The Effects of the Breast Cancer Mammography Screening Programme in Women aged 40 to 84 years in Turku, Finland (1987-2009)

The objective of this thesis was to evaluate whether a more extensive mammography screening programme (TurkuMSP) conducted by the city of Turku, had an effect on breast cancer (BC) incidence, survival, or mortality in years 1987 to 2009. Despite the fact that some studies have suggested a 20 percent reduction in BC mortality due to mammography screening, there are findings of harm to subjects, which are claimed to negate the benefits of screening. Thus, the aims of this study are most pertinent. A total of 176 908 screening examinations were performed in 36 000 women aged 40−74 during the years 1987−1997. In all, 685 primary BCs were found in the screened women, either screen-detected (n=531) or during screening intervals (n=154). Survival and BC recurrence rate of women with screen-detected BC was compared to 184 women with clinical BCs detected among individuals who did not take part in the screening. The invitation interval, which may influence the outcome, was studied in the age group 40 to 49 by inviting those born in even calendar years annually for mammography screening and those born in odd years, triennially. In addition, BC incidence and mortality in the total female population of Turku aged 40 to 84 years was compared with the respective figures of Helsinki and the rest of Finland, both during the pre-screening era (1976-1986) and the screening era (1987-2009). The study was designed to compare women by age groups, because women aged 50 to 59 were generally screened in all of Finland, whereas only in Turku women aged 40 to 49 and 60 to 74 were screened in addition. Data regarding cancer recurrence were derived from the Finnish Cancer Registry and data on deaths were collected from Statistics Finland. In survival analyses, screened women with invasive BC had a significantly higher survival rate than the women with clinical BC. The survival benefit started to appear already during the first follow-up years and was evident in all age groups. A marginal survival extension was also seen in screened women when BC had spread to ipsilateral axillary nodes already at diagnosis. Recurrence-free survival rate after BC treatment was significantly more favorable among the screened women compared with women with BC found clinically. The screening invitation interval did not significantly influence BC mortality in the subset of women aged 40 to 49 years. There were no consistent differences in the changes of BC incidence between Turku and the comparison areas during the screening era. In Turku, the BC mortality incidence in women aged 55−69 years was significantly lower during the screening era (from 1987 to 1997) compared with the pre-screening era, whereas no such change was found in the city of Helsinki or Tampere. When comparing the changes in incidence-based BC mortality during years 1987 to 2009 in Turku to those of Helsinki and the rest of Finland, there was a suggestion of more than 20 percent lower mortality in Turku among oldest age group (75-84 years) compared with the reference residential areas, but the differences were not consistently significant. Interpretation of the study results should be made with caution because there were no random control groups, and on the other hand, the number of cases in subgroups was fairly low to yield definite conclusions. Also due to the many statistical analyses, some of the findings may be due to chance. The results are, however, suggestive for a decrease of BC mortality in the elderly age groups due to wide mammography screening. This finding needs confirmation in further studies before recommending an expansion of mammography screening to women up to the age of 74 years

Turun Mammografiaseulontaohjelman vaikutukset 40-84 -vuotiaisiin turkulaisnaisiin (1987-2009) Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli selvittää, voitiinko tavanomaista laajemmalla, Turussa toteutetulla mammografiaseulontaohjelmalla (TurunMSP-ohjelma) vaikuttaa rintasyövän ilmaantuvuuteen, eloonjäämiseen tai kuolleisuuteen vuosien 1987-2009 välisenä aikana. Vaikka jotkut tutkimukset ovat osoittaneet 20 %:n suuruusluokkaa olevia rintasyöpäkuolleisuuden vähenemiä mammografiaseulontojen tuloksena, on myös esitetty tutkimustuloksia, joissa seulontaohjelmiin liittyvät haitat kumoavat seulonnalla saadut hyödyt. Näin ollen tämän tutkimuksen tavoitteita voidaan pitää edelleen ajankohtaisina. Kun 176 908 seulontatutkimusta tehtiin Turussa 36 000:lle 40-74-vuotiaalle naiselle vuosina 1987-1997, löydettiin heiltä 685 primaarisyöpää, joko seulonnan yhteydessä (n = 531) tai välisyöpinä (n = 154). Näiden tapausten eloonjäämistä ja rintasyövän uusiutumista verrattiin seulonnan ulkopuolella kliinisesti havaittuihin 184 rintasyöpään. Koska seulontakutsun aikaväli saattaa vaikuttaa seulonnan tuloksiin, tutkittiin tätä asiaa 40-49-vuotiaiden naisten ikäryhmässä, kutsumalla parillisina kalenterivuosina syntyneet naiset mammografiaseulontaan vuosittain ja parittomina vuosina syntyneet joka kolmas vuosi. Tämän lisäksi Turun tuloksia verrattiin 40-84-vuotiaiden naisten osalta Helsingin ja muun Suomen tuloksiin sekä seulontaa edeltäneellä ajanjaksolla (1976-86) että seulontajaksolla (1987-2009). Tutkimus suoritettiin ikäryhmittäisenä vertailuna, koska Suomessa seulottiin tuolloin yleensä vain 50-59-vuotiaat naiset, kun sen sijaan vain Turussa myös 40-49-vuotiaat ja 60-74-vuotiaat. Syöpätapauksia koskevat tilastotiedot hankittiin Suomen Syöpärekisteristä ja kuolleisuustiedot Tilastokeskukselta. Invasiivisten rintasyöpätapausten eloonjäämistulokset olivat seulotuilla naisilla merkitsevästi paremmat kuin kliinisesti diagnostisoiduilla naisilla. Eloonjäämishyötyä alkoi näkyä jo ensimmäisistä seurantavuosista alkaen, ja se näkyi kaikissa ikäryhmissä. Marginaalinen eloonjäämishyöty havaittiin myös niillä naisilla, joiden syöpä oli ehtinyt levitä kainalon seutuun diagnoosihetkellä. Myös taudin uusiutumiseen kuluva aika oli rintasyöpähoidon saamisen jälkeen merkitsevästi pidempi seulonnassa löytyneiden tautitapausten osalta verrattuna kliinisesti löytyneisiin tapauksiin. Kutsumistiheyden eroilla ei näyttänyt olevan vaikutusta (40-49-vuotiailla). Turun naisten rintasyövän ilmaantuvuuden muutoksissa ei havaittu eroja vertailualueiden ilmaantuvuuden muutoksiin verrattuna mammografiaohjelman seulontajakson aikana. 55-69-vuotiaiden naisten rintasyöpäkuolleisuus oli Turussa merkittävästi pienempi seulontajaksolla (1987-1997) kuin sitä edeltäneellä jaksolla, jolloin seulontaohjelmat eivät vielä olleet käynnistyneet. Vastaavaa muutosta ei Helsingissä tai Tampereella havaittu. Kun vertailtiin puolestaan Turussa tapahtuneiden ilmaantuvuusperusteiseen rintasyöpäkuolleisuuden muutoksia vuosina 1987-2009 Helsingissä ja muualla Suomessa tapahtuneisiin muutoksiin, saatiin selviä viitteitä iäkkäimmän naisryhmän yli 20 % vertailualueita suuremmasta rintasyöpäkuolleisuuden pienentymisestä (75-84-vuotiaat), mutta tulokset eivät olleet kaikilta osin johdonmukaisesti merkitseviä. Tämän tutkimuksen tulosten johtopäätökset on tehtävä varoen, sillä tutkimus ei toisaalta sisältänyt satunnaistettuja kokeita, ja toisaalta tapausten määrä oli joissakin alaryhmissä melko alhainen sitovien päätelmien tekemiseksi. Koska tutkimuskokonaisuuden aikana käytettiin useita erilaisia laskentamenetelmiä, jotkut tutkimuksen tulokset voivat myös johtua sattumasta. Tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että varsinkin iäkkäimmissä naisryhmissä havaittu rintasyöpäkuolleisuuden lasku johtui laajasta mammografiaseulonnasta. Tämä havainto edellyttää kuitenkin vielä jatkotutkimusten kautta hankittavaa lisänäyttöä ennen kuin voidaan suositella seulontaohjelman laajentamista 74-vuoden ikään asti.