Tukea opinnäyteprosessiin : mitä oppaat antavat?

Kirjallisuusarvostelu

Informaatiota disinformaation varjossa : mitä todella tiedät Latviasta?

Kirjallisuusarvostelu

Verenpaineen mittaamisen opettaminen sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoille

Teaching the measurement of blood pressure for both nursing and public health nursing students The purpose of this two-phase study was to develop the teaching of blood pressure measurement within the nursing degree programmes of the Universities of Applied Sciences. The first survey phase described what and how blood pressure measurement was taught within nursing degree programmes. The second intervention phase (2004-2005) evaluated first academic year nursing and public health nursing students’ knowledge and skills results for blood pressure measurement. Additionally, the effect on the Taitoviikko experimental group students’ blood pressure measurement knowledge and skills level. A further objective was to construct models for an instrument (RRmittTest) to evaluate nursing students measurement of blood pressure (2003-2009). The research data for the survey phase were collected from teachers (total sampling, N=107, response rate 77%) using a specially developed RRmittopetus-questionnaire. Quasi-experimental study data on the RRmittTest-instrument was collected from students (purposive sampling, experimental group, n=29, control group, n=44). The RRmittTest consisted of a test of knowledge (Tietotesti) and simulation-based test (TaitoSimkäsi and Taitovideo) of skills. Measurements were made immediately after the teaching and in clinical practice. Statistical methods were used to analyse the results and responses to open-ended questions were organised and classified. Due to the small amount of materials involved and the results of distribution tests of the variables, non-parametric analytic methods were mainly used. Experimental group and control group similar knowledge and skills teaching was based on the results of the national survey phase (RRmittopetus) questionnaire results. Experimental group teaching includes the supervised Taitoviikko teaching method. During Taitoviikko students studied blood pressure measurement at the municipal hospital in a real nursing environment, guided by a teacher and a clinical nursing professional. In order to evaluate both learning and teaching the processes and components of blood pressure measurement were clearly defined as follows: the reliability of measurement instruments, activities preceding blood pressure measurement, technical execution of the measurement, recording, lifestyle guidance and measurement at home (self-monitoring). According to the survey study, blood pressure measurement is most often taught at Universities of Applied Sciences, separately, as knowledge (teaching of theory, 2 hours) and skills (classroom practice, 4 hours). The teaching was implemented largely in a classroom and was based mainly on a textbook. In the intervention phase the students had good knowledge of blood pressure measurement. However, their blood pressure measurement skills were deficient and the control group students, in particular, were highly deficient. Following in clinical practice the experimental group and control group students’ blood pressure measurement recording knowledge improve and experimental groups declined lifestyle guidance. Skills did not improve within any of the components analysed. The control groups` skills on the whole, declined statistically.There was a significant decline amongst the experimental group although only in one component measured. The results describe the learning results for first academic year students and no parallel conclusions should be drawn when considering any learning results for graduating students. The results support the use and further development of the Taitoviiko teaching method. The RRmittTest developed for the study should be assessed and the results seen from a negative perspective. This evaluation tool needs to be developed and retested.

”Kiva koulu, hyvä huono ope” – Alakoulun oppilaiden kokemuksia kouluviihtyvyydestä vuosina 1989 ja 2009

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 4.–6.-luokkalaisten oppilaiden kokemaa kouluviihtyvyyttä vuosina 1989 (n= 287) ja 2009 (n= 185) yhdistämällä kvalitatiivinen aineistonkeruumenetelmä kvantitatiiviseen tulosten analysointiin. Aineistonkeruumenetelmänä oli kirjoitelman kirjoituttaminen otsikolla ”Viihdyn / en viihdy koulussa”. Kirjoitelmat kerättiin samoista kolmesta länsisuomalaisesta koulusta kuin 20 vuotta aiemmin. Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla, mitä tekijöitä oppilaat liittivät kouluviihtyvyyteen eri vuosina, ja kirjoitettiinko tekijöistä myönteisenä vai kielteisenä. Tutkimus on tarpeellinen, koska se antaa tietoa kouluviihtyvyyden ajallisesta muutoksesta. Aikaisemmissa tutkimuksissa kouluviihtyvyyttä on tutkittu usein kyselylomakkeilla, jolloin oppilaiden näkökulma jää huomiotta. Oppilaiden kokemaa kouluviihtyvyyttä tarkasteltiin jakamalla siihen liitetyt tekijät Soinisen (2005) kouluviihtyvyyskuvion mukaisesti esine- ja henkilöympäristöön sekä muodostamalla aineistossa esiintyneistä tekijöistä aihekokonaisuuksia. Lisäksi maininnat jaoteltiin myönteisiin ja kielteisiin. Henkilöympäristöstä kirjoitettiin molempina vuosina useammin kuin esineympäristöstä. Opettaja oli vuonna 1989 mainituin ja vuonna 2009 toiseksi eniten mainittu henkilöympäristön tekijä. Vuonna 2009 tovereiden merkitys kouluviihtyvyyden tekijänä painottui ja tovereihin viitattiin eniten kaikista tarkastelluista tekijöistä. Vuosien välinen ero korostui myös välitunteja koskevissa maininnoissa; vuonna 2009 niistä puhuttiin useammin. Vuonna 2009 oppilaat kirjoittivat koulussa viihtymisestään monipuolisemmin ja myönteisemmin kuin vuonna 1989. Myönteisinä kouluviihtyvyyden tekijöinä tuotiin molempina vuosina esiin toverit, motivaatio ja välitunnit. Koulurakennuksesta ja sen varustelusta, säännöistä ja rangaistuksista sekä kouluun liittyvistä järjestelyistä kirjoitettiin molempina vuosina kielteisesti. Oppiaineista tuotiin usein esille sekä myönteisiä että kielteisiä asioita. Vuosien välillä oli eroa opettajan, koulutyön, kouluruokailun ja kiusaamisen maininnoissa siten, että vuonna 2009 niistä kirjoitettiin myönteisemmin. Tämän tutkimuksen perusteella oppilaat viihtyvät vuonna 2009 tutkimukseen osallistuneissa kouluissa paremmin kuin vuonna 1989. Tutkimus antaa tietoa siitä, mitä asioita oppilaat kokevat tärkeinä ja mihin asioihin puuttumalla kouluviihtyvyyttä voidaan kouluissa parantaa. Koululaisille tulisi luoda turvallinen tukiverkosto, jossa opettajan rooli on merkittävä. Myös toverisuhteita tulee kartoittaa ja pyrkiä ehkäisemään yksinäisyyttä ja kiusaamista.

Mitä tutkijat oppivat tutkimuksensa hyödyntäjiltä? : kehittävän vaikuttavuusarvioinnin kokeilu soveltavan tutkimustyön kehittämisessä

Arvioinnin teemanumero 2008.