Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma : Kemijokivarren kylät: Kostamo, Oinas, Arvospuoli, Tapionniemi, Vuostimo, Kiemunkivaara–Autioniemi ja Saunavaara

Luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen (LUMO) yleissuunnittelu on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama valtakunnallinen hankekokonaisuus, jonka tarkoituksena on parantaa maaseutuympäristöjen vesistönsuojelua sekä auttaa arvostamaan, säilyttämään ja palauttamaan luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta tärkeitä kohteita. Kemijokivarren kylät valikoituivat suunnittelualueeksi, koska kylissä on useita aktiivitiloja sekä halu hoitaa kaunista kulttuuri- ja kylämaisemaa. Kemijoki on myös kuuluisa tulvaniityistään. Lisäksi alueella on jo ennestään lukuisia maatalouden ympäristötuen erityistukisopimuksia. Tässä suunnitelmassa kartoitetut kohteet vaihtelevat jokivarsien rehevistä tulvaniityistä vanhoihin hakamaihin ja metsälaitumiin. Vesistönsuojelun näkökulmasta pelloilta tapahtuvaa huuhtoumaa voidaan merkittävästi pienentää hoitamalla nykyiselläänkin varsin leveitä reunavyöhykkeitä sekä vanhoja säännöstelyn myötä vettyneitä tulvapeltoja ja -niittyjä, joiden kautta vedet valuvat Kemijokeen. Luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävimmän kokonaisuuden muodostavat Kemijoen saarien tulvaniityt ja rantapeltojen reunavyöhykkeet. Kemijoen rehevät säännöstelyn myötä veden vaivaamiksi jääneet, tulvaniittyihin rajautuvat alueet sekä pienet sivujoet rehevine lahdelmineen ovat myös linnustollisesti merkittäviä kohteita. Lisäksi hoidetut tulvaniityt pidättävät osaltaan yläpuolisilta valuma-alueilta tulevaa ravinnekuormaa. Suunnitelmaan valittiin 69 kohdealuetta, joista suurin osa on muodostettu yhdistämällä useampia erillisiä tai luontotyypiltään erilaisia kohteita. Kohteiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 260 ha. Pinta-alat vaihtelevat aarien ketolaikuista useiden hehtaarien tulvaniittyihin. Perinnebiotooppien yhteispinta-ala on noin 200 ha. Valtaosa perinnebiotoopeista sijoittuu saarien ja rantojen tulvavyöhykkeelle, missä kevättulvat ovat ylläpitäneet niittykasvillisuutta perinteisen maankäytön loppumisen jälkeenkin. Suunnitelma tehtiin yhteistyössä kyläyhdistysten, maanviljelijöiden ja asukkaiden kanssa. Pensoittuneiden jokivarsien ja kylien viljelysmaisemien avaamiseksi tarvitaan nyt aktiivisia hoitotoimia. Kemijärvellä ja Pelkosenniemellä on erinomaisia maisemanhoitajia nauta-, hevos- ja lammastiloilla. Tässä yleissuunnitelmassa esitetyille kohteille voidaan hakea perinnebiotooppien hoitoon sekä luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseen tarkoitettuja maatalouden ympäristötuen erityistukimuotoja. Tulvaherkille tai kalteville vesistöön rajautuville peltoalueille voi hakea suojavyöhykkeiden perustamiseen ja hoitoon tarkoitettua erityistukea tai hoitaa jo olemassa olevia reunavyöhykkeitä.

Investointilaskelmien merkitys pienissä ja keskisuurissa yrityksissä -tapaustutkimus

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mikä merkitys investointilaskelmilla on kohdeyrityksen investointipäätöksen teossa ja miten epävarmuus investointilaskelmissa voidaan ottaa huomioon. Tutkimus perustuu kvalitatiivisiin eli laadullisiin tutkimusmenetelmiin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys käsittelee investointilaskelmien tuottamaa informaatiota ja millä perusteella yritykset valitsevat investointilaskentamenetelmän yritykseen. Empiirisen osuuden tiedonhankinnassa hyödynnettiin tapaustutkimusta. Tutkimus osoitti, että kohdeyrityksessä koetaan tärkeäksi analysoida investointihankkeita eri arviointimenetelmillä. Yrityksellä on halu kehittää investointilaskentaa perinteisen takaisinmaksuajan menetelmän rinnalle. Myös herkkyysanalyysin merkitys nousi esille.

Henkilöstö vastuullisuuden tuottajana ja viestijänä: Finnairin esimiesten näkökulma

Yhteiskuntavastuuasiat kasvattavat jatkuvasti merkitystään yritysten liiketoiminnassa. Sidosryhmien kasvaneen kiinnostuksen myötä myös kriittisyys yritysten vastuullisuutta kohtaan on lisääntynyt. Jotta yritys voi uskottavasti vahvistaa mainettaan vastuullisena toimijana, on henkilöstö keskeisessä asemassa viestin eteenpäin viemisessä. Henkilöstö viestii yrityksen vastuullisuudesta ulkoisille sidosryhmille epävirallisesti muun muassa word of mouth -tiedon kautta. Tämän tiedon laatuun vaikuttavat muun muassa henkilöstön hyvinvointi, yrityksen sisäinen viestintäkulttuuri sekä yhteiskuntavastuutyön tila. Nämä teemat kuvastavat tälle tutkimukselle keskeisiä osa-alueita, eli ympäristövastuuta sekä vastuuta henkilöstöstä. Sen lisäksi, että henkilöstö toimii vastuullisuuden viestijänä, levittää se tietoa yrityksen vastuullisuuden tilasta myös toiminnallaan, eli toimii vastuullisuuden tuottajana. Henkilöstön mahdollisuuksiin tuottaa vastuullisuutta jokapäiväisessä työssään vaikuttavat suuresti yrityksen johtamiskäytännöt, varsinkin osallistaminen. Osallistavassa yrityskulttuurissa henkilöstöä aktivoidaan toimimaan oma-aloitteisesti ja rohkaistaan antamaan palautetta. Tätä kautta henkilöstön päätösvalta lisääntyy, ja sen kautta sitoutuminen yritykseen ja oman työn laatuun vahvistuu. Osallistaminen on prosessi, jonka onnistuminen edellyttää molemminpuolista luottamusta henkilöstön ja johdon välillä. Yrityksen tehtävänä on tarjota henkilöstölle ne resurssit, joiden avulla vastuullisuuden tuottaminen työssä mahdollistuu, ja henkilöstön tulee valjastaa nämä resurssit käyttöön. Keskeisessä osassa prosessia on avoin ja rehellinen viestintäkulttuuri, jonka kautta yrityksen arvot välittyvät henkilöstölle. Jos henkilöstö voi hyvin ja pystyy osallistumaan yrityksen vastuullisuuden tuottamiseen ja toteuttamiseen, vahvistuu myös henkilöstön rooli viestinviejänä. Ympäristövastuu sekä vastuu henkilöstöstä ovat vahvasti esillä case-yritykseni Finnair Oyj:n toiminnassa. Henkilöstön rooli vastuullisuuden tuottajana ja viestijänä on tunnistettu, ja osallistamista on pyritty toiminnassa lisäämään. Viestintäkulttuurin avoimuus on tärkeä kehityskohde, ja tätä kautta viestinnän kahdensuuntaisuutta on korostettu. Finnairissa yhteiskuntavastuu on varsinkin ympäristövastuun kautta vahvasti mukana strategiassa, mutta yhteiskuntavastuun eri osa-alueiden keskinäinen tasapainottaminen on vielä kesken. Meneillään oleva rakenne- ja kulttuurimuutos vaikuttaa tutkimusasetelmaan, ja tuo omat haasteensa varsinkin henkilöstövastuun toteuttamiselle.

Laatuinstrumenttien käyttö organisaatioissa : standardit, sertifikaatit, laatupalkintokriteerit ja –kilpailut

Yritykset ja muut organisaatiot voivat käyttää laadunkehittämistyössään erilaisia metodeja ja kehittämisvälineitä. Kyseeseen voivat tulla niin laatustandardit ja laajat itsearviointimenetelmät kuin suppeammat laatutyön kehittämisen välineet. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää miten laajoja laatutyön kehittämiskeinoja käytetään organisaatioissa ja millaisia kokemuksia niistä on saatu. Laajoiksi kehittämiskeinoiksi on rajattu ensinnäkin standardeihin perustuva integroitu toiminnanohjausjärjestelmä (laatu-, ympäristö- ja työterveysjärjestelmä) joko koko laajuudessaan tai suppeammin sekä laatupalkintokriteerit (esim. EFQM) kokonaisvaltaisina laadun kehittämismalleina, ja toiseksi standardoitujen järjestelmien sertifiointi ja laatupalkintokilpailuihin osallistuminen. Ensin mainitut on nimetty sisäisiksi laatuinstrumenteiksi ja viimemainitut ulkoisiksi laatuinstrumenteiksi. Vastauksia on haettu seuraaviin kysymyksiin: laatutyön eteneminen ja periaatteet organisaatiossa sekä näkemykset ja kokemukset laatuinstrumenteista organisaatioissa. Tutkimusmetodina käytettiin tapaustutkimusta, joka kohdistui neljään laatutyössään eri vaiheissa olleeseen organisaatioon. Tutkimuksen johtopäätöksenä korostui laatuinstrumenttien rooli strategisina välineinä ja siten ylimmän johdon sitoutumisen suuri merkitys. Vahvat sisäiset muutosvoimatekijät päämotivaationa näyttäisivät olevan terveen laadunkehittämistyön ja laatuinstrumenttien käyttöönoton ja käytön kannalta olennaisempia kuin ulkoiset tekijät. Johdon tahtotilan läpiviemisessä laatuinstrumenttien avulla systemaattisesti organisaatioon korostui viestintä ja käytetty terminologia. Organisaation oppimisprosesseissa korostui implisiittisen (hiljaisen) tiedon saaminen eksplisiittiseksi ja keskusteleva ote instrumenttien jalkauttamisessa organisaatioon. Kahden sisäisen instrumentin yhteiskäytöllä havaittiin olevan toistaan vahvistava vaikutus, kun niiden strateginen tai toimintafilosofinen rooli oli löydetty. Sisäisiä laatuinstrumentteja käytettäessä on haasteena saada johtamisen välineistä missio, visio, strategia ja arvot mukaan. Aineisto antaa viitettä, että haasteeseen vastaa laatupalkintokriteeristö (EFQM) paremmin kuin standardijärjestelmä. Laadunkehittäminen voi edetä pitkälle pelkillä sisäisillä instrumenteilla. Ulkoisilla instrumenteilla, kuten järjestelmien sertifioinnilla, voidaan laadunkehittämisprosessia vahvistaa ja jossain määrin hankkia myös imagohyötyä.

Joroisten Kolman ja Kotkatharjun pohjavesialueiden suojelusuunnitelma

Suojelusuunnitelma on laadittu Kolman ja Kotkatharjun pohjavesialueille EAKRosarahoitteisen hankkeen nimeltään Pohjavesien suojeluohjelma, Itä-Suomi yhteydessä. Kolman pohjavesialueella on käytössä Kalalammen vedenottamo. Kotkatharjun pohjavesialueen Valvatuksen vedenottamo toimii varavedenottamona. Kotkatharjun pohjavesialue on luokiteltu vesipuitedirektiivin mukaiseksi selvityskohteeksi. Pohjaveden kemiallista tilaa ei voida tiedon puutteen vuoksi vielä arvioida. Pohjaveden laatu tulee selvittää Jormetin ja VT5 välillä sekä vanhoilla kunnostetuilla kaatopaikan ja lietealtaan alueella. Kolman pohjavesialue ei ole luokiteltu selvityskohteeksi tai riskialueeksi. Kolman pohjavesialueella on yksi voimassa oleva lupa, jonka mukaan soraa ja hiekkaa voidaan ottaa 60 000 m3. Lisäksi 40 000 m3 lupa on myönnetty ja se on parhaillaan lupaprosessissa. Kotkatharjun pohjavesialueella valtatie 5:n (vanha ja uusi linjaus) ympärillä on erittäin runsaasti maa-ainestenottoa. Tämän hetkisten soranottolupien (7 kpl) mukaisesti alueella voidaan ottaa soraa 1 040 000 m3. Uusia maa-ainestenottoalueita, asfalttiasemia tai murskausasemia ei pidä perustaa luonnontilaisille alueille. Vedenottamoiden tai tutkittujen vedenottoalueiden lähisuoja-alueilla ei tule suorittaa lainkaan maa-ainestenottoa. Pohjavesialueilla suojakerrokseksi tulisi jättää vähintään 4 metriä ja muodostumisalueella 4-6 metriä. Ottoalueilla on seurattava pohjaveden pintaa ja laatua. Vanhat maa-ainestenottoalueet tulee kunnostaa ja maisemoida. Uusi maisemointisuunnitelma VT5 uuden linjauksen ympäristöön Joroisten Kotkatharjun alueelle tulisi laatia. Arvioidun alueen suuruus on noin 20 hehtaaria. Kaavoituksessa on huomioitava se, että riskitoimintoja ohjataan pohjavesialueiden ulkopuolelle tai määrätään toiminnallisia rajoituksia. Golfkentän laajennusta ei tule tehdä keskeiselle pohjaveden muodostumisalueelle. Suojelusuunnitelmien yhteydessä laadittiin toimenpideohjelmat, joissa esitetään toimenpidesuositukset toiminnoittain, joissa esitetään vastuutahot, valvontavastuutahot ja aikataulut. Toimenpideohjelmia seurataan ja päivitetään vuosittain. JJR (Juva, Joroinen, Rantasalmi) teknisen toimen johdon tulisi olla seurantaryhmän koollekutsuja. Suojelusuunnitelmien seurantaryhmät ja vesienhoitosuunnitelmien työryhmät voidaan yhdistää. Suunnitelma tulisi käsitellä Joroisten kunnanvaltuustossa.

Turun Kakolanmäki 2025 - Kakolanmäen historiallisen vankila-alueen jatkokäyttö ja sen erilaiset tulevaisuuskuvat ja -toiveet

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella Turun kaupungin Kakolanmäen vankila-alueen tulevaisuutta ja jatkokäyttöä. Kakolanmäellä sijatsee kolme vankilaa – keskusvankila eli Kakola, lääninvankila ja vankimielisairaala – sekä työntekijöiden asumuksia. Vankilan vanhimmat rakennukset ovat vuodelta 1853. Vankila oli toiminnassa aina vuoteen 2007 asti, jolloin Kakolanmäki tyhjeni ja vangit siirrettiin uuteen paikkaan. Koko vankilamäki on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö ja museoviraston suojelema. Rakennusten ja Kakolanmäen uudesta käytöstä on puhuttu paljon. Kakolanmäelle on kaavoitettu uudisrakennuksia asuinkäyttöön, ja myös vankilarakennuksille on pohdittu uutta käyttöä. Varmoja suunnitelmia vanhojen rakennusten uusiokäytöstä ei ole tehty vielä, eikä uudisrakentamista aloitettu syksyllä 2012. Tutkimuksen tarkoituksena on pohtia, mitä käyttöä vanhoihin rakennuksiin voisi tulla ja millaiseksi Kakolanmäen alueen toivottaisiin kehittyvän. Tutkimuksen metodina käytän tulevaisuudentutkimuksen Delfoi-paneelia, jossa vastaajat kertovat mielipiteensä Kakolanmäen tulevaisuudesta. Vastauksista nousi esiin erilaisia teemoja, joita käsittelen työssäni. Delfoi-vastaajat kokivat Kakolanmäen tärkeänä osana Turun kaupunkikuvaa ja turkulaista identiteettiä. Kakolanmäen toivottiin pysyvän kaupunkilaisille avoimena tilana, jotta ihmiset voisivat hyödyntää alueella sijaitsevaa puistoa sekä tutustua vankilarakennuksiin. Vastaajat toivat esiin, että alueen monipuolinen käyttö on tärkeää ja alueelle pitäisi saada niin kulttuuritoimintaa kuin kaupallista käyttöä. Matkailukäytössä toivottiin Kakolanmäen pitkän historian hyödyntämistä. Uhkakuvana nähtiin “Turun tauti” – vanhojen rakennusten purkaminen uusien, rumina pidettyjen rakennusten tieltä – ja suunnittelijoiden pelättiin tuhoavan alueen nykyisen ilmeen. Pelkona oli myös, että Kakolanmäkeä hyödynnetään liikaa vain kaupallisuuden ehdoilla, samalla unohtaen kulttuuri ja alueen historia. Kakolanmäki linkittyy osaksi kaupunkisuunnittelua. Historiallisille tiloille on usein keksitty uutta käyttöä vanhan käyttötarkoituksen poistuttua; alueen arvo on noussut ja tiloihin on saneetattu kulttuuritiloja tai asuntoja. Kakolanmäen kohdalla on käyty keskustelua siitä, kenellä on oikeus suunnitella ja hyödyntää kaupunkitilaa sekä tuoda mielipiteensä esiin.

Hiljaisen tiedon siirtämisen prosessi mentoroinnissa – näkökulmana kognitiivinen oppipoikamalli

Hiljainen tieto muodostaa organisaatioiden keskeisen kilpailutekijän, sillä sitä on vaikea kopioida. Hiljaista tietoa pyritään siirtämään erilaisia osaamisen kehittämisen menetelmiä hyödyntäen. Tässä tutkielmassa tutkitaan, miten hiljaista tietoa siirretään mentoroinnissa. Mentorointiin liittyvissä tutkimuksissa ei ole tutkittu sitä vuorovaikutukseen perustuvaa prosessia, jonka aikana hiljaista tietoa siirretään mentorilta aktorille. Tämä tutkielma toi lisää tietoa tähän tutkimusaukkoon. Tutkielman teoreettisessa osiossa esiteltiin kolme näkökulmaa, jotka muo-dostivat tutkielman viitekehyksen: hiljainen tieto ja sen siirtäminen, mentorointi sekä kognitiivinen oppipoikamalli. Tutkimusmenetelmänä käytettiin fenomenografista tapaustutkimusta. Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat neljä mentori-aktori –paria, joita haastateltiin teemahaastattelulla. Empiiriset tulokset osoittivat, että hiljaisen tiedon siirtäminen mentoroinnissa tapahtui kognitiivisen oppipoikamallin vaiheita hyödyntäen. Kaikki kognitiivisen oppipoikamallin vaiheet esiintyivät mentorointiprosessissa. Siirrettävässä hiljaisessa tiedossa näyttäytyivät tiedon toiminnallinen, situationaalinen ja sosiaalinen luonne. Keskeisimmiksi hiljaisen tiedon siirtämisen menetelmiksi osoittautuivat mentorin läsnäolo, kuuntelu, kysymysten tekeminen ja aktorin oivalluttaminen. Tutkielman keskeisenä tuloksena ja toimenpide-ehdotuksena esitettiin hiljaisen tiedon siirtämisen malli mentoroinnissa, joka kehitettiin tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen ja tutkimuksesta saatujen tulosten pohjalta.

Suomenlahdelta Laatokalle - ja takaisin

Kirjallisuusarvostelu

Kasvatus ja koulutus Suomessa keskiajalta 2000-luvulle

Kirjallisuusarvostelu

Tuhannen ja yhden yön tositarinoita

Kirjallisuusarvostelu

Tieliikenteen alueellinen häiriönhallintasuunnitelma : Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu

Tammikuussa 2012 Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun viranomaisille pidettiin seminaari tieliikenteen häiriönhallinnasta. Seminaarissa esiteltiin sisäasiainministeriön ja liikenne- ja viestintäministeriön yhteisen hankeryhmän työstämää toimintamallia tieliikenteen häiriötilanteisiin. Seminaarin tuloksena sovittiin, että valtakunnallisen toimintamallin jalkauttamisen tueksi laaditaan alueellinen tieliikenteen häiriönhallintasuunnitelma, jossa tarkennetaan toimintamallia alueellisilla toimintaympäristön ja operatiivisen toiminnan erityispiirteillä. Tavoitteena on tukea tiellä tapahtuneen liikenneonnettomuuden pelastustoimia ja onnettomuudesta aiheutuvan häiriön poistoa sekä tiedottamista ja liikenteen ohjausta. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueellisen häiriönhallintasuunnitelman laatimiseksi toteutettiin neljä alueellista työpajaa. Työtä ohjasi alueellisista viranomaisista muodostettu ohjausryhmä. Työn tuloksena voidaan todeta, että toimintamalli ei olennaisesti poikkea nykyisestä toimintatavasta. Toimintamalli selkeyttää tieliikennekeskuksen roolia tieliikenteeseen liittyvän tiedon solmukohtana ja kokonaiskuvan hallitsijana. Tieliikennekeskuksen roolina on ylläpitää häiriötilanteen tilannekuvaa tien liikennöitävyyden näkökulmasta. Työpajoissa esille nousseiden asioiden osalta ohjausryhmässä sovittiin jatkotoimenpiteistä, jotka kohdistuvat häiriötilanteen tilannekuvaan, liikenteen ohjaukseen häiriötilanteessa, häiriötilanteen purkamiseen, liikenteen häiriöhallinnan harjoitteluun, myrsky- ja tulvatilanteisiin, katuverkon häiriönhallintaan, suunnitelmien hallintaan sekä yhteydenpitoon ja seurantaan. Tämä suunnitelma ja suunnitelmaan liittyvä esittelyaineisto toimii ohjeena valtakunnallisen toimintamallin jalkauttamisessa organisaatioiden sisällä ja jatkotoimenpiteiden eteenpäin viemisessä toimijoiden välisenä yhteistyönä. Jokainen organisaatio vastaa toimintamallin jalkauttamisesta sisäisesti.

Tuotantokustannusten määrittely ja kohdistaminen tuotteille

Työn tavoitteena on suunnitella yritykselle uuden tuotantokustannusten laskentamallin toteutusperiaatteet. Nykyisessä tuotantokustannusten laskentamallissa tietojen luotettavuus ja totuudenmukainen kustannusten kohdistaminen tuotteille nähtiin haasteellisena. Uuden laskentamallin kehittäminen edellyttääkin nykyisen laskentamallin puutteiden selvittämisen. Uuden laskentamallin suunnittelu nähtiin yrityksessä erittäin tarpeellisena. Työssä on käytetty konstruktiivista tutkimusmenetelmää ja aineistona on hyödynnetty kustannuslaskennan kirjallisuuden, artikkeleiden ja opinnäytetöiden lisäksi yrityksen omaa materiaalia sekä henkilöstön haastatteluita. Työn tuloksena voidaan todeta yrityksen tarvitsevan uuden tuotantokustannusten laskentamallin nykyisen laskentamallin tilalle. Nykyisessä laskentamallissa käytettävät laskentaperiaatteet eivät ole hyvällä tasolla. Uudet laskennan toteutusperiaatteet tuovat selkeyttä ja ymmärrettävyyttä laskentaan. Näiden avulla pystytään tarkkailemaan tuotteiden tuotantokustannuksia tarkemmalla tasolla. Tämä auttaa toiminnan kehittämisessä ja parantaa tiedon käytettävyyttä myös päätöksentekotilanteissa. Uuden mallin periaatteiden toimivuus testataan alustavasti muutamilla tuotteilla. Työssä käsiteltävä malli on vain osa yrityksen tuotekustannuslaskentaa, joten tarkempien tuotekohtaisten kustannusten aikaansaamiseksi yrityksen tulisi tarkentaa koko tuotelaskentamallia.

Tuulivoima; kehitys, investoinnit ja työllisyys Suomessa

Tuulivoimalla on pitkä historia. Tuulivoima soveltuu nykyajan energiantuotantoon. Suunniteltaessa ja rakennettaessa uusia tuulivoimaloita on tunnettava tuulisuuteen vaikuttavat tekijät samoin kuin tuulivoimalan sijoituspaikalla on tehtävä perusteelliset tuu-liolosuhdemittaukset. Nykyisellä sähkön hinnalla tuulivoimalat eivät ole täysin kilpailukykyisiä, joten niitä on tuettava. Tukimuotoja on monia. Suomessa pääasiallinen tukimuoto on syöttötariffi. Vallitseva politiikka on ratkaisevassa asemassa luotaessa tukijärjestelmiä tuulivoimalle. Suomessa tehtävät tuulivoimainvestoinnit ovat kasvussa. Tuulivoimaan liittyy niin hyviä kuin huonoja puolia. Huonot puolet ovat ratkaistavissa. Päästökaupan kannalta on tuulivoima yksi keino alentaa kasvihuonekaasuja ilmakehässä. Tuulivoiman osuuden kasvattaminen sähköntuotannossa luo työpaikkoja Suomeen ja luo vientimahdollisuuksia ulkomaille. Tuulivoimalla on valoisa tulevaisuus.