Äitiys kulttuurisina odotuksina

Tutkimuksen kohteena ovat äitiydelle tuotetut kulttuuriset odotukset, joita tarkastellaan kahdella yhteiskunnallisella keskustelufoorumilla. Tutkimuksessa tarkastellaan yhtäältä lastensuojelun perhetyössä toimivien ammattilaisten ja toisaalta median puhetta äitiydestä. Tutkimuksen tavoitteena on tehdä näkyväksi vaihtoehtoisia tapoja konstruoida äitiyttä hyvänä tai riittämättömänä sekä haastaa pohtimaan erilaisten tulkintojen perusteita ja seurauksia lastensuojelutyössä. Kulttuuriset, äitiyttä koskevat odotukset vaikuttavat myös siihen, miten äitiys henkilökohtaisella tasolla koetaan. Äitiyden kulttuurista määrittelyä analysoidaan kahdesta tekstiaineistosta. Yhtenä aineistona ovat Stakesissa vuonna 1999 toteutetun Perhetyöprojektin yhteydessä kerätyt, lastensuojelussa toimivien perhetyöammattilaisten ryhmäkeskustelut. Toisena aineistona on projektin ajankohtana ilmestyneistä suomalaisista naisten- ja perhelehdistä (Kotiliesi, Anna, Kaksplus) kerätyt äitien haastattelut. Tutkimuksessa kysytään 1) Mihin ammattilaisten äitejä koskeva huolipuhe kiinnittyy ja millaisia kulttuurisia äitiyden odotuksia se konstruoi? 2) Millaisia äitiyden odotuksia median äitihaastattelut konstruoivat? 3) Millaisen äitiyden odotushorisontin nämä puhekäytännöt yhdessä tuottavat? Analyysin teoreettis-metodologisina kulmakivinä ovat sosiaalinen konstruktionismi ja feministinen tietokäsitys. Analyysimenetelmänä on laadullinen, aineistojen ehdoilla etenevä, feministisesti ja kriittisesti sävyttynyt lukutapa, joka hyödyntää teemoittelun, diskurssianalyysin ja feministisen metodologian ideoita ja käsitteitä. Analysoitavana olevissa keskusteluissa äitiyttä konstruoidaan lapsen tarpeiden (ammattilaiset) ja naisen tarpeiden (media) näkökulmista. Ammattilaiset puhuvat tilanteista, joissa äitien toiminta rikkoo kulttuurista hyvän äidin kuvaa, vaarantaa lapsen hyvinvointia ja äitiyteen joudutaan puuttumaan ammatillisesti. Ammattilaisten tulkinnat kuvaavat taitavaa lapsen edun näkökulmasta tehtyä arviointia, jonka kiintopisteenä ovat äidit yksilöllisine ominaisuuksineen ja piirteineen. Ammatillisen huolipuheen keskiössä ovat äidin vuorovaikutussuhteet sekä äidin tunteet, käyttäytyminen ja asenteet. Riittävää äitiyttä konstruoi kodin luominen, kiintymyssuhteen rakentaminen ja lapsen ensisijaiseksi asettaminen. Sen sijaan vaikuttaa siltä, ettei äitiyden arviointia juurikaan tehdä suhteessa äidin muihin identiteetteihin tai äitiyden toteuttamisen kontekstiin. Paikoin ammattilaisten tulkinnat heijastavat myös stereotyyppisiä ja idealistisia odotuksia, joita vasten äitiyttä arvioidaan. Tällaiset piirteet voivat kertoa siitä, että äitien avuntarpeet jäävät lastensuojelutyössä kohtaamatta ja ymmärtämättä. Mediapuhe äitiydestä käydään naiseuden ja äitiyden mallien antamisen kontekstissa. Puheen keskiössä ovat mediajulkisuuteen päässeiden naisten äidiksi tuloon ja äitiyden toteuttamiseen liittyvät valinnat ja käyttäytyminen. Mediapuhe on puhetta kulttuuristen ja ammatillisten äitiyden odotusten rikkomisesta, uudelleen tulkinnasta ja niiden muovaamisesta itselle sopiviksi. Mediapuheessa hyvää äitiyttä konstruoi äidin itsenäisyys ja oma aika, sosiaalisen elämän rikkaus, ammatillinen identiteetti ja persoonalliset valinnat. Aineistojen kautta rakentuu moninaisten ja ristiriitaisten, äitejä eri suuntaan vetävien kulttuuristen odotusten kirjo. Odotukset jäsentyvät neljälle ulottuvuudelle: 1) lapselle omistautuva – itseään toteuttava, 2) emotionaalinen side – rationaalinen tehtävä, 3) odotuksia toteuttava – omaehtoinen, 4) itsenäinen - äitiyttä jakava. Äitiyden toteuttaminen kulttuurisesti ”oikein” on näiden odotusten välissä tasapainoilua. Ulottuvuuksien kautta esille tulevat kaksoisviestit voivat heikentää äitien itsetuntoa, tuottaa riittämättömyyden tunteita tai yllyttää suorittamaan äitiyttä. Myös äitiyden ammatillinen tukeminen edellyttää tasapainoilua, jottei äitejä idealisoida tai syyllistetä kulttuurisia odotuksia vasten.

Naisyrittäjien kasvuorientaatio ja siihen vaikuttavat tekijät

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitkä tekijät saavat naisyrittäjät kasvattamaan yritystään ja millä tekijöillä on suurin vaikutus kasvuaikomuksen syntyyn. Naisten kasvuorientaation tutkimuksen taustalla on ajatus siitä, että sukupolvenvaihdosten myötä naisyrittäjien määrä Suomessa kasvaa. Tässä tutkimuksessa naisyrittäjien kasvuorientaatioon vaikuttavia tekijöitä tutkitaan kasvun prosessimallin avulla. Kasvun prosessimallin mukaan kasvuun vaikuttavia tekijöitä ovat kasvun henkilökohtainen houkuttelevuus, koetut sosiaaliset normit, koettu henkilökohtainen suoriutumiskyky ja koettu kollektiivinen suoriutumiskyky. Tutkimuksessa on käytetty kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimus on toteutettu kyselytutkimuksena sähköisellä Webropol-järjestelmällä Naisyrittäjyyskeskuksen asiakkaiden keskuudessa. Tämän tutkimuksen mukaan kasvun prosessimallin osatekijöistä kasvuaikomuksen kannalta tärkein on kasvun henkilökohtainen houkuttelevuus. Tätä tietoa voidaan hyödyntää suunniteltaessa naisia kasvuyrittäjyyteen kannustavia toimenpiteitä yhteiskunnassa.

Murgrönan

Teosta MURGRÖNAN voidaan pitää Suomen ensimmäisenä romaanina, ja sen julkaisi nainen, Wilhelmina Carstens (1808-1888), tosin nimettömänä. Julkaisun myynnistä saatava voitto ilmoitettiin käytettävän köyhäintalon rakentamiseen Porvooseen. Romaanin päähenkilöinä on kaksi nuorta tyttöä, joista toinen kokee pettymyksen rakkaudessa ja kuolee varhain. Muratista (murgrönan) tulee hänen kohdallaan kuoleman symboli. Toisen tytön elämää leimaa riippuvaisuus sosiaalisen arvojärjestyksen rajoituksista. Romaania kritisoitiin ankarasti varsinkin sen "naisten tyylisen", rönsyilevän kielen vuoksi, eikä Carstens julkaissut tämän jälkeen mitään muutamaa runoa lukuun ottamatta. Myöhemmin romaanin feminiiniset kielikuvat ovat saaneet uusia merkityksiä, ja Carstensin tarkkaa kuvausta arjesta, miljööstä, henkilöistä sekä naisten välisestä ystävyydestä on myös arvostettu.

Miehet keskustelevat

Miehet. Miesten, ehkä hieman humalaisten vanhempien miesten keskustelua. Puhuvat asunnoista.

Taistelu

Miesten kaksintaistelua kepeillä ja huutoa. Lopuksi toinen karjaisee ja häviää.

Aplodit ja hyvä-huutoja

Yleisön taputusta ja miesten hyvä-huutoja sisätilassa.

Hihitys

Naisten hihitystä.

Hyvinvointiyhteiskunnan lupaus oikeudenmukaisista ja tasa-arvoisista terveyspalveluista – miten se on toteutunut fysioterapiassa v. 2000?

Fysioterapia sisällytettiin terveydenhuoltoon vuonna 1945. Sosiaalipolitiikan linjausten mukaisesti yhteiskunnasta alettiin 1960-luvulta lähtien rakentaa pohjoismaista hyvinvointivaltiota, jossa tavoitteena oli kansalaisten paras ja johtavat arvot olivat universaalisuus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus. Terveyspolitiikassa oikeudenmukaisuus tarkoittaa, että yhtäläisessä hoidon tarpeessa olevilla on yhtäläinen pääsy tarjolla olevaan hoitoon ja yhtäläinen mahdollisuus käyttää palveluja. Oikeudenmukaisuus johtaa tasa-arvoisuuteen. Terveyspolitiikassa, terveyspalvelujärjestelmissä ja fysioterapiassa tapahtuneet muutokset kytkeytyivät lääketieteen ja fysioterapian menetelmien edistymiseen ja yhteiskunnan kehitykseen. Terveyspalvelujen käytössä ja saatavuudessa on osoitettu olevan sosiaalista valikoitumista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella fysioterapiapalvelujen oikeudenmukaista käyttöä ja fysioterapian tarpeen tyydyttymistä, eli sitä, miten hyvinvointiyhteiskunnan lupaus on toteutunut fysioterapiassa. Lisäksi tutkimuksessa pohdiskeltiin, miten palvelujärjestelmien muutokset ovat vaikuttaneet palvelujen oikeudenmukaisuuteen. Tutkimus perustui Terveys 2000 -tutkimuksen aineistoon, joka on edustava otos 30 vuotta täyttäneistä suomalaisista. Aineiston naisista (n=3925, 56 %) 15 % oli käyttänyt fysioterapiaa ja 24 % koki sen tarvetta. Aineiston 3162 miehestä 9 % oli käyttänyt fysioterapiaa ja 19 % koki sen tarvetta. Fysioterapian käytön (kyllä/ei) ja sen koetun tarpeen (kyllä/ei) perusteella muodostettiin neljä tarkasteltavaa ryhmää. Vertailuryhmään kuuluvat (n=5008) eivät olleet saaneet fysioterapiaa eivätkä kokeneet sitä tarvitsevansa. Selviytyjiksi nimettyyn ryhmään kuuluvat (n=537) olivat saaneet fysioterapiaa eivätkä enää sitä tarvinneet. Vajaakuntoisiksi nimettyyn ryhmään kuuluvat (n=332) olivat saaneet ja kokivat yhä tarvitsevansa fysioterapiaa. Hoitamattomiksi nimettyyn ryhmään kuuluvat (n=1542) eivät olleet saaneet fysioterapiaa, mutta kokivat tarvitsevansa sitä. Fysioterapian tarvetta arvioitiin suhteessa ilmoitettuihin terveysongelmiin ja toimintakyvyn rajoituksiin. Sosiodemografisina ominaispiirteinä tarkasteltiin sukupuolta, ikää, sosioekonomista asemaa ja asuinaluetta. Fysioterapian käyttö oli merkitsevässä yhteydessä ikään ja sosioekonomiseen asemaan, fysioterapian tarpeen yhteydet tarkasteltuihin muuttujiin olivat kaikilta osin merkitseviä. Ylimmissä tuloluokissa fysioterapian käyttö oli yleisintä ja sen tarve vähäisintä, kun taas alimmissa tuloluokissa käyttö oli vähäisintä ja tarve yleisintä. Vajaakuntoisten ja hoitamattomien ryhmät eivät eronneet tosistaan terveysongelmien tai toimintakyvyn rajoituksien suhteen. Fysioterapian tarve oli yhtäläistä, mutta toiseen ryhmään kuuluvat olivat jääneet hoidotta. Oikeudenmukainen kohtelu ei ollut toteutunut. Hoitamattomien ryhmän naiset olivat muita vanhempia, heillä oli alhaisempi koulutus- ja tulotaso ja he olivat muita useammin eläkkeellä. Miesten ryhmässä sosiodemografiset erot olivat samansuuntaisia, mutta vähäisempiä. Fysioterapian käyttö ja saatavuus kehittyivät tasa-arvoiseen suuntaan 1990-luvun lamaan asti, minkä jälkeen kunnissa alettiin supistaa varsinaiseen sairaanhoitoon kuulumattomia terveyspalveluja. Fysioterapiasta alkoi jälleen tulla hyväosaisten etuoikeus.

Uskon asia, tai sitten ei

Kirjallisuusarvostelu

Tieteen ja isänmaan nimessä

Kirjallisuusarvostelu

Aikaa ei ole hukattavaksi

Kirjallisuusarvostelu

Isien tuen- ja tiedontarpeet isyydestä, odotusajasta ja synnytyksestä – perhevalmennus isyyteen kasvun tukena

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata isien tuen- ja tiedontarpeita isyydestä, odotusajasta ja synnytyksestä internetin keskustelupalstoilta. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata perhevalmennuksessa käsiteltäviä teemoja ja kuvata yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia keskusteluissa ilmenevien isien tuen- ja tiedontarpeiden ja perhevalmennusteemojen välillä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa perhevalmennuksen kehittämiseen asiakkaiden tarpeita ja odotuksia vastaavaan suuntaan. Tutkimusaineisto kerättiin miesten käymistä keskusteluista isyydestä, odotusajasta ja synnytyksestä internetin keskustelupalstalta, jossa viestejä oli 233 kappaletta. Toisen osan aineistoa muodostavat perhevalmennuksen teemarungot. Perhevalmennusrunkoja oli kuusi kappaletta eri puolilta Suomea, ja niissä oli perhevalmennusteemoista erilaisia mainintoja 178. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Isien keskusteluista tuloksena oli tuen- ja tiedontarve isyyden muodostumisesta, vastuullisesta vanhemmuudesta ja perheen muodostumisesta. Perhevalmennusrunkojen teemat käsittelivät kahdeksaa aihetta; vertaistuen muodostuminen, perheen kehittymisen ja hyvinvoinnin tukeminen, odotukseen ja synnytykseen liittyvä tieto, tieto vauvan hoidosta ja kehittymisestä, vanhemmuuden kehittymisen tukeminen, parisuhteen tukeminen, vanhemman ja lapsen kiintymyssuhteen tukeminen ja perhevalmennuksen toteutus. Isien tuen- ja tiedontarpeiden ja perhevalmennusteemojen yhteneväisyyksiä löytyi isyyteen kasvusta, synnytykseen liittyvässä tiedosta ja kokemuksista, perhevalmennuksen toteutuksesta, vauvan kehityksestä ja hoidosta, perheen hyvinvoinnista ja parisuhteen tukemisesta. Isien tuen- ja tiedontarpeiden ja perhevalmennuksen eroavaisuuksia oli isien tuen- ja tiedontarpeiden osalta isien ahdistavien kokemusten, vauvan hankintojen ja turvallisuuden sekä lapsen tulevaisuuteen liittyvien aihealueiden käsittelyssä. Perhevalmennuksessa käsiteltäviä aiheita, joita ei keskusteluissa tullut esille, olivat äidin odotuksen ja synnytyksen jälkeinen vointi, lapsen ja vanhemman kiintymyssuhteen tukeminen, perheen kehittyminen ja tukeminen ja imetystietous. Perhevalmennus teemoissa keskityttiin vertaistuen muodostumiseen ja odotukseen ja synnytykseen liittyvään tietoon. Perhevalmennus on sisällöltään edelleen äitilähtöinen, vaikka yhteneväisyyksiä isien tuen- ja tiedontarpeiden ja perhevalmennusteemojen väliltä löytyi.

Ison Karhun vierellä

Kirjallisuusarvostelu

Perinteitä luomassa ja jatkamassa

Kirjallisuusarvostelu