The True Brand Loyalty in the Finnish Tabloid Industry

Asiakas- ja brandiuskollisuutta on tutkittu 1920-luvulta alkaen ja sitä käsittelevän kirjallisuuden kirjo on hyvin laaja. Empiirisiä tutkimuksia löytyy kattava joukko aina pankkimaailmasta päivittäiskaupan tuotteisiin. Iltapäivälehtimarkkinaa tutkivaa empiiristä asiakas- tai brandiuskollisuustutkimusta ei kuitenkaan toistaiseksi ole tieteellisen tutkimuksen saralla tehty. Tässä tutkimuksessa perehdytään asiakas- ja brandiuskollisuuden maailmaan ja tutkitaan brandiuskollisuuden toteutumista suomalaisien iltapäivälehtien keskuudessa. Tutkimuksen keskeisin tavoite on selvittää, voidaanko todeta asiakas- ja brandiuskollisuutta olevan suomalaisien iltapäivälehtien keskuudessa ja mikäli sitä todetaan olevan, mitkä ovat ne tekijät, jotka tämän uskollisuuden muodostumiseen vaikuttavat. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä toisen suuren suomalaisen iltapäivälehtitalon kanssa. Empiirinen tutkimus toteutettiin strukturoituna Internet-kyselynä, josta saatu aineisto analysoitiin kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että asiakas- ja brandiuskollisuutta löytyy suomalaisien iltapäivälehtien keskuudessa. Tärkeimmät havainnot osoittavat, että muun muassa uskollisuus iltapäivälehden verkkosivustoa kohtaan vaikuttaa positiivisesti uskollisuuteen ja toistuvaan ostokäyttäytymiseen samaa iltapäivälehteä kohtaan. Tämä on merkittävä löytö, sillä asian on monissa aiemmissa tutkimuksissa oletettu olevan päinvastoin. Myös luottamus brandiin, sitoutuneisuus brandiin, asiakkaan kokemat hyödyt ja asiakastyytyväisyys todettiin tutkimustuloksien pohjalta vaikuttavan positiivisesti sekä asenteellisen että behavioristisen uskollisuuden muodostumiseen iltapäivälehtiä kohtaan.

Kansallinen digitaalinen kirjasto: yhteistyötä yli organisaatiorajojen

Esitys Sisällön ja dokumenttien hallinta -seminaarissa. Helsinki 30.-31.8.2011.

Uusintamurtumien ehkäisy kaatumisen aiheuttaman yläraajamurtuman kokeneilla yli 50-vuotiailla henkilöillä

Tarkoitus: Tarkoituksena oli selvittää murtumien tehostetun ehkäisyohjelman vaikutuksia yläraajamurtuman saaneiden yli 50-vuotiaiden henkilöiden elämäntapoihin, murtumien riskitekijöihin, kaatumisiin, kaatumisvammoihin ja elämänlaatuun. Aineisto: 219 yli 50-vuotiasta kotona asuvaa, kaatumisen seurauksena yläraajamurtuman saanutta henkilöä satunnaistettiin koe- (n = 105) ja kontrolliryhmiin (n = 114). Menetelmä: Koeohjelma sisälsi yksilöllisen, yhdessä lääkärin, terveydenhoitajan ja tutkittavan kanssa laaditun hoito- ja kuntoutussuunnitelman sekä kutsun murtumien ehkäisyn koulutusohjelmaan. Kontrolliryhmän tutkittavat saivat kehotuksen hakeutua murtumahoitajan ohjaukseen. Seuranta-aika oli 14 kuukautta. Tulokset analysoitiin ryhmissä tapahtuneina muutoksina alkuja loppumittausten välillä sekä ryhmien välisenä erona muutoksissa. Tulokset: Keskimääräinen luun tiheys lannerangassa lisääntyi koeryhmässä (p<0,001) ja kontrolliryhmässä (p = 0,038), ryhmien välinen ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p = 0,134). Reisiluun kaulassa luun tiheys ei muuttunut kummassakaan ryhmässä. Päivittäinen kalsiumin saanti lisääntyi koeryhmässä keskimäärin 167 mg (p<0,001) ja kontrolliryhmässä 30 mg (p = 0,475), ryhmien välinen ero oli tilastollisesti merkitsevä (p = 0,031). Kala-ateriat ja päivittäinen D-vitamiinilisä sekä kenkien liukuesteiden säännöllinen käyttö liukkaalla lisääntyivät molemmissa ryhmissä, mutta ryhmien välillä ei ollut eroa. Viiteen tuolilta nousukertaan käytetty aika vähentyi koeryhmässä keskimäärin 0,49 sekuntia (p = 0,185) ja lisääntyi kontrolliryhmässä 0,39 (p = 0,475), ero ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä (p = 0,02). Kymmenen metrin kävelyssä ei tapahtunut tulosten keskiarvossa muutoksia kummassakaan ryhmässä. Ortostatismi vähentyi kontrolliryhmässä (p = 0,049), ja masentuneisuus vähentyi koeryhmässä (p = 0,041), mutta ryhmien välillä ei näissä ollut merkitsevää eroa. Osteoporoosilääkkeiden käyttö lisääntyi molemmissa ryhmissä, ryhmien välillä ei ollut eroa. Alkoholin käytössä oli vähäisiä mutta ei merkittäviä muutoksia. Muissa testatuissa muuttujissa, kuten liikunnan viikoittainen määrä, tupakointi, näkökyky, tasapaino ja elämänlaatu, ei ollut merkitseviä muutoksia ryhmissä tai ryhmien välillä. Kaatumisten (koeryhmä 33, kontrolliryhmä 35) ja murtumien (koeryhmä 5 ja kontrolliryhmä 3) määrissä ei myöskään ollut merkitseviä eroja ryhmien välillä. Johtopäätökset: Noin neljällä viidestä kaatumisen seurauksena yläraajamurtuman saaneista, yli 50 vuotta täyttäneistä henkilöistä oli alentunut luun tiheys, ja noin joka toisella oli lisääntynyt kaatumisriski. Kaatumisen riskitekijöiden kliiniset mittaukset olivat nopeita toteuttaa ja auttoivat ehkäisytoimenpiteiden suunnittelussa. Murtuman saaneet olivat motivoituneita murtumien riskitekijöiden selvittämiseen ja myös toteuttamaan annettua lääkehoitoa. Elämäntavoissa helpoimmin toteutuivat muutokset ruokailutottumuksissa. Liikuntatottumuksien muuttaminen sen sijaan onnistui melko huonosti. Ryhmien välillä oli merkitsevä ero ainoastaan kalsiumin päivittäisessä käytössä ja tuolilta nousutestissä. Murtumariskien tunnistaminen, niiden syiden selvittäminen ja toimenpiteiden käynnistäminen riskien vähentämiseksi tulisi kuulua jokaisen pienienergisen murtuman saaneen potilaan kokonaisvaltaiseen hyvään hoitoon.

Suomalaisen valtatutkimuksen valtavirrassa

Kirjallisuusarvostelu

Keskustelunavaus yli koulukuntarajojen

Kirjallisuusarvostelu

Kurinpitoa, normalisointia ja tietovaltaa : suomalaisen sairaanhoitajatarkasvatuksen historiaa foucaultilaisittain

Kirjallisuusarvostelu

Esirippu raottuu : nainen kirjallisuuden näyttämöllä

Kirjallisuusarvostelu

Rajojen ylityksiä rautakauden äänimaisemassa

Kirja-arvio

Suomalaisen naiskirjoituksen vaiennetut äänet

Kirjallisuusarvostelu