"Mitähän mä seuraavaks sanoisin..." : keskusteluntutkimuksen keinoja soittotunnin puheen tarkasteluun

Soittotunnin vuorovaikusta on tutkittu hyvin vähän, ja puhetta tunneilla ei oikeastaan lainkaan. Puhe on olennaisen tärkeä osa soitonopetusta, joten tunnin puhutun osuuden tarkempi tarkastelu olisi opettajille ja opettajaksi opiskeleville hyödyksi. Tässä opinnäytetyössä esittelen keinoja soittotunnin kielellisen osuuden tutkimiseen. Tutkimuskohteina ovat erityisesti palaute sekä korjauspuhe. Työn aineistona on reilu kaksi tuntia pääosin Stadian opetusharjoittelun puitteissa koottua videokuvaa. Teoreettisen taustan muodostavat kaksi kielitieteen suuntausta, diskurssianalyysi ja keskustelunanalyysi. Näitä menetelmiä on aiemmin sovellettu monenlaisten keskustelutilanteiden tutkimiseen. Työ jakautuu taustan kuvailuun, aineiston esittelyyn sekä sen analyysiin kahta erilaista menetelmää soveltaen. Lopuksi pohdin, miten hyvin menetelmät sopivat soittotuntikielen käsittelyyn. Diskurssianalyyttisessa tarkastelussa sovellan soittotuntikieleen analyysimenetelmää, joka on alunperin kehitetty koululuokan kielen tutkimista varten, ja vertailen palautetta soittotuntiaineistossa ja koulu-luokkakeskustelussa. Menetelmä on sovellettavissa soittotuntikielen tutkimiseen ja sen avulla saa selkeitä, taulukoitavia tuloksia. Siinä on kuitenkin myös hankaluutensa, kuten analyysin tulkinnanvaraisuus ja se, ettei soittotunnin kieli ole yhtä selkeän kaavamaista kuin koululuokan. Keskustelunanalyyttisessa tarkastelussa vertailukohtanani on tutkimus, joka käsittelee korjauspuhetta orkesteriharjoituksissa. Opinnäytetyössäni keskityn selvittämään kyseisen mallin sopivuutta soittotuntipuheen tarkasteluun, joten menetelmä ei tuota selkeitä tuloksia. Se huomioi hyvin musiikillisen tilanteen erikoispiirteet, mutta rajaa tarkastelun ulkopuolelle kaiken paitsi korjauspuheen. Kaiken kaikkiaan opinnäytteeni osoittaa, että soittotunnin puhetta on mahdollista tarkastella monella eri tavalla. Työssä esitellyillä keinoilla on hyvät ja huonot puolensa, eikä kumpikaan niistä ole sellaisenaan täydellinen soittotunnin kielen kuvaamiseen. Mahdollisimman hyvän, tarkan ja hyödyllisen soittotuntipuheen analyysimenetelmän kehittäminen vaatisikin vielä paljon lisätutkimusta.

Mielikuvat ja opettaminen : mielikuvia helpottamaan pianonsoiton tekniikan opettamista

Käsittelen opinnäytetyössäni mielikuvien käyttöä pianonsoiton tekniikan varhaisopetuksessa. Pohdin tekniikkaa lähinnä motorisesta näkökulmasta, joskin pianonsoitossa tekniikkakäsite on kiinteästi yhteydessä kaikkeen, mikä liittyy soittotapahtumaan, kuten esimerkiksi sointiin ja musiikilliseen muotoiluun. Tarkoitukseni on ollut tietoisesti tehdä sekä mielikuvasta että soittamisen fysiikasta itseisarvo, ja tarkastella miten mielikuvien kautta voisi nopeuttaa jälkimmäisen kehitystä. Olen myös koonnut pianistien suullista perimätietoa käyttökelpoisista mielikuvista ja laatinut niistä oppaan työni toiseksi osaksi. Opasosan mielikuvat ovat peräisin haastatteluista, omasta oppimistaustastani, sekä osittain myös pianonsoittoa käsittelevästä kirjallisuudesta. Opinnäytteen ensimmäisessä osassa käsittelen mielikuvan syntyä fysiologisessa mielessä, mielikuvien käyttökelpoisuutta varhaisopetuksessa ja mielikuvien käyttötraditiota. Lisäksi esittelen nuottiesimerkkien avulla mielikuvien käyttöä opetustilanteissa ja pohdin tekemieni haastatteluiden antia. Sain haastatella kahta pianonsoiton lehtoria henkilökohtaisesti ja kolmatta opettajaa sekä kolmea opiskelijakollegaa sähköpostin välityksellä. Mielikuvaoppimista käsittelevän kirjallisuuden ja tekemieni haastatteluiden valossa mielikuvien käyttö osana pianonsoiton opetusta on yleistä ja oppimisen kannalta hyödyllistä. Soiton oppimisen prosessi aktivoi useita taitoalueita samanaikaisesti. Kompleksisuudessaan prosessin oppimishaasteet tarvitsevat tuekseen mielikuvia suoraviivaistamaan, yksinkertaistamaan ja tekemään opittavia asioita opiskelijalle omakohtaisemmiksi. Fysiologinen tutkimus osoittaa, että mielikuva syntyy aivoissa ja välittyy sieltä aina perusaineenvaihduntaan saakka. Samoin tutkimukset lasten ajattelusta kertovat, että heidän rikkaan mielikuvamaailmansa hyödyntäminen on opiskelutulosten ja oppimisnopeuden kannalta edullista. Tutkimuskirjallisuudessa valmiita mielikuvia esitellään yllättävän niukasti. Sen sijaan mielikuvien merkitystä korostetaan oppimisen välineenä, ja mielikuvaharjoittelu saa kirjallisuudessa paljon painoarvoa.

Weill! : konsertti ja miten se rakentui

Opinnäytetyöni on dramatisoitu konsertti Kurt Weillin musiikista, sekä kirjallinen raportti. Työn kirjallinen osio käsittelee konsertin valmistusprosessia, taustatietoja säveltäjästä sekä hänen teoksistaan. Prosessissa kuvaan matkaa konsertti-idean syntymisestä eri työvaiheiden kautta valmiiksi esitykseksi, josta cd-taltiointi työn liitteenä. Opinnäytetyöni syntyi rakkaudesta Kurt Weillin musiikkiin ja halustani työstää siitä ohjattu, dramatisoitu kokonaisuus. Weillin laulut antavat mielestäni klassiselle laulajalle enemmän vapauksia sekä tulkintamahdollisuuksia kuin perinteinen klassinen musiikki. Halusin myös kasvaa oman konsertin mittoihin ja ottaa riskin, kehittyäkseni taiteilijana ja muusikkona oppiakseni tunnistamaan, evaluoimaan ja taloudellistamaan työskentelytapojani. Konsertin materiaali on koottu säveltäjän teoksista tämän koko elinkaaren ajalta. Weillin elämän vaiheista ja tuotannosta kirjoittaessani olen käyttänyt Sandersin kirjoittamaa Weillin elämäkertaa, sekä Sellarin toimittamaa kirjaa keskusteluista Kurt Weillin teosten äärellä. Lisäksi apunani ovat olleet nettibiografia sekä kollegani Tuula Niirasen Weill -esitelmän muistiinpanot. Konserttimateriaalin olin rajannut 12 lauluun, jotka valitsin suuremmasta joukosta, sen perusteella, mitkä lauluista alkoivat istua ja tuntua omimmilta. Hienolla muusikkojen ja taiteilijoiden yhteistyöllä saatiin aikaiseksi onnistunut dramatisoitu konsertti, joka toi ihmisiä Weillin musiikin ääreen. Toivon, että musiikki sai myös uusia ihailijoita. Ammatillinen itsetuntemukseni ja itseluottamukseni syventyi ja koen prosessin myötä myös kasvaneeni muusikkona ja taiteilijana. - Opinnäytetyöhön liittyy teososa: CD-äänilevy.

Muodollinen haaste : G. Mahlerin 10. sinfonian I osan rakenteesta

Opinnäytetyöni aiheena on Gustav Mahlerin 10. sinfonian avausosan muodon analysointi. Osa on rakenteensa puolesta poikkeuksellisen kompleksinen, eikä sen muodosta siksi olekaan syntynyt tutkijoiden kesken yhtenäistä kokonaisnäkemystä. Opinnäytetyöni tarkoitus on rakentaa omakohtainen tulkinta osan muodosta ja pystyä perustelemaan tulkintani syyt. Valitsin aiheen kehittääkseni kokonaismuodon hahmottamiskykyäni, musiikillisten suhteiden tajuani ja näihin viittaavien käsitteiden ymmärrystäni. Nämä kaikki ovat muusikon työssä tarpeellisia välineitä. Pureudun opinnäytetyössäni osan muotoon ensin yleisesti, ja tämän jälkeen analysoin teoksen kohta kohdalta läpi. Käytän analyysini pääasiallisena vertailulähteenä V. Kofi Agawun artikkelia osan tonaalisesta strategiasta ja harmonisesta rakenteesta. Työni lopussa teen kertyneistä tutkimustuloksista vielä loppupäätelmiä ja kokoan syntyneet päätelmät yhdeksi näkemykseksi. Analysointimenetelmäni pohjautuu perinteisiin musiikkianalyysin välineisiin. Näitä ovat esimerkiksi osan rakenteessa olevien harmonisten funktioiden, temaattisten suhteiden ja muotoon liittyvien sisältöjen tulkitseminen. Tärkein saavutettu tulos opinnäytetyössäni on osan muodosta syntynyt näkemys. Pääasiallinen viitekehys sinfonian avausosassa on mielestäni sonaattimuoto. Näkemystäni tukee erityisesti se, että osan kaksi ensimmäistä kolmannesta tukee analyysini mukaan muotoperiaatteellisesti sonaattimuotoa. Lisäksi III asteen sävellajin polariteettisuhde pääsävellajiin on riittävä, jotta III asteen sävellajia voi pitää sivusävellajina. Tämä on yksi edellytys sonaattimuodon toteutumiselle. Sonaattimuodon ulkopuolinen alue kiteyttää ja purkaa sonaattimuotoisessa alueessa syntyneitä jännitteitä ja vakauttaa osan kokonaisrakenteen.

Laulaen iloa saamme : lapsen ja vanhemman varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen musiikin keinoin

Toteutimme opinnäytetyön yhteistyössä Tikkurilan neuvolan kanssa. Työn tarkoituksena on kannustaa vanhempia käyttämään musiikkia arjen toiminnassa lapsen kanssa. Opinnäytetyö toteutettiin monimuototyönä. Se sisältää ”Laulaen iloa saamme” lauluvihkon leikkiohjeineen. Mukaan on liitetty CD-levy, jossa kaikki vihkon laulut on soitettuna ja laulettuna. Keräsimme lauluja tilanteisiin, joita vanhemmat kohtaavat päivittäin lastensa kanssa. Näitä tilanteita ovat mm. pukeminen, kylpeminen ja nukuttaminen. Sovitimme, harjoittelimme ja äänitimme kappaleet yhdessä muutaman opiskelutoverimme kanssa. Testasimme vihkon sisältöä käytännössä toteuttamalla musiikkituokion neuvolan vanhempi-lapsiryhmässä. Opinnäytetyö sisältää raportin kaikista työvaiheista, yleistä tietoa vanhemman ja lapsen varhaisesta vuorovaikutuksesta sekä tietoa siitä, millä tavoin musiikki tukee lapsen kehitystä. Ennen opinnäytetyön toteuttamista kartoitimme tarpeen lauluvihkolle vanhempien haastattelujen avulla. Neuvolassa tehtyjen haastattelujen pohjalta huomasimme, että vanhemmat kaipaavat rohkaisua laulamiseen. He myös toivoivat laulujen mukaan nuotteja ja äänitteen, joka auttaisi laulun omaksumista. ”Laulaen iloa saamme” lauluvihko on tarkoitettu lapsiperheille. Vihko on suunniteltu musiikkituokiomuotoon. Useiden leikkiohjeiden ansiosta sitä voidaan soveltaa vanhempienkin lapsien kanssa. Lauluvihkoa voivat hyödyntää esimerkiksi kasvatuksen ammattilaiset päiväkodissa tai iltapäiväkerhossa. - Opinnäytetyöhön liittyy teososat: 1 lauluvihko ja 1 CD-äänilevy.

" Se on sellainen ihana paketti" : vanhempien näkemyksiä Helsingin Konservatorion musiikkileikkikoulutoiminnasta

Opinnäytetyössämme esittelemme musiikkileikkikoulun tavoitteita ja toimintaa sekä vanhempien näkemyksiä ja kokemuksia musiikkileikkikoulusta ja sen vaikutuksista. Pian valmistuvina varhaisiän musiikinopettajina halusimme katsoa musiikkileikkikoulutoimintaa vanhempien näkökulmasta ja näin kartuttaa tietämystämme sen merkityksestä lapsen ja perheen elämässä. Opinnäytetyö perustuu Helsingin Konservatorion musiikkileikkikoulua käyvien 3-6-vuotiaiden lasten vanhempien teemahaastatteluihin. Haastateltavia vanhempia oli seitsemän. Haastatteluteemat olivat seuraavat: kiinnostus musiikkileikkikoulussa käyntiin, musiikin näkyminen lapsen arjessa, musiikkileikkikoulun anti lapselle ja perheelle sekä odotukset ja toiveet musiikkileikkikoulua kohtaan. Työmme tuloksena ilmeni, että musiikkileikkikoulu aloitetaan monista eri syistä ja lähtökohdista: joidenkin haastateltujen perheille musiikki oli aina ollut luonnollinen osa elämää, joillekin perheille vasta musiikkileikkikoulu oli antanut mahdollisuuden musiikin kokemiseen ja nauttimiseen. Merkittävin musiikkileikkikouluun innoittaja olivat toisten perheiden myönteiset kokemukset toiminnasta. Musiikkileikkikoulu oli lisännyt kotona musisointia ja tuonut uusia ulottuvuuksia lasten leikkeihin. Vanhemmat kokivat musiikkileikkikoulun tuovan iloa perheen arkeen ja huomasivat sen antavan apua moniin eri tilanteisiin. He näkivät musiikkileikkikoulun hyvänä pohjana mahdollisille musiikkiopinnoille ja toivoivat musiikin jäävän lapselle elämän mittaiseksi harrastukseksi. Lisäksi musiikkileikkikoulun arvioitiin vaikuttavan monipuolisesti lapsen kehitykseen. Toiset haastatelluista painottivat musiikillisten taitojen oppimista, toiset taas laajemmin lapsen sosiaalisen ja yleisen kehityksen tukemista. Haastatteluaineiston ja omien kokemustemme perustalta esitämme työssämme joitakin kehittämisehdotuksia. Musiikkileikkikoulun olisi hyvä tehdä yhteistyötä soitonopettajien kanssa ja näin auttaa lasta innostumaan soittoharrastuksesta. Musiikkileikkikoulutoiminnan painottaminen iltapäivään tai integrointi päiväkotitoimintaan olisi monelle perheelle hyödyllinen asia. Musiikkileikkikoulutoiminnan tavoitteista ja sisällöistä tiedottaminen olisi myös tärkeää. Tähän yhtenä ratkaisuna voisivat olla esimerkiksi vanhempainillat.

Mielikuvitusmatka viulumaahan : leikit ja mielikuvat viulunsoiton alkeisopetuksessa

Opinnäytetyöni käsittelee leikinomaista, lapsikeskeistä lähestymistapaa viulunsoiton alkeisopetuksessa. Tutkin työssäni kuinka lapsen näkökulman huomioon ottaminen mahdollistuu suomalaisessa viulupedagogiikassa asemansa vakiinnuttaneissa Suzuki- ja Colourstrings-menetelmissä. Kokosin opinnäytetyöni osaksi harjoituspaketin, joka koostuu erilaisista tehtävistä ja ideoista käytettäväksi viulunsoiton yksilöopetuksessa. Harjoituspaketissa esitetyt ideat on kerätty oman opetusharjoittelun pohjalta sekä observoimalla ryhmätunteja. Kokeilin harjoituksia kahden yksityisoppilaani kanssa syksyn 2007 ja kevään 2008 välisenä aikana. Oppilaat olivat kokeilun alkaessa 5- ja 7-vuotiaita. Harjoituspaketti koostuu kolmesta eri osasta, jotka ovat: soittoasennon muodostaminen, soittamista tukevia harjoituksia ja hyvä soittotunti. Lähes kaikissa harjoituksissa hyödynnetään lapsen mielikuvitusmaailmaa. Liitin harjoituspakettiin oppilaideni kanssa valmistamaamme kuvamateriaalia helpottamaan harjoitusten ymmärtämistä. Keskityn opinnäytetyössäni selvittämään, kuinka ryhmäopetuksessa käytettäviä ideoita voidaan soveltaa yksilöopetukseen. Työ on tarkoitettu viulunsoitonopettajien avuksi oppilaiden alkeisopetukseen. Opinnäytetyötäni voidaan helposti muokata muidenkin instrumenttien, etenkin jousisoitinten alkeisopetukseen. - Opinnäytetyöhön liittyy 1 teososa: Mielikuvitusmatka viulumaahan -harjoituspaketti. Teososa sisältyy opinnäytetyön PDF-tiedostoon.

Etkö ymmärrä, mitä sulle lausuin? : dysfasialasten kasvatus

Tässä työssä perehdyimme puheen- ja kielenkehityksen häiriöisten lasten musiikinopetukseen. Tarkoituksenamme oli löytää keinoja heidän äänenkäyttönsä sekä puheenkehityksensä tukemiseen musiikin avulla. Halusimme myös rohkaista heitä monipuoliseen itseilmaisuun, musisointiin ja kommunikointiin. Työmme perustuu päiväkoti Troolarissa toteutettuun musiikkikasvatusprojektiin. Työskentelimme viiden lapsen kanssa, joilla kaikilla on puheen- tai kielenkehityksen erityisvaikeus. Pidimme ryhmälle kahdeksan oppituntia, joiden aikana kokeilimme eri menetelmiä ja ideoita opetuksen tukena. Oikean laulu- ja puhekorkeuden löytäminen äänileikkien avulla sekä sanojen rytmittäminen olivat keskeisiä asioita tunneillamme. Tämän pohjalta olemme koonneet tietoa sekä omia kokemuksiamme työhömme. Totesimme, että musiikinopetusta voi soveltaa erilaisille oppijoille hyvinkin vähäisillä muutoksilla. Tukiviittomien käyttö, selkeä ja hidastempoinen puhe, kuvat ja monet muut havainnollistamisvälineet tukevat kaikenlaisten oppilaiden oppimista. Musiikkileikkikouluissa on varmasti paljon dysfasialapsia integroituna ryhmiin. Siksi pidämme tärkeänä kertoa asiasta ja tuoda uusia näkökulmia opetukseen. Perustiedon kerääminen, kekseliäisyys sekä avoin mieli ovat hyviä lähtökohtia erityismusiikkikasvatukseen.

Laulunopettajista puheopettajiksi

Opinnäytetyömme on kehityskertomus kahden laulupedagogiopiskelijan pyrkimyksistä laajentaa ammattitaitoaan täyteen kapasiteettiinsa. Keskitymme työssämme laulunopettajan mahdollisuuksiin toimia myös puheäänen kehittämisen ja huollon ohjaajina. Tutkimme näitä mahdollisuuksia käytännön toiminnassa, ja keskeinen osa opinnäytetyötämme olikin terveen puheäänenkäytön kurssin järjestäminen. Kohderyhmänä ovat selkeää ja kestävää puheääntä työssään tarvitsevat aikuiset, joilla ei ole puheterapiaa tai foniatrin apua vaativia vakavia ääniongelmia. Olemme pyrkineet työssämme käsittelemään äänenkäyttöä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti psykofyysisenä ilmiönä. Aloitimme suunnittelemalla ja toteuttamalla äänenkäytön kurssin opettajille keväällä 2007. Opinnäytetyömme sisältää taustaa äänenkäytön perusteista ja yleisimmistä ongelmista, kuvauksen kurssin suunnittelemisesta ja läpiviennistä sekä kurssia varten tekemämme opetusmateriaalin. Opetusmateriaalin harjoitukset ovat laulunopettajien yleisesti käyttämiä lihastasapaino-, hengitys- ja ääniharjoituksia, joissa ei kuitenkaan vaadita laulamista tai laulutaitoa. Työmme tavoitteena on tuoda laulajille itsestään selvä äänenhuolto osaksi jokaisen työ- ja arkielämää. Tämän vuoksi käyttämämme harjoitukset voi tehdä missä tahansa, eikä niihin vaadita apuvälineitä tai kohtuuttomasti aikaa. Opinnäytetyön myötä olemme saaneet uusia työtilaisuuksia, joten tavoitteemme ammattitaitomme kehittämisestä on toteutunut. Toisaalta se myös osoittaa, että äänenkäytön opetukselle on kysyntää.

Soittotoverina elektroniikka : viulistin kokemuksia elektronisen aineiston kanssa soittamisesta

Monimuototyönä toteutettu opinnäytetyöni käsittelee pohjoismaissa sävellettyä musiikkia sooloviululle ja elektroniikalle. Työhöni kuuluu teosluettelo löytämistäni pohjoismaisista viuluteoksista, joissa on mainittu kokoonpano. Teosluettelosta olen valinnut norjalaisen Henrik Hellsteniuksen sävellyksen Dream of Late viululle ja nauhalle harjoiteltavaksi ja esitettäväksi. Kyseessä on ensimmäinen harjoittelemani elektronimusiikkiteos. Suurin osa työstäni on prosessikuvausta teoksen harjoittelu- ja oppimiskokemuksesta. Kuvaan työssäni teosluettelon aineiston keräämistä. Työn alkulehdillä valotan hieman elektronimusiikin yleistä historiaa. Aloitin työni keräämällä tietoa pohjoismaisista viuluteoksista. Olin yhteydessä paikallisiin musiikin tiedotuskeskuksiin. Harjoittelin valitsemaani norjalaisteosta. Esitin kappaleen Stadian ammattikorkeakoulun järjestämillä Aikamme kamarimusiikkifestivaaleilla 26.2.2008 konsertissa, jossa siitä äänitettiin tallenne. Esiintymisestäni on cd-levy liitteenä opinnäytetyössäni. Pohdin raportissani harjoittelukokemusta ensikertalaisen elektronimusiikin soittajan näkökulmasta. Työ oli itselleni avartava ja monipuolinen. Sain toteuttaa soittoharjoittelua opinnäytteessäni, mikä oli itselleni tärkeää. Elektronisen musiikin erilaisuus verrattuna tavallisesti soittamaani musiikkin loi haasteita harjoittelulleni. Keskeisimpänä opetuksena työllä minulle oli nauhan kanssa työskentely. Omaksuin uudenlaista heittäytymistä, kun soitin nauhan kanssa. Soittoharjoitteluuni tuli myös lisää tarkkuutta ja huomioimiskykyä.Työ kokonaisuudessaan oli oivallinen opetus esiintymis- ja nauhoitusprojektin järjestämisestä, sekä sen kokoamisesta yksiin kansiin. Työn on tarkoitus helpottaa viululle ja elektroniikalle sävellettyjen teosten etsintää. Toivon että pohdintani antaisi lukijoille kipinän soittaa musiikkia, jossa on käytetty elektroniikkaa mukana. Se voi myös toimia jaettuna kokemuksena kollegoilleni, jotka työstävät samankaltaista musiikkia kuin mitä itse tässä työssäni käsittelin. - Opinnäytetyöhön liittyy 1 teososa (CD-äänilevy).

Orkesterityön haasteet : ihanteellinen orkesterikoulutus jousisoittajan näkökulmasta

Opinnäytetyössä käsitellään orkesterisoittoa ja sen koulutusta sekä ammattilaisten että opiskelijoiden näkökulmien pohjalta. Varsinkin käytännön orkesterityöstä kertovat luvut tarjoavat ajankohtaista tietoa orkesterityön haasteista ja vaatimuksista sekä tuleville muusikoille että muille asiasta kiinnostuneille. Tämän lisäksi työ on kohdistettu orkesterikoulutuksen parissa työskenteleville henkilöille. Työ perustuu kahden orkesterimuusikon ja kahden kapellimestarin asiantuntijahaastatteluihin sekä aiheesta kirjoitettuihin artikkeleihin ja opinnäytetöihin. Punaisena lankana työssä on orkesterikoulutuksen kehittämisen tarve. Vastavalmistuneelle opiskelijalle on suuri haaste selvitä ensimmäisistä vuosista ammattiorkesterissa, jossa vallitsee nopea työtahti, mikäli orkesterityöskentelyyn ei ole valmistautunut monipuolisesti jo ammattiopintojen aikana. Työn tarkoituksena on esittää ehdotuksia ja ideoita orkesterikoulutuksen kehittämiseksi ja herättää keskustelua orkesterikoulutuksesta. Työ luo näin siltaa orkesterisoiton ammattiopintojen ja työelämän välille.

Osaamisen vahvistuminen fysioterapiaosastolla oppivan organisaation ja yhteistoiminnallisen oppimisen viitekehyksessä

Työyhteisöt muuttuvat yhteiskunnan mukana. Sosiaalisesti jaetusta osaamisesta ja tiedon hallitsemisesta on tullut yhä tärkeämpää. Työtä, työyhteisöjä ja organisaatioita voidaan kehittää tietoisen oppimisen näkökulmasta. Tiedon rakentumista sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta voidaan lähestyä kollaboratiivisen, yhteistoiminnallisen oppimisen näkökulmasta, jolla tarkoitetaan sitä miten rajatun yhteisön jäsenet rakentavat yhteistä ymmärrystä oppimisen kohteena olevasta ilmiöstä. Oppivassa organisaatiossa osaamisen vahvistuminen voi tapahtua käytännössä käynnistämällä oman toiminnan yhteistoiminnallinen kehittäminen. Tämän kehittämis- ja opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää yhteistoiminnalliseen oppimiseen ja ongelmanratkaisuun perustuva toimintatapa, joka toimii fysioterapiaosaston osaamisen vahvistumisen apuna oppivan organisaation viitekehyksessä. Kehittämistyö toteutettiin toimintatutkimuksena. Tutkimukseen osallistuivat työyhteisössä työskentelevät fysioterapeutit ja liikunnanohjaajat. Aineisto kerättiin kahdella teemoitetulla kyselyllä ja kahdella teemamuotoista ryhmähaastattelua mukailevalla haastattelulla. Kysely- ja haastatteluaineistot analysoitiin sisällönanalyysillä. Yhteistoiminnallisessa oppimisessa on kysymys uudenlaisesta ammatillisesta kulttuurista. Työyhteisössä tapahtuvat muutokset edellyttävät yhteisiä ammatillisia keskusteluja ja pohdintoja. Se on kasvua sosiaalisesti vastuulliseen ryhmän jäsenyyteen, jossa jokainen antaa oman panoksensa ja koettu vastuu on yhteinen ja jaettu. Tämän kehittämis- ja opinnäytetyön tulosten perusteella fysioterapiaosaston työntekijöiden mielestä yhteistoiminnallisen toimintatavan käyttämistä osaston toiminnan kehittämisessä tuki se, että työyhteisössä toimivat näkivät työnsä positiivisena haasteena, arvostivat toisiansa ja heillä oli hyvä keskinäinen luottamus. Toimintatapaa tukevana pidettiin myös sitä, että esimerkiksi asiakastyytyväisyys ja siitä huolehtiminen katsottiin olevan jokaisen vastuulla yhteisöllisesti ja yksilöllisesti. Saatua tietoa voidaan hyödyntää muun muassa kehittämis- ja kasvutarpeita havainneissa työyhteisöissä, sillä työympäristöllä ja organisaation ilmapiirillä on keskeinen merkitys osaamisen kehittämisessä ja soveltamisessa. Se voi rohkaista ammatilliseen uusiutumiseen ja innovatiivisuuteen.

Musiikin kehittämis- ja opetussuunnitelma Seinäjoen Kansalaisopistoon

Tämän opinnäytetyön lähtökohtana on ollut musiikinopetuksen kehittämis- ja opetussuunnitelman puuttuminen Seinäjoen Kansalaisopistosta. Työn alkuosassa käydään läpi pääpiirteittäin vapaan sivistystyön historia ja Laki vapaasta sivistystyöstä. Seinäjoen Kansalaisopiston musiikin opetusta tarkastellaan elinikäisen oppimisen, eettisyyden ja indoktrinaation näkökulmista. Musiikin opetus- ja oppimiskäsitykset sekä opettajan kompetenssi ovat myös keskeisiä asioita kehitettäessä Seinäjoen Kansalaisopiston musiikin opetusta. Seinäjoen Kansalaisopistossa musiikkiaineissa opiskeli lukuvuonna 2006-2007 yli 800 opiskelijaa. Solistista opetusta annettiin pianossa, laulussa, viulussa ja huilussa. Ryhmäopetusta annettiin harmonikan ja pelimanniharmonikan soitossa, kitaran soitossa, rummuissa, viulun soitossa, kuorolaulussa sekä vauva-äiti/vanhempi - ja erityismusiikkiryhmille (erityislapset, ikäihmiset, erityisaikuiset), kansanmusiikki- ja pelimanniyhtyeille. Seinäjoen Kansalaisopistossa musiikin kehittämis- ja opetussuunnitelmaa varten tehtiin kaksi kyselytutkimusta: erikseen musiikin opiskelijoille ja musiikin opettajille. Niissä selvitettiin opiskelijoiden ja opettajien toiveita ja tarpeita kansalaisopiston musiikin opetuksessa. Tutkimus on määrällinen, ja tulokset antoivat Seinäjoen kansalaisopiston musiikin opetuksen kehittämiselle tietoa, jonka pohjalta opetussuunnitelma on mahdollista laatia. Opettajille suunnattu kysely tuotti keskeisiä tuloksia: kansalaisopiston hallinnolliset palvelut opettajille koettiin tasokkaiksi, mutta opetustuntien toivottiin olevan pidempiä; lisäksi täydennyskoulutustarvetta oli yli puolella vastanneista. Hyvän opettajuuden tärkeimmiksi elementeiksi opettajat kokivat kannustavuuden, hyvät vuorovaikutustaidot, ohjaavan ja rakentavan suhtautumisen sekä hyvän tilannetajun. Opiskelijoille suunnattu kysely osoitti, että heidän mielestään opetus on tasokasta ja opettajat ammattitaitoisia sekä innostavia. Opiskelijat kokivat solististen aineiden oppitunnit liian lyhyiksi. Opiskelun kannustimiksi opiskelijat totesivat musiikista saadun ilon, itsensä kehittämisen ja uuden oppimisen halun sekä musiikin sopivuuden vapaa-ajan harrastukseksi. Musiikkikurssien yleisarvio oli hyvä, hinta-laatu-suhde erinomainen ja opiskelijat kokivat saavansa myös tarpeeksi palautetta. Opetussuunnitelma voi palvella musiikinopettajia opetuksen kehittämisessä, suunnittelussa ja toteuttamisessa ilman, että sen tarvitsee viedä opettajien itsenäisyyttä. Opiskelijoita halutaan tukea musiikin opiskelussa siten, että heille luodaan hyvä oppimisympäristö ja tarvittaessa heille laaditaan henkilökohtainen opetussuunnitelma yhteistyössä opettajan kanssa. Seinäjoen Kansalaisopisto pyrkii tulevaisuudessa tarjoamaan aiempaa paremmin kysyntää vastaavaa musiikinopetusta niin aikuisille harrastajille kuin myös nuorille ja lapsille.

Narratiivin käyttöliittymä verkkosivulla

Verkkosuunnittelussa vallitsee käytettävyyden osalta tiettyjä sääntöjä ja käytöntöjä, jotka liittyvät yksinkertaistamiseen, typistämiseen ja selkeyttämiseen. Yleisenä tavoitteena ja ihanteena on rakentaa verkkosivut nopeasti selailtaviksi ja helppolukuisiksi, sillä usein sivujen tarkoitus on tarjota käyttäjälleen informaatiosisältöä. Opinnäytetyön aiheena on sekä taiteellisten ja teknisten arvojen yhdistäminen suunnitteluprosessissa. Työtä voi käyttää oppaana siihen, miten tarina pitäisi ottaa huomioon käyttöliittymää suunnitellessa, sillä sisältö sanelee toteutuksen arkkitehtuurin. Työ käsittelee myös verkkotekstin erikoispiirteitä, mitä kannattaa ottaa huomioon tarinallista tekstiä verkkoon tuotettaessa, sillä verkkoselain ei toimi kuin kirja tai kuten sähköinen ekirja. Verkkonarratiivi, tai dramaattinen hyperteksti pitäisi jo suunnittelun alkuvaiheessa ymmärtää paitsi omaksi kerronnan lajikseen, myös sen välineeksi. Opinnäytetyöni on monimuototyö, jonka teososana on kirjoittamani ja suunnittelemani kuusiosainen englanninkielinen tarina Stranded. Olen kirjoittanut teoksen verkossa esittämistä varten ja käytän teososaa muutaman esimerkkiteoksen yhteydessä esittämään havaintoja tarinankerronnan mahdollisuuksista verkkoselaimessa. Tavoitteeni oli työn kirjallisessa osassa löytää ja esittää parhaimpia esitystapoja narratiivista tekstiä verkkoselaimessa. Tätä kirjoittaessani olen ajatuksissani yhdistellyt ajatuksia digitaalisen tekstin teoreettisista ominaisuuksista ja käytännöllisiä näkökulmia sähköisen tarinan esittämiseen.

Asbestin tunnistaminen keinonenällä

Asbesti on yleisnimike kuitumaisille silikaattimineraaleille. Sillä on monia hyviä ominaisuuksia. Siksi sitä on käytetty useisiin eri käyttötarkoituksiin jo yli 4 000 vuoden ajan. Sisäänhengitettynä asbesti aiheuttaa kuitenkin vakavia terveyshaittoja, mm. asbestoosia, keuhkosyöpää ja mesotelioomaa. Vuosina 1918-1988 Suomessa käytettiin asbestia 300 000 tonnia. Yleisintä käyttö oli 1960-70-lukujen vaihteessa. Sairauksien viive altistumisesta on 10-40 vuotta. Sairauksien esiintyminen onkin nyt suurimmillaan. Suurin osa sairauksista on hyvänlaatuisia keuhkopussin paksuuntumia eli plakkeja. Vuosittain asbestin aiheuttamiin sairauksiin, etupäässä syöpiin, kuolee Suomessa noin 100 ihmistä. Yhteensä altistuneita arvellaan olevan 250 000. Heistä elossa on noin 50 000. Vaarallisuutensa vuoksi asbestin käyttö on useissa maissa kielletty, mutta maailmalla sitä käytetään edelleen suuria määriä. Suomessa asbestin käyttöä rajoitettiin jo 1970-luvulla. Pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta täyskielto tuli voimaan 1.1.1994. Suomessa asbestia esiintyy edelleen vanhoissa rakennuksissa. Asbestipurkutyö on luvanvaraista. Asbestitöissä on huolehdittava siitä, että kukaan ei altistu asbestille. Asbestipitoisen materiaalin tunnistaminen silmämääräisesti on vaikeaa. Materiaali luokitellaan asbestipitoiseksi, jos siinä on asbestia yli 1 painoprosenttia tai jos sitä voidaan pölyävyytensä takia pitää vaarallisena. Asbestipitoisen materiaalin kartoituksessa voidaan käyttää rakennussuunnitelmia, vanhoja asiakirjoja kuten urakoitsijan laskuja sekä tuntemusta rakennusajan yleisistä rakennustavoista. Varmuus saadaan kuitenkin vain tutkimalla materiaali esimerkiksi laboratoriokokeissa. Tässä diplomityössä on pyritty selvittämään, voidaanko asbesti tunnistaa ChemPro 100 -keinonenällä. Laite perustuu ioniliikkuvuusspektrometriaan eli eri yhdisteiden erilaiseen liikkuvuuteen kaasumaisessa väliaineessa. Menetelmä on nopea ja yksinkertainen. Tutkimusta varten hankittiin asbestipitoisia materiaaleja, joista saatuja tuloksia vertailtiin toisiinsa. Nykyiset asbestintunnistusmenetelmät ovat monimutkaisia ja hitaita. Jos keinonenä pystyttäisiin kouluttamaan tunnistamaan asbestimateriaali, helpottaisi se asbestikartoituksen tekemistä.