Sotilaskuljettajakoulutuksen uudistuksen toteutuminen Panssariprikaatissa

Tutkimus käsittelee Puolustusvoimissa annettavaa kuljettajakoulutusta. Ensisijaisesti siinä keskitytään vuoden 2009 alussa tapahtuneisiin muutoksiin, niiden toteuttamiseen ja uudistuksen seurauksiin. Raskaan kaluston kuljettajia koskevien pätevyysvaatimusten muuttuminen vuonna 2009 ja puolustusvoimissa juuri uudistettu koulutus tekee tutkimuksesta erittäin ajankohtaisen. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen evaluaatiotutkimus, joka keskittyy toiminnan tarkoituksenmukaisuuden ja vaikutusten tarkasteluun. Aineistotutkimuksen tukena käytetään survey-menetelmää tämän hetkisen tilanteen kartoittamiseksi. Sokka-hanke (sotilaskuljettajasta kuljetusalan ammattilaiseksi) käynnisti yhteistyön Puolustusvoimien ja ammatillisten oppilaitosten sekä koulutuskeskusten kesken. Hankkeesta saatujen kokemusten ja pilotoinnin pohjalta ammattipätevyyteen tähtäävä sotilaskuljettajakoulutus on aloitettu valtakunnallisesti saapumiserästä 1/2009. Tutkimuksessa luodaan lyhyehkö katsaus sotilaskuljettajien koulutusjärjestelmän muutokseen ja sen toteuttamiseen erityisesti Panssariprikaatissa. Oleellisin anti työssä on kuitenkin varusmiehille tehdyn kyselyn perusteella muodostettu analyysi ja kehittämistoimenpiteet. Kyselyn tulokset kuvaavat varusmiesten kokemuksia koulutuksesta sekä osiltaan myös heidän motivaatiotaan. Nämä tulokset ovat ensiarvoisen tärkeitä kun sotilaskuljettajakoulutusta kehitetään ja sen onnistumista arvioidaan. Onko koulutuksella saavutettu haluttu päämäärä eli tuottaako varusmiespalveluksen yhteydessä annettava ammattipätevyyskoulutus osaavia ja motivoituneita sotilaskuljettajia. Oleellista on myös selvittää tuleeko osa heistä sijoittumaan kuljettajiksi elinkeinoelämän palvelukseen. Kyselyn tulosten perusteella ja summamuuttujien kautta luoduilla mittareilla pystytään arvioimaan näiden tavoitteiden saavuttamista. Tulokset osoittavat, että varusmiehet kokevat saamansa koulutuksen mielekkääksi ja hyvin järjestetyksi. Huomattavan suuri osa sotilaskuljettajakurssin oppilaista on hakeutunut omaehtoisesti ja aktiivisesti kyseiselle kurssille. Yli puolet kurssilaisista kertoi myös suurella todennäköisyydellä hyödyntävänsä saamaansa koulutusta kotiutumisen jälkeen.

Suojelupuolustus Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiassa

Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategian määrittää Suomen valtion elintärkeät toiminnot, jotka on turvattava kaikissa olosuhteissa. Tavoitteen saavuttamiseksi strategia on määritellyt tehtäviä, joiden katsotaan olevan luonteeltaan poikkihallinnollisia. Suojelupuolustus on esimerkki poikkihallinnollisesta toiminnasta, jossa useat eri viranomaiset tuottavat ja tarvitsevat suojelualan suorituskykyjä. Tutkimuksen pääaineiston muodostavat Puolustusvoimien suojelupuolustuksen tavoitetila 2012 -asiakirja ja Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia. Tutkimuksessa selvitetään, miten puolustusvoimien määrittämä suojelupuolustuksen tavoitetila tukee Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen strategian edellyttämää yhteisten voimavarojen tehokasta käyttöä. Tutkimuksen lähdeaineiston tulkintaan käytettiin käsiteanalyysia, tavoitteena tutkia suojelupuolustustermin merkityksiä eri hallinnonaloilla, Euroopan Unionissa sekä Natossa. Suojelupuolustustermi on poikkihallinnollinen ja sisältää useita päällekkäisiä rakenteita ja määritelmiä, joiden merkitysten ja sisällön ymmärtäminen on yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategian näkökulmasta keskeistä. Käsiteanalyysin tuloksia hyödynnettiin tutkimuksen seuraavassa vaiheessa, jossa sisällön analyysin kautta tunnistettiin, mitä suojelupuolustuksen elementtejä yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ja strategiset tehtävät sisältävät. Tutkimuksen viimeisessä vaiheessa selvitettiin, mitä suojelupuolustuksen joukkoja ja suorituskykyjä puolustusvoimat voi käyttää muiden viranomaisten tukemiseen. Suojelupuolustus on terminä käytössä Suomessa vain puolustusvoimilla. Euroopan unionilla ja Natolla on käytössään suojelupuolustusta vastaavia CBRN-suunnitelmia ja -strategioita. Keskeisenä ongelmana on, ettei nykyisessä ohjeistuksessa ole määritelty suojelupuolustuksen sisältöä eikä käsitehierarkiaa. Suojelupuolustus on nykyisessä merkityksessään vain käsite, mikä ei sellaisenaan tue eri hallinnonalojen CBRN-toimintojen voimavarojen tehokasta käyttöä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisessa. Strategiassa ei ole määritelty yhtään suojelupuolustuksen strategista tehtävää. Yli puolet strategisista tehtävistä kuitenkin sisältää suojelupuolustuksen elementtejä. Muiden viranomaisten tukeminen tulisi toteuttaa sodan ajan joukkojen ja rauhan ajan hallintorakenteen suorituskyvyillä. Tällöin puolustusvoimilla on käytössään joukkoja ja suorituskykyjä, jotka kykenevät toimimaan tarvittaessa puolustusvoimien kaikissa päätehtävissä.

Tykistön tulenkäytön kehittyminen VI Armeijakunnan taisteluissa jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941

Tässä tutkimuksessa tutkitaan vertailevalla arkistotutkimuksella VI Armeijakunnan tykistön tulenkäytön kehittymistä Korpiselän hyökkäyksessä sekä Tuulosjoen ja Syvärin ylimenohyökkäyksissä 1941. Päätutkimuskysymyksenä on, miten ja miksi hyökkäysten tukeminen epäsuoralla tulella kehittyi jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana? Alatutkimuskysymyksiä ovat, kuinka hyökkäyksiä tuettiin epäsuoralla tulella, miksi hyökkäyksissä käytettiin epäsuoraa tulta keskitetysti ja sijoitettiinko patteristot tulentehon kannalta oikeisiin paikkoihin. Lisäksi tarkastellaan sitä, millaista aselajien välinen yhteistoiminta oli, lähinnä jalkaväen ja kenttätykistön osalta, huomioitiinko edellisten hyökkäysten toteuttamista ja otettiinko oppia muista taisteluista, lähinnä eri yhtymien alueilla, esimerkiksi keräämällä niistä tietoa hyökkäysvaiheen kuluessa. Tässä tutkielmassa käytetään tärkeimpinä lähteinä Sota-arkistossa olevia sotapäiväkirjoja ja joukko-osastojen esikuntien arkistoja. Julkaistuja kirjoja, muistelmia ja kirjasarjoja (Jatkosodan historia osat 1-3 ja Kenttätykistön historia osat 1 ja 2) käytetään tutkimuksessa pääasiallisesti tukena. Tutkimus on lähinnä kenttätykistötaktinen ja taistelutekninen. Karjalan Armeija hyökkäsi 10.7.1941 VI Armeijakunnan alueella Korpiselkään. VI Armeijakunta jatkoi hyökkäystä kohti Syväriä aina 24.7. saakka, jolloin Karjalan Armeija pysäytti hyökkäyksen Tuulosjoen pohjoispuolelle. 4.9.1941 VI Armeijakunta hyökkäsi Tuulosjoen yli ja jatkoi hyökkäystä Syvärille. Karjalan Armeija tarvitsi sillanpääaseman Syvärin joen eteläpuolelta. Sillanpääasema mahdollisti hyökkäyksen jatkamisen myöhemmässä vaiheessa. Syväri ylitettiin kokonaisuudessaan 5.10. kuluessa ja sillanpääaseman saavuttamisen jälkeen joukot ryhmittyivät puolustukseen. Tutkimuksessa ilmeni, että kenttätykistön käyttö hyökkäyksen tukena kehittyi jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana pääasiallisesti henkilöiden ammattitaidon kehittymisen myötä. Edellisistä hyökkäyksistä otettiin oppia vain armeijakunnan sisällä. VI Armeijakunnan alueella kehitys oli suurta etenkin maalitiedustelun ja ampumatarvikkeiden käytön osalta, mukaan lukien tulenteho. Päämajan joukoilta keräämät sotakokemukset olivat joukkojen käytössä vasta hyökkäysvaiheen jälkeen. Tämä johtui lähinnä hyökkäysvaiheen lyhyestä kestosta.

Eksistentiaalis-fenomenologinen haastattelututkimus rajavartiomiehen ammattietiikasta

Etiikan kysymykset ovat kiinnostaneet tutkijoita yli 2000 vuoden ajan. Ammattietiikalla tarkoitetaan niitä etiikan kysymyksiä, jotka koskevat ammattilaisten työelämässä tekemiä valintoja. Ammattietiikka ei ole etiikasta erillinen maailma, sillä etiikan yleiset periaatteet pätevät myös työelämässä. Rajavartiolaitos käyttää yhteiskunnassa julkista valtaa, joka asettaa erityisen tiukat vaatimukset ammattieettiselle toiminnalle. Toimintaa ohjaavat periaatteet on tuotava avoimen keskustelun kautta yhteiskunnan arvioitaviksi. Rajavartiomiehen toiminta perusoikeuksien turvaajana vaatii henkilökohtaista ammattieettisiin periaatteisiin sitoutumista.

”Tätä työtä tehdään Suomen suvun historiassa vain yhden kerran”. Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnan opettajaleiri suomalaisten ja itäkarjalaisten kohtaamisen paikkana 1941 – 1944

Tutkimus käsittelee suomalaisten ja itäkarjalaisten suhdetta Itä-Karjalan miehityksen aikana 1941 – 1944. Lähestyn aihetta Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnan opettajaleirin kautta. Leirillä opiskeli joulukuun 1941 ja elokuun 1944 välisenä aikana yli sata itäkarjalaista opettajaa Paltamossa, Jämsässä ja Raumalla. Koulutuksen tavoitteena oli antaa opiskelijoille suomalaisen kansakoulunopettajan pätevyys ja kasvattaa heistä suursuomalaisen aatemaailman omaksuneita opettajia Suomeen liitettävän Itä-Karjalan tarpeisiin. Tutkimuksen lähdeaineistona on opettajaleirin arkistoksi kutsuttu aineistokokonaisuus. Tarkastelen tutkimuksessa suomalaisten ja itäkarjalaisten suhteita sotilashallinnon kontekstissa. Tutkimuksessa käsitellyt suomalaiset olivat miehityshallinnon edustajia, itäkarjalaiset taas miehitetyn alueen asukkaita ja vihollismaan kansalaisia. Tämä valtasuhde määritteli pitkälti sen, miten he toisensa näkivät. Perinteisen sotahistorian sijaan tutkimukseni sijoittuu pikemminkin uuden sotahistorian kenttään. Varsinaisten sotatapahtumien sijaan tutkimus keskittyy siihen, millaiselle ajatusmaailmalle Itä-Karjalan sotilashallinto rakentui. Tutkimus rakentuu kolmen tapahtumasarjan ympärille. Helmikuussa 1942 leirin opiskelijat järjestivät Leninin kuolinpäivänä mielenilmauksen, jonka seurauksena useita leirin opiskelijoita lähetettiin keskitysleireille. Käsittelen tapahtuman yhteydessä opettajaleiriä miehitysvallan välineenä ja opiskelijoiden mahdollisuuksia vastarintaan. Kesällä 1942 Mikko Karvosen itäkarjalaisesta opettajasta kertovan romaanin Heräävän elämän maa julkaisu herätti opettajaleirillä suuttumusta. Käyn leiriläisten reaktion kautta läpi kansallisuuden ja rodun merkitystä suomalaisten ja itäkarjalaisten suhteen pohjana. Viimeisessä käsittelyluvussa tutkin sitä, mitä sodan päättyminen ja opettajaleirin lakkauttaminen merkitsivät sen opettajille ja opiskelijoille. Sotilashallinnon ja opettajaleirin työ perustui siihen ajatukseen, että Itä-Karjala liitettäisiin sodan jälkeen Suomeen. Tämän takia itäkarjalaisia kohdeltiin ennen kaikkea tulevina suomalaisina. Opettajaleirin opiskelijat tuottivat pettymyksiä, koska heidän taivuttamisensa Suur-Suomi -ajatuksen puolelle oli ennakkoon ajateltua vaikeampaa. Heissä nähtiin myös kielteisiä piirteitä, jotka tulkittiin venäläisen kulttuurin vaikutuksiksi. Leirillä ajateltiin, että syntyperänsä takia opiskelijoista voisi tulla hyviä suomalaisia, mutta heidän piti oppia vihaamaan ”ryssää” ja pääsemään irti venäläisyyden vaikutuksista. Suomen vetäytyminen Itä-Karjalasta teki tyhjäksi haaveet Suur-Suomen luomisesta. Osa leirin entisistä opettajista ja Suomeen jääneistä opiskelijoista jatkoi yhteydenpitoa sodan jälkeenkin. Leiriläisiä yhdistivät yhteiset kokemukset, mutta etenkin leirin johtajan Matti Koskenniemen toiminnassa näkyi myös tavoite pitää kiinni ajatuksesta, että opettajaleirin työ ei ollut mennyt hukkaan. Sodan jälkeisessä Suomessa Itä-Karjalan miehitys haluttiin yleisesti unohtaa, mutta säilyttämällä ja kartuttamalla opettajaleirin arkistoa Koskenniemi piti kiinni oikeudesta omaan tulkintaansa siitä, mistä opettajaleirissä oli ollut kyse.

Vääräkosken kartonkitehdas : Sata vuotta ähtäriläistä pahvia

Ähtärissä Hyvölänjoen varrella oleva Vääräkoski oli teollisen toiminnan keskuksena pyöreät sata vuotta. Kosken partaalle vuonna 1898 perustetun kartonkitehtaan toiminta päättyi vararikkoon vuonna 1998. Vääräkosken kartonkitehdas luokiteltiin valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi Museoviraston ja ympäristöministeriön julkaisemassa selvityksessä ”Rakennettu kulttuuriympäristö” (1993). Tehtaan rakennukset ja laitteet suojeltiin rakennussuojelulailla vuonna 2002. Siirtyminen lumpun käytöstä puumassaan merkitsi metsäteollisuuden murrosta 1860-luvulla myös Suomessa. Muutos merkitsi puuhiomoteollisuuden syntymistä. Pahvinvalmistusteknologia kehittyi 1890-luvun lopulla teknisten keksintöjen seurauksena. Käsityövaltaisesta, monta erillistä vaihetta vaatineesta pahvin valmistuksesta voitiin siirtyä koneelliseen prosessiteollisuuteen. Ensimmäinen kartonkikone hankittiin Saksasta 1897 Inkeroisten tehtaalle. Vääräkosken kartonkitehtaalle vuonna 1901 tilattu kartonkikone oli järjestysnumeroltaan viides Suomessa. Vääräkosken kartonkitehdas oli maan mittakaavassa pieni ja sen toiminta pysyi suunnilleen samansuuruisena aina päättymiseensä asti. Tuotanto keskittyi kartonkiin, jota tehtaan ainoa kartonkikone valmisti 1000–4000 tonnia vuodessa. Vääräkosken tehdasympäristön arvo perustuu monipuolisuutensa säilyttäneeseen tehdaskokonaisuuteen, lähes alkuperäisinä säilyneisiin rakennuksiin ja laitteisiin, joista kartonkikone on teollisuushistoriamme ainoita yli satavuotiaita. Tämä inventointiraportti julkaistaan, jotta Vääräkosken kartonkitehtaasta jäisi edes jotakin luettavaa historian kirjoihin.

Shapes and sizes : body image, body dissatisfaction and disordered eating in relation to gender and gender identity

Syftet med denna avhandling var att empiriskt undersöka kroppsbild, kroppsmissnöje och ätstörningssymptom hos vuxna i relation till kön och könsidentitet. Även sexuell kroppsbild studerades. Data samlades in via en populationsbaserad frågeformulärsstudie (11,468 deltagare) samt en intervjustudie med 20 transpersoner. Kvinnor rapporterade mer kroppsmissnöje och ätstörningssymptom än män. Till exempel uppgav mer än hälften av kvinnorna och en tredjedel av männen att de uppfattade sig som mindre attraktiva än de önskade att de var. Mer än hälften av kvinnorna och en tredjedel av männen uppgav sig banta, och självframkallade kräkningar rapporterades av var tionde kvinna och var hundrade man. Könsidentitetskonflikt var associerat med högre nivåer av kroppsnöje och ätstörningssymptom. Majoriteten av de intervjuade transpersonerna rapporterade omfattande missnöje med sina kroppar, särskilt gällande sexuell kroppsbild, samt ätstörningssymptom. Könskorrigering uppgavs i huvudsak lindra kroppsmissnöje och ätstörningssymptom. Vårdpersonal bör vara medveten om att kroppsmissnöje och ätstörningssymptom berör både vuxna kvinnor och män. Missnöje med de sexuella delarna av kroppen förefaller vara relativt vanligt bland vuxna och bör inte förbises. Vårdpersonal som arbetar med transpersoner bör vara medvetna om hur djupt och omfattande dessa personers kroppsmissnöje kan vara, samt uppmärksamma en eventuellt förhöjd risk för ätstörningssymptom. Det är även värt att notera att könskorrigering kan lindra kroppsmissnöje och ätstörningssymptom hos transpersoner.

Ympäristön kunnostustyöt : Pohjois-Savon YTY -projektin toiminta vuonna 2011

Pohjois-Savon YTY -projektin tavoitteena on vahvistaa pitkään työttömänä olleiden henkilöiden sekä syrjäytyneiden alle 25-vuotiaiden henkilöiden työkykyä ja jatkotyöllistymismahdollisuuksia kouluttamalla ja työllistämällä heitä ympäristön kunnostukseen ja hoitoon liittyviin tehtäviin. Projektin rahoituksesta suurin osa tulee Euroopan sosiaalirahastolta (ESR) ja kansallinen rahoitusosuus työ- ja elinkeinoministeriöltä sekä hankkeeseen osallistuvilta kunnilta. Kunnat osoittavat toteutettavat työkohteet ja vastaavat niiden toteuttamiseen tarvittavista materiaalikustannuksista. Projekti käynnistyi 1.3.2008 ja vuonna 2011 mukana oli 17 kuntaa: Iisalmi, Juankoski, Kaavi, Kiuruvesi, Kuopio (aik. Karttula), Leppävirta, Nilsiä, Pielavesi, Rautalampi, Rautavaara, Siilinjärvi, Sonkajärvi, Suonenjoki, Tervo, Tuusniemi, Vesanto ja Vieremä. Projektin tavoitteena on saada vuosittain 75 henkilöä mukaan toimintaan. Projekti järjesti osallistujille kuukauden mittaisen työvoimakoulutuksen, jonka jälkeen he siirtyvät työskentelemään palkkatuella kuntiin. Koulutuksen aikana suoritettiin työelämässä tarvittavat kortit (työturvallisuus-, tulityö-, tieturva1- ja ensiapu1 -kortit), tutustuttiin ATK:n käyttöön työnhaun välineenä ja saatiin tietoa työelämässä tarvittavista tiedoista ja taidoista. Projektin tavoitteena on vahvistaa osallistujien työtaitoja ja työkykyä, jotta he pystyisivät projektin jälkeen toimimaan itsenäisesti vastaavanlaisissa työtehtävissä. Projekti on edistänyt kestävää kehitystä toiminnassaan ja ympäristöön kohdistuvissa töissä. Työkohteissa on suosittu ympäristöystävällisiä toimintatapoja, Vanhojen rakennusten kunnostamisessa on hyödynnetty kierrätysmateriaalia, ympäristöjä on kunnostettu ja elinympäristöjen viihtyvyyttä lisätty edistäen samalla luonnonympäristöjen säilymistä ja hoitoa. Työkauden aikana projekti on ollut aktiivisesti yhteydessä työ- ja elinkeinotoimistoihin (TE-toimistoihin) ja käynyt keskusteluja työvoimaohjaajien kanssa projektissa tehdyistä töistä ja työllistettyjen tilanteesta. Tämän lisäksi työn ohessa on keskusteltu säännöllisesti osallistujien kanssa projektin jälkeiseen työllistymiseen liittyvistä mahdollisuuksista kannustaen heitä omaehtoiseen työnhakuun sekä kouluttautumiseen ammattitaidon kehittämiseksi. Vuonna 2011 projektissa aloitti 74 henkilöä. Miehiä oli 68 ja naisia 6. Osallistujista suurin osa oli yli 45-vuotiaita keski-iän olleessa 45,3 vuotta. Henkilötyöpäiviä kertyi vuoden 2011 loppuun mennessä 9638, koulutuspäiviä 1288 ja työkauden aikaisia ohjauspäiviä 28. Hanke päättyy tammikuussa 2012.

Lounaismurteiden erikoisgeminaatio satakuntalaisten puheessa

Tutkimukseni kohteena on geminaation, etenkin lounaismurteiden erikoisgeminaation, esiintyminen satakuntalaisten puhekielessä. Tutkimus on osa Satakuntalaisuus puheessa -hanketta, ja aineistona olen käyttänyt hanketta varten vuosina 2007 ja 2008 kerättyjä nauhoitteita. Olen tutkinut 15:n vuosina 1946–1963 syntyneen henkilön puhetta. He ovat kotoisin Porista, Raumalta, Honkilahdelta ja Luvialta. Tutkimuksessani selvitän, kuinka runsaasti ja minkä tyyppisissä ympäristöissä geminaatiota esiintyy, ja vertaan eri paikkakuntien tuloksia toisiinsa. Aiemmissa tutkimuksissa geminaation esiintymistä on tutkittu pääasiassa pelkän korvakuulon avulla. Tätä tutkimusta tehdessäni olen käyttänyt puheanalyysiohjelma Praatia, jonka avulla äänteiden kestot on mahdollista mitata millisekunnin tarkkuudella. Olen mitannut aineistostani yli 2 000 mahdollisen geminaatiopaikan konsonantin ja sitä seuraavan vokaaliaineksen keston. Tutkimukseni perusteella paikkakuntien välillä on selkeät erot geminaation esiintymisessä. Geminaation osuus vaihteli eri informanttien puheessa täydellisen puuttumisen ja yli 90 %:n välillä. Geminaattaa seuraavan vokaaliaineksen keston perusteella lounaismurteiden erikoisgeminaatio näyttäisi kuitenkin monissa tapauksissa saavan yleisgeminaatiomaisia piirteitä.

Tasa-arvon esteitä

Kirjallisuusarvostelu