Koulunkäyntiä yliopistossa? Diskursiivisesti rakentuva koulutusmaailma

Koulutuksen rooli yhteiskunnallisen aseman määrittelijänä on joutunut haastetuksi koulutuksen massoittumisen ja laajentumisen kautta rakentuneen kaikille ulottuvan koulutusjärjestelmän taholta. Koulutuksen tasa-arvoisuus kaikille kuuluvana ja elinikäisen oppimisen periaate on luonut tarpeen hämärtää koulutuksen alkuperäisen tarkoituksen yhteiskunnallisen erottelun toimeenpanijana. Olennaista tässä uudessa järjestäytymisessä on ollut erilaisten julkisten diskurssien käyttäminen, joiden avulla koulutuksen erottelutehtävä on pyritty häivyttämään. Selkeimmin tämä uusi tapa ajatella näkyy yliopisto-opiskelijoiden muuttuneessa puhetavassa, kun he kutsuvat yhä useammin yliopistoa kouluksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella yliopistosta käytävää sanomalehtikirjoittelua ja koulutusjärjestelmän kehityksen ja siinä tapahtuneiden muutosten heijastumista koulutusdiskurssiin. Pyrkimyksenä oli kartoittaa erilaisia tapoja puhua yliopistosta sekä löytää julkisen keskustelun ja opiskelijapuheen välisiä mahdollisia yhtymäkohtia. Erilaisten puhetapojen kautta rakentui katsaus yliopiston asemaan koulutusmaailmassa ja niihin erilaisiin mielikuviin, joita yliopisto käsitteenä herättää. Yliopistolle rakentuvan identiteetin monimuotoisuus ja erilaiset ulottuvuudet määrittelevät myös yliopiston asemaa erityisesti korkeakoulutussektorilla, joten puhetapojen merkitys ei ole siitä näkökulmasta vähämerkityksinen. Laadullisen tutkimuksen menetelmänä toimi diskurssianalyysi, jonka avulla oli mahdollista analysoida julkisen puheen sisältöjä sekä merkitysrakenteita, ja erityisesti käsitteiden käyttöä kirjoittelussa. Tutkimusaineiston muodostivat vuosilta 1990-1999 kootut Helsingin Sanomien artikkelit (N=218). Aineiston pohjalta rakentui neljä erilaista tapaa puhua yliopistosta, jotka nimettiin sen mukaisesti minkälaisena yliopisto puhujille näyttäytyi. Puhetavat olivat instituutiopuhe, organisaatiopuhe, imagopuhe sekä koulupuhe. Puhetapojen perusteella hahmottui kuva yliopistosta, jonka olemus muuttui aina sen näkökulman mukaan, josta yliopistoa tarkasteltiin. Yliopiston traditionaalinen olemus asettui vastakkain uudistusmielisen tehokkuus- ja tuottavuusajattelun kanssa, näistä erillään yliopisto nähtiin kameleonttina, jonka tuli alati luoda uusia merkitysrakenteita jo olemassa olevien rinnalle. Oman näkökulmansa muodosti yliopiston asettuminen osaksi yhteistä koulumaailmaa. Nykyopiskelijoiden puhuessa yliopistosta kouluna ei sen voida katsoa johtuvan mistään yksittäisestä tekijästä, vaan muotoutuvan historiallisen kehityskulun mukanaan tuomista yhteiskunnallisista ja koulutuksellisista haasteista, joita myös muuttuneet puhetavat heijastavat. Yhteiskunnan tasa-arvoistuminen, keskiluokkaistuminen ja työläiskulttuurin sekä arkielämän kasvanut arvostus on luonut paineet myös kielenkäytön muutoksiin. Pyrkimys luoda yhteinen ja tasa-arvoinen elämismaailma koko yhteiskunnassa edellyttää arvohierarkioiden poistamista myös kielenkäytön tasolla.

Matti Vanhasen kehykset. Kehysanalyyttinen tarkastelu Helsingin Sanomien kirjoitustavoista vaalirahoituskohun yhteydessä

Tutkimus keskittyy vuoden 2007 eduskuntavaaleja seuranneeseen vaalirahoitusta koskevaan journalismiin. Puolueiden piti ilmoittaa vaalirahoituksestaan ja useissa vaalirahailmoituksissa oli puutteita ja epäselvyyksiä. Journalistit puuttuivat asiaan ja toivat ilmi siihen liittyneitä epäkohtia. Vaalirahoitukseen liittyvä kohu velloi tiedotusvälineissä ainakin seuraaviin vuoden 2011 eduskuntavaaleihin asti. Se oli juttujen lukumäärällä mitattuna toistaiseksi Suomen poliittisen historian laajin skandaali. Tutkimusaineistona ovat Sanoman sähköisen arkiston artikkelit Helsingin Sanomista ajalla 1.6.–31.12.2009. Aineiston rajaus perustuu sen keskittymiseen tietylle aikavälille sekä tuolle aikavälille sijoittuviin tapahtumiin. Työmenetelmänä on aineiston laadullinen analyysi. Työssä analysoidaan Erving Goffmanin kehysanalyysin avulla Helsingin Sanomien kirjoituksissa tuotettuja näkökulmia ja kehyksiä pääministeri Matti Vanhaseen vaalirahoituskohun uutisoinnin yhteydessä. Kehykset ovat kulttuurisesti määrittyneitä tapoja tulkita tapahtumia ja toimia niissä. Kehysanalyysin lähtökohtana on se, miten hahmotamme maailmaa sekä järjestämme ja tulkitsemme informaatiota uusissa tilanteissa. Aineistoa kuvaillaan neljän eri kehyksen syyllisyyden, syyttömyyden, arvostelun ja puolustelun kautta. Tutkimuksessa otetaan kantaa myös keskustaa koskevaan uutisointiin sikäli, kun sen voidaan katsoa väistämättä vaikuttavan Vanhasesta syntyviin tulkintoihin. Tutkimusongelma on, millaisia tulkintoja Helsingin Sanomien vaalirahoitusta koskevat kirjoitukset valikoidulla ajanjaksolla tuottavat pääministeri Vanhasesta ja miten eri kehykset heijastavat näitä tulkintoja. Lisäksi työn tutkimuskysymyksiä ovat, millaisia käsityksiä lehtitekstit tuottavat analyysin kohteena olevasta ilmiöstä ja henkilöstä, millaisia kielellisiä valintoja eri tarkastelukehyksissä käytetään sekä millaiset teemat ja aiheet lehtikirjoituksissa toistuvat. Aineistossa Vanhaseen negatiivisesti suhtautuvat kehykset näyttivät saavan hegemonisen aseman, mutta sen oletetaan olevan seurausta erityisesti toimittajien journalistisista rutiineista sekä valinnan ja muokkauksen kautta harjoitetusta vallankäytöstä. Tutkimuksen lähdeaineistona on käytetty artikkeleita, kirjallisuutta ja verkkosivuja skandaaleista, journalismista, mediajulkisuudesta, kehysanalyysistä ja Suomen poliittisesta lähihistoriasta

Suomen karttakuva verkkoon : Helsingin Suomalaisen Klubin lahjoitus

Helsingin Suomalainen Klubi on lahjoittanut 12 000 euroa Pelasta kirja -ohjelmaan Suomea koskevien karttojen konservoimiseksi ja digitoimiseksi.

Arkistoluettelo 107: Heikki Klemetti

Luettelo Kansalliskirjastossa olevan Heikki Klemetin arkiston sisällöstä

Arkistoluettelo 747: Helsingin konservatorio

Luettelo Kansalliskirjastossa olevan Helsingin konservatorion nuottikäsikirjoituskokoelman sisällöstä

Arkistoluettelo 599: Heikki Hyvönen

Luettelo Kansalliskirjastossa olevan Heikki Hyvösen arkiston sisällöstä

Mannen som objekt och problem : Heikki Waris och betydelsen av kön i vetenskaplig socialpolitik, ca 1930-1970

I avhandlingen analyseras betydelsen av kön i den vetenskapliga socialpolitiken vid 1900-talets mitt, i synnerhet med fokus på Heikki Waris (1901–1989) produktion. Waris var Finlands första professor i socialpolitik, som efter andra världskriget etablerades som ett akademiskt ämne vid de finländska universiteten, och Waris blev känd som en av tidens främsta auktoriteter på den finländska socialpolitiken. Vid en tid då välfärdsstaten etablerades och samhället genomgick en snabb moderniseringsprocess, fokuserade den socialpolitiska forskningen på problem och frågor som främst ansågs beröra den manliga delen av befolkningen, såsom alkoholkonsumtion och relationer inom det industriella arbetet. Detta trots att de nordiska staterna senare skulle bli kända som så kallade kvinnovänliga välfärdsstater, där frågor om kvinnors position och jämställdhet beaktades. I avhandlingen belyses hur de texter Waris skrev, samt den forskning som han initierade, skapade ideal baserade på sundhet, ekonomiskt ansvarstagande, aktivitet och medvetenhet samt hur dessa ideal var kopplade till män och manlighet. Förutom att visa hur ideal konstruerades, studeras även de olika formerna och funktionerna av kön i den socialpolitiska litteraturen. Behandlades kön endast som demografisk kategori eller fanns det ett djupare intresse för mäns och kvinnors positioner och roller? Vilka förhållanden ville Waris och de andra socialpolitikerna belysa med att lyfta fram frågor om kön i sina texter? Waris var även en auktoritet på den snabba moderniseringsprocess som Finland hade genomgått sedan industrialiseringen vid 1800-talets slut. I avhandlingen argumenteras för att män och kvinnor på varierande sätt blev symboler för samhällelig förändring. ------------------------ Väitöskirjassa tutkitaan sukupuolen merkitystä sosiaalipolitiikan tutkimuksessa 1900-luvun puolivälissä. Lähtökohtana on Heikki Wariksen (1901–1989) tieteellinen tuotanto. Waris toimi Suomen ensimmäisenä sosiaalipolitiikan professorina ja kehitti sosiaalipolitiikkaa akateemisena aiheena Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Waris tunnettiin yhtenä aikansa merkittävimpänä suomalaisen sosiaalipolitiikan asiantuntijana. Hyvinvointivaltion rakentumisaikana sosiaalipolitiikan tutkimus keskittyi miehiin liittyviin ongelmiin ja kysymyksiin, kuten alkoholin kulutukseen. Väitöskirjassa osoitetaan miten Wariksen teksteissä, ja Wariksen ohjaamissa väitöskirjoissa rakennettiin terveellisyydelle, elättäjyydelle, aktiivisuudelle sekä tietoisuudelle pohjautuva ihanne, joka oli kytketty miehiin ja miehuuteen. Lisäksi tutkitaan sukupuolen muotoja ja funktioita sosiaalipoliittisessa kirjallisuudessa. Oliko sukupuoli pelkkä väestöllinen kategoria vai osoittivatko sosiaalipolitiikan tutkijat syvällisempää mielenkiintoa miesten ja naisten asemaa sekä rooleja kohtaan? Mitkä asiat huomioitiin sukupuolen avulla? Waris oli myös industrialismin aiheuttaman yhteiskuntamuutoksen asiantuntija. Väitöskirjassa osoitetaan miten miehiä ja naisia käsiteltiin eri tavalla muutoksen symboleina.

Arkistoluettelo 682: Heikki Aaltoila

Luettelo Kansalliskirjastossa olevan Heikki Aaltoilan arkiston sisällöstä

Motiivit omien osakkeiden ostoille: tunnuslukuihin perustuva analyysi NASDAX OMX Helsingin pörssiyhtiöillä

Voitonjako on yhtiöiden keskeisimpiä päätöksiä. Perinteisesti voitonjako on rinnastettu pitkälti osingonjakoon, mutta viime aikoina myös omien osakkeiden ostaminen on kasvattanut merkittävästi suosiotaan voitonjakotapana. Osakeostoille on esitetty lukuisia teoreettisia motivaatiotekijöitä. Kuitenkin yhtiöt tekevät voitonjakopäätöksensä aina huomioiden sekä sisäisen tilanteensa että ulkoisen ympäristönsä. Tämän tutkielman tarkoituksena onkin tutkia, onko yhtiökohtaisia tunnuslukuja tarkastelemalla löydettävissä yhteisiä tekijöitä, jotka selittävät erityisesti suomalaisten pörssiyhtiöiden omien osakkeiden ostoja vuosina 2006–2012. Tutkielman teoriaosassa muodostetaan kuva osakeostojen motiiveista voitonjakoon liittyvän rahoitusteorian ja aiempien tutkimusten avulla. Lisäksi kuvataan osakeostojen lainsäädännöllistä ja verotuksellista ympäristöä Suomessa. Teoriaosan lopussa rahoitusteorian ja aikaisempien tutkimusten avulla johdetaan osakeostojen tutkimushypoteesit, joita testataan regressioanalyysilla tutkielman empiirisessä osassa. Regressiomalli estimoidaan EViews-ohjelmistolla käyttäen Tobit-menetelmää ja Huber–Whiten robusteja keskivirheitä. Tutkimusaineistossa on rajausten jälkeen mukana 65 markkina-arvoltaan suurta ja keskisuurta NASDAQ OMX Helsingin pörssiyhtiötä ja se koostuu yhteensä 358 aineistovuodesta. Tulosten perusteella osakeostojen teoreettisista päämotiiveista tukea saivat vapaan kassavirran agenttiongelma, osinkosubstituutio sekä osakekohtaisen tuloksen parantaminen. Agenttiongelman muuttujista yhtiön koko (p < 0,01) oli agenttiteorian mukainen, joten suuret yhtiöt ostivat keskimäärin muita yhtiöitä merkittävästi aktiivisemmin omia osakkeitaan. Toisaalta kokonaispääoman tuotto ROA (p < 0,10) oli agenttiteorian vastainen, ja yllättäen heikon kannattavuuden yhtiöt ostivat osakkeitaan keskimääräistä enemmän. Osinkosubstituution muuttujista tilastollisia vahvoja olivat suhteellinen liiketulos (p < 0,05) sekä ulkomainen omistusosuus (p < 0,10). Siten osinkojen pysyvyysteorian vastaisesti osakeostot rahoitettiin yhtäläisesti osinkojen kanssa liiketoiminnan pysyvästä osasta, ja yhtiöt huomioivat voitonjaossaan myös omistajarakenteensa. Osakekohtaisen tuloksen parantamisen muuttujista EPS:n muutoksen (p < 0,10) ja osakeostojen välillä oli positiivinen riippuvuus, joten osakeostoilla yhtiöt jakoivat kasvanutta tulostaan osakkeenomistajilleen. Muut ostomotiivien muuttujat eivät olleet erillisvaikutukseltaan tilastollisesti merkitseviä, eikä osakeostojen päämotiiveista osakkeen aliarvostus, pääomarakenteen kehittäminen ja optiodiluution poistaminen näytä olleen vaikuttimena suomalaisten pörssiyhtiön omien osakkeiden ostoille.

Sotapolitiikalle alistetut : Helsingin selviytymistarina

Kirjallisuusarvostelu

Indoeuropeistiikan uusi avaus Helsingin yliopistossa

Kirjallisuusarvostelu