Metanoliklusterien ja -monomeerin valenssielektronirakenteen ja hajoamisen tutkiminen elektroni-ioni-koinsidenssimenetelmällä

Klustereita tutkitaan nykypäivänä paljon, koska ne ovat nanokokoisia, ja niillä on pienestä koostaan johtuen ainutlaatuiset kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet. Tutkimalla näiden ominaisuuksien muutoksia klusterien koon funktiona, voidaan ymmärtää paremmin aineen makroskooppisten ominaisuuksien mikroskooppinen alkuperä. Tällaisten ominaisuuksien riippuvuus klusterien koosta on yhteydessä klusterin elektroni- ja geometrisen rakenteen muutoksiin. Pienet metanoliklusterit muodostuvat metanolimolekyylien sitoutuessa toisiinsa lineaarisilla vetysidoksilla, jotka määrittävät metanoliklusterien tyypillisen rakenteen. Vetysidokset ovat tärkeitä monissa biologisissa ympäristöissä, ja koska metanoli on yksinkertaisin alkoholi, se on hyvä mallisysteemi, kun tutkitaan liuenneiden aineiden ja liuottimien välisiä vuorovaikutuksia ja sitoutumista vetysidosten välityksellä. Tässä työssä tutkittiin metanolimolekyylin ja pienien metanoliklusterien valenssielektronirakenteita ja hajoamista ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. Jotta ionisoivan säteilyn aiheuttamaa molekyylin hajoamistapahtumaa voidaan mallintaa luotettavasti, tarvitaan tietoa mahdollisimman monesta säteilyn ja molekyylin vuorovaikutuksen seurauksena syntyneestä partikkelista. Tässä työssä tutkimusmenetelmänä käytettiin koinsidenssimenetelmää, jonka tarkoituksena on havaita samasta säteilyn aiheuttamasta ionisaatiotapahtumasta syntynyt elektroni ja ioni. Käytetty mittalaitteisto koostui klusteri- ja säteilylähteestä sekä ioni- ja elektronispektrometrista. Mittauksissa käytetyn ultraviolettisäteilyn energia oli . Tällaisen säteilyn avulla voitiin tutkia nimenomaan kohdemolekyylien valenssialueen elektronirakennetta ja valenssielektronin ionisaation aikaansaamia hajoamisprosesseja kyseisissä molekyyleissä. Mittaustulosten perusteella määritettiin metanolimonomeerin ja -klusterien hajoamisreitit käytetyllä säteilyenergialla sekä metanolimonomeerin hajoamisessa syntyvien fragmenttien riippuvuus molekyyliorbitaaleilta tapahtuvista elektronisista siirtymistä. Havaittujen fragmenttien perusteella pääteltiin, että suurin klusterilähteessä syntynyt klusteri on metanoliheksameeri. Sekä metanolimonomeerin että -klusterien hajoamisen seurauksena syntyneiden fragmenttien esiintymisenergiat määritettiin, ja niiden todettiin vastaavan hyvin kirjallisuudessa esiintyviä kokeellisesti määritettyjä arvoja. Esiintymisenergioiden todettiin pienenevän, kun havaitun klusteri-ionin muodostavien metanolimolekyylien lukumäärä kasvaa. Protonoituneen metanolimonomeerin ja -dimeerin kanssa koinsidenssissa havaittujen elektronien energioiden erot viittaavat siihen, että metanolidimeerin ja -trimeerin geometrinen rakenne on huomattavasti toisistaan poikkeava.

Tietohallinnon haasteet kasvavassa ja kehittyvässä toimintaympäristössä – Toimintatutkimus suomalaisen PK-yrityksen kasvusta globaaliksi toimijaksi

Tutkimuksen tavoitteena on kuvata suomalaisen PK-yrityksen kasvamista globaa- liksi toimijaksi. Tapahtunut kasvu on tarkoittanut case-yrityksen kohdalla liike- vaihdon ja henkilöstömäärän kasvun lisäksi myös toimipaikkojen määrän kasvua ja organisaatiorakenteen monimutkaistumista. Näiden muutosten perusteella ja ta- pahtuneiden muutoskohtien avulla on löydettävissä yrityksen toimintaa kuvaavia vaiheita, joita ovat alkuvaihe, kasvuvaihe ja kypsä vaihe. Näiden vaiheiden jälkeen tulee vielä neljäs vaihe, eli uusiutumisvaihe tai laskeva vaihe. Tämän neljännen vaiheen suunta riippuu yrityksen kyvystä uusiutua ja kehittyä vastaamaan uusiin tuleviin haasteisiin joita aikaisempaa globaalimpi toiminta tuo tullessaan. Tapahtuneilla muutoksilla on ollut myös vaikutusta tietohallintoon. Tämä tieto- hallinnossa tapahtunut muutos onkin tämän tutkimuksen ydin, eli mitä haasteita ja vaatimuksia Trafotekin tietohallinto on kohdannut toiminnan eri vaiheissa, ja onko tietohallinto pystynyt omalta osaltaan vastaamaan näihin vaatimuksiin. Toiminnan alkuvaiheessa tietotekniikalla ei ollut suurtakaan strategista ja liike- toimintaa tukevaa roolia, ja tietohallinto pystyikin vastaamaan liiketoiminnan vaa- timuksiin. Tässä vaiheessa Trafotekissa ei ollut erillistä tietohallintoa, vaan tieto- tekniset työt hoidettiin muiden työtehtävien ohessa. Tietotekniset tehtävät olivat lähinnä tukitoimintoihin liittyviä tehtäviä. Kasvuvaiheessa tietotekniikan merkitys kasvoi, ja Trafotekiin tuli tarvetta luoda erillinen tietotekninen työtehtävä. Tässä toiminnan vaiheessa kyvykkyydet ja kypsyys eivät kuitenkaan kehittyneet halu- tulla tavalla, sillä kaikki käytössä oleva resursointi käytettiin edelleen päivittäisiin tukitoimintoihin, kehittämisen sijaan. Sama kehittymättömyys vaivasi toiminnan kypsässä vaiheessa. Tässä vaiheessa toki alettiin jo ymmärtää, että tietohallinnolla on strateginen rooli, joka tukee liiketoimintaa sen tavoitteiden saavuttamisessa. Tehty tutkimus tukee näkemystä siitä, että myös tietohallinnon kehittäminen on kokonaisvaltaista kehittämistä, jossa pitää huomioida toimintaa tukevia kyvyk- kyyksiä kaikissa toiminnan vaiheissa. Yrityksen kasvaessa myös tietohallinnon tu- lee kasvaa ja kehittyä. Osa tämän tutkimuksen tapahtumista oli tapahtunut ennen tämän tutkimustyön varsinaista aloittamista, eli ne kuvataan ja selitetään jälkijättöisesti. Kyseessä on toimintatutkimus, joka ajoittuu vuosiin 1996–2014. Avainsanat: globalisaatio, kansainvälinen kasvu, tietohallinto, tietohallinnon joh- taminen ja kehitys, kasvu-, kehitys- ja kypsyysmalli

Kaaderiperustamisesta aluejärjestelmään : liikekannallepanojärjestelmän kehittyminen vuosina 1918-1934

Itsenäistymisen alkuvuosina Suomen armeijan liikekannallepano perustui saksalaisilta perittyyn kaaderiperustamiseen. Saksalaisten jälkeen venäjällä oppinsa saaneet suomalaisupseerit antoivat oman mausteensa kaaderiperustamisen lopputulokseen. Järjestelmä todettiin pian suomalaisiin olosuhteisiin liian kankeaksi. Armeijan perustamista varten kehitettiin aluejärjestelmä ja sen toimeenpanijaksi aluejärjestö. Kehitystyö oli vaiherikas yli kymmenen vuoden ajanjakso, jossa tarvittiin onnea ja yksittäisten henkilöiden päättäväisyyttä liikekannallepanojärjestelmän vaihtamiseksi. Aluejärjestelmä otettiin käyttöön toukokuun alussa 1934 yli kahden vuoden valmistelun jälkeen. Aluejärjestelmän alkuidea on peräisin Norjasta. Päävastuun aluejärjestelmän kehittämisestä ja vaihtamisesta armeijan liikekannallepanojärjestelmäksi kantoi Leonard Grandell.

Eläinsuojien hajuhaitat - ohjeistusmallit, arviointi ja vähentäminen sekä käytäntö eri maissa

Suomen kotieläintuotannon yksikkökoot ovat merkittävästi kasvamassa. Suuria tuotantorakennuksia ja asuintaloja rakennetaan yhä lähemmäksi toisiaan ja sen seurauksena hajuhaitan merkitys korostuu. Eläinyksiköiden hajuhaittojen hallinnasta ei toisaalta vielä ole yhtenäistä käytäntöä. Raportti on katsaus kotieläintuotannon hajupäästöjen vallitsevaan teknologiseen kehitystasoon. Selvitys tehtiin noin kymmenestä Euroopan ja Pohjois-Amerikan maasta kerätyn materiaalin pohjalta. Selvitys sisältää yhteenvedon hajun muodostumismekanismeista, eläinsuojien hajun määritysmenetelmistä ja mittaustuloksista, sekä hajun ympäristövaikutuksista. Lisäksi selvitykseen on koottu tietoa eläintuotannon hajua vähentävistä tekniikoista. Tutkimusten kohteina ovat useimmiten olleet sikalat, jotka aiheuttavatkin suurimmat hajuongelmat. Selvityksessä on myös esitetty eri maissa käytössä olevat viranomaisohjeet tai normit ja niiden perusteet hajuhaitan vähentämiseksi. Tarkempia ohjeita eläinsuojien ympäristön suojavyöhykkeiden leveyden laskemiseksi hajuhaitan ehkäisemiseksi on laadittu mm. Saksassa, Tanskassa ja Hollannissa Yleisesti empiirisiin kaavoihin perustuvia hajuohjeita ollaan paraikaa kehittämässä uuden tutkimustiedon pohjalta. Raportissa esitetyt kirjallisuustiedot tulisi täydentää suomalaisissa olosuhteissa tehdyillä mittauksilla, jolloin saadaan objektiivista ja oikeaa tietoa eläintuotannon hajukuormasta ja sen vähentämisestä. Kootut tulokset antaisivat viranomaisille tutkittuun tietoon perustuvia työkaluja ympäristölupaprosessiin ja riitatapauksien selvittämiseen. Samalla tieto tukisi myös maataloustuottajia hajukuorman vähentämisessä ja ympäristölupien haussa.

Arvoehdotelmat markkinoinnin kirjallisuudessa

Työn tavoitteena oli käydä läpi arvoehdotelman käyttöä ja määritelmiä erilaisissa asiayhteyksissä markkinointikirjallisuuden perusteella. Arvon luonti asiakkaalle on yrityksen keskeisin toiminto, ja erityisesti tänä päivänä arvoa tarkastellaan usein myytävän hyödykkeen lisäksi asiakkaan vastaanottamana palveluna. Tämän vuoksi oman tarjoaman analysointi arvoehdotelmana on tärkeää, jotta asiakkaalle pystytään kuvaamaan luotava arvo riittävän tarkasti ja täsmällisesti. Työssä lähdettiin liikkeelle arvoehdotelman ensimmäisestä määritelmästä 1980- luvun puolivälissä, ja tarkasteltiin sen kehittymistä aina nykypäivään asti. Työssä erotettiin selkeästi toisistaan arvoehdotelman määritelmä ja asema eri näkökulmista tarkasteltuina. Näkökulmia olivat teolliset markkinat, palveludominantti logiikka, palveluekosysteemi, sitoutumisen merkitys sekä organisaatioiden välinen johdon laskentatoimi. Keskeisinä löydöksinä työssä havaittiin, että toimintaympäristön huomioimisella on olennainen merkitys arvoehdotelman määrittämisessä. Lisäksi resurssien ja käytäntöjen läpikäyminen voi olla yllättävänkin tärkeä yrityksen johdon tehtävä arvoehdotelman muodostumisen kannalta. Myös olemassa olevan asiakastiedon hyödyntäminen auttaa yritysjohtoa arvon rahallisessa määrittämisessä.

Neopentyyliglykolin ja propionihapon välisen esteröintireaktion kinetiikka

Glykolien esterit ovat haluttuja pintareaktiivisia aineita. Niitä voidaan valmistaa esteröintireaktiolla karboksyylihappojen kanssa katalyytin läsnä ollessa, jolloin toivottu reaktiotuote on yleensä muodostuva monoesteri. Monoesterin saannon lisäämiseksi reaktiossa muodostuvaa vettä voidaan poistaa jatkuvasti reaktiosta. Reaktion tasapainotilan tutkiminen on kuitenkin tärkeää, jotta reaktion kinetiikka tunnettaisiin mahdollisimman hyvin. Tällöin reaktiotuotteita ei poisteta reaktioseoksesta reaktion aikana. Glykolit esteröityvät happojen kanssa kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa muodostuu monoesteriä ja vettä ja toisessa vaiheessa diesteriä ja vettä. Kokeiden perusteella ensimmäinen vaihe on selvästi toista vaihetta nopeampi reaktio. Kirjallisuudessa on esitetty myös kaksi sivureaktiota, transesteröityminen ja disproportionaatio. Reaktion kinetiikka voidaan kuvata ilman näitä pieniä sivureaktiota, mutta täydellisen kuvaamisen vuoksi on ne myös otettava huomioon. Reaktion kinetiikan tutkimiseksi suoritettiin viisi laboratoriokoetta eri lämpötiloissa neopentyyliglykolilla ja propionihapolla homogeenisen para-tolueenisulfonihapon toimiessa katalyyttina. Lähtöaineiden ja tuotteiden konsentraatioita seurattiin ajan funktiona ja saatujen tulosten perusteella sovitettiin reaktiomekanismin differentiaaliyhtälöiden reaktionopeusvakiot. Nopeusvakioiden lämpötilariippuvuutta tutkittiin Arrheniuksen yhtälön avulla. Lisäksi määritettiin tasapainovakiot kullekin osareaktiolle.

PRODUCT DATA MANAGEMENT FOR FINNISH SMALL AND MEDIUM-SIZED MANUFACTURING ENTERPRISES - Towards a viable information system concept

Product Data Management (PDM) systems have been utilized within companies since the 1980s. Mainly the PDM systems have been used by large companies. This thesis presents the premise that small and medium-sized companies can also benefit from utilizing the Product Data Management systems. Furthermore, the starting point for the thesis is that the existing PDM systems are either too expensive or do not properly respond to the requirements SMEs have. The aim of this study is to investigate what kinds of requirements and special features SMEs, operating in Finnish manufacturing industry, have towards Product Data Management. Additionally, the target is to create a conceptual model that could fulfill the specified requirements. The research has been carried out as a qualitative case study, in which the research data was collected from ten Finnish companies operating in manufacturing industry. The research data is formed by interviewing key personnel from the case companies. After this, the data formed from the interviews has been processed to comprise a generic set of information system requirements and the information system concept supporting it. The commercialization of the concept is studied in the thesis from the perspective of system development. The aim was to create a conceptual model, which would be economically feasible for both, a company utilizing the system and for a company developing it. For this reason, the thesis has sought ways to scale the system development effort for multiple simultaneous cases. The main methods found were to utilize platform-based thinking and a way to generalize the system requirements, or in other words abstracting the requirements of an information system. The results of the research highlight the special features Finnish manufacturing SMEs have towards PDM. The most significant of the special features is the usage of project model to manage the order-to-delivery –process. This differs significantly from the traditional concepts of Product Data Management presented in the literature. Furthermore, as a research result, this thesis presents a conceptual model of a PDM system, which would be viable for the case companies interviewed during the research. As a by-product, this research presents a synthesized model, found from the literature, to abstract information system requirements. In addition to this, the strategic importance and categorization of information systems within companies has been discussed from the perspective of information system customizations.

POLIITTISTEN RISKIEN HALLINTA SUOMALAISISSA ELINTARVIKEALAN YRITYKSISSÄ - Venäjän 2014 asettaman tuontikiellon vaikutukset

Elokuussa 2014 useat suomalaiset elintarvikealan yritykset joutuivat erittäin haastavaan tilanteeseen. Erilaiset Ukrainan kriisiin kärjistyneet poliittiset erimielisyydet Venäjän ja länsimaiden välillä olivat johtaneet tilanteeseen, jossa Venäjä päätti kieltää useiden elintarvikkeiden tuonnin kokonaan Yhdysvalloista, Australiasta, Kanadasta, Norjasta ja EU-maista. Tilanne oli erityisen vaikea Suomelle, jolle Venäjä on yksi sen tärkeimmistä vientimaista. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Venäjän asettama tuontikielto on vaikuttanut suomalaisiin elintarvikealan yrityksiin. Tutkielmassa tutkitaan erityisesti niitä yrityksiä, joiden tuotteet joutuivat pakotelistan alle ja jotka ovat jo ennen tuontikieltoa vieneet tuotteitaan Venäjälle. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkielman aineisto koostuu haastatteluista, yritysten vuosikertomuksista ja tiedotteista. Elintarvikeala on Suomessa neljänneksi suurin toimiala ja alaa uhkaavien poliittisten riskien määrä on kasvanut. Maatalous ja elintarvikkeet ovat tehokas poliittisten toimenpiteiden kohde, sillä ruoka koskettaa lähes kaikkia kuluttajia. Tästä ja tutkielmassa esitettävistä muista syistä on perusteltua väittää, että elintarvikeala tulee myös tulevaisuudessa olemaan poliittisen vallankäytön välinen ja altis uusille poliittisille riskeille. Poliittinen riski on käsitteenä laaja ja yritykset voivat mieltää termin monin eri tavoin. Riskejä voidaan myös johtaa ja hallita erilaisin keinoin. Tärkeintä käsitteen ymmärtämisessä yritysnäkökulmasta on se, että poliittiset riskit eivät ole missään nimessä universaaleja. Poliittinen riski koskettaa eri tavoin eri toimialoja ja yrityksiä. Poliittinen riski voi vaikuttaa yhden yrityksen toimintaan negatiivisesti samalla kun toinen yritys voi osatessaan hyötyä siitä ja luoda poliittisista riskeistä itselleen kilpailuetua. Venäjän tuontikielto on toistaiseksi vaikuttanut suomalaisiin yrityksiin negatiivisesti. Poliittisia riskejä ei mielletä suomalaisyrityksen kesken kilpailuedun lähteenä, vaan ennen kaikkea negatiivisena ilmiönä. Suomalaiset yritykset käsittelevät riskejä usein tapauskohtaisesti, jolloin poliittisten riskien hallinta on enemmän reagoivaa kuin ennakoivaa. Riskienhallinta ei näytä toistaiseksi muuttuneen merkittävästi tuontikiellon seurauksena, mutta tuontikielto jatkuu edelleen tutkielman valmistumisen aikana.

Lumikin näköinen opettaja: opettaja 2000-luvun suomalaisissa lastenromaaneissa

Tutkimuksen aiheena on kertomakirjallisuuden opettajakuva. Tutkimuksen tarkoi¬tuksena oli selvittää, millaiseksi luokanopettaja kuvataan uusimmassa kotimai¬sessa lastenkirjallisuudessa ja erityisesti koululaisromaaneissa. Aineistona käytettiin kotimaisia 2000-luvulla ilmestyneitä alakouluikäisten koulun-käynnistä kertovia lastenkirjoja, koululaisromaaneja. Tutkimuksessa kuvaillaan koululaisromaanien opettajahahmojen luonnetta ja persoonaa, opettajan välittämiä ihanteita, koulussa esiintyvää huumoria sekä opettaja–oppilas -suhdetta. Tutkimus noudattaa laadullisen tutkimuksen perinnettä, ja sen aineisto analysoitiin sisällön-analyysin keinoin. Tuloksena todetaan, että 2000-luvun kotimaisessa lastenkirjallisuudessa opettaja kuvataan pääosin myönteisenä hahmona. Koululaisromaanien opettajat rohkaisevat ja rakastavat oppilaitaan, huolehtivat heistä ja haluavat kohdella heitä tasa-arvoisesti. Opettajat pyrkivät innostamaan oppilaitaan ja antamaan palautetta. He ihannoivat enimmäkseen rauhallisuutta, rehtiyttä, avoimuutta sekä luonnon ja toisen ihmisen kunnioittamista. Opettajat käyttävät arjessa jonkin verran huumoria. Suurin osa koululaisromaanien opettajista on oppilaiden kunnioittamia ja arvostamia henkilöitä. Oppilaiden inhoamat opettajat, jotka kohtelevat heitä huonosti eivätkä innostu työstään, ovat tutkimusnäytteessä selkeästi vähemmistö. Opettaja on merkittävä henkilö koululaisen elämässä, ja suhtautuminen opettajaan on yksi oppilaan arjen keskeisistä asioista. Lastenkirjallisuuden välittämällä opettaja¬kuvalla voidaan vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin, sillä kirjallisuus on yksi tärkeimmistä lapsen opettaja-mielikuvaa muodostavista tekijöistä.

"Ei näyttöä rikoksesta" -Esitutkinnanrajoittamis- ja syyttämättäjättämispäätökset työturvallisuusrikoksissa 1.1.2014–15.6.2015

Tutkielman aiheena ovat työturvallisuusrikoksista tehdyt esitutkinnanrajoittamis- ja syyttämättäjättämispäätökset. Tutkimuksen tarkoituksena on ensinnäkin selvittää, millä muodollisella perusteella työturvallisuusrikoksia koskevia muita kuin syyteratkaisuun johtavia päätöksiä tehdään. Toiseksi tutkielmassa tarkastellaan työturvallisuusrikospäätösten perusteluiden vakuuttavuutta ja oikeudellista kestävyyttä ulkopuolisen tarkastelijan silmin.. Tutkimus on suoritettu analysoimalla kaikki Suomessa 1.1.2014–15.6.2015 ajalla ratkaissut työturvallisuusrikokset, joista on tehty joko esitutkinnanrajoittamis- tai syyttämättäjättämispäätös. Tutkimuksessa yhdistyvät empiiriset ja lainopilliset tutkimusmetodit. Tutkimustulokset paljastavat, että työturvallisuusrikoksista yli 40 prosentissa tapauksista jätettiin syyte nostamatta. Ei näyttöä rikoksesta perusteen käyttö oli tutkimusajanjaksona selkeästi yleisin peruste syytteen nostamatta jättämiselle. Lisäksi myös vähäisyys- ja kustannusperustetta sovellettiin suhteellisen paljon tutkimusaineiston perusteella. Syyttäjien tapaa perustella tekemiään muuhun kuin syyteratkaisuun johtavia päätöksiä työturvallisuusrikoksista voidaan tutkimuksen nojalla pitää pääosin vakuuttavana ja syyttäjien perusteluvelvollisuuden edellytykset täyttävänä. Toisaalta osassa päätöksiä oli havaittavissa, että syyttäjän oma ennakkokäsitys tai tapa mieltää työturvallisuusrikokset epärikosmaisina onnettomuuksina saattoi vaikuttaa ratkaisun lopputulokseen. Jotta työturvallisuusrikosten käsittely olisi yhdenmukaisempaa muiden rikosten käsittelyn kanssa, syyttäjien ja muidenkin viranomaisten tulisi perehtyä työturvallisuusrikosten rikosoikeudellisessa ja kriminologisessa kirjallisuudessa esitettyihin työturvallisuusrikollisuutta koskeviin havaintoihin. Muun muassa vastuun jakautumista koskevaa ohjeistusta tai työnantajan ja tapahtumasta aiheutuneen seurauksen välistä syy-yhteyttä voisi päätöksen perusteluissa korostaa rikosprosessin läpinäkyvyyden korostamiseksi. Myös työturvallisuustapahtumista puhuminen muilla kuin rikosprosessia koskevilla termeillä saattaa johtaa siihen, että asiaa ei käsitellä työnantajan vastuun kannalta tai rikoksena, vaan se mielletään onnettomuudeksi tai tapaturmaksi.

Iatrogeeniset laryngeaalihermovauriot kilpirauhaskirurgiassa Tyksissä vuonna 2011 - insidenssi ja altistavat tekijät

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää iatrogeenisten eli hoidon aiheuttamien laryngeaalihermovaurioiden insidenssi kilpirauhaskirurgisilla potilailla Tyksissä vuonna 2011 sekä mahdolliset hermovauriolle altistavat tekijät. Tutkimushypoteesina on, että tutkimusaineistosta on mahdollisesti osoitettavissa laryngeaalihermovaurioille altistava, preoperatiivinen tekijä. Yhtäältä tutkimus toimii laryngeaalihermovaurioiden insidenssiä kartoittavana instrumenttina kilpirauhaskirurgisilla potilailla Tyksissä. Toisaalta tutkimuksessa mahdolliset esille tulevat laryngeaalihermovaurion riskitekijät saattavat vaikuttaa hoitokäytäntöihin ja näin ollen vähentää iatrogeenisia laryngeaalihermovaurioita tulevaisuudessa. Tutkimuksen aineistona on Tyksissä vuonna 2011 kirurgisesti leikatut kilpirauhaspotilaat eli sekä kilpirauhas- että lisäkilpirauhaspotilaat. Tutkimuksessa suoritettiin sähköisen potilastietojärjestelmän tietokantahaku käyttäen kilpirauhaskirurgisia toimenpidekoodeja, jonka tuloksena oli vuonna 2011 Tyksissä leikatut kilpirauhaspotilaat. Jokaiselta potilaalta kirjattiin sähköisestä potilastietojärjestelmästä systemaattisesti mahdollinen laryngeaalihermovaurion aiheuttama äänihuulihalvaus sekä tämän tutkimuksen kannalta oleelliset muuttujat. Tilastollinen analyysi suoritettiin JMP Pro 12 -ohjelmalla. Vuonna 2011 Tyksissä leikattiin 221 kilpirauhaskirurgista potilasta. Laryngeaalihermovaurioiden insidenssi oli 7,4 prosenttia, josta pysyviä oli 4,6 ja ohimeneviä 2,8 prosenttia. Aikaviive leikkauksesta hermovauriodiagnoosin oli pitkä, keskimäärin 102 päivää ja mediaani 51 päivää. Uusintaleikkaus oli merkittävin tilastollisesti merkitsevä hermovaurion riskitekijä. Aineistossa huomiota kiinnitti leikkausten aikainen alhainen recurrens-hermon visualisaatioprosentti – recurrens-hermoista visualisoitiin 71 prosenttia niissä leikkauksissa, joissa kirjallisuudessa visualisaation katsotaan olevan erittäin tärkeää. Kirurgeilla, joiden leikkausten seurauksena aiheutui huomattavasti enemmän hermovaurioita, oli potilasaineiston suhteen hermovauriolle alttiimman iäkkäämmän potilasmateriaalin sekä laajempien leikkausten painottuminen.