Pietarilaiset naisjohtajat siirtymätalouden murroksessa

Tutkielman tavoitteena on kuvata ja selittää mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja monipuolisesti pietarilaista naisjohtajuutta. Tutkielma on laadullinen tutkimus ja tutkimusmetodina käytetään tiheää kuvausta. Tiheä kuvaus pyrkii kertomaan mahdollisimman tarkasti johtamisen kokemisen. Aineisto kerättiin keväällä 2004 Pietarissa haastattelemalla kymmentä naisyritysjohtajaa. Aineiston analysoinnissa ilmeni, että naisjohtajuus oli vastanneille naisille mahdollisuus, jota kommunistisen järjestelmän aikana ei varsinaisesti ollut. Johtajiksi oli pääsääntöisesti haluttu. Vain muutama vastannut oli päätynyt johtajaksi ilman omaa halua. Haastateltavat kertoivat halunneensa johtajina kehittää itseään ja kasvaa urallaan. Venäläinen yhteiskunta ei varsinaisesti tue naisyrittäjiä ja –johtajia eli ei tarjoa heille mm. erityisiä sosiaalista apua perheenhoitoon tai tukea yrityksen perustamiseen. Kansan asenteet vastanneiden mukaan ovat naisjohtajia kohtaan parantuneet. Haastatellut naiset näkivät oman tulevaisuutensa positiivisena ja kehittämismahdollisuuksia täynnä. Venäjän taloudellinen tulevaisuus voi hyvinkin olla riippuvainen siitä, miten naiset pääsevät etenemään maassa ja perustamaan omia yrityksiään.

Kuka vedättää ja ketä? : esiintymispalkkioiden eettiset ongelmat dokumentaarisissa teoksissa

Opinnäytetyössä pohditaan dokumentaarisissa teoksissa esiintyvien ihmisten palkkiokäytäntöjä ja niihin liittyviä eettisiä ongelmia. Näyttelijöille, juontajille ja asiantuntijoille maksetaan sähköisissä viestimissä esiintymisestä. Samalla lailla dokumentaarin tai reportaasin päähenkilö uhraa aikaansa ja voimavarojaan antaakseen kasvot tekijän tärkeäksi kokemalle asialle. Eikö myös dokumentaarisessa teoksessa esiintyvä henkilö ansaitse palkkiota? Erityisesti tilanteen eriarvoisuutta korostaa, jos esiintyjä tulee todella kurjista oloista. Dokumentaari voi menestyä, mutta henkilön elämä jatkuu yhtä vaatimattomana kuin ennenkin. Kiinnostuin aiheesta oman kokemukseni kautta ollessani kuvaamassa tv-inserttejä Brasiliassa. Capoeirasta kertovassa insertissä esiintyvän lapsen opettaja vastusti kuvauksia, ellen maksaisi niistä palkkiota. Asiasta syntyi kiivas kädenvääntö, sillä minulla oli jo lapsen vanhemmilta lupa kuvauksiin. Tapahtuma sai miettimään esiintymispalkkojen ongelmallisuutta niin esiintyjien kuin tekijöidenkin kannalta. Huomasin, ettei asiasta ole paljon kirjallisuutta, eikä tekijöiden keskuudessa ole mitään sääntöjä tai suosituksia asiasta. Lähdin tutkimaan aihetta kirjallisuudesta löytyvien pienien viitteiden ja lehtiartikkelien pohjalta sekä haastattelemalla ohjaajia, toimittajia ja tuottajia. Palkkio ei saa olla motiivina dokumentaarisessa teoksessa esiintymiselle. On tapauskohtaista, palkitaanko henkilö lopuksi rahalla tai muulla tavoin. Itse tekemisen täytyy kuitenkin olla vapaaehtoista. Esiintyjän voi lähes aina korvata toisella, sillä dokumentaarinen teos on teema- eikä henkilökeskeinen. Dokumentaristi tai journalisti ei ole avustusjärjestö, eikä kaikkia teoksessa esiintyneitä voida pelastaa. Sen sijaan yksittäisten ihmisten kautta voidaan tuoda esiin suurempia teemoja. Yleensä teema on tärkeä myös esiintyjälle, joten ihmiset pääosin lähtevät mielellään mukaan. Myös oman elämänsä ja näkökulmansa julkinen esiintuominen imartelee. Koska dokumentaarisessa teoksessa esiintyminen ei perustu palkkioihin, ohjaajalla on suuri vastuu siinä mukana olevista ihmisistä. Vaikka henkilön taloudellinen tilanne ei kohentuisikaan, jollain lailla kokemuksen toivoisi häntä rikastuttavan.

Signaaleja : suomalaisen terveydenhuollon kolme skenaariota

Tulevaisuus on tuntematon, mutta se on täynnä mitä erilaisimpia mahdollisuuksia ja haasteita. Tulevaisuutta on aidosti arvioitava ja pohdittava. Näin voimme tiedostaa tekomme ja toimintamme nykyisyydessä ja sen mahdolliset vaikutukset tulevaisuuteen. Tämä tutkimus liittyy tulevaisuustutkimukseen ja käsittelee suomalaisen terveydenhuollon tulevaisuutta erilaisin signaalein. Työssä pohditaan arvomaailman muutosta ja hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuutta sekä terveydenhuoltoa siinä. Tutkimus luotaa hyvinvointiyhteiskunnan muutosta terveydenhuoltoon ja sitä käyttäviin asiakkaisiin. Tutkimuksessa herätetään lukija pohtimaan, miten hyvinvointipalvelujen turvaaminen tulevaisuudessa onnistuu ja millaiseksi muodostuvat tulevaisuuden yhteisöt, eettisyys ja toimintamme siinä. Tässä tutkimuksessa aineisto on kerätty päiväkirjamerkinnöistä aiheen arkaluontoisuuden vuoksi. Tutkimus sijoittuu teoria- ja aineistolähtöisen tutkimuksen välimaastoon. Tutkimuksessa analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti. Analyysissä käytettiin sisällön analyysiä, joka toteutettiin sekä induktiivisesti (aineistolähtöisesti) että deduktiivisesti (teoriaperusteisesti). Tuloksena on esitetty kolme vaihtoehtoista tulevaisuuden suuntaa eli skenaariota, joissa esitetään suomalaisen terveydenhuollon vaihtoehtoisia suuntia yhdeksästä eri näkökulmasta. Työn liiteosassa eri asiantuntijat ovat arvioineet skenaarioita. Tutkimuksessa on annettu suuri paino hiljaisten signaalien esittelylle eli case-tapauksille. Ne haastavat lukijaa miettimään, mihin suuntaan suomalainen terveydenhuolto on muuttumassa. Terveydenhuoltojärjestelmä on tulevaisuudessa merkittävien haasteiden edessä ja toiminnan eettiset kysymykset nousevat terveydenhuollossa entistä selkeämmin esille. Seniorikansalaisten määrän kasvaminen ja teknologian kiihtyvä kehitys ovat trendejä, jotka lisäävät terveyspalvelujen kysyntää ja niihin suunnattavien voimavarojen tarvetta. Kansalaisten odotukset palveluiden saatavuuteen ovat kasvaneet ja tietoisuus uusista hoitomuodoista on lisännyt vaatimustasoa myös julkisessa terveydenhuollossa. Tulevaisuuden suunta on murrosvaiheessa ja se hakee suuntaansa muuttuvassa yhteiskunnassa.

Osallisuuden toteutuminen ja kehittäminen nuorten näkökulmasta Helsingin nuorisoasiainkeskuksen kaakkoisen nuorisotyöyksikön alueella

Opinnäytetyössäni selvitin Helsingin nuorisoasiainkeskuksen kaakkoisen nuorisotyöyksikön alueen nuorten mielipiteitä heidän osallisuudestaan omassa toimintaympäristössään sekä alueellisten nuorisopalveluiden kehittämisestä. Opinnäytetyöni tulosten avulla saatiin tietoa alueen nuorten mielipiteistä ja kehittämisideoista koskien heidän osallisuuttaan, sekä toiminnallisesta että tunteiden näkökulmasta. Toimin koko työprosessin ajan yhteistyössä alueen nuorisotyöyksikön ja muiden alueen toimijoiden kanssa. Opinnäytetyöni teoreettisena viitekehyksenä on osallisuus, jonka jaoin osallisuuden tunteisiin ja toimintaan liittyviin teorioihin. Osallisuus on Helsingin nuorisoasiainkeskuksen keskeisimpiä toimintaperiaatteita ja osallisuuden kehittäminen sekä mahdollistaminen on yksi suurimmista haasteista alueellisessa nuorisotyössä. Opinnäytetyöni tutkimusmenetelmä on kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Aineistonhankinnan keinona käytin Internetissä täytettävää kyselylomaketta. Toteutin kyselyn neljän Helsingin nuorisoasiainkeskuksen kaakkoisen nuorisotyöyksikön alueen yläkoulun seitsemäsluokkalaisilla. Yläkouluilla oli kyselyn toteuttamisen aikaan 487 seitsemäsluokkalaista, joista 235 vastasi kyselyyn. Kyselyn vastausprosentiksi muodostui 48,3 %. Kyselyn tulokset osoittavat, että toiminnallisessa osallisuudessa on kehittämistarpeita eivätkä osallisuuden tunteet toteudu täysimääräisesti alueen nuorten elämässä. Nuoret eivät koe saavansa vaikuttaa omilla asuinalueillaan, eikä heidän mielipiteitä ole kuunneltu tai otettu asuinalueilla huomioon. Toisaalta nuoret eivät ole erityisen kiinnostuneita vaikuttamaan oman asuinalueen asioihin. Osallisuutta mahdollistavat tunteet eivät kaikilta osin toteudu nuorten elämässä. Huomattava osa nuorista ei koe itseään tasa-arvoiseksi aikuisten kanssa eikä täysin koe, että heidän mielipiteensä hyväksytään. Nämä asiat ovat osallisuuden tunteen kokemisen kannalta tärkeitä. Sukupuolisensitiivisen nuorisotyön näkökulmasta opinnäytetyöni tulokset antavat alueelliseen nuorisotyöhön pohdittavaa. Osallisuuden toteutumisen kannalta useamman nuoren ääni tulisi saada kuuluviin asuinalueilla ja kouluissa. Nuorille tulisi kehittää nykyistä monipuolisempia osallisuusareenoita, joista mahdollisimman moni nuori olisi kiinnostunut ja näin ollen pääsisi vaikuttamaan omaa elämää ja toimintaympäristöä koskeviin asioihin. Osallisuusareenoita kehitettäessä tulisi lähteä nuorten lähtökohdista, eikä kehittää nuorten osallisuutta aikuisten toimintamalleja noudattaen. Työtä tullaan käyttämään alueen nuorisotyön ja erityisesti kaakkoisen nuorisotyöyksikön toiminnan kehittämiseen.

Improvements in the Assessment of Bacterial Viability and Killing

It is axiomatic that our planet is extensively inhabited by diverse micro-organisms such as bacteria, yet the absolute diversity of different bacterial species is widely held to be unknown. Different bacteria can be found from the depths of the oceans to the top of the mountains; even the air is more or less colonized by bacteria. Most bacteria are either harmless or even advantageous to human beings but there are also bacteria, which can cause severe infectious diseases or spoil the supplies intended for human consumption. Therefore, it is vitally important not only to be able to detect and enumerate bacteria but also to assess their viability and possible harmfulness. Whilst the growth of bacteria is remarkably fast under optimum conditions and easy to detect by cultural methods, most bacteria are believed to lie in stationary phase of growth in which the actual growth is ceased and thus bacteria may simply be undetectable by cultural techniques. Additionally, several injurious factors such as low and high temperature or deficiency of nutrients can turn bacteria into a viable but non-culturable state (VBNC) that cannot be detected by cultural methods. Thereby, various noncultural techniques developed for the assessment of bacterial viability and killing have widely been exploited in modern microbiology. However, only a few methods are suitable for kinetic measurements, which enable the real-time detection of bacterial growth and viability. The present study describes alternative methods for measuring bacterial viability and killing as well as detecting the effects of various antimicrobial agents on bacteria on a real-time basis. The suitability of bacterial (lux) and beetle (luc) luciferases as well as green fluorescent protein (GFP) to act as a marker of bacterial viability and cell growth was tested. In particular, a multiparameter microplate assay based on GFP-luciferase combination as well as a flow cytometric measurement based on GFP-PI combination were developed to perform divergent viability analyses. The results obtained suggest that the antimicrobial activities of various drugs against bacteria could be successfully measured using both of these methods. Specifically, the data reliability of flow cytometric viability analysis was notably improved as GFP was utilized in the assay. A fluoro-luminometric microplate assay enabled kinetic measurements, which significantly improved and accelerated the assessment of bacterial viability compared to more conventional viability assays such as plate counting. Moreover, the multiparameter assay made simultaneous detection of GFP fluorescence and luciferase bioluminescence possible and provided extensive information about multiple cellular parameters in single assay, thereby increasing the accuracy of the assessment of the kinetics of antimicrobial activities on target bacteria.

Streptavidin - A Versatile Binding Protein for Solid-Phase Immunoassays

Streptavidin, a tetrameric protein secreted by Streptomyces avidinii, binds tightly to a small growth factor biotin. One of the numerous applications of this high-affinity system comprises the streptavidin-coated surfaces of bioanalytical assays which serve as universal binders for straightforward immobilization of any biotinylated molecule. Proteins can be immobilized with a lower risk of denaturation using streptavidin-biotin technology in contrast to direct passive adsorption. The purpose of this study was to characterize the properties and effects of streptavidin-coated binding surfaces on the performance of solid-phase immunoassays and to investigate the contributions of surface modifications. Various characterization tools and methods established in the study enabled the convenient monitoring and binding capacity determination of streptavidin-coated surfaces. The schematic modeling of the monolayer surface and the quantification of adsorbed streptavidin disclosed the possibilities and the limits of passive adsorption. The defined yield of 250 ng/cm² represented approximately 65 % coverage compared with a modelled complete monolayer, which is consistent with theoretical surface models. Modifications such as polymerization and chemical activation of streptavidin resulted in a close to 10-fold increase in the biotin-binding densities of the surface compared with the regular streptavidin coating. In addition, the stability of the surface against leaching was improved by chemical modification. The increased binding densities and capacities enabled wider high-end dynamic ranges in the solid-phase immunoassays, especially when using the fragments of the capture antibodies instead of intact antibodies for the binding of the antigen. The binding capacity of the streptavidin surface was not, by definition, predictive of the low-end performance of the immunoassays nor the assay sensitivity. Other features such as non-specific binding, variation and leaching turned out to be more relevant. The immunoassays that use a direct surface readout measurement of time-resolved fluorescence from a washed surface are dependent on the density of the labeled antibodies in a defined area on the surface. The binding surface was condensed into a spot by coating streptavidin in liquid droplets into special microtiter wells holding a small circular indentation at the bottom. The condensed binding area enabled a denser packing of the labeled antibodies on the surface. This resulted in a 5 - 6-fold increase in the signal-to-background ratios and an equivalent improvement in the detection limits of the solid-phase immunoassays. This work proved that the properties of the streptavidin-coated surfaces can be modified and that the defined properties of the streptavidin-based immunocapture surfaces contribute to the performance of heterogeneous immunoassays.

RetroEm - Jälkiasennettava hiukkassuodatin

RetroEm-tutkimuksen tarkoituksena on saada tietoa jälkiasennettavista hiukkassuodattimista. Suomen autovero uudistui vuoden 2008 alussa, siten että uusien autojen autovero lasketaan niiden CO2-päästöistä. Dieselautoissa on pienempi kulutus kuin bensiiniautoissa. Tästä johtuen CO2-päästöt ovat pienemmät dieselautoissa. Tämä on laskenut diesel-autojen hintaa. Dieselautojen halvemmasta hinnasta johtuen uusien dieselautojen määrä on kasvussa eli dieselautojen päästöjen määrä lisääntyy. Dieselautojen pakokaasupäästöistä terveydelle haitallisten pienhiukkasten määrä kasvaa. Pienhiukkasia pystytään suodattamaan uusista ja vanhoista jälkiasennettavan hiukkassuodattimen avulla. Jälkiasennettavalla hiukkassuodattimella pitäisi saada valmistajan mukaan 30 - 70 %:n hyötysuhde. Jälkiasennettavat hiukkassuodattimet hankittiin Diagno Finland Oy:n kautta saksasta Twintec-yrityksestä. Testiautoina oli vuoden 2007 VW Passat 1.9 TDI ja vuoden 2001 BMW 530dA. Mittaukset suoritettiin joulukuussa 2007. Mittaukset onnistuivat hyvin. Lämpötilamittauksista selvisi, että hiukkassuodattimessa on tarpeeksi kuuma, että regenerointi toimii. Passatissa hiukkassuodattimen hyötysuhde jäi hieman heikommaksi kuin BMW:llä, mutta saavutettiin valmistajan lupailtu arvo 30 - 70 %:ia. Passatissa hiukkasia oli noin 28 % vähemmän kun ilman hiukkassuodatinta. BMW:llä hiukkassuodattimen kanssa hiukkaset vähenivät noin 58 %. Jälkiasennettavat hiukkassuodattimet toimivat oikein ja saivat puhdistettua hiukkaspäästöjä. RetroEm-tutkimusta on tarkoitus jatkaa BMW:llä ja Passatilla. Tarkoituksena on myös saada 5 - 8 uutta dieselautoa, joihin asennetaan eri valmistajan jälkiasennettava hiukkassuodatin.

Kääntöovikoneistojen tuotekehitystä ohjaavat tekijät DIN 18650 -standardissa

Ovikoneistot ovat tulleet ihmisten arkeen helpottamaan jokapäiväistä elämää. Etenkin julkisissa rakennuksissa koneistot ovat yleistyneet. Ovikoneistoja käytetään erityisesti siellä, missä ovista kulkevien ihmisten määrä on suurimmillaan. Tämän vuoksi ovikoneistojen henkilöturvallisuus on erittäin tärkeää. Henkilöturvallisuuden takaaminen aiheuttaa paljon vaatimuksia koneistojen suunnittelulle. Tämän työn tavoitteena on tutustua Saksassa voimassa oleviin kääntöovikoneistoja koskeviin määräyksiin sekä ennakoida tulevaisuudessa julkaistavan eurooppalaisen standardin vaikutuksia ovikoneistoille. Työ on rajattu koskemaan ainoastaan kääntöovikoneistoja. Muut oviympäristön laitteet on rajattu tarkemman tarkastelun ulkopuolelle. Työssä luodaan katsaus oviympäristöihin ja niissä käytettyihin laitteisiin ja standardeihin, jotka koskevat ovikoneistojen suunnittelua. Tämän lisäksi keskitytään tarkemmin Deutsches Institut für Normung:n (DIN) 18650 -standardiin. Lisäksi arvioidaan erään ovikoneiston standardinmukaisuutta, sekä esitetään ratkaisuvaihtoehtoja standardinmukaisuuden toteuttamiseksi.

Osakeyhtiölain muutosten vaikutus pienen osakeyhtiön tilinpäätökseen ja tilintarkastukseen

Tämän tutkielman tutkimusongelmana oli millaisia vaikutuksia Osakeyhtiölain uudistuksella on pienen osakeyhtiön tilinpäätökseen ja tilintarkastukseen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tilinpäätöksen eri osiin kohdistuvat muutokset sekä osakeyhtiöitä koskeva tilintarkastussääntely. Alatavoitteeksi muodostui selvittää muutokset tilinpäätöksen laatimisen, tuloslaskelman, taseen, toimintakertomuksen ja tilintarkastusvaatimusten osalta. Tutkimusmenetelmä oli kirjallisuuteen perustuva, kvalitatiivinen ja deskriptiivinen. Kirjallisuuden avulla selvitettiin pienen osakeyhtiön tilinpäätöksen rakennetta ja siihen kohdistuvia muutoksia sekä tilintarkastusvaatimusten sisältöä. Hallituksen ehdotus uudeksi osakeyhtiölainsäädännöksi sekä ammattilehtikirjoittelut toimivat pohjana muutosten selvittämiselle. Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että osakeyhtiölakiuudistus tulee selkeyttämään ja johdonmukaistamaan lakia, jolloin pienten yhtiöiden byrokratia ja tulkintavaikeudet helpottuvat. Suurimman muutos tilinpäätöksessä tulee olemaan nimellisarvoton pääomajärjestelmä. Tilintarkastukseen vaikuttavat tulevaisuudessa

Osakeyhtiölain muutosten vaikutus pienen osakeyhtiön hallintoon

Tämän tutkielman tutkimusongelmana oli millaisia vaikutuksia Osakeyhtiölain uudistuksella on pienen osakeyhtiön hallintoon. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää hallinnon eri osiin kohdistuvat muutokset sekä osakeyhtiölain keskeisten periaatteiden sisältö. Alatavoitteeksi muodostui selvittää muutokset yhtiökokouksen, hallituksen, toimitusjohtajan ja voitonjaon osalta. Tutkimusmenetelmä oli kirjallisuuteen perustuva, kvalitatiivinen ja deskriptiivinen. Kirjallisuuden avulla selvitettiin pienen osakeyhtiön hallintoa ja siihen kohdistuvia muutoksia sekä osakeyhtiölain keskeisten periaatteiden sisältöä. Hallituksen ehdotus uudeksi osakeyhtiölainsäädännöksi sekä ammattilehtikirjoittelut toimivat pohjana muutosten selvittämiselle. Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että osakeyhtiölakiuudistus tulee selkeyttämään ja johdonmukaistamaan lakia, jolloin pienten yhtiöiden byrokratia ja tulkintavaikeudet helpottuvat. Suurimman haasteen hallinnolle tulee luomaan maksukykyisyysvaatimus varoja jaettaessa. Osakeyhtiöoikeuden perusperiaatteiden tuominen lain säännöksiksi auttaa sekä osakkeenomistajia että hallitusta hahmottamaan lain rakennetta paremmin. Ne myös tarketavat osakeyhtiön toiminnan pohjaa ja saattaa tulevaisuudessa vaikuttaa myös perustamisvaiheen yritysmuodon valintaan.