Normien vaikutus kadettien liikuntakäyttäytymiseen Maanpuolustuskorkeakoulun toimintaympäristössä

Kadettien on pidettävä yllä sotilaan perustaitoja ja kuntoa. Velvoite löytyy lainsäädännöstä että yhteiskunta olettaa upseerien puolustavan isänmaata kaikissa olosuhteissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kadettien liikuntakäyttäytymiseen vaikuttava normis-to. Vastausta etsittiin kysymyksiin, miten normit vaikuttavat kadettien liikuntakäyttäytymi-seen ja miten upseeriuden tuomat normit voidaan ymmärtää. Normit jaetaan oikeusnormeihin ja sosiaalisiin normeihin. Normit syntyvät ihmisten keski-näisestä vuorovaikutuksesta ja selittävät yksilön käyttäytymistä osana ryhmää. Sosiologian tutkimuksessa normit selittävät parhaiten ihmisen käyttäytymistä. Tutkielman aineisto kerättiin kirjallisuudesta ja aikaisempia tutkimuksia analysoimalla. Tut-kimuksen aineistoa analysoitiin kahdella eri menetelmällä. Tutkielman ensimmäisessä osassa normiteorian aineistosta aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla luotiin Kadetin normiston -malli, joka kuvasi upseeriuden tuomien normien nelitasoista kokonaisuutta. Teorialähtöisen sisällönanalyysin viitekehyksenä ja analyysin perustana käytettiin Kadetin normiston -mallia, jonka lopputuloksena syntyi Kadettien liikuntakäyttäytymisen normiston -malli, joka kuvaa normien vaikutusta liikuntakäyttäytymiseen. Tutkimuksen keskeisinä tuloksina selvisi, että normit vaikuttivat liikuntakäyttäytymiseen kolmen näkökulman kautta. 1) Kadetti näkökulma; normit vaikuttivat sisäistämisen kautta persoonallisten normien muutoksina. 2) Oikeusnormi näkökulma; normit loivat organisaation ja määrittivät sosiaalisten normien liikkumavaran. Kadetit sosialisoituivat organisaation kult-tuuriin samalla muuttaen persoonallisia normeja. 3) Sosiaalisen ympäristön näkökulma; nor-mit vaikuttivat kadetteihin toisten ihmisten kasvatuksen kautta. Keskeisimmät vaikuttajat olivat esimiehet ja johtajat. Näkökulmat vaikuttavat tiiviisti toisiinsa muodostaen toimin-taympäristön. Tutkimusta normien vaikutuksesta kadettien liikuntakäyttäytymiseen pitää syventää ilmiön ymmärtämiseksi ja toiminnan kehittämiseksi. Normeilla voidaan rajoittaa epätoivottua lii-kuntakäyttäytymistä. Johtajan rooli normien kehittäjänä on suuri.

Miten satakuntalainen yrittäjä voi? Satakuntalaisten yrittäjien hyvinvoinnin tila

Työ on parhaimmillaan ihmisen tärkeä voimavarojen luoja ja identiteetin perusta. Yrittäjien vastuut sekä velvollisuudet eroavat melkoisesti palkansaajista. Etenkin yksinyrittäjillä on vastuu koko yrityksestä ilman, että he voivat jakaa sitä kenenkään kanssa. Yrittäjien työhyvinvointi sekä työkyky on pitkälti heidän omalla vastuullaan. Heillä ei ole lakisääteistä pakkoa järjestää työterveydenhuoltoa ja tästä syystä moni yrittäjä on ilman sitä. Yrittäjät kiinnittävät terveyteensä huomiota usein vasta silloin, kun terveydessä ilmenee jotain poikkeavaa. Hyvinvoinnista huolehtimista ei välttämättä osata nähdä ennaltaehkäisyn kautta. Vaikka yrittäjänä toimiminen on antoisaa, se voi olla samalla myös kuluttavaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Heidän työtuntiensa määrä on usein runsasta ja tästä johtuen vapaa-aika saattaa olla vähäistä. Työhyvinvointia koskeva yläkäsite on hyvinvointi, joten ne kulkevat osittain yhdessä vaikuttaen toisiinsa. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää satakuntalaisten yksinyrittäjien sekä työnantajayrittäjien työhyvinvoinnin tila ja sen lisäksi ottaa selvää sosiaalisen sekä taloudellisen hyvinvoinnin vaikutuksista työssä jaksamiseen ja työkykyyn. Tutkielma on tehty toimeksiantona Develooppi Oy:lle. Tutkimukseen osallistuneet yrittäjät olivat tutkimuksen tekohetkellä Satakunnan yrittäjien jäsenrekisterissä. Tutkimus tehtiin kvantitatiivisena. Strukturoituja sekä avoimia kysymyksiä sisältänyt kyselylomake lähetettiin sähköisesti jäsenrekisteriin sähköpostinsa antaneille yrittäjille. Määräaikaan mennessä saatiin 703 vastausta, joista 594 voitiin ottaa mukaan tutkimukseen. Vastausprosentti oli 18. Tutkimuksen mukaan satakuntalaiset yrittäjät voivat pääsääntöisesti hyvin. Kuitenkin pitkät työpäivät sekä töiden suuri määrä aiheuttaa kiireen tunnetta sekä väsymystä. Töistä palautuminen saattaa joillakin yrittäjillä olla todella vähäistä. Lisäksi etenkin yksinyrittäjät pitivät suhteessa työantajayrittäjiin vähän lomia kalenterivuoden aikana. Jaksamista arkeen yrittäjille tuo vapaus päättää omista asioista sekä työajoista. Itsemääräämisoikeus tukee yrittäjien työkykyä. Onnistumisen tunteet, työn merkityksellisyys sekä tarpeellisuus tuovat yrittäjille positiivisia tuntemuksia kiireen keskellä. Yrittäjyys on monelle keino toteuttaa omaa visiota ja käyttää omia taitoja halutulla tavalla. Tutkimuksen mukaan satakuntalaisten kokema terveys sekä fyysinen ja henkinen työkyky olivat hyviä. Lähtökohtaisesti heillä on hyvät mahdollisuudet toimia yrittäjinä ja jatkaa työskentelyä eläkeikään saakka.

Understanding Online Game Players' Post-adoption Behavior: an Investigation of Social Network Games in China

Retaining players and re-attracting switching players has long been a central topic for SNG providers with regard to the post-adoption stage of playing an online game. However, there has not been much research which has explored players’ post-adoption behavior by incorporating the continuance intention and the switching intention. In addition, traditional IS continuance theories were mainly developed to investigate users’ continued use of utilitarian IS, and thus they may fall short when trying to explain the continued use of hedonic IS. Furthermore, compared to the richer literature on IS continuance, far too little attention has been paid to IS switching, leading to a dearth of knowledge on the subject, despite the increased incidence of the switching phenomenon in the IS field. By addressing the limitations of prior literature, this study seeks to examine the determinants of SNG players’ two different post-adoption behaviors, including the continuance intention and the switching intention. This study takes a positivist approach and uses survey research method to test five proposed research models based on Unified Theory of Acceptance and Use of Technology 2; Use and Gratification Theory; Push-Pull-Mooring model; Cognitive Dissonance Theory; and a self-developed model respectively with empirical data collected from the SNG players of one of the biggest SNG providers in China. A total of 3919 valid responses and 541 valid responses were used to examine the continuance intention and the switching intention, respectively. SEM is utilized as the data analysis method. The proposed research models are supported by the empirical data. The continuance intention is determined by enjoyment, fantasy, escapism, social interaction, social presence, social influence, achievement and habit. The switching intention is determined by enjoyment, satisfaction, subjective norms, descriptive norms, alternative attractiveness, the need for variety, change experience, and adaptation cost. This study contributes to IS theories in three important ways. Firstly, it shows IS switching should be included in IS post-adoption research together with IS continuance. Secondly, a modern IS is usually multi-functional and SNG players have multiple reasons for using a SNG, thus a player’s beliefs about the hedonic, social and utilitarian perceptions of their continued use of the SNG exert significant effects on the continuance intention. Thirdly, the determinants of the switch ing intention mainly exert push, pull, and mooring effects. Players’ beliefs about their current SNG and the available alternatives, as well as their individual characteristics are all significant determinants of the switching intention. SNG players combine these effects in order to formulate the switching intention. Finally, this study presents limitations and suggestions for future research.

Let Go and Remember. How Finnish Communities Experienced and Memorialized School Shootings

This study examines the aftermath of mass violence in local communities. Two rampage school shootings that occurred in Finland are analyzed and compared to examine the ways in which communities experience, make sense of, and recover from sudden acts of mass violence. The studied cases took place at Jokela High School, in southern Finland, and at a polytechnic university in Kauhajoki, in western Finland, in 2007 and 2008 respectively. Including the perpetrators, 20 people lost their lives in these shootings. These incidents are part of the global school shooting phenomenon with increasing numbers of incidents occurring in the last two decades, mostly in North America and Europe. The dynamic of solidarity and conflict is one of the main themes of this study. It builds upon previous research on mass violence and disasters which suggests that solidarity increases after a crisis, and that this increase is often followed by conflict in the affected communities. This dissertation also draws from theoretical discussions on remembering, narrating, and commemorating traumatic incidents, as well as the idea of a cultural trauma process in which the origins and consequences of traumas are negotiated alongside collective identities. Memorialization practices and narratives about what happened are vital parts of the social memory of crises and disasters, and their inclusive and exclusive characteristics are discussed in this study. The data include two types of qualitative interviews; focused interviews with 11 crisis workers, and focused, narrative interviews with 21 residents of Jokela and 22 residents of Kauhajoki. A quantitative mail survey of the Jokela population (N=330) provided data used in one of the research articles. The results indicate that both communities experienced a process of simultaneous solidarity and conflict after the shootings. In Jokela, the community was constructed as a victim, and public expressions of solidarity and memorialization were promoted as part of the recovery process. In Kauhajoki, the community was portrayed as an incidental site of mass violence, and public expressions of solidarity by distant witnesses were labeled as unnecessary and often criticized. However, after the shooting, the community was somewhat united in its desire to avoid victimization and a prolonged liminal period. This can be understood as a more modest and invisible process of “silent solidarity”. The processes of enforced solidarity were partly made possible by exclusion. In some accounts, the family of the perpetrator in Jokela was excluded from the community. In Kauhajoki, the whole incident was externalized. In both communities, this exclusion included associating the shooting events, certain places, and certain individuals with the concept of evil, which helped to understand and explain the inconceivable incidents. Differences concerning appropriate emotional orientations, memorialization practices and the pace of the recovery created conflict in both communities. In Jokela, attitudes towards the perpetrator and his family were also a source of friction. Traditional gender roles regarding the expression of emotions remained fairly stable after the school shootings, but in an exceptional situation, conflicting interpretations arose concerning how men and women should express emotion. The results from the Jokela community also suggest that while increased solidarity was seen as important part of the recovery process, some negative effects such as collective guilt, group divisions, and stigmatization also emerged. Based on the results, two simultaneous strategies that took place after mass violence were identified; one was a process of fast-paced normalization, and the other was that of memorialization. Both strategies are ways to restore the feeling of security shattered by violent incidents. The Jokela community emphasized remembering while the Kauhajoki community turned more to the normalization strategy. Both strategies have positive and negative consequences. It is important to note that the tendency to memorialize is not the only way of expressing solidarity, as fast normalization includes its own kind of solidarity and helps prevent the negative consequences of intense solidarity.

Opas ojitusyhteisölle uoman kunnossapito- ja peruskorjaushankkeeseen

Suomen pelloista pääosa on ojitettu jo ennen 1970-lukua ja tällä hetkellä viljelyksessä oleva peltopinta-ala on ainakin kertaalleen peruskuivatettu. Vesihallinto perustettiin vuonna 1970 ja kuivatustehtävät siirtyivät maanviljelysinsinööripiireistä vesipiireille, jonka jälkeen ojituksia tehtiin taas runsaammin. Nykyiset ojitustoimitushakemukset, joita tehdään ELY-keskuksille, ovat selvästi vähentyneet 1990-luvun jälkeen ja tänä päivänä tehtävät toimenpiteet ovat lähinnä ojitusten kunnostuksia sekä peruskorjauksia. Peltoalueilla tehtävät ojitushankkeet koskettavat usein monia maanomistajia ja isoissa hankkeissa tarvitaan maanomistajien kesken hyvää yhteistyökykyä, osaamista ja halua toteuttaa hanke niin, että siitä on mahdollisimman suuri hyöty kaikille ojitusyhteisön jäsenille. Ojitusyhteisön kokouksista ilmoitetaan yleensä paikallisessa lehdessä ja näissä kokouksissa päätetään niistä toimista, joihin hankkeessa ryhdytään. Osallistumalla näihin kokouksiin pääsee ojitusyhteisön jäsen vaikuttamaan toimitsijoiden valintaan ja niihin toimenpiteisiin, joita hankkeessa tullaan tekemään. Vesien suojelun ja vesistön hoidon tarpeissa on tapahtunut muutoksia. Kunnossapidossa on otettava huomioon kuivatusalueen ja sen alapuolisen vesistön veden laatu ja kuivatusalueeseen kuuluvien uomien luonnonarvojen säilyttäminen. Vesilain mukaan luonnontilaisen kaltaiseksi muuttuneen ojan kunnossapito voi edellyttää uutta suunnitelmaa ja ojitustoimitusta. Uomien perkauksesta aiheutuvien vedenlaatu- ja muiden haittojen vähentämiseksi on kehitetty ns. luonnonmukaisen vesirakentamisen toimenpiteitä, joita voidaan soveltaa uoman kunnossapidossa. Ojitushankkeiden toimitsijoilla on tulevaisuudessa yhä suurempi vastuu hankkeen etenemisestä ja hankkeen valmistumisen jälkeen uomien kunnossapidosta. Muuttuneen käytännön ja vesilain uudistusten vuoksi katsottiin, että ojitushankkeiden toimitsijoilla tulisi olla oma ajan tasalla oleva opas, mistä löytyy toimitsijalle kuuluvat tehtävät. Tähän oppaaseen on koottu ojitusyhteisön toimitsijan tehtävät uoman kunnossapito- ja peruskorjaushankkeen aikana sekä hankkeen valmistumisen jälkeiset tehtävät.

Guilt, shame, emotion regulation, and social cognition: Understanding their associations with preadolescents' social behavior

In this thesis, two negatively valenced emotions are approached as reflecting children’s self-consciousness, namely guilt and shame. Despite the notable role of emotions in the psychological research, empirical research findings on the links between guilt, shame, and children’s social behavior – and particularly aggression – have been modest, inconsistent, and sometimes contradictory. This thesis contains four studies on the associations of guilt, shame, emotion regulation, and social cognitions with children’s social behavior. The longitudinal material of the thesis was collected as a survey among a relatively large amount of Finnish preadolescents. In Study I, the distinctiveness of guilt and shame in children’s social behavior were investigated. The more specific links of emotions and aggressive behavior were explored in Study II, in which emotion regulation and negative emotionality were treated as the moderators between guilt, shame, and children’s aggressive behavior. The role of emotion management was further evaluated in Study III, in which effortful control and anger were treated as the moderators between domain-specific aggressive cognitions and children’s aggressive behavior. In the light of the results from the Studies II and III, it seems that for children with poor emotion management the effects of emotions and social cognitions on aggressive behavior are straight-forward, whereas effective emotion management allows for reframing the situation. Finally, in Study IV, context effects on children’s anticipated emotions were evaluated, such that children were presented a series of hypothetical vignettes, in which the child was acting as the aggressor. Furthermore, the identity of the witnesses and victim’s reactions were systematically manipulated. Children anticipated the most shame in situations, in which all of the class was witnessing the aggressive act, whereas both guilt and shame were anticipated the most in the situations, in which the victim was reacting with sadness. Girls and low-aggressive children were more sensitive to contextual cues than boys and high-aggressive children. Overall, the results of this thesis suggest that the influences of guilt, shame, and social cognition on preadolescents’ aggressive behavior depend significantly on the nature of individual emotion regulation, as well as situational contexts. Both theoretical and practical implications of this study highlight a need to acknowledge effective emotion management as enabling the justification of one’s own immoral behavior.

Kättelyn merkitykset suomalaisessa tapakulttuurissa 1800-luvulta 2000-luvulle

Tutkimuksen aiheena on kättely suomalaisessa tapakulttuurissa 1800-luvulta 2000-luvulle. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, mitä kättely on suomalaisille tutkimusajankohtana merkinnyt. Kättelyä suomalaisessa tapakulttuurissa on tarkasteltu muistitietoaineiston avulla.Ensisijainen aineisto sisältää kättelyyn liittyviä ajatuksia ja kokemuksia yli tuhannelta suomalaiselta. Aineiston käsittely ei kuitenkaan perustu niiden määrälliseen tutkimiseen, vaan tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista tutkimusotetta, jonka ytimessä on merkitysten tulkinta. Väitöskirjassa kättelyä lähestytään kulttuurihistoriallisena, monitasoisena ilmiönä, josta on erotettavissa kestoltaan eripituisia historiallisuuden tasoja. Myös väitöskirjan rakenne seuraa tätä historiallisen monikerroksellisuuden ajatusta. Ensiksi kättelystä on erotettavissa biologiaan perustuva niin kutsuttu syvän historian taso, joka tekee kättelystä merkityksellisen luottamuksellisten suhteiden ja yhteistoiminnan alueella. Toiseksi kättelystä voidaan erottaa rakenteiden tasolla ilmenevä ja hitaasti muuttuva tapakulttuurin taso. Mutta vaikka tapakulttuurin säännöt osaltaan vaikuttavat siihen, miten henkilö tietyssä tilanteessa käyttäytyy, on toimija kättelytilanteessa kuitenkin valintoja tekevä yksilö. Kolmas tutkimuksessa erotettu taso onkin tapahtumahetken taso, jolla historiallinen toimija suorittaa valintojaan oman henkilöhistoriansa ja elämänkokemuksensa avulla. Historialliseen monikerroksellisuuteen liittyvän ajattelun kautta tutkimus osoittaa kättelyn monisyiseksi ilmiöksi, joka vaikuttaa inhimilliseen vuorovaikutukseen olennaisella tavalla. Tutkimusote myös nivoo ihmisen kehityshistorian opittuun tapakulttuuriin sekä tapahtumahetken aktiiviseen kättelytoimijuuteen. Tuloksista voidaan päätellä, ettei kättely ole suomalaisille merkityksetön toiminto, vaan tärkeä sosiaalinen väline, jonka syvempi ymmärtäminen vaatii kaikkien historiallisten tasojen tarkastelua. Eri historian kerrokset voivat olla yksittäisessä kättelytapahtumassa kaikki läsnä. Julkisessa keskustelussa kättely on ollut esillä epähygieenisyytensä vuoksi. Väitöskirjatutkimuksessa pohditaan myös kättelyn suhdetta mikrobien leviämiseen. Tutkimus osoittaa, että kättelyllä on kahtalaisia turvallisuuteen liittyviä merkityksiä: toisaalta se on lääketieteellinen riski, mutta toisaalta se saa sellaisia tapoihin ja hyvinvointiin liittyviä merkityksiä kuten yhteisöllisyys ja luottamus. Pohdittaessa kättelyn ja käsihygienian suhdetta tulevaisuudessa nämä seikat tulisi tiedostaa ja tuoda selkeästi esiin.

Fyysistä ja digitaalista kirjastotilaa risteyttämässä – Keskustakirjasto 2018

Esitys Kirjastoverkkopäivillä 22.10.2014 Helsingissä

Ammatillisen osaamisen johtamisen haasteet hajautetussa asiantuntijaorganisaatiossa Case: Hämeen TE-toimisto

Tietointensiivisessä asiantuntijaorganisaatiossa henkilöstön osaaminen on tärkeä resurssi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaisena esimiehet ja johto näkevät ammatillisen osaamisen ja hiljaisen tiedon johtamisen nykytilan hajautetussa asiantuntijaorganisaatiossa. Tutkielman teoreettisessa osiossa esitettiin aiempia näkemyksiä asiantuntijaor-ganisaation osaamisen johtamisesta ja sen prosesseista. Asiantuntijatyön erityispiirteet, hajautetun organisaation erityispiirteet ja esimiestyön haasteet hajautetussa organisaatiossa otettiin huomioon tutkimuksen kontekstina. Tutkimus suoritettiin laadullisena tapaustutkimuksena asiantuntijaorganisaatiossa. Empiirinen aineisto kerättiin fokus-ryhmäkeskusteluin. Keskusteluihin osallistuivat kohdeorganisaation johto ja esimiehet. Empiiriset tulokset osoittivat, että osaamisen johtamisen haasteita ovat tiedon muuttunut luonne ja organisaation uudenlaiset toimintatavat. Asian-tuntijatyössä asiantuntijan oma vastuu osaamisen kehittämisessä korostuu enemmän kuin ennen ja esimiestyön haasteeksi muodostuukin hyvien olosuhteiden ja mahdollisuuksien järjestäminen osaamisen vahvistumisen tueksi. Tutkielman keskeisenä tuloksena ja toimenpide-ehdotuksena esitettiin osaamisen johtamisen tietoisempaa suunnittelua strategiatyössä. Esimiesten työtä osaamisen johtamisessa voidaan tukea nostamalla osaamisen tason tavoitteet ja keinot selkeämmin strategian tasolle ja selkiyttämällä asiantuntijoiden roolia osaamisen ylläpidossa ja kehittämisessä.

Vihreän kullan kimallus : Diskurssianalyysi suomalaisen metsäteollisuuden luovuudesta

Liiketoiminnassa luovuus nähdään usein uudistumisen ja pysyvän kilpailuedun edellytyksenä. Vaikka luovuutta on tutkittu ajansaatossa useista eri näkökulmista käsin, ei käsitteelle ole kyetty antamaan yhtä yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Suomalaisessa metsäteollisuudessa on käyty läpi mittavia uudistuksia, jossa myös luovuudelle on annettu merkittävä rooli. Kolmen liikevaihdoltaan suurimman suomalaisen metsäteollisuusyhtiön vuosikertomusten pääkirjoituksissa vuosina 2006–2012 tuli selkeästi esiin tarve liiketoiminnan uudistamiselle ja luovuuden merkitys osana tätä muutosta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella suomalaisen metsäteollisuuden luovuutta ja selvittää, minkälaista kuvaa metsäteollisuuden luovuudesta rakennetaan tutkimusaineistossa. Tutkimuksessa hyödynnetään diskurssianalyysiä, jonka avulla tarkastellaan sitä, millaisia merkityksiä luovuudelle annetaan käytetyn kielen avulla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi, jonka mukaan rakennamme sosiaalista todellisuuttamme keskinäisen kommunikaation välityksellä. Tutkimusaineistosta hahmottuu metsäteollisuudelle yksi yhteinen luovuusdiskurssi, jota tarkastellaan neljän eri ulottuvuuden kautta. Näitä ovat taloudellinen, liiketoimintarakenteellinen, teknologinen sekä sidosryhmäulottuvuus. Ulottuvuudet sisältävät erilaisia merkityskokonaisuuksia, joita luovuudelle annetaan. Samassa yhteydessä tarkastellaan diskurssin ajallista rakentumista ja luovuusdiskurssin muotoutumiseen vaikuttavia kontekstitekijöitä, kuten taloudellisia haasteita ja liiketoimintaympäristön muutoksia, sähköisen median yleistymistä sekä elinympäristöä koskevia huolia. Luovuusdiskurssia rakennetaan tutkimusaineistossa varsin kokonaisvaltaisesti huomioiden aina yksilöt, organisaatiot ja toimintaympäristöt. Taloudellisesta ja teknologisesta ulottuvuudesta käsin rakennetaan aktiivista kuvaa luovasta tavasta toimia, kun taas liiketoimintarakenteellisen ja sidosryhmäulottuvuuden kautta pyritään luomaan luovuuden mahdollistavaa toimintaympäristöä. Nykyisin luovuus -käsitteestä on tullut iskulause kaikenlaisten taloudellistenkin haasteiden ratkaisemiseksi. Suomalaisessa metsäteollisuudessa luovuuden keinoin haetaan uutta suuntaa ja kilpailuetua, joskin taloudellisilla intresseillä näyttää olevan viime kädessä valtaa luovuuden näyttäytymiselle ja päämäärille. Jatkossa voisikin olla mielenkiintoista tutkia esimerkiksi sitä, kuinka luovaa metsäteollisuus on suhteessa taloudellisiin intresseihin.

Yksilön luovuuden tukeminen organisatorisessa kontekstissa

Luovuutta pidetään nykyisin kriittisenä tekijänä, jotta organisaatiot voivat saavuttaa kilpailuetua kiristyneessä kilpailutilanteessa. Johtamisella nähdään olevan tärkeä rooli luovuutta tukevan ilmapiirin ja kulttuurin luomisessa. Puutuotealan tilanne Suomessa on heikentynyt huomattavasti viime vuosina. Kuitenkin luovilla toimialoilla ja erityisesti designin ja muotoilun painotuksessa nähdään olevan paljon mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Luovuutta tukeva johtaminen ja innovaatioiden esiintyminen ovat siis erityisen tärkeitä toimialan tilanteen parantamiseksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja selvittää, mitkä ovat yksilön luovuutta tukevat ja toisaalta mahdollisesti estävät tekijät organisatorisessa kontekstissa kohdeyrityksessä. Asiaa tarkastellaan sekä johdon että työntekijöiden näkökulmasta. Alaongelmien myötä pyritään selvittämään, mitkä ovat alaisten omat lähtökohdat luovuuden mahdollistamiseksi, sekä sitä miten yhdessä tekeminen tukee luovuuden edistämistä ja mitä yksilön luovuuden tukeminen edellyttää johtamiselta. Tutkimuksen kohdeyrityksenä on käytetty Punavuoren Puuhevonen Oy:tä, joka on helsinkiläinen puusepäntyöyritys. Tutkimusongelmaan haettiin teoreettisen viitekehyksen lisäksi vastauksia empiriasta haastattelemalla yhdeksän kohdeyrityksen jäsentä, joka käsittää koko yrityksen henkilöstön. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena ja aineisto kerättiin käyttäen teemahaastattelua. Aineiston perusteella luovuutta tukevina tekijöinä kohdeyrityksessä toimivat erityisesti korkea osaaminen, yhteisesti jaetut arvot, korkea sisäinen motivaatio, hyvä työilmapiiri, vapaus ja vastuu omasta työstä, sekä luottamus yrityksen johtoon ja ylpeys työskennellä juuri kyseisessä yrityksessä. Luovuuden mahdollisina esteinä kohdeyrityksessä havaittiin erityisesti puutteellinen tiedonkulku, osaamisen kehittäminen, epäsäännöllinen palautteenanto, työryhmätyöskentelyn vähäisyys ja itseen kohdistuvien odotusten epätietoisuus. Aineiston tulokset vastasivat monilta osin käytettyä teoreettista viitekehystä, johon aineistoa peilattiin. Kuitenkin joitakin poikkeavuuksia esiintyi. Näistä tärkeimpinä voidaan pitää laatujärjestelmien ja luovuuden suhdetta sekä luottamuksen merkitystä työn vapauteen ja virheiden tekemisen sallimiseen. Luovuutta tukevien ja mahdollisten esteiden lisäksi olisi mahdollista vertailla yrittäjälähtöisen organisaation ja palkkajohtajuuden eroja luovuuden tukemisessa.

Työyhteisön vuorovaikutuksen fasilitointi työnohjauksen avulla

Tarkastelen tässä pro gradu -tutkimuksessani vuorovaikutuksen merkitystä työyhteisön kehittäessä itse itseään paremmin toimivaksi työyhteisöksi. Tutkin vuorovaikutuksen kautta syntyvää kehittymistä erityisesti ryhmämuotoisen työnohjauksen kontekstissa lastensuojelutyötä tekevän työyhteisön parissa. Tutkimusongelmanani on, millainen merkitys työnohjauksella ja työnohjausprosessissa ilmenevällä vuorovaikutuksella on työyhteisön kehittymistä ja yhteistoiminnan parantamista ajatellen. Työnohjaus kehittämismenetelmänä perustuu kommunikaatioon ja merkitystenantoprosesseihin sosiaalisissa suhteissa. Työnohjauksessa pyritään ammatti-identiteetin kasvuun ja ammatillisen tietotaidon lisääntymiseen reflektoimalla ja jäsentämällä uudelleen työhön liittyviä ajatuksia ja tunteita. Teoriataustan tutkimukselleni luo Luhmannin autopoiesis-teoria, joka korostaa vuorovaikutuksellista näkökulmaa sosiaalisten suhteiden kehittymisessä. Autopoieettisen systeeminäkökulman mukaan sosiaalinen systeemi uudistaa jatkuvasti itse itseään kommunikaation keinoin. Kommunikaatio on sosiaalisen systeemin väline, jota se käyttää itsensä uudelleenorganisoimiseen, tavoitteidensa asettamiseen ja niiden toteuttamiseen. Toteutin tutkimukseni etnografista tutkimusotetta ja osallistuvaa havainnointia yhdistelemällä. Haastattelin kaikki yhden työyhteisön työntekijät sekä havainnoin kerran kuussa toteutuneita työnohjausistuntoja puolen vuoden ajan. Tuloksissa havaitsin työnohjauksella olevan monia positiivisia vaikutuksia, joista tärkeimmiksi nousivat vertaistukeen, näkemysten jakamiseen ja yhteistoiminnan lisääntymiseen liittyvät teemat. Työnohjauksen merkityksestä ei kuitenkaan oltu kohdetyöyhteisössä täysin yksimielisiä, mutta sen sijaan vuorovaikutuksen merkitys kehittymisen edistäjänä nousi avaintekijäksi tuloksissa. Ilman vuorovaikutusta ja asioiden yhteistä jakamista työyhteisön jäsenten kesken ei kehitystä myöskään saada aikaan. Tämä havainto todentaa Luhmannin teoriaa systeemien toiminnasta ja kommunikaation merkityksestä. Lisäksi se toivottavasti kannustaa organisaation kehittämisestä vastaavia henkilöitä valitsemaan työyhteisöjen kehittämiseen vuorovaikutukseen perustuvia menetelmiä sekä sosiaalityön organisaatioissa että muiden alojen työyhteisöissä, joissa tavoitteena on saada työyhteisö toimimaan entistä tavoitteellisemmin yhteisten päämäärien suuntaan.

Taiteen hyvinvointivaikutukset päättäjien puheessa Turun kulttuuripääkaupunkivuonna 2011

Keskustelu taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksista on ajankohtainen. Kun Turusta tuli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011, Turku otti ”Kulttuuri tekee hyvää” teeman käyttöönsä. Sisällölliset tavoitteet olivat kulttuuri ja hyvinvointi, luova talous, kulttuurivienti sekä kansainvälisyyden lisääminen. Miten turkulaiset päättäjät ja Turun kulttuuripääkaupunkivuonna taidetta koskevia asioita päättämässä olleet toimijat tuottavat taiteen hyvinvointivaikutuksia puheessaan? Pyrin vastaamaan kahteen tutkimuskysymykseen: millaisia tehtäviä taiteella päättäjien mielestä on, ja miten he mieltävät taiteen hyvinvointivaikutukset osana Turun kaupunkipolitiikkaa laajemmin. Analysoin puhetta diskurssintutkimuksen menetelmällä. Haastattelin seitsemää päättäjää teemahaastattelun keinoin. Taidetta lähestytään tutkimusaineiston mukaan kolmesta näkökulmasta, jotka ovat sosiaalinen, välineellinen ja essentiaalinen. Työni teoreettisen viitekehyksen olen rakentanut Erik Allardtin, John Deweyn, Pierre Bourdieun ja George Dickien teorioista. Analysoin päättäjien taiteen eri funktioille antamia merkityksiä. Taiteella on haastattelujen mukaan vahva merkitys ihmisen elämässä ja arjessa. Taiteen yhteys koettuun psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen nähdään lähes kaikkien haastateltavien puheissa myönteisenä asiana. Hyvinvointi nähdään makrotasolla taloudellisena hyvinvointina, imagollisena, sosiaalisesti yhdistävänä ja taidekasvatuksellisesti kehittävänä. Mikrotasolla taiteen hyvinvointivaikutus nähdään iloa tuottavana ja mieltä avartavana. Taide mahdollistaa arjesta irrottautumisen ja on inhimillisen yhteiskunnan perusta. Osa näkee henkisen hyvinvoinnin ikään kuin taiteen perustehtäväksi. Taiteen tukeminen on puheen mukaan tärkeää, mutta taloudelliset realiteetit ratkaisevat: niin kauan taide on hyvää, kun se ei maksa paljon, ja se on tuottavaa. Taide näyttäytyy tärkeänä hyvinvoinnin lähteenä, mutta esimerkiksi taantuman aikana taide ja kulttuuri on myös se alue, josta säästetään ensimmäisenä.

Viestintäteknologian kehityksen vaikutus organisaation toimintatapoihin ja esimiestyöhön

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millä tavoin viestintäteknologian kehitys, globalisaatio sekä organisaatiomuodot ovat suhteessa keskenään sekä miten ne vaikuttavat esimiestyöhön hajautuneessa organisaatiossa. Tutkimuskohteena olivat kymmenen eri asiantuntijaorganisaatiossa esimiesasemassa työskentelevää henkilöä. Tutkimus toteutettiin laadullisin tutkimusmenetelmin. Tutkimusaineisto hankittiin puolistrukturoitujen teemahaastattelujen sekä avoimien haastatteluiden avulla. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakennettiin hajautuneen organisaation määrittelyn ohella johtamisteorioista sekä organisaation viestinnän teorioista. Tutkimuksen tulosten perusteella hajautuneet organisaatiomuodot yleistyvät uusille toimialoille ja työaika ja –paikka käsitteet muuttuvat. Esimiestyö on sosiaalinen prosessi. Vuorovaikutteinen ja päätösvaltaa jakava esimiestyö on tehokkaan ja joustavan organisaation edellytys. Verkostoituminen on yleistynyt ja on organisaatioiden kannalta järkevämpi tapa saada tarvittava osaaminen käyttöön kuin rekrytoiminen. Tutkimuksen mukaan organisaatiot pyrkivät edesauttamaan verkostoitumista mahdollistamalla työajasta ja –paikasta riippumattoman työn tekemisen. Useimmat organisatioissa käyettävät sovellukset ja järjestelmät toimivat tietoliikenneverkon kautta tai pilvipalveluissa. Työntekijöitä kannustetaan voimakkaasti muodostamaan sekä löytämään omaa ja organisaation osaamista tukevia osaamiskeskuksia. Lisäksi tutkimus vahvistaa aiempien tutkimustulosten mukaisesti, että nykymuotoinen esimiestyö ei toimi työaikaja työpaikkarajoituksista vapautuneessa, hajautuneissa organisaatioissa. Tämän vaikutuksesta myös alaisten rooli muuttuu hajautuneissa organisaatioissa.