”HUVIN JA URHEILUN VUOKSI” Tyttöjunioreiden salibandyharrastuksen taustalla olevia tekijöitä

Tämän tutkimuksen tarkoituksensa oli selvittää, millaisia tekijöitä tyttöjunioreiden salibandyharrastuksen taustalla on. Lisäksi kartoitettiin, kuinka moni kyselyyn vastanneista junioreista oli harkinnut salibandyharrastuksensa lopettamista, ja millaisia tekijöitä lopettamisajatusten taustalla oli. Tavoitteena oli etsiä keinoja, joilla tyttöjuniorit saataisiin pidettyä harrastuksen parissa. Aineisto kerättiin Webropol –kyselyllä B- ja C-ikäisiltä tyttöjunioreilta, jotka pelasivat kaudella 2014-15 Suomen Salibandyliiton alaisissa sarjoissa. Kyselyn linkki lähetettiin seurojen yhteyshenkilöille sähköpostin välityksellä. Kyselyyn vastasi 165 tyttöjunioria. Kyselylomake sisälsi taustatietoja kartoittavia kysymyksiä, 75 salibandyharrastusta koskevaa väittämää, joihin vastattiin viisiportaisella Likert-asteikoilla sekä yhden avoimen kysymyksen. Väittämät rakennettiin pohjautuen aiempaan tutkimustietoon harrastuksen taustalla olevista tekijöistä. Tekijät jaoteltiin viiteen kategoriaan: psyykkiset, sosiaaliset, valmennukselliset, fyysiset ja olosuhdetekijät. Tulokset analysoitiin SPSS-tilastoanalyysiohjelmalla. Juniorit jaettiin kahteen ryhmään sen perusteella olivatko he harkinneet harrastuksen lopettamista kuluneen kauden aikana. Ryhmien vastausten keskiarvoeroja vertailemalla etsittiin lopettamisajatuksiin mahdollisesti yhteydessä olevia tekijöitä. Keskiarvovertailu toteutettiin sekä t-testillä, että epäparametrisella Mann–Whitneyn testillä. Tyttöjuniorit pitivät salibandyä lajina, jonka parissa voi pitää hauskaa ystävien kanssa, kehittyen ja kuntoa kohottaen. Tulosten mukaan kuitenkin neljännes junioreista oli harkinnut lopettavansa ja lopettamisajatukset olivat yleisempiä vanhempien junioreiden keskuudessa. Suurin osa tyttöjunioreista oli tyytyväisiä salibandyharrastukseensa, mutta lopettamista harkinneiden vastausten keskiarvot olivat jokaisessa väittämässä matalampia kuin niillä, jotka eivät olleet harkinneet lopettamista. Lopettamisajatusten taustalla oli useita tekijöitä, eikä mikään yksittäinen tekijä noussut toista selittävämmäksi. Saatujen tulosten pohjalta voidaan todeta, että jokaisella juniorilla on yksilölliset motiivit harrastaa. Seuratoimijoiden olisi tärkeää tiedostaa nämä motiivit ja ottaa ne huomioon toimintaa suunnitellessa ja jokaiselle pelaajalle tulisi luoda mahdollisuus harrastaa omista lähtökohdistaan. Suomen Salibandyliiton ja seurojen tulisi vastata tähän tarpeeseen kehittämällä edelleen monimuotoisia mahdollisuuksia harrastaa.

Evaluation of the GPS Accuracy of Tablets

Augmented Reality (AR) applications often require knowledge of the user’s position in some global coordinate system in order to draw the augmented content to its correct position on the screen. The most common method for coarse positioning is the Global Positioning System (GPS). One of the advantages of GPS is that GPS receivers can be found in almost every modern mobile device. This research was conducted in order to determine the accuracies of different GPS receivers. The tests included seven consumer-grade tablets, three external GPS modules and one professional-grade GPS receiver. All of the devices were tested with both static and mobile measurements. It was concluded that even the cheaper external GPS receivers were notably more accurate than the GPS receivers of the tested tablets. The absolute accuracy of the tablets is difficult to determine from the test results, since the results vary by a large margin between different measurements. The accuracy of the tested tablets in static measurements were between 0.30 meters and 13.75 meters.

Suomen essiivi

Essiivi on suomen kielen sijamuoto, jota käytetään nykykielessä erilaisten olotilojen ilmaisemiseen (Hän on opettajana ~ sairaana). Se on taustaltaan lokatiivi, jonka paikanilmaisutehtävä näkyy edelleen erilaisissa kiteytymissä (kotona, luona). Essiivi kuuluu myös ajankohdanilmaisujärjestelmään (lauantaina, ensi vuotena). Tässä tutkimuksessa kuvaan essiivisijan käyttöä erityisesti olotilan ilmaisemisen näkökulmasta. Kiinnitän huomiota sijan merkitykseen ja pyrin tarkentamaan sen lauseopillista kuvausta hyödyntämällä yleislingvistis-kielitypologisia olotilanilmausten kategoriointitapoja. Tutkimukseni aineisto on kolmijakoinen. Pääaineistonani on Lauseopin arkisto, jota koskevan haun tuloksena olen saanut 9096 essiivisijaisen sanan sisältävää lauseketta virkekonteksteineen. Täydennän tätä aineistoa käytöstä poimituilla esimerkeillä ja intuitioon pohjautuvilla ns. selvillä tapauksilla. Tutkimusmenetelmänä on pääosin aineiston kvalitatiivinen tarkastelu, mutta tarkastelen essiiviä myös teoreettisemmin sääntöjärjestelmän näkökulmasta. Tärkeimpänä lähtökohtanani on tuottaa tutkimustietoa, joka kykenee käymään vuoropuhelua kielitypologisen tutkimuksen kanssa siten, että tutkimus kuitenkin tapahtuu yksittäiskielen ehdoilla. Erityisesti semantiikan kuvauksessa tarkastelutapani on kognitiivisen kielitieteen mukaisesti orientoitunut. Essiivin tehtävänä on pelkistetyssä nominaalilauseessa ilmaista olotilan tilapäisyyttä ja muutoksellisuutta, kun taas merkitystä kantavan verbin yhteydessä essiivisijainen olotilan ilmaus saa usein muita merkityksiä ja voi ilmaista myös vaihtoehtoisen tai tilanteen syynä olevan olotilan. Aspektinäkökulmasta essiivi tuo tilaan toimin¬nallisia piirteitä, ja se myös muodostaa selvästi omanlaisensa reviirin suhteessa muihin olotilaa ja sen lähimerkityksiä ilmaiseviin kieli- ja johto-opin kategorioihin. Syntaktisen luokittelun näkökulmasta essiivisijaiset predikoivat olotilanilmaukset jakautuvat kolmeen pääryhmään sen perusteella, millainen niiden suhde lauseen predikaattiin on. Ne voivat toimia kopulalauseen nominaalipredikaatteina, merkitystä kantavien verbien täydennyksinä ja sekundaarisina predikaatteina, jotka ovat määritteitä. Lisäksi essiivisijaiset olotilan ilmaukset voivat toimia predikoimattomina lauseadverbiaaleina. Tutkimus on essiivisijan laaja aineistopohjainen kuvaus, joka osoittaa, että yleislingvistis-kielitypologinen lähestymistapa sopii suomen essiivin kuvaukseen. Alakategorioinnissa joudutaan kuitenkin turvautumaan semantiikkaan. Myös pääkategorioiden jatkumomaisuus on hyväksyttävä. Tulosten perusteella on mahdollista käydä keskustelua siitä, olisiko predikoivien lauseenjäsenten syntaktista luokittelua mahdollista uudistaa. Lisäksi tutkimus avaa uusia kysymyksiä tutkittavaksi erityisesti sijojen käyttöä vertailevasta näkökulmasta.

Tulkkausjärjestelyt seurakunnissa

Tutkielma paneutuu seurakunnissa säännöllisesti järjestettävään tulkkaukseen, josta vastaavat pääasiassa seurakuntien vapaaehtoiset harrastelijatulkit. Tavoitteena oli selvittää, miten tulkkaus on järjestetty kahdessa eri seurakunnassa ja miten tyytyväisiä tulkit, tulkattavat ja tulkkausta kuuntelevat ovat seurakunnan tulkkaukseen. Hypoteesi oli, että mitä enemmän tulkkauksen järjestämiseen paneudutaan ja mitä enemmän puhujat, tulkit ja kuulijat keskenään kommunikoivat esimerkiksi valmistautumisen ja palautteen muodossa, sitä tyytyväisempiä kaikki osapuolet ovat tulkkauksen laatuun. Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena kahden tulkatun tilaisuuden yhteydessä Turun helluntaiseurakunnassa ja Turun vapaaseurakunnassa. Toisessa tilaisuudessa englanninkielinen saarna tulkattiin konsekutiivisesti suomeksi ja toisessa suomenkielinen tilaisuus tulkattiin simultaanisesti useille kielille. Haastatteluja tehtiin kaikkiaan kuusi. Kummankin tilaisuuden jälkeen haastateltiin tilaisuuden tulkkia, puhujaa sekä kuulijoita. Heidän kanssaan keskusteltiin tulkkauksen käytännöistä, tulkkaukseen kohdistuvista odotuksista ja niiden toteutumisesta. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Kysymyksiä oli valmisteltu etukäteen, mutta niitä ei kysytty kaikissa haastatteluissa samassa järjestyksessä. Haastattelumuodon ansiosta haastateltujen mielestä tärkeät aiheet saivat enemmän tilaa ja niistä voitiin puhua haastateltujen omilla termeillä. Haastattelut äänitettiin, litteroitiin ja analysoitiin lukemalla niitä eri teemojen näkökulmasta sekä tutkimalla, nousiko niistä esiin muita teemoja. Haastattelujen perusteella voidaan sanoa, että kommunikointia tapahtui jonkin verran ja että erityisesti simultaanitulkkauksessa järjestelyt olivat hyviksi koettuja ja vakiintuneita. Tulkkaukseen oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä kaikissa haastatelluissa ryhmissä. Tutkimus piirtää myös kokonaiskuvan näiden seurakuntien tulkkausjärjestelyistä ja osoittaa asioita, joita seurakunnissa pidetään tärkeinä tulkkaukseen liittyen. Näitä olivat mm. tulkin oma hengellisyys ja sitoutuminen tulkattavaan sanomaan. Tulkkaus nähtiin tärkeänä maahanmuuttajien integroitumisessa seurakuntaan. Tulkin tehtävä nähtiin hengellisenä palvelutehtävänä.

Liian pitkiä taukoja puhutun puheen aikana – missä viipyy tekstitys? Yleisradion ohjelmatekstitysten laatu ja saavutettavuus kohdeyleisön näkökulmasta

Tutkielmassa käsitellään Yleisradion ohjelmatekstitysten laatua ja saavutettavuutta pääasiallisten kohderyhmien näkökulmasta. Lähtökohtana tutkimukselle toimivat kolme hypoteesia, joiden mukaan ohjelmatekstitysten ensisijaiset kohderyhmät olisivat tyytyväisimpiä ja toissijaiset kohderyhmät tyytymättömämpiä ohjelmatekstitysten laatuun, toissijaisia katsojaryhmiä ei olisi huomioitu riittävästi ohjelmatekstityksiä tehdessä sekä ohjelmatekstitysten saavutettavuutta voitaisiin parantaa. Tavoitteena oli siis selvittää Yleisradion ohjelmatekstitysten laadun ja saavutettavuuden taso katsojalähtöisesti kyselytutkimuksen muodossa. Katsojien mielipiteitä ohjelmatekstityksestä kerättiin Webropol-työkalulla toteutetun kyselyn avulla. Vastauksia toivottiin saatavan ainakin ensisijaisilta katsojaryhmiltä eli kuuroilta ja kuulovammaisilta, sekä lisäksi eläkeläisiltä ja maahanmuuttajilta, joiden on myös havaittu hyötyvän ohjelmatekstitysten käytöstä. Kysely toteutettiin yhteistyössä asiantuntijatahojen, kuten Yleisradion, katsojaryhmien etujärjestöjen ja edustajien kanssa. Pääasiassa suljettuja kysymyksiä ja Likert-asteikkoon pohjautuvia väittämiä sisältävä verkkokyselylomake oli avoinna yleisölle julkisen linkin kautta vuoden 2013 kevään ja kesän ajan. Kyselyyn vastasi yhteensä 84 ohjelmatekstitysten käyttäjää. Kyselyn alussa kartoitettiin vastaajien taustoja ja televisionkatselutottumuksia, jonka jälkeen kyselyssä keskityttiin selvittämään vastaajien mielipiteitä Yleisradion ohjelmatekstityksen laadusta ja saavutettavuudesta. Ohjelmatekstityksen laatua koskevissa kysymyksissä perehdyttiin seuraaviin tekijöihin: puheen tekstittäminen, ohjelmatekstitysten vaikutus television katseluelämykseen, tekstityksissä käytettävät värit, infokyltin käyttö ja muiden äänten tekstittäminen. Lisäksi vastaajilta tiedusteltiin esimerkiksi mitä mieltä he ovat ohjelmatekstitysten käyttöönoton helppoudesta. Kerätyistä vastauksista kävi yllättäen ilmi, että toisin kuin ensimmäisessä hypoteesissa oletettiin, tyytyväisimpiä esimerkiksi ohjelmatekstityksissä käytettyyn kieleen ja tekstitysten positiiviseen vaikutukseen kielenoppimisessa ja ylläpitämisessä ovat toissijaisista katsojaryhmistä ainakin maahanmuuttajat. Täten myös toinen hypoteesini kumoutui, sillä kyselyyn saadut vastaukset osoittivat, että huolimatta aiemmista tutkimuksista, ensisijaisten katsojaryhmien eli kuurojen ja kuulovammaisten tarpeita ja toiveita tulisi sittenkin tutkia lisää ja tämän myötä ottaa ne paremmin huomioon ohjelmatekstityksiä toteutettaessa. Tutkimuksen tuloksista kävi lisäksi selville, että Yleisradion ohjelmatekstitysten laadun yleiseen tasoon ollaan suhteellisen tyytyväisiä katsojien keskuudessa. Ainoastaan viimeiseen hypoteesiini eli tarpeeseen parantaa ohjelmatekstitysten saavutettavuutta sain kannatusta kyselyn vastaajilta.