Sähköiseen taloushallintoon siirtymiseen liittyvät mahdollisuudet ja ongelmat

Sähköinen taloushallinto on ollut Suomessa käytössä kymmenisen vuotta. Suuryritysten taloushallinto onkin nykyisin lähes kokonaan sähköisessä muodossa, mutta ennakko-odotuksista huolimatta sähköiseen taloushallintoon siirtyminen on ollut pk-sektorin yrityksissä ja tilitoimistoissa olettetua hitaampaa. Tilanne on kuitenkin muuttumassa, maan suurimmat tilitoimistot tarjoavat sähköistä palvelua asiakkailleen, mikä näkyy taloushallinnon palvelumarkkinoilla voimakkaasti ja asettaa varsinkin pienimmät tilitoimistot haastavaan tilanteeseen, jossa asiakkaille pitäisi pystyä tarjoamaan kirjanpitopalveluja sähköisessä muodossa, laajennetun palvelukonseptin mukaisesti. Pääpaino taloushallinnon ulkoistamisessa on ollut kirjanpito- ja palkka-asioissa, mutta pk-sektorin yritykset ovat entistä halukkaampia laajentamaan ulkoistuspalveluna hankittavaksi myös päätöksen tekoa tukevia prosessejaan, kuten johdon raportointia, budjetointia ja ennusteita. Erilaisten taloushallintopalveluiden kysyntä kasvaa ja tilitoimistojen on kehitettävä ja laajennettava palvelutarjontaansa kysyntään vastatakseen. Myös viranomaistahoilta tulee painetta tilitoimistojen kirjanpitoprosessien kehittämiseksi sähköiseen muotoon. Sähköistyminen etenee kuitenkin edelleen hitaastai niin tilitoimistoissa kuin pk-yritysten keskuudessakin. Kehitystä hidastavat monet tekijät, kuten sähköisten laskujen standardoinnin hitaus ja asenneongelmat. Tilitoimistoissa pidetään resursseja rajallisina, osaamista puuttellisena ja katsotaan jo olemassa olevan liiketoiminnan pyörittämisen vievän ajan ja voimavarat liiketoiminnan kehtittämiseltä. Sähköinen taloushallinto kuitenkin yksinkertaistaa ja helpottaa taloushallinnon prosesseja. Se tarjoaa välineet kokonaisvaltaisempaan raportointiin ja mahdollistaa laajemman palvelutarjonnan, myös sisäisen laskennan osalta. Tilitoimistoilla on avaimet käsissään sekä sähköiseen taloushallintoon siirtymiseen että kokonaisvaltaisen taloushallintopalvelun osalta. Kuitenkaan niitä ei haluta, osata tai pelätään käyttää liiketoiminnan kehittämiseen, vaikka pk-sektorin yritykset ovat enenenvässä määrin kiinnostuneet taloushallintonsa kokonaisvaltaisesta ulkoistamisesta ja haluavat saada apua myös sisäisen laskennan kysymyksiin. Tässä tutkimuksessa haetaan ratkaisumahdollisuuksia sähköiseen taloushallintoon siirtymiseen liittyviin onglemiin.

Sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjattujen käytännön harjoittelujen aikana ilmenneet eettiset ongelmat

Ethical problems occurring during the practical training period of Finnish nursing students The present study focused on nursing students adopting the professional code of conduct during their supervised practical training. The study was carried out in two phases. During the first phase, the objective was to survey ethical problems occurring in practical training as well as how these problems are detected and resolved by nursing students and their supervisors at different stages of their studies. In the second phase, the capability of the nursing students about to graduate to detect and resolve ethical problems was described and analyzed. The students’ capacity for self-instruction, independent search for information as well as factors related to teaching of ethics were determined within this phase. Further, an extensive literature review was carried out to complement the study. Thus, the main objective of the thesis was to make suggestions for the development of the teaching of ethics and supervision in nursing studies and in practice. In the first part of the empirical phase (2002–2005), the views of the nursing students (n =18) were clarified with themed open essay questions. Furthermore, the views of the supervising nurses (n = 115) were established by utilizing a series of themed questions and group interviews. During the second phase (2006–2007), the data for the analyses were collected from nursing students in their graduating stage (n = 319) by a national Internet-based questionnaire. The results of the first phase were examined with contentanalysis and those of the second phase both statistically and by using content analysis. Ethical problems occurring during supervised practical training were typically connected to a patient or a client, a member of the nursing staff or to a student, while solutions were connected to preparation and the action to solve the problem in question. Ethical dilemmas were classified as legal, ethical comportment and uncertainty problems as well as personal and institutional ones. The solutions for these problems were further grouped as based on facts, instructor/staff/member/specialist or patient/client/relative. The results showed that although the nursing students about to graduate had detected many ethical problems both independently as well as together with the nursing staff during every practical training period, they were able to resolve only few of them. Ethical problems were most frequently encountered during training in psychiatric nursing. On the grounds of their own impressions, the nursing students stated that their ability to detect and solve ethical problems improved during their training period. The primary factors related to this enhancement of their skills were teaching and the students’ readiness for selfinstruction. Gender, orientation of the studies and age were observed to be the most important among the underlying factors influencing the capability to detect and solve ethical problems as well as to engage in self-instruction. Based on the results obtained, suggestions for development as well as topics for further studies are presented through teaching of professional ethics and supervision during practical training.

Toiminnanohjausjärjestelmän implementointiprosessin ongelmat

Työn tavoitteena on kirjallisuutta tutkien etsiä toiminnanohjausjärjestelmän implementointiprosessissa esiintyviä ongelmia ja niiden ratkaisuja. Löydetyt ongelmat liittyvät suurelta osin yrityksen johtoon, projektipäällikköön ja -ryhmään, ohjelmistoon sekä loppukäyttäjiin. Suurimmat ongelmat koskevat muutoskäyttäytymistä, projektin johtamista eri muodoissa, ohjelmiston valintaa sekä työntekijöiden kouluttamista. Työn sisältönä on kirjallisuuskatsaus ongelmista ja menestystekijöistä implementointiprosessissa sekä erilaisten ratkaisu- ja toimintamallien esittäminen ongelmien ratkaisemiseksi. Lopputuloksena on opas, jonka avulla implementointiprosessi voidaan viedä menestyksekkäästi loppuun asti.

Suomen osinkoverotuksen ongelmat ja uudistaminen - vertailu eri maiden osinkoverojärjestelmiin

Tämän tutkielman tarkoituksena on perehtyä Suomen nykyisen yritys- ja osinkoverojärjestelmän ongelmiin ja mahdollisiin ratkaisumalleihin. Ratkaisumalleja etsitään muiden maiden soveltamista osinkoverojärjestelmistä, joita tutkielmassa esitellään laajasti. Lisäksi arvioidaan Verotuksen kehittämistyöryhmän (18.9.2008 - 31.12.2010) uudistusehdotusta Suomen uudeksi yhteisö- ja osinkoverojärjestelmäksi. Verojärjestelmän neutraalisuus on olennainen kysymys verojärjestelmää suunniteltaessa. Eri maiden yritys- ja osinkoverojärjestelmien neutraalisuusominaisuuksia arvioidaan lainopillisen ja vertailevan menetelmän avulla. Neutraalisuusominaisuuksien lisäksi kiinnitetään huomiota myös järjestelmien luomiin kannustin- ja kokonaistaloudellisiin vaikutuksiin. Tutkielmassa todetaan Suomen nykyisen osinkoverojärjestelmän sisältävän ei-toivottuja kannustinvaikutuksia, jotka Verotuksen kehittämistyöryhmän uudistusehdotus poistaa vain osittain. Muiden maiden soveltamat järjestelmät sisältävät elementtejä, joiden soveltaminen olisi perusteltua myös Suomessa.

Löyhästä vaaliorganisaatiosta kiinteäksi puoluejärjestöksi. Kansallisen Kokoomuksen järjestötoiminta ja vaalikampanjat vuosina 1944-1979

Tämän poliittisen historian tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä oli Kansallisen Kokoomuksen järjestötoiminnan ja siitä ponnistavan vaalityön kehitys sotien jälkeisinä vuosina 1944 - 1979. Aineiston perusteella kiteytyi keskeiseksi pitkäksi linjaksi alkutilanteen varsin heikon ja väljän vaaliorganisaation kehittyminen vähitellen tiukasti johdetuksi, politiikkaa kaikilla tasoilla tekeväksi puolueeksi. Kokoomuksen jäsenmäärä kohosi nopeasti vuosina 1946 - 1948 noin 14.000 jäsenen määrästä yli 50.000 jäseneen. Puolueen keskustoimistoon palkattiin nopeasti lisää resursseja, ja vaalityön ote oli yllättävänkin ammattimainen jo vuoden 1948 eduskuntavaaleissa. Jäsenmäärä saavutti huippunsa jo 1960-luvulla, kun koko puolueyhteisöön kuului yli 90.000 jäsentä. Jäsentilastoissa oli kuitenkin koko ajan puutteita, mikä johtui monista tekijöistä. Yksi tärkeimpiä oli kokoomuksen sääntömuutos vuoden 1951 alusta lukien, minkä mukaan sama henkilö saattoi olla jäsenenä sekä emopuolueessa että nais- tai nuorisojärjestössä, ts. kyseessä oli ns. kaksoisjäsenyys. Tilastoinnin ongelmia oli myös käytännössä lähtien perusyhdistyksistä: jäsenmaksuvelvoitteen laiminlyöneitä ei niin vain erotettu jäsenyydestä, tilannetta saatettiin katsoa ”läpi käsien” useita vuosiakin. Näin koko jäsentilasto vuoti monella tavalla, eikä tilanne paljon parantunut, vaikka puoluetoimisto 1970-luvun alusta lähtien pyrkikin tarttumaan ongelmiin mm. kaksoisjäsenyyden poistamisella. Puolueella oli jäsentilasto-ongelmien lisäksi kaksi muuta järjestötoiminnan kehittämistä vaikeuttavaa tekijää. Näistä ensimmäinen oli ainainen rahapula, joka johtui ennen kaikkea kokoomuslaisen perusjäsenistön perin nihkeästä suhtautumisesta jäsenmaksujen maksamiseen. Vasta 1960-luvun puoluetuen myötä taloudellinen tilanne parani jossain määrin, mutta kun samaan aikaan puolueen keskustoimiston henkilökunnan määrää lisättiin voimakkaasti, ei velkakierteestä päästy kokonaan eroon. Taloudelliset ongelmat näkyivät kaikilla tasoilla. Puolueen kehittämistä vaikeuttivat myös kokoomuslaisen asennoituminen ns. politiikan tekoon sekä toisaalta järjestötoimintaan osallistumiseen. Vaikka oltiinkin puolueen jäseniä, vielä 1960-luvulla katsottiin, että tämä ei ole ”politiikkaa”, vaan osallistumista järjestötoimintaan, joka myös oli heikkoa. ”Epäpoliittinen” suhtautuminen näkyi ennen kaikkea puolueen tunnusten käytössä vaaleissa. Vasta 1970-luvulla keskustoimisto sai läpi sen, että ehdokkaiden oli pakko allekirjoittaa ehdokassitoumus, joka ei sallinut enää sooloilua. Erityisen tiukasti ehdokassitoumusta vahdittiin vuoden 1978 presidentin valitsijamiesvaaleissa, jolloin myös kokoomus oli UKK-rintamassa. Kokoomus puoluejärjestönä ei sen sijaan koko tutkimuskaudella kehittynyt laajaksi joukkopuolueeksi, vaikka puolueen johto sitä tavoittelikin sitä pitkään. Tutkimuksessa käytetyn Myllyn teoreettisen viitekehyksen mukaan kokoomuksessa olikin 1970-luvulle saakka kulttuurisina malleina kitsaus jäsenmaksujen maksamiseen, heikko osallistuminen järjestötoimintaan sekä ”epäpoliittinen” asennoituminen. Näiden lisäksi tärkeä malli oli kommunismin vastustaminen, joka muuttui edellä mainitulla vuosikymmenellä sosialismin vastustamiseksi. Kokoomuksen järjestötoimintaan tuli 1970-luvulla mukaan ”uloin kehä”, mikä tarkoitti mm. sivistys-ja raittiusjärjestöjen perustamista ja niiden liittämistä puolueyhteisöön, sekä viimein menemistä mukaan ay-toimintaan ja erityisesti kuntapolitiikkaan kaikilla tasoilla. Puolueen kampanjointi vaaleissa kehittyi puoluejärjestön kasvun myötä vaaleista toiseen. Aineiston perusteella voidaan sanoa, että jo vuoden 1951 eduskuntavaaleista lähtien yleistyi ehdokkaiden oma kampanjointi sanomalehdistössä. Luonnollisesti samalla kampanjoinnin kustannukset kasvoivat. 1970-luvulla otettiin käyttöön ehdokkaiden henkilökohtaiset tukiryhmät, jotka olivat huomattavasti laajempia kuin vanha tukimiesorganisaatio. Puolueen äänimäärä kasvoi 1940-ja 50-lukujen vaalien noin 300.000 äänestäjästä 1970-luvun yli 500.000 äänestäjään. Vain vuoden 1966 vaaleissa tuli roima tappio varsinkin sosialidemokraattien rynnistäessä voimakkaasti yleisen vasemmistoaallon myötä. Jo vuoden 1970 ns. ”nuorisovaalit” olivatkin sitten taas kokoomukselle menestys. Tämä ei kuitenkaan johtanut pääsyyn maan hallituksiin, mikä johtui monista tekijöistä: Neuvostoliitosta, presidentti Kekkosesta ja muista puolueista. Tutkimuksessa tarkastelun kohteena olleet kokoomuksen äänenkannattajat, Aamulehti, Uusi Suomi, Karjalainen ja Nykypäivä, olivat selvästi kokoomuksen vaalikampanjointia tukemassa, yhtä hyvin pääkirjoituksissa, pakinoissa, artikkeleissa kuin itse vaalimainonnan osalta. Uuden Suomen tekstiaineisto kuitenkin muuttui lehden uuden riippumattoman aseman myötä vuodesta 1976 lähtien. Myllyn teorian ohella tutkimuksessa käytettiin viitekehyksenä johtopäätösosassa Panebiancon organisaatioiden institutionalisoitumisteoriaa. Aineiston mukaan voitiin todeta, että Kansallisen Kokoomuksen kehitys noudatti monilta osin viimeksi mainittua käsitteistöä.

Ennakoinnin ongelmat ja mahdollisuudet politiikassa

Kirjallisuusarvostelu

Naisen paikat ja metodologisen heterogeenisyyden ongelmat

Kirjallisuusarvostelu