Organisaation sisäisessä sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan tiedon jakamiseen vaikuttavat tekijät

Aineettoman pääoman, erityisesti tiedon, merkitykseen kiinnitetään organisaatioissa entistä enemmän huomiota. Tiedon jakamisen hyödyt ymmärretään ja siinä hyödynnetään yhä enemmän teknologiaa. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat asiantuntijoiden tiedon jakamiseen organisaation sisäisessä sosiaalisessa mediassa. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, ja sen tavoitteisiin pyritään vastaamaan puolistrukturoitujen haastattelujen (12 kpl) avulla. Tutkimuksen kohdeorganisaatio on innovaatiorahoituskeskus Tekes. Tiedon jakamista sisäisessä sosiaalisessa mediassa tutkittiin yksilön näkökulmasta motivaatioon, kykyyn ja mahdollisuuteen perustuvaa MOA-mallia hyödyntäen. Tutkimuksessa löydettiin sekä motivaatioon, kykyyn että mahdollisuuteen liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat sisäisessä sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan tiedon jakamiseen. Motivaatioon liittyvistä tekijöistä nousivat esiin erityisesti jaetun tiedon hyöty asiantuntijan työssä sekä aktiivisten sosiaalisen median käyttäjien määrä, mahdollisuuteen liittyvistä tekijöistä käytettävissä oleva aika sekä tiedon ja tiedon jakamisen kanavien suuri määrä.

Identiteetin rajalla – heijastuksia kulttuuriperinnöstä. Mitä suomenniemeläiset haluavat kylällä säilyttää? Tapaustutkimus kuntaliitoksen jälkeen

Tämä tutkimus käsittelee Suomenniemen eri kylien asukkaiden näkemyksiä kulttuuriperinnön säilyttämisestä ja niiden merkityksestä. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, joka koostuu neljästä ryhmähaastattelusta ja kolmesta yksittäisestä informanttien haastattelusta. Haastateltavia oli yhteensä 41. Tutkimus ja aineiston keruu sijoittuvat ajallisesti vuoteen 2013, jolloin Suomenniemi, Ristiina ja Mikkelin kaupunki tekivät kuntaliitoksen. Tutkimus tuo esille kulttuuriperintöprosessiin liittyviä asioita, joita kyläläiset näkivät tärkeäksi kylillä säilyttää. Oletus on kylien asukkaiden näkemyksien eroavan kulttuuriperinnön säilyttämisestä julkisen tahon määrittelemistä kohteista. Tutkimuksen yksi keskeinen tehtävä onkin tuoda esille kulttuuriperintöprosessiin liittyviä asioita ja merkityksiä. Tutkimuksen aikana myös avataan virallisten tahojen määrittelemiä kulttuuriperinnön säilyttämiseen liittyviä asetuksia ja ohjeita. Tutkimus on empiirinen ja aineistolähtöinen. Kaikki haastattelut dokumentoitiin video- ja äänitallentein. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytetään teemoittelua ja sen alla luokittelua. Tutkimuksen keskeisiksi teemoiksi nousivat tavat ja tapahtumat, kulttuuriympäristö ja rakennettu kulttuuriperintö. Tutkimuksen tuloksella voidaankin osoittaa olevan merkitystä aineettomalla ja aineellisella kulttuuriperinnöllä kylien asukkaille. Koetut merkitykset yhteisöllisten tapahtumien kautta vahvistavat asukkaiden omaa identiteettiä ja paikkatunnetta omasta kotiseudusta. Kulttuuriympäristö, luonto ja ympärillä oleva maisema ovat asukkaille voimavara. Rakennettu kulttuuriperintö heijastelee historiaa ja pysyy ristiriitaisena mutta vahvana kyläläisten ajatuksissa. Tutkimus osoitti, ettei kyläläisten kulttuuriperinnön määritykset eroa kovinkaan paljon julkisen määrittelyn kohteista. Sen sijaan eroa oli kulttuuriperintöprosessin tekotavoilla, jotka tarkoittivat erilaisia merkityksiä asukkaiden ja virallisen tahon kanssa. Muutostilanteissa onkin tärkeää kiinnittää huomiota koko prosessiin, ei yksittäisiin asioihin.

5.-6.-luokkalaisten oppilaiden tavoiteorientaatioiden ilmeneminen käsitöissä- Hydrokopterikilpailu osana oppimistehtävää

Tutkimuksemme tehtävänä on selvittää, miten oppimisessa yleisimmin ilmenevät tavoiteorientaatiot eli oppimis-, suoritus ja välttämisorientaatio näyttäytyvät tutkimusjoukossa, kun kilpailu on osana käsityön oppimistehtävää. Lisäksi halusimme tarkastella kunkin orientaatioryhmän vahvimmin profiloituvia oppilaita ja heidän orientaatiotaan esiin tuovia sekä tukevia ilmaisuja. Tavoiteorientaatiot kehittyvät sisäisen ja ulkoisen motivaation kautta. Motivaation muodon sekä kolmen tavoiteorientaation ja niiden ilmenemisen välinen yhteys on kuvattu viitekehyskuvion keskellä, jota ympäröi tutkimuskontekstinamme ollut kilpailu osana käsityön oppimistehtävää. Tutkimuksemme koskee yhtä perusopetuksen luokkaa, joten tutkimus on otteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus. Haastattelimme tutkimustamme varten yhdeksäätoista (19) 5.- 6.-luokan oppilasta, jotka toteuttivat hydrokopteriprosessin suunnittelusta valmistukseen käsityön oppimistehtävänä, jonka osana oli kilpailu. Oppilailla oli mahdollisuus päästä kisaamaan valmistamillaan hydrokoptereilla koulujen välisiin loppukilpailuihin. Loppukilpailuihin päässeet hydrokopterit valikoituivat karsintakilpailun avulla. Aineisto kerättiin suorilla haastatteluilla, jotka nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen perusteella oppimisorientaatio ilmenee sitoutumisena tehtävään sekä innokkuutena hydrokopteriprosessia kohtaan, suoritusorientaatio näyttäytyy neutraalina suhtautumisena prosessiin ja työskentelyn intensiteetti säilyi muuttumattomana prosessin ajan, välttämisorientaatio esiintyy välinpitämättömänä suhtautumisena tehtävää kohtaan eikä toiminnalle asetettu suuria tavoitteita. Alkuperäisilmauksista 26% lukeutuu oppimisorientaation pääluokkaan, 54% suoritusorientaation pääluokkaan ja 20% välttämisorientaation pääluokkaan. Tulokset kuvaavat oppilailla esiintyvien tavoiteorientaatioiden ilmenemistä tapauksessa, jossa kilpailu on osana käsityön oppimistehtävää, eli ne eivät ole yleistettävissä kuvaamaan oppilaiden yleistä tavoiteorientaatiojakaumaa. Oppilaiden keskimääräisen tavoiteorientaatiojakauman selvittäminen olisi mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe. Silloin tutkimusta tulisi toteuttaa laaja-alaisesti ja pidemmällä aikajänteellä.

J. R. R. Tolkienin teoksen The Hobbit kahden eri suomennoksen erisnimien vertailu

Tämän tutkielman tutkimuskohteena ovat J. R. R. Tolkienin teoksen The Hobbit (1937) erisnimet ja niiden käännökset kahdessa eri suomennoksessa. Suomennokset ovat Risto Pitkäsen Lohikäärmevuori (1973) ja Kersti Juvan Hobitti (1985). Tutkimuksessa selvitetään, millaisia käännösstrategioita suomentajat ovat käyttäneet erisnimien kääntämiseen ja eroaako strategioiden käyttö eri erisnimiluokkien välillä. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, säilyvätkö erisnimien funktiot ja merkitykset käännöksissä. Tutkimus on empiirinen ja kvalitatiivinen. Analyysin apuna käytettiin vakiintunutta käännösstrategialuokittelua. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että koko teosten osalta kummassakin suomennoksessa on erisnimien kääntämiseen useimmin käytetty käännöstä ja korvaamista. Suurin ero suomentajien välillä on ollut lainan ja osalainan käytössä, sillä Juva on käyttänyt näitä huomattavasti useammin kuin Pitkänen. Erisnimiluokkien välillä ei ollut kovin suuria eroja. Juva on käyttänyt lainaa useammin henkilönnimissä kuin paikannimissä, kun taas Pitkänen on suosinut korvaamista useammin henkilönnimissä kuin paikannimissä. Suomentajat ovat useimmiten säilyttäneet erisnimien alkuperäiset funktiot käännöksissään. Eniten vaihtelua oli identifioivan, deskriptiivisen ja fiktionaalistavan funktion osalta. Funktion siirtymiseen vaikutti muun muassa, oliko erisnimi yksi- vai moniosainen. Moniosaisen erisnimen funktio säilyi yleisesti ottaen useammin kuin yksiosaisen. Erisnimien merkitysten tutkiminen osoitti, että jos alkuperäisen nimen merkitys ei ollut säilynyt käännöksessä, nimi oli joko saanut uuden merkityksen, jo olemassa ollut merkitys oli muuttunut tai jokin alkuperäinen merkitys oli hävinnyt käännetystä nimestä. Pitkäsen käännöksissä oli useammin uusia merkityksiä kuin Juvalla, hävinneitä merkityksiä oli kummallakin vain muutamia ja muuttuneita merkityksiä oli kummankin käännöksissä. Erisnimien merkitykset olivat suurimmaksi osaksi kuitenkin säilyneet samoina kuin lähdeteoksessa. Käännösstrategioiden valinnalla ei ollut suoraa yhteyttä erisnimien funktioiden tai merkitysten säilymiseen poistoa ja osapoistoa lukuun ottamatta.

Integraatiota ja ekososiaalista sivistystä, Oppimiskokonaisuuden tuottamisen prosessi

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 eli POPS 2014 astuu voimaan vaiheittain vuodesta 2016 alkaen ja se tuo mukanaan muutoksia perusopetukseen. Suurimpia uudistuksia ovat opetuksen eheyttäminen eli integroivan opetuksen sisällyttäminen kaikille yläkoulun luokka-asteille, ekososiaalisen sivistyksen lisääminen opetukseen ja työtapojen monipuolistuminen. Opetussuunnitelmien uudistuminen luo tarpeen uudenlaisille oppimateriaaleille, jotka toteuttavat POPS 2014 tavoitteita. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ekososiaalista sivistystä toteuttavan, integroivan oppimiskokonaisuuden tuottamisen prosessia. Ensin tarkastellaan saastuttamiseen liittyvän, oppiaineita integroivan kurssityön laadintaa aineenopettajaopiskelijoista koostuvassa monitieteisessä pienryhmässä. Sen aikana kerättiin osallistuva havainnointiaineisto ja strukturoitu haastatteluaineisto (2 kpl). Tämän jälkeen tarkastellaan kurssityönä toteutetun oppimiskokonaisuuden pilotointia. Pilotointi toteutettiin Piispanlähteen yhtenäiskoulussa ja siihen osallistui neljä opettajaa ja 76 oppilasta neljältä eri 7. luokalta. Pilotoinnin aikana havainnoitiin oppimiskokonaisuuden käyttöä, lisäksi pilotointiin osallistuneet opettajat haastateltiin (puolistrukturoitu yhteishaastattelu) ja oppilaille teetettiin sähköinen kysely (51 kpl). Kvalitatiivinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä ja kvantitatiivisesta aineistosta laskettiin tilastollisia tunnuslukuja. Tulosten perusteella monitieteinen pienryhmätyöskentely on toimiva menetelmä tuottaa monitieteistä, oppiaineita integroivaa oppimateriaalia. Opettajien mukaan oppimiskokonaisuus oli onnistunut ja se toteuttaa erityisen hyvin POPS 2014 asettamia tavoitteita opetuksen integraation, ekososiaalisen sivistyksen ja monipuolisten työtapojen osalta. Sekä pienryhmäläiset että opettajat kokivat oppineensa uutta niin oppiaineista kuin yhteistyöstä. Pilotointiin osallistuneet oppilaat pitivät oppimiskokonaisuudesta, erityisesti sen toiminnallisista työtavoista. Saastuttaminen -kurssityö muokattiin pilotoinnin pohjalta valmiiksi Huolehdi ympäristöstäsi -oppimiskokonaisuudeksi, joka on julkaistu PEDA.net. -sivustolla kaikkien vapaaseen käyttöön. Tulosten mukaan tämä oppimiskokonaisuus toteuttaa POPS 2014 asettamia tavoitteita oppiaineiden integroinnin, ekososiaalisen sivistyksen ja monipuolisten työtapojen osalta.

Kuudesluokkalaisten kokemuksia arvioinnista ja arvosanoista

Arviointiin liittyvää kritiikkiä esitettäessä unohdetaan helposti joukko, johon arviointi kohdistuu. Lasten mielipiteiden huomioiminen kasvatustyössä on tärkeää mutta haasteellista. Arviointi on pohjimmiltaan ihmissuhdetoimintaa, jossa opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutus on keskeinen tekijä. Oppilaan käsitys omasta osaamisestaan muodostuu monen tekijän vaikutuksesta. Opettajan tehtävänä on antaa oppilaalle ohjaavaa ja kannustavaa palautetta edistymisestä sekä realistista tietoa osaamisesta. Arviointityötä ohjaavat opetussuunnitelman ohella opettajan oma kasvatus- ja oppimiskäsitys, koulun arviointikulttuuri sekä yhteiskunnan normit ja odotukset. Arviointikulttuurin tutkiminen voi paljastaa nykyään toteutuvan arvioinnin vahvuuksia ja kehittämistarpeita. Tutkimuksessa tarkastellaan oppilaiden kokemuksia arvioinnista. Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita nykyisestä arviointikulttuurista verrattuna uuden Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) vaatimuksiin. Tutkimuksessa tarkastellaan, pitävätkö oppilaat saamiaan arvosanoja osaamistaan vastaavina ja kokevatko oppilaat arviointiperusteiden olevan heille selvät. Lisäksi tutkitaan, miten oppilaat kokevat hyvien arvosanojen saamisen tärkeyden. Tutkimusjoukko koostuu seitsemän länsisuomalaisen peruskoulun kuudennen luokan oppilaista (N=202). Oppilaiden arviointiin liittyviä käsityksiä ja kokemuksia mitattiin tähän tutkimukseen kehitetyllä kyselylomakkeella. Tutkimuksen lähestymistapa on sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen. Tutkimus on tyypiltään kuvaileva survey-tutkimus. Tulokset osoittavat, että lähes kaikki oppilaat ansaitsisivat mielestään ainakin jostain oppiaineesta eri arvosanan kuin sen, jonka he ovat saaneet todistukseen. Erityisesti äidinkielen kohdalla tyttöjen ja poikien välillä on merkitsevä ero, sillä selvästi tyttöjä suurempi osa pojista arvioi osaamisensa saamaansa arvosanaa paremmaksi. Lisäksi taito- ja taideaineiden kohdalla oppilaat olivat vielä useammin kuin lukuaineiden kohdalla sitä mieltä, että he ansaitsisivat vähintään yhdessä tutkitussa oppiaineessa saamaansa paremman arvosanan. Oppilaat uskoivat useimmiten tietävänsä arvosanaan vaikuttavat asiat. Hyvien arvosanojen saaminen on suurimmalle osalle oppilaista tärkeää tulevaisuuden takia. Oppilaiden vastausten perusteella nykyarvioinnissa on Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) arvioinnin vaatimuksiin nähden puutteita. Tulokset viittaavat siihen, että arviointiin ja arvosanoihin liittyvät erilaiset mielipiteet opettajien ja oppilaiden välillä ovat hyvin yleisiä. Vaikka oppilaiden näkemyksiä pyritään huomioimaan muun muassa itsearviointia käyttämällä, saatua tietoa ei välttämättä hyödynnetä oikealla tavalla. Peruskoulussa toteutettavaa oppilasarviointia tulee jatkuvasti kehittää muuttuvien vaatimusten mukana.

Oppimispelien käytön edellytykset opettajilta. Toimintatutkimus opettajista oppimispelien suunnittelijoina

Tutkimus käsittelee opettajien mahdollisuuksia käyttää oppimispelejä osana opetusta. Tutkimuksen perustana on projekti, jonka aikana kolme lukio-opettajaa suunnitteli ja toteutti oppimispelejä matematiikan, fysiikan ja äidinkielen oppitunneille. Tutkimuksessa selvitetään myös millaisessa asemassa oppimispelit ovat lukiossa, jossa on erinomaiset tietokoneresurssit käytettävissä. Tutkimuksen keskeisenä metodina on käytetty toimintatutkimusta. Tutkimus on kvalitatiivinen edeten induktiivisesti yksittäisestä yleiseen eli kerätyn aineiston tarkastelusta kohti laajempiin pohdintoihin opettajien mahdollisuuksista käyttää, suunnitella ja tuottaa oppimispelejä. Tutkimusaineistona toimii pelisuunnitteluprojektin aikana syntynyt tutkimuspäiväkirja, tutkimuskyselyn vastausaineisto ja puolistukturoitu asiantuntijahaastattelu. Tutkimus osoittaa, että opettajat kykenevät lyhyessä ajassa ulkopuolisen tutkijan ohjauksessa suunnittelemaan ja toteuttamaan omille oppitunneilleen sopivia oppimispelejä. Tutkimuksessa ilmeni myös, etteivät koulujen erinomaiset tietokoneresurssit yksistään johda oppimispelien käyttöön kouluissa. Keskeisin tutkimustulos on kuvaus toimintamallista, joka johti kolmen oppimispelin tuottamiseen kuukauden mittaisen pelisuunnitteluprojektin aikana. Tutkimuksessa on kuvattu pelisuunnittelun vaiheet ensimmäisestä suunnittelutapaamisesta valmiiden pelien pelaamiseen. Prosessin kuvaaminen mahdollistaa, että tulevissa pelisuunnitteluprojekteissa voidaan ottaa tämän tutkimuksen aikana toteutetusta projektista mallia.

The importance of environmental sustainability in public procurement of medical devices in health care sector

The aim of this thesis was to examine the role of environmental sustainability in the procurement of medical devices in health care sector. Current literature is mainly focused on other product groups and medical devices have been left without sufficient attention. Nevertheless, EU has recently developed green public procurement criteria for medical devices (EU GPP criteria for health care EEE) in order to support and offer guidelines for purchasers in hospitals. In this study, the criteria were used as a framework in order to examine the most significant environmental aspects for medical devices. The empirical research was executed in Finnish public hospitals with mixed method approach; quantitative data was collected by a survey and qualitative data was collected by interviews held for procurement specialists. The focus was on understanding the importance of environmental sustainability in the procurement of medical devices and which environmentally sustainable features would be the most significant. Of interest was also the medical device supplier view and how they could take environmental sustainability into consideration.

Nuoren vastaajan oikeusturvan toteutuminen – havaintoja pääkäsittelystä

Alle 18-vuotiaat rikoksesta epäillyt ovat rikosprosessissa haavoittuvassa asemassa, joten heidän oikeusturvansa toteutumiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Koska avustajalla on keskeinen merkitys nuoren rikoksesta epäillyn oikeusturvan toteutumisen kannalta, tulee nuorelle pääsääntöisesti määrätä puolustaja rikosasian käsittelyyn, ellei se ole ilmeisen tarpeetonta. Mikäli nuorella ei ole avustajaa, nuoren oikeusturvasta vastaavat muut rikosprosessin toimijat, kuten nuoren huoltaja, edunvalvoja ja muu laillinen edustaja sekä sosiaaliviranomaisen edustaja. Lisäksi oikeusturvasta huolehtivat syyttäjä ja viimekädessä tuomioistuin. Tutkielmani päätutkimuskysymyksenä on tutkia nuoren vastaajan oikeusturvan toteutumista rikosprosessissa. Koska nuoren oikeusturvan toteutumiseen vaikuttaa keskeisesti se, onko nuorella avustajaa vai ei, olen jakanut tutkimustehtäväni kahteen alakohtaan: Ensinnäkin tutkin, miten puolustaja turvaa nuoren vastaajan oikeusturvan toteutumista rikosprosessissa. Toiseksi tutkin, miten nuoren vastaajan oikeusturva toteutuu, jos nuorella ei ole puolustajaa. Tutkielmani hypoteesina on, että tuomioistuimessa käsiteltävissä nuorten rikoksissa puolustaja on nuorelle aina tarpeellinen. Testatakseni hypoteesiani, havainnoin Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa nuorten vastaajien pääkäsittelyjä. Lisäksi haastattelin nuoria. Tutkielmani on laadullinen, eli kvalitatiivinen tutkimus, mutta tutkielmani sisältää myös perinteistä lainoppia. Tutkielmani keskeiset tutkimustulokset ovat seuraavat: Nuorella saattoi olla avustaja (oikeudellisesti arvioituna) sekä vaikeissa että helpoissa rikosasioissa. Avustaja oli nuoren oikeusturvalle välttämätön niin sanotuissa vaikeissa rikosasioissa. Vastuu ilman asvustajaa olevan nuoren oikeusturvan toteutumisesta oli tuomarilla. Saattoi kuitenkin olla, että nuoren rikosasia käsiteltiin hyvin rutiininomaisesti sakko kouraan – periaatteella. Vaikka käsittely saattoi objektiivisesti täyttää oikeusturvan vaatimukset, ei se välttämättä täyttänyt subjektiivisen oikeusturvan vaatimuksia. Puolustajan määrääminen myös niin sanottuihin helppoihin rikosasioihin ei kuitenkaan välttämättä ole ratkaisu edellä mainittuun ongelmaan. Ennemminkin tulee panostaa käsittelyn materiaaliseen, eli sisällölliseen puoleen ja käsittelyn ymmärrettäväksi tekemiseen.

Kunnan opetushallinnon ja vanhempien kokemuksia inkluusioon pyrkimisestä – ”Et tukitoimet pystyttäis tarjoomaa, ja jokainen pystyis käymää kouluu sillee ku se hänelle parhaiten sopii”

Tutkielma kuvaa erään länsisuomalaisen kunnan kouluinkluusion tilannetta. Tarkoituksena on selvittää, millaisiin opetusryhmiin kunnassa sijoitetaan erityisen tuen päätöksen saaneet oppilaat, ja miten näissä sijoituksissa pyritään noudattamaan inkluusion mukaista lähikouluperiaatetta. Tutkielmassa kartoitetaan myös sitä, miten näiden lasten vanhemmat kokevat osallisuutensa lapsensa erityisen tuen prosessissa ja miten nämä vanhemmat kokevat inkluusion. Tavoitteena on saada katsaus siitä, missä tilanteessa tutkimuskunnassa ollaan inkluusion toteutumisen suhteen, ja millä keinoin sitä pyritään toteuttamaan. Tavoitteena on myös antaa ääni vanhempien näkemyksille lastensa opetusryhmästä ja inkluusion mahdollisuuksista opetuksessa. Tutkielma on kvalitatiivinen monitapaustutkimus. Kohderyhmä on tutkimuskunta, sekä kunnassa asuvat vanhemmat, joiden lapsella on erityisen tuen päätös. Aineisto on kerätty puoliavoimella teemahaastattelulla. Aineisto on analysoitu teemoittelemalla sitä tutkimuskysymyksien mukaan. Tuloksien mukaan kunnassa pyritään sijoittamaan erityisen tuen oppilaat lähikouluihinsa, jos se on lapsen edun mukaista. Pienryhmissä opiskelevia oppilaita integroidaan yleisopetukseen mahdollisuuksien mukaan. Erityisen tuen oppilaista suurin osa opiskelee pienryhmissä, jotka on jaoteltu kuntaan tuen tarpeen mukaan. Kolmiportainen tuki on vähentänyt kunnassa erityisen tuen päätöksiä ja lisännyt tuen antamista yleisopetuksessa. Kunnassa nähdään tilanne hyvänä, mutta tulevaisuudessa haasteita tuovat oppilaiden tuen tarpeen lisääntyminen ja sen moninaistuminen. Vanhemmat ovat huolestuneita siitä, että yleisopetus ei pysty vastaamaan lapsen tuen tarpeisiin, ja siitä syystä segregoiva pienryhmäopetus on toimiva ratkaisu. Vanhempien mukaan lapsi pärjäisi yleisopetuksessa, mikäli siellä on tarpeeksi tukea. Vanhemmat kokevat, että heidät otetaan pääosin hyvin huomioon erityisen tuen päätöksen prosessissa. Toisaalta kaikilla vanhemmilla ei ole välttämättä tarkkaa tietoa siitä, mitä erityinen tuki tarkoittaa.

Miten käsityön aineenopettajaksi opiskeleva opiskelija kokee monikulttuurisen opetuksen opetusharjoittelussa?

Tutkimuksessa tarkastellaan Turun Yliopiston Rauman yksikössä käsityön aineenopettajaksi opiskelevia opiskelijoita. Opiskelijat suorittivat syventävän harjoittelun Turun normaalikoulussa monikulttuurisessa opetusryhmässä teknisen työn tunneilla. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa käytettiin tutkimusmenetelmänä lomakehaastattelua ja puolistrukturoitua haastattelua. Kokemuksen tutkimiseen on käytetty fenomenologista näkökulmaa ja tulokset on analysoitu teorialähtöisellä sisällönanalyysilla. Tarkastelun keskiössä ovat viiden opetusharjoittelijan ennakkokäsitykset ja käytännön kokemukset opetusharjoittelusta monikulttuurisessa koulussa. Tutkimustulokset osoittavat, että opiskelijat lähtivät harjoittelemaan monikulttuuriseen kouluun avoimin mielin. Opiskelijat odottivat monikulttuuriselta harjoittelulta enemmän haasteita kuin aikaisemmilta harjoitteluiltaan. Opiskelijat eivät kohdanneet kielellisten vaikeuksien lisäksi harjoittelun aikana juurikaan muita monikulttuurisuudesta aiheutuvia vaikeuksia. Opiskelijat oppivat opetusharjoittelun aikana toimimaan paremmin monikulttuurisen ryhmän kanssa ja kokivat osaavansa jatkossa valmistella tuntinsa paremmin monikulttuurista luokkaa varten. Lisäksi opiskelijoiden mielestä opettajankoulutus valmistaa opiskelijoitaan erittäin niukasti monikulttuuriseen harjoitteluun ja opetustyöhön.

Lukemaan toisella kielellä: lukemaan opettaminen maahanmuuttajalapsia ja –nuoria opettavan opettajan silmin

Tässä pro gradu -tutkielmassa pyritään selvittämään seitsemän S2-alan opettajan näkemyksiä siitä, mitä lukemaan opettamiseen toisella kielellä sisältyy. Tätä pohditaan lukemaan opettamisen taustalla vaikuttavien asioiden valossa sekä muodon ja merkityksen näkökulmasta, joita avataan myös johdannossa. Mielenkiintoni kohdistuu myös siihen, millaisia opetuskäytäntöjä opettajille on muodostunut ja miten taustatekijät ja muodon ja merkityksen näkökulmat näkyvät lukemaan opetuksessa. Lisäksi pyrin selvittämään, millaista koulutusta ja tukea S2-alan opettajille on tarjolla ja millaista koulutusta he ovat saaneet liittyen lukemaan opetukseen. Tutkimusaineistoni on kerätty haastattelemalla S2-opettajia ja valmistavan luokan opettajia sekä havainnoimalla heidän oppituntejaan. Tutkimusote on siis lähtökohtaisesti kvalitatiivinen ja ymmärrystä lukemaan opettamiseen ilmiönä etsivä. Lukemaan opettamisesta toisella kielellä on tehty vähän tutkimusta ja suomessa S2 on oppiaineena ja opetuksen kohteena verrattain uusi. Tämä näkyy myös tutkimustuloksissani, joiden mukaan toisella kielellä lukemaan opettamiseen ei ole vakiintunut selkeitä opetusmenetelmiä ja osa opettajista opettaa S2-oppilaille lukemista samalla tavalla kuin suomenkielisillekin oppilaille. Tutkielmassani haastattelemani opettajat myös toteavat, että oppimateriaaleja ja tukea S2-alan opettajille on tarjolla, mutta koska ala on niin nuori ja tutkimustieto puuttuu, joutuvat opettajat räätälöimään opetustaan tilanteen mukaan kulloisellekin ryhmälle sopivaksi.

”En haluu istuu kotona. En haluu istuu kotona vaan.”. Akkulturaatioasenteet ja vertaistuen merkitys Suomeen muuttaneille naisille suunnatussa DaisyLadies-järjestössä

Koko Eurooppaan vaikuttavan turvapaikanhakijoiden määrän lisääntymisen myötä on tärkeää tarkastella maahan muuttaneiden kotoutumista ja kotouttamisen edistämistä. Erityisesti maahanmuuttajanaisia käsittelevää tutkimusta tarvitaan lisää (Martikainen & Tiilikainen, 2008). Graduni on kvalitatiivinen tapaustutkimus, joka käsittelee maahan muuttaneille naisille suunnatun DaisyLadies-järjestön työkokeilua. DaisyLadies ry on vuonna 2002 Turussa perustettu järjestö, joka tarjoaa maahanmuuttajanaisille puolen vuoden mittaista kotoutumista tukevaa työkokeilujaksoa. Tutkimuksen aineisto koostuu yhdeksän DaisyLadiesin työkokeiluun osallistuvan naisen haastattelusta, joista kaksi tehtiin tulkin avulla. Aineisto kerättiin lokakuussa 2015 ja helmikuussa 2016. Haastattelut analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimuksessani paneudun DaisyLadiesin työkokeiluun osallistuvien naisten akkulturaatioasenteisiin. Sosiaalipsykologi J. W. Berry (1980) kehitti teorian akkulturaatioprosessista, jossa kaksi kulttuuria ovat pitkäkestoisessa vuorovaikutuksessa keskenään ja imevät vaikutteita toisiltaan. Akkulturaatioteoria tiivistyy kahteen tutkittaville osoitettuun kysymykseen: ”kuinka tärkeänä pidän alkuperäisen kulttuurini säilyttämistä?” ja ”kuinka tärkeänä pidän sitä, että minulla on myönteisiä suhteita valtaväestön edustajien kanssa?”. Vastaukset näihin kysymyksiin kertovat, tuleeko maahan muuttanut integroitumaan, assimiloitumaan, separoitumaan vai marginalisoitumaan uuteen yhteiskuntaan. Keskityn tutkimuksessani akkulturaatioasenteisiin eli siihen, millaista toimintaa haastateltavat pitävät ideaalina. Asenteet eivät kerro varsinaisesta toiminnassa, vaan siitä, miten toimittaisiin, jos toimittaisiin omien arvojen mukaisesti. Akkulturaatioasenteiden lisäksi tarkastelen DaisyLadiesin työkokeilun naisille tarjoamia hyötyjä. Keskityn erityisesti vertaistuen merkitykseen naisten kotoutumisessa, koska vertaistuki nousi aineistostani merkittäväksi tekijäksi. Esittelen tutkimuksessani myös haastatteluissa ilmenneitä kehittämisehdotuksia DaisyLadiesin työkokeiluun liittyen. Näin työkokeilua on mahdollista kehittää entistä toimivammaksi. Tutkimuksessani ilmeni, että DaisyLadiesin työkokeiluun osallistuvilla naisilla on integraatiomyönteinen akkulturaatioasenne. Kaikki haastattelemani naiset olivat motivoituneita ymmärtämään suomalaista kulttuuria, oppimaan suomenkieltä ja asettumaan Suomeen. He kokivat tärkeäksi myös lähtökulttuurinsa säilyttämisen ja yhteydenpidon lähtömaahan. DaisyLadiesin työkokeilun suurimpina hyötyinä pidettiin suomenkielenoppimista ja vertaistukea muiden maahan muuttaneiden naisten kanssa. Työkokeilun toimivuutta haluttiin parantaa yhdenmukaistamalla kielenopetusta, huolehtimalla entistä paremmin järjestön tilojen infrastruktuurista ja logistiikasta.

Suosittelulla lisää uusia asiakkaita

Asiakashankintaa tehdään monin tavoin. Suosittelua asiakashankinnan keinona on tutkittu tieteellisissä tutkimuksissa melko vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää asiakashankinnan ja suosittelun nykytilaa kohdeorganisaatiossa, kehittää suosittelua osaksi myyntiprosessia ja tunnistaa aineettomia resursseja, joita voidaan hyödyntää asiakashankinnan ja suosittelun tehostamisessa tietojohtamisen avulla. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus ja sen tavoitteisiin pyritään vastaamaan survey kyselyn sekä puolistrukturoitujen haastatteluiden (14kpl) avulla. Tutkimuksen kohdeorganisaationa on Suomessa toimiva pankki- ja rahoitusalan yhtiö. Suosittelun käyttöä asiakashankinnan keinoa tutkittiin kohdeorganisaation yrityksen pankkineuvojien ja heidän esimiesten näkökulmasta. Empiirinen tutkimus antaa vastauksen asetettuihin tutkimuskysymyksiin sekä vastaa tutkimuksen tavoitteisiin. Tutkimuksessa löydettiin suositteluun ja yleisesti asiakashankintaan liittyviä aineettomia resursseja, joita hyödyntämällä ja johtamalla suosittelun nykyistä käyttöä voidaan kehittää tehokkaammaksi.

Suomen essiivi

Essiivi on suomen kielen sijamuoto, jota käytetään nykykielessä erilaisten olotilojen ilmaisemiseen (Hän on opettajana ~ sairaana). Se on taustaltaan lokatiivi, jonka paikanilmaisutehtävä näkyy edelleen erilaisissa kiteytymissä (kotona, luona). Essiivi kuuluu myös ajankohdanilmaisujärjestelmään (lauantaina, ensi vuotena). Tässä tutkimuksessa kuvaan essiivisijan käyttöä erityisesti olotilan ilmaisemisen näkökulmasta. Kiinnitän huomiota sijan merkitykseen ja pyrin tarkentamaan sen lauseopillista kuvausta hyödyntämällä yleislingvistis-kielitypologisia olotilanilmausten kategoriointitapoja. Tutkimukseni aineisto on kolmijakoinen. Pääaineistonani on Lauseopin arkisto, jota koskevan haun tuloksena olen saanut 9096 essiivisijaisen sanan sisältävää lauseketta virkekonteksteineen. Täydennän tätä aineistoa käytöstä poimituilla esimerkeillä ja intuitioon pohjautuvilla ns. selvillä tapauksilla. Tutkimusmenetelmänä on pääosin aineiston kvalitatiivinen tarkastelu, mutta tarkastelen essiiviä myös teoreettisemmin sääntöjärjestelmän näkökulmasta. Tärkeimpänä lähtökohtanani on tuottaa tutkimustietoa, joka kykenee käymään vuoropuhelua kielitypologisen tutkimuksen kanssa siten, että tutkimus kuitenkin tapahtuu yksittäiskielen ehdoilla. Erityisesti semantiikan kuvauksessa tarkastelutapani on kognitiivisen kielitieteen mukaisesti orientoitunut. Essiivin tehtävänä on pelkistetyssä nominaalilauseessa ilmaista olotilan tilapäisyyttä ja muutoksellisuutta, kun taas merkitystä kantavan verbin yhteydessä essiivisijainen olotilan ilmaus saa usein muita merkityksiä ja voi ilmaista myös vaihtoehtoisen tai tilanteen syynä olevan olotilan. Aspektinäkökulmasta essiivi tuo tilaan toimin¬nallisia piirteitä, ja se myös muodostaa selvästi omanlaisensa reviirin suhteessa muihin olotilaa ja sen lähimerkityksiä ilmaiseviin kieli- ja johto-opin kategorioihin. Syntaktisen luokittelun näkökulmasta essiivisijaiset predikoivat olotilanilmaukset jakautuvat kolmeen pääryhmään sen perusteella, millainen niiden suhde lauseen predikaattiin on. Ne voivat toimia kopulalauseen nominaalipredikaatteina, merkitystä kantavien verbien täydennyksinä ja sekundaarisina predikaatteina, jotka ovat määritteitä. Lisäksi essiivisijaiset olotilan ilmaukset voivat toimia predikoimattomina lauseadverbiaaleina. Tutkimus on essiivisijan laaja aineistopohjainen kuvaus, joka osoittaa, että yleislingvistis-kielitypologinen lähestymistapa sopii suomen essiivin kuvaukseen. Alakategorioinnissa joudutaan kuitenkin turvautumaan semantiikkaan. Myös pääkategorioiden jatkumomaisuus on hyväksyttävä. Tulosten perusteella on mahdollista käydä keskustelua siitä, olisiko predikoivien lauseenjäsenten syntaktista luokittelua mahdollista uudistaa. Lisäksi tutkimus avaa uusia kysymyksiä tutkittavaksi erityisesti sijojen käyttöä vertailevasta näkökulmasta.