Big datan hyödyntäminen toimitusketjun hallinnassa

Big datalle on povattu satojen miljardien dollarien hyödyntämispotentiaalia. Big data kuvaa lukuista eri lähteistä peräisin olevia valtavia ja nopeasti kasvavia datamassoja. Kandidaatintyön tavoitteena on tutkia, kuinka big dataa voidaan hyödyntää toimitusketjun hallinnassa sekä toimitusketjun eri osa-alueilla. Työ on tehty kirjallisuuskatsauksena pohjautuen big datan ja toimitusketjun hallinnan kirjallisuuteen sekä erityisesti näitä yhdistäviin tieteellisiin artikkeleihin. Big dataa hyödyntämällä toimitusketjua saadaan tehostettua, tuottoja maksimoitua sekä kysyntää ja tarjontaa yhteensovitettua paremmin. Big dataa hyödyntämällä myös riskien hallinta, päätöksenteko, muutosvalmius ja sidosryhmäsuhteet paranevat. Big datan avulla asiakkaasta saadaan luotua kokonaisnäkymä, jonka avulla markkinointia, segmentointia, hinnoittelua ja tuotteen sijoittelua voidaan optimoida. Big datan avulla myös hankintaa, tuotantoa ja kunnossapitoa pystytään parantamaan sekä kuljetuksia ja varastoja seuraamaan tehokkaammin. Big datan hyödyntäminen on haastavaa ja siihen liittyy teknologisia, organisatorisia ja prosesseihin liittyviä haasteita. Yhtenä ratkaisuna on big data - analytiikan käyttöönoton ja käytön ulkoistaminen, mutta se sisältää omat riskinsä.

Tuulivoiman syöttötariffijärjestelmän kritiikki ja vaikutukset investointeihin Suomessa

Suomelle on asetettu Euroopan Unionin taholta tavoite vähentää kasvihuonepäästöjä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta. Suomen tulee kasvattaa uusituvan energian osuutta kokonaiskulutuksesta 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi Suomessa otettiin uusituvan energian syöttötariffijärjestelmä käyttöön vuonna 2011. Tavoitteena on pyrkiä lisäämään syöttötariffijärjestelmän avulla investointeja uusiutuvaan energiaan ja päästä annettuihin tavoitteisiin. Vuonna 2020 arvion mukaan kapasiteettia olisi 2500 MWh tuulivoimaa ja tuotanto olisi noin 6 TWh, joka vastaa 5-6 prosenttia kokonaiskulutuksesta. Syöttötariffijärjestelmä on otettu käyttöön Suomessa vuonna 2011 valtioneuvoston esityksen pohjalta. Tuulivoiman osalta syöttötariffijärjestelmän tukien avulla taataan tuulivoiman tuottajille 12 vuodeksi 83,50 € jokaiselta tuotetulta megawattitunnilta. Valtio maksaa tuulivoiman tuottajille sähkön markkinahinnan ja takuuhinnan välisen erotuksen. Tuulivoiman rakentaminen on kasvanut huomattavasti järjestelmän käyttöönoton vaikutuksesta. Ennen syöttötariffijärjestelmän käyttöönottoa keväällä 2011 tuulivoima osuus tuotetusta sähköstä oli ainoastaan 0,3 prosenttia. Tällä hetkellä osuus sähkön tuotannosta on noussut 2,5 prosenttiin. Merkittävin kritiikin kohde on ollut syöttötariffijärjestelmän kustannukset. Hallitus on joutunut myöntämään hallituksen esityksessä 15/2015, että syöttötariffijärjestelmän kustannukset ovat kasvaneet odottamattomasti. Järjestelmää suunniteltaessa kustannusten arvioitiin olevan vuonna 2020 noin 200 miljoonaa euroa vuodessa, mutta sähkön markkinahinnan kehityksen sekä ennakoitua nopeamman kiintiön täyttymisen seurauksena kustannukset tulevat kasvamaan yli 300 miljoonaan euroon vuonna 2020 Kustannusten lisäksi syöttötariffijärjestelmän piirissä olevien yritysten kannattavuutta on kritisoitu. Järjestelmän piirissä olevien yritysten kannattavuus on ollut korkealla. Parhaan yrityksen liikevoittoprosentti oli yli 65 prosenttia vuonna 2014. Yritykset ovat saaneet miljoonien eurojen edestä syöttötariffeja ja kannattavuus on ollut ilmiömäinen. Syöttötariffijärjestelmä on kuitenkin ollut tarpeellinen, jotta Suomi on saanut tuulivoiman tuotannon kasvuun viimeisten vuosien aikana. Ilman syöttötariffijärjestelmän käyttöönottoa tuulivoiman investoinnit olisivat todennäköisesti pysyneet lähes olemattomina Suomessa, sillä tuulivoiman tuotannon ei ole houkuttelevaa sijoittajiennäkökulmasta ilman tuotantotukia.

Luovuutta edistävät ja rajoittavat tekijät organisaatiossa – tapaustutkimus luovuudesta markkinointitoimistoissa

Luovuus on erittäin monitahoinen ilmiö ja tutkimuskohde, jonka tutkimus on jakautunut hyvin erilaisiin tarkastelutapoihin eri tieteenalojen kesken. Luovuuden tutkiminen liiketaloustieteellisessä tutkimuksessa on ollut melko rajautunutta, keskittynyt enemmän innovaatioiden tutkimiseen ja monitasoisempi tarkastelu on ollut vähäisempää. Erilaiset lähestymistavat johtamis- ja organisaatiotutkimuksen mukaisessa tarkastelussa luovuuden suhteen ovat myös hajautuneita. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella erityisesti luovuutta edistäviä ja estäviä tekijöitä organisaation todellisuudessa. Tekijöitä tarkastellaan yksilön ja organisaation tasolla, ja pyritään selvittämään onko eri tasojen tekijöiden välillä ristiriitaisuutta tavoitteiden saavuttamisen suhteen. Tutkielmassa on käytetty analysoinnin pohjana Teresa Amabilen kehittämää luovuuden komponenttimallia mallintamaan eri tasojen elementtien vaikutusta luovuuden ilmenemiseen organisaatiokontekstissa. Tutkimuksen aineistona on käytetty seitsemää teemahaastattelua kahdesta eri markkinointiviestintäorganisaatiosta, ja rakennettu näistä yhtenäistä kuvaa luovuuden ilmiöstä markkinointialan organisaation kontekstissa. Haastateltavien työtehtävät ja asemat organisaatioissa erosivat tarkoituksellisesti toisistaan, jotta kuvaa pystytään muodostamaan laajasti koko organisaation laajuudelta. Aineiston analyysi on toteutettu teemoiteltuna sisällönanalyysinä ja siitä on muodostettu yksilö- ja organisaatiotason kategorioita, joissa ilmeneviä tekijöitä tarkastellaan siitä näkökulmasta, että edistävätkö vai rajoittavatko ne luovuutta ja millä tavalla. Tutkimusparadigma on postpositivistinen ja lähestyy tieteellistä realismia, sillä ilmiöstä oletetaan saatavan tietoa, joka lähestyy todellisuutta, mutta rakentuu kuitenkin tutkijan tulkinnan varassa. Aineiston analyysissä on saatu tuloksena se, että yksilön ja organisaation tasoilla luovuuden edistämiseksi organisaatiossa on eriäviä näkemyksiä siitä millä tavalla luovuutta voidaan edistää. Yksilöt kokevat luovuuden omassa toiminnassaan eri tavalla, kuin mitä organisaation kokonaisuudessa sitä tulkitaan. Tästä aiheutuu ristiriitoja, koska näkemykset eroavat yksilöiden oman työn ja organisaation tavoitteellisen suoriutumisen kannalta. Keskeinen tulos on myös se, että komponenttimalliin peilaten eri osa-alueet eivät ole harmoniassa keskenään luovuuden tukemisen suhteen, vaan näyttäytyvät osittain ristiriitaisena, mikä tuottaa kritiikkiä myös sovellettua komponenttimallia kohtaan.

Luovuutta edistävät ja rajoittavat tekijät organisaatiossa – tapaustutkimus luovuudesta markkinointitoimistoissa

Luovuus on erittäin monitahoinen ilmiö ja tutkimuskohde, jonka tutkimus on jakautunut hyvin erilaisiin tarkastelutapoihin eri tieteenalojen kesken. Luovuuden tutkiminen liiketaloustieteellisessä tutkimuksessa on ollut melko rajautunutta, keskittynyt enemmän innovaatioiden tutkimiseen ja monitasoisempi tarkastelu on ollut vähäisempää. Erilaiset lähestymistavat johtamis- ja organisaatiotutkimuksen mukaisessa tarkastelussa luovuuden suhteen ovat myös hajautuneita. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella erityisesti luovuutta edistäviä ja estäviä tekijöitä organisaation todellisuudessa. Tekijöitä tarkastellaan yksilön ja organisaation tasolla, ja pyritään selvittämään onko eri tasojen tekijöiden välillä ristiriitaisuutta tavoitteiden saavuttamisen suhteen. Tutkielmassa on käytetty analysoinnin pohjana Teresa Amabilen kehittämää luovuuden komponenttimallia mallintamaan eri tasojen elementtien vaikutusta luovuuden ilmenemiseen organisaatiokontekstissa. Tutkimuksen aineistona on käytetty seitsemää teemahaastattelua kahdesta eri markkinointiviestintäorganisaatiosta, ja rakennettu näistä yhtenäistä kuvaa luovuuden ilmiöstä markkinointialan organisaation kontekstissa. Haastateltavien työtehtävät ja asemat organisaatioissa erosivat tarkoituksellisesti toisistaan, jotta kuvaa pystytään muodostamaan laajasti koko organisaation laajuudelta. Aineiston analyysi on toteutettu teemoiteltuna sisällönanalyysinä ja siitä on muodostettu yksilö- ja organisaatiotason kategorioita, joissa ilmeneviä tekijöitä tarkastellaan siitä näkökulmasta, että edistävätkö vai rajoittavatko ne luovuutta ja millä tavalla. Tutkimusparadigma on postpositivistinen ja lähestyy tieteellistä realismia, sillä ilmiöstä oletetaan saatavan tietoa, joka lähestyy todellisuutta, mutta rakentuu kuitenkin tutkijan tulkinnan varassa. Aineiston analyysissä on saatu tuloksena se, että yksilön ja organisaation tasoilla luovuuden edistämiseksi organisaatiossa on eriäviä näkemyksiä siitä millä tavalla luovuutta voidaan edistää. Yksilöt kokevat luovuuden omassa toiminnassaan eri tavalla, kuin mitä organisaation kokonaisuudessa sitä tulkitaan. Tästä aiheutuu ristiriitoja, koska näkemykset eroavat yksilöiden oman työn ja organisaation tavoitteellisen suoriutumisen kannalta. Keskeinen tulos on myös se, että komponenttimalliin peilaten eri osa-alueet eivät ole harmoniassa keskenään luovuuden tukemisen suhteen, vaan näyttäytyvät osittain ristiriitaisena, mikä tuottaa kritiikkiä myös sovellettua komponenttimallia kohtaan.

Datenherrschaft – an Ethically Justified Solution to the Problem of Ownership of Patient Information

Patient information systems are crucial components for the modern healthcare and medicine. It is obvious that without them the healthcare cannot function properly – one can try to imagine how brain surgery could be done without using information systems to gather and show information needed for an operation. Thus, it can be stated that digital information is irremovable part of modern healthcare. However, the legal ownership of patient information lacks a coherent and justified basis. The whole issue itself is actually bypassed by controlling pa- tient information with different laws and regulations how patient information can be used and by whom. Nonetheless, the issue itself – who owns the patient in- formation – is commonly missed or bypassed. This dissertation show the problems if the legislation of patient information ownership is not clear. Without clear legislation, the outcome can be unexpected like it seems to be in Finland, Sweden and United Kingdom: the lack of clear regulation has come up with unwanted consequences because of problematic Eu- ropean Union database directive implementation in those countries. The legal ownership is actually granted to the creators of databases which contains the pa- tient information, and this is not a desirable situation. In healthcare and medicine, we are dealing with issues such as life, health and information which are very sensitive and in many cases very personal. Thus, this dissertation leans on four philosophical theories form Locke, Kant, Heidegger and Rawls to have an ethically justified basis for regulating the patient infor- mation in a proper way. Because of the problems of property and ownership in the context of information, a new concept is needed and presented to replace the concept of owning, that concept being Datenherrschaft (eng. mastery over in- formation). Datenherrschaft seems to be suitable for regulating patient infor- mation because its core is the protection of one’s right over information and this aligns with the work of the philosophers whose theories are used in the work. The philosophical argumentation of this study shows that Datenherrschaft granted to the patients is ethically acceptable. It supports the view that patient should be controlling the patient information about themselves unless there are such specific circumstance that justifies the authorities to use patient information to protect other people’s basic rights. Thus, if the patients would be legally grant- ed Datenherrschaft over patient information we would endorse patients as indi- viduals who have their own and personal experience of their own life and have a strong stance against any unjustified paternalism in healthcare. Keywords: patient information, ownership, Datenherrschaft, ethics, Locke, Kant, Heidegger, Rawls

Rikoksesta epäillyn oikeusturva kotietsinnässä - erityisesti eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytännön valossa

Tarkastelen opinnäytetyössäni kotietsintää, joka on rikosprosessuaalinen pakkokeino. Kotietsinnän sääntely on kirjattu pakkokeinolakiin. Kotietsinnässä puututaan julkisen vallan, yleisimmin poliisin toimesta henkilön, useimmiten rikoksesta epäillyn yksityisyyteen ja kotirauhaan. Kodin on katsottu kuuluvan yksityisyyden suojan ydinalueeseen. Yksityisyyden loukkaaminen rikosten selvittämiseksi on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8. artiklan mukaan mahdollista. Edellytyksenä on, että siitä on säännelty laintasolla. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kotietsintää käsittelevissä ratkaisuissa on edellytetty kotietsinnän kohdehenkilön oikeusturvasta huolehtimista sekä ennen kotietsinnästä päättämistä että sen jälkeen. Jälkikäteisen oikeusturvan riittävyyttä arvioitaessa on edellytetty, että henkilöllä täytyy olla riittävän tehokas oikeusturvakeino käytettävissään. Suomi ei ole täyttänyt tätä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan asettamaa vaatimusta tehokkaasta oikeussuojakeinosta. Voimassa olevien esitutkintaa ja pakkokeinoja koskevien lakien eduskuntakäsittelyvaiheessa säädettiin rikoksesta epäillyn oikeusturvan näkökulmasta merkityksellinen uusi säännös koskien oikeutta jälkikäteen tutkituttaa tuomioistuimessa kotietsinnän toimittamisen lainmukaisten edellytysten olemassaolo ja menettely toimituksessa. Jälkikäteistä oikeusturvaa koskevan säännöksen lisäksi kotietsinnän kohdehenkilöä suojataan pakkokeinolain säännöksillä, jotka antavat oikeuden läsnäoloon kotietsinnässä ja oikeuden kutsua paikalle todistaja. Kotietsintäpäätöksestä säädetään, että sen olisi oltava riittävän tarkasti yksilöity. Lisäksi oikeusturvaa tarjoavat kotietsintää koskevat oikeusperiaatteet, joista osasta säädettiin nyt pakkokeinolaissa ensimmäistä kertaa. Perus –ja ihmisoikeuskulttuurin vahvistumisen myötä perus –ja ihmisoikeuksien toteutuminen myös pakkokeinoja käytettäessä nähdään rikoksesta epäillyn oikeusturvan kannalta aiempaa merkityksellisempänä. Eduskunnan oikeusasiamies on merkittävä kansallinen ihmisoikeustoimija. Eduskunnan oikeusasiamiehen kotietsintöjä koskeville kanteluratkaisuille on annettu tämän niille ominaisen perus –ja ihmisoikeuspainotuksen sekä kannanottojen perusteellisuuden vuoksi tässä opinnäytetyössä niiden oikeuslähdeopillista asemaa haastava painoarvo. Analysoimalla niitä, selvitän millaisia oikeusturvaongelmia kotietsinnässä on esiintynyt rikoksesta epäillyn kannalta ja millaisia olisivat perus –ja ihmisoikeuksien kannalta paremmin perustellut toimintatavat. Opinnäytetyössä pohdin myös eduskunnan oikeusasiamiehen kanteluratkaisuissaan ilmaisemien oikeusohjeiden normatiivista painoarvoa.

Helsinki hub – new traffic flows and business networks

This thesis is the Logistics Development Forum's assignment and the work dealing with the development of the Port of Helsinki as part of Helsinki hub. The Forum aims to develop logistics efficiency through public-private co-operation and development of the port is clearly dependent on both factors. Freight volumes in the Port of Helsinki are the biggest single factor in hub and, therefore, the role of the port of the entire hub development is strong. The aim is to look at how the port will develop as a result of changes in the foreign trade of Finland and the Northern European logistics trends in 25 years time period. Work includes the current state analysis and scenario work. The analyses are intended to find out, which trends are the most important in the port volume development. The change and effect of trends is examined through scenarios based on current state. Based on the work, the structure of Finnish export industry and international demand are in the key role in the port volume development. There is significant difference between demands of Finnish exporting products in different export markets and the development between the markets has different impacts on the port volumes by mass and cargo type. On the other hand, the Finnish economy is stuck in a prolonged recession and competition between ports has become a significant factor in the individual port's volume development. Ecological valuesand regulations have changed the competitive landscape and maritime transport emissions reductions has become an important competitive factor for short routes in the Baltic Sea, such as in the link between Helsinki and Tallinn.

Rikoksesta epäillyn oikeusturva kotietsinnässä - erityisesti eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytännön valossa

Tarkastelen opinnäytetyössäni kotietsintää, joka on rikosprosessuaalinen pakkokeino. Kotietsinnän sääntely on kirjattu pakkokeinolakiin. Kotietsinnässä puututaan julkisen vallan, yleisimmin poliisin toimesta henkilön, useimmiten rikoksesta epäillyn yksityisyyteen ja kotirauhaan. Kodin on katsottu kuuluvan yksityisyyden suojan ydinalueeseen. Yksityisyyden loukkaaminen rikosten selvittämiseksi on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8. artiklan mukaan mahdollista. Edellytyksenä on, että siitä on säännelty laintasolla. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kotietsintää käsittelevissä ratkaisuissa on edellytetty kotietsinnän kohdehenkilön oikeusturvasta huolehtimista sekä ennen kotietsinnästä päättämistä että sen jälkeen. Jälkikäteisen oikeusturvan riittävyyttä arvioitaessa on edellytetty, että henkilöllä täytyy olla riittävän tehokas oikeusturvakeino käytettävissään. Suomi ei ole täyttänyt tätä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan asettamaa vaatimusta tehokkaasta oikeussuojakeinosta. Voimassa olevien esitutkintaa ja pakkokeinoja koskevien lakien eduskuntakäsittelyvaiheessa säädettiin rikoksesta epäillyn oikeusturvan näkökulmasta merkityksellinen uusi säännös koskien oikeutta jälkikäteen tutkituttaa tuomioistuimessa kotietsinnän toimittamisen lainmukaisten edellytysten olemassaolo ja menettely toimituksessa. Jälkikäteistä oikeusturvaa koskevan säännöksen lisäksi kotietsinnän kohdehenkilöä suojataan pakkokeinolain säännöksillä, jotka antavat oikeuden läsnäoloon kotietsinnässä ja oikeuden kutsua paikalle todistaja. Kotietsintäpäätöksestä säädetään, että sen olisi oltava riittävän tarkasti yksilöity. Lisäksi oikeusturvaa tarjoavat kotietsintää koskevat oikeusperiaatteet, joista osasta säädettiin nyt pakkokeinolaissa ensimmäistä kertaa. Perus –ja ihmisoikeuskulttuurin vahvistumisen myötä perus –ja ihmisoikeuksien toteutuminen myös pakkokeinoja käytettäessä nähdään rikoksesta epäillyn oikeusturvan kannalta aiempaa merkityksellisempänä. Eduskunnan oikeusasiamies on merkittävä kansallinen ihmisoikeustoimija. Eduskunnan oikeusasiamiehen kotietsintöjä koskeville kanteluratkaisuille on annettu tämän niille ominaisen perus –ja ihmisoikeuspainotuksen sekä kannanottojen perusteellisuuden vuoksi tässä opinnäytetyössä niiden oikeuslähdeopillista asemaa haastava painoarvo. Analysoimalla niitä, selvitän millaisia oikeusturvaongelmia kotietsinnässä on esiintynyt rikoksesta epäillyn kannalta ja millaisia olisivat perus –ja ihmisoikeuksien kannalta paremmin perustellut toimintatavat. Opinnäytetyössä pohdin myös eduskunnan oikeusasiamiehen kanteluratkaisuissaan ilmaisemien oikeusohjeiden normatiivista painoarvoa.

Nursing students and older people nursing. Towards a future career

The purpose of this two-phased study is to examine the interest of nursing students in choosing a career in older people nursing. First, the scoping phase explores the different premises for choosing older people nursing as a career. Second, the evaluation phase investigates the outcomes of the developed educational intervention involving older people as promoters of choosing a career in older people nursing, factors related to these outcomes, and experiences with educational intervention. The ultimate goal is to encourage more nursing students to choose older people nursing as their career. The scoping phase applies an exploratory design and centres around a descriptive, cross-sectional survey, documentary research and a scoping literature review. The information sources for this phase include 183 nursing students, 101 newspaper articles and 66 research articles. The evaluation phase applies a quasi-experimental design and a pre-post-test design with a non-equivalent comparison group and a post-intervention survey. The information sources for this phase include 87 nursing students and 43 older people. In both phases, statistical and narrative methods are applied in the data analysis. Nursing students neutrally regarded the idea of a career in older people nursing. The most consistent factors related to the nursing students’ career plans in older people nursing were found to be nursing work experience and various educational preparations in the field. Nursing students in the intervention group (n=40) were more interested in older people nursing and had more positive attitudes towards older people than did students in the comparison group (n=36). However, in both groups, the interest that students had at the baseline was associated with the interest at the one-month follow-up. There were no significant differences between the groups in terms of the students’ knowledge levels about ageing. The nursing students and older people alike highly appreciated participating in the educational intervention. It seems possible to positively impact nursing students and their choices to pursue careers in older people nursing, at least in the short-term. The involvement of older people as promoters of this career choice provides one encouraging alternative for impacting students’ career choices, but additional research is needed.