination of a literature review and an explanatory, exploratory, qualitative single-case study. The literature review answers the first and second research questions. Based on the literature review, a framework is presented to illustrate the factors contributing to the success of knowledge management implementation. The framework also links together knowledge management implementation and adoption. The third research question is answered by revealing the relevant findings from 21 expert interviews and 2 online questionnaires with 42 respondents in total. By comparing and contrasting the results of the literature review with the findings of the empirical case study, the fourth research question is answered. The concrete outcomes of this study are a framework to elucidate the factors contributing to the success of knowledge management implementation, a case study highlighting the issues that hinder knowledge management adoption within the case company, and recommendations for the case company.

Nuori Suomi : kirjallistaiteellinen joulualbumi

Nuoren Suomen ryhmä eli nuorsuomalaiset oli 1800-luvulla Suomen politiikkaan ja kulttuurielämään syntynyt radikaali liike, joka ajoi voimakkaasti yhteiskunnallisia uudistuksia ja edusti kulttuurielämän uusia virtauksia. Nuoren Suomen ryhmän keskeisin foorumi oli vuonna 1889 perustettu Päivälehti, jonka joulukirjana vuodesta 1891 vuoteen 1903 ilmestynyt kirjallistaiteellinen albumi oli nimeltään Nuori Suomi. Päivälehden lakkauttamisen jälkeen Nuori Suomi joulualbumi jatkoi ilmestymistään Santeri Ivalon toimittamana 1904 - 1923, siirtyi Suomen Kirjailijaliitolle vuonna 1924 ja lopulta Eljas Erkolle vuonna 1930. Albumi ilmestyi vuoteen 1940 saakka kerran vuodessa. Sen 50 vuosikerrassa on yhteensä yli 1000 artikkelia tai kaunokirjallista teosta, sekä saman verran kuvia aikakauden merkittävimpien kuvataiteilijoiden töistä.

Nuori Suomi : kirjallistaiteellinen joulualbumi

Nuoren Suomen ryhmä eli nuorsuomalaiset oli 1800-luvulla Suomen politiikkaan ja kulttuurielämään syntynyt radikaali liike, joka ajoi voimakkaasti yhteiskunnallisia uudistuksia ja edusti kulttuurielämän uusia virtauksia. Nuoren Suomen ryhmän keskeisin foorumi oli vuonna 1889 perustettu Päivälehti, jonka joulukirjana vuodesta 1891 vuoteen 1903 ilmestynyt kirjallistaiteellinen albumi oli nimeltään Nuori Suomi. Päivälehden lakkauttamisen jälkeen Nuori Suomi joulualbumi jatkoi ilmestymistään Santeri Ivalon toimittamana 1904 - 1923, siirtyi Suomen Kirjailijaliitolle vuonna 1924 ja lopulta Eljas Erkolle vuonna 1930. Albumi ilmestyi vuoteen 1940 saakka kerran vuodessa. Sen 50 vuosikerrassa on yhteensä yli 1000 artikkelia tai kaunokirjallista teosta, sekä saman verran kuvia aikakauden merkittävimpien kuvataiteilijoiden töistä.

Nuori Suomi : kirjallistaiteellinen joulualbumi

Nuoren Suomen ryhmä eli nuorsuomalaiset oli 1800-luvulla Suomen politiikkaan ja kulttuurielämään syntynyt radikaali liike, joka ajoi voimakkaasti yhteiskunnallisia uudistuksia ja edusti kulttuurielämän uusia virtauksia. Nuoren Suomen ryhmän keskeisin foorumi oli vuonna 1889 perustettu Päivälehti, jonka joulukirjana vuodesta 1891 vuoteen 1903 ilmestynyt kirjallistaiteellinen albumi oli nimeltään Nuori Suomi. Päivälehden lakkauttamisen jälkeen Nuori Suomi joulualbumi jatkoi ilmestymistään Santeri Ivalon toimittamana 1904 - 1923, siirtyi Suomen Kirjailijaliitolle vuonna 1924 ja lopulta Eljas Erkolle vuonna 1930. Albumi ilmestyi vuoteen 1940 saakka kerran vuodessa. Sen 50 vuosikerrassa on yhteensä yli 1000 artikkelia tai kaunokirjallista teosta, sekä saman verran kuvia aikakauden merkittävimpien kuvataiteilijoiden töistä.

Nuori Suomi : kirjallistaiteellinen joulualbumi

Nuoren Suomen ryhmä eli nuorsuomalaiset oli 1800-luvulla Suomen politiikkaan ja kulttuurielämään syntynyt radikaali liike, joka ajoi voimakkaasti yhteiskunnallisia uudistuksia ja edusti kulttuurielämän uusia virtauksia. Nuoren Suomen ryhmän keskeisin foorumi oli vuonna 1889 perustettu Päivälehti, jonka joulukirjana vuodesta 1891 vuoteen 1903 ilmestynyt kirjallistaiteellinen albumi oli nimeltään Nuori Suomi. Päivälehden lakkauttamisen jälkeen Nuori Suomi joulualbumi jatkoi ilmestymistään Santeri Ivalon toimittamana 1904 - 1923, siirtyi Suomen Kirjailijaliitolle vuonna 1924 ja lopulta Eljas Erkolle vuonna 1930. Albumi ilmestyi vuoteen 1940 saakka kerran vuodessa. Sen 50 vuosikerrassa on yhteensä yli 1000 artikkelia tai kaunokirjallista teosta, sekä saman verran kuvia aikakauden merkittävimpien kuvataiteilijoiden töistä.

Nuori Suomi : kirjallistaiteellinen joulualbumi

Nuoren Suomen ryhmä eli nuorsuomalaiset oli 1800-luvulla Suomen politiikkaan ja kulttuurielämään syntynyt radikaali liike, joka ajoi voimakkaasti yhteiskunnallisia uudistuksia ja edusti kulttuurielämän uusia virtauksia. Nuoren Suomen ryhmän keskeisin foorumi oli vuonna 1889 perustettu Päivälehti, jonka joulukirjana vuodesta 1891 vuoteen 1903 ilmestynyt kirjallistaiteellinen albumi oli nimeltään Nuori Suomi. Päivälehden lakkauttamisen jälkeen Nuori Suomi joulualbumi jatkoi ilmestymistään Santeri Ivalon toimittamana 1904 - 1923, siirtyi Suomen Kirjailijaliitolle vuonna 1924 ja lopulta Eljas Erkolle vuonna 1930. Albumi ilmestyi vuoteen 1940 saakka kerran vuodessa. Sen 50 vuosikerrassa on yhteensä yli 1000 artikkelia tai kaunokirjallista teosta, sekä saman verran kuvia aikakauden merkittävimpien kuvataiteilijoiden töistä.

Nuori Suomi : kirjallistaiteellinen joulualbumi

Nuoren Suomen ryhmä eli nuorsuomalaiset oli 1800-luvulla Suomen politiikkaan ja kulttuurielämään syntynyt radikaali liike, joka ajoi voimakkaasti yhteiskunnallisia uudistuksia ja edusti kulttuurielämän uusia virtauksia. Nuoren Suomen ryhmän keskeisin foorumi oli vuonna 1889 perustettu Päivälehti, jonka joulukirjana vuodesta 1891 vuoteen 1903 ilmestynyt kirjallistaiteellinen albumi oli nimeltään Nuori Suomi. Päivälehden lakkauttamisen jälkeen Nuori Suomi joulualbumi jatkoi ilmestymistään Santeri Ivalon toimittamana 1904 - 1923, siirtyi Suomen Kirjailijaliitolle vuonna 1924 ja lopulta Eljas Erkolle vuonna 1930. Albumi ilmestyi vuoteen 1940 saakka kerran vuodessa. Sen 50 vuosikerrassa on yhteensä yli 1000 artikkelia tai kaunokirjallista teosta, sekä saman verran kuvia aikakauden merkittävimpien kuvataiteilijoiden töistä.

Nuori Suomi : kirjallistaiteellinen joulualbumi

Nuoren Suomen ryhmä eli nuorsuomalaiset oli 1800-luvulla Suomen politiikkaan ja kulttuurielämään syntynyt radikaali liike, joka ajoi voimakkaasti yhteiskunnallisia uudistuksia ja edusti kulttuurielämän uusia virtauksia. Nuoren Suomen ryhmän keskeisin foorumi oli vuonna 1889 perustettu Päivälehti, jonka joulukirjana vuodesta 1891 vuoteen 1903 ilmestynyt kirjallistaiteellinen albumi oli nimeltään Nuori Suomi. Päivälehden lakkauttamisen jälkeen Nuori Suomi joulualbumi jatkoi ilmestymistään Santeri Ivalon toimittamana 1904 - 1923, siirtyi Suomen Kirjailijaliitolle vuonna 1924 ja lopulta Eljas Erkolle vuonna 1930. Albumi ilmestyi vuoteen 1940 saakka kerran vuodessa. Sen 50 vuosikerrassa on yhteensä yli 1000 artikkelia tai kaunokirjallista teosta, sekä saman verran kuvia aikakauden merkittävimpien kuvataiteilijoiden töistä.

Mir iskusstva 1-2 (1899)

Venäjällä syntyi 1800-luvun lopulla taiteilijaryhmiä, joista ehkä tunnetuin on Mir iskusstva eli Taiteen maailma. Ryhmä järjesti omia näyttelyitä, koska sen nuoret jäsenet olivat vielä sen verran tuntemattomia, että heitä ei kelpuutettu isoihin näyttelyihin. Vuosisadan taitteessa erilaisille ryhmille oli luonnollista julkaista omaa lehteä. Mir iskusstva –ryhmän keulahahmoihin kuulunut A. Benua kirjoitti: 'kirjoitan, siis olen'. Ryhmän idea oli 'taide ei ole ylellisyyttä, se on kansan aikaansaannosta ja sille luotua'. Päätoimittaja Sergej Djagilevin ajatuksena oli tehdä venäläistä maalaustaidetta tunnetuksi Pariisissa. Ryhmällä olikin suuri välittävä merkitys: se vei tietoa venäläisestä taiteesta Eurooppaan ja toi eurooppalaisen taiteen osaksi venäläistä taide-elämää. Myös suomalaisen taiteen kannalta tällä ryhmällä oli merkitystä. Heidän lehdessään esiteltiin Suomen taiteen suuret nimet: Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Pekka Halonen, Väinö Blomstedt, Eero Järnefelt, Magnus Enckell, Ville Wallgren. Vuonna 1898 Djagilev esitteli laajasti suomalaista taidetta perustamansa lehden ensimmäisessä numerossa. Nuoret pietarilaistaiteilijat olivat ihastuksissaan erityisesti Gallen-Kallelan edustamasta romantiikasta. Suomen taide ja arkkitehtuuri olivat myöhemminkin hyvin esillä lehdessä. Vuonna 1904, joka oli lehden viimeinen ilmestymisvuosi, esiteltiin suomalaisten taiteilijoiden vuoden 1903 näyttelyä.

Mir iskusstva 3-4 (1899)

Venäjällä syntyi 1800-luvun lopulla taiteilijaryhmiä, joista ehkä tunnetuin on Mir iskusstva eli Taiteen maailma. Ryhmä järjesti omia näyttelyitä, koska sen nuoret jäsenet olivat vielä sen verran tuntemattomia, että heitä ei kelpuutettu isoihin näyttelyihin. Vuosisadan taitteessa erilaisille ryhmille oli luonnollista julkaista omaa lehteä. Mir iskusstva –ryhmän keulahahmoihin kuulunut A. Benua kirjoitti: 'kirjoitan, siis olen'. Ryhmän idea oli 'taide ei ole ylellisyyttä, se on kansan aikaansaannosta ja sille luotua'. Päätoimittaja Sergej Djagilevin ajatuksena oli tehdä venäläistä maalaustaidetta tunnetuksi Pariisissa. Ryhmällä olikin suuri välittävä merkitys: se vei tietoa venäläisestä taiteesta Eurooppaan ja toi eurooppalaisen taiteen osaksi venäläistä taide-elämää. Myös suomalaisen taiteen kannalta tällä ryhmällä oli merkitystä. Heidän lehdessään esiteltiin Suomen taiteen suuret nimet: Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Pekka Halonen, Väinö Blomstedt, Eero Järnefelt, Magnus Enckell, Ville Wallgren. Vuonna 1898 Djagilev esitteli laajasti suomalaista taidetta perustamansa lehden ensimmäisessä numerossa. Nuoret pietarilaistaiteilijat olivat ihastuksissaan erityisesti Gallen-Kallelan edustamasta romantiikasta. Suomen taide ja arkkitehtuuri olivat myöhemminkin hyvin esillä lehdessä. Vuonna 1904, joka oli lehden viimeinen ilmestymisvuosi, esiteltiin suomalaisten taiteilijoiden vuoden 1903 näyttelyä.

Mir iskusstva 5 (1899)

Venäjällä syntyi 1800-luvun lopulla taiteilijaryhmiä, joista ehkä tunnetuin on Mir iskusstva eli Taiteen maailma. Ryhmä järjesti omia näyttelyitä, koska sen nuoret jäsenet olivat vielä sen verran tuntemattomia, että heitä ei kelpuutettu isoihin näyttelyihin. Vuosisadan taitteessa erilaisille ryhmille oli luonnollista julkaista omaa lehteä. Mir iskusstva –ryhmän keulahahmoihin kuulunut A. Benua kirjoitti: 'kirjoitan, siis olen'. Ryhmän idea oli 'taide ei ole ylellisyyttä, se on kansan aikaansaannosta ja sille luotua'. Päätoimittaja Sergej Djagilevin ajatuksena oli tehdä venäläistä maalaustaidetta tunnetuksi Pariisissa. Ryhmällä olikin suuri välittävä merkitys: se vei tietoa venäläisestä taiteesta Eurooppaan ja toi eurooppalaisen taiteen osaksi venäläistä taide-elämää. Myös suomalaisen taiteen kannalta tällä ryhmällä oli merkitystä. Heidän lehdessään esiteltiin Suomen taiteen suuret nimet: Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Pekka Halonen, Väinö Blomstedt, Eero Järnefelt, Magnus Enckell, Ville Wallgren. Vuonna 1898 Djagilev esitteli laajasti suomalaista taidetta perustamansa lehden ensimmäisessä numerossa. Nuoret pietarilaistaiteilijat olivat ihastuksissaan erityisesti Gallen-Kallelan edustamasta romantiikasta. Suomen taide ja arkkitehtuuri olivat myöhemminkin hyvin esillä lehdessä. Vuonna 1904, joka oli lehden viimeinen ilmestymisvuosi, esiteltiin suomalaisten taiteilijoiden vuoden 1903 näyttelyä.