Alexander Balus : oratorio

Konserttitaltiointi Händelfestspiele Göttingen -festivaaleilta 1972.

Der Messias : Oratorium

Soitinnus: lauluäänet (S, A, T, B), sekakuoro, orkesteri.

"Visst är det väldigt jobbigt, men det är också bra." : en studie om hur närståendevårdare upplever positiva och negativa effekter av närståendevård

Avhandlingens syfte är att studera hur närståendevårdare upplever positiva och negativa effekter av närståendevård, samt hur de upplever faktorer som kan inverka på deras livstillfredsställelse. Den empiriska analysens första frågeställning gäller ifall närståendevårdarna upplever både positiva och negativa effekter av närståendevård, och i så fall vilka positiva och negativa effekter som närståendevårdaren upplever. Den andra frågeställningen gäller vilka upplevelser och erfarenheter närståendevårdarna har i fråga om faktorer som kan påverka deras livstillfredsställelse. En kvalitativ metod har använts för att genomföra studien. För att undersöka respondenternas subjektiva tankar kring forskningsfrågan har nio temaintervjuer genomförts. Det insamlade materialet har analyserats med kvalitativ innehållsanalys. Respondenterna är svenskspråkiga närståendevårdare i åldern 45–80 år bosatta i Jakobstad, Pedersöre, Larsmo eller Nykarleby, som vårdar en annan vuxen person som inte är deras barn. Analysen visar att närståendevårdarna upplever både negativa och positiva effekter av närståendevård. Närståendevårdarna upplever negativa och positiva effekter i varierande utsträckning. Närståendevårdarna använder sig av både problemorienterad och emotionellt och kognitivt inriktad coping. Närståendevårdarnas psykiska och fysiska hälsa påverkas av närståendevårdararbetet. Vårdtagarens hälsa inverkar på närståendevårdarnas upplevelse av närståendevården. Närståendevårdarna upplever att de är bundna till vårdtagaren eller vårdplatsen, och kan ha svårt att hitta sammanhängande egen tid. Närståendevårdarna upplever att de får socialt stöd från närstående, tredje sektorn, samhället, andra närståendevårdare och privata sektorn. Närståendevårdarna upplever att de får socialt stöd, men det sociala stödet är ibland inte tillräckligt och respondenterna upplever därför också brist på socialt stöd.

Coaching-konstruktio strategian jalkauttamisessa

Tämän pro gradu – työn tavoitteena on selvittää miten coachingia voitaisiin hyödyntää strategian jalkauttamisessa esimiehen ja alaisen välisen viestinnän näkökulmasta. Tavoitteena on myös luoda ja toteuttaa konstruktio, jota voitaisiin käyttää johtamismenetelmänä esimiehen ja alaisen välisen viestinnän ohjaamisessa strategian jalkauttamisen hyväksi. Tutkielmassa sovelletaan kvalitatiivista ja kvantitatiivisista analyysitapaa ja tutkimusstrategiana on tapaustutkimus. Aineistonkeruu suoritetaan empiirisen osion osalta strukturoidun haastattelun avulla. Teoreettinen viitekehys rakentuu strategian jalkauttamisen ja esimies – alaisviestinnän aihepiireistä. Tutkielmassa kartoitetaan kohdeyrityksen strategian jalkauttamisen tasoa ja siinä tapahtuvia muutoksia coachingin seurauksena. Tutkielma nostaa esille niitä strategian jalkauttamisen osaalueita, joihin coachingilla voidaan mahdollisesti vaikuttaa. Aineiston analyysin perusteella coaching-työkalun käyttämisellä ei kuitenkaan pääosin ollut merkittäviä vaikutuksia strategian jalkauttamisen valittuihin osa-alueisiin. Työn suorittamisen tueksi saadun tiedon riittävyyden, oleellisen tiedon liikkumisen, strategian toteutumisesta keskustelun ja palautekäytäntöjen todettiin hieman parantuneen.

”Kaikki, kaikki on meille objektia. Jos jäsentäisimme uudelleen.” Nykyrunouden puhujat 2000-luvun ympäristökeskustelussa

2000-lukua on kuvailtu ympäristön vuosituhanneksi ja ekokriittiseksi kaudeksi. Kasvava kiinnostus ympäristöasioihin näkyy monilla tavoin myös suomalaisessa nykyrunoudessa. Tutkimuksessani tarkastelen, mikä tekee nykyrunoudesta ympäristötietoisen ja miten nykyrunous osallistuu ympäristökeskusteluun 2000-luvulla. Näkemykseni mukaan runon ympäristötietoisuus liittyy olennaisesti runon puhujaan ja puhetilanteeseen. Tämän vuoksi keskityn analyysissani erityisesti runon puhujan ilmaisutapojen tarkasteluun. Tutkimusaineistonani on joukko runoja sellaisista teoksista, jotka kirjoittaneet runoilijat ovat debytoineet 2000-luvulla tai joiden tuotanto on pääosin julkaistu 2000-luvun aikana. Tutkimusmetodinani toimii yksityiskohtainen tekstianalyysi. Koska olen kiinnostunut runojen luontoon viittaavista ilmauksista ja ympäristöaiheista, tutkimukseni tärkein viitekehys on ekokriittinen teoria. Ekokritiikki keskittyy kirjallisuuden ympäristöllisiin merkityksiin ja tarkastelee sitä, miten annetut merkitykset vaikuttavat siihen, kuinka kohtelemme luontoa. Monissa aineistoni runoissa kysymykset runon puhujasta ja tämän ulospäinsuuntautumisesta sekä eri toimijoiden suhteista nousevat keskeisiksi ekokriittisen tulkinnan kannalta. Puhetilanteiden analysoinninapuna käytän draamallisen monologin käsitettä. Tutkimuksessani etsin keinoja tulkita nykyrunouden luontoon ja ympäristöön viittaavia ilmaisuja sellaisenaan, konkreettisesti materiaaliseen todellisuuteemme viittaavana. Pohtiessani sitä, miten nykyrunous kommentoi ympäristöstä käytävää keskustelua, hyödynnän George Myersonin ja Yvonne Rydinin ajatusta ympäristösanoista, jotka nimeävät ympäristökeskustelun kannalta keskeisiä asioita tai aiheita. Analyysini osoittaa, että nykyrunouden osallistuminen ympäristökeskusteluun on ennen kaikkea vastakohtaisuuksien purkamista ja yllättävien rinnastusten tuomaa ajatusten avartamista. Nykyrunoudessa kommentoidaan niin ihmisen luontosuhdetta kuin tehdään näkyväksi luonnon ja kulttuurin välisten rajanvetojen teennäisyyttä. Aineistoni runot eivät saarnaa ekologisista teemoista vaan herättävät vastuuntunnon ja eettisesti haastavia kysymyksiä lukijassa. Niissä otetaan kantaa niin globalisaatioon, saastumiseen, ilmastonmuutokseen, eläinten oikeuksiin, luonnon virkistyskäyttöön kuin luonnon monimuotoisuuden säilymiseen. Tutkimukseni osoittaa, että nykyrunotta voidaan pitää elinvoimaisena ja vakuuttavana keskusteluympäristönä myös sellaisille yhteiskunnalliselle kysymyksille kuin ympäristöasiat.

Comparing adult-youth and adult-adult online sexual solicitation: Manipulative behaviors, situational factors, and outcomes

Online sexual solicitation (solicitation) of youth has received widespread media and research attention during the last decade. The prevalence rates of youth who have experienced solicitation or solicitation attempts vary between studies depending on the methodology used (e.g., whether youth or adults are the target study group). In studies focusing on youth victims, the prevalence of solicitation attempts made by adults during the past year is typically reported to be between 5 and 9%. Adults who solicit youth online have been found to use deception and other manipulative behaviors to gain access to sexual activities with youth. However, previous studies have lacked a control group of adults who solicit other adults online. Without this comparison, one could argue that deceiving others online about one’s identity, and engaging in manipulative behaviors, is an inherent part of most online sexual interactions with strangers. Additionally, little is known about the associations between manipulative behaviors and the solicitation outcomes. In research concerning offline sexual behaviors, it has been noted that situational factors, such as sexual arousal, may alter both sexual interest and behavior. The effects of situational factors on online sexual behaviors have been less extensively studied (especially so with a quantitative approach); no studies have to date focused on adults’ solicitation of youth. Investigating the role of a lowered sexual age preference and the role of situational factors in the soliciting adults could be an important step in order to receive deeper knowledge of the role of traits and states in the context of solicitation. Additionally, there is a lack of knowledge of the effect of the age of the youth. Although previous studies on solicitation has found that older youth, compared with younger youth and children, are more often solicited, the possible reasons for this have not been investigated. Are adults who solicit youth affected by legal deterrence (through the legal age of consent), is it because older youth are more available online, or are the adults’ age preferences merely a product of a normally distributed age preference in the population? The purpose of the present thesis was fivefold: 1) to obtain an estimate of the frequency of adults’ solicitation of youth as self-reported and observed in actual behavior; 2) to explore whether the legal age of consent (LAC) affects solicitation frequency, or whether a normally distributed sexual age preference more accurately describe the proportion of solicited youth of different ages; 3) to investigate the associations of both traits (e.g., lower sexual age preference) and states (immediate situational factors, such as alcohol intoxication), and the solicitation target; 4) to explore whether adults who solicit youth and adults who solicit adults are equally deceitful and manipulative online, and whether the different solicitation outcomes are as common in both groups; and 5) to investigate whether the deceitful and manipulative behaviors engaged in had different associations with the solicitation outcomes depending on the age of the solicited. In the survey study, a convenience sample of 1393 adult participants (aged 18 years or older) self-reported any online communication with strangers during the past year. Of these, 56% (776 respondents) reported that they had solicited or attempted to solicit at least one stranger. Of the respondents, 453 (58.4%) were men, and 323 (41.6%) were women. Participants with only adult contacts (18 years or older) constituted the majority (640 respondents). In contrast, 136 individuals reported a youth contact (a 13 year old or younger, or a 14 to 17-year old). Approximately half of the participants were men in the adult contact group, while 75% of the participants were men in the youth contact group. Approximately 60% of the participants with youth contacts were recruited from two websites associated with a pedophilic sexual interest. In an online quasi-experimental study, with researchers impersonating youth of different ages (10–18 year olds) in chat rooms, 251 online conversations with chat room visitors made up the entire sample. All chat room visitors alleged to be men. The self-reported frequency of having solicited youth (0–17-year olds) during the past year was approximately 10% in our sample of adults who reported communicating with any strangers online. When we observed this behavior in chat rooms, we found that approximately 30% of the chat room visitors who believed they interacted with a 10 to 14 year old attempted to solicit the youth. We found that solicitation attempts increased equally much when increasing the age of the impersonated youth from 14 to 16, as from 16 to 18. Thus, we concluded that a normally distributed age preference in the population was a more plausible explanation to the effect of the age of the solicited, rather than the LAC (here; 15 and 16). If the chat room visitors would have been deterred only by the LAC, we would have expected that the change in amount of solicitation attempts from an illegal age group to a legal age group would have been significantly stronger than changes between age groups within illegal-illegal and legal-legal groups. Our subsample of survey participants from the pedophilia-related websites expectedly reported that they had solicited youth more often in comparison to the sample gathered through general (i.e., not associated with any particular sexual preference) websites. We also found that participants with a youth contact reported higher levels of sexual arousal and shame before the sexual interaction with their online contact, compared with participants with an adult contact. Additionally, the participants with youth contacts who reported consumption of child- and adolescent pornography also reported being more sexually aroused before the interaction, compared to the participants with youth contacts who did not report consumption of these kinds of pornography. We also found clear indications that the online sexual interaction had an alleviatory effect on reported levels of sadness, boredom and stress, independent of the age of the contact. Generally, the participants with youth and adult contacts reported deceiving their contacts as often and suggesting keeping the communication a secret from someone as often. Participants with a youth contact, however, reported using more persuasion techniques for online sexual purposes or for the purpose of an offline meeting, compared to those with an adult contact. In the chat rooms, we found that more indirect ways of future sexual communication (e.g., continuing chatting) was suggested by the chat room visitors that were under the assumption of interacting with youth aged 10 to 14, compared with more direct means (e.g., meeting offline). Survey participants with youth contacts who had used deception, suggested keeping the interactions a secret, and/or persuaded their contact by appealing to the contacts feelings of love and attachment for the participant had also more often engaged in cybersex with the contact. No other manipulative behaviors were associated with the other investigated solicitation outcomes (receiving a sexual picture, meeting offline, and engaging in sexual contact offline) within this group of participants. However, using deception, suggesting secrecy and using persuasion was also positively associated with certain solicitation outcomes within participants with an adult contact. In summary, adults’ solicitation of youth is much more frequent when observed in chat rooms than self-reported. Additionally, an underlying lowered sexual age preference seems to be a motivating factor on a group level in adults who solicit youth. We concluded that directed prevention efforts should be made on pedophiliarelated websites. Additionally, the role of situational factors, especially sexual arousal in persons with a pedo- or hebephilic sexual interest should be investigated further in the context of online sexual solicitation.

JNK regulates dendrite and spine architecture in the central nervous system influencing spatial learning and motor tasks

JNK1 is a MAP-kinase that has proven a significant player in the central nervous system. It regulates brain development and the maintenance of dendrites and axons. Several novel phosphorylation targets of JNK1 were identified in a screen performed in the Coffey lab. These proteins were mainly involved in the regulation of neuronal cytoskeleton, influencing the dynamics and stability of microtubules and actin. These structural proteins form the dynamic backbone for the elaborate architecture of the dendritic tree of a neuron. The initiation and branching of the dendrites requires a dynamic interplay between the cytoskeletal building blocks. Both microtubules and actin are decorated by associated proteins which regulate their dynamics. The dendrite-specific, high molecular weight microtubule associated protein 2 (MAP2) is an abundant protein in the brain, the binding of which stabilizes microtubules and influences their bundling. Its expression in non-neuronal cells induces the formation of neurite-like processes from the cell body, and its function is highly regulated by phosphorylation. JNK1 was shown to phosphorylate the proline-rich domain of MAP2 in vivo in a previous study performed in the group. Here we verify three threonine residues (T1619, T1622 and T1625) as JNK1 targets, the phosphorylation of which increases the binding of MAP2 to microtubules. This binding stabilizes the microtubules and increases process formation in non-neuronal cells. Phosphorylation-site mutants were engineered in the lab. The non-phosphorylatable mutant of MAP2 (MAP2- T1619A, T1622A, T1625A) in these residues fails to bind microtubules, while the pseudo-phosphorylated form, MAP2- T1619D, T1622D, Thr1625D, efficiently binds and induces process formation even without the presence of active JNK1. Ectopic expression of the MAP2- T1619D, T1622D, Thr1625D in vivo in mouse brain led to a striking increase in the branching of cortical layer 2/3 (L2/3) pyramidal neurons, compared to MAP2-WT. The dendritic complexity defines the receptive field of a neuron and dictates the output to the postsynaptic cells. Previous studies in the group indicated altered dendrite architecture of the pyramidal neurons in the Jnk1-/- mouse motor cortex. Here, we used Lucifer Yellow loading and Sholl analysis of neurons in order to study the dendritic branching in more detail. We report a striking, opposing effect in the absence of Jnk1 in the cortical layers 2/3 and 5 of the primary motor cortex. The basal dendrites of pyramidal neurons close to the pial surface at L2/3 show a reduced complexity. In contrast, the L5 neurons, which receive massive input from the L2/3 neurons, show greatly increased branching. Another novel substrate identified for JNK1 was MARCKSL1, a protein that regulates actin dynamics. It is highly expressed in neurons, but also in various cancer tissues. Three phosphorylation target residues for JNK1 were identified, and it was demonstrated that their phosphorylation reduces actin turnover and retards migration of these cells. Actin is the main cytoskeletal component in dendritic spines, the site of most excitatory synapses in pyramidal neurons. The density and gross morphology of the Lucifer Yellow filled dendrites were characterized and we show reduced density and altered morphology of spines in the motor cortex and in the hippocampal area CA3. The dynamic dendritic spines are widely considered to function as the cellular correlate during learning. We used a Morris water maze to test spatial memory. Here, the wild-type mice outperformed the knock-out mice during the acquisition phase of the experiment indicating impaired special memory. The L5 pyramidal neurons of the motor cortex project to the spinal cord and regulate the movement of distinct muscle groups. Thus the altered dendrite morphology in the motor cortex was expected to have an effect on the input-output balance in the signaling from the cortex to the lower motor circuits. A battery of behavioral tests were conducted for the wild-type and Jnk1-/- mice, and the knock-outs performed poorly compared to wild-type mice in tests assessing balance and fine motor movements. This study expands our knowledge of JNK1 as an important regulator of the dendritic fields of neurons and their manifestations in behavior.

Forming i barnehagen i lys av Reggio Emilias atelierkultur

Forming (Arts and crafts) and children’s creative action with materials and tools are less in use in the kindergarten than before. Political focus on children’s early learning has led to shifts in kindergartens toward other specific disciplines, and requirements for individual testing also of the smallest children’s competencies within these. Kindergarten teachers, educators, researchers and participants in social debate have pointed out that there are epistemological contradictions in descriptions of kindergarten quality as well as between current kindergarten policy documents and requirements for the kindergartens’ staff. Meanwhile, the content and methods in many kindergartens are inspired by practice and philosophy in the municipal kindergartens in Reggio Emilia, Italy. Correlation between kindergartens’ formingprojects and experiences from Reggio Emilia is actualized in particular through the workshop and the studio’s role in children’s learning processes. One starting point for the thesis’ problem area is a documented need for more knowledge about kindergarten’s educational content. The overarching goal of the thesis is to develop new knowledge about how learning takes place in kindergarten through examining the field of forming in kindergartens inspired by Reggio Emilia’s atelier culture. The thesis is theoretically anchored within pragmatism, and ties kindergarten’s aesthetic operations with materials and tools to socio-cultural perspective, social constructivism and post humanistic theory. The empirical material is obtained through a qualitative study with ethnography as methodological approach. The fieldwork is conducted in kindergarten, with two leading research questions: 1) How is atelierism perceived and unfolded in Norwegian Reggio Emilia-inspired kindergartens, and 2) how is forming perceived and unfolded in Norwegian Reggio Emilia-inspired kindergartens. A comprehensive and multifaceted material is analyzed, and the results are presented in the form of three themes: The physical environment, Relations and actions in interplay, and Expression forms and forms of expression. Each of these topics are supported by examples from kindergartens’ adult voices and the constructed empirical material. Insights into how learning takes place in the kindergarten subject of forming with inspiration from the Reggio Emilia atelier culture is discussed in the tension between educational philosophy, Nordic kindergarten tradition and neoliberal trends that kindergarten teachers must adhere to. Learning potentials in children’s opportunities for action in forming in light of the atelier appears in the results of the empirical study. The educational context described is characterized by experimental and playful actions where children’s sensations, curiosity and resistance are interacting with the identity of materials and tools. The results imply aesthetic, ethical, democratic and ecological reflections, which are also valid on a practical action level. The thesis contributes to description and understanding of kindergarten’ content and young children’s learning, the importance of atelier culture as inspiration for the kindergarten, and the further development of methodology and documentation of knowledge expressions.

Taidetta vai terapiaa?. Yhteisötaiteen, taideterapian ja hyvinvointiajattelun rajankäyntiä Turun kulttuuripääkaupunkivuoden 2000 & 11 OMAKUVAA -hankkeessa

Tässä työssä tarkastellaan yhteisötaiteen yhteyttä taideterapiaan ja taiteen hyvinvointi-vaikutuksia. Tutkimuksen kohteena on Turku 2011 –kulttuuripääkaupunkivuoden hanke 2000 & 11 OMAKUVAA ja sen tuottama kirjajulkaisu Omakuva on jokaisen kuva (2011). Työssä tarkastellaan hankkeessa esiintynyttä terapia-ajattelua ja hyvinvointia kulttuurista –ilmiötä. Lisäksi työssä tarkastellaan 2000 & 11 OMAKUVAA -hanketta julkisena taiteena ja sen sijoittumista yhteisötaiteen kentälle. Terapia- ja hyvinvointiajattelun ilmenemistä tarkastellaan erityisesti yhteisötaiteen ja 2000 & 11 OMAKUVAA –hankkeen yhteydessä esiintyneiden käsitteiden ja käsitteellis-tyksien kautta. Yhteisötaiteeseen liittyviä käsitteitä käsitellään nojautuen erityisesti tai-teen tohtori Lea Kantosen väitökseen Teltta. Kohtaamisia nuorten taidetyöpajoissa. Tärkeimpiä yhteisötaiteen taideterapiaan ja hyvinvointiin liittäviä käsitteitä ovat mm. identiteetti, voimaantuminen ja omaelämäkerrallisuus. Tutkimustuloksina esitetään, että 2000 & 11 OMAKUVAA –hankkeessa ja yhteisötai-teessa yleisesti esiintyy paljon taideterapiaan ja taiteen hyvinvointivaikutuksiin liitettä-vää käsitteistöä, ja että tämän käsitteistön tarkempi tutkiminen ja vakiinnuttaminen olisi tärkeää tulevaisuuden tutkimustyön kannalta. Lisäksi esitetään, että yhteisötaidetta joka pyrkii hyvinvointivaikutuksiin, tulisi toteuttaa mahdollisimman monialaisesti.

Nucleotides as Antiviral Compounds. On the Feasibility of an Esterase-dependent Prodrug Strategy for 2-5A

Nukleotidien ja oligonukleotidien analogeilla on merkittävä rooli virusten aiheuttamien tautien hoidossa. Tämän kaltaiset yhdisteet voivat estää spesifisesti virusten proteiineja tai aktivoida luontaista immuunijärjestelmää, jossa 2-5A:ksi kutsutut lyhyet 2´,5´-sitoutuneet oligomeerit ovat keskeisiä tekijöitä. Nukleotideihin ja oligonukleotideihin pohjautuvien lääkkeiden tehokkuus riippuu pääasiassa aihiolääkestrategiasta, jolla niiden sisäänottoa soluun tehostetaan. Tavanomaisessa aihiolääkestrategiassa negatiivisesti varautuneet fosfaattiryhmät suojataan rasvaliukoisilla biohajoavilla suojaryhmillä, jotta molekyyli läpäisee solukalvon helpommin. Solun sisällä aihiolääke muuttuu aktiiviseksi lääkeaineeksi, kun suojaryhmät irtoavat solun entsyymien, kuten esteraasien vaikutuksesta. Väitöskirjassa arvioitiin esteraasin katalysoiman aihiolääkestrategian soveltuvuutta 2-5A-trimeerille syntetisoimalla kaksi erilaista 2-5A-aihiolääkekandidaattia ja tutkimalla 2-5A:n purkautumista karboksiesteraasi-entsyymin vaikutuksesta. Suojaryhmäsuunnitelma perustui esteraasilabiileihin 2,2-disubstituoituihin asyylioksipropyyliryhmiin ja asyylioksimetyyliryhmiin, joilla suojattiin trimeerien fosfaatti- ja 3´-hydroksyyliryhmät. Tulokset osoittivat, että esteraasilabiilien suojaryhmien irtoaminen 2-5A:sta hidastui merkittävästi, kun yhdisteeseen kertyi negatiivista varausta. Lisäksi suojaryhmien hajotessa muodostui elektrofiilisiä alkyloivia aineita, jotka ovat mahdollisesti toksisia. Näistä syistä johtuen kehitettiin kuusi uudenlaista 2,2,-disubstituoitua 4-asyylitio- 3-oksobutyyliryhmää fosfodiestereiden suojaamiseksi. Suojaryhmät irtoavat sekä esteraasin katalysoimana, että lämpötilan vaikutuksesta. Tämä on hyödyllinen ominaisuus silloin, kun entsyymin affiniteetti negatiivisesti varattuun substraattiin heikkenee. Suojaryhmien hydrolyyttinen ja entsymaattinen stabiilisuus on helposti säädeltävissä, jotta suojauksen purkautumisen nopeus voidaan optimoida. Vapautuneet suojaryhmät eivät ole merkittävästi alkyloivia, sillä niiden ei havaittu alkyloivan glutationia.

”Kolleekoitten kommentteja omien ajatusten tueksi”. Facebookin verkkoyhteisöiden merkitys opettajille ja opettajien puhetavat taito- ja taideaineiden arvioinnista verkkoyhteisöissä

Tässä tutkimuksessa tutkimme mitä merkityksiä opettajat antavat Facebookin verkkoyhteisöille sekä minkälaisia puhetapoja opettajat käyttävät puhuessaan peruskoulun taito- ja taideaineiden arvioinnista verkkokeskusteluissa. Tutkimuksemme on tärkeä kasvatustieteellisellä kentällä, koska tätä aihetta ei ole tutkittu aikaisemmin. Tutkimusotteemme on kvalitatiivinen ja fenomenografinen. Tutkimusmenetelminä olemme käyttäneet sisällönanalyysia ja diskurssianalyysia soveltuvin osin. Tutkimusaineistomme on opettajien käymät verkkokeskustelut Facebookin verkkoyhteisöissä. Keskustelut käsittelevät taito- ja taideaineiden arviointia. Tutkimuksemme osoitti, että verkkoyhteisöt ovat tärkeä osa opettajien ammatillista kehittymistä, verkostoitumista ja työssäjaksamista. Verkkoyhteisöt toimivat matalan kynnyksen paikkoina, joissa opettajat voivat käydä keskustelua työhön liittyvissä asioissa. Verkkoyhteisöjen merkitykset opettajille olivat kollegiaalisen tuen tarjoaminen, kollegiaalisen tuen tarve ja yhteisöllisyys. Verkkokeskusteluista tuli toistuvasti esiin peruskoulun taito- ja taideaineiden arvioinnin haastavuus. Verkkoyhteisöissä esiintyi erilaisia opettajien puhetapoja liittyen taito- ja taideaineiden arviointiin. Puhetavat olivat arvioinnin kokeminen, kodin ja koulun yhteistyö ja työssäjaksaminen.