Risk Assessment of a Supplier in the Pharmaceutical Industry

The topic of this Master’s Thesis is risk assessment in the supply chain, and the work was done for a company operating in the pharmaceutical industry. The unique features of the industry bring additional challenges to risk management, due to high regulatory, docu-mentation and traceability requirements. The objective of the thesis was to generate a template for assessing the risks in the supply chain of current and potential suppliers of the case company. Risks pertaining to the case setting were sought mainly from in-house expertise of this specific product and supply chain as well as academic research papers and theory on risk management. A questionnaire was set up to assess the found risks on impact, occurrence and possibility of detection. Through this classification of the severity of the risks, the supplier assessment template was formed. A questionnaire template, comprised of the top 10 risks affecting the flow of information and materials in this setting, was formulated to serve as a generic tool for assessing risks in the supply chain of a pharmaceutical company. The template was tested on another supplier for usability and accuracy of found risks, and it demonstrated functioning in a differing supply chain and product setting.

Ajankohtaista OKM:n julkaisutietopolitiikassa

Olli Poroputaan esitys ARTIVA-seminaarissa Helsingissä 5.2.2014.

Medic, suomalainen lääke-ja terveystieteellinen viitetietokanta

Terhi Sandgrenin esitys ARTIVA-seminaarissa Helsingissä 5.2.2014.

Open Journal Systems (OJS)

Jani Laatikaisen ja Lena Lönngrenin esitys ARTIVA-seminaarissa Helsingissä 5.2.2014.

Tallentajan kokemuksia

Päivi Lipsasen esitys ARTIVA-seminaarissa Helsingissä 5.2.2014.

Automaattisilla järjestelmillä lähetettävä suoramarkkinointi

Nykyisin yritykset hyödyntävät hyvin paljon sähköisiä viestimiä suoramarkkinointi-tarkoitukseen. Laki ja hyvä tapa rajoittavat kuitenkin sähköisen suoramarkkinoinnin lähettämistä yksityisille kuluttaja-asiakkaille. Sähköistä suoramarkkinointia harjoittavan yrityksen on noudatettava kohdemaassa voimassa olevia lakeja. Suomessa sähköisen viestinnän tietosuojalaki (SVTSL) on sähköisillä viestimillä lähetettävän mainonnan osalta tärkein lainsäädäntö. SVTL antaa parhaimman kuvan siitä, mitä kaikkea yrityksen on huomioitava harjoittaessaan kuluttajiin kohdistuvaa sähköistä mainontaa. Lainsäädäntöjen lisäksi huomattavan tärkeää on noudattaa viranomaisten, kuten kuluttajaviraston (kuluttaja-asiamiehen) antamia kannanottoja sekä linjauksia. Sähköisen suoramarkkinoinnin osalta Suomessa on käytössä niin sanottu opt in -menettely, jonka mukaan potentiaalisia kuluttaja-asiakkaita saa lähestyä sähköisillä suoramarkkinointiviesteillä vain, mikäli he ovat antaneet siihen suostumuksen. Sähköisen viestinnän tietosuojalaissa on opt in -menettelystä säädös, ja sitä voidaan pitää tärkeimpänä lähtökohtana sähköisiä mainoksia lähetettäessä. Lain mukainen lupapyyntö voidaan esittää monella eri tavalla. Yleisimmin lupa pyydetään heti myynnin yhteydessä valmiilla kaavakkeella. Lisäksi yritykset voivat pyytää lupaa www-sivuilla olevilla verkkolomakkeilla, asiakaspalveluun liittyvillä puheluilla sekä muissa asiakaspalvelutilanteissa. Lain mukaan lupapyynnön tulee olla muodoltaan aktiivinen ja nimenomainen. Käytännössä lupapyyntö ei saa olla valmiiksi täytetty lomake, josta asiakas joutuu esimerkiksi poistamaan rastin, mikäli ei halua vastaanottaa suoramarkkinointiviestejä. Lupapyynnön yhteydessä yrityksen on kerrottava asiakkaalle, mitä mahdollinen suoramarkkinointiaineisto sisältää ja kuinka usein sitä mahdollisesti tullaan lähettämään. Lupapyynnön laajuudesta ei ole mainittu lainsäädännössä. Konsernia koskevissa tapauksissa lupapyyntö voi koskea pelkkää lupaa pyytävää yritystä tai mahdollisesti muita yhteistyössä toimivia konsernin sisäisiä yrityksiä. Tärkeintä on, että kuluttaja on ajan tasalla ja tietoinen siitä, mitä kaikkea lupapyyntö sisältää. Yritysten on hyvä tiedostaa, että kuluttaja-asiakkaita koskeva kielto-oikeus on jatkuvasti voimassa, vaikka asiakas olisi antanut luvan suoramarkkinointiviestien lähettämiseen, ja että asiakkaita on muistutettava jokaisen viestin yhteydessä kyseisestä oikeudesta. Kielto-oikeus on toteutettava niin että asiakas voi milloin tahansa ilmoittaa kieltäytyvänsä vastaanottamasta suoramarkkinointiviestejä. Asiakkaalla pitää olla mahdollisuus maksuttomaan kielto-oikeuteen niin verkossa kuin puhelimitse. Suoramarkkinointiviesti ei ole sisällöltään kovin tarkkaan määritelty, mutta yleisiä sääntöjä on säädetty tiettyjen muotoseikkojen osalta. Ensinnäkin viestistä on tultava selkeästi esille, että kyseessä on suoramarkkinointitarkoituksessa lähetetty viesti, eikä yksityisten henkilöiden välinen viestintä. Lisäksi sähköiseen mainokseen tai suoramarkkinointiviestiin on lisättävä lähettäjän henkilöllisyys sekä voimassa olevat yhteystiedot, jotta asiakas voi esimerkiksi päivittää omat yhteystietonsa. Jokaisen viestin yhteydessä asiakkaalle on annettava selkeät ohjeet siitä, kuinka hän voi käyttää kielto-oikeuttaan esimerkiksi ilmoittamalla voimassaoleva sähköpostiosoite, johon suoramarkkinointikiellot voidaan lähettää. Lapsia ja nuoria voidaan pitää kuluttaja-asiakkaille lähetettävän sähköisen suoramarkkinoinnin erityistapauksena. Lain mukaan lapsille ja nuorille ei saa lähettää sähköistä markkinointiaineistoa ilman vanhempien lupaa, eikä heitä saa houkutella pelien ym. avulla luovuttamaan tietoja itsestään tai perheestään. Toinen kuluttaja-asiakkaiden erityistapaus on niin sanottu kerro kaverille -markkinointi eli K2K-markkinointi. Siinä alkuperäinen mainos on lähetetty yrityksen toimesta ja tarkoituksena on saada kuluttaja mainostamaan kyseistä yritystä tai tuotetta ystävilleen. K2K-markkinointi on tuottanut ongelmia, sillä mikäli kuluttaja A haluaisi lähettää kuluttaja B:lle yrityksen lähettämiä markkinointiviestejä, niin B:n pitäisi antaa opt in -menettelyn mukaisesti yritykselle ensin lupa kyseiseen toimintaan. Kuluttaja-asiamies on antanut K2K-markkinoinnista kannanottonsa. Kannanoton mukaan yritys tarvitsee kolmansien henkilöiden luvan viestien lähettämiseen, mikäli asiakkaat lähettävät yrityksen kirjoittamia valmiita viestejä. Jos kyseessä on tavallinen kuluttajien välinen viestintä, niin lupaa ei luonnollisesti tarvitse pyytää. EU-lainsäädännön pohjalta on säädetty poikkeussääntö koskien yrityksen olemassa olevia asiakkaita. Poikkeussäännön mukaan yritykset saavat lähettää ''vanhoille'' asiakkailleen sähköisiä mainoksia ilman erillistä ennakkosuostumusta. Sääntöä on rajoitettu siltä osin, että asiakkaille saa lähettää mainoksia koskien samaa tai samankaltaisia tuotteita tai palveluita, joita ostaessa asiakas on luovuttanut yritykselle yhteystietonsa. Yrityksen on lain mukaan toimittava opt in -menettelyn mukaisesti, mikäli se kokee tarpeelliseksi lähettää asiakkailleen sähköisiä mainoksia täysin uusista tuotteista. Ottaen huomioon sähköisillä järjestelmillä lähetettävää suoramarkkinointia koskevat lainsäädännöt sekä kannanotot, niin voidaan todeta, että yritysten kannalta viisain tapa toimia on permission based -toimintamalli eli kysytään lupa ja sitten vasta toimitaan. Näin säilytetään hyvä maku sähköisessä suoramarkkinoinnissa ja vältytään turhilta asiakasreklamaatioilta.

ARTOn / ARTIVAn hyödyntäminen julkaisutiedonkeruussa

Esitys Korkeakoulujen julkaisutiedonkeruuseminaarissa Jyväskylässä 19.9.2014

OJS-palvelun kehittäminen

Esitys Kansalliskirjaston järjestämässä ARTIVA-hankkeen (2013-2014) päätösseminaarissa 4.2.2015 Helsingissä.

ARTIVAn hyödyntäminen Julkaisufoorumissa

Esitys Kansalliskirjaston järjestämässä ARTIVA-hankkeen (2013-2014) päätösseminaarissa 4.2.2015 Helsingissä.

Miten tiedekustantajat voivat itse hyödyntää ARTOn tietoja?

Tausta-aineisto esityksessä Kansalliskirjaston järjestämässä ARTIVA-hankkeen (2013-2014) päätösseminaarissa 4.2.2015 Helsingissä.

Julkaisutiedonkeruun optimaalinen prosessi?

Esitys Kansalliskirjaston järjestämässä ARTIVA-hankkeen (2013-2014) päätösseminaarissa 4.2.2015 Helsingissä.

Opiskelijoiden puheenvuorojen merkitys aktivoivassa luento-opetuksessa yliopisto-opiskelijoiden ja -opettajien kokemana

Tutkimuksessa selvitettiin yliopisto-opettajien, luokanopettajaopiskelijoiden ja yleisen kasvatustieteen opiskelijoiden kokemuksia opiskelijoiden aktivoivilla luennoilla esittämien puheenvuorojen merkityksestä opiskelijoiden oppimiseen tieteellisten argumentoinnin taitojen sekä oppimisen reflektoinnin harjaantumisen ja opettajan opetuksen kehittämisen kautta. Lisäksi tarkasteltiin opettajien ja opiskelijoiden kokemuksia siitä, pystyivätkö opiskelijat luennoilla vaikuttamaan tieteen kehitykseen, ja onko puheenvuoroilla yhteyttä opiskelijoiden sosiaalisen riippuvusorientaation vahvistumiseen. Tutkittavat olivat Turun yliopiston opettajia ja opiskelijoita (N = 237). Tutkittavien kokemuksia kartoitettiin kyselylomakkeen avulla. Lomake sisälsi 21 väittämää opiskelijoiden luennoilla esittämistä puheenvuoroista. Tutkimuksen mukaan sekä opettajat että opiskelijat näkivät opiskelijoiden luennoilla esittämien puheenvuorojen lisäävän opettajan mahdollisuutta kehittää opetustaan sekä opiskelijan mahdollisuutta vahvistaa tieteellisen argumentoinnin taitojaan ja oppimansa reflektointia. Opettajat uskoivat puheenvuorojen tuomiin mahdollisuuksiin opiskelijoita voimakkaammin. Lisäksi opettajat kokivat opiskelijoiden puheenvuorojen suuntaavan opiskelijan toimintaa oppimisesta opettajan sosiaaliseen miellyttämiseen. Tulokset osoittivat, että aktivoivalla luento-opetuksella koettiin olevan positiivisia vaikutuksia opiskelijoiden oppimiseen. Yliopisto-opettajien ja -opiskelijoiden tiedostaessa aktivoivan luento-opetuksen hyödyt, voidaankin pohtia, tulisiko aktivoivan luento-opetuksen yleistyä korkeakouluissa.

”Täällä olisi ulkomaalainen vieras…” Seurakuntien vapaaehtoiset tulkit ja heidän kokemuksensa

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee puhuttujen kielten tulkkausta seurakunnissa. Tutkielman piiriin kuuluvat eri kristilliset kirkkokunnat ja seurakunnat ja niiden moninaiset tulkkaustilanteet. Seurakuntatulkit ovat yleensä vapaaehtoisia, joten tässä tutkielmassa käsitellään ei-ammatillista tulkkausta. Aihetta lähestytään tulkkien näkökulmasta. Aineistona ovat kyselyvastaukset. Kysely toteutettiin luomalla lomake Webropol-kyselytyökalulla ja lähettämällä lomakkeen linkki joihinkin seurakuntiin ja joillekin seurakunnallisissa tilanteissa tulkanneille. Kyselyyn tuli 25 vastausta kesä-elokuun 2013 aikana. Vastaajat ovat evankelis-luterilaisesta kirkosta, vapaista suunnista, ortodoksikirkosta ja järjestäytymättömästä kotiseurakunnasta. Tutkimuksen perusteella seurakuntatulkkaus on omanlaisensa ilmiö tulkkauksen kentällä. Seurakuntaympäristössä tulkatessa tarvitaan tiettyjä ominaisuuksia ja tietoja. Leimallisia piirteitä seurakuntatulkkaukselle ovat esimerkiksi tulkkaamisen kokeminen palvelutehtävänä ja henkilökohtaisen uskon merkitys tulkkaustyössä. Seurakuntatulkit ovat ikään kuin osa kristillistä kulttuuria, ja tämä auttaa heitä tulkkaustehtävässä. Seurakuntatulkkauksella on ominaispiirteensä, mutta tutkimuksen perusteella seurakunnissa esiintyy hyvin monenlaisia tulkkaustilanteita. Seurakuntatulkeilla ei useinkaan ole koulutusta tulkkaamiseen. Joillekin tulkeille kertyy kuitenkin paljon kokemusta ja sitä kautta he ovat voineet kehittyä tulkkeina. Seurakuntatulkkaus eroaa ammattitulkkauksesta monin tavoin. Seurakunnassa tulkkaustilanne voi esimerkiksi jatkua pitkään ja tulkit tulkkaavat yleensä yksin. Tulkkeina seurakuntatulkit ovat tavallaan yhden alueen asiantuntijoita, jotka ovat erikoistuneet kristillisiin aihepiireihin. Tulkkauksen tarpeet voitaisiin ottaa seurakunnissa nykyistä paremmin huomioon. Tutkielmassa annetaan joitakin toimenpidesuosituksia seurakuntiin. Tulkkausta voidaan helpottaa esimerkiksi miettimällä tulkkauspaikka mahdollisimman otolliseksi tulkin kuulemisen ja näkemisen kannalta ja lähettämällä tulkille etukäteen aineistoa.