Tiedon jakamiseen vaikuttavat tekijät asiantuntijatyössä

Yhteiskunnan muuttuessa entistä tietovaltaisemmaksi, tiedon jakaminen nähdään kaikkein merkittävimpänä tietoprosessina organisaation kehittymisen kannalta. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin, mitkä tekijät vaikuttavat tiedon jakamiseen asiantuntijatyössä. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena ja aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tulosten perusteella asiantuntijatyötä tekevien tiedon jakamiseen vaikuttavat tekjiät ovat sisäinen motivaatio, yksilöiden välinen luottamus sekä organisaation rakenne ja kulttuuri. Tutkimuksen mukaan työ itsessään palkitsee ja motivoi tiedon jakamiseen, mutta yksilöiden välillä tulee olla hyväntahtoisuuteen ja pätevyyteen liittyvää luottamusta. Organisaation hierarkkisuus, käytettävissä olevan ajan, yhteisöllisyyden ja arvostuksen puute heikentävät tiedon jakamista. Sitä vastoin organisaation avoin kulttuuri tukee tiedon jakamista. Rahallisen palkitsemisen ei nähty vaikuttavan tiedon jakamiseen.

Haminan ja Kotkan rannikkoalueen tulvariskien hallintasuunnitelma vuosille 2016-2021

Tässä suunnitelmassa on käsitelty Kymijoen vesistöalueella mahdollisesti toteutuvaa harvinaista tulvaa ja sen vaatimia tulvariskiä vähentäviä toimenpiteitä. Suunnitelmassa on esitetty erilaisia ennakkotoimenpiteitä, joilla parannetaan valmiutta tulvatilannetta varten. Suunnitelma sisältää myös tulvatapahtuman aikana ja sen jälkeen toteutettavia toimenpiteitä. Tulvaa on ajateltu tapahtumana, joka aiheuttaa väistämättä vahinkoja. Tulvariskien hallinnan kannalta on olennaista, että tulvasta aiheutuvat vaikutukset eivät kuitenkaan uhkaa ihmisten henkeä tai terveyttä ja yhteiskunnan välttämättömät palvelut kuten vedenjakelu, sähkö, lämpö ja sairaanhoito toimivat. Tulvariskien hallintasuunnitelman mukaisia toimenpiteitä toteutetaan tulevien kuuden vuoden aikana (2016–2011). Suunnitelma päivitetään vuonna 2021.

Kymijoen vesistöalueen tulvariskien hallintasuunnitelma vuosille 2016–2021

Tässä suunnitelmassa on käsitelty Kymijoen vesistöalueella mahdollisesti toteutuvaa harvinaista tulvaa ja sen vaatimia tulvariskiä vähentäviä toimenpiteitä. Suunnitelmassa on esitetty erilaisia ennakkotoimenpiteitä, joilla parannetaan valmiutta tulvatilannetta varten. Suunnitelma sisältää myös tulvatapahtuman aikana ja sen jälkeen toteutettavia toimenpiteitä. Tulvaa on ajateltu tapahtumana, joka aiheuttaa väistämättä vahinkoja. Tulvariskien hallinnan kannalta on olennaista, että tulvasta aiheutuvat vaikutukset eivät kuitenkaan uhkaa ihmisten henkeä tai terveyttä ja yhteiskunnan välttämättömät palvelut kuten vedenjakelu, sähkö, lämpö ja sairaanhoito toimivat. Tulvariskien hallintasuunnitelman mukaisia toimenpiteitä toteutetaan tulevien kuuden vuoden aikana (2016–2011). Suunnitelma päivitetään vuonna 2021.

Monitorointimenetelmät membraanin likaantumisen seurantaan suodatuksen aikana

Membraani on ohut kalvo, jossa on pieniä nanomittakaavan reikiä, jotka erottavat partikkelit ja liuenneet yhdisteet liuoksesta. Membraanisuodatuksen käyttö on lisääntynyt merkittävästi vedenpuhdistuksessa, johtuen lisääntyneestä puhtaan veden tarpeesta ja tiukentuneista ympäristövaatimuksista. Tässä työssä esitellään reaaliaikaisia mittausmenetelmiä membraanin likaantumisen seurantaan. Esiteltyjä menetelmiä ovat suora havainnointi pinnan läpi, lasertriangulometria, varjoanalyysi, taittokykymittaus, kuvakatkaisu-menetelmä, partikkelin nopeusmääritys, radioisotooppinen merkintä ja ydinmagneettinen resonanssispektrometria. Mittausmenetelmien avulla likakerroksen paksuutta ja sen leviämistä on mahdollista seurata reaaliaikaisesti. Mittausmenetelmien soveltuvuus olemassa oleviin prosesseihin on vielä epävarmaa. Suurin osa menetelmistä on rajoittunut tiettyyn membraanin materiaaliin, tietynlaiseen membraanisuodatusprosessin rakenteeseen tai tiettyihin olosuhteisiin. Vallitsevien prosessiolosuhteiden lisäksi mittausanturin tulisi kestää myös puhdistusolosuhteet. Lisätutkimuksia tarvitaan, jotta voidaan löytää toimiva laitekokonaisuus tarvittavan tiedon tuottamiseen.

Muutosjohtaminen julkishallinnossa – tarkastelussa Maasotakoulun ja Reserviupseeri-koulun yhdistyminen

Puolustusvoimat toteutti vuosien 2012 – 2015 aikana suurimman rauhanajan rakenteellisen muutoksensa, Puolustusvoimauudistuksen. Puolustusvoimauudistuksessa sodanajan joukkojen määrä laski, joukko-osastoja yhdistettiin ja lakkautettiin, taistelutapaa muokattiin sekä koko Puolustusvoimien johtamisrakenne madallettiin kolmiportaiseksi. Uudistuksen tavoitteena oli sopeuttaa Puolustusvoimien toiminta, rakenne ja joukko-osastojen määrä vastaa-maan sodan-ajan joukkojen koulutustarvetta sekä vuosittain palvelukseen astuvien palveluskelpoisten ikäluokkien vähentynyttä määrää. Suurimpana yksittäisenä tekijänä Puolustusvoimauudistuksen taustalla oli Puolustusvoimien saamaan rahoitukseen tehdyt leikkaukset. Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmänä toimii tapaustutkimus. Tutkimuksessa käytetylle aineistolle on tehty teorialähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimuksen tavoitteena on vastata kysymykseen: Miten muutosjohtaminen tulisi toteuttaa julkishallinnossa Hellströmin mallin mukaan? Tutkimuksessa selvitetään lisäksi miten Puolustusvoimauudistus on vaikuttanut Puolustusvoimien, sekä Maasotakoulun ja Reserviupseerikoulun rakenteeseen. Tutkimuksessa erityistarkastelussa on Maasotakoulun ja Reserviupseerikoulun yhdistyminen ja se miten sitä on johdettu organisaatioiden oman viestinnän perusteella. Tutki-muksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat Puolustusvoimauudistus, muutosjohtaminen, uutisointi joukko-osastolehdissä ja näiden perusteella tehtävät johtopäätökset. Näkökulmana tutkimuksessa toimii muutosjohtaminen. Tutkimuksen teoreettisena perustana toimii Antti Hellströmin luoma muutosjohtamisen seitsemänportainen malli, joka on mukaelma John Kotterin vastaavasta. Muutosjohtamisen kannalta olennaisiksi asioiksi Hellströmin mallin perusteella nousivat muutoksen tarpeen tiedostaminen ja tarpeen perusteella muutoksen käynnistäminen. Muutosta varten on olennaista luoda muutosta johtava työryhmä. Muutoksen aikana muutosvastarintaan on osattava suhtautua rakentavasti ja sen kautta saatavaa palautetta on kyettävä hyödyntämään. Muutosta ja sen tuomia vaikutuksia toimintatapoihin on testattava jo ennen kuin muutos tapahtuu kokonaisuudessaan. Muutoksen tapahduttua on pidettävä huolta siitä, että vanhoihin, muutokseen johtaneisiin toimintatapoihin ei palata. Puolustusvoimauudistus sekä tutkimuksessa käsitelty Maasotakoulun ja Reserviupseerikoulun yhdistyminen tapahtuivat aikamääreiden puitteissa. Puolustusvoimauudistuksella kyettiin saavuttamaan sille asetetut säästötavoitteet. Muutoksessa ja sen johtamisessa korostuu kuitenkin myös toiminnan ja toimintatapojen muutos. Lyhyellä aikavälillä toiminnan ja toiminta- tapojen muutosta ja niiden vaikutusta on tutkielman puitteissa vaikea arvioida.

Työpaikkailmoitusten adjektiivien semantiikka ja rakenne

Tutkimus tarkastelee työpaikkailmoitusten adjektiivien semantiikkaa ja rakenteita: millaisilla adjektiiveilla kuvataan työntekijää, työpaikkaa ja yhteisöä ja työtehtävää ja miten adjektiivit on muodostettu. Aineisto on jaettu asiantuntijoita, palvelutyöntekijöitä ja maatalous- ja teollisuustyöntekijöitä käsitteleviin osuuksiin, ja tutkimuksen tarkoituksena on myös selvittää, miten käytetyt adjektiivit eroavat eri ammattialojen välillä. Työpaikkailmoitukset on kerätty Työ- ja elinkeinoministeriön ylläpitämästä Avoimet työpaikat internetpalvelusta, ja tutkimukseen on valittu yhteensä 240 ilmoitusta. 76 prosentissa ilmoituksia käytetään adjektiiveja jossakin tutkimassani tehtävässä. Tutkimuksen perusteella adjektiivit kuvastavat odotuksenmukaisesti ammattialojen eroja. Työntekijää kuvailevat adjektiivit eroavat ammattialoittain käsiteltynä eniten: Asiantuntijoita kuvataan kovilla adjektiiveilla eli adjektiiveilla, jotka kuvaavat erityisesti työelämässä hyödyksi olevia luonteenpiirteitä. Palvelutyöntekijöitä kuvataan pehmeillä adjektiiveilla: adjektiivit kuvaavat ihmissuhteissa arvostettuja luonteenpiirteitä. Maatalous- ja teollisuustyöntekijöitä luonnehditaan hankittuja ominaisuuksia kuvaavilla adjektiiveilla. Tulkintani mukaan selkeät erot adjektiivien semantiikassa eri alojen välillä kuvastavat alojen luonteita ja ominaisuuksia. Työtehtävää kuvataan usein houkuttelevuutta ja vaativuutta kuvaavilla adjektiiveilla, ja työpaikkaa ja yhteisöä kuvaavissa adjektiiveissa korostuvat pätevyys ja ominaisuus. Työpaikkaa kuvaillaan tutkimuksen mukaan useammin kuin itse haettavaa työntekijää. Tämä tukee tutkimuksia työpaikkailmoitusten mainosmaisuudesta. Aineiston adjektiiveista suurin osa on adjektiivijohdoksia tai sanaliittoja. Rakenteiden ja semantiikan välillä on nähtävissä yhtäläisyyksiä. Adjektiivimaisesti käytetyt partisiippilausekkeet kuvaavat yrityksen perustamisvuotta tai alaa, ja adjektiivijohdoksilla kuvataan pehmeitä luonteenpiirteitä, aktiivisuutta tai houkuttelevuutta. Yleisiä päätelmiä rakenteiden ja luomieni semanttisten ryhmien riippuvuudesta ei aineiston perusteella kuitenkaan voi tehdä.

Suomalaisten teknologia-alan pörssiyhtiöiden suoriutuminen finanssikriisin aikana

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan vuonna 2008 kärjistyneen finanssikriisin aiheuttamien suhdannevaihteluiden vaikutusta Nasdaq OMX Helsinkiin listattujen teknologia-alan yritysten suorituskykyyn. Tutkielman päätavoitteena on selvittää millaisiin listautuneisiin teknologia-alan yrityksiin finanssikriisi vaikutti eniten. Analyysi toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin hyödyntämällä klusterianalyysiä sekä Kruskal-Wallis -testiä.

Kansallisen huoltovarmuuden resilienssiys kokonaisturvallisuuden kentällä

Kansallisella huoltovarmuudella on Suomessa pitkät perinteet. Huoltovarmuudella on pyritty turvaamaan Suomen selviytyminen poikkeusoloissa ja kriisin aikana. Turvaamisen pääasiallisena keinona on ollut varautuminen ja välttämättömien materiaalien ja hyödykkeiden varastointi. Nykyyhteiskunnassa pelkkä varastointi ei kuitenkaan enää riitä, sillä perinteinen materiaalin ja raaka-aineiden varastointi koetaan kalliiksi ja tehottomaksi muuttuneessa maailmassa, jossa verkostoituminen ja globalisaatio valtaavat alaa ja muuttavat toimintaympäristöä. Tutkimuksessa tuodaan esille kansallisen huoltovarmuuden toiminta, sen suurimmat muutokset ja erilaiset uhkakuvat, joihin huoltovarmuudella pyritään vastaamaan. Globalisoitu-neessa ja verkottuneessa maailmassa pelkästään kansallisin voimavaroin ei voi pärjätä edes syvän kriisin aikana. Tutkimus tuo esiin uuden, huoltovarmuuden yhteyteen nostetun käsitteen resilienssi. Suomessa resilienssi osana turvallisuuskeskustelua on uutta, mutta tulevaisuudessa resilienssi tulee esiintymään keskusteluissa yhä enenevässä määrin. Huoltovarmuustoiminnassa resilienssillä pyritään vastaamaan muuttuneeseen maailmaan ja siitä nouseviin uusiin haasteisiin joustavuudella ja kykynä sietää epävarmuutta. Huoltovarmuus on osa kokonaisturvallisuutta, joten huoltovarmuudesta huolehtiminen parantaa kokonaisturvallisuutta. Toisaalta kokonaisturvallisuudesta huolehtiminen helpottaa myös huoltovarmuustoimia. Huoltovarmuutta parantavat keinot ovat sekä kansallisia että kansainvälisiä. Globalisoituneessa maailmassa paras keino kansallisen huoltovarmuuden nostamiseen on kansainvälistyminen. Kansainvälistyminen tulee tapahtua niin Suomen lähialueilla, Pohjoismaissa ja Euroopassa kuin kauempanakin. Yksi mahdollinen keino kansainvälisyydestä huolehtimiseen ovat sekä Euroopan Unionin ja Naton että myös muiden maiden kanssa tehdyt bilateraaliset sopimukset.

Rajaturvallisuus laittoman maahanmuuton hallinnan työkaluna Euroopan unionissa

Erityisesti viimeisten kahden vuosikymmen aikana globalisaatio on lisännyt ihmisten välisiä yhteyksiä yli valtioiden rajojen, mikä on osaltaan kasvattanut muuttoliikettä. Hallitsematon muuttoliike ja siihen liittyvä laiton maahanmuutto, voi muodostua yhteiskunnalle turvallisuusuhkaksi. EU:ssa laiton maahanmuutto on turvallistettu ilmiö. Euroopan unionissa laiton maahanmuutto ilmiönä on uskottavasti yhdistetty EU:n politiikkaan ja strategioihin sekä lopulta EU:n ja sen jäsenvaltioiden toimintaan. Tässä tutkimuksessa lähestytään laitonta maahanmuuttoa sen turvallistamisen perusteluiden kautta, jotta on mahdollista ymmärtää laittoman maahanmuuton moniulotteisuus ja sen vaikutukset politiikkaan ja käytännön viranomaistoimintaan. Turvallistamisella tarkoitetaan prosessia, jossa jostakin asiasta rakennetaan uhkakuva. Tutkimuksessa tarkastellaan laittoman maahanmuuton ja rajaturvallisuuden välistä suhdetta. Tutkimuksessa pyritään perustellusti asemoimaan rajaturvallisuus laittoman maahanmuuton hallinnan viitekehykseen Euroopan unionin toimintaympäristössä ja tuomaan esiin rajaturvallisuuden vuorovaikutussuhteita Tutkimus rakentuu kahdesta osasta. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa tarkastellaan laittoman maahanmuuton kehystämistä poliittiseksi asiakysymykseksi ja pyritään todistamaan tutkimushypoteesi, jonka mukaan laiton maahanmuutto on EU:ssa turvallistettu ilmiö. Tutkimuksen toisessa osassa tarkastellaan laittoman maahanmuuton hallintaa eurooppalaisena yhteistyönä rajaturvallisuuden viitekehyksessä. Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä käytetään sisällönanalyysia; ensin laittoman maahanmuuton turvallistamisen tutkimuksen osalta kolmen turvallisuusdiskurssin ulottuvuuden viitekehyksessä ja sen jälkeen näitä tuloksia hyödyntäen rajaturvallisuuden asemoimisessa osaksi laittoman maahanmuuton hallintaa. Tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että laittoman maahanmuuton turvallistamisen primäärisyy EU:ssa on ihmis- ja perusoikeuksien turvaaminen kolmansien maiden kansalaisille EU:n alueella. EU:ssa nähdään, että laittomasta maahanmuutosta kohdistuu uhka yhteiskuntajärjestykselle ja EU:n alueella oleskeleville kolmansien maiden kansalaisten ihmis- ja perusoikeuksille, koska laittomaan maahanmuuttoon liittyy ihmiskauppaa, rajat ylittävää järjestäytynyttä rikollisuutta ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hyväksikäyttöä. Hallitsemattoman laittoman maahanmuuton nähdään EU:ssa lopulta johtavan yhteiskunnan sisälle muodostuvaan toiseen ”varjoyhteiskuntaan”, jonka jäsenet ovat yhteiskunnan sääntöjen ja oikeuksien ulkopuolella. EU:ssa laittoman maahanmuuton turvallistamisen taustalla oleva primäärisyy asettaa kaksi perusvaatimusta rajaturvallisuuden ylläpitämiselle EU:n ulkorajoilla. Ensinnäkin EU:n ulkorajat on oltava valvottuina, jonka seurauksena viranomaisilla on tiedossa, ketä EU:n alueella oleskelee ja mikä on heidän intressinsä oleskeluun. Toinen vaatimus on havaita viimeistään ulkorajalla kansainvälistä suojelua tarvitsevat kolmansien maiden kansalaiset ja ohjata heidät turvapaikkaprosessiin. Samoin tutkielmassa kävi ilmi, että rajaturvallisuudessa on kyse kolmen elementin kontrolloidusta tasapainosta; rajat ylittävän rikollisen toiminnan estävän viranomaistoiminnan, sujuvan laillisen rajanylitysliikenteen sekä kaikkien rajojen yli pyrkivien ihmisten ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisen tasapainosta. Kulmakivien painoarvoa kontrolloidaan politiikan keinoin ja niiden painoarvo vaihtelee vallitsevien ulko- ja sisäpoliittisten intressien mukaan. Rajaturvallisuuteen ja sen ylläpitoon sekä rikos- ja turvapaikkaprosessien toimivuuteen kohdistuu edelleen EU:n alueella merkittäviä haasteita. Keskeisimmät poliittiset haasteet ovat EU:n suhteet kolmansiin maihin sekä jäsenmaiden keskinäinen luottamus toisiinsa. Merkittävin operatiivisen toiminnan haaste on EU:n alueelle saapuvien kolmansien maiden kansalaisten luotettavan ja koko EU:n laajuisen rekisteröinnin puuttuminen. Ilman kattavaa ja luotettavaa rekisteröintiä rajavalvontaan, rajatarkastuksiin ja ulkomaalaisvalvontaan käytetyt resurssit ovat vajaatehoisia, eivätkä neliportaisen rajaturvallisuusmallin turvallisuuskehät kykene täysimääräisesti täydentämään toisiaan. Toinen operatiivisen toiminnan haaste on ulkomaalaisvalvonnan toimivuus EU:n sisällä. Ulkomaalaisvalvonnan lisäämisellä voitaisiin parantaa rajaturvallisuuden tasoa ja toisaalta kattava ulkomaalaisvalvonta toimisi neliportaisen rajaturvallisuusmallin kolmen uloimman kehän toiminnan laadunvalvontajärjestelmänä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että EU:n rajaturvallisuuden ja neliportaisen rajaturvallisuusmallin kehittämistä vaikeuttavat tekijät kulminoituvat EU:n jäsenmaiden taloudelliseen ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Rajaturvallisuuden toimintaedellytykset luodaan suurelta osin EU:n ja sen jäsenvaltioiden työvoima-, maahanmuutto-, turvapaikka- ja ulkopolitiikassa.

Työpaikkailmoitusten adjektiivien semantiikka ja rakenne

Tutkimus tarkastelee työpaikkailmoitusten adjektiivien semantiikkaa ja rakenteita: millaisilla adjektiiveilla kuvataan työntekijää, työpaikkaa ja -yhteisöä ja työtehtävää ja miten adjektiivit on muodostettu. Aineisto on jaettu asiantuntijoita, palvelutyöntekijöitä ja maatalous- ja teollisuustyöntekijöitä käsitteleviin osuuksiin, ja tutkimuksen tarkoituksena on myös selvittää, miten käytetyt adjektiivit eroavat eri ammattialojen välillä. Työpaikkailmoitukset on kerätty Työ- ja elinkeinoministeriön ylläpitämästä Avoimet työpaikat -internetpalvelusta, ja tutkimukseen on valittu yhteensä 240 ilmoitusta. 76 prosentissa ilmoituksia käytetään adjektiiveja jossakin tutkimassani tehtävässä. Tutkimuksen perusteella adjektiivit kuvastavat odotuksenmukaisesti ammattialojen eroja. Työntekijää kuvailevat adjektiivit eroavat ammattialoittain käsiteltynä eniten: Asiantuntijoita kuvataan kovilla adjektiiveilla eli adjektiiveilla, jotka kuvaavat erityisesti työelämässä hyödyksi olevia luonteenpiirteitä. Palvelutyöntekijöitä kuvataan pehmeillä adjektiiveilla: adjektiivit kuvaavat ihmissuhteissa arvostettuja luonteenpiirteitä. Maatalous- ja teollisuustyöntekijöitä luonnehditaan hankittuja ominaisuuksia kuvaavilla adjektiiveilla. Tulkintani mukaan selkeät erot adjektiivien semantiikassa eri alojen välillä kuvastavat alojen luonteita ja ominaisuuksia. Työtehtävää kuvataan usein houkuttelevuutta ja vaativuutta kuvaavilla adjektiveilla, ja työpaikkaa ja -yhteisöä kuvaavissa adjektiiveissa korostuvat pätevyys ja ominaisuus. Työpaikkaa kuvaillaan tutkimuksen mukaan useammin kuin itse haettavaa työntekijää. Tämä tukee tutkimuksia työpaikkailmoitusten mainosmaisuudesta. Aineiston adjektiiveista suurin osa on adjektiivijohdoksia tai sanaliittoja. Rakenteiden ja semantiikan välillä on nähtävissä yhtäläisyyksiä. Adjektiivimaisesti käytetyt partisiippilausekkeet kuvaavat yrityksen perustamisvuotta tai alaa, ja adjektiivijohdoksilla kuvataan pehmeitä luonteenpiirteitä, aktiivisuutta tai houkuttelevuutta. Yleisiä päätelmiä rakenteiden ja luomieni semanttisten ryhmien riippuvuudesta ei aineiston perusteella kuitenkaan voi tehdä.

Tieteellisen ajattelun kehittyminen opettajankoulutuksen aikana. Episteemiset uskomukset sekä käsitykset tutkimuksesta ja teoriasta

Yliopisto-opintojen tavoitteena on tieteellisen ajattelutavan oppiminen ja tieteellisen tiedon luonteen ymmärtäminen. Tässä tutkimuksessa tieteellistä ajattelua ja asiantuntijuuden kehittymistä tutkittiin tarkastelemalla luokanopettajaopiskelijoiden episteemisiä uskomuksia ja heidän käsityksiään tutkimuksesta ja teoriasta. Tavoitteena oli tutkia, millaisia episteemisiä uskomuksia sekä käsityksiä tutkimuksesta ja teoriasta luokanopettajaopiskelijoilla on ja miten opintoja aloittavien ja valmistumassa olevien opiskelijoiden käsitykset eroavat toisistaan. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda katsaus siihen, miten episteemiset uskomukset ja käsitykset tutkimuksesta ja teoriasta ovat yhteydessä toisiinsa. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella Turun yliopiston ensimmäisen vuoden ja maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijoilta. Tulosten mukaan eri opiskeluvaiheissa olevien opiskelijoiden välillä oli eroja sekä episeemisissä uskomuksissa että käsityksissä tutkimuksesta ja teoriasta. Ensimmäisen vuoden opiskelijoilla ilmeni maisterivaiheessa olevia opiskelijoita enemmän uskomuksia tiedon rakentumisesta faktoista ja siitä, että tieto on auktoriteettien hallussa. Heillä oli myös enemmän käsityksiä tutkimuksesta totuuden etsintänä ja käsityksiä teoriasta faktana tai ikuisena totuutena. Maisterivaiheessa olevilla opiskelijoilla puolestaan oli enemmän käsityksiä teoriasta mallina tai tutkimuksen avulla tuotettuna. Tutkimuksen mukaan episteemisillä uskomuksilla sekä käsityksillä tutkimuksesta ja teoriasta on yhteyksiä toisiinsa ja tulosten perusteella muodostettiin kolme tieteellistä ajattelua kuvaavaa mallia. Auktoriteettiuskoon perustuvassa tieteellisen ajattelun mallissa uskomukset siitä, että tieto perustuu faktoihin ja on auktoriteettien hallussa, olivat yhteydessä käsityksiin tutkimuksesta totuuden etsintänä ja virhekäsityksiin teoriasta. Pragmatistisessa tieteellisen ajattelun mallissa uskomukset synnynnäiseen kyvykkyyteen ja virhekäsitykset tutkimuksesta ovat yhteydessä käsityksiin teoriasta käytännön selittäjänä. Staattisessa tieteellisen ajattelun mallissa uskomukset siitä, että tieto on varmaa ja käsitykset tutkimuksesta ongelmanratkaisuna ovat yhteydessä käsityksiin teoriasta faktana tai ikuisena totuutena.

Tieteellisen ajattelun kehittyminen opettajankoulutuksen aikana: Episteemiset uskomukset sekä käsitykset tutkimuksesta ja teoriasta

Yliopisto-opintojen tavoitteena on tieteellisen ajattelutavan oppiminen ja tieteellisen tiedon luonteen ymmärtäminen. Tässä tutkimuksessa tieteellistä ajattelua ja asiantuntijuuden kehittymistä tutkittiin tarkastelemalla luokanopettajaopiskelijoiden episteemisiä uskomuksia ja heidän käsityksiään tutkimuksesta ja teoriasta. Tavoitteena oli tutkia, millaisia episteemisiä uskomuksia sekä käsityksiä tutkimuksesta ja teoriasta luokanopettajaopiskelijoilla on ja miten opintoja aloittavien ja valmistumassa olevien opiskelijoiden käsitykset eroavat toisistaan. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda katsaus siihen, miten episteemiset uskomukset ja käsitykset tutkimuksesta ja teoriasta ovat yhteydessä toisiinsa. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella Turun yliopiston ensimmäisen vuoden ja maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijoilta. Tulosten mukaan eri opiskeluvaiheissa olevien opiskelijoiden välillä oli eroja sekä episeemisissä uskomuksissa että käsityksissä tutkimuksesta ja teoriasta. Ensimmäisen vuoden opiskelijoilla ilmeni maisterivaiheessa olevia opiskelijoita enemmän uskomuksia tiedon rakentumisesta faktoista ja siitä, että tieto on auktoriteettien hallussa. Heillä oli myös enemmän käsityksiä tutkimuksesta totuuden etsintänä ja käsityksiä teoriasta faktana tai ikuisena totuutena. Maisterivaiheessa olevilla opiskelijoilla puolestaan oli enemmän käsityksiä teoriasta mallina tai tutkimuksen avulla tuotettuna. Tutkimuksen mukaan episteemisillä uskomuksilla sekä käsityksillä tutkimuksesta ja teoriasta on yhteyksiä toisiinsa ja tulosten perusteella muodostettiin kolme tieteellistä ajattelua kuvaavaa mallia. Auktoriteettiuskoon perustuvassa tieteellisen ajattelun mallissa uskomukset siitä, että tieto perustuu faktoihin ja on auktoriteettien hallussa, olivat yhteydessä käsityksiin tutkimuksesta totuuden etsintänä ja virhekäsityksiin teoriasta. Pragmatistisessa tieteellisen ajattelun mallissa uskomukset synnynnäiseen kyvykkyyteen ja virhekäsitykset tutkimuksesta ovat yhteydessä käsityksiin teoriasta käytännön selittäjänä. Staattisessa tieteellisen ajattelun mallissa uskomukset siitä, että tieto on varmaa ja käsitykset tutkimuksesta ongelmanratkaisuna ovat yhteydessä käsityksiin teoriasta faktana tai ikuisena totuutena.