Point Of No Return: Dope Sick Love and Reindeerspotting as Documentaries of Addiction

In this postgraduate thesis the focus is on two documentary films, Renaud Brothers's Dope Sick Love (2005) and Joonas Neuvonen's Reindeerspotting (2010). In both of these films, addicts are on limelight. The directors of both films follow addicts and their everyday lives on streets with handheld cameras. This thesis will analyze and compare the narratives of these addicts. Do these documentaries affirm to the existing conventions, according to which representations of addicts and addiction are always either miraculous survival stories or stories, which always end up in utter decadence. The main questions this thesis proposes, are how addicts and their narratives are being handled in the two case study films, and how the drug cultures depicted in the films differ from each other. What changes between New York City and Rovaniemi, Northern Finland, and what remains the same. The academic and theoretical framework of this thesis consists of Susanna Helke's doctoral thesis Nanookin jälki, where the history of documentary films' methods and approaches are discussed. Additionally, the thinking is heavily informed by such poststructuralist writers as Roland Barthes, Michel Foucault, Louis Althusser, Stuart Hall and Chris Weedon.

Tässä pro gradu-tutkielmassa keskitytään vertailemaan ja analysoimaan kahta dokumenttielokuvaa, Renaudin veljesten Dope Sick Lovea (2005) ja Joonas Neuvosen Reindeerspottingia (2010). Molemmissa elokuvissa keskiössä ovat addiktit, joiden jokapäiväistä elämää ohjaajat seuraavat kaduilla kameroidensa kanssa. Tutkielma keskittyykin vertailemaan ja erittelemään addiktien tarinoita ja narratiiveja. Vahvistavatko dokumentaarit omilta osiltaan vallitsevia konventioita, joiden mukaan narkomaanien ja huumeriippuvuuden kuvaukset ovat joko ihmeellisiä selviytymistarinoita tai täydellisiä rappiotarinoita. Pro gradu-tutkielman keskeisiksi tutkimuskysymyksi nousee siis, miten addiktien narratiiveja käsitellään kahdessa esimerkkielokuvissa, ja miten dokumentaarien kuvaamat huumekulttuurit poikkeavat toisistaan kahdella eri mantereella. Mikä muuttuu New York-Rovaniemi-akselilla, mikä säilyy? Tutkielman sisältöä hallitsee tietty teoreettinen ja akateeminen sekä käsitteellinen viitekehys. Vaikutteita on haettu dokumentaarien tyylien ja metodien historiasta Susanna Helkeen (2006) väitöskirjan Nanookin jälki kautta, ja toisaalta vallan ja diskurssien teoreettista taustaa poststrukturalistien leiristä Michel Foucaultin, Roland Barthesin, Louis Althusserin, Chris Weedonin ja Stuart Hallin kautta.