Vuosina 1995-1999 myönnettyjen yritystukien vaikuttavuus Etelä-Savossa

Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida yritystukien vaikuttavuutta Etelä-Savon metalli- ja puuteollisuuden pienten ja keskisuurten yritysten yleisen kehityksen sekä tuille Suomen laissa ja Euroopan unionin rakennepolitiikassa asetettujen tavoitteiden näkökulmasta. Tuettujen yritysten kehitystä verrattiin ensin muiden Etelä-Savon puu- ja metalliteollisuusyritysten kehitykseen tilastotietojen avulla, minkä jälkeen vaikuttavuuden arviointia syvennettiin haastattelemalla tukea saaneiden yritysten avainhenkilöitä. Arviointi osoitti, että tuella on saatu Etelä-Savossa aikaan samanlaisia vaikutuksia kuin muuallakin Suomessa. Yritystukien avulla voidaan pääasiassa nopeuttaa yritysten hankkeiden toteutusta ja parantaa hankkeiden laatua. Tämä tukien hankkeisiin tuoma lisäarvo ilmenee tuettujen yritysten keskimääräistä voimakkaampana kehityksenä. Kokonaisuutena yritystukijärjestelmä toimii hyvin ja sen avulla voidaan saavuttaa Suomen lain ja Euroopan unionin rakennepolitiikan yritystuille asettamia tavoitteita. Keskeisin tukijärjestelmän kehittämiskohde liittyy tukien kohdistamiseen. Yritystuet pitäisi entistä tehokkaammin pystyä ohjaamaan kehittymiskelpoisille yrityksille, joille tuki on hankkeen toteuttamisen ehdoton edellytys.

Energiapuuta Etelä-Savosta

Energiapuuta Etelä-Savosta hankkeessa tutkittiin ja kehitettiin energiapienpuun mahdollisuuksia osana suurimittakaavaista alueellista hankintaa. Energiapienpuun potentiaali suurimittakaavaisena polttoaineena on lupaava johtuen hyvästä biomassan saatavuudesta ja tarjontahalukkuudesta, korjuun teknologisesta edistyksestä ja logististen ratkaisujen monipuolisuudesta sekä käyttömäärien kasvusta. Hanke kokonaisuus sisälsi seuraavia osatutkimuksia: Etelä-Savon energiatase, metsänomistajakysely, asiantuntijahaastattelu, metsänkasvatussimulointi, metsäpolttoaineiden saatavuuslaskenta, puun kosteuden seurantatutkimus, logistiikan demonstraatioita sekä energiapuun hankintalogistiikan kustannusvertailuja. Hankkeessa käsiteltiin energiapienpuun arvoketjua metsänkasvatuksesta lopputuotteen käyttöön asti. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että energiapienpuulla on mahdollisuudet suurimittakaavaisessa hankinnassa, kunhan toimitusketjussa panostetaan tehokkuuden ja laadun jatkuvaan parantamiseen.

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen joukkoliikenteen palvelutaso : Pirkanmaan ELY-keskuksen joukkoliikenteen palvelutasomäärittely

Toimivaltaisten viranomaisten on joukkoliikennelain mukaan määriteltävä joukkoliikenteen palvelutaso vuoden 2011 loppuun mennessä. Palvelutason määrittely tehdään tässä muodossa ensimmäistä kertaa. Kyse on kuitenkin jatkuvasta liikennejärjestelmätyöhön yhä kiinteämmin liittyvästä prosessista, jossa palvelutason toteutumista tullaan seuraamaan ja päätöstä tarkistetaan määräajoin. Palvelutason määrittely on myös valmistautumista siihen, millä tavoin liikenne järjestetään siirtymäajan liikennöintisopimusten päättymisen jälkeen. Pirkanmaalla siirtymäaikojen liikennöintisopimukset päättyvät 30.6.2014–31.5.2019. Palvelutasomäärittelyä hyödynnetään liikenteen järjestämisessä palvelusopimusasetuksen mukaisesti tai reittiliikenne- ja kutsujoukkoliikennelupia myönnettäessä. Joukkoliikenteen palvelutasomäärittelyt palvelevat kuntien joukkoliikenteen rahoituksen ja maankäytön suunnittelua. Määrittelyprosessin tavoitteena on myös osapuolten sitouttaminen joukkoliikenteen tavoitteellisen palvelutason toteuttamiseen. Määrittelytyön perusteella Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vahvistaa alueelleen joukkoliikennelain (869/2009) 4 §:ssä tarkoitetun palvelutason. Päätös tulee voimaan 1.1.2012 ja se on voimassa 31.12.2016 saakka. Päätöksellä vahvistettava palvelutaso suuntaa ELY-keskuksen ja kuntien toimia joukkoliikenteen järjestämisessä ja hankinnassa. Palvelutaso ei kuitenkaan luo millekään taholle subjektiivista oikeutta sen mukaisten joukkoliikennepalveluiden saamiseen.

Kainuun ELY-keskuksen toimintakertomus vuodelta 2011

Vuonna 2011 Kainuun ELY-keskuksen toiminta sujui jo varsin vakiintuneesti ja hyvässä sisäisessä ja ulkoisessa yhteistyöhengessä. Strategisia tulostavoitteita tarkentavat eri hallinnonaloilla asetetut toiminnalliset tulostavoitteet saavutettiin pääosin. Tulosmittareilla mitaten toiminnan vaikuttavuus oli hyvä. Erityisenä onnistumisena voidaan nostaa esiin se, että ELY-keskus kykeni strategiakauden 2010-2011 toimenpiteillä kääntämään työttömyyden ml. nuorisotyöttömyyden selkeään laskuun ja toisaalta saamaan aluetalouden elinkeinotoiminnan investoinneilla ja liikevaihdolla mitaten selkeään kasvuun. Kainuun ELY-keskus pohjaa toimintansa valtakunnallisiin ELY-keskusten yhteisiin arvoihin: asiakaslähtöisyys, osaaminen, yhteistyö ja avoimuus. Toimintavuonna arvot normitettiin ja jalkautettiin henkilöstölle arvopohjaisen toiminnan lähtökohdiksi. Kainuun ELY-keskuksen toiminta-ajatus on: Kainuun ELY-keskus edistää toiminta-alueensa elinvoimaisuutta, elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä ja väestön hyvinvointia palvellen ihmisiä, yhteisöjä ja yrityksiä. Kainuun ELY-keskuksen visio on: Kainuun ELY-keskus on johtava toiminta-alueensa kehittäjä ja erinomainen työpaikka. Vuonna 2011 Kainuun ELY-keskuksen toimintaympäristön muutosta siivittivät osaltaan maailmantalouden nopea ja voimakas muutos, ja erityisesti euroalueen velkakriisi, jotka vaikeuttivat ELY-keskuksessa tulevaisuuden ennakointia ja suunnittelua sekä lisäsivät epävarmuutta. Myös lisääntyvä kestävyyden vaatimus ja ilmastopolitiikan huomioiminen toiminnassa lisäsivät osaltaan haasteellisuutta. Merkittävimmät ELY-keskuksen toimintaan vaikuttaneet toimintaympäristön muutokset johtuivat kuitenkin väestörakenteen, suhdanteiden, elinkeinoelämän ja luontoympäristön muutoksista.

Kaakkois-Suomen ekotehokkuusindikaattorit 2010

Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Kymenlaakson liitto ja Etelä-Karjalan liitto toteuttivat vuoden 2011 aikana ECOREG-hankkeessa valittujen ekotehokkuusindikaattorien viidennen vuosipäivityksen molemmille maakunnille. Tässä raportissa esitetään Kaakkois-Suomen ympäristö-, talous- ja sosiaalis-kulttuuristen indikaattorien kehittyminen indikaattorikohtaisesti valittuina aikasarjoina. Indikaattorien lisäksi raportissa käydään läpi vuosiraportoinnin käytännöt ja aikataulut sekä päivitysprosessin aikana esiin tulleet kehitystavoitteet. Tässä raportissa esitetään myös indikaattoriryhmäkohtaiset yhteenvedot sekä arviot alueellisen ekotehokkuuden kehittymisestä ja tilasta Kaakkois-Suomessa.

VÄHÄBIO : Biohajoavan jätteen synnyn ehkäisy kaupan alalla ja ravitsemispalveluissa -hanke

Etelä- ja Länsi-Suomen alueellisen jätesuunnitelman (ELSU) valmistelun aikana todettiin tarve kauppojen ja ravitsemispalveluiden biohajoavien jätteiden synnyn ehkäisemiseen. Tätä tavoitetta edistämään ELSU-alueen ELY-keskukset käynnistivät ”Biohajoavan jätteen synnyn ehkäisy kaupan alalla ja ravitsemispalveluissa” (VÄHÄBIO) -hankkeen. Vuosien 2010–2011 aikana toteutetussa hankkeessa kehitettiin EcoStart-konsultointipalvelua kaupan ja ravintola-alan tarpeita paremmin vastaavaksi sekä edistettiin palvelun saatavuutta ja tunnettavuutta. Hankkeen pitkän aikavälin tavoitteena on biohajoavan jätteen määrän ja sen kaatopaikkasijoittamisen vähentäminen sekä materiaalitehokkuuden parantuminen kaupoissa ja ravitsemispalveluissa.

Uudenmaan ELY-keskuksen seutu- ja yhdystieverkon merkitsevyysluokitus

Työssä tarkastellaan Uudenmaan ELY-keskuksen alueen kaikkien seutu- ja yhdysteiden merkittävyyttä tieosittain pois lukien Kehä I, Kehä II, Hakamäentie ja maantien 110 tieosuus välillä Helsinki–Kehä III. Edellinen alueelle sijoittuva alempiasteisen tieverkon merkitsevyysluokitus laadittiin silloisten Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan alueille vuonna 2003. Nyt laaditun päivityksen yhteydessä tarkastelu laajennettiin käsittämään myös Kanta- ja Päijät-Hämeen maakuntien alueet, jotka nykyisin kuuluvat Uudenmaan ELY-keskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueen toiminta-alueeseen. Seutu- ja yhdystieverkon tiejaksot, joiden KVL on alle 1 000 ajoneuvoa vuorokaudessa, kuuluvat tässä työssä vähäliikenteiseen tieverkkoon. Tiet, joiden KVL on vähintään 1 000 ajoneuvoa vuorokaudessa, kuuluvat keskivilkkaaseen tieverkkoon. Tarkasteltavan tieverkon kokonaispituudeksi muotoutui näin ollen noin 7 650 kilometriä. Merkitsevyysluokitus jakaantuu kolmeen pääluokkaan ja niihin sisältyviin yksittäisiin merkitsevyystekijöihin. Pääluokka 1 sisältää säännöllisen henkilöliikenteen, pääluokka 2 säännöllisen tavaraliikenteen ja pääluokka 3 muita tekijöitä. Koska vähäliikenteinen ja keskivilkas tieverkko eroavat merkityksellisesti ja liikenteellisesti toisistaan, laadittiin niille kunkin pääluokan osalta omat erilliset merkitsevyystekijänsä. Pääpiirteissään luokitus on molemmilla samansuuntainen, mutta eroja syntyy merkitsevyystekijöiden erilaisista painotuksista ja pääluokkien alla tarkasteltavista merkitsevyystekijöistä. Työn aikana käydyssä vuoropuhelussa keskusteltiin monien merkitsevyystekijöiden lisäämisestä osaksi merkitsevyysluokitusta. Osa vuoropuhelun aikaisista tekijöistä lisättiin osaksi merkitsevyysluokitusta, osa jätettiin perustellusti pois. Päätettyjen merkitsevyysluokkien, niiden pisteiden ja painoarvojen perusteella kullekin tieosuudelle laskettiin merkitsevyyspisteiden summa. Merkitsevyyspisteiden perusteella tieosat jaettiin kolmeen eri luokkaan, joista luokka 1 on merkittävin ja luokka 3 vähiten merkittävä. Merkitsevyysluokkaan 1 kuuluvat ne tieosat, joiden merkitsevyyspisteet ovat vähintään 60 prosenttia maksimipistemäärästä. Merkitsevyysluokkaan 2 kuuluvat 40–60 prosenttia maksimipistemäärästä saaneet tieosat. Alimpaan merkitsevyysluokkaan 3 kuuluvat ne tieosat, joiden merkitsevyyspisteet ovat enintään 40 prosenttia maksimipistemäärästä. Merkitsevyysluokitukset toimivat apuna niin sanotun alemman tieverkon hankkeiden priorisoinnissa ja tienpidon ohjelmoinnissa. Työssä laaditun tietokannan avulla voidaan tehdä lisäanalyysejä esimerkiksi silloin, kun halutaan asettaa tiet parantamisen osalta kiireellisyysjärjestykseen. Merkitsevyysluokituksia voidaan hyödyntää esimerkiksi hoito- ja soratieluokituksissa, päällystettyjen teiden ylläpitoluokituksessa, rakenteen parantamishankkeiden priorisoinnissa, täsmähoitokohteita määritettäessä ja tien hallinnollisen luokituksen muutoksissa.

Undervattensmiljön i norra Östersjön : Viktigt att tänka på vid havsnära planering

Undervattensmiljön i skärgårdarna och de kustnära områdena i norra Östersjön är mångformiga och produktiva. Arternas levnadsmil-jöer styrs bl.a. av bottentyp, exponeringsgrad och ljustillgång. Kunskap och information om undervattensarterna är av stor vikt för en hållbar planering av kust- och havsmiljön. Denna rapport beskriver indelningen av de viktigaste undervattenshabitaten i norra Östersjöns kustvatten samt hur ett naturvärde på dessa miljöer kan uppskattas på basen av de olika ekologiska funktioner som habitatet uppfyller. De mest inflytelserika mänskliga hoten, både små- och storskaliga, som allvarligt kan hota habitatens fortbestånd behandlas också. Habitaten som beskrivs är både av typen hårdbotten och mjukbotten. Hårdbottenssamhällena bildar distinkta bälten från ytan mot bott-nen: trådalgszonen, zonen med stora fleråriga brunalger (Fucus vesiculosus, F. radicans), rödalgszonen och blåmusselzonen (Mytilus edulis/trossulus). Mjukbottensamhällena är uppbyggda kring ålgräs (Zostera marina), andra vattenlevande kärlväxter eller kransalger. En stor del av både de grunda och djupa mjukbottnarna saknar vegetation och samhällena struktureras då av ryggradslösa djur i och på sedi-mentytan. Habitaten har klassificerats och värderats enligt en tvåstegsmodell. Först har habitaten namngivits efter den dominerande arten eller artgruppen som bestämts enligt täckningsgrad. Därefter har varje habitat getts ett värde enligt sin ekologiska betydelse. Naturvärdet är indelat i skalan 1-5. Projektet NANNUT – The Nature and Nurture in the Northern Baltic Sea – har gjort inventeringar av undervattensmiljön på olika håll av kusterna och skärgårdarna i Finland 2010-2011. Målsättningen har varit att utveckla enkla och kostnadseffektiva metoder både för kartering och värdering av undervattenshabitat. Det huvudsakliga undersökningsområdet var förlagt till Raseborgsstad i södra Finland.

Pohjois-Itämeren vedenalainen luonto : Huomioon otettavaa merenläheisten alueiden suunnittelussa

Saaristojen ja rannikkoalueiden vedenalainen luonto pohjoisella Itämerellä on monimuotoista ja tuottavaa. Lajien elinympäristöjen erilaisuutta säätelee mm. pohjan laatu, avoimuus ja valonsaanti. Vedenalaislajiston tuntemus on hyvin tärkeää kestävässä rannikko- ja merialueiden suunnittelussa. Tämä raportti kuvailee tärkeimpien pohjoisen Itämeren rannikkovesien vedenalaiselinympäristöjen jaottelun sekä miten näiden ympäristöjen luontoarvoa voidaan luokitella kyseisen ympäristön ekologisten toimintojen perusteella. Myös elinympäristöjen säilymistä uhkaavat ihmisen aiheuttamat laajat ja pienemmät uhat esitellään raportissa. Kuvaillut elinympäristöt edustavat sekä pehmeän että kovan pohjan vedenalaisluontoa. Kovan pohjan elinympäristöt muodostavat erillisiä vyöhykkeitä mentäessä meren pinnasta pohjaan: rihmalevävyöhyke, monivuotisten, suurien ruskolevien vyöhyke (Fucus vesiculosus, F. radicans), punalevävyöhyke ja sinisimpukkavyöhyke (Mytilus edulis/trossulus). Kuvaillut pehmeän pohjan elinympäristöt rakentuvat meriajokkaan (Zostera marina),muiden vedessä elävien putkilokasvien tai näkinpartaislevien ympärille. Suuressa osassa sekä matalista että syvistä pehmeistä pohjista ei ole ollenkaan kasvillisuutta ja silloin eliöyhteiskunnan muodostaa hienoaineksen päällä ja sisällä elävät selkärangattomat eläimet. Elinympäristöt on luokiteltu ja arvotettu kaksiportaisen mallin mukaan. Ensin elinympäristö on nimetty peittävyyden perusteella vallitsevan lajin tai lajiryhmän mukaan. Tämän jälkeen jokaisella elinympäristölle annettiin arvo sen ekologisen tärkeyden perusteella. Luontoarvot on luokiteltu asteikoilla 1-5. NANNUT-hanke (The Nature and Nurture in the Northern Baltic Sea) on tehnyt vedenalaiskartoituksia eri puolilla Suomen rannikkoa ja saaristossa vuosina 2010 – 2011. Tavoitteena on ollut kehittää yksinkertaisia ja kustannustehokkaita menetelmiä sekä vedenalaisluonnon kartoittamiseen että sen arvottamiseen. Pääasiallinen tutkimus alue sijaitsi Raaseporin kunnan alueella Etelä-Suomessa.

Kestävä kehitys hanketoiminnassa Lounais-Suomessa 2009 - 2010

Kestävä kehitys on yksi EU:n rakennerahastotoimintaa ohjaavista yhteisistä horisontaalisista periaatteista, joka otetaan huomioon rakennerahasto-ohjelmien toimeenpanossa. Kestävän kehityksen periaatteiden mukaisuus on myös yksi neljästä Etelä-Suomen ja Länsi-Suomen EAKR -ohjelmien välttämättömistä valintakriteereistä, joiden siis tulee kaikkien rahoitettavien hankkeiden osalta toteutua. Lounais-Suomen alueen rahoittajatahot (Satakunnan ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset sekä Satakuntaliitto ja Varsinais-Suomen liitto) ovat päättäneet raportoida maakuntakohtaisesti kestävän kehityksen toteutumisesta. Kukin taho on raportoinut, minkä tyyppisiä kestävän kehityksen osa-alueita edistäviä hankkeita on rahoitettu vuosina 2009 –2010 EAKR- ja ESR –osarahoitteisissa ohjelmissa, maaseutuohjelmassa sekä merkittävällä kansallisella rahoituksella (maakunnan kehittämisrahoitus, energiatuki). Vastaavanlainen raportointi on tehty aiemmin koskien vuosia 2007-2008. Tavoitteena on saada kokonaisnäkemys siitä, miten hanketoiminnan avulla on edistetty EU:n vuonna 2006 tarkistaman kestävän kehityksen strategiaa ja siinä määriteltyjä kestävän kehityksen painopistealueita. Raportoinnin runko pohjautuu ympäristöministeriön Suomen ympäristökeskukselta tilaamaan selvitykseen Ympäristönäkökulma EU:n rakennerahasto-ohjelmien toteutuksessa, Kallio 2008. Raportti on hyödynnettävissä selvitettäessä rakennerahastotoimintaa maakunnan yhteistyöryhmille sekä ohjelmatason vuosiraporteissa. Raportti palvelee myös Lounais-Suomen ympäristöohjelman sekä maakuntien ilmasto- ja energiastrategioiden seurantaa.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen potentiaaliset kohteet 1+1-keskikaideteille : Esiselvitys

Tämä esiselvitys on tehty Varsinais-Suomen ELYn aloitteesta. Sen taustalla on tavoite toteuttaa uusia kustannustehokkaita ratkaisuja maanteiden liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Yhtenä tällaisena keinona nähdään keskikaiteen rakentaminen sellaisille kaksikaistaisille tieosuuksille, joilla se ei edellytä nykyisen tien leventämistä. Tässä työssä on tarkasteltu tietyyppinä toistaiseksi hyvin vähän käytetyn 1+1-keskikaidetien mahdollisia kokeilukohteita.