Ensuring the efficient utilization of Business Intelligence

In recent years, chief information officers (CIOs) around the world have identified Business Intelligence (BI) as their top priority and as the best way to enhance their enterprises competitiveness. Yet, many enterprises are struggling to realize the business value that BI promises. This discrepancy causes important questions, for example: what are the critical success factors of Business Intelligence and, more importantly, how it can be ensured that a Business Intelligence program enhances enterprises competitiveness. The main objective of the study is to find out how it can be ensured that a BI program meets its goals in providing competitive advantage to an enterprise. The objective is approached with a literature review and a qualitative case study. For the literature review the main objective populates three research questions (RQs); RQ1: What is Business Intelligence and why is it important for modern enterprises? RQ2: What are the critical success factors of Business Intelligence programs? RQ3: How it can be ensured that CSFs are met? The qualitative case study covers the BI program of a Finnish global manufacturer company. The research questions for the case study are as follows; RQ4: What is the current state of the case company’s BI program and what are the key areas for improvement? RQ5: In what ways the case company’s Business Intelligence program could be improved? The case company’s BI program is researched using the following methods; action research, semi-structured interviews, maturity assessment and benchmarking. The literature review shows that Business Intelligence is a technology-based information process that contains a series of systematic activities, which are driven by the specific information needs of decision-makers. The objective of BI is to provide accurate, timely, fact-based information, which enables taking actions that lead to achieving competitive advantage. There are many reasons for the importance of Business Intelligence, two of the most important being; 1) It helps to bridge the gap between an enterprise’s current and its desired performance, and 2) It helps enterprises to be in alignment with key performance indicators meaning it helps an enterprise to align towards its key objectives. The literature review also shows that there are known critical success factors (CSFs) for Business Intelligence programs which have to be met if the above mentioned value is wanted to be achieved, for example; committed management support and sponsorship, business-driven development approach and sustainable data quality. The literature review shows that the most common challenges are related to these CSFs and, more importantly, that overcoming these challenges requires a more comprehensive form of BI, called Enterprise Performance Management (EPM). EPM links measurement to strategy by focusing on what is measured and why. The case study shows that many of the challenges faced in the case company’s BI program are related to the above-mentioned CSFs. The main challenges are; lack of support and sponsorship from business, lack of visibility to overall business performance, lack of rigid BI development process, lack of clear purpose for the BI program and poor data quality. To overcome these challenges the case company should define and design an enterprise metrics framework, make sure that BI development requirements are gathered and prioritized by business, focus on data quality and ownership, and finally define clear goals for the BI program and then support and sponsor these goals.

La traduzione della letteratura per l’infanzia dal finlandese all’italiano: l’esempio degli albi illustrati di Mauri Kunnas

Despite the increasing number of research on translating for children, no study has so far taken into consideration the translations of children’s literature from Finnish into Italian. This dissertation sets out to fill this gap with a comparative study of Finnish picturebooks and their translations into Italian. Besides being the first research in the field analysing the shifts between these two systems, the study thoroughly investigates the characteristics of the translation process of picturebooks. The works chosen as case study are the Finnish picturebooks by Mauri Kunnas and their Italian translations from the period 1979-2009 because they are characterized by a high number of linguistic and cultural complexities which challenge translators’ skills and knowledge. The dissertation establishes whether and how culture-specific elements (anthroponyms, toponyms, food and allusions) and the word-image interaction have a significant impact on the quality and the nature of the target works, and also whether these aspects are still consistent after the translation and the adaptation process to the target system. Since picturebooks are multimodal texts whose message is produced by both the verbal and the visual, it has been necessary to use a multimodal comparative analysis. Such a descriptive comparative study has allowed me to describe the textual and cultural manipulations undergone by Kunnas’s picturebooks translated into Italian. Indeed, it has helped to identify what kind of shifts occur when cultural specific elements are transferred from the source system to the target one, to determine the most frequent translation strategies used to ensure a higher degree of readability, and to establish whether particular translation choices have contributed to modify the word-image interaction. The results of the multimodal comparative analysis have shown that Italian translators have been deeply influenced by the preponderance of the illustrations and for this reason they have often verbalised the visual and added information not originally contained in the source written text. Moreover, the findings of the analysis together with the interviews to the Italian translator and publishing house have also demonstrated that the latter aimed at producing works “good for the child” – and at the same time “good for the adult” – and at minimizing Finnish cultural specificity, even to the detriment of the aesthetic nature of the original picturebooks.

Opiskelijoiden yrittäjyysasenteet Raision seudun koulutuskuntayhtymässä

Yrittäjyyteen, yrittäjyyden lisäämiseen ja uusien yritysten perustamiseen liittyvä keskustelu on lisääntynyt yhteiskunnassa yleensä ja myös koulutuksen järjestäjien keskuudessa elinkeinoelämän muutosten johdosta. Oppilaitoksissa toteutettavan yrittäjyyskasvatuksen pyrkimyksenä on tarjota tietoja yrittäjyydestä ja kannustaa ja motivoida opiskelijoita yrittäjämäiseen toimintaan, jotta näihin elinkeinoelämän muutoksiin pystyttäisiin vastaamaan. Tutkimuksessa selvitetään ammatillisen toisen asteen aloittavien ja päättävien opiskelijoiden tämänhetkisiä asenteita ja suhtautumista yrittäjyyteen ja oppilaitoksen yrittäjyyskasvatuksen vaikutusta näihin, sekä kartoitetaan ja vertaillaan eri koulutusohjelmien yrittäjyysopetuksen määrää ja opiskelijoiden yrittäjäominaisuuksia ja käsityksiä yrittäjyydestä. Tutkimus on tehty Raision seudun koulutuskuntayhtymän kuuden eri koulutusohjelman opiskelijoille. Aloittavista opiskelijoista tutkimukseen osallistui 139 opiskelijaa ja päättävistä 100 opiskelijaa. Tutkimus on luonteeltaan kuvaileva poikkileikkaustutkimus, joka on tehty lomakekyselynä kaksivaiheisella ryväsotannalla. Ryppäät muodostuivat koulutuskuntayhtymän eri toimipisteistä ja koulutusohjelmista. Aineiston analyysi on tehty ristiintaulukoinnilla. Aloittavien lomakekysely toteutettiin marras-joulukuussa 2012 ja päättävien maaliskuussa 2013. Aloittavat ryhmät tunsivat saavansa yrittäjyysopintoja ja kannustusta yrittäjyyteen päättäviä enemmän. Aloittavista ryhmistä merkonomit ja päättävissä ryhmissä artesaanit tunsivat saavansa yrittäjyysopintoja eniten. Kaikista aloittavista opiskelijoista tulevaisuudessa uskoi toimivansa yrittäjänä vain 9,4 prosenttia ja päättävistä 11 prosenttia. Eniten yrittäjyysaikomuksia oli artesaaneilla ja automaatioasentajilla. Lähihoitajien kiinnostus yrittäjäksi ryhtymiseen oli vähäisintä. Kaikkien ryhmien opiskelijat katsoivat omaavansa yrittäjyydessä tarvittavia ominaisuuksia, ja koulutusohjelmien väliset erot olivat pieniä. Tärkeimmiksi yrittäjyyteen liitettäviksi ominaisuuksiksi vastaajat arvioivat aktiivisuuden, aloitekyvyn, menestymishalun ja myönteisen työasenteen. Oppilaitoksen katsottiin tekevän yhteistyötä yrittäjien kanssa ja työkulttuuria pidettiin yrittäjämäiseen toimintaan kannustavana. Koulutuksen voidaan katsoa kehittävän yrittäjäominaisuuksia ja antavan opiskelijoille uskoa yrittämiseen, mutta yrittäjyysopintojen määrää tulisi lisätä.

Ketjulukon kestävyyden varmentaminen

Työssä tutkittiin ketjulukkojen väsymiskestävyyttä väsytyskokeiden tulosten perusteella. Tutkimusmenetelminä olivat nimellisen jännityksen menetelmä ja FE-analyysi.

Transforming Bodies, Wandering Desires. Intra-actions of Gender and Sexuality in Non-heterosexual Transgender Embodiment

Pro gradu -tutkielmani käsittelee sukupuolen ja seksuaalisuuden keskinäisiä intraaktiivisia vuorovaikutussuhteita elettyjen, ei-heteroseksuaalisten transsukupuolisten ruumiiden kokemuksissa. Tutkielmani haastaa sukupuolen ja seksuaalisuuden pysyvyyden käsityksiä sekä niihin liittyviä yhteiskunnallisia normeja kuvaten tapoja, joilla seksuaalisuuden ja sukupuolen kokeminen ja käytännöt liikkuvat, kehittyvät ja vuorovaikuttavat eletyissä transsukupuolisuuden ruumiillistumissa. Haastattelen kuutta suomalaista, syntymässä naiseksi määriteltyä transsukupuolista henkilöä liittyen heidän kokemuksiinsa sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja näiden muutoksista heidän tähänastisen elämänsä aikana. Tarkastelen nauhoitettuja ja litteroituja haastattelutekstejä transtutkimusta, queer-teoriaa ja feminististä uusmaterialistista filosofiaa yhdistävän teoreettisen kehyksen kautta keskittyen siihen, miten sukupuoli ja seksuaalisuus vaikuttavat toistensa kehitykseen, muutokseen ja materialisoitumiseen eri elämänvaiheissa ja tilanteissa. Erityisen tärkeiksi teoreettisiksi vaikuttajiksi tutkielmassani muodostuvat Judith Butlerin Gender Trouble (2006 [1990]) -teoksessaan hahmottelema performatiivisen sukupuolen teoria, Sara Ahmedin analyysi teoksessa Queer Phenomenology. Orientations, Objects, Others (2006) ja Karen Baradin teoksessa Meeting the Universe Halfway. Quantum Physics and the Entanglement of Matter and Meaning (2007) teoretisoima toimijuudellinen realismi. Päästäkseni kiinni sukupuolen ja seksuaalisuuden yhtymäkohtiin erittelen ensin niitä ominaisuuksia ja kokemuksia, jotka näyttäytyvät haastatteluteksteissäni oleellisina seksuaalisuuden ja sukupuolen kannalta. Tarkastelen seksuaalisuutta suuntautumisen, halun ja seksuaalisten käytäntöjen näkökulmasta: vaikka nämä seksuaalisuuden aspektit ovat kiinteästi kytköksissä toisiinsa, niitä ei voi kokonaan palauttaa toisiinsa. Sukupuolta käsittelen performatiivisuuden näkökulmasta painottaen transsukupuolisiin ruumiisiin ja niiden materiaalisuuteen liittyviä erityispiirteitä. Sukupuolen ja seksuaalisuuden suhteita toisiinsa tarkastelen sekä sellaisissa tilanteissa, joissa niitä on vaikea erottaa toisistaan, että sellaisissa, joissa niiden voidaan nähdä tuottavan toinentoisiaan. Tutkielmallani on etnografisia, filosofisia ja poliittisia ulottuvuuksia. Yhtäältä tahdon kuvata ja analysoida elettyjä transsukupuolisia kokemuksia ja tuottaa tietoa vähän tutkitun ihmisryhmän todellisuudesta. Toisaalta osallistun sukupuolifilosofiseen keskusteluun ruumiillisuudesta ja sukupuolen ja seksuaalisuuden olemuksesta. Lähestyn tutkimusprosessiani niin sanotusta transgender standpoint -näkökulmasta; kirjoitan transsukupuolisena ruumiina, transsukupuolisia ruumiita koskien, pyrkimyksenäni edistää elävien transsukupuolisten ruumiiden asemaa, toimijuutta ja näkyvyyttä yhteiskunnassa.

Lentokaluston merkitys lentäjän työmotivaatiossa

Tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää, mikä on lentokaluston merkitys lentäjän työmotivaatiossa. Lisäksi tutkittiin, mikä on lentokaluston ja työmotivaation suhde sekä mitkä lentokoneen aiheuttamat tekijät vaikuttavat lentäjän työmotivaatioon. Tutkimus toteutettiin selittävänä kvantitatiivisena survey-tutkimuksena. Kohderyhmänä olivat aktiivisessa lentopalveluksessa olevat Ilmavoimien ohjaajat. Aineiston keruuseen käytettiin lomakekyselyitä, jotka suoritettiin tammikuussa 2009. Kyselyyn vastasi 74 lentäjää, mikä on varsin kohtuullinen määrä kohderyhmästä. Tilastollinen analyysi suoritettiin SPSS-ohjelmalla, ja testimenetelmänä käytettiin Kruskallin-Wallisin testiä. Avoimien vastauksien analysoinnissa käytettiin teemoittamista. Tutkimuksessa ilmeni, että lentokalusto vaikuttaa Ilmavoimien ohjaajien työmotivaatioon pääsääntöisesti positiivisesti. PC- ja RG-kaluston ohjaajat olivat sitä mieltä, että heidän operoimansa konetyypin vaikutus työmotivaatioon on negatiivinen. Myös Hornet-ohjaajat vertasivat useissa avoimissa vastauksissaan Hawkia ja Hornetia todeten, että Hornetilla on Hawkia motivoivampaa lentää.

Prepositionsbruk på olika färdighetsnivåer i svenska

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa ruotsin prepositioiden käyttöä suomen-kielisten oppijakielessä. Ennen kaikkea olen kiinnostunut selvittämään, esiintyykö prepositioiden käytössä eroja eri taitotasojen välillä. Tarkemmin sanottuna tutkin, mitä eri prepositioita oppijat käyttävät ja millaisissa funktioissa. Tämän lisäksi tavoitteena on selvittää, mitkä prepositiot vaikuttavat olen oppijoille vaikeimpia ja mitkä taas helpoimpia. Tutkin myös sitä, millaiset kontekstit todennäköisimmin ennustavat prepositioiden oikeaoppista käyttöä ja mitkä taas helposti johtavat virheisiin. Virheiden osalta tarkastelen, millaiset virheet näyttäisivät olevan suomenkielisille oppijoilla tyypillisiä. Materiaalini on osa laajempaa tutkimusmateriaalia Topling-nimisestä projektista. Materiaali koostuu lukiolaisten ja yliopisto-opiskelijoiden kirjoittamasta 137 aineesta, kertomuksista ja mielipideteksteistä, jotka kaikki on arvioitu Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoskaalan mukaan. Tutkittavat aineet sijoittuvat taitotasoille A1, A2, B1 ja B2. Käytetyt tutkimusmenetelmät ovat pääasiassa kvantitatiivisia, mutta myös kvalitatiivisia menetelmiä on hyödynnetty määrällisen analyysin tukena. Ei-normatiivinen analyysi osoittaa, että kolme selvästi yleisintä prepositiota oppijakielessä ovat i, till ja på tässä järjestyksessä. Muita tavallisia prepositioita ovat för, med, av, om ja från. Alimmilla taitotasoilla esiintyy lähes yksinomaan vain kahdeksaa tavallisinta prepositiota, kun taas ylemmillä taitotasoilla esiintyy runsaasti myös muita prepositioita. Tavallisin funktio prepositiolausekkeelle on paikanadverbiaalit, joiden osuus kaikista funktioita kuitenkin laskee alimmalta taitotasolta ylimmälle. Päinvastainen kehityssuunta pätee ”muihin funktioihin”, joiden osuus lisääntyy alimmalta tasolta ylimmälle. Kaiken kaikkiaan prepositioiden käyttö eri funktioissa näyttää kehittyvän konkreettisista funktioista abstraktimpiin funktioihin. Normatiivisesta analyysistä käy ilmi, että taitotaso korreloi voimakkaasti prepositioiden käytön oikeellisuuden kanssa sekä ei-obligatorisissa että obligatorisissa konteksteissa. Keskimäärin parhaiten osataan prepositiot med, av ja från, kun taas eniten vaikeuksia tuottaa prepositio på. Eri funktioista parhaiten hallitaan paikanilmaukset sekä ”muut funktiot”. Ylivoimaisesti eniten vaikeuksia kaikilla taitotasoille tuottaa preposition valinta. Erityisen vaikeaa oppijoille on valita prepositioiden i ja på välillä, kun kyse on ajan- ja paikanilmauksista. Ylimääräisiä prepositioita esiintyy lähinnä tietyissä paikanilmauksissa. Preposition poisjättöä taas tavataan prepositioverbien yhteydessä. Kaikkien tutkimuskysymysten osalta suurimmat taitotasojen väliset erot esiintyvät tasojen A2 ja B1 välillä.

Arvot osana Helsinki-Vantaan lentokentän rajatarkastuksia

Arvoja on hyvin vaikea määrittää yksiselitteisesti, koska jokaisella ihmisellä on oma käsityksensä arvoista ja niiden merkityksestä. Jokainen ihminen toimii arvojensa pohjalta. Myös erilaiset organisaatiot ovat huomioineet arvojen merkityksen työnteki-jöidensä toiminnassa. Tämän takia organisaatiot ovat alkaneet määritellä omia arvo-jaan strategiansa tueksi, jotta työntekijät voivat sitoutua niihin ja organisaation tavoit-teet saavutetaan tehokkaammin Tutkimus on luonteeltaan empiirinen. Tutkimuksen teoreettiseksi viitekehykseksi va-littiin Kilpailevien arvojen teoria, jonka pohjalta muodostettiin empiirisen tutkimuksen tiedonhankintamenetelmä. Rajavartiolaitos julkaisi vuonna 2005 strategiansa vuodelle 2015. Strategiassa mää-riteltiin kolme pääarvoa: ammattitaito, luotettavuus ja yhteistyökyky. Tutkimusken-täksi valittiin Helsinki-Vantaan lentokentän Rajatarkastusyksikkö. Tutkimusongel-maksi muodostui: Miten Rajavartiolaitoksen strategiassa määritetyt kolme arvoa on saatu näkymään rajavartijoiden käytännön työssä Helsinki-Vantaan lentokentän rajatarkastusyksikössä? Tutkimusongelman selvittämiseksi tutkitaan, millaisia arvoja Rajavartiolaitoksen arvot ovat ja millainen kulttuurityyppi vallitsee lentokentän Raja-tarkastusyksikössä. Tutkimusotteeltaan tutkimus on kvalitatiivinen. Tutkimusmetodiksi valittiin sisällön-analyysi. Tiedonkeruu suoritettiin kontrolloituna kyselynä. Sisällönanalyysin tukena käytettiin kilpailevien arvojen teoriaa. Tutkimuksen kysely toteutettiin Rajatarkas-tusyksikössä 41 rajavartijalle, joka oli noin kolmannes yksikön todellisesta vahvuu-desta. Rajavartiolaitoksen kolme pääarvoa vaikuttavat yhdessä vahvasti Rajatarkastusyk-sikössä. Ammattitaito luokitellaan itseisarvoksi, kun luotettavuus ja yhteistyökyky ovat välineellisiä arvoja. Tutkimuksen mukaan Helsinki-Vantaan lentokentän Rajatarkastusyksikössä vaikut-taa voimakkaimmin hierarkinen kulttuurityyppi, mutta klaani ja adhokraattinen kult-tuuri vaikuttavat vahvasti taustalla. Tutkimuksessa selvisi, että Helsinki-Vantaan Rajatarkastusyksikkö on saanut liitet-tyä Rajavartiolaitoksen strategiset arvot osaksi rajatarkastuksia. Arvot näkyvät raja-vartijoiden työntekomenetelmissä ja ajattelutavassa suorittaa virkaa.

Kokonaisvaltainen laatujohtaminen mikroyrityksessä : Jormita Oy

Kokonaisvaltaista laatujohtamista on tutkittu ja sovellettu paljon suurissa ja keskisuurissa yrityksissä, mutta ei juurikaan mikroyrityksissä. Siitä syystä tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella kokonaisvaltaisen laatujohtamisen sovellettavuutta mikroyrityksessä. Ensimmäinen osaongelma on, miten kokonaisvaltainen laatujohtaminen kytketään osaksi mikroyrityksen johtamisalueita. Toinen osaongelma on, miten kokonaisvaltainen laatujärjestelmä liitetään osaksi yrityksen toimintaa. Tutkielman perustan muodostavat yleiset kokonaisvaltaisen laatujohtamisen teoriat, koska suoraan mikroyrityksiä koskevia tutkimuksia on saatavilla hyvin vähän. Kokonaisvaltaisen laatujohtamisen peruspilareista on valittu kohdeyrityksen tutkimisen kannalta relevanteimmat elementit: johdon sitoutuminen ja johtaminen, suunnittelu ja organisointi, laadun mittaaminen ja esikuva-analyysi, asiakaslähtöisyys, prosessien hallinta ja kehittäminen sekä laatujärjestelmän luominen. Nämä elementit myös muodostavat työn rungon. Kokonaisvaltaisen laatujohtamisen soveltaminen mikroyrityksissä ei toimi samalla tavalla kuin suurissa yrityksissä, ja vain harvoin järjestelmää saatetaan kokonaisuudessaan loppuun asti. Osittain tämä johtuu siitä, että mikroyritykset hyötyvät järjestelmästä jo aikaisessa vaiheessa, jolloin työ jää alun jälkeen kesken. Toinen syy on, että järjestelmän luominen edellyttää suuria määriä niitä resursseja, jotka tavallisesti ovat varsin rajallisia mikroyrityksillä. Kuitenkin tutkimuksen mukaan mikroyrityksessäkin on mahdollista soveltaa kokonaisvaltaista laatujohtamista, kun yrityksen ominaispiirteet otetaan huomioon ja laatuajatteluun sitoudutaan aidosti. Lisäksi laatujärjestelmä voidaan liittää osaksi yrityksen toimintaa suunnittelemalla se tarkasti ja toteuttamalla suunnitelma pitkäjänteisesti, yrityksen resurssit huomioiden. Laadullinen tutkimus on suoritettu perehtymällä yhteen mikroyritykseen, jonka laatujärjestelmän luomista seurattiin lähes kahden vuoden ajan sen valmistumiseen asti. Tietoja yrityksestä kerättiin lähinnä haastattelemalla, mutta myös havainnoimalla ja perehtymällä valmiisiin aineistoihin.

Developing of Supportive Context for Eco-Industrial Networks in Finland

The aim of the present thesis was to explore possible promotional actions to support the emergence of eco-industrial business networks in Finland. The main objectives were to investigate what kind of factors affect in the development of eco-industrial networks and further make suggestions in what kinds of actions this could be supported. In addition, since the active facilitation was discovered as one potential promoting activity, further investigation about facilitation process in Finnish context was conducted and also main characteristics of nationwide facilitation programme were identified. This thesis contains literature review of network orchestration and eco-industrial networks. The latter consists of green supply chain management and industrial symbiosis, although the main focus of the study leans on the concept of industrial symbiosis. The empirical data of the study was obtained from semi-structured expert interviews. These interviews were analyzed using qualitative content analysis. The study identified four main promotional activities for eco-industrial networks: 1) building awareness, 2) incentives, 3) dismantling of legislative barriers and 4) active facilitation. In addition, a framework for facilitation activities in Finnish context was built and main characteristics of nationwide facilitation programme were identified.

Merivoimien viranomaisyhteistyö aluskemikaalivahingontorjunnassa

Yhteiskunnan turvallisuus strategiassa on asetettu ministeriöille ja niiden hallinnonaloille varautumisvelvoitteita ja tehtäviä uhkien torjumiseksi. Tavoitteena on välttää päällekkäisten voimavarojen kehittäminen. Muiden viranomaisten tukeminen on aikaisempaa selkeämmin yksi puolustusvoimien tehtävistä. Suorituskykyjä kehitetään tukemaan muuta yhteiskuntaa yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaisesti. Yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaista viranomaisyhteistyötä voidaan kehittää lisäämällä aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomaisten tietoisuutta merivoimien suorituskyvyn käytettävyydestä. Tutkimus rakentuu öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan suorituskyvyn muodostaman viranomaisyhteistyön ympärille. Tutkimusmenetelmänä käytetään asiakirja-analyysiä ja sitä täydennetään asiantuntijakyselyllä. Tutkimuksessa analysoidaan eri torjuntaviranomaisten aluskemikaalivahinkojen torjuntasuunnitelmista suorituskykyjä, joita torjuntatoimiin osallistuvat torjuntaviranomaiset merivoimilta odottavat. Tutkimusmateriaalin sisällön analyysillä saaduista tulkinnoista muodostuu merivoimiin kohdistetut odotukset kolmeen vaiheeseen jaettuna. Vaiheet ovat suunnittelu ja varautuminen, tilanteen aikainen toiminta ja paluu normaalitilaan. Ympäristöviranomaisten suunnitelmat aluskemikaalivahinkojen torjunnassa perustuvat öljyntorjuntasuunnitelmiin. Rajavartiolaitoksen ja pelastuslaitosten suunnitelmat perustuvat lähtökohtaisesti yhdessä sovittujen resurssien käytettävyyteen eikä merivoimille suunniteltuja tehtäviä ole. Merivoimien suorituskykyjen tunnistamattomuus ja käytettävyyden haaste on osaltaan estänyt suorituskykyjen suunnittelemisen. Monitoimialus Louhen soveltuvuus kemikaalitorjuntaan on hyvä. Taistelualusten suorituskyvyt mahdollistavat johtamistoiminnan tukemisen, vedenalaisen monitoroinnin sekä alueen eristämisen. Viranomaisyhteistyöllä laadittava valmiussuunnitelma edellyttää merivoimien asiantuntemuksen kohdentamista alusten käytettävyyden, koulutuksen, harjoitustoiminnan ja alusten valmiussuunnitelmien, yhteensovittamiseksi suunnittelu ja varautumisvaiheessa. Tilanteen aikaisessa vaiheessa merivoimat tukevat johtavaa torjuntaviranomaista torjuntatoimilla vahinkotilanteen vakauttamiseksi meritoiminnanjohtajan johdolla sekä toteuttamalla tukitoimet muille viranomaisille merikuljetuksin, erikoiskalustolla ja paikalliset johtamisedellytykset luomalla. Paluu normaalitilaan edellyttää merivoimien omia toimenpiteitä kontaminoituneiden alusten puhdistamiseksi. Aluskemikaalivahinkojen torjunnan suunnitelmien perustuessa merivoimien öljyntorjuntaalusten käyttöön torjuntatehtävässä viranomaisyhteistyön käytänteitä voidaan pitää toimivina. Kemikaalitoimintaan kykenevien viranomaisten alusten määrän ollessa merkittävästi pienempi kuin öljyntorjuntatoimiin kykenevien alusten määrä, merivoimien taistelualusten käytettävyys on mahdollisuus jonka tunnistaminen mahdollistaa torjuntatehtäviin soveltuvien alusten tarkoituksen mukaisen käytön. Merivoimat on aluskemikaalitorjuntaa tukeva suorituskyky.

Suomen ja Tanskan sotilaallisen kriisinhallinnan koulutusjärjestelmät

Tutkielman tarkoituksena on selvittää millaista kriisinhallintajoukkojen koulutusta annetaan Suomessa ja Tanskassa. Tavoitteena on tutkia, miten kriisinhallintakoulutus on järjestetty ja miten ne eroavat toisistaan. Tutkielman maissa on käytössä erilainen maanpuolustusjärjestelmä ja -velvollisuus. Suomessa on käytössä yleinen asevelvollisuus, kun taas Tanskassa on valikoiva asevelvollisuus. Suomessa painopisteenä on kokonaismaanpuolustus ja Tanskassa taas kansainvälinen kriisinhallinta. Tutkielman tarkoituksena ja tavoitteena on tutkia eroavaisuuksia kriisinhallintakoulutuksenjärjestelyissä ja pohtia niiden heikkouksia ja vahvuuksia. Tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä on vertaileva tutkimusmenetelmä. Vertailevalla tutkimuksella tarkoitetaan tutkimusstrategiaa, jossa hahmotetaan valittujen tapauksien, Suomen ja Tanskan sotilaallisenten kriisinhallintajärjestelmien, yhtäläisyyksiä ja eroja. Tutkittavaan aiheeseen perehdytään ensisijaisesti asiakirjojen ja dokumenttien sisällönanalyysin avulla. Lähdemateriaalina on käytetty pääsääntöisesti julkaisuvapaata aineistoa. Aiheeseen liittyviä asiakirjoja, normeja, raportteja ja lehdistökatsauksia on saatavilla Tanskan osalta hyvin rajallisesti. Loppuvertailussa on käytetty hyväksi SWOT – analyysiä (S= Strength, W= Weaknesses, O=Opportunities, T= Threats), jossa kriisinhallintakoulutusjärjestelmän vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat on lajiteltu. Suurimmat eroavaisuudet muodostuvat koulutuksen rakenteessa ja sen toteuttamisessa. Tanskan malli on rakennettu selkeästi palvelemaan kriisinhallintakoulutusta ja Suomen vain osittain. Kriisinhallintakoulutus on Tanskassa päätehtävä ja kokonaisuus on rakennettu kriisinhallintakoulutusjärjestelmän ympärille siten, että resurssit ja toiminta kohdistetaan kriisinhallintajoukkoihin. Tanskassa kriisinhallintajoukot muodostavat ytimen ja alueen, jota kokonaismaanpuolustus ja politiikka tukevat. Suomessa kriisinhallintajoukkojenkoulutusjärjestelmä toimii maanpuolustuksen osa-alueena, mutta se ei muodosta pääosaa kokonaismaanpuolustuksessa. Koulutuksen järjestelyt ja toiminta ovat vahvasti riippuvaisia operaatioista ja tehtävistä, joita poliittinen suunnittelu ohjaa. Vahvuudeksi Tankan järjestelmälle muodostuu NATO-jäsenyys, taisteluosastokeskeisyys ja kriisinhallintakoulutuksen kokonaisjärjestelyt. Suomen vahvuudeksi muodostuu kustannutustehokkuus, joustavuus ja henkilöstön suuri rekrytointipohja. Molempien maiden kriisinhallintakoulutusjärjestelmät on rakennettu palvelemaan omia puolustuspoliittisia ja maanpuolustuksellisia näkökohtia. Keskinäinen vertailu on hankalaa, koska mailla on selkeästi eri tavoitteet kriisinhallintakoulutuksen järjestelyissä. Kriisinhallintakoulutusjärjestelmät palvelevat kuitenkin kummankin maan nykyisiä tarpeita asetetut poliittiset tavoitteet huomioiden.

Arjen autonomiaa. Tutkimus potilaan itsemääräämisen mahdollisuuksista.

Tutkielma käsittelee potilaan itsemääräämisen mahdollisuuksia sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on autonomia, mikä on eritelty kolmeen osatekijään, jotka ovat kyky, valta ja tieto. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tutkimusmetodina on käytetty haastattelua. Haastateltavina on ollut kuusi sosiaali- ja terveysalan ammattilaista tai sellaisiksi opiskelevaa. Tutkimuskysymyksiä on kolme: 1) Miltä potilaan arki näyttäytyy haastateltavien näkökulmasta, 2) miten potilasta ympäröivä rakenne vaikuttaa itsemääräämisen mahdollisuuksiin ja 3) miten tieto, valta ja kyky vaikuttavat potilaan arjen itsemääräämisen mahdollisuuksiin? Ensimmäinen osio on kuvaileva. Katse kohdistuu tarkemmin potilaan arkeen, kuten ruokailuun, lääkitykseen, puhtauteen ja siisteyteen, virkistystoimintaan, hoito- ja palvelusuunnitelman sisältöön sekä haastavaan vuorovaikutukseen. Toisen osion lähtökohtana on haastattelujen perusteella luotu rakennemalli potilasta ympäröivästä kontekstista. Rakennemalli tuo selkeästi esiin, että itsemäärääminen ei ole pelkästään potilaasta lähtöisin oleva toiminto, vaan siihen vaikuttavat sekä auttajien toiminta että auttajia ja potilasta ympäröivä rakenne. Kolmannessa osiossa on yhdistetty autonomian osatekijät ja kuvailevan osion kriittiset pisteet. Analyysi tuo näkyviin vaihtoehtoisten toimintatapojen runsauden kun huomioidaan potilaan kyky, auttajien toiminta ja kontekstin asettamat rajat. Samalla tutkimus tuo näkyviin tilannekohtaisen itsemääräämisen olemattomuuden. Olemattomuuden, joka voi tilanteesta riippuen johtua potilaasta itsestään, auttajien toiminnasta tai ympäröivästä kontekstista. Tutkimus osoittaa, että potilaan oma kyky ja halu toimia yhdessä auttajien luomaan valinnanvapauden ja avunsaannin valtaan, vaikuttaa potilaan mahdollisuuteen toimia autonomisesti. Tutkimus tuo lisäksi esiin, että tekemällä organisaation toimintatavat näkyviksi on mahdollisuus luoda suotuisammat puitteet potilaan itsemääräämiselle. Autonomia, valta, toimintakyky, valinnanvapaus, potilaat, arki

Yli 50-vuotiaiden näkemyksiä keinoista edistää työssä jaksamista ja jatkamista : Case: Tampereen Seudun Osuuspankki

Suomalaisen väestön vanheneminen on synnyttänyt yhteiskunnallisen tarpeen hallita hoiva- ja sosiaalimenojen kasvua. Keskeisenä tavoitteena on työurien pidentäminen. Ikääntyvä ikärakenne ja työurien pidentämisen tarve haastaa myös organisaatiot miettimään ikäsidonnaisia käytäntöjä työssä jatkamiseen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaankin, miten organisaatio voi toimia proaktiivisesti yli 50-vuotiaiden työssä jatkamisessa ja siten pitää ihmiset aktiivisina, tuottavina ja työstänsä innostuneina vanhuuseläkeikään asti. Tutkimuksessa vastataan kysymykseen miten organisaatio voi ikäjohtamisen ja osaamisen johtamisen avulla tukea yli 50-vuotiaiden työskentelyä. Tutkielman toimeksiantaja Tampereen Seudun Osuuspankki tavoittelee työurien pidentämistä ja harkitsee ikäohjelman toteuttamista. Tutkimus tehtiin laadullisena tapaustutkimuksena, jossa tutkimusmetodina käytettiin ryhmähaastatteluja hyödyntäen teemoja, jotka olivat ikäjohtaminen ja henkilöstöstrategia, osaaminen ja hiljainen tieto sekä yli 50-vuotiaiden huomioiminen organisaatiossa ja ikäohjelma. Tutkimusaineisto kerättiin 5 ryhmähaastattelussa, jotka koostuivat yhteensä 20 eri ammattiryhmää, toimintoja ja konttoreita edustaneita haastatelluista. Analyysi tehtiin aineistolähtöisesti. Tutkimuksessa havaittiin, että kohdeorganisaatio oli jo suhteellisen ikäystävällinen. 50–67-vuotiaat kokivat, että heidän kokemustaan arvostettiin ja että heidän ikäryhmänsä nähtiin työyhteisössä voimavarana muiden ikäryhmien tapaan. Ikäohjelman nähtiin pääsääntöisesti keinona tasata työn kuormitusta ja motivoida jatkamaan työssä hieman alle 60-vuotiaasta lähtien. Kirjallisuuden mukaan ikäohjelma olisi hyvä kuitenkin kohdistaa koko henkilöstölle, joskin painotus olisi ikääntyneissä työkyvyn edistämisen takia. Haastateltavien mukaan mahdollisessa ikäohjelmassa keskeisiä keinoja olisivat terveyden edistäminen, urakehitys ja työn sisällön muokkaaminen, työaikajoustot sekä tavoitteiden sopeuttaminen. Alle 60-vuotiaat kaipasivat keskimäärin enemmän urakehitystä kun taas yli 60-vuotiaat vaikuttivat hakevan enemmän stabiiliutta työuran loppuvaiheille. Tärkeimmäksi yksittäiseksi keinoksi nousi ikään sidotut palkalliset vapaat, joilla haastatellut voisivat tasata työn kuormituksen piikkejä. Työaikajoustojen puolesta puhuivat myös haastateltujen positiiviset kokemukset osa-aikaeläkkeestä työstressin vähentäjänä. Näyttäisi siltä, että ikäohjelmaan olisi hyvä sisällyttää ikääntyneille kohdennetut kehityskeskustelut, joissa käydään läpi työssä jaksamista ja työssä jatkamisen edellytyksiä. Hiljaista tietoa kohdeorganisaatiossa siirtyi haastateltujen mukaan määrällisesti ja laadullisesti jo tarpeeksi. Hyviä oppimisen ja hiljaisen tiedon jakamisen käytäntöjä voitaisiin ottaa käyttöön laajemmin.

Monitoimialus Louhen käyttömahdollisuudet öljyntorjuntatehtävässä

Kasvanut alusliikenne on lisännyt tarvetta tehokkaaseen öljyntorjuntakykyyn Suomenlahden rikkonaisella rannikolla. Avomerellä tarvitaan itsenäiseen öljynkeruuseen kykeneviä aluksia, jotka voivat ryhtyä torjuntaan heti alueelle saavuttuaan torjuntatöiden johdon alaisuudessa. Suomen öljyntorjuntavalmiuden ongelmakohtia ovat öljynkeräys jääolosuhteissa, kovassa merenkäynnissä ja näkyvyyden ollessa huono. Tässä tutkimuksessa selvitetään miten monitoimialus Louhi kykenee vastaamaan öljyntorjuntamenetelmillään ja -tehtävillään Suomen ympäristökeskuksen ja muiden öljyntorjuntaa määrittävien järjestöjen suosituksiin ja vaatimuksiin omassa toimintaympäristössään. Tutkimuksen pääkysymys on: mitkä ovat monitoimialus Louhen käyttömahdollisuudet öljyntorjuntatehtävässä? Alakysymykset: minkälainen on monitoimialus Louhen toimintaympäristö? Minkälainen kalusto ja öljyntorjuntakyky aluksella on? Miten alusta voidaan käyttää öljyntorjuntatehtävässä eri sääolosuhteissa? Tutkimusmenetelmänä on asiakirja-analyysi. Tutkimusaineistona ovat olleet valmiit dokumentit ja asiantuntijahaastattelut. Kirjallisuusaineisto koostuu ympäristövahinkojen torjunnan kansainvälisistä sopimuksista, kansallisesta ja kansainvälisestä lainsäädännöstä, artikkeleista, tutkimuksista ja raporteista. Tärkeimpinä lähteinä ovat olleet Suomen ympäristökeskuksen raportit, manuaalit ja ohjeet sekä asiantuntijoiden antamat haastattelut. Tutkimustuloksista selviää monitoimialus Louhen hyvät valmiudet toimia öljyntorjuntatehtävissä eri rooleissa vaikeissakin olosuhteissa. Haasteeksi muodostuu todellinen öljynkeräyskyky, jota on vaikeaa arvioida, sillä siihen vaikuttavia tekijöitä on paljon. Yksi tärkeimmistä tutkimustuloksista on, ettei alukselle ole asetettu suorituskykyvaatimuksia, jotka määrittäisivät, kuinka paljon aluksen tulisi kyetä keräämään öljyä erilaisissa sääolosuhteissa. Louhella on hyvä liikkeellelähtökyky ollessaan päivystysvuorossa, joskaan se ei täytä Helsingin komission (Helsinki Commission, HELCOM) suosituksia kahden tunnin lähtövalmiudesta.