Point Of No Return: Dope Sick Love and Reindeerspotting as Documentaries of Addiction

In this postgraduate thesis the focus is on two documentary films, Renaud Brothers's Dope Sick Love (2005) and Joonas Neuvonen's Reindeerspotting (2010). In both of these films, addicts are on limelight. The directors of both films follow addicts and their everyday lives on streets with handheld cameras. This thesis will analyze and compare the narratives of these addicts. Do these documentaries affirm to the existing conventions, according to which representations of addicts and addiction are always either miraculous survival stories or stories, which always end up in utter decadence. The main questions this thesis proposes, are how addicts and their narratives are being handled in the two case study films, and how the drug cultures depicted in the films differ from each other. What changes between New York City and Rovaniemi, Northern Finland, and what remains the same. The academic and theoretical framework of this thesis consists of Susanna Helke's doctoral thesis Nanookin jälki, where the history of documentary films' methods and approaches are discussed. Additionally, the thinking is heavily informed by such poststructuralist writers as Roland Barthes, Michel Foucault, Louis Althusser, Stuart Hall and Chris Weedon.

Mull' on lupa – ainakin vielä” Puhuja ja valta Laineen Kasperin ja Palefacen rap-sanoituksissa

Tutkielman tavoitteena on analysoida suomenkielisten rap-sanoitusten sisältämiä valtasuhteita ja selvittää millä tavalla valta tuottaa sanoitusten puhujia ja minkälaiset puhujista rakentuvat. Tutkielman aineisto koostuu Laineen Kasperin ja Palefacen 2010-luvulla julkaistuista rap-sanoituksista. Laineen Kasperin tuotannosta aineestoon sisältyvät sanoitukset albumeilta Olet tässä / Du är här / You are here (2010), Pako-Laine (2012), Palava kaupunki (2015) sekä albumien ulkopuolelta eri esittäjien kappaleita sisältävällä OSW Mixtape (2012) -levyllä julkaistu kappale ”Totuutta ja tulta”. Palefacen tuotannosta aineistossa ovat albumit Helsinki–Shangri-La (2010), Maan tapa (2012) ja Luova tuho (2014). Aineisto on valikoitunut sen yhteiskuntakriittisen sisällön ja vallankäyttöön eri tavalla suhtautuvien puhujien vuoksi. Aineiston rajauksen 2010-luvulla julkaistuihin kappaleisiin on tarkoitus pitää tutkielma mahdollisimman ajankohtaisena, jotta se voisi kertoa myös jotain nykyaikaisesta yhteiskuntakriittisestä rap-musiikista ja yhteiskunnasta, jonka sisällä se on tehty. Tutkielmassa keskitytään erityisesti sanoituksissa representoidun yhteiskunnan instituutioiden ja puhujien välisiin valtasuhteisiin. Nuo valtasuhteet näyttäytyvät kamppailuina, joissa puhujien vastustus paljastaa heihin kohdistuvan vallankäytön. Vastarinta tuottaa puhujissa kriittisyyttä ja vastaukseksi yhteiskuntakritiikkiin syntyy unelma täydellisestä yhteiskunnasta, utopia. Vaikka eri puhujien vastarinnan kohteet ovat suurelta osin samoja, eroavat heidän tapansa vastustaa merkittävästi toisistaan. Syynä ovat puhujien erilaiset pääomat, jotka aiheuttavat sen, että mahdollisuudet vastarintaan ovat erilaiset. Toisinaan ainoa vaihtoehto on pakeneminen. Puhujat eivät kuitenkaan ole yksin vastarinnassa vaan osana suurempaa yhteisöllistä joukkkoa. Erottautumisen kautta puhujat tuottavat yhteiskunnallista luokkajakoa ja alakulttuuria. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään Michel Foucault'n valtakäsitettä, jossa valtaa pidetään ensisijaisesti tuottavana. Näkökulmana tutkielmassa on se, miten valta tuottaa erityisesti aineiston puhujien ominaisuuksia ja toimintaa. Pierre Bourdieun distinktioteorian avulla analysoidaan, missä suhteessa puhujat ovat heihin valtaa käyttäviin instituutioihin ja minkälaiset mahdollisuudet puhujilla itsellään on vallankäyttöön. Tutkielmassa pohditaan lopuksi, minkälainen kuva vallankäytön mahdollisuuksista tai mahdottomuudesta yhteiskunnassa sanoituksissa rakennetaan.

Aihetta juhlaan : Klinikan synty 50 vuotta

Kirjallisuusarvostelu

The flow of reality’s development: from postmodernism to post-postmodernism in John Irving’s The World According to Garp and Last Night in Twisted River

In this master’s thesis, I examine the development of writer-characters and metafiction from John Irving’s The World According to Garp to Last Night in Twisted River and how this development relates to the development of late twentieth century postmodern literary theory to twenty-first century post-postmodern literary theory. The purpose of my study is to determine how the prominently postmodern feature metafiction, created through the writer-character’s stories-within-stories, has changed in form and function in the two novels published thirty years apart from one another, and what possible features this indicates for future post-postmodern theory. I establish my theoretical framework on the development of metafiction largely on late twentieth-century models of author and authorship as discussed by Roland Barthes, Wayne Booth and Michel Foucault. I base my close analysis of metafiction mostly on Linda Hutcheon’s model of overt and covert metafiction. At the end of my study, I examine Irving’s later novel through Suzanne Rohr’s models of reality constitution and fictional reality. The analysis of the two novels focuses on excerpts that feature the writer-characters, their stories-within-stories and the novels’ other characters and the narrators’ evaluations of these two. I draw examples from both novels, but I illustrate my choice of focus on the novels at the beginning of each section. Through this, I establish a method of analysis that best illustrates the development as a continuum from pre-existing postmodern models and theories to the formation of new post-postmodern theory. Based on my findings, the thesis argues that twenty-first century literary theory has moved away from postmodern overt deconstruction of the narrative and its meaning. New post-postmodern literary theory reacquires the previously deconstructed boundaries that define reality and truth and re-establishes them as having intrinsic value that cannot be disputed. In establishing fictional reality as self-governing and non-intrudable, post-postmodern theory takes a stance against postmodern nihilism, which indicates the re-founded, non-questionable value of the text’s reality. To continue mapping other possible features of future post-postmodern theory, I recommend further analysis solely on John Irving’s novels’ published in the twenty-first century.

Foucault ja feministinen teoria estetiikan näkökulmasta

Kirjallisuusarvostelu