Saimaan järvilohen hoito-ohjelma

Vuonna 2003 julkaistun Järvilohistrategian toimenpiteiden avulla on pyritty parantamaan järvilohikannan tilaa. Tämä järvilohen hoito-ohjelma korvaa järvilohistrategian toimenpideosan ja päivittää keskeiset kannan hoitoon liittyvät taustatiedot. Järvilohi on määritelty vuoden 2010 Suomen uhanalaisten lajien punaisessa kirjassa äärimmäisen uhanalaiseksi yhdessä meritaimenen, meriharjuksen ja Saimaan nieriän kanssa. Pitkän aikavälin tavoitteena on järvilohen palautuminen vähitellen luontaisen elinkierron piiriin, vesiviljelyn sekä istutusten osuutta samalla pienentäen. Nykytilanteessa vesiviljelyn rooli on kuitenkin vielä hyvin tärkeä. Järvilohen perinnöllisestä monimuotoisuudesta on syytä olla huolissaan. Perinnöllinen monimuotoisuus on tutkimuksin osoitettu heikoksi ja tutkimushavainnot mm. viittaavat järvilohen poikasen heikkoon kilpailukykyyn tilanteessa, jossa samasta elinalueesta on kilpailemassa samanikäisiä järvitaimenen poikasia. Järvilohi-istutukset eivät vielä vastaa asetettua 100 000 vaelluspoikasen tavoitetta. Järvilohistrategian julkaisua edeltävänä kahdeksana vuonna istutettiin keskimäärin 87 200 vaelluspoikasta vuosittain Pielisjokeen, mutta strategian julkaisusta lähtien istukasmäärä on jäänyt keskimäärin 69 200 vaelluspoikaseen vuodessa. Istutusmäärän aleneminen johtuu pääasiassa viljelylaitosten huonoista poikasvuosista, jolloin poikasia oli käytettävissä tavallista vähemmän. Myöskään emokalamäärätavoite, 100 emokalaa vuosittain Pielisjoesta, ei ole toteutunut. Keskimääräinen emokalamäärä on kuitenkin noussut 36:sta 49:ään edellä mainittuina ajankohtina. Tilannetta yritetään jatkossa korjata myös rasvaeväleikkausmenetelmän avulla. Rasvaeväleikatut kalat on tarkoitettu kalastettaviksi, mutta rasvaevälliset kalat on vapautettava takaisin vesistöön. Tavoitteena on nostaa järvilohen alamitta 60 senttimetriin koko järvilohen elinalueella. Järvilohen suojelun kannalta tarpeellisia kalastusrajoituksia on asetettu vaihtelevasti eri puolilla järvilohen elinaluetta, mutta toimenpiteet eivät ole kattavia eivätkä riittäviä. Kalastusoloja edistetään lähivuosina erillisen ´Saimaan lohikalojen kestävän kalastuksen edistäminen´ -hankkeen (LIFE+/ Tiedotus ja Viestintä) Saimaan järvilohen hoito-ohjelma | 23 sekä SVK:n ja Etelä-Savon ELY-keskuksen kestävää kalastusta edistävien hankkeiden avulla. Lisäapua kalastuskuolevuuden alentamiseen on saatu norpparajoituksista. Kalastuksen sopeuttaminen, ottaen huomioon kalastuskulttuuri, jolle on tyypillistä monien eri lajien yhtäaikainen ja monimuotoinen kalastus sekä päätöksentekojärjestelmän monitasoisuus, on tehtävänä hyvin haasteellinen. Muutoshakemus Ala-Koitajoen virtaamaan lisäämisestä on edennyt myönteisesti yhdessä Kaltimon ja Kuurnan voimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muutoshakemusten kanssa, mutta lopullisia ratkaisuja ei vielä ole saatu. Kaikki kolme hakemusasiaa ovat parhaillaan Korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä. Ohjelma kattaa yhteensä 34 seitsemään osakokonaisuuteen jaettua toimenpidettä perusteluineen. Osa toimenpiteistä on jo osittain toteutettu, osa jäänyt toteutumatta ja osa on kokonaan uusia. Toimenpiteitä ei kalastuksen osalta pystytä kaikilta osin tässä ohjelmassa määrittelemään aivan tarkkaan, vaan ne on paikallisesti sovitettava, ottaen huomioon jo olemassa olevat rajoitukset, kalastusolosuhteet ym. asiaan vaikuttavat tekijät. Täydentävien sekä vaihtoehtoisten toimenpiteiden käyttöä tulee harkita mm. silloin, jos perustoimenpiteiden avulla ei pystytä saavuttamaan hoito-ohjelmalle asetettuja keskeisiä tavoitteita. Lieksanjoen – Pielisen alueella, ja mahdollisesti muilla erikseen päätettävillä alueilla, sovelletaan kaikkia tämän ohjelman toimenpiteitä siten, kuin siitä eri tahoilla erikseen neuvotellaan ja mahdollisesti tilanteen niin vaatiessa sovitaan.

The role of advance payments in working capital management and profitability

The objective of this thesis is to study the role of received advance payments in working capital management by creating a new measurement and to study the relationship between advance payments and profitability. The study has been conducted using narrative literature review and quantitative research methods. The research was made analyzing 108 companies listed in Helsinki Stock Exchange. The results indicate that 68 % of the studied companies are receiving advance payments and the average cycle time for received advance payments is 13 days. A new key figure is created to include received advance payments into the calculation of working capital. Received advance payments shorten the working capital cycle, by 13 days, when they are used in the calculation. The role of advance payments is not as significant as the role of receivables and inventories but advance payments may have a larger role than payables if the company is receiving noticeable amounts of advance payments. There are three branches where companies are receiving more advance payments than average companies. The branches are project business and ICT and publishing sectors. There is a negative correlation between profitability and advance payments based on the results of this study.

Viitearkkitehtuuri Windows-sovelluksen käyttöliittymän modernisoimiseksi web-sovellukseksi

IT-järjestelmillä on tärkeä rooli organisaation liiketoiminnassa. Koska organisaation liiketoimintavaatimukset ja strategia muuttuvat ympäröivän maailman mukaan, täytyy järjestelmän arkkitehtuurin sopeutua vallitsevaan tilanteeseen sekä mahdollisiin muutoksiin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Modernin web-sovelluksen arkkitehtuuri sopeutuu organisaation liiketoiminnan haasteisiin. Erityisesti hallinnolliseksi ongelmaksi organisaatiossa muodostuvat Windows-sovellukset, koska niiden ylläpito sitoo henkilöresursseja ja niiden käyttökonteksti on rajallinen. Tästä syystä organisaatiot ovat käyneet etsimään ratkaisuja kuinka korvata Windows-sovellukset web-sovelluksilla. Kustannustehokas ratkaisu on modernisoida Windows-sovelluksen käyttöliittymä web-sovellukseksi. Tämän diplomityön tavoitteena oli laatia Logica Suomi Oy yritykselle viitearkkitehtuuri Win-dows-sovelluksen käyttöliittymän modernisoimiseksi web-sovellukseksi. Työ suoritettiin Proof of Concept projektissa, jossa modernisointiin Logican pääkäyttäjäsovellus. Työn tarkoituksena oli tunnistaa laajalti käytetyt arkkitehtuurimallit ja menetelmät jotka mahdollistavat modernisoinnin toteutuksen. Lisäksi tarkoitus oli tunnistaa menetelmät ja ohjelmistot jotka mahdollistavat kustannustehokkaan ja laadukkaan web-sovelluksen kehittämisen ja toteuttamisen. Työn osatavoitteena oli laatia modernisoitavan pääkäyttäjäsovelluksen kokonaisarkkitehtuuri. Työn tuloksena saatiin viitearkkitehtuuri jota voidaan käyttää ja hyödyntää ohjelmistokehitysprojekteissa, asiakkaan dokumentaatiossa, myynnissä ja markkinoinnissa. Viitearkkitehtuurissa on esitelty modernit web-teknologiat joilla on mahdollista toteuttaa web-sovellus jonka käyttökokemus vastaa Windows-sovellusta. Lisäksi tuloksena saatiin pääkäyttäjäsovelluksen kokonaisarkkitehtuuri, jonka tärkeimpiä tuloksia ovat modernisoinnin tavoitetila ja sovellusarkkitehtuuri. Tärkeimpiä jatkotoimenpiteitä ovat viitearkkitehtuuriin pohjautuvan modernisointiviitekehyksen laadinta sekä modernisointiprojektin arviointiin käytettävien mittareiden määrittely, suunnittelu ja toteutus. Relevanttien mittareiden avulla voidaan todeta, vastaako modernisoitu sovellus organisaation liiketoimintavaatimuksia ja strategiaa.

Henkilöstö vastuullisuuden tuottajana ja viestijänä: Finnairin esimiesten näkökulma

Yhteiskuntavastuuasiat kasvattavat jatkuvasti merkitystään yritysten liiketoiminnassa. Sidosryhmien kasvaneen kiinnostuksen myötä myös kriittisyys yritysten vastuullisuutta kohtaan on lisääntynyt. Jotta yritys voi uskottavasti vahvistaa mainettaan vastuullisena toimijana, on henkilöstö keskeisessä asemassa viestin eteenpäin viemisessä. Henkilöstö viestii yrityksen vastuullisuudesta ulkoisille sidosryhmille epävirallisesti muun muassa word of mouth -tiedon kautta. Tämän tiedon laatuun vaikuttavat muun muassa henkilöstön hyvinvointi, yrityksen sisäinen viestintäkulttuuri sekä yhteiskuntavastuutyön tila. Nämä teemat kuvastavat tälle tutkimukselle keskeisiä osa-alueita, eli ympäristövastuuta sekä vastuuta henkilöstöstä. Sen lisäksi, että henkilöstö toimii vastuullisuuden viestijänä, levittää se tietoa yrityksen vastuullisuuden tilasta myös toiminnallaan, eli toimii vastuullisuuden tuottajana. Henkilöstön mahdollisuuksiin tuottaa vastuullisuutta jokapäiväisessä työssään vaikuttavat suuresti yrityksen johtamiskäytännöt, varsinkin osallistaminen. Osallistavassa yrityskulttuurissa henkilöstöä aktivoidaan toimimaan oma-aloitteisesti ja rohkaistaan antamaan palautetta. Tätä kautta henkilöstön päätösvalta lisääntyy, ja sen kautta sitoutuminen yritykseen ja oman työn laatuun vahvistuu. Osallistaminen on prosessi, jonka onnistuminen edellyttää molemminpuolista luottamusta henkilöstön ja johdon välillä. Yrityksen tehtävänä on tarjota henkilöstölle ne resurssit, joiden avulla vastuullisuuden tuottaminen työssä mahdollistuu, ja henkilöstön tulee valjastaa nämä resurssit käyttöön. Keskeisessä osassa prosessia on avoin ja rehellinen viestintäkulttuuri, jonka kautta yrityksen arvot välittyvät henkilöstölle. Jos henkilöstö voi hyvin ja pystyy osallistumaan yrityksen vastuullisuuden tuottamiseen ja toteuttamiseen, vahvistuu myös henkilöstön rooli viestinviejänä. Ympäristövastuu sekä vastuu henkilöstöstä ovat vahvasti esillä case-yritykseni Finnair Oyj:n toiminnassa. Henkilöstön rooli vastuullisuuden tuottajana ja viestijänä on tunnistettu, ja osallistamista on pyritty toiminnassa lisäämään. Viestintäkulttuurin avoimuus on tärkeä kehityskohde, ja tätä kautta viestinnän kahdensuuntaisuutta on korostettu. Finnairissa yhteiskuntavastuu on varsinkin ympäristövastuun kautta vahvasti mukana strategiassa, mutta yhteiskuntavastuun eri osa-alueiden keskinäinen tasapainottaminen on vielä kesken. Meneillään oleva rakenne- ja kulttuurimuutos vaikuttaa tutkimusasetelmaan, ja tuo omat haasteensa varsinkin henkilöstövastuun toteuttamiselle.

Laatuinstrumenttien käyttö organisaatioissa : standardit, sertifikaatit, laatupalkintokriteerit ja –kilpailut

Yritykset ja muut organisaatiot voivat käyttää laadunkehittämistyössään erilaisia metodeja ja kehittämisvälineitä. Kyseeseen voivat tulla niin laatustandardit ja laajat itsearviointimenetelmät kuin suppeammat laatutyön kehittämisen välineet. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää miten laajoja laatutyön kehittämiskeinoja käytetään organisaatioissa ja millaisia kokemuksia niistä on saatu. Laajoiksi kehittämiskeinoiksi on rajattu ensinnäkin standardeihin perustuva integroitu toiminnanohjausjärjestelmä (laatu-, ympäristö- ja työterveysjärjestelmä) joko koko laajuudessaan tai suppeammin sekä laatupalkintokriteerit (esim. EFQM) kokonaisvaltaisina laadun kehittämismalleina, ja toiseksi standardoitujen järjestelmien sertifiointi ja laatupalkintokilpailuihin osallistuminen. Ensin mainitut on nimetty sisäisiksi laatuinstrumenteiksi ja viimemainitut ulkoisiksi laatuinstrumenteiksi. Vastauksia on haettu seuraaviin kysymyksiin: laatutyön eteneminen ja periaatteet organisaatiossa sekä näkemykset ja kokemukset laatuinstrumenteista organisaatioissa. Tutkimusmetodina käytettiin tapaustutkimusta, joka kohdistui neljään laatutyössään eri vaiheissa olleeseen organisaatioon. Tutkimuksen johtopäätöksenä korostui laatuinstrumenttien rooli strategisina välineinä ja siten ylimmän johdon sitoutumisen suuri merkitys. Vahvat sisäiset muutosvoimatekijät päämotivaationa näyttäisivät olevan terveen laadunkehittämistyön ja laatuinstrumenttien käyttöönoton ja käytön kannalta olennaisempia kuin ulkoiset tekijät. Johdon tahtotilan läpiviemisessä laatuinstrumenttien avulla systemaattisesti organisaatioon korostui viestintä ja käytetty terminologia. Organisaation oppimisprosesseissa korostui implisiittisen (hiljaisen) tiedon saaminen eksplisiittiseksi ja keskusteleva ote instrumenttien jalkauttamisessa organisaatioon. Kahden sisäisen instrumentin yhteiskäytöllä havaittiin olevan toistaan vahvistava vaikutus, kun niiden strateginen tai toimintafilosofinen rooli oli löydetty. Sisäisiä laatuinstrumentteja käytettäessä on haasteena saada johtamisen välineistä missio, visio, strategia ja arvot mukaan. Aineisto antaa viitettä, että haasteeseen vastaa laatupalkintokriteeristö (EFQM) paremmin kuin standardijärjestelmä. Laadunkehittäminen voi edetä pitkälle pelkillä sisäisillä instrumenteilla. Ulkoisilla instrumenteilla, kuten järjestelmien sertifioinnilla, voidaan laadunkehittämisprosessia vahvistaa ja jossain määrin hankkia myös imagohyötyä.

Viisas liikkuminen luo hyvinvointia : Hämeenlinnan seudun kestävän ja turvallisen liikkumisen suunnitelma EKOLIITU

Hämeenlinnan seudun kestävän ja turvallisen liikkumisen suunnitelmassa (EKOLIITU) on päivitetty ja uudistettu vuonna 2000 laadittu Hämeenlinnan seudun liikenneturvallisuussuunnitelma. Suunnitelma on myös toiminut kehitysprojektina seudullisesta kestävän ja turvallisen liikkumisen suunnitelmasta ja suunnitteluprosessista. Hanke on toteutettu osana liikenne- ja viestintäministeriön ja Liikenneviraston rahoittamaa valtakunnallista liikkumisen ohjauksen ohjelmaa (LOHJELMA). EKOLIITU- suunnitelman tavoitteena on edistää nykyistä turvallisempaa, terveellisempää ja ympäristöystävällisempää liikkumista seudulla, Hattulassa, Hämeenlinnassa ja Janakkalassa. Suunnitelman tavoitteena on myös lisätä eri toimialojen tietoisuutta omista tehtävistään ja keinovalikoimastaan kestävän ja turvallisen liikkumisen edistämisessä. Liikenneturvallisuuden parantaminen ja liikenteen kasvihuonepäästöjen vähentäminen on jatkossa nähtävä entistä vahvemmin poikkihallinnollisena haasteena, ei ainoastaan teknisenä yhdyskuntarakenteeseen ja liikennejärjestelyihin liittyvänä kysymyksenä – vaikka näiden rooli merkittävä onkin. Myös ihmisten liikkumisen motiiveissa, asenteissa, tiedoissa ja taidoissa on tapahduttava muutosta. Yhteiskunnan tehtävänä on tehdä vastuulliset valinnat mahdollisimman helpoiksi ja houkutteleviksi. Yksilöiden vastuulla on puolestaan hyödyntää heille tarjotut mahdollisuudet muuttaa asumisen ja liikkumisen valintoja. Suunnitelmaraportissa esitetään laaja joukko toimenpiteitä, joiden toteuttamiseksi tarvitaan sekä julkisen sektorin – erityisesti kunnan eri toimialojen – että yksityisen ja kolmannen sektorin panostusta ja keskinäistä yhteistyötä. Suunnitelma sisältää myös ehdotuksen yhteistyön koordinoimiseksi sekä muut kriittiset toimenpiteet tämän suunnitelman jalkauttamiseksi ja toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi. Kestävän ja turvallisen liikkumisen tavoitteet ja esitetyt toimenpiteet voidaan saavuttaa vain, jos näkökulmat saadaan nivottua osaksi eri toimialoilla tehtävää työtä ja toiminnalle saadaan kuntapäättäjien hyväksyntä ja tarpeelliset resurssit. Tämä puolestaan edellyttää toiminnan monien vaikutusten ja laajojen hyötyjen ymmärtämistä.

Työmarkkinoiden kansainvälistymispalvelut Pirkanmaalla

2000-luvulla Pirkanmaalle suuntautunut maahanmuutto on kasvanut ja muuttanut muotoaan. Jotta työnantajat kykenisivät tarvittaessa hyödyntämään kansainvälistyviä työmarkkinoita mahdollisimman tehokkaasti, on työmarkkinoiden kansainvälistymispalvelujen (rekrytointi, koulutus ja asettautuminen) tarjoaminen ja kehittäminen tärkeää. Tässä selvityksessä pyritään tuottamaan alustava näkemys siitä, miten Pirkanmaalle voidaan rakentaa toimiva malli työmarkkinoiden kansainvälistämiseksi ja niiden innovatiivisen toiminnan kehittämiseksi. Selvitystä varten haastateltiin palveluntuottajia, viranomaisia ja asiantuntijoita. Rekrytointipalvelujen osalta Pirkanmaalta löytyy ulkomaista työvoimaa rekrytoivia henkilöstöpalveluyrityksiä, joiden toimintaa julkisen sektorin EURES-palvelu tukee. Koulutuspalvelujen (esim. kieli- tai ammatillinen koulutus) kohdalla keskeisiä palveluntuottajia ovat aikuiskoulutusta tarjoavat oppilaitokset. Julkisen sektorin rooli nousee esille viranomaispalvelujen tehokkaana tuottajana, joita voidaan tukea asettautumispalveluilla, kuten maahanmuuttajien omaiskielisellä neuvonnalla. Pirkanmaan reuna-alueilla korostuu Tampereen kaupunkiseutua enemmän keskeisten toimijoiden tiiviin yhteistyön merkitys sekä ESR-hanketoiminta. Reuna-alueilla palvelukokonaisuuksista muodostuukin toimiva ja tiivis palveluprosessi. Pirkanmaalle muodostumassa oleva palvelumalli näyttää olevan vielä toistaiseksi muotoutumassa ja kuva lopputuloksesta ja keskeisistä kehittämisen vastuutahoista on epäselvä. Kehityksen suunnan hahmottamiseksi ja selkeyttämiseksi selvityksessä esitellään palvelukentän kehityksen tavoiteltuja suuntia, kehittämisen haasteita sekä käytännön kehittämisehdotuksia. Haasteet ovat myös mahdollisuuksia ja valitut ratkaisut vaikuttavat kehityksen suuntaan, käytännön kehittämisehdotusten toteutumiseen ja palvelujen laatuun.

Strategia kulissien takana: laitosteatterin strategian diskursiivinen rakentuminen

Aikamme strategisen johtamisen diskurssi nojautuu siihen, että menestykseen pyrkimisessä on hyödyllistä käyttää strategista johtamista ja siihen liittyviä toimintoja. Strategian avulla yritykset määrittelevät, mikä on tärkeää ja tavoittelemisen arvoista, mutta teatteri on organisaatio, jota ei perinteisesti johdeta liiketalousoppien mukaisesti. Sen menestystä ei mitata vain rahassa, vaan teatterin tulee ottaa huomioon toiminnassaan myös taiteelliset aspektit. Strategia muotoillaan eri lähtökohdista kuin yrityksissä ja siksi sen merkitys on toisenlainen teatterin sosiaaliselle todellisuudelle. Tässä tutkimuksessa kuvataan strategian rakentumista teatterin toimijoiden puheessa. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla teatterin toimijoita ja analysoimalla haastatteluaineistoa kriittisen diskurssianalyysin näkökulmasta. Aineistosta erottui kaksi kontekstia. Julkisessa kontekstissa strategia tulkittiin kaupungin hallinnon laatimaksi dokumentiksi, ja strategia rakentui viiden verrattain negatiivisen diskurssin kautta. Yksityisessä kontekstissa strategia miellettiin teatterin repertuaarin muodostukseen tähtääväksi sisäänrakennetuksi prosessiksi ja strategiaa tulkittiin kahdeksasta, teatterin toiminnan kannalta pääosin positiivisesta diskurssista käsin. Yksityinen konteksti oli julkista kontekstia voimakkaampi, ja sisäinen strategia koettiin usein teatterin todelliseksi strategiaksi. Tutkimuksessa selvisi, ettei teatterin toimijoilla ole selkeää, vakiintunutta ja jaettua käsitystä strategiasta tai strategiaprosesseista puhuttiin sitten tietyn organisaation tai toimialan strategiasta tai strategiasta yleisesti. Toimijoita kuitenkin kiinnosti strategia. He halusivat ymmärtää organisaationsa strategista toimintaa ja tuntea olevansa osa sitä. Julkisessa kontekstissa ongelmaksi muodostui strategiaprosessi, jossa strategian luominen ja toteuttaminen olivat eriytyneet. Prosessin parantamiseksi ehdotettiin uusien diskurssien ja käytäntöjen luomista, sillä mikään olemassa olevista diskursseista ei tukenut kaupungin ja teatterin strategiayhteistyötä. Yksityisessä kontekstissa haasteeksi muodostuivat kommunikaatio ja ajan puute sekä niiden vaikutukset ilmapiiriin ja sitä kautta koko työyhteisön toimintaan. Yhteistyötä ja organisaatiotasot ylittävää vuorovaikutusta korostavan diskurssin vahvistaminen kommunikaatiota tukevien käytäntöjen avulla nähtiin mahdollisena ratkaisuna. Kummassakin kontekstissa teatterinjohtajalla oli suuri rooli, ja etenkin sisäisessä kontekstissa johtajuuden merkitys korostui strategian alulle saattamisessa ja toimijoiden osallistamisessa. Tämä tutkimus syventää ymmärrystä strategian merkityksestä taideorganisaatioille. Lisäksi se esittää yhden mahdollisen tavan tutkia strategiaa laajana organisatorisena ilmiönä ja osoittaa, miten diskurssianalyyttiseen tutkimukseen voidaan tuoda konkreettista näkökulmaa käytäntöjen kautta.

Toimitusvalvonnan toteuttaminen ja kehittäminen osana hankintatoimea

Tämä kandidaatintyö on kvalitatiivinen tutkimus, jonka tavoitteena on määritellä kuinka toimitusvalvontaa voidaan toteuttaa ja kuinka sitä voitaisiin kehittää. Työssä tutkitaan case-yrityksen toimitusvalvonnan toteuttamista ja kehittämistä. Teoriaosuudessa määritellään mitä on toimitusvalvonta, sen sisältö ja milloin se on tarpeellista. Työn teoriaosuudessa selvitetään olemassa olevia toimitusvalvonnan valvontamenetelmiä, työkaluja ja tekniikoita sekä määritellään toimitusvalvojan rooli. Työssä tarkastellaan toimitusvalvonnan kehittämistä kehitysmenetelmämallin näkökulmasta ja keskitytään toimitusvalvonnan nykytilan määrittämiseen analysoimalla toimitusvalvonnan kehitystarpeita ja -ehdotuksia. Työn lopputuloksena voidaan todeta toimitusvalvonnan toteuttamisen ja kehittämisen olevan hyvin tapauskohtaista. Siihen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa yritys, valvottava tuote sekä toimittaja. Case-yrityksessä käytettävät valvontamenetelmät sekä työkalut ja tekniikat ovat tunnistettavissa teoriaosuudesta. Yhteneväisyyksiä teoriaosuuden ja case-yrityksen yrityksen kehitystarpeissa ja -ehdotuksissa ei juuri ilmene.

Yritysjärjestelyn toteutuneeseen kauppahintaan vaikuttavat tekijät – empiirinen tutkimus ulkoisen neuvonantajan suoriutumisesta yritysjärjestelyissä

Tämän Pro Gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia mitkä tekijät vaikuttavat yritysjärjestelyn toteutuneeseen kauppahintaan. Lisäksi tämä tutkimus pyrkii vastaamaan mikä on ulkoisen neuvonantajan rooli kauppahinnan muodostumisessa sekä miten ulkoinen neuvonantaja suoriutuu erilaisista yritysjärjestelyistä. Tutkimuksen syntyä motivoi vähäinen tutkimusten määrä pienten yritysten yritysjärjestelyistä; yritysjärjestelyt toteutetaan usein puutteellisilla resursseilla ja epäonnistuneet yritysjärjestelyt nähdään uhkana Euroopan unionin talouskasvulle. Empiirinen tutkimus koostuu 104 toteutuneesta pienen yrityksen yritysjärjestelyn tilastollisesta analyysistä. Pääsääntöisesti otosta on tutkittu keskiarvovertailulla (Ttesti ja Oneway Anova) sekä korrelaatiotestauksella. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että arvonmääritys on merkittävimmin kauppahintaan vaikuttava tekijä. Tämän lisäksi tilinpäätöstiedoilla on positiivinen yhteys kauppahintaan, kun taas myyntiajalla tai preemiolla ei ole yhteyttä kauppahintaan. Sekä osake- ja liiketoimintakaupan että sukupolvenvaihdosten ja yrityskauppojen välillä tehty keskiarvovertailu osoittaa, että ulkoinen neuvonantaja suoriutuu ammattitaitoisesti erilaisista yritysjärjestelytilanteista osaten huomioida näihin liittyviä erityispiirteitä.

Pk-IFRS-standardin käyttöönoton arvioidut vaikutukset yrityksen lainansaantiin ja pääomakustannuksiin

IFRS-tilinpäätökseen siirtyminen ei ole yleistynyt listaamattomien yritysten keskuudessa ja syinä tähän pidetään IFRS-standardiston laajoja ja monimutkaisia raportointivaatimuksia. IASB on laatinut erillisen pienille ja keskisuurille, listaamattomille yrityksille suunnatun pk-IFRS-standardin, joka perustuu samalle viitekehykselle kuin IFRS-standardistokin, mutta standardin raportointi- ja liitetietovaatimuksia on kevennetty ja sitä on muokattu pk-yritysten liiketoimintaan sopivaksi. Useissa aiemmissa tutkimuksissa on esitetty, että pk-IFRS-standardin käyttöönotto voisi parantaa pk-yritysten tilinpäätösraportoinnin laatua, informatiivisuutta ja ajantasaisuutta. Standardin käyttöönoton konkreettisimpina etuina on pidetty pk-yritysten lainansaannin helpottumista ja pääomakustannusten alenemista. Nämä olisivat merkittäviä etuja pk-yrityksille, jotka muodostavat yli 99 prosenttia Suomen ja EU:n yrityskannasta, ja joiden rahoituksensaanti on usein ongelmallisempaa kuin suuryritysten tapauksessa. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia, voiko pk-IFRS-standardin käyttöönotolla olla vaikutusta yrityksen lainansaantiin ja pääomakustannuksiin. Tutkielmassa on käytetty toiminta-analyyttista lähestymistapaa, jossa tarkoituksena on muodostaa tutkittavasta aiheesta syvällinen käsitys muutaman case-tapauksen avulla. Tutkielmassa pyritään muodostamaan käsitys siitä, mikä on pk-IFRS-standardi ja mitä hyötyjä tai kustannuksia standardin käyttöönotto voi aikaansaada yritykselle, millainen rooli tilinpäätöksellä on pankkien luotonantopäätöksenteossa ja miten tilinpäätöksessä sovellettu tilinpäätösstandardisto vaikuttaa tilinpäätöksen informatiivisuuteen ja tilinpäätösanalyysiin sekä miten pk-IFRS- ja FAS-standardit eroavat toisistaan ja voiko standardien välisillä eroilla olla vaikutusta tilinpäätöksen antamaan kuvaan yrityksestä. Tutkielman empiirisessä osuudessa haastatellaan seitsemää pk-yritysten luotonatopäätöksenteon ja tilinpäätösanalyysin parissa työskentelevää asiantuntijaa. Tutkielman tulokset osoittavat, etteivät pk-yrityksiä luotottavat rahoituslaitokset pidä pk-IFRSstandardia tai pk-yritysten tilinpäätössääntelyn kansainvälistä harmonisointia tarpeellisena. Tilinpäätöksellä on erittäin merkittävä ja keskeinen rooli luotonantopäätöksenteossa, mutta tilinpäätösstandardistolla ei uskota olevan vaikutusta tilinpäätöksen informatiivisuuteen tai tilinpäätösanalyysiin. Pk-IFRS- ja FAS-standardien välisiä tilinpäätöseräkohtaisia eroja ei pidetä rahoituslaitoksissa tilinpäätöksen informatiivisuuden kannalta olennaisina. Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, ettei pk-IFRS-raportointiin siirtyminen voi helpottaa yrityksen lainansaantia, alentaa sen pääomakustannuksia tai vaikuttaa muihinkaan lainasopimuksen ehtoihin.

Kaupunkiniityt : Elinvoimaa elävästä perinnöstä

Keskeltä kaupungin sykettä ja vilinää voit löytää kaupunkiniityn. Kaupunkiniityllä tarkoitetaan taajama-alueella sijaitsevaa viherympäristöä, jonka hoidon tavoitteena on niittylajiston ylläpitäminen ja kaupunkilaisten virkistyskäytön edistäminen. Jotkut näistä kaupungin viherympäristöistä ovat suunnitelmallisesti hoidettuja, jotkut niityistä ovat puolestaan hoitamattomina muuttuneet villisti rehottaviksi ja jopa läpitunkemattomiksi. Kaikkia niittyjä yhdistää kuitenkin yksi asia: niillä on tärkeä rooli ns. ekosysteemipalveluiden tuottamisessa. Kesäkauden kukkaloisto, virkistyskäyttömahdollisuudet, luonnon monimuotoisuuden ylläpito ja hulevesien suodatus ovat esimerkkejä näistä kaupunkiniittyjen jokapäiväisistä ”palveluista” niin kaupunkiympäristölle kuin myös paikallisille asukkaille. Tässä julkaisussa käsitellään kaupunkien viherympäristöjen merkitystä eri näkökulmista. Viesti on selkeä: kaupunkiniittyjen hoidolla edistetään sekä luonnon että kulttuuriympäristön tilaa kustannustehokkaasti. Kaupunkiniityt edesauttavat myös asukkaiden terveyttä ja viihtyvyyttä. Lisäksi kiinteistöjen ja kulmakunnan imago paranee taloudellisten arvojen lisäksi, kun viherympäristö on hyvässä hoidossa!

Vuorovaikutustaitojen kehitys osana lääkäriopiskelijan ammatillista kasvua

Tässä laadullisessa pitkittäistutkimuksessa tarkastelemme miten lääkäriopiskelijan vuorovaikutustaidot kehittyvät potilaan kohtaamisessa lääkärikoulutuksen aikana osana ammatillista kasvua. Tutkimme lääkärikoulutuksen opetusta sekä oppimista. Tutkimus on osa LeMEx (Learning Medical Expertise) - tutkimusprojektia. Tutkimuksemme syntyy tarpeesta ymmärtää ammatillisen kasvun kehitystä koulutuksen aikana erityisesti vuorovaikutustaitojen näkökulmasta. Työelämässä sosiaalisten valmiuksien merkitys korostuu, jonka seurauksena myös lääkärin rooli on muuttunut. Kyky kohdata potilas, keskustella ja haastatella potilasta, ovat tärkeä osa lääkärin arkea. Vuorovaikutustaidoista on tullut keskeinen ammatillisen osaamisen osa-alue eikä näitä valmiuksia voida ymmärtää työelämän vaatimusten kannalta vain yleissivistyksenä. Potilaat tietävät omista sairauksistaan yhä enemmän ja lääkärin on haettava yhteistyössä potilaan kanssa ratkaisua terveysongelmaan. Lääkäriopiskelijan on opittava käyttämään tätä vahvuutena omassa työssään, sillä omasta terveydestään kiinnostuneet potilaat ovat hyviä yhteistyökumppaneita. Tutkimusaineistona käytämme kyselylomaketta, jonka samat Turun lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijat ovat täyttäneet koulutuksen alussa, puolessa välissä ja koulutuksen lopussa, vuosina 2006–2012. Kyselylomake sisältää potilastapauksen, jossa lääkäriopiskelijaa pyydetään pohtimaan ja tarkastelemaan, mitä ajatuksia annettu vastaanottotilanne hänessä herättää. Toisena aineistona käytämme Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opinto-oppaita vuosina 2006–2012. Tutkimustuloksista ilmenee, että koulutuksen myötä lääkäriopiskelijan vuorovaikutustaidot ammatillistuvat. Koulutuksen ja kehityksen myötä suhtautumistapa potilaaseen ja omaiseen muuttuu laadultaan. Koulutuksen alussa lääkäriopiskelijat viivyttelevät yhteistyön kentällä ja antavat aikaa vuorovaikutukselle monipuolisemmin. He suhtautuvat tuolloin omaiseen ja potilaaseen positiivisesti. Koulutuksen lopussa lääkäriopiskelijan empaattisuus vähenee ja omaista kohtaan välittyy eniten negatiivisia ilmauksia. Lääkäriopiskelijat siirtyvät tuolloin nopeasti ongelmanratkaisuun, josta kantavat selkeämmin vastuuta. Koulutuksen lopussa lääkäriopiskelijat osaavat parhaiten huolehtia yhteistyön jatkosta sekä tehdä moniammatillista yhteistyötä. Koko koulutuksen aikana moniammatillista yhteistyötä esiintyy jokatapauksessa hyvin vähän.

Osaamisen johtaminen pk-yrityksen kansainvälisen kasvun elinkaarella

Tutkimuksen tavoitteena oli osaamisen johtamisen holistinen tarkastelu pk-yrityksen kansainvälisen kasvun elinkaarella. Osaamisen johtamisen malli sisältää osaamisen, tiedon, eriasteiset ja hierarkisesti eritasoiset liittoumat ja verkostot sekä internetin tarjonnan organisaation oppimisen ohella. Pk-yrityksen syntyminen, kasvu kotimarkkinoilla ja kansainvälinen kasvu voivat perustua kansainvälisyyteen. Holistinen kansainvälistyminen voi alkaa mistä funktiosta tai prosessista tahansa ja ulottua eriasteisena muihin funktioihin ja/tai prosesseihin. Kansainvälistyminen ja kansainvälinen toiminta voi katketa kokonaan tai funktioitain ja alkaa uudelleen. Tutkimuksen holistisella mallilla analysoitiin tapausyritykset hyödyntämällä osa-aluekronologiaa. Tuloksilla tarkennettiin mallia. Tarkennettu malli korostaa kasvu ja/tai kansainvälistymisärsykkeen/impulssin syntyvän sekä kotiettä ulkomaisilta kysyntä- ja/tai tarjontamarkkinoilta sekä yrityksen sisä- että ulkopuolelta tai olevan piilevänä omistajayrittäjässä. Holistisuus korostaa mallin kaikissa osissa ennen alkua (pre-start) vaiheen asemaa, päättymätöntä uudistumisprosessia. Osaamisen johtamisessa korostuu proaktiivisuus. Jokainen uudistamisprosessi edellyttää olevan osaamisen vahvistamista, ja organisaation ulkopuolisen osaamis- ja tietopääoman hyödyntämistä. Osaamisen johtaminen sisältää varsinaisen ja laajennetun organisaation yksilöiden, ryhmien ja yksiköiden visio- ja strategiaperusteisen johtamisen. Tämä edellyttää sitouttamista, motivointia ja omaehtoisuuden sekä organisaation sisäisen ja ulkoisen kulttuurietäisyyden hyödyntämistä. Yksilön fokus osaamisen johtamisen näkökulmasta on tehtävään sitoutuminen ja itsensä toteuttaminen. Fokukset ovat proaktiiviisia vaihdellen funktioiden ja prosessien elinkaarilla dynaamisesti. Tutkimus myötävaikuttaa omistajayrittäjän roolin korostamiseen, kasvu- ja kansainvälistymisimpulssin ja ennen alkua (pre start) vaiheen holistisuuden ymmärtämiseen laaja-alaisesti. Kasvu- ja kansainvälistymisimpulsseja/ärsykkeitä ja niistä seuraavia pre start vaiheita/osa-alueita on pk-yrityksen elinkaarella (1+n) kappaletta; (n: 0- oo). Malli myötävaikuttaa ymmärtämään aineettomia osaamis- ja tieto-optioita sekä korostaa transnationalpiirteitä kansainvälistä kasvua vahvistavina.

Service innovation development and knowledge integration practices - a comparative case study on KIBS sector

Academic research on services and innovations on services has significantly grown during recent years. So far research concerning management of knowledge intensive work on service development activities is very limited. The objective of this study was to examine knowledge integration practices that support service innovation development and to the best of knowledge such studies have not been previously published in academic literature. In the theoretical part of the study a review of state‐of‐the‐art literature was conducted, research gap was indicated and a framework for analysis was built. In the empirical part an explorative comparative multi‐case study was carried out in KIBS sector. Four companies were selected and four service development projects were inspected. The service development activities and knowledge integration practices were identified. The cases were carefully compared and results formed. The empirical results indicated that service innovation development is partly linear and partly incremental flow of activities where knowledge integration practices have important role supporting the planning and execution of tasks. Knowledge integration practices supporting planning and workshops are close interaction, interpretation, project planning and sequencing of work tasks. The identified knowledge integration practices supporting building service solution were careful role and competence management, routines and common knowledge. The main implication is that to manage knowledge intensive service innovation development a firm should carefully develop and choose relevant knowledge integration practices to support the service development activities.