65 resultados para 1995_04031536 TM-75 4502614
Resumo:
The purpose of this study was to examine and expand understanding concerning young Finnish registered nurses (RN) with an intention to leave the profession and the related variables, specifically when that intention has emerged before the age of 30. The overall goal of the study was to develop a conceptual model in relation to young RNs’ intention to leave the profession. Suggestions for policymakers, nurse leaders and nurse managers are presented for how to retain more young RNs in the nursing workforce. Suggestions for future nursing research are also provided. Phase I consists of two sequential integrative literature reviews of 75 empirical articles concerning nurses’ intention to leave the profession. In phase II, data had been collected as part of the Nurses’ Early Exit (NEXT) study, using the BQ-12 structured postal questionnaire. A total of 147 young RNs participated in the study. The data were analysed with statistical methods. In phase III, firstly, an in-depth interpretive case study was conducted in order to understand how young RNs explain and make sense of their intention to leave the profession. The data in this study consisted of longitudinal career stories by three young RNs. The data was analysed by using narrative holistic-content and thematic methods. Secondly, a total of 15 young RNs were interviewed in order to explore in-depth their experiences concerning organizational turnover and their intent to leave the profession. The data was analysed using conventional content analysis. Based on earlier research, empirical research on the young RNs intention to leave the profession is scarce. Nurses’ intention to leave the profession has mainly been studied with quantitative descriptive studies, conducted with survey questionnaires. Furthermore, the quality of previous studies varies considerably. Moreover, nurses’ intention to leave the profession seems to be driven by a number of variables. According to the survey study, 26% of young RNs had often considered giving up nursing completely and starting a different kind of job during the course of the previous year. Many different variables were associated with an intention to leave the profession (e.g. personal burnout, job dissatisfaction). According to the in-depth inquiries, poor nursing practice environments and a nursing career as a ‘second-best’ or serendipitous career choice were themes associated with young RNs’ intention to leave the profession. In summary, young RNs intention to leave the profession is a complex phenomenon with multiple associated variables. These findings suggest that policymakers, nurse leaders and nurse managers should enable improvements in nursing practice environments in order to retain more young RNs. These improvements can include, for example, adequate staffing levels, balanced nursing workloads, measures to reduce work-related stress as well as possibilities for advancement and development. Young RNs’ requirements to provide high-quality and ethical nursing care must be recognized in society and health-care organizations. Moreover, sufficient mentoring and orientation programmes should be provided for all graduate RNs. Future research is needed into whether the motive for choosing a nursing career affects the length of the tenure in the profession. Both quantitative and in-depth research is needed for the comprehensive development of nursing-turnover research.
Resumo:
Tämä on strateginen perustutkimus joka on luonteeltaan teoreettinen. Tutkimuksen aihe on nykymuotoisen turvallisuusalan viranomaisyhteistyön kyky täyttää sille asetetut tavoitteet sekä sekä turvallisuusalan viranomaisyhteistyön tiivistäminen. Tutkimuksen teoreettisena taustana on Bullin rationalismi. Tutkimusongelma on ”Onko Suomella tarvetta tiivistää turvallisuusalan viranomaisyhteistyötä perustamalla viranomaistoimintaa yhdistävä taho?” Tutkimusmenetelmänä on pääosin kvalitatiivinen dokumenttitutkimus, jota täydennetään tilastojen ja asiantuntijahaastattelun avulla. Tutkimusmateriaali koostuu pääasiassa eri valtioiden ja ylikansallisten toimijoiden valtionhallinnon raporteista, selonteoista, mietinnöistä, strategioista ja asiantuntijaryhmien raporteista sekä tutkimuksista. Suomeen suuntautuvista ei-sotilaallisista uhista vakavimpia ovat toteutuessaan terrorismi, laiton maahantulo, kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus ihmiskaupan ja huumekaupan muodossa sekä erilaiset suuronnettomuudet. Tästä tutkimuksesta selviää, että suomalainen turvallisuusalan viranomaisyhteistyö pystyy mahdollisten uhkien tapahduttua minimoimaan vahingot tehokkaasti ja toipumaan niistä. Suurimmat haasteet ovat onnettomuuksien ennalta ehkäisyyn johtavan kulttuurin puute ja viranomaisyhteistyötilanteen pitkittyessä operatiivisen suunnittelun kyvyn heikkous. Tutkimuksen mukaan on tarpeellista tiivistää turvallisuusalan viranomaisyhteistyötä perustamalla toimintaa koordinoivan tahon, joka jalkauttaa vahvasti yhteistyöhön ohjaavat keskushallinnon suunnitelmat ja strategiat käytäntöön. Tällainen taho voisi olla kansallinen turvallisuusviranomainen tai turvallisuusministeriö.
Resumo:
Teemanumero: Tv-viihde.
Resumo:
The objective of this thesis was to evaluate whether a more extensive mammography screening programme (TurkuMSP) conducted by the city of Turku, had an effect on breast cancer (BC) incidence, survival, or mortality in years 1987 to 2009. Despite the fact that some studies have suggested a 20 percent reduction in BC mortality due to mammography screening, there are findings of harm to subjects, which are claimed to negate the benefits of screening. Thus, the aims of this study are most pertinent. A total of 176 908 screening examinations were performed in 36 000 women aged 40−74 during the years 1987−1997. In all, 685 primary BCs were found in the screened women, either screen-detected (n=531) or during screening intervals (n=154). Survival and BC recurrence rate of women with screen-detected BC was compared to 184 women with clinical BCs detected among individuals who did not take part in the screening. The invitation interval, which may influence the outcome, was studied in the age group 40 to 49 by inviting those born in even calendar years annually for mammography screening and those born in odd years, triennially. In addition, BC incidence and mortality in the total female population of Turku aged 40 to 84 years was compared with the respective figures of Helsinki and the rest of Finland, both during the pre-screening era (1976-1986) and the screening era (1987-2009). The study was designed to compare women by age groups, because women aged 50 to 59 were generally screened in all of Finland, whereas only in Turku women aged 40 to 49 and 60 to 74 were screened in addition. Data regarding cancer recurrence were derived from the Finnish Cancer Registry and data on deaths were collected from Statistics Finland. In survival analyses, screened women with invasive BC had a significantly higher survival rate than the women with clinical BC. The survival benefit started to appear already during the first follow-up years and was evident in all age groups. A marginal survival extension was also seen in screened women when BC had spread to ipsilateral axillary nodes already at diagnosis. Recurrence-free survival rate after BC treatment was significantly more favorable among the screened women compared with women with BC found clinically. The screening invitation interval did not significantly influence BC mortality in the subset of women aged 40 to 49 years. There were no consistent differences in the changes of BC incidence between Turku and the comparison areas during the screening era. In Turku, the BC mortality incidence in women aged 55−69 years was significantly lower during the screening era (from 1987 to 1997) compared with the pre-screening era, whereas no such change was found in the city of Helsinki or Tampere. When comparing the changes in incidence-based BC mortality during years 1987 to 2009 in Turku to those of Helsinki and the rest of Finland, there was a suggestion of more than 20 percent lower mortality in Turku among oldest age group (75-84 years) compared with the reference residential areas, but the differences were not consistently significant. Interpretation of the study results should be made with caution because there were no random control groups, and on the other hand, the number of cases in subgroups was fairly low to yield definite conclusions. Also due to the many statistical analyses, some of the findings may be due to chance. The results are, however, suggestive for a decrease of BC mortality in the elderly age groups due to wide mammography screening. This finding needs confirmation in further studies before recommending an expansion of mammography screening to women up to the age of 74 years
Resumo:
Verkkotaistelu 2020 kirjoitettiin vuonna 2002 ennakoimaan asioita, joita ei ollut tapahtunut. Vuonna 2012 kirja päätettiin kirjoittaa uudelleen lisäämällä ajankohtaista ja ennen muuta reflektoimalla edellisen kanssa. Kybertaistelu 2020 (https://www.doria.fi/handle/10024/103034) on 75-prosenttisesti uutta alkaen otsikosta, mutta vanha rakenne näkyy yhä. Viime vuosina olemme saaneet kuulla ja lukea erilaisista hakkerointitapauksista ja - yrityksistä. Lähes päivittäin ilmenee myös uusia viruksia, joiden avulla pyritään tunkeutumaan niin yritysten kuin yksityishenkilöiden tietojärjestelmiin ja tietokoneisiin tai vain aiheuttamaan mahdollisimman paljon tuhoa ja haittaa. Verkossa on käynnissä koko ajan kaksintaistelu hyökkääjien ja puolustajien välillä. Taistelukenttä 2020-tutkimushankketta käynnistettäessä havaittiin, että samalla tarjoutuu oiva tilaisuus tutkia verkkosotaa myös hieman laajemmin. Tutkimus päätettiin toteuttaa yhtenä Taistelukenttä 2020 tutkimushankkeen toisen vaiheen osatutkimuksista, jossa esitetään erilaisia taistelukenttien kuvia. Tutkimus liittyy hieman väljemmin koko tutkimushankkeeseen kuin toisen vaiheen muut viisi taistelukenttien kuvaa. Verkkotaistelu 2020:ssa tavoitteena oli ennen kaikkea kartoittaa näkemyksiä verkkosodankäynnistä. Eri kurssien opetuksen yhteydessä on havaittu, että oppilaiden on hieman hankala hahmottaa kaikkia informaatiosodankäynnin ja verkkosodankäsitteitä ja niiden liittymistä toisiinsa. Tästä syystä tutkimuksen alussa esitetään katsaus verkkosodan käsitteen kehittymisestä. Verkkosodassa sodankäynnin perimmäinen kohde on tieto. Tästä syystä työssä tuodaan esille myös perusteita tiedosta ja tiedon merkityksestä. Tutkimuksen kahdessa pääluvussa esitetään, miten verkkohyökkäyksiä voitaisiin toteuttaa ja miten niitä vastaan voidaan puolustautua. Johtuen tutkimuksen luonteesta ei artikkeleissa varmastikaan kyetään kattamaan koko aihealuetta. Tämän julkaisun painoarvoa lisää se, että artikkeleiden kirjoittajiksi on saatu arvostettuja siviilipuolen asiantuntijoita ja tutkijoita. Kirjoituksissa esitetyt näkemykset ja mielipiteet ovat kirjoittajien omia. Toivon, että tämä julkaisu herättää keskustelua ja ajatuksia.
Resumo:
Statins are indicated for preventing cardiovascular disease events. Patients with diabetes have a risk of major cardiovascular events double the risk of their peers without diabetes. Thus, clinical treatment guidelines recommend statins for the management of diabetic dyslipidemia. The evidence base for statin use in cardiovascular disease derives from the randomized controlled statin trials designed to prove statin efficacy under ideal conditions, among a homogenous study population meeting strict trial eligibility criteria. This thesis was implemented as four pharmacoepidemiological statin studies using register data on realworld statin users. The overall purpose was to evaluate the trends, patterns and effectiveness of statin use in everyday life. More specifically, nationwide secular trends in statin use in Finland were analysed, especially among patient groups which had been underrepresented in the statin trials. Furthermore, the benchmarking statin trials in diabetes, the Heart Protection Study and the Collaborative Atorvastatin Diabetes Study, were evaluated for their representativeness for real-world diabetes care with the emphasis placed on adherence to statin use. The association between good adherence and the incidence of major cardiovascular events in the real-world was further investigated in diabetes. These studies demonstrate that statin initiations increased from 1995 to 2005 in Finland. The increase was most pronounced among those aged at least 75 years and was observed already before the publication of rigorous trial data conducted in elderly subjects. Thus, statins seem to have been initiated in clinical practice also going beyond the strict trial eligibility criteria. Nonetheless, low adherence to statin use among the real-world patients with diabetes was found not only to limit the representativeness of the trials for clinical care but also to attenuate in all likelihood their benefits in the real-world. In fact, good adherence to statin use was found to associate with a decreased risk for major cardiovascular events in patients with diabetes. In conclusion, these studies highlight the importance of good adherence to statin use in clinical practice in order to obtain the full therapeutic value demonstrated in the statin trials. Simply increasing the number of statin users will not alone suffice in sharing our common resources appropriately.
Resumo:
Tulevaisuudessa tuuli- ja aurinkovoiman osuus sähköntuotannosta tulee kasvamaan. Näiden uusiutuvien energiamuotojen tuotanto kuitenkin vaihtelee sääolosuhteiden mukaan. Tästä johtuen tarvitaan lisää säätövoimaa, jotta voidaan vastata sähkönkulutukseen tuuli- ja aurinkosähkön tuotannon laskiessa. Tässä työssä tarkastellaan mahdollisuutta toteuttaa sähkönkulutuksen ja tuotannon tasapainottaminen Suomessa sähkön varastoinnin avulla sekä ydinvoiman soveltuvuutta säätövoimaksi ja ydinsähkön varastoinnin kannattavuutta. Työssä vertaillaan mahdollisuuksia sähkön varastointiteknologioiksi, joista valitaan potentiaalisimmat vaihtoehdot kustannus- ja soveltuvuustarkasteluun. Varastointikapasiteetin tarvetta tarkastellaan Suomen nykyisen sähkönkulutuksen ja -tuotannon mukaan sekä tilanteessa, jossa tuuli- ja aurinkovoiman osuus on molemmilla 15 % kokonaistuotantokapasiteetista. Vanhempien sekä nykyaikaisten ydinvoimaloiden soveltuvuutta säätövoimaksi tarkastellaan laitosten säädettävyyden perusteella. Ydinvoimalaa on kuitenkin kannattavinta käyttää mahdollisimman suurella käyttökertoimella, joten tarkastelussa on myös mahdollisuus varastoida sähköä tilanteissa, joissa tuotantoa jouduttaisiin rajoittamaan. Varastointiteknologioiden ja eri skenaarioissa vaadittujen varastointikapasiteettien perusteella voidaan todeta, ettei sähkönkulutuksen ja -tuotannon tasapainottaminen sähkön varastoinnilla ole kannattavaa nykyisillä varastointikustannuksilla ja sähkön hinnoilla. Ydinvoiman voidaan todeta soveltuvan hyvin säätövoimaksi ominaisuuksien puolesta, mutta taloudellisesti se ei ole paras vaihtoehto. Ydinvoimalla tuotetun sähkön varastointi ei ole tällä hetkellä Suomessa kannattavaa matalien sähkön hintojen ja korkeiden varastointikustannusten vuoksi. Sähkön varastoinnista on mahdollista tulla kannattavaa 2020-luvulla. Tämä edellyttää Yhdysvaltojen energiaministeriön asettaman strategian toteutumista, jonka tavoitteena on varastoimalla tuotetun sähkön kustannusten saaminen alle 75 €/MWh.
Resumo:
Arkit: A-B4.
Resumo:
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia perusyksikön antamaa sotilaskoulutusta tuloksellisuuden ja arvioinnin näkökulmasta. Tuloksellisuuden yläkäsite jakautuu tässä työssä kolmeen alakäsitteeseen; vaikuttavuuteen, tehokkuuteen ja taloudellisuuteen. Tutkimuksen ta-voitteena oli selvittää, miten perusyksikön antama sotilaskoulutus jäsentyy tuloksellisuuden mallin avulla tarkasteltuna, ja voisiko kyseinen malli antaa lisäarvoa koulutuksen kehittämi-seen ja perusyksikön tekemän tuloksen arvioimiseen. Tutkimus on ensimmäinen, joka tarkastelee perusyksikön antamaa sotilaskoulutusta tuloksellisuuden näkökulmasta. Tutkimus jakautuu kolmeen tutkimustehtävään, joissa asiaa tarkastellaan perusyksikön näkökulmasta. Tarkastelun kohteena ovat sotilaskoulutuksen tavoitteet, koulutus tuloksellisuuden mallin kautta ja kotiutuneen varusmiehen arviointi. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus ja tutkimuskohteena oli yksi Kaartin Jääkärirykmentin perusyksiköistä. Työn tieteenfilosofinen tausta tulee pragmatismista ja tutkimuksen etenemisen logiikkaa kuvaa hermeneuttinen kehä. Empiirisen aineiston tiedonantajina toimi seitsemän tutkimuskohteessa työskentelevää henkilöä. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriasidonnaisesti teemoittelulla, ja aineiston tulkinnassa yhdistettiin fakta- ja näytenäkökulmaa. Tutkimustulosten mukaan vaikuttavuudessa suuren painoarvon saavat affektiivisen oppimisen ulottuvuuteen liitetyt tavoitteet ja formaalit tavoitteet. Tehokkuutta kuvaa syväoppimiseen johtava opetus. Taloudellisuudessa keskeisimpänä tuloksena on se, että koulutukselle asetettujen tavoitteiden ja resurssien suhde ei elä. Arviointi nähdään perusyksikön tasalla kehittämisen työkaluna, mutta siirryttäessä organisaatiossa ylöspäin, perusyksikössä koetaan, että arvioinnin funktio muuttuu kehittämisen työkalusta tilivelvollisuuden osoittamiseksi. Tämän tutkimuksen keskeisimmiksi johtopäätöksiksi voidaan nostaa sotilaskoulutuksen päämäärän näyttäytyminen teorian ja empirian suhteen samalta, päämäärän ollessa toimintakykyinen yksilö ja suorituskykyinen joukko. Erot vaikuttavuuden osalta syntyvät organisaatiotasojen eri painotuksista arvottaa sotilaskoulutukselle asetettuja tavoitteita. Tehokkuudessa arviointi ei kohdistu koulutukseen itseensä, vaan sitä arvioidaan koulutuksen lopputuloksen kautta. Koulutuksen tuloksellisuuden arviointimallin käyttö tuo tämän tutkimuksen valossa lisäarvoa koulutuksen kehittämiseen.
Resumo:
Yritysten yhteiskuntavastuuraportointi on yleistynyt nopeasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tilikaudesta 2017 alkaen yhteiskuntavastuuraportointi muuttuu pakolliseksi suurille yrityksille sekä yleisen edun kannalta merkittäville tahoille. Tutkielman tekohetkellä yhteiskuntavastuuraportointi ei kuitenkaan vielä ole pakollista yrityksille, mutta moni yritys raportoi vapaaehtoisesti yhteiskuntavastuuasioistaan. Yhteiskuntavastuuraportointi tai yhteiskuntavastuuasioihin sitoutuminen aiheuttaa kustannuksia yritykselle, mutta oletettavasti siitä on myös taloudellista hyötyä, sillä moni yritys raportoi yhteiskuntavastuullisuudestaan ja yrityksien perimmäinen tavoite on kuitenkin voiton maksimointi. Tässä tutkielmassa yritetään saada selvyyttä siihen, millainen yhteys yritysten yhteiskuntavastuun ja taloudellisen suoriutumisen välillä vallitsee, jos yhteyttä ylipäätään on olemassa. Aikaisemmat tutkimukset aiheesta ovat ristiriitaisia. Tutkielman teoria koostuu sidosryhmä- ja legitimaatioteorioista sekä aikaisemmista tutkimuksista. Tässä tutkielmassa replikoitiin aikaisempia tutkimuksia, niissä käytettyjä mittareita ja testattiin hypoteeseja suomalaisessa kontekstissa. Tutkimuspopulaatio koostui 75 Helsingin pörssin listayhtiöstä vuosina 2009–2012. Tutkimusyritysten yhteiskuntavastuuraportointi analysoitiin neljältä vuodelta ja yritykset jaettiin tämän perusteella luokkiin. Luokkajako toimi tutkimuksessa yritysten yhteiskuntavastuun mittarina. Yritysten taloudellisen suorituskyvyn mittareina käytettiin yritysten ROA ja ROE -tunnuslukuja sekä nettovelkaantumisastetta. Toimiala ja yrityskoko toimivat tutkimuksessa kontrollimuuttujina. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin paneeliregressioanalyysillä käyttämällä EViews-tilasto-ohjelmaa. Tutkimuksessa muodostettiin yhteensä kuusi paneeliregressiomallia. Paneeliregressiomallien tulosten perusteella havaittiin, että yritysten yhteiskuntavastuun ja taloudellisen suoriutumisen välinen yhteys on positiivinen. Toisin sanoen yhteiskuntavastuulliset yritykset ovat taloudellisesti kannattavampia kuin yritykset, jotka eivät ole yhteiskuntavastuullisia. Tutkimuksessa havaittiin myös, että yritykset, jotka raportoivat yhteiskuntavastuustaan GRI-standardiston mukaan olivat kaikista kannattavimpia verrattuna yrityksiin, jotka raportoivat vain lakisääteiset tiedot yhteiskuntavastuustaan tai vain yhdestä vastuun alueesta. Tulokset ovat linjassa suurimman osan aikaisempien tutkimusten kanssa. Tämä tutkielma siis täydentää aikaisempaa kirjallisuutta ja vahvistaa näkemystä siitä, että yhteys yritysten yhteiskuntavastuun ja taloudellisen suorituskyvyn välillä on olemassa ja se on pitkällä aikavälillä todennäköisesti positiivinen.
Resumo:
Pääteillä esiintyvien häiriöiden, kuten onnettomuuksien, tietöiden, tapahtumien ja poikkeuksellisten ruuhkatilanteiden varalle tarvitaan varareittejä, joille liikenne voidaan häiriön sattuessa ohjata joko kokonaan tai osittain. Varareitit ja niiden opastus tulee olla ennalta suunniteltuja, jolloin niiden käyttöönotto sujuu häiriötilanteessa mahdollisimman vaivattomasti eri viranomaisten yhteistyönä. Häiriötilanteiden hallinnassa paitsi suunnitellut varareitit ja niiden liikenteen ohjaus, myös tiivis yhteistyö eri viranomaisten välillä on oleellista tilanteen sujuvan hoitamisen kannalta. Tässä raportissa on esitetty Pohjois-Pohjanmaan itäosan kantateille liikenteen häiriötilanteissa käytettävät varareitit, häiriöpaikalla tapahtuvan liikenteenohjauksen periaatekuva sekä varareittien liikenteenohjaussuunnitelmat. Suunnittelualueella on, kuten pääsääntöisesti koko Suomen tieverkolla, varsin vähän lyhyitä ja aina kaikelle liikenteelle soveltuvia varareittejä. Tämän vuoksi suunnitelmassa määritettiin varsinkin raskaan liikenteen tarpeita ajatellen myös pidempiä varareittejä. Pidemmille varareiteille liikennettä ohjattaessa korostuu tiedotuksen ja liikenteenohjauskaluston tärkeys. Varareitin aktivoinnissa ja liikenteenohjauksen järjestämisessä korostuu yhteistyö liikenneviraston tieliikennekeskuksen kanssa. ELYkeskus vastaa kustannuksista, urakoitsijan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti, jotka syntyvät urakoitsijan toiminnasta häiriöhallintatilanteen purkamisessa