Koitereen säännöstelysuositusten toteutuminen ja vaikutukset

Tässä raportissa tarkastellaan Koitereen säännöstelyn kehittämisselvityksen (2004–2006) yhteydessä annettujen suositusten toteutumista ja vaikutuksia vuosina 2007–2011. Koitereen säännöstelyn kehittämishankkeen keskeisenä tavoitteena oli laatia säännöstelyn haittojen vähentämiseksi sellaiset suositukset, jotka eri osapuolet voivat hyväksyä ja samalla sitoutua niiden toimeenpanoon. Vaikutusten arviointi perustuu tässä raportissa: 1) Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) kehittämään mittaritarkasteluun, 2) kyselytutkimukseen, jossa haastateltiin Koitereen säännöstelyn kehittämisessä ja seurannassa mukana olleita henkilöitä sekä järven ranta-asukkaita, 3) Koitereen lahtialueiden vedenlaadun seurantatutkimukseen, 4) Koitereen linnustoseurannan viisivuotisjakson tuloksiin ja 5) rantojen eroosiosuojausten toteutumiseen. Vesistön säännöstelyn kehittäminen sekä sitä edelleen seuraava suositusten toteutus- ja seurantatyö onnistuivat Koitereella. Hankkeessa mukana olleet tahot ovat olleet työhön sitoutuneita ja aktiivisia osallistujia. Säännöstelyn kehittämistyön aikana kehittynyt hyvän yhteistyön ja keskinäisen ymmärryksen ilmapiiri on edelleen syventynyt seurantatyön aikana. Raportissa esitetään myös tämän selvityksen perusteella Koitereen säännöstelyn seurantaryhmän asettamat tavoitteet jatkotyölle.

Uutta tietoa Kainuun soista : Kainuun suoselvitys -projektin tulosraportti

Raportissa esitellään Kainuun suoselvitys -projektin keskeisimpiä tuloksia ja niistä vedettyjä johtopäätöksiä. Vuosina 2010–2012 toteutetun projektin tarkoituksena on ollut parantaa tietopohjaa Kainuun soista, ja sitä kautta luoda edellytyksiä soiden eri käyttömuotojen yhteensovittamiselle ja samalla nostaa esille Kainuun soihin liittyviä mahdollisuuksia. Soiden käyttö nähtiin projektissa laajasti, sisältäen paitsi erilaiset taloudellisen hyödyntämisen muodot myös soiden merkityksen ihmisten virkistykselle ja hyvinvoinnille sekä luonnon monimuotoisuudelle ja monille sääteleville toiminnoille. Taustana projektille on samaan aikaan laadittu kansallinen suostrategia. Sen mukaan soiden luonnontilaa muuttavien toimintojen, maa-, metsä- ja turvetalouden, tulisi jatkossa toimia jo ojitetuilla tai muuten merkittävästi muuttuneilla soilla. Näin soiden luonnontilaisuudesta hyötyville soiden käytön muodoille ja ekosysteemipalveluille jää paremmin tilaa toimia. Kainuu on Suomen kolmanneksi soisin maakunta. Suot ovat keskeinen osa sen luontoa ja maisemaa ja myös monipuolinen luonnonvara. Valtaosa Kainuun suopinta-alasta on ojitettu. Uutta tietoa on projektissa tuotettu paikkatietomenetelmin ja kohdennetuin maastoselvityksin. Raportin aihepiirejä ovat Kainuun soiden käyttö, jäljellä olevat ojittamattomat suot, suojeltujen soiden vesitaloudellinen eheys, metsätalouden käytöstä poistuvat ojitetut suot, soiden merkitys virkistyksen ja matkailun kannalta sekä maastossa tutkittujen 143 suon arviointi turpeennoston ja luonnon monimuotoisuuden kannalta. Raportissa esitetään, että kansallisen suostrategian tavoite soiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta on mahdollista saavuttaa eri toimijoiden yhteistyön ja maankäytön ohjauksen avulla. Se edellyttää sitoutumista suostrategian linjauksiin sekä tietopohjan parantamista soista ja eri toimintojen vaikutuksista. Kainuun suoselvitys -projektissa on osaltaan tuotettu tätä tietoa ja myös kehitelty menetelmiä sen hankkimiseksi.

Raaseporin Persbölen Kvarnträskin perustila : Raaseporin kuntakohtainen järvikunnostusohjelma

Karjaa, Tammisaari ja Pohja yhdistyivät vuoden 2009 alusta Raaseporin kaupungiksi. Raaseporin alueella on tehty aiemmin Karjaan kuntakohtaisessa järvikunnostusohjelmassa Uudenmaan ympäristökeskuksen ja Karjaan kaupungin yhteistyöprojektina kunnostussuunnitelmat Kaskimaalle ja Kolijärvelle. Vuonna 2010 Uudenmaan ELY-keskuksen ja Raaseporin kaupungin yhteisprojektina tehtiin Karjaan Myllylammelle kunnostussuunnitelma. Vuonna 2011 ohjelmaa jatkettiin Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen ja Raaseporin kaupungin yhteistyöprojektina tekemällä Persbölen kylässä sijaitsevalle Kvarnträskille perustilan selvitys. Järvi on keskirehevä, eikä siinä ole havaittu leväkukintoja. Happipitoisuus on ollut pinnan läheisessä vedessä hyvä kaikkina vuodenaikoina. Pohjan läheisessä vedessä on esiintynyt happikatoja pääosin kesäisin. Myös lähempänä pintaa esiintyy todennäköisesti vähähappisuutta. Selvityksessä arvioitiin, että fosforia voi mahdollisesti vapautua kolmannekselta järven kokonaisalasta, mikä on merkittävä osuus. Pohjanläheisissä kokonaisfosforipitoisuuksissa oli havaittavissa nousua hapen vähenemisen johdosta. Kasvillisuus on vähäistä ja siinä esiintyy myös uposlehtisiä. Kalastosta ei ole mitään tietoja. Kalaston rakennetta olisi hyvä selvittää, jotta käsitys järven tilasta ja kunnostustarpeesta tarkentuisi. Järveen tulevaa kuormitusta on arvioitu viimeksi tarkemmin vuonna 1998. Tilanne valuma-alueella on voinut muuttua selvästi vuosien kuluessa. Kvarnträskin kuormitusselvitystä ehdotetaan päivitettäväksi. Kvarnträskin tilaa suositellaan seurattavan tarkkailuohjelman mukaisesti. Happipitoisuutta ehdotetaan määritettävän useammin ja myös kahden ja kolmen metrin välisyvyyksistä. Kvarnträskille suositellaan tehtäväksi ensin laskennallinen kuormitusselvitys ja sen jälkeen siihen ja perustilan selvitykseen sekä uusiin kalasto- ja happipitoisuustietoihin pohjautuva kunnostussuunnitelma.

Kosteikkojen yleissuunnitelma Loviisanjoella : Tavoitteena maatalouden vesiensuojelu ja luonnon monimuotoisuus

Yleissuunnitelma on laadittu ensisijaisesti viljelijöiden käyttöön. Yleissuunnitelmat auttavat maanomistajaa kohdentamaan vesiensuojelua ja luonnon monimuotoisuutta edistäviä toimenpiteitä ympäristön kannalta tehokkaammin. Yleissuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteuttaminen on maanomistajille vapaaehtoista. Monivaikutteisella kosteikolla tarkoitetaan kosteikkoa, joka tuottaa niin luonnon monimuotoisuus kuin vesiensuojeluhyötyjäkin. Lisäksi monivaikutteiset kosteikot monipuolistavat maisemaa ja lisäävät virkistyskäyttöä. Monivaikutteisten kosteikkojen yleissuunnitelma laadittiin Loviisanjoen valuma-alueelle. Valuma-alueen pinta-ala on noin 117 km². Loviisanjoen valuma-alueella on vain vähän järviä. Valuma-alueesta kolmannes on peltoa. Osalla alueesta kärsitään toistuvista tulvista. Kosteikot voivat osaltaan vähentää myös tulvaongelmia tasaamalla veden virtaamaa ja keräämällä kiintoainesta. Yleissuunnitelman kosteikkoehdotukset perustuvat maastokartoituksiin. Kartoitukset kohdistettiin Loviisanjokeen laskeviin uomiin. Kosteikkoehdotukset sijaitsevat pääosin peltoympäristössä varsinaisen viljelyksen ulkopuolisilla alueilla. Loviisanjoen maatalousvaltaisista alueista yli puolet on hyvinkin tasaista peltoaukeaa. Lapinjärven Rutumissa on runsaimmin kosteikoiksi soveltuvia alueita. Loviisanjoen valuma-alueelle on laadittu vuonna 2002 myös suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma. Etenkin alueille, jonne kosteikon perustaminen ei ole tarkoituksenmukaista, on suositeltavaa perustaa suojavyöhykkeitä. Loviisanjoen monivaikutteisten kosteikkojen yleissuunnitelmassa esitettiin 45 kosteikon perustamista. Lisäksi alueelle ehdotettiin lukuisien pohjapatoketjujen perustamista. Yleissuunnitelman kosteikkoehdotuksissa pyrittiin luomaan kokonaisuuksia. Useammat pienempialaiset kosteikot valuma-alueella ovat usein ympäristön kannalta tehokkaampi ratkaisu kuin yksi suuri. Yleissuunnitelman valmistumisen jälkeen kohde-ehdotusten toteutumista on tarkoitus edistää tarjoamalla maanomistajalle neuvonta-ja asiantuntija-apua.

Översiktsplan för våtmarker vid Lovisaån : Med jordbrukets vattenvård och naturens mångfald som mål

Översiktsplanen har i första hand uppgjorts för jordbrukarnas användning. Översiktsplanen hjälper markägarna att inrikta åtgärder som främjar vattenvården och naturens mångfald så att de blir effektivare för miljön. Det är frivilligt för markägarna att genomföra de åtgärder som presenteras i översiktsplanen. Med en mångsidig våtmark avses en våtmark som både ger mångfald åt naturen och är till nytta för vattenvården. Mångsidiga våtmarker ger dessutom variation åt landskapet och gynnar rekreationen. Översiktsplanen för mångsidiga våtmarker uppgjordes för Lovisaåns avrinningsområde. Avrinningsområdets areal är cirka 117 km². På Lovisaåns avrinningsområde finns endast få sjöar. En tredjedel av avrinningsområdet är åker. På en del av området lider man av återkommande översvämningar. Våtmarkerna kan också bidra till att minska översvämningsproblemen genom att jämna ut vattenföringen och samla upp sediment. Våtmarksförslagen i översiktsplanen baserar sig på terrängkartläggningar. Kartläggningarna gällde de fåror som rinner ut i Lovisaån. Våtmarksförslagen finns i huvudsak i åkermiljö på områden som står utanför den egentliga odlingen. Mer än hälften av de jordbruksdominerade områdena vid Lovisaån är mycket flacka åkerfält. I Rudom i Lappträsk finns flest områden som lämpar sig som våtmarker. För Lovisaåns avrinningsområde har man 2002 också gjort upp en översiktsplan för skyddszoner. Framför allt på områden där det inte är ändamålsenligt att anlägga en våtmark rekommenderas att skyddszoner anläggs. I översiktsplanen för mångsidiga våtmarker vid Lovisaån föreslås att 45 våtmarker anläggs. Dessutom föreslås att flertalet kedjor av grunddammar anläggs på området. Strävan är våtmarksförslagen i översiktsplanen ska bilda helheter. Med tanke på miljön är flera mindre våtmarker på avrinningsområdet ofta en effektivare lösning än en stor våtmark. Efter att översiktsplanen färdigställts är avsikten att främja förverkligandet av objektförslagen genom att erbjuda markägarna rådgivnings- och experthjälp.

Inkoon Ålkilaträskin perustila vuonna 2011 : Inkoon kuntakohtainen järvikunnostusohjelma

Inkoon kunnassa sijaitsevassa Ålkila träskissä esiintyy rehevöitymisen aiheuttamia haittoja. Vuonna 2011 jatkettiin Inkoon kunnan ja Uudenmaan ELY-keskuksen yhteistyöprojektina järvien kuntakohtaista kunnostusohjelmaa. Aiemmin ohjelmassa on tehty Linkullasjönille perustilan selvitys vuonna 2007, vuonna 2008 kuormitusselvitys ja yleisluontoinen kunnostussuunnitelma. Vuonna 2011 tehtiin Linkullasjönille hapetussuunnitelma ja uutena kohteena olevalle Ålkila träskille perustilan selvitys. Ålkila träsk on pieni, matala ja keskirehevä latvajärvi, jossa esiintyy umpeenkasvua ja hapettomuutta. Toisaalta veden pH-arvo on ollut alhainen, mikä kuvastaa enemmänkin karuutta. Järvessä ei ole ollut leväkukintoja. Kalasto koostuu ainoastaan ruutanoista, mikä on usein seurausta toistuvista happikadoista. Järveen pitäisi istuttaa petokaloja, mutta ennen toimenpidettä tulisi saada olosuhteet niille sopiviksi. Ålkila träskin veden laatua tulisi seurata tiiviimmin, tietoa tarvittaisiin niin lopputalven happitilanteesta kuin kesäaikaisesta rehevyydestä ja happamuudesta. Järveen tulevaa kuormitusta ei ole aiemmin arvioitu. Tässä työssä suositellaan laskennallisen kuormitusselvityksen tekemistä Ålkila träskille. Selvityksessä arvioidaan järveen tulevan ulkoisen kuormituksen määrä sekä järven kyky kestää sitä. Lisäksi arvioidaan syntyykö järvessä mahdollisesti sisäistä kuormitusta. Ålkila träskissä on selvää kunnostustarvetta. Järvelle ehdotetaan tehtäväksi laskennallinen kuormitusselvitys ja siihen sekä perustilan selvitykseen pohjautuva kunnostussuunnitelma. Jotta kunnostussuunnitelman tekeminen olisi varmemmalla pohjalla, tulisi järvestä ottaa lopputalvella ainakin yksi ja kesällä mahdollisesti useampi vesinäyte ennen työn aloittamista tai ainakin sen aikana. Ålkila träskin laskuuoma yhtyy Skvatterbäckeniin, joka on Ingarskilajoen sivuhaara. Ingarskilajoessa esiintyy nykyään luontaisesti lisääntyvä taimenkanta. Kunnostussuunnitelmassa tulee ottaa kantaa kaikkien toimenpiteiden vaikutuksista alapuoliseen vesistöön.

Sipoon Savijärven kunnostussuunnitelma : Sipoon kuntakohtainen järvikunnostusohjelma

Uudenmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus jatkoi vuonna 2010 Uudenmaan ympäristökeskuksen vuonna 2006 aloittamaa järvien kuntakohtaista kunnostusohjelmaa. Sipoon kunta tuli mukaan ohjelmaan loppuvuonna 2010. Tällöin sovittiin, että Savijärvelle tehdään perustilan selvitys, laskennallinen kuormitusselvitys ja niihin pohjautuva kunnostussuunnitelma. Savijärvi sijaitsee Sipoossa lähellä Nikkilää. Se on matala ja hyvin rehevä järvi. Savijärvessä esiintyy säännöllisiä leväkukintoja ja sen kalasto on ruutanavaltainen. Savijärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan, mikä tulee huomioida kunnostustoimia tehtäessä. Savijärven ulkoista kuormitusta pitäisi saada vähennettyä 80 – 100 kg eli 50 – 60 %, koska se ylittää sekä sallitun että kriittisen tason. Savijärvessä syntyy myös sisäistä kuormitusta. Toimenpiteitä tulisi suunnata kaikkien kuormituslähteiden vähentämiseen. Savijärvessä on esiintynyt usein lopputalvisin happikatoja. Happikadot ovat olleet suhteellisen laajalla alueella, minkä vuoksi Savijärvelle esitetään tehtäväksi tarkempi hapetussuunnitelma. Happipitoisuutta pitäisi seurata tiiviimmin ja sen seuraamista varten voidaan hankkia happimittari. Kalaston rakennetta on muutettava vähemmän särkikalavaltaiseen suuntaan. Savijärven nuottauksia suositellaan jatkettavan vuosittain. Happitilanteen parannuttua suositellaan tehtäväksi petokalaistutuksia. Lajeina voivat olla ahven ja hauki. Vesikasvillisuutta voidaan poistaa maltillisesti, jos se aiheuttaa haittaa virkistyskäytölle, mutta toimenpiteen vaikutuksia tulee seurata vuosittain. Linnusto on huomioitava toimenpiteen ajankohdassa. Veden laatua pitää seurata, jotta kunnostusten vaikutukset tai järven tilan muutokset huonompaan suuntaan nähdään ajoissa. Tällöin voidaan ohjata toimenpiteitä oikeaan suuntaan, jos veden laadussa näkyy muutoksia.

Kaupunkiniityt : Elinvoimaa elävästä perinnöstä

Keskeltä kaupungin sykettä ja vilinää voit löytää kaupunkiniityn. Kaupunkiniityllä tarkoitetaan taajama-alueella sijaitsevaa viherympäristöä, jonka hoidon tavoitteena on niittylajiston ylläpitäminen ja kaupunkilaisten virkistyskäytön edistäminen. Jotkut näistä kaupungin viherympäristöistä ovat suunnitelmallisesti hoidettuja, jotkut niityistä ovat puolestaan hoitamattomina muuttuneet villisti rehottaviksi ja jopa läpitunkemattomiksi. Kaikkia niittyjä yhdistää kuitenkin yksi asia: niillä on tärkeä rooli ns. ekosysteemipalveluiden tuottamisessa. Kesäkauden kukkaloisto, virkistyskäyttömahdollisuudet, luonnon monimuotoisuuden ylläpito ja hulevesien suodatus ovat esimerkkejä näistä kaupunkiniittyjen jokapäiväisistä ”palveluista” niin kaupunkiympäristölle kuin myös paikallisille asukkaille. Tässä julkaisussa käsitellään kaupunkien viherympäristöjen merkitystä eri näkökulmista. Viesti on selkeä: kaupunkiniittyjen hoidolla edistetään sekä luonnon että kulttuuriympäristön tilaa kustannustehokkaasti. Kaupunkiniityt edesauttavat myös asukkaiden terveyttä ja viihtyvyyttä. Lisäksi kiinteistöjen ja kulmakunnan imago paranee taloudellisten arvojen lisäksi, kun viherympäristö on hyvässä hoidossa!

Lapin maahanmuuttostrategia 2017

Lapin maahanmuuttostrategian 2017 tavoitteena on: 1) linjata alueen maahanmuutto- ja kotouttamistyön kehittämistä, 2) edistää Lapissa asuvien maahanmuuttajien kotoutumista ja työllistymistä sekä 3) varautua kasvavaan maahanmuuttoon ja työvoiman rekrytointiin ulkomailta. Strategia tarjoaa ajantasaisen ja konkreettisen välineen viranomaisille ja muille toimijoille maahanmuuttajaväestön tarpeiden ja kotoutumisen edistämisen huomioimiseksi palveluissa ja muussa toiminnassa kautta linjan. Maahanmuuttostrategia on laadittu maakunnallisena monialaisena verkostoyhteistyönä. Keskeisinä toimijoina ovat olleet kahteen kaikille avoimeen työpajaan osallistuneet valtion ja kuntien viranomaiset eri hallinnonaloilta, kouluttajat, opettajat, kolmannen sektorin ja hankkeiden toimijat sekä maahanmuuttajat. Valmisteluprosessia on ohjannut Lapin maahanmuuttoasiain toimikunta. Lapin maahanmuuttostrategia 2017 sisältää neljä toimenpidekokonaisuutta: 1) maahanmuuttajien yksilölliset tarpeet kotouttamisen lähtökohtana, 2) osaavat maahanmuuttajat työntekijöinä ja yrittäjinä, 3) kansainvälistyvä työelämä sekä 4) toimivat palvelurakenteet ja monialaiset verkostot kotoutumisen tukena. Maahanmuuttajien osallisuuden edistäminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen sekä eri väestöryhmien välisen myönteisen vuorovaikutuksen edistäminen läpäisevät kaikki strategian toimenpidekokonaisuudet. Kukin toimenpidekokonaisuus sisältää kaksi tavoitelinjaa ja tavoitelinjat toimenpiteitä, joille on määritelty toteutuksen päävastuutahot. Strategian visiona on, että vuonna 2017 Lappi on moniarvoinen ja monikulttuurinen maakunta, jossa kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet ja edellytykset elää, asua ja tehdä työtä. Strategia on laadittu Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toteuttamassa Vaikuttavuutta kotouttamiseen monialaisena yhteistyönä – hankkeessa (VAIKO), joka on rahoitettu Euroopan sosiaalirahaston varoin.

Ympäristön tilan seurantaohjelma 2013

Ympäristön tilan seurannan tavoitteena on tuottaa tietoa ympäristön tilasta, sen muutoksista ja muutosten syistä. Seurannasta saatavia tietoja käytetään päätöksenteon sekä ympäristönsuojelutoimien kohdentamisen ja niiden tuloksellisuuden arvioinnin tukena. Tietoja hyödynnetään maankäytön suunnittelussa ja sen ohjauksessa sekä ympäristövaikutusten arvioinnissa. Seurantatietoja tarvitaan kansainvälisten sopimusten edellyttämiin selvityksiin ja niitä hyödynnetään tutkimuksissa. Hämeen ELY-keskuksen seurantaohjelma vuodelle 2013 perustuu ympäristöhallinnon seurantaohjelmaan vuosille 2009-2013. Se sisältää pintavesien ohella pohjavesien ja maaympäristön seurantaa. Osa seurannassa olevista vesistöistä on vaihtunut toisiin, sillä useimmista vesistöistä ei enää oteta näytteitä vuosittain vaan muutaman vuoden välein. Useimpien vesistöjen seurannassa on mukana jokin biologisen seurannan osa (kasviplankton, vesikasvit, pohjaeläimet, kalat) vesienhoitolain ja -asetuksen (vesipuitedirektiivin) mukaisesti. Pohjavesien seuranta jatkuu kolmella pohjavesiasemalla ja hydrologinen seuranta sisältää mm. vesistöjen vedenkorkeuksien, virtaamien, lämpötilojen, jäänpaksuuden sekä lumipeitteen paksuuden, haihdunnan ja roudan seurantaa. Maaympäristön seurantaan kuuluu myös useita eri seurantahankkeita. Vesienhoitolaki edellyttää, että vesienhoitoalueille laaditaan seurantaohjelmat. Niiden havaintopaikat on koottu ympäristöhallinnon seurantaohjelmasta sekä velvoitetarkkailuista. Vesienhoitoalueiden ohjelmia ei ole sisällytetty tähän monisteeseen, mutta havaintopaikkataulukoihin on merkitty, mitkä järvet ja joet kuuluvat vesienhoitoalueen seurantaan.

Uudenmaan vesienhoidon toimenpideohjelma

Vesienhoidon toimenpideohjelmalla pyritään EU:n asettamaan tavoitteeseen pinta- ja pohjavesien hyvästä tilasta vuoteen 2015 mennessä. Toimenpideohjelmassa on esitetty tavoitetilan saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet, niiden kustannukset sekä ohjauskeinojen kehittämistarve. Toimenpideohjelmassa esitetyistä toimenpiteistä ja niiden kustannuksista on esitetty yhteenveto valtioneuvoston 10.12.2009 hyväksymässä Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa. Toimenpideohjelma on laadittu yhteistyössäalueen toimijoiden kanssa ja sen laatimisen yhteydessä on järjestetty useita yleisötilaisuuksia ja seminaareja. Toimenpideohjelmassa on otettu huomioon vuosina 2006–2009 järjestettyjen kolmen kuulemiskierroksen palaute. Vesiensuojelun tehostaminen on erityisen tärkeää Uudellamaalla, koska alueen järvet, joet ja rannikkovedet ovat huonommassa tilassa kuin Suomessa keskimäärin. Vesiin kohdistuva ravinnekuormitus on suurta ja vesiä on muutettu suuresti rakentamalla, perkaamalla ja patoamalla. Alueen pinta- ja pohjavesien käyttötarpeet ovat tiheästä asutuksesta johtuen suuria. Ihmistoiminnot aiheuttavat pilaantumisriskin viidesosalle Uudenmaan pohjavesistä. Toimenpideohjelmassa Uudellemaalle esitettävien nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden rahoitustarve on vuosina 2010–2015 noin 290 miljoonaa euroa vuodessa. Valtaosa nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden kustannuksista koostuu yhdyskuntien ja haja-asutuksen jätevedenpuhdistuksesta sekä maatalouden vesiensuojelua koskevista ympäristötuista. Esitettävien lisätoimenpiteiden rahoitustarve on noin 31 miljoonaa euroa vuodessa. Lisätoimenpiteiden kustannuksista suurimman osan muodostavat maatalouden kuormituksen vähentämistoimenpiteet. Lisätoimenpiteitä on esitetty myös mm. vesistöjen kunnostukseen, uusien siirtoviemäreiden rakentamiseen sekä metsätalouden vesiensuojelun tehostamiseen. Pohjavesiä koskevilla lisätoimenpiteillä pyritään pohjavesien pilaantumisriskin vähentämisen mm. liikenteen, yhdyskuntien ja teollisuuden osalta. Keskeisenä pohjavesiä koskevana toimenpiteenä on esitetty myös pilaantuneiden maa-alueiden ja maa-ainesottoalueiden kunnostamista. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien ja pohjavesiselvitysten laatimista tulee lisätä merkittävästi nykyisestä. Uudenmaan vesistöjen tila paranee selvästi voimakkaasti kuormitetuilla alueilla, jos esitetyt toimenpiteet toteutetaan. Monien vesistöjen ja koko Suomenlahden osalta hyvän tilan saavuttamiseksi tarvitaan kuitenkin yli vuoden 2015 ulottuvia toimia, koska vesien liiallinen kuormitus ja vesiä muuttavat toiminnot ovat jatkuneet hyvin pitkään. Suurella osalla huonossa tilassa olevista pohjavesialueista on arvioitu, että hyvä tila saavutetaan esitetyillä toimenpiteillä vuoteen 2015 mennessä. Viidellä pohjavesialueella tavoiteaikataulua on siirretty vuoteen 2027.

Keski-Suomen vapaa-ajankalastuksen kehittämisohjelma 2013–2017

Keski-Suomen vapaa-ajankalastuksen kehittämisohjelman 2013–2017 päämääränä on nimetä keskeiset vapaa-ajankalastuksen kehittämistavoitteet valitulla aikajänteellä. Ohjelman on laatinut Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus alueellisena kalatalousviranomaisena yhteistyössä alan muiden toimijoiden kanssa. Ohjelmalla ei ole oikeusvaikutuksia, vaan se ohjaa kalatalousviranomaisen toimintaa ja auttaa suuntaamaan rahoitusta. Tärkeitä kumppaneita ohjelman toteutuksessa ovat kalatalousalan järjestöt, kalastusalueet, osakaskunnat, tutkimuslaitokset ja itse vapaa-ajankalastajat. Monipuolisuus ja vastuullisuus ovat Keski-Suomen vapaa-ajankalastuksen avainsanat tulevaisuudessa. Monipuolisuus tarkoittaa sitä, että vapaa-ajankalastusta harjoitetaan erilaisissa ympäristöissä ja että kalastaja arvostaa saaliina myös tavanomaisia kaloja ja kalalajeja. Näin harrastuksen vesiluontoa kohtaan aiheuttamaa painetta voidaan tasata alueellisesti. Vastuullisuuteen kuuluu, että tunnistetaan kalastusharrastuksen vaikutukset kalakantoihin, kalayksilöihin ja luontoon ja että kalavaroja käytetään kestävästi. Keski-Suomen maakunnan vapaa-ajankalastuksen kehittämisen tavoitteet vuosille 2013–2017 ovat: • vapaa-ajankalastusmahdollisuuksien monipuolinen hyödyntäminen • vastuullisen vapaa-ajankalastuksen tukeminen • vapaa-ajankalastuksen sosio-ekonomisten hyötyjen esiin nostaminen. Tavoitteita pyritään edistämään 12 toimenpiteen avulla. Nämä ovat 1. vapaa-ajankalastuksen infrastruktuurin kehittäminen, 2. luvanmyynnin parantaminen, 3. erityiskohteiden lisääminen, 4. lisätään lähikalastuskohteita ja muita matalan kynnyksen kalapaikkoja, 5. ekologisesti kestävien säätelytoimien käyttöönotto, 6. saaliin valinta ja käsittely 7. kalastuskilpailujen kehittäminen vastuullisemmaksi, 8. vaelluskalojen elinkierron turvaaminen, 9. tiedottaminen, 10. alan tutkimuksen edistäminen, 11. yhteistyön lisääminen kuntien kanssa, 12. vapaa-ajankalastustoimijoiden keskinäisen tiedonkulun parantaminen.

City meadows : Vitality from a living heritage

In the middle of the hustle and bustle of a city, you may find a city meadow. A city meadow refers to a green area situated in an urban setting, the management of which aims at maintaining meadow species and facilitating outdoor recreation for city residents. Some of these green areas situated in cities are managed in a detailed and planned manner, while others have been left untended and are now wild, overgrown and in some cases impenetrable. However, all these meadows share one similarity: they play an important role in producing ecosystem services. What, then, is meant by ecosystem services? The multitude of flowers that bloom during summer, recreational opportunities, maintaining nature’s diversity, as well as filtering urban runoff are some of the everyday “services” that city meadows provide for the urban environment and its residents. This publication covers several different points of view by numerous experts on the importance of green areas in cities. The message is clear: management of city meadows improves both natural and cultural environments in a cost-effective manner. City meadows also help improve the health and enjoyment of city residents. When a green area is well-managed, the reputation and image of the surrounding properties and neighbourhood will also improve, as will their financial value!