Elinkaarihankkeen rakennusliikeriskit

Tiivistelmä: Elinkaaren palvelumallit ovat suosittuja julkisten palveluiden hankintamuotoja Iso-Britanniassa. PPP–malli on yksi monista julkisten palvelujen kumppanuusmalleista, josta on tullut joissakin kunnissa yhä suositumpi hankintamalli myös Suomessa. Tämä on seurausta kuntien tiukasta taloustilanteesta, jossa PPP–hankkeen katsotaan mahdollistavan julkisen sektorin investoinnit joutumatta leikkaamaan muita pakollisia hankintoja. Kuitenkin koko elinkaaren kattavat palvelutarjonnan hankintamallit ovat vielä melko uusia malleja ja meillä on tarve löytää toimivia sopimusmalleja ja käytäntöjä, jotta hankkeista saadaan rakennusliikettä kiinnostavia liiketoimintamalleja. Ulkomailla elinkaarihankkeista on tehty monia tutkimuksia ja konsultit ovat kääntäneet niitä omiin tarkoituksiinsa sopiviksi. Kuitenkin Suomen lainsäädäntö on erilainen julkisten palveluiden tuottamisessa, erityisesti lakisääteisissä terveydenhuoltopalveluissa, vesi- ja jätevesihuollossa, vankeinhoidossa, ja niin edelleen. Tästä näkökulmasta ulkomailla tehdyt tutkimukset eivät sellaisenaan sovi Suomeen käytettäviksi. Esimerkiksi tutkimuksissa esitetään, että elinkaarihankkeet tuottavat pitkän aikavälin kassavirtaan, mutta tämä etu koskee vain rahoittaja ja kiinteistöpalvelu yrityksiä - ei rakennusyritystä. Tutkimuksissa mainitaan myös muista elinkaarihankkeiden mahdollisuuksista, jotka jäävät kuitenkin rakennusliikkeen näkökulmasta epäselviksi. Perinteisiin rakennuttamisen malleihin verrattuna elinkaarihankkeiden sopimusmenettelyt ovat monimutkaisempia sekä aikaa vievempiä ja sopijaosapuolten yhteistyö elinkaarihankkeissa on välttämätöntä. Käytännössä elinkaarihankkeiden riskienjako nähdään julkisen sektorin ja yksityisen sektorin välillä yksipuoliseksi. Jotta elinkaarimalli yleistyisi Suomessa, niin elinkaarisopimuksen riskienjaosta on tehtävä tasapuolinen ja käyttäjä pitää saada myös riskejä kantamaan. Tässä työssä keskitytään arvioimaan elinkaarimallien keskeisiä menestystekijöitä ja riskitekijöitä ja löytää mahdollisia tapoja tehdä hankintaprosessista helppoa ja sujuvaa. Samalla yritetään selvittää, miten elinkaarihankkeesta saadaan rakennusliikkeen kannalta menestyvää liiketoimintaa. Johtopäätökset perustuvat aikaisempiin tutkimuksiin ja empiiriseen tapaustutkimukseen. Työssä arvioidaan niitä seikkoja, jotka vaikuttavat yksityisen sektorin tarjouspäätökseen. Arvioinnissa erotetaan toisistaan kolme erillistä riskitekijää; tarjouksen tekemisen riskit, rakennushankkeen riskit ja elinkaaren aikaiset riskit. Työssä todetaan, että aikaisemmat tutkimukset ovat riittämättömiä rakennusliikkeen riskien arvioimiseen.

Suomen kansainvälinen sotilaallinen yhteistyö suomalaisessa lehdistössä vuonna 2013

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisessa lehdistössä käytävää keskustelua Suomen kan-sainvälisestä sotilaallisesta yhteistyöstä ja esitetään millaisia teemoja keskustelussa on ha-vaittavissa. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostui Aamulehden, Helsingin Sanomien, Iltalehden, Ilta-Sanomien ja Turun Sanomien sotilasyhteistyötä käsittelevistä kirjoituksista. Tarkastelu ajanjakso oli vuosi 2013 ja tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Tutkituista lehdistä Helsingin Sanomissa käytiin laajinta keskustelua aiheesta. Muiden tut-kittujen lehtien jutut perustuivat lähinnä uutistoimistojen ja muiden lehtien uutisten uu-tisointiin. Helsingin Sanomissa oli myös valtaosa aiheeseen liittyvistä pääkirjoituksista ja kolumneista. Keskustelussa nousi esiin kuusi pääteemaa: Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, Suo-men puolustusratkaisu, Pohjoismainen puolustusyhteistyö, Ruotsi, Venäjä ja Nato. Esiinty-neitä pääteemoja verrattiin valtion virallisiin tavoitteisiin. Tutkimus osoitti, että lehdistö seurasi valtion virallisia linjauksia kohtuullisen tarkasti. Joissain teemoissa, kuten Pohjois-maisessa puolustusyhteistyössä oli kuitenkin havaittavissa joitain eriäväisyyksiä hallituksen linjausten ja lehdistön esittämien tendenssien välillä. Venäjän vaikutus keskusteluun oli merkittävä. Tästä esimerkkinä Venäjän harjoituslennot keväällä 2013 lähellä Ruotsin rajaa, mikä kiihdytti Ruotsin puolustuspoliittista keskustelua, heijastuen myös Suomeen. Tässäkin tapauksessa keskustelu kääntyi nopeasti Natoon ja sen kannatukseen Suomessa ja Ruotsissa. Huolimatta oletuksesta, että kansainvälistä sotilaallista yhteistyöstä koskeva keskustelu kiertää tietyn tyyppistä kehää, on sen seuraaminen perusteltua. Argumenttina tälle on, että jo yksittäiset teot keskeisiltä toimijoilta Itämeren alueella voivat siirtää keskustelun uudelle tasolle. Tämä oli nähtävissä myös tässä tutkimuksessa.

Kuivajätehuollon hiilijalanjälki ja kustannukset sekä kuljetusten kilpailutus – Etelä-Karjalan aluekeräyspisteverkoston päivitys

Tutkimuksen tavoitteena oli yhtenäistää Etelä-Karjalan alueen erilaisia tapoja toimia alueke-räyksen suhteen. Aluekeräyksellä tarkoitetaan jätteiden keräystä pisteiltä, joihin kotitaloudet, jotka eivät kuulu kiinteistökohtaiseen keräykseen, voivat tuoda syntypaikkalajitellun kuiva- eli sekajätteensä. Tavoitteena oli myös saada tietoa siitä, minkälaiset ovat eri kuivajätehuoltovaihtoehtojen ilmastonmuutos- ja kustannusvaikutukset. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten ympäristönäkökohdat voidaan ottaa huomioon kuljetuskilpailutuksissa. Tutkimuksessa kerättiin tietoa internetistä, opinnäytetöistä ja tieteellisistä artikkeleista sekä yritysten edustajilta. Kasvihuonekaasupäästöjen laskennassa hyödynnettiin GaBi 6.0 -elinkaariarviointiohjelmaa. Tutkimuksen perusteella aluekeräyspisteet kannattaa sijoittaa reiteille, joita asukkaat käyttävät vähintään kerran viikossa ja mitkä ovat optimaalisesti myös kuljetusurakoitsijan kannalta. Taajama-alueelle ei nähty suositeltavaksi sijoittaa aluekeräyspisteitä. Suositeltavina astioina aluekeräyspisteille nähtiin syväkeräyssäiliöt, joiden tyhjennys onnistuu samalla keräyskalustolla kuin kiinteistöjen jäteastioiden, kun ajoneuvo on varustettu puominosturilla. Suositeltavaksi nähtiin myös harventaa jäteastioiden talvityhjennystiheyksiä, jos tyhjennystiheys on vakio ympäri vuoden, sillä pääosa aluekeräyspisteiden käyttäjistä on loma-asukkaita. Tyhjennystiheyksien harvennuksella olisi mahdollista saavuttaa kustannussäästöjä. Tutkimuksessa laskettiin kuivajätteen elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä kuivajätteen keräyksestä loppusijoitukseen ja energiahyötykäyttöön. Energiahyötykäyttökohteiksi valittiin Riihimäen, Kotkan sekä Leppävirran (suunnitteilla) jätteenpolttolaitokset. Tulosten pohjalta kuivajätteen energiahyötykäyttö oli loppusijoitusta selkeästi parempi vaihtoehto. Kuivajätteen keräys- ja kuljetuspäästöjen vaikutus oli pieni. Kuivajätteen kuljetusmatkan pituus jätteenpolttolaitokselle ei ole siis ratkaisevassa roolissa kokonaiskasvihuonekaasupäästöjä tarkasteltaessa. Etäisyyttä suurempi vaikutus onkin kuivajätteen koostumuksella, polttolaitosten vuosihyötysuhteilla ja korvattavilla polttoaineilla. Jatkossa suositellaan selvittämään vielä vaihtoehtoisia käsittelytapoja kuivajätteen sisältämälle sekamuovijakeelle, jonka poltosta aiheutuu merkittävä osuus (noin 74 %) kuivajätteen polton kasvihuonekaasupäästöistä. Ajankohtaisia kuljetuskilpailutuksia varten tarkasteltiin vielä tarkemmin keräys- ja kuljetuspäästöjä. Tulosten pohjalta havaittiin, että keräys- ja kuljetuspäästöjä on mahdollista vähentää reilusti (46–74 %) siirtymällä dieselistä biopolttoaineiden käyttöön. Tuloksiin vaikuttaa kuitenkin merkittävästi, minkälaisista raaka-aineista biopolttoaineet on valmistettu. Kuivajätteen keräyspäästöjä on mahdollista pienentää myös päivittämällä aluekeräyspisteverkostoa. Tutkimuksessa tarkasteltiin kustannuksia aluekeräyspisteiden astioiden uusinnasta tai korjauksesta kuivajätteen loppusijoitukseen tai energiahyötykäyttöön asti. Merkittävimmät kustannukset aiheutuivat kuivajätteen loppusijoituksesta, energiahyötykäytöstä sekä keräyksestä. Kustannusten näkökulmasta keräyksen rooli oli siis suurempi. Työn lopussa annettiin vielä vinkkejä, joiden avulla jätehuoltoyritykset voivat tehdä jätekuljetushankintoja ympäristönäkökohdat huomioiden. Usein selkein tapa huomioida ympäristönäkökohdat kuljetuskilpailutuksissa on asettaa riittävän tiukkoja pakollisia vaatimuksia, jolloin voi valita hinnaltaan halvimman vaihtoehdon. Kuljetuspalvelun hankinnassa tulee huomioida ainakin energiankulutus, hiilidioksidi-, typenoksidi-, hiilivety- ja hiukkaspäästöt. Lainsäädäntö ei määrää vähimmäistasoja, vaan hankintaa tehdessä kannattaa kartoittaa markkinatilanne, jotta vaatimukset osaa asettaa oikealle tasolle. Markkinoille kannattaa myös tiedottaa tulevaisuuden tarpeista ja suunnitelmista. Suuria hankintakokonaisuuksia suositellaan pilkottavan pienempiin osiin, jotta pienet ja keskisuuret yritykset pystyvät myös osallistumaan tarjouskilpailuihin. Kannustus innovaatioiden huomioimiseen hankinnoissa on lisääntynyt myös jätehuollon alalla. Selvitettyjen kasvihuonekaasupäästöjen perusteella oli merkille pantavaa, miten suuri vaikutus polttolaitoksen valinnalla oli kasvihuonekaasupäästöihin. Oleellista onkin huomioida ympäristönäkökohdat myös energiahyötykäyttökohdetta valittaessa.

Rajavartiomiesten ammattikunta professiona

Professioiksi kutsutaan yhteiskunnallisesti arvostetun aseman saavuttaneiden ammattilaisten ammattikuntia, joista esimerkkeinä ovat lääkärit, lakimiehet tai opettajat. Professionaalisen aseman saavuttamisessa on kyse ammattikunnan arvoasetelmasta sekä arvostuksesta yhteiskunnassa. Professioammatin harjoittaminen mahdollistaa jäsenilleen etuoikeuden työn tekemiseen sekä yksinoikeuden hallita työssä vaadittavaa tietoa. Rajavartiomiehet ovat rajaturvallisuuden ammattilaisia, mutta voidaanko rajavartiomiesten ammattikunta nähdä myös professiona? Tutkimuksessa käsitellään rajavartiomiesten ammattikuntaa sekä rajavartiomiesten ammattikunnan yhteiskunnallista asemaa professiotutkimuksen käsitteistön kautta. Tutkimuksessa kartoitetaan rajavartiomiesten ammattikunnan tunnuspiirteet sekä professioita määrittävät ominaisuudet, joiden avulla päädytään lopputuloksena arvioimaan rajavartiomiesten professionaalinen asema. Tutkimuksen tavoitteena on avata keskustelu rajavartiomiesten ammattikunnasta ja herättää mielenkiinto aihealueen laajemmalle tarkastelulle. Tutkimus on asiakirjatutkimus, jossa tutkimusmenetelmänä käytetään teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimuksen keskeisenä lähdekirjallisuutena on käytetty pääosin suomalaisten professiotutkimuksen uranuurtajien klassisia perusteoksia. Uusinta professiotutkimuksen näkökulmaa työhön on haettu viimeisimmistä sosiologian alan kansainvälisistä julkaisuista. Lisäksi lähdemateriaalina on käytetty Rajavartiolaitoksen asiakirja-aineistoa. Professionaalisen aseman saavuttamiseksi ammattikunnan on täytettävä vaatimukset, joihin kuuluvat korkea koulutustaso, rajoitettu koulutukseen pääsy, tutkinnon saavuttaminen, ammattikunnan eettisten sääntöjen olemassaolo, yhteiskuntaa hyödyntävän toiminnan harjoittaminen sekä ammattikunnan organisoitunut edunvalvonta. Rajavartiomiesten ammattikunta ei tutkimuksen valossa kaikilta osin täytä professiolle asetettuja vaatimuksia. Rajavartiomiesten ammattikuntaa luonnehtii rajavartiomiehen toimivalta, jonka saavuttaminen voidaan nähdä tutkintoon rinnastettava edellytyksenä toimia rajavartiomiehen ammatissa. Lisäksi rajavartiomiesten ammattikuntaan liittyvät omat eettiset säännöt sekä yhteiskuntaa hyödyntävä työ. Kuitenkin professionaalisen aseman saavuttamisen näkökulmasta rajavartiomiesten ammattikuntaan ei kaikilta osin voida yhdistää korkeaa koulutusta, koulutusvalintoihin liittyvää itsenäistä sääntelyä eikä vahvaa ja koko rajavartiomiesten ammattikunnan etuja edistävää edunvalvontaa.

Sanan säilällä maihinnousun torjuntaan : keskustelua rannikkojoukkojen käyttöperiaatteista Pariisin rauhansopimuksen ja Tšekkoslovakian kriisin välisenä aikana vuosina 1947–1968

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisessa sotilaslehdistössä käytyä julkista keskustelua rannikkojoukoista. Tutkimuksen kohteena oli rannikkojoukkojen käyttöperiaatteista käyty keskustelu suomalaisessa sotilaslehdissä Pariisin rauhansopimuksen ja Tšekkoslovakian kriisin välisenä aikana 1947–1968. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää julkisen keskustelun perusteella, minkälaista keskustelua rannikkojoukkojen käyttöperiaatteista käytiin. Tutkimuksen aineisto koostui Sotilasaikakauslehden ja Suomi Merellä -lehden rannikkojoukkoja ja meripuolustusta käsittelevistä artikkeleista. Tarkasteltava ajanjakso ajoittui vuosien 1947–1968 välille. Tutkimuksen aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Laadullisen menetelmän tukena käytettiin määrällistä menetelmää aineiston erottelun ja tilastoinnin keinoin. Rannikkojoukkojen käyttöperiaatteista keskusteltiin suhteellisen harvakseltaan Pariisin rauhansopimuksen ja Tšekkoslovakian kriisin välisenä aikana. Keskustelun määrä oli vähäistä. 22 vuoden aikana julkaistiin yhteensä 44 artikkelia, joissa käsiteltiin rannikkojoukkojen käyttöperiaatteita. Keskustelusta nousi esille kuusi pääteemaa, jotka olivat uhka, rannikkopuolustuksen asema, kokemukset, koulutus ja taktiikka, rannikkopuolustuksen järjestelyt, joukkojen käyttö ja joukkojen kehittäminen. Yksityiskohtaisemmista aiheista keskustelua käytiin erityisesti vastustajan suorittamaan maihinnousuun, maihinnousun torjuntaan, rannikkopuolustuksen johtosuhteisiin sekä liikkuvien rannikkojoukkojen kehittämiseen liittyen. Rannikkojoukkojen käyttöperiaatteista käyty keskustelu oli ilmapiiriltään varsin maltillista. Keskustelua kävivät rannikkopuolustuksen ammattilaiset, jotka edustivat asemallaan, kokemuksellaan ja tietämyksellään alansa laajaa osaamista. Puolustusvoimien uudelleenjärjestely vilkastutti keskustelua vuonna 1952. Tämän seurauksena rannikkojoukkojen käyttöperiaatteista käydyn keskustelun ajallinen painopiste muodostui vuosille 1952–1954. Organisaatiomuutoksen aikana keskustelun sävy muuttui huolestuneemmaksi. Keskusteluissa esille nousseita tärkeimpiä aiheita olivat johtosuhteiden epäselvyydet, rannikkojoukkojen alistussuhteet, rannikkojalkaväen ja rannikkojoukkojen johtoportaiden kehittäminen.

Rajaliikenteen turvallisuusselvitys : Liikenneturvallisuussuunnitelma Kaakkois-Suomen kansainvälisen liikenteen kuormittamalle tiestölle

Rajaliikenteen turvallisuusselvitys on osa rajan ylittävän liikenteen liikenneturvallisuusprojektia (ENPI CBC ”Cross-Border Road Traffic Safety” -project). Suunnittelualue rajautuu karkeasti valtateiden 6, 7 ja 15 muodostaman kolmion alueelle Kaakkois-Suomessa. Suunnittelun painopiste oli Vaalimaan, Nuijamaan ja Imatran raja-asemien lähialueiden maanteillä. Onnettomuusanalyysin mukaan tarkastelualueella tapahtui vuosina 2009–2012 yhteensä 670 liikenneonnettomuutta, jossa mukana oli ulkomaalainen kuljettaja. Ulkomaalaisen kuljettama raskas ajoneuvo osallisena 175 onnettomuudessa (26 %). Onnettomuusmäärät ovat lisääntyneet vuoden 2009 tasosta (samalla aikavälillä onnettomuusmäärät yleisesti vähentyneet Kaakkois-Suomessa). Kyselyn mukaan suomalaiset tienkäyttäjät kokevat kansainvälisestä liikenteestä aiheutuvan vaaratilanteita. Eniten vaaratilanteita aiheutuu vaarallisista ohituksista, äkkinäisistä liikkeistä ja ylinopeuksista. Ongelmien ja vaaratilanteiden uskotaan johtuvan suurimmaksi osaksi siitä, että Suomessa on erilainen liikennekulttuuri ulkomaalaisten kuljettajien kotimaahan verrattuna. Ulkomaalaisille liikkujille kohdistettuun kyselyyn vastanneet kuljettajat kokevat Suomen liikenteessä ongelmana hitaasti ajamisen (alhaiset nopeusrajoitukset), usean rekan letkat, pientareelle pysähtymisen sallimattomuuden sekä ylinopeudet. Ongelmien uskotaan johtuvan siitä, että liikennesääntöjä ei tunneta ja liikennekulttuuri sekä lainsäädäntö ovat erilaisia, myös vieras kieli aiheuttaa ongelmia. Vaaratilanteita ja ongelmia pystyttäisiin vähentämään tiedotuksella sekä opastuksen ja viitoituksen parantamiselle. Liikennevalvonnalla ei uskota olevan yhtä suurta vaikutusta. Sidosryhmät näkevät kansainvälisen liikenteen hyötyjä eniten kuntien elinkeinopuolella. Yritystoiminta vilkastuu, rajan läheiset alueet kehittyvät ja liikenneympäristöön investoidaan. Suurimmiksi haitoiksi nähdään liikenneväylien kuormittuminen, tieverkon nopeampi kuluminen, onnettomuusriskin kasvu ja lisääntyneen liikenteen aiheuttamat ympäristöhaitat sekä kansainvälisen liikenteen mukanaan tuoma rikollisuus ja harmaa talous. Ulkomaalaisten ongelmat Suomessa aiheutuvat pääasiassa erilaisesta liikennekulttuurista ja liikennekäyttäytymisestä. Vaaranpaikkoja ovat mm. eritasoliittymien rampit, ja lisäksi vieraskieliset opasteet vaikeuttavat liikkumista. Suuri osa toimenpideohjelmassa esitetyistä toimenpiteistä liittyy opastuksen ja viitoituksen sekä tiemerkintöjen parantamiseen. Lisäksi esitetään eri kokoluokan rakenteellisia toimenpiteitä sekä muita erillisiä selvityksiä vaativia toimenpiteitä. Ohjelman kustannusarvio on yhteensä 958 000 euroa. Liikenneympäristön lisäksi esitetään tiedotukseen ja valvontaan liittyviä toimenpiteitä, kuten raja-asemilla jaettava uusi opas- ja tietolehdykkä sekä näyttötaulut ajantasaisen liikennetiedon ja liikennesääntöjen jakamiseen raja-asemilla.

Rajavartiolaitoksen rikostorjuntayhteistyö Venäjän viranomaisten kanssa

Rajavartiolaitos on toiminut esitutkintaviranomaisena vuodesta 2005 alkaen. Suomen ja Venäjän rajalla tapahtuvien rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen vaativat usein yhteistyötä Venäjän viranomaisten kanssa. Tutkielman tarkoituksena on tuottaa jäsenneltyä tietoa Rajavartiolaitoksen ja Venäjän viranomaisten välisen rikostorjuntayhteistyön säädöspohjasta sekä selvittää miten säädöksiä tulisi tulkita ja soveltaa. Tutkimusmenetelmänä on lainoppi sekä kahden tapausesimerkin tarkastelu. Lähdeaineistona on käytetty lainsäädäntöä, kansainvälisiä sopimuksia sekä niiden esitöitä. Lähdekirjallisuutena on käytetty oikeusopin ja kansainvälisen oikeuden kirjallisuutta sekä rikosoikeusapua käsitteleviä tutkimustöitä. Rajavartiolaitoksen ja Venäjän viranomaisten välisen rikosoikeusavun keskeisin kansainvälinen sopimus on keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva eurooppalainen yleissopimus, joka yhdessä Suomen rikosoikeusapulain kanssa muodostaa rikosoikeusavun säädösperustan. Rikostorjuntaan liittyvää virka-apua säätelevät Suomen ja Venäjän väliset rikostorjunta- ja rajajärjestyssopimukset. Valtiosopimukset menevät soveltamisalan osalta osittain päällekkäin. Tulkittaessa ja sovellettaessa rikostorjuntayhteistyötä koskevia oikeusnormeja Rajavartiolaitoksen ja Venäjän viranomaisten yhteistyössä tulisi asiasta päättävän rajavartiomiehen harkita valtiosopimusten soveltamisen ja kansallisen toimivallan vuoksi seuraavia seikkoja: Liittyykö pyyntö esitutkintaan ja käytetäänkö saatua tietoa tai esinettä todisteena rikosasiassa. Minkä viranomaisen tehtäviin kyseinen rikostorjuntatoimenpide tai tiedonvaihtaminen Venäjällä kuuluu. Liittyykö asia Suomen ja Venäjän valtakunnan rajaan tai rajan ylittämiseen. Kuuluuko asia sekä Rajavartiolaitoksen että Venäjän Rajavartiopalvelun tehtäviin ja toimivaltaan.

Unohtuiko jokamiehenoikeuksien tarkastelusta luonnon- ja ympäristönsuojelun näkökulma?

Kirjallisuusarvostelu

Toimimattomien osakeyhtiöiden hallinnollisen taakan keventäminen

Tämän Pro Gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten liiketoimintansa keskeyttäneen tai lopettaneen osakeyhtiön velvollisuutta tehdä vuosittainen tilinpäätös ja veroilmoitus voitaisiin keventää. Tutkimusongelmaa lähdettiin selvittämään yritysten hallinnollisen taakan tutkimisella erityisesti pienyritysten näkökulmasta. Tämän lisäksi tutkittiin, millaisia mahdollisuuksia nykyinen lainsäädäntö antaa liiketoiminnan lopettamiselle tai keskeyttämiselle sekä millaisia väärinkäytön mahdollisuuksia toimimattomien yhtiöiden ylläpitoon liittyy. Näiden seikkojen perusteella tutkimuksen empiirisessä osassa kehitettiin teoreettinen toimimattomuusajan malli, jonka tarkoituksena on alentaa toimimattomien yritysten hallinnollista taakkaa nykyistä lainsäädäntöä tehokkaammin poistamalla vuosittaisen tilinpäätöksen laatimisvelvollisuus kokonaan toimimattomilta yhtiöiltä. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että mallin käytöstä saatavat hallinnollisen kustannusten säästöt kasvavat, mitä pidemmän aikaa yritys käyttää mallia.

Palvelumuotoilun määrittäminen ja mahdollisuudet markkinoinnin kontekstissa –käsiteanalyyttinen tutkimus

Palveluiden yhä kasvavan roolin myötä talouden kasvuvoimana myös keskustelu palveluiden tuottavuudesta ja innovaatioista on lisääntynyt. Tässä yhteydessä kiinnostus muotoilun laaja-mittaisempaan hyödyntämiseen on kasvanut ja yhtenä esimerkkinä tästä on palvelumuotoilun kehittyminen. Tässä tutkielmassa tarkoituksena oli jäsentää ja ymmärtää palvelumuotoiluun liitettäviä merkityksiä ja mahdollisuuksia markkinoinnin kontekstissa. Tältä osin tutkimuksessa on perehdytty markkinoinnin ja muotoilun teoriapohjaan. Kehityshistorian kartoittamisen avulla on pyritty luomaan ymmärrystä käsitteen kehittymisestä ja siihen liitettävistä merkityksistä. Käsiteanalyyttisen tutkimuksen yksi tärkeä tavoite on viestinnän edistäminen. Käsitteiden paremman määrittelyn ja ymmärryksen myötä tutkimuskohteesta voidaan kommunikoida yhdenmukaisemmin ja tehokkaammin. Tässä tutkielmassa sovellettiin Walkerin ja Avantin käsiteanalyysin mallia. Teoria-aineisto koostui alan kirjallisuudesta, elektronisesta aineistosta, tieteellisistä artikkeleista, tutkimusraporteista ja alan merkittävimmistä opinnäytetöistä. Analyysin perusteella muotoilun ja markkinoinnin tieteenalojen lähtökohdat poikkeavat toisistaan merkittävästi. Näin ollen näkökulmat palvelumuotoilusta poikkeavat myös merkittävästi toisistaan. Kokonaisuudessaan palvelumuotoilun käsite on vielä suhteellisen uusi ja sitä koskevaa aiempaa tutkimusta on vielä melko vähän. Tässä tutkielmassa määritelmien osalta tunnistettiin kolme eri kategoriaa ja luotiin käsitteen merkityksen muodostumista kuvaava nelikenttä. Samassa yhteydessä määriteltiin myös käsitteen ominaispiirteet, ennakkoehdot, seuraukset ja lähikäsitteet, sekä johdettiin tehdyn analyysin pohjalta palvelumuotoilun määritelmä. Kokonaisuudessaan palvelumuotoiluun liitetään teoria-aineiston perusteella paljon positiivisia mahdollisuuksia markkinoinnin näkökulmasta. Edellytyksenä näiden hyötyjen saamiselle voidaan nähdä tieteenalojen lähentymisen siten, että ne täydentävät toisiaan omilla vahvuuksillaan. Alan tutkimus on vielä toistaiseksi alkuvaiheessa, eikä uusien ajattelutapojen ja menetelmien käyttöönottaminen ole ongelmatonta. Tältä osin palvelumuotoiluun liittyvällä tutkimukselle liiketaloustieteessä voidaan nähdä olevan tarvetta. Tässä tutkielmassa laaditussa määritelmässä tukeuduttiin holistiseen näkökulmaan palvelumuotoilusta. Tältä osin palvelumuotoilu ei pyri ainoastaan muuttamaan palveluiden kehittämistä organisaatioissa vaan lopulta kyse on koko organisaation muutoksesta.

Hiljaisten siipien sotaa : Yhdysvaltojen lennokki-iskut, valta ja vallan rajoitteet terrorismin vastaisessa taistelussa

Yhdysvallat on 2000-luvun alusta lähtien käynyt salaista lennokkisotaa terrorismia vastaan hyödyntämällä aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten tarjoamia uusia suorituskykyjä. Presidentti Barack Obaman aikana Yhdysvaltojen toteuttamien lennokki-iskujen määrä on moninkertaistunut ja samalla kansainvälinen kritiikki lennokki-iskuja kohtaan on lisääntynyt. Obama on puolustanut lennokki-iskuja tehokkaina ja laillisina, mutta myöntänyt, että ne eivät välttämättä ole aina tarkoituksenmukaisia tai moraalisesti oikein. Obaman mukaan Yhdysval-lat tarvitsee käyttöönsä kuitenkin kaikki vallan elementit voittaakseen taistelun terrorismia vastaan. Vaakakupissa painavat toisella puolella operaatioluonteiden vaatimukset ja kansalli-nen valta sekä toisella puolella valtaa rajoittavat tekijät, kuten lainsäädäntö ja moraali. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lennokkien ja lennokki-iskujen merkitystä Yhdys-valtojen valtapolitiikalle sekä niiden käytössä esiin tulleita vallankäytön rajoitteita terrorismin vastaisessa taistelussa poliittisen realismin viitekehyksessä. Tutkimuksen teoreettinen tausta perustuu Hans Morgenthaun poliittiseen realismiin, josta käsiteltäväksi on rajattu vallan, vallan rajoitteiden ja sotilaallisen valmiuden teemat. Tutkimuksen pääkysymys on, miten lennokki-iskuilla tuetaan Yhdysvaltojen valtapolitiikkaa? Tutkimuksella pyritään lisäksi vastaamaan apukysymyksiin, mitä vallan rajoitteita lennokki-iskut koettelevat sekä ollaanko operaatioluonteiden asettamien vaatimusten vuoksi valmiita rikkomaan vallankäy-tön rajoitteita? Tutkimus osoittaa, että lennokkien merkitys Yhdysvaltojen valtapolitiikalle perustuu kykyyn projisoida voimaa vaikeasti päästäville alueille. Lennokki-iskuilla on vastattu Yhdysvaltojen pitkäaikaiseen tavoitteeseen estää terroristien toiminnanvapaus ja tuhota terroristien johtajat. Lennokki-iskujen käyttöperiaatteet ovat kuitenkin ristiriidassa Morgenthaun poliittisen realismin mukaisten vallankäytön moraalisten, eettisten ja lainsäädännöllisten rajoitteiden kanssa. Yhdysvallat on toistaiseksi ollut valmis rikkomaan näitä rajoitteita oman kansallisen etunsa turvaamiseksi. Lennokkisodankäynti on ilmiönä nuori ja jatkuvassa muutoksessa. Ilmiön kehittymisellä voi olla huomattavia sotilasstrategisia sekä ulko- ja turvallisuuspoliittisia merkityksiä. Lähitulevaisuudessa yhä useammalla valtiolla on valmius aloittaa oma "hiljaisten siipien sotansa", jonka muodon määräävät käsitykset sotilaallisen voiman- ja vallankäytön mahdollisuuksista ja rajoitteista.

Kurinpitolainsäädännön uudistuksen vaikutukset kurinpitomenettelyyn joukko-osastossa

Vuoden 1999 perustuslakiuudistus jätti jälkeensä oikeusristiriitoja sotilasoikeudenhoidon kans-sa. Perusoikeuksien korostuminen ylemmässä hierarkiassa johti sotilaskurinpitolain uudistustar-peeseen. Puolustusvoimissa toteutetaan viisi tuhatta esitutkintaa vuodessa, eli sotilasoikeuden-hoito on varsin olennainen osa puolustusvoimien rauhan ajan tehtäviä. Sotilaskurinpitolain uudis-tuksen vaikutusten huomioiminen on olennaista sekä virkamiesten, että asevelvollisuuttaan suo-rittavien varusmiesten perusoikeuksien toteutumisen kannalta. Tutkimuksen kohteena on kurinpitomenettelyn toteutus, kurinpitomenettelyyn osallistuvien hen-kilöiden oikeudet ja velvollisuudet, oikeusturvakeinot, lakiuudistuksen sisältö ja lakiuudistuksen vaikutukset. Päätutkimuskysymykseni on: miten kurinpitolainsäädännön uudistus vaikuttaa ku-rinpitomenettelyn toteutukseen kokonaisuutena? Tutkimusmenetelmä on oikeusdogmatiikka, jonka tehtävänä on tulkita ja systematisoida lainsäädäntöä. Tutkimuksen lähteinä ovat hallituk-sen esitykset, ajantasainen lainsäädäntö ja puolustusvoimien sisäiset ohjeet ja määräykset kurin-pitomenettelyyn liittyen. Tutkimuksessa selvisi, että tulevaisuudessa yksilön oikeusturva paranee huomattavasti uuden kaksiportaisen muutoksenhakumenettelyn ansiosta, jossa muutoksenhakuaika pitenee ja muu-toksenhakuoikeus laajenee myös nykyisiin kurinpito-ojennuksiin. Aiheettomasti rangaistulle henkilölle tulee oikeus rahalliseen hyvitykseen. Vääpelin asema kurinpitoesimiehenä korostuu toimivaltuuksien laajentamisen myötä. Tulevaisuuden ongelmana on, että muutoksenhakumenet-telyn luoma työmäärä voi lähteä hallitsemattomaan kasvuun tulevaisuudessa.

Rajavartiolaitoksen metsästyksen valvonta

Metsästyksellä on Suomessa pitkät perinteet. Metsästyksen harrastajia on tälläkin hetkellä maassamme yli 300 000. Metsästystä valvovat useat eri viranomaiset, mutta tässä tutkielmassa keskitytään Rajavartiolaitoksen suorittamaan metsästyksen valvontaan. Aihe on mielenkiintoinen, koska sitä on tutkittu vähän. Mielenkiintoa lisää yhteiskunnallinen keskustelu susien salametsästyksestä. Metsästyksen valvonta elää tällä hetkellä murrosvaihetta, koska Rajavartiolaitoksen sopeuttamisohjelman takia metsästyksen valvonnan resurssit tulevat vähenemään. Tutkimuksen tarkoitus on osoittaa, että Rajavartiolaitoksen suorittamalla metsästyksen valvonnalla on tarvetta tulevaisuudessa. Metsästyksen valvonnan yläkäsite on erävalvonta. Aihe liittyy metsästykseen ja rikosten valvontaan. Tutkimuksen päätutkimusongelma on mitä Rajavartiolaitoksen metsästyksen valvonta on. Osaongelmat ovat, miten Rajavartiolaitos suorittaa metsästyksen valvontaa ja miten Rajavartiolaitoksen metsästyksen valvonta painottuu. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmä on sähköinen lomakekysely, joka lähetettiin vastaajien sähköpostiin. Lomakekysely lähetettiin 12 Lapin ja Kainuun rajavartiolaitoksen virkamiehelle, joista 10, eli 83,3 prosenttia vastasi kyselyyn. aineisto analysoitiin kvalitatiivisen sisällönanalyysin keinoin. Rajavartiolaitoksen metsästyksen valvonta voidaan jakaa rikostiedusteluun, suunnitteluun, partiointiin ja esitutkintaan. Metsästyksen valvonta painottuu rajojen valvonnan yhteydessä suoritettuun partiointiin, rajan läheisille alueille, syksyyn ja virkamiesten virka-aikaan. Tulevaisuudessa rajavartiolaitoksen metsästyksen valvonnan resurssit vähenevät.

Epäviralliset normit lentopalveluksessa

Pienryhmissä tapahtuvat erilaiset ryhmäilmiöt ovat yksi sosiaalipsykologian tutkimuskohde. Epäviralliset normit ovat yksi tunnistettu ryhmäilmiö, jota tässä tutkimuksessa tutkitaan lentopalveluksessa. Aihetta on tutkittu vähän nykyvuosina ja tässä toimintaympäristössä tutkimus on ensimmäinen. Tutkimuksen taustalla ovat aikaisemmat tutkimukset, joiden teoria on yhdistetty tämän tutkimuksen aineiston kanssa. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä oli selvittää, millaisia epävirallisia normeja lentopalveluksessa esiintyy. Alatutkimuskysymykset selvittivät, miten epäviralliset normit ilmenevät ja millainen vaikutus niillä on lentopalvelukseen ja sen johtamiseen. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Primääriaineiston hankinta toteutettiin Webropo- kyselynä 15 henkilölle. Metodeina aineiston analyysissa käytettiin diskurssianalyysiä ja kokemuksen tutkimusta. Tutkimuksen aineistosta löytyi kuusi epäviralli sta normia, joista osalla on yhtymäkohtia tutkimuksen taustateorioihin. Tutkimuksessa esille nousseet epäviralliset normit ovat: Oma- aloitteinen toiminta, avoin ja vapaa ilmapiiri, virheistä keskustelu, arvosanoilla kehuskelu, kurssikaverin tuki ja apu sekä negatiivinen PR. Epäviralliset normit ilmenevät yleisesti avoimena keskusteluna ja tiedonvaihtona. Epävirallisten normien vaikutukset johtamiseen lentopalveluksessa ovat pääosin positiivisia, mutta myös negatiivisia vaikutuksia löytyy. Kurssin sisällä tapahtuva johtaminen voi kärsiä oletuksesta, että johtamisen tulisi olla vapaamuotoista ja epäsotilaallista. Lentopalveluksen johtajan toiminnalle vaikutus on päinvastaisesti positiivinen.