524 resultados para Laukkanen, Anu
Resumo:
Kirjallisuusarvostelu
Resumo:
Työn tavoitteena on kehittää kohdeyrityksen hankintatoimea sekä varaston- ja materiaalienhallintaa kokonaisvaltaisesti. Pääpaino kehittämisessä kohdistuu materiaalitarvelaskennan systematisointiin ja parantamiseen sekä oikeiden varastonohjausmuotojen valintaan ja implementointiin. Teoreettisesti työ perustuu näin ollen erityisesti varastonohjauksen sekä materiaalitarvelaskennan kirjallisuuteen. Keskeiseksi kehityskohteeksi tunnistetaan varastotietojen ajantasaisuuden ja oikeellisuuden vaatimus. Tältä pohjalta työssä voidaan kehittää materiaalitarvelaskentajärjestelmä sekä tunnistaa ja implementoida valitut varastonohjausmuodot. Tärkeimmät toimittajat/nimikeryhmät käsitellään työssä tarkemmin ja kokonaiskustannusten analyysilla tunnistetaan, kuinka niiden hallintaa tulee jatkaa ja jatkokehittää. Kokonaisuutena, työn tuloksena saavutetaan kohdeyritykseen systemaattisesti ja taloudellisesti toimiva hankintatoimi, joka perustuu tehokkaaseen materiaalitarvelaskentaan ja perustellusti valittuihin varastonohjausmuotoihin. Tuotannonsuunnittelun tärkeys tunnistetaan erittäin suureksi ja se onkin jatkokehityskohteista kohdeyritykselle merkittävin tässä yhteydessä.
Resumo:
Vesienhoidon tavoitteena on saada joet, järvet, rannikkovedet sekä pohjavedet vähintään hyvään tilaan ja samalla estää hyvälaatuisten vesien tilan heikkeneminen. Tavoitteiden saavuttamiseksi on laadittu vesienhoitosuunnitelmat ja niitä tarkentavat yksityiskohtaisemmat toimenpideohjelmat. Tämä julkaisu on Pirkanmaan vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2016 -2021 ja se tarkentaa Kokemäenjoen- Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaa Pirkanmaan osalta. Toimenpideohjelmassa on kuvattuna alueen järvien, jokien ja pohjavesien nykytila, vesistöjä muuttavat tekijät, pohjavesien riskitekijät, nykyiset vesiensuojelutoimenpiteet ja tilan parantamistarpeet sekä tarvittavat lisätoimenpiteet. Yhteensä toimenpideohjelmassa on arvioitu yli 400 vesimuodostuman ja 160 pohjavesialueen tila. Arvioiduista vesimuodostumista noin 140 tila on tällä hetkellä hyvää huonompi. Vastaavasti pohjavesialueista 28 on nimetty ns. riskialueiksi, joilla ihmistoiminta on heikentänyt tai voi merkittävästi heikentää pohjavesimuodostuman tilaa ja huonoon tilaan on arvioitu kuusi pohjavesialuetta. Riskissä olevien pohjavesialueiden sekä tilaltaan heikentyneiden järvien, jokien ja pohjavesialueiden tilan heikentymisen syyt on toimenpideohjelmassa kuvattu ja esitetty toimenpiteitä tilan parantamiseksi. Toimenpiteiden suunnittelussa on käyty läpi kaikki pinta- ja pohjavesiin vaikuttavat toimintamuodot ja kuormitustekijät. Näiden tausta-arvioiden pohjalta pintavesien lisätoimenpide-esitykset kohdentuvat erityisesti maa- ja metsätalouteen ja vesistöjen kunnostustoimintaan. Pohjavesien osalta riskejä ja kuormitusta aiheutuu etenkin asutuksesta, maankäytöstä ja pilaantuneista maa-alueista. Vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelussa tavoitteena on ollut löytää mahdollisimman kustannustehokkaat toimenpidekokonaisuudet, joilla vesienhoidon ympäristötavoitteet saavutetaan. Sekä vesienhoitosuunnitelmat että toimenpideohjelmat on valmistettu sidosryhmäyhteistyössä ja kansalaisia, viranomaisia sekä muita sidosryhmiä on kuultu useissa eri vaiheissa.
Resumo:
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata erään suomalaisen kunnan 70-vuotiaiden ikäkohortin koettua elämänlaatua, terveystottumuksia ja toimintakykyä sekä selvittää terveysneuvontaan osallistuneiden 70-vuotiaiden elämänlaadun, terveystottumusten ja toimintakyvyn muutosta vuoden seuranta-aikana. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää terveystottumusten ja toimintakyvyn muutosten yhteyttä elämänlaadun muutokseen. Tutkimuksen aineisto kerättiin erään suomalaisen kunnan alueen 70 vuotta täyttäneiltä, itsenäisesti kotona asuvilta ikäneuvolapalvelun käyttäjiltä. Aineisto kerättiin ikäneuvolakäynnin yhteydessä kyselylomakkeella, jonka keskeiset kohteet olivat 1) elämänlaatu 2) terveystottumukset ja 3) toimintakyky. Kyselylomakkeen elämänlaatua arvioiva osa muodostui Maailman terveysjärjestö WHO:n elämänlaatumittarista WHOQOL-BREF. Tutkimuksen otos muodostui kolmen vuoden ikäkohortista, johon kuului vuosien 2010, 2011 ja 2012 aikana 70 vuotta täyttäneet kuntalaiset (N=365). Seurantakysely samalla kyselylomakkeella toteutettiin vuoden kuluttua ikäneuvolakäynnistä. Ensimmäisen kyselylomakkeen täytti 297 henkilöä (aineisto n1) ja toisen seurantalomakkeen täytti 224 henkilöä (aineisto n2). Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 23.0 -tilasto-ohjelmalla. 70-vuotiaat kokivat yleisen elämänlaatunsa pääasiassa hyväksi tai erittäin hyväksi. Enemmistö oli melko tyytyväinen terveyteensä, koki liikuntakykynsä hyväksi, ja suoriutui hyvin päivittäisistä toiminnoista. Terveystottumuksia tarkasteltaessa terveysneuvontaan osallistuneet 70-vuotiaat liikkuivat säännöllisesti, enemmistö 70-vuotiaista ei tupakoinut, ja alkoholitottumukset olivat kohtuullisella tasolla. 70-vuotiaiden koettu elämänlaatu on WHO:n elämänlaadun ulottuvuuksilla mitattuna korkea, mutta sosiaalinen ulottuvuus koettiin suomalaista ikäryhmää heikommaksi erityisesti miesten keskuudessa. Millään elämänlaadun ulottuvuudella ei tapahtunut muutosta vuoden seuranta-aikana. Heikon elämänlaadun riskiryhmään kuuluvien, terveysneuvontaan osallistuneiden 70-vuotiaiden elämänlaatu oli kohentunut elämänlaadun eri osa-alueilla vuoden seuranta-aikana. Yksinäisyyden tunne oli vähentynyt, tyytyväisyys kykyyn selviytyä päivittäisistä toimista sekä tyytyväisyys terveyteen olivat parantuneet tilastollisesti merkitsevästi. 70-vuotiaiden koettu elämänlaatu, terveystottumukset ja toimintakyky ovat yleisesti hyvällä tasolla. Terveysneuvonta voi edistää itsenäistä kotona asumista elämänlaatua tukevilla keinoilla. Erityisesti riskiryhmät näyttävät hyötyvän terveysneuvonnasta. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää räätälöityjen terveydenhuollon palvelujen kehittämisessä. Tutkimus toimii pohjana jatkotutkimukselle, jonka tavoitteena on kehittää uusia strategioita itsenäiseen kotona asumiseen.
Resumo:
The objectives of this master’s thesis were to understand the importance of bubbling fluidized bed (BFB) conditions and to find out how digital image processing and acoustic emission technology can help in monitoring the bed quality. An acoustic emission (AE) measurement system and a bottom ash camera system were evaluated in acquiring information about the bed conditions. The theory part of the study describes the fundamentals of BFB boiler and evaluates the characteristics of bubbling bed. Causes and effects of bed material coarsening are explained. The ways and methods to monitor the behaviour of BFB are determined. The study introduces the operating principles of AE technology and digital image processing. The empirical part of the study describes an experimental arrangement and results of a case study at an industrial BFB boiler. Sand consumption of the boiler was reduced by optimization of bottom ash handling and sand feeding. Furthermore, data from the AE measurement system and the bottom ash camera system was collected. The feasibility of these two systems was evaluated. The particle size of bottom ash and the changes in particle size distribution were monitored during the test period. Neither of the systems evaluated was ready to serve in bed quality control accurately or fast enough. Particle size distributions according to the bottom ash camera did not correspond to the results of manual sieving. Comprehensive interpretation of the collected AE data requires much experience. Both technologies do have potential and with more research and development they may enable acquiring reliable and real-time information about the bed conditions. This information could help to maintain disturbance-free combustion process and to optimize bottom ash handling system.
Resumo:
Tähän vesienhoitosuunnitelmaan on koottu tiedot vesien tilasta sekä vesienhoitokaudella 2016–2021 tarvittavat toimenpiteet vesien tilan parantamiseksi ja ylläpitämiseksi Tornionjoen vesienhoitoalueella. Suunnitelma kattaa Suomalais-ruotsalaisen vesienhoitoalueen Suomen puoleisen alueen. Toimenpiteillä vähennetään rehevöitymistä ja vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden esiintymistä sekä vesistöjen rakenteessa ja hydrologiassa tapahtuneiden muutosten vaikutuksia. Vesienoitoalueen vesien tilaan on vaikuttanut niin haja- ja pistekuormitus kuin maa- ja vesiympäristön fyysinen muokkaaminen. Vesistöjä muuttavat tekijät painottuvat vesienhoitoalueen eteläosaan. Eniten vesistöjen tilaa ovat muuttaneet uittoperkaukset sekä suo- ja metsäojitukset. Tengeliönjoen vesistössä vesistöjen säännöstely ja rakentaminen ovat muuttaneet vesien tilaa. Alueen ihmistoiminnasta sisävesiin tulevasta ravinnekuormituksesta huomattava osuus tulee hajakuormituksena maa- ja metsätaloudesta sekä hajaasutuksesta. Pistemäinen ravinnekuormitus on pääosin peräisin teollisuudesta ja yhdyskuntien jätevesistä. Teollisuuden ja taajamien jätevesien puhdistukseen on panostettu viime vuosikymmeninä voimakkaasti ja pistekuormitus ei ole nykyisellään erityisen suuri vesiensuojelullinen ongelma. Kaivosteollisuus vesienhoitoalueella on mahdollisesti kasvussa, mikä lisää vesistöjen pilaantumisriskiä etenkin metallien ja vesille haitallisten aineiden osalta. Osalla pohjavesialueista kuormittava toiminta, kuten pilaantuneet maa-alueet, maa-ainesten otto, asutus, teollinen toiminta, polttoaineiden ja kemikaalien varastointi, liikenne ja kuljetukset voivat aiheuttaa vaaraa pohjavesien hyvälle laadulle. Vesienhoitoalueen vesistöt purkautuvat Perämereen, joka on kuormitukselle herkkä murtovesialue. Valtaosa sen ravinne- ja kiintoainekuormituksesta tulee jokivesien mukana, joten kuormituksen vähentäminen valuma-alueilla parantaa myös rannikkovesien tilaa. Rannikkovesiin kohdistuu myös suoraa kuormitusta teollisuuslaitoksista ja yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoista. Rannikkovesien tilan parantaminen kytkeytyy merenhoidon suunnitteluun.
Resumo:
Vesienhoitosuunnitelma on yleistasoinen suunnitteluasiakirja, johon on koottu ajantasaisin tieto vesienhoitoalueen pinta- ja pohjavesistä, niiden tilasta ja tilan parantamistarpeista. Vesienhoitosuunnitelmasta löytyvät muun muassa vesien tilan arvioinnin tulokset sekä pinta- ja pohjavesien seurantaohjelmat. Sen keskeinen osa on yhteenveto vesien tilan parantamiseksi suunnitelluista hoitotoimenpiteistä ja arvio niiden vaikuttavuudesta vesienhoitokautta 2016–2021 varten. Yhteenveto perustuu vesienhoitoalueen toimenpideohjelmaan. Toimenpideohjelma on vesienhoitosuunnitelmaa käyttökelpoisempi asiakirja, mikäli tarvitsee tietoa toimenpiteistä. Toimenpideohjelman toteuttamisen vaikutuksista laadittu ympäristöselostus muodostaa vesienhoitosuunnitelman luvun 13. Tenon, Näätämöjoen ja Paatsjoen vesistöistä osa sijaitsee Norjan alueella ja vesistöt muodostavat Suomalais-norjalaisen vesienhoitoalueen. Paatsjoen vesistö ulottuu myös Venäjän alueelle, mutta Venäjän puoleiset alueet eivät kuulu vesienhoitoalueeseen. Tämä vesienhoitosuunnitelma käsittelee kansainvälisen vesienhoitoalueen Suomen puoleista osaa pinta- ja pohjavesineen.
Resumo:
Vesienhoitosuunnitelma on yleistasoinen suunnitteluasiakirja, johon on koottu ajantasaisin tieto vesienhoitoalueen pinta- ja pohjavesistä, niiden tilasta ja tilan parantamistarpeista. Vesienhoitosuunnitelmasta löytyvät muun muassa vesien tilan arvioinnin tulokset sekä pinta- ja pohjavesien seurantaohjelmat. Sen keskeinen osa on yhteenveto vesien tilan parantamiseksi suunnitelluista hoitotoimenpiteistä ja arvio niiden vaikuttavuudesta vesienhoitokautta 2016–2021 varten. Yhteenveto perustuu vesienhoitoalueen toimenpideohjelmaan. Toimenpideohjelma on vesienhoitosuunnitelmaa käyttökelpoisempi asiakirja, mikäli tarvitsee tietoa toimenpiteistä. Toimenpideohjelman toteuttamisen vaikutuksista laadittu ympäristöselostus muodostaa vesienhoitosuunnitelman luvun 13. Kemijoen vesienhoitoalueeseen kuuluvat Simojoen, Kemijoen ja Kaakamojoen vesistöt sekä rannikkoalueen ns. välialueet, koko alueen rannikkovedet ja pohjavedet.
Resumo:
Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia kotoutumisprosesseja maahanmuuttajataustaisilla vangeilla on ollut, millaiset asiat ovat olleet merkityksellisiä kotoutumisen onnistumisessa taikka epäonnistumisessa ja olisiko kotoutumista voitu edistää enemmän ja jos olisi miten? Tutkielman teoreettinen viitekehys käsittelee maahanmuuttajia, maahanmuuttoa, kotoutumista sekä rikollisuutta. Maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia käsitellään käsitteinä, suomalaisen maahanmuuton historian näkökulmasta ja tilastoina. Kotoutumista lähestytään erilaisten kotoutumisteorioiden ja kotouttamiseen vaikuttavien tekijöiden kautta sekä esittelemällä suomalaista kotoutumispolitiikkaa. Rikollisuutta lähestytään rikollisuuden käsitteen kautta, rikollisuuden riskitekijöiden sekä erilaisten rikosteorioiden avulla. Tutkielmassa on käytetty narratiivista tutkimusotetta. Aineisto on kerätty strukturoimattomalla narratiivisella aktiivihaastattelulla. Haastateltavia vankiloihin on lähestytty tiedotteen avulla, jolloin haastateltavat ovat vapaaehtoisesti saaneet ilmaista halukkuutensa haastatteluun osallistumiselle. Kaiken kaikkiaan tutkielman aineisto koostuu kuudesta eri haastattelusta. Aineisto on analysoitu juonirakenteiden avulla hahmottamalla millaisia erilaisia tekijöitä tai teemoja nousi esille ja miten ne vaikuttivat kertomusten kulkuun. Näiden avulla muodostui kolme tyyppitarinaa eli kolme erilaista kertomusta kotoutumisesta, jotka nimesin: ehkä kotoutunut Kalle, tuuliajolla oleva Teemu sekä parempaa haikaileva Pekka. Tulosten mukaan kaikkien maahanmuuttoprosessit ovat olleet erilaisia ja niihin ovat vaikuttaneet erilaiset tekijät. Yhtenevää kaikkein kotoutumisprosesseissa on se, että heistä jokainen on kokenut jossain vaiheessa ennakkoluuloja, rasismia ja syrjintää perustuen ainoastaan heidän ulkomaalaisuuteensa. Kotoutumisen onnistumisen kannalta merkityksellistä on ollut ikä Suomeen muuttaessa ja se, milloin on muuttanut. Suomen kielen taito on ollut tärkeä tekijä kotoutumisen onnistumisessa, ennakkoluulot ja mahdollisuuksien puute ovat merkityksellisiä tekijöitä kotoutumisen epäonnistumisessa. Muiden kuin lapsuudessa maahan muuttaneiden mielestä paremmin kotoutumista edistäisi se, että maahanmuuttajille olisi Suomessa tarjolla työtä tai muita mahdollisuuksia. Suomalainen kotoutumispolitiikka on myös hidasta ja tuki riittämätöntä. Erityisesti suomenkielen opiskelemiseen aikuiset tarvitsisivat enemmän tukea. Kotoutumisen edistämisen kannalta ratkaisevassa asemassa ovat myös suomalaiset. Heidän pitäisi aktiivisemmin ottaa ulkomaalaiset mukaan ja luoda heihin kontakteja sekä luopua erilaisista ennakkoluuloista.
Resumo:
Suomalaiset terveydenhoitajat keskustelevat tupakoinnista raskaana olevien naisten kanssa äitiysneuvolan ensikäynniltä alkaen. Silti raskaana olevien naisten tupakointi ei ole vähentynyt samaan tapaan kuin muissa Pohjoismaissa. Suomalaisnaisista noin 15 prosenttia tupakoi alkuraskaudessa. Tämä tarkoittaa, että lähes 9000 sikiötä altistuu vuosittain tupakoinnin haitoille äitinsä kohdussa. Myönteisen kehityksen aikaan saamiseksi tarvitsemme lisää tietoa äitiysneuvoloiden tupakoimattomuutta tukevasta kommunikoinnista. Tämä tutkimus pyrkii osaltaan täyttämään tuota tarvetta kuvaamalla terveydenhoitajien ja raskaana olevien naisten sanallista ja sanatonta kommunikointia sekä heidän kokemuksiaan tupakointia koskevasta keskustelusta äitiysneuvolan vastaanotolla. Tutkittavat valittiin tarkoituksenmukaisella otannalla yhden eteläsuomalaisen kunnan äitiysneuvoloista. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin havainnointia ja haastatteluja. Äitiysneuvolan määräaikaistarkastuksen tupakointia koskevia keskusteluja videoitiin (n=5), minkä jälkeen raskaana olevia tupakoivia naisia (n=5) ja terveydenhoitajia (n=5) haastateltiin erikseen. Myös ne terveydenhoitajat (n=5) haastateltiin, joiden asiakaskunnassa ei ollut tupakoivia raskaana olevia naisia aineiston keruuaikana syksyllä 2015. Aineisto analysoitiin induktiivisesti temaattisella analyysilla ja keskusteluanalyysia soveltamalla. Videoidut tupakointikeskustelut olivat terveydenhoitajapainotteisia paitsi silloin, kun vastaanotoilla käytettiin motivoivan haastattelun periaatteita. Terveydenhoitajat ottivat tupakoinnin puheeksi ja antoivat myönteistä palautetta aktiivisesti. Sen sijaan muu tupakoinnista kommunikoiminen oli vähäisempää. Jatko-ohjaus ja keskustelun tavoitteellisuus toteutuivat vastaanotoilla huonoiten. Kommunikoinnin perusteella tupakoinnista oli helpompi puhua konkreettisten työkalujen kuten nikotiiniriippuvuutta kuvaavan Fagerströmin testin avulla. Sanattoman kommunikoinnin merkitys tuli esille etenkin tunteiden ilmaisussa ja vuorovaikutuksen säätelyssä. Terveydenhoitajat kokivat, että tupakoinnista pyritään kommunikoimaan asiakas- ja tilannekohtaisesti ja kannustavasti. Terveydenhoitajien mielestä tupakointikeskusteluihin vaikuttivat raskaana olevien naisten keskusteluhalukkuus, rehellisyys ja motivaatio tupakoinnin lopettamiseen. Lisäksi se, miten terveydenhoitajat priorisoivat tupakoimattomuutta ja tupakointikeskusteluja ja kuinka he luottivat itseensä ohjauksen antajana, vaikuttivat tilanteen kulkuun. Raskaana olevat naiset kokivat, että keskustelut olivat äiti- ja perhekeskeisiä. He kokivat tupakoinnista keskustelemisen tärkeäksi, mutta pitivät tärkeämpänä oman muutoksensa johtamista.
Resumo:
Tämän tutkielman aiheena ovat transitiiviset ja intransitiiviset verbiparit ja niiden rektiotäydennykset. Tavoitteena on kuvata frekvenssin ja variaation keinoin, miten edistyneet suomenoppijat (S2-informantit) käyttävät transitiivisia ja intransitiivisia verbejä sekä niiden paikallissijaisia rektiotäydennyksiä ja verrata niiden esiintymiä suomea äidinkielenä puhuvien S1-informanttien esiintymiin. Lisäksi tavoitteena on kuvata aineiston verbiesiintymien finiitti- ja infiniittimuotoja. Tutkielma kuuluu suomi toisena kielenä -alaan ja keskittyy pääosin syntaksiin ja sanastoon. Se on aineistopohjainen korpustutkimus, jonka aineisto on kerätty Turun yliopiston Lauseopin arkiston Edistyneiden suomenoppijoiden korpuksen (LAS2-korpuksen) tenttivastauksista. Tutkielma on poikittaistutkimus, jossa käytetään sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista analyysia kuvattaessa ja vertailtaessa esiintymien frekvenssejä ja variaatioita kahdella informanttiryhmällä. Tutkielman aineisto käsittää 1137 verbiesiintymää. Tutkimuskohteena on 22 verbiä, joista puolet on transitiivisia A-kantaverbejä ja puolet intransitiivisia U-johdos-verbejä, esimerkiksi aiheuttaa ja aiheutua. Käsittelen näitä verbejä verbiparikkeina, jotka muodostavat 11 verbiparia. Tuloksena on, että kumpikin informanttiryhmä suosi intransitiivisia verbejä transitiivisiin verbeihin verrattuna, mutta S2-aineistossa intransitiiviverbit (70 %) olivat huomattavasti yleisempiä kuin S1-aineistossa (55 %). Tulosta selitti tenttivastausten kolme frekventeintä verbiä liittyä, kehittyä ja muuttua. Koska S2-aineiston verbien esiintymistä vain 9 % oli niiden verbiparikkien tehtävissä, kanta–johdos-verbiparikkien sekaantumien vähäisyys ja U-johdosverbien yleisyys indikoivat edistyneiden suomenoppijoiden vahvaa kielitaitotasoa. Tutkittavilla verbiesiintymillä oli 992 rektiotäydennysesiintymää, joista 714 eli 72 % oli S2-aineistossa ja 278 eli 28 % S1-aineistossa. Sekä S2- että S1-aineistossa yleisin rektiotäydennyksen sija oli illatiivi ja toiseksi yleisin elatiivi. S1-aineistossa esiintyi viisi rektiotäydennyssijaa, kun taas S2-aineistossa sijoja esiintyi kymmenen. S2-aineiston täydennyssijojen huomattava variaatio selittyi neljällä norminvastaisesti käytetyllä rektiotäydennyssijalla. Verbien ja rektiotäydennysten lisäksi finiittisten ja infiniittisten verbinmuotojen esiintymissä oli aineistokohtaisia eroja. S2-aineistossa infiniittisiä verbinmuotoja esiintyi huomattavasti vähemmän kuin S1-aineistossa. Kompleksisten rakenteiden hallintaa ilmentävät infiniittiverbit eivät siis ole samalla tavalla S2-informanttien vahvuus kuin U-verbit.
Resumo:
Oikeudenkäymiskaaressa säädetään yleisestä turvaamistoimesta, jota soveltamalla pyritään ennakoidusti ja tilapäisesti turvaamaan turvaamistoimen hakijan oikeuden arvon säilyminen ennen lopullisen pääasiaratkaisun syntymistä. Yleisellä turvaamistoimella voidaan turvata sellaisia oikeuksia, vaateita ja etuuksia, jotka ovat myöhemmin pääasiaprosessivoiton seurauksena täytäntöönpantavissa ulosottokaaren mukaisessa menettelyssä. Tutkielmassa tarkastellaan yleisen turvaamistoimen soveltuvuutta työtaistelutilanteisiin. Turvaamistoimen määräämisedellytykset tulevat arvioitavaksi eri tavoin työehtosopimuskauden aikana toteutettujen työtaisteluiden ja yleistä työrauhavelvollisuutta rikkovien työtaisteluiden osalta niiden oikeudellisen luonteen eroavaisuuden vuoksi. Tutkielmassa peilataan työtaisteluoikeuden perustavanlaatuista merkitystä suhteessa työtaistelutoimenpiteestä vahinkoa kärsivän osapuolen mahdollisuuksiin pyrkiä yleisellä turvaamistoimella estämään myöhemmin pääasiaprosessissa laittomaksi osoittautuva vastapuolen menettely. Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2016:14 antamisen jälkeen laittoman työtaistelutoimenpiteen estämiseen työehtosopimuksen voimassa ollessa käräjäoikeuden määräämällä turvaamistoimella ei ole perusteita. Työrauhavelvollisuuden rikkomisesta määrättävänä seuraamuksena voi olla ainoastaan hyvityssakko, jonka määräämisessä yksinomainen toimivalta on työtuomioistuimella. Käräjäoikeudella ei ole toimivaltaa päättää työtaistelun laittomuudesta, eikä työtuomioistuimelta voida hyvityssakkoseuraamuksen ohella saada laitonta työtaistelua kieltävää päätöstä täytäntöönpanon perusteeksi. Tutkielma on lainopillinen. Sen lähdeaineisto koostuu käräjäoikeuden määräämistä turvaamistoimipäätöksistä ja muiden instanssien oikeuskäytännöstä sekä siviiliprosessuaalisiin turvaamistoimiin ja työehtosopimusoikeuteen liittyvästä oikeuskirjallisuudesta.