Kirurgisten potilasohjeiden laatu ja valmius tukea voimavaraistavaa potilasohjausta sekä infektioiden torjuntaan liittyvä sisältö

Hoitotyössä infektioiden torjunnan painopistealueena on ollut lisätä potilaiden osallistuvuutta voimavaraistavalla potilasohjauksella. Potilasohjauksen apuna käytetään usein kirjallisia potilasohjeita, joiden rakenne ja laatu tulee olla hyvä. Lisäksi potilasohjeiden tulee omata valmiuksia tukea voimavaraistavaa potilasohjausta. Kirjalliset potilasohjeet ovat hyvä potilasohjauksen keino, mutta systemaattinen tieto potilasohjeiden laadusta, valmiuksista tukea voimavaraistavaa potilasohjausta sekä infektioiden torjunnan sisällöstä puuttuu. Tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida Suomen yliopistosairaaloiden kirurgisten potilasohjeiden infektioiden torjuntaan liittyvää sisältöä. Lisäksi oltiin kiinnostuneita potilasohjeiden laadusta hyvien kirjallisten potilasohjeiden ominaispiirteiden toteutumisessa sekä potilasohjeiden valmiuksista tukea voimavaraistavaa potilasohjausta. Tutkimuksen aineistona oli viiden yliopistosairaalan kirurgisille aikuispotilaille tarkoitetut potilasohjeet (N = 237). Organisaatioittain joka viides potilasohje (n = 50) analysoitiin potilasohjeiden laadun osalta sisällönerittelyllä ja aikaisemmin kehitetyn mittarin avulla (Salanterä ym. 2004). Deduktiivisella sisällönanalyysillä analysoitiin potilasohjeiden valmiuksia tukea voimavaraistavaa potilasohjausta, jonka ulottuvuuksien esiintyvyyden arviointiasteikko oli kehitetty tätä tutkimusta varten. Induktiivisella sisällönerittelyllä analysoitiin infektioiden torjuntaan liittyvä sisältö. Potilasohjeiden laadussa oli paljon vaihtelua, ja vain 36 % (n = 18) potilasohjeista oli julkaistu viimeisen kolmen vuoden (2010–2012) aikana. Potilasohjeet olivat ulkoasultaan selkeitä ja johdonmukaisia, jolloin kirjallisten potilasohjeiden ominaisuuksista parhaiten toteutuivat ulkoasun sekä kielen ja rakenteen ominaisuudet. Potilasohjeet kuvasivat toimenpidettä ja siitä selviytymistä, antaen parhaiten valmiuksia tukea toiminnallista ja bio-fysiologista selviytymistä potilasohjauksella. Infektioiden torjuntaan liittyvä sisältö oli pääasiassa esitetty epäsuorasti toisen asian kautta. Infektioiden syntyyn tai torjuntaan ei viitattu, vaan asiaa tarkasteltiin muusta näkökulmasta esimerkiksi ylipainon ja ihon kunnon osalta. Yleisin infektioiden torjuntaan liittyvä sisältö koski käsihygieniaa, vaikka sen toteuttamista ei opastettu tai ohjeistettu. Tutkimus tarjoaa lähtökohdan kehittää potilasohjeiden infektioiden torjuntaan liittyvää sisältöä sekä potilaan osallistuvuuden lisäämistä. Erityisesti tulisi kehittää potilaan osallistuvuuden tukemista voimavaraistavalla potilasohjauksella. Jatkotutkimuksena tulisi kartoittaa potilaiden tarpeet infektioiden torjunnan sisällöstä sekä kehittää kansallinen ohjeistus potilasohjeiden infektioon torjuntaan liittyvästä sisällöstä ja rakenteesta.

Aidaton maanpäällinen taivas. Gerrard Winstanleyn englantilaisuus ja ehdotus kansakunnasta 1600-luvun puolenvälin Englannissa

Tarkastelen tutkielmassani 1600-luvulla eläneen Gerrard Winstanleyn käsityksiä englantilaisuudestaan sekä hänen ehdotustaan uudenlaisesta Englannin kansakunnasta. Winstanley oli valtaeliitin ulkopuolinen kauppias. Hän joutui muiden aikansa englantilaisten tavoin pohtimaan kansalaisuuttaan ja uskollisuutensa kohdetta tilanteessa, jossa kuningas ja parlamentti taistelivat vallasta asein ja hakivat kannatusta asioilleen myös painotuottein. Sisällissodan aikana painotuotteita pystyi julkaisemaan muun muassa kuningashuoneen sensuurikoneiston hiljentymisen myötä poikkeuksellisen vapaasti. Keskustelua Englannin tulevaisuudesta, oikeasta hallintomallista sekä uskonnosta käytiin vilkkaasti ja siihen osallistui englantilaisia yhteiskunnan kaikista kerroksista. Winstanley toimi paremmaksi kokemansa Englannin puolesta hänelle avointen hallintoelinten lisäksi kirjallisesti ja suoraan. Hän perusti samanmielistensä kanssa siirtokunnan, jossa he toteuttivat joutomaata viljelemällä päävaatimustaan kaikkien englantilaisten oikeudesta maahan. Ryhmittymää kutsuttiin diggerseiksi. Alkuperäisaineistonani on Winstanleyn kuusitoista vuosina 1648-1652 julkaistua pamflettia. Tarkastelen sitä, miten hän esitti ja millaiseksi hän koki englantilaisuutensa ja Englannin kansakunnan sekä miten hän hyödynsi niitä perustellessaan yhteiskunnallisia vaatimuksiaan. Suhteutan niitä aikalaislähteiden sekä Winstanleyn elämää, sisällissodan yhteiskunnallista tilannetta ja uuden ajan alun englantilaista kansallisuusaatetta käsittelevän tutkimuskirjallisuuden avulla hänen ympäristönsä tarjoamiin mahdollisuuksiin ja rajoihin toimia sekä kirjoittaa. Tutkielmani sijoittuu englantilaisen kansallisuusaatteen ja kansallisten identiteettien tutkimukseen. Ymmärrän englantilaisuuden osaksi Winstanleyn identiteettiä, joka oli rakentunut koko hänen elämänsä aikana ja jota hän rakensi myös teksteissään. Lähestyn Englannin kansakuntaa symbolina, jonka sisällön määrittelystä sekä käytöstä omien tavoitteiden ajamiseen kamppailtiin eri ihmisten ja ryhmien kesken sisällissodankin aikana. Englantilaisuus ja Englannin kansakunta olivat hallitsijan ja uskonnon sijaan Winstanleyn identiteetin keskiössä. Sisällissota-ajan Englannissa oli mahdollista identifioitua ensisijaisesti kansakuntaan. Vallitsevia käytäntöjä ja uskonnollisia näkemyksiä saattoi haastaa laillisuudeltaan tulkinnanvaraisin keinoin ilman yhteiskuntakelpoisuuden tai hengen menettämistä.

A&K puukaasuttimen ja sen lisälaitteiden rakenne, toimita, käyttö ja hoito

kuv., 11 x 14 cm

Suomalaiset naisten päivät 19 16/III 27

12 x 23 cm

Suomalaiset Naisten Päivät

18 x 13 cm

Suomalaiset Naisten päivät juhlaillallinen

11 x 15 cm

Perheenemäntäjärjestöjen ja yhteiskunnan välinen vuorovaikutus

18 x 24 cm

S/A hiilikaasugeneraattorin rakenne-, käyttö- ja hoito-ohjeita

14 x 20 cm

Kiri-kaasuttimen rakenne, käyttö- ja huoltoohjeet

11 x 18 cm

Starttiraha ja yrittäjyys Uudellamaalla : Vuosina 2008-2011 Uudenmaan ELY-keskuksen alueella aloittaneiden yrittäjien kokemuksia starttirahajärjestelmästä

Starttiraha ja yrittäjyys Uudellamaalla on vuoden 2012 laadittu tutkimus, jonka toteuttamisesta vastasi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Yhteiset toiminnot -yksikkö. Tutkimuksen päämääränä oli tarkastella vuosien 2008-2011 aikana Uudellamaalla aloittaneiden yrittäjien kokemuksia starttirahajärjestelmästä sekä kartoittaa heidän yritystoimintansa tilannetta vuonna 2012. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, millaisiksi starttirahaa saaneet yrittäjät arvioivat alueen työ- ja elinkeinosta saadut yrittäjäpalvelut. Tutkimus toteutettiin sähköpostikyselynä myönteisen starttirahapäätöksen Uudenmaan alueen työ- ja elinkeinotoimistoista vuosien 2008-2011 aikana saaneille henkilöille. Kyselyyn vastasi 728 starttiraha saanutta entistä ja nykyistä yrittäjää. Kyselyaineiston lisäksi tutkimuksessa käytettiin hyödyksi Työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilaston tarjoamaa tilastotietoa vuosien 2006-2011 ajalta. Tulokset osoittivat, että starttiraha koettiin erittäin hyödylliseksi järjestelmäksi yritystoiminnan alkuvaiheessa. Vastaajista 90 % koki starttirahan olleen erittäin tarpeellinen toimeentulonturva. Se oli mahdollistanut yrittäjille mm. hieman laajemman taloudellisen liikku-mavaran yritystoiminnan ensikuukausina. Starttirahan saamisella koettiin olleen myös suuri henkinen merkitys. Myönteinen starttiraha-päätös nähtiin yhteiskunnan symboliseksi tavaksi antaa hyväksyntä yritystoiminnalle. Järjestelmän heikkouksiksi kuitenkin laskettiin tuen alhainen määrä, suhteellisen lyhyt kesto sekä hakuprosessin raskaus. Kyselyyn vastanneet starttirahayrittäjät arvioivat yritystensä tulevaisuudennäkymät suhteellisen positiivisiksi. Yrityksensä liikevaihdon kasvua lähitulevaisuudessa ennakoi 62 % vastaajista. Starttirahayritykset eivät kuitenkaan olleet kovin suuria työllistäjiä. Usein yritys työllisti ainoastaan yrittäjän itsensä. TE-toimistojen henkilökunta ja heidän starttirahaan liittyvät palvelunsa saivat tutkimuksessa erittäin hyvän arvosanan. Vastaajat arvioivat jokaisen eritellyn asiakokonaisuuden arvosanan TE-toimistojen osalta joko kiitettäväksi tai hyväksi.

MAN-diesel kuormavaunun rakenne tyyppi E

21 x 29 cm

Äänikuvaa luonnehtivien adjektiivien merkitykset ja rakenne Hifimaailma-lehden vuoden 2010 kuunteluarvioissa

Tutkimus tarkastelee adjektiiveja ja kuvailevia sanaliittoja, joilla on luonnehdittu äänen tilavaikutelman eli äänikuvan välittymistä hifilaitteiden kuunteluarviossa. Adjektiivisia muodosteita tarkastellaan niiden merkityksen, rakenteen ja käyttötaajuuden kannalta. Tutkimuksesta käy myös ilmi äänikuvan käsitteeseen liittyviä merkityskenttiä ja ominaisuuksia. Aineiston 116 adjektiivista muodostetta (360 esiintymää) on kerätty vuoden 2010 Hifimaailma-lehden vuosikerrasta sekä Hifimaailman kuuntelutermit -listauksesta. Tutkimuksen perusteella äänikuvan ominaisuuksia ovat paikallistuminen, mitat, koostumus, läsnäolon tunne, yleisluonne sekä täsmällisyys. Täsmällisyyttä kuvaavia adjektiivimuodosteita esiintyy aineistossa eniten. Adjektiiveista hahmottuu sekä synonyymisiä pesyeitä että näiden vastakohtia. Moderatiivisuutta ilmaisevia muodosteita on runsaasti. Merkitykseltään negatiivisia muodosteita on ainoastaan yksi neljäsosa kaikista esiintymistä. Negatiivisten muodosteiden välttäminen on arviointikielen erityispiirre. Aineiston adjektiivimuodosteista suurin osa on adjektiivijohdoksia sekä sanaliittoja. Vähiten on jakamattomia perusadjektiiveja sekä yhdysadjektiiveja. Tutkimuksen perusteella perusadjektiivit ovat aineistossa vakiintuneimpia ja monikäyttöisimpiä, sanaliitot vastaavasti satunnaisimpia muodosteita. Vierasperäisiä aineksia on käytetty vähän: alle 15 prosenttia kaikista muodosteista sisältää lainaperäistä ainesta. Arvioijilla on omat suosikkiterminsä, mutta myös vaihtelevia, vähemmän termimäisiä muodosteita käytetään. Äänikuva syntyy kuuloaistimuksesta, mutta sen kuvailemiseen käytetään metaforien kautta muitakin aisteja; mielikuvan voi välittää myös kuvana tai tunteena. Äänikuvan voidaan esimerkiksi luonnehtia olevan kuin maalaus. Läsnäolon tunnetta voidaan kuvata lavalta syliin työntyväksi laulajaksi. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että hifialan arviointikieli muistuttaa muita arviointikieliä ja esimerkiksi viinikieltä. Suuri osa sanastosta on lainattu yleiskielestä, mutta osalle termeistä on kehittynyt oma eriytynyt erikoiskielinen merkityksensä. Adjektiivien monipuolisen käytön ja vastakohtasuhteiden kautta rakentuu laajoja merkityskenttiä, joiden rajat eivät ole aina helposti määriteltävissä. Hifialalla olisi tarvetta sanastotyölle, sillä termejä selventävää materiaalia on nykyisellään vähän. Olemassa olevat termien määritelmät eivät ole terminologisesti oikeaoppisia.

Budjetointimallin kehittäminen kuntien omistamassa kiinteistö- ja palveluyhtiössä

Diplomityö tehtiin kunnallisessa omistuksessa olevaan kiinteistö- ja palveluyhtiöön. Työn tavoitteena oli suunnitella ja luoda uusi budjetointimalli, jota kohdeyritys pystyy hyödyntämään talousjohtamisessa. Mallin keskeisiä ominaisuuksia on tulevan tilikauden toiminnan rahamääräinen ennustaminen, jonka avulla yritys pystyy hinnoittelemaan kiinteistöjen ylläpitovastikkeet ja palvelukokonaisuudet. Työn teoriaosuudessa esitellään budjetoinnin keskeiset tehtävät sekä budjetointi-järjestelmän sisältö; budjetin rakenne, budjetointiprosessin vaiheet, erilaiset menetelmät ja sovellukset sekä sen kehittämiseen liittyvät edellytykset. Työssä on esitetty perinteiseen budjetointiin kohdistunutta kritiikkiä, joiden huomioiminen on tärkeää toimivan budjetointimallin luomisessa. Empiirisessä osiossa kuvataan mallin kehittämisen vaiheita, budjetointiprosessia sekä siihen luotuja ominaisuuksia. Mallin ominaisuuksiin kuuluvat budjetointilomakkeet, niiden väliset yhteydet sekä kuluvan tilikauden ennustaminen, joka perustuu toteumaan sekä budjetoituihin tietoihin. Budjetin seuranta on järjestetty yrityksen taloudenhallintajärjestelmässä. Luodun budjetointimallin avulla yritys pystyy paremmin suunnittelemaan ja ennustamaan tulevan tilikauden toimintansa. Mallin kehittäminen jo prosessina paransi kohdeyrityksen talousjohtamista. Kustannukset saatiin paremmin esille, jolloin tärkeimpiin eriin ja ongelmiin voidaan puuttua. Mallista saatavan ennusteen avulla yritys pystyy tekemään tarvittavia toimenpiteitä tilikauden aikana. Tulevaisuudessa budjetointimallia tulisi kehittää tukemaan paremmin strategista johtamista sekä huomioimaan paremmin suorituskyvyn seuraamisen näkökulma.

Keskusteluja vuokratyöstä. Vuokratyön diskursiivinen rakentuminen Suomessa

1990-luvun alussa lainsäädäntö ja työmarkkinajärjestöt määrittelivät Suomessa, että vuokratyötä tuli käyttää vain tilapäiseen työvoimatarpeeseen, esimerkiksi sijaisuuksiin ja ruuhkahuippuihin. Joillakin aloilla vuokratyö oli työnantajien ja työntekijöiden yhteissopimuksella kielletty. Vaikka vuokratyösuhteet saivat jo 1980-luvulla niin Suomessa kuin kansainvälisestikin maineen työsuhdekeinotteluna, alkoi vuokratyön määrä Suomessa kasvaa 1990-luvun puolivälissä ja erityisesti tultaessa 2000-luvulle. Suomalaiset akateemiset tutkijat eivät ole juuri vuokratyöstä kiinnostuneet. Aiemmat, harvalukuiset tutkimukset ovat keskittyneet lähinnä työyhteisöjen ja työntekijöiden kokemuksiin sekä vuokratyön työehtoihin. Vuokratyö ymmärretäänkin edelleen lähinnä työntekijän subjektiivisena kokemuksena. Vuokratyössä on kuitenkin kysymys paitsi kokemuksista, myös yhteiskunnallisesta valtakamppailusta, jossa diskursiivisin keinoin pyritään vaikuttamaan ilmiöön nimeltä vuokratyö, laajemmin ilmiöön nimeltä työmarkkinat, sekä toisaalta kansalaisten käsityksiin työelämän ”normaalista”. Käsillä oleva tutkimus laajentaa ymmärrystä vuokratyöstä tarkastelemalla ilmiötä lainsäädännön, uutisoinnin ja markkinoinnin rakentamien julkisten käsitysten ja merkityksenantojen kautta. Teoreettisena viitekehyksenä käytän hallinnan ja työprosessin säätelyn teoriaperinteitä. Se, miten työmarkkinoiden muutosta ja uusia työsuhdemuotoja politiikassa, mediassa, lainsäädännössä, tai työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa perustellaan ja tehdään ymmärrettäväksi, on samalla työelämään kiinnitettävien arvojen, merkitysten ja toimijuuksien luomista, rajaamista ja kuvailua. Työelämäpuheessa ei siis ole kyse vain talouden lainalaisuuksista, kansantalouden toimivuudesta, tai yritysten kilpailukyvystä, vaan myös ja erityisesti niiden toimijoiden luomisesta, määrittelemisestä ja legitimoimisesta, jotka työelämän kentällä saavat toimia ja tulevat palkituiksi. Säätelyn ja hallinnan näkökulmasta on relevanttia tarkastella millaisilla käsitteillä ja merkityksillä vuokratyötä ilmiönä rakennetaan . Tutkimuskysymyksinä esitän: 1) Miten ja millä perusteilla vuokratyöstä rakennettiin Suomessa legitiimi tapa työllistää ja työllistyä? 2) Millaisia työntekijäideaaleja vuokratyöhön liittyvissä keskusteluissa rakennetaan? Tutkimusaineistona tarkastelen lainsäädäntöön liittyviä dokumentteja, Helsingin Sanomien uutisointia, vuokratyöyritysten markkinointimateriaaleja, sekä vuokratyöyritysten edustajien haastatteluita. Analyysimenetelmänä käytän kriittistä diskurssianalyysia. Tämä menetelmä mahdollistaa puheen ja dokumenttien tarkastelun sosiaalisena toimintana, jolla eri toimijat pyrkivät osallistumaan yhteiskunnassa hyväksyttyjen ja tunnustettujen käsitysten ja toimintavaihtoehtojen rakentamis-, tulkinta- ja määrittelyprosesseihin. Tutkimukseni päätuloksena esitän, että vuokratyöstä muodostui legitiimi tapa työllistää Suomessa 1990-luvulla, koska vuokratyö käsitteellistettiin sekä lainsäädännön että median diskursseissa ennen kaikkea ratkaisuksi työttömyyteen. Toisaalta vuokratyö käsitteellistettiin vain marginaalisten työntekijäryhmien (naiset ja opiskelijat) rooliksi, jolloin se ei liittynyt miesvaltaisten työpaikkojen arkeen. Ratkaisuna työttömyyteen vuokratyö myös samalla luonnollistettiin osaksi yleisempää työmarkkinakehitystä, jolle ”kukaan ei voi mitään”. 2000-luvulla vuokratyö jatkoi voittokulkuaan ja rakentui pysyväksi ilmiöksi, koska työlainsäädännön uudistus institutionalisoi vuokratyön työehtosopimusmenettelyyn, jolloin sen ”salonkikelpoisuus” ja normaalius vahvistettiin. Vaikka työehtosopimusasia oli ratkaisuna merkittävä, nousi vuokratyön osalta itse työehtosopimus tärkeämmäksi kuin sen sisältö. Työehtosopimuksilla ei kuitenkaan pystytty vaikuttamaan esimerkiksi vuokratyöntekijän olemattomaan työsuhdeturvaan. Lisäksi työnantajapuhe käsitteellistää vuokratyön 2000-luvulla ennen kaikkea työmarkkinavaihtoehdoksi, vapautta ja monipuolisia työkokemuksia tarjoavaksi työmarkkinoiden katalysaattoriksi. Vuokratyö on tässä merkitysavaruudessa työntekijöille ”vain” yksi tapa työllistyä ja löytää oma tiensä työmarkkinoille, ei suinkaan työnantajien sanelema pakko. Työntekijöihin kohdistuva hallintapuhe niin mediassa kuin työnantajien haastatteluissakin pyrkii puolestaan rakentamaan ideaalityöntekijäkuvaksi yrittäjämäisen oman elämänsä toimitusjohtajan. Työnantajien diskursseissa kaikuvatkin työntekijään kohdistuva vaatimus itse itsensä ohjaamisesta sekä työntekijäidentiteetin muotoilemisesta joustavuutta, sopeutuvuutta, vaihtelua ja jatkuvaa muutosta vähintäänkin sietäväksi, mutta mieluiten näitä ominaisuuksia jopa aktiivisesti hakevaksi ja arvostavaksi. Työmarkkinoiden toimijana on nimenomaisesti yksilö, jonka mahdollisuudet menestyä ovat vain ja ainoastaan hänen omissa käsissään. Työntekijän roolin korostaminen aktiivisena toimijana ja vuokratyöstä ”oikeita”, norminmukaisia sisältöjä löytävänä pärjääjänä on diskursiivisesti hallittua yritystä ohjata työntekijöitä näkemään sekä itsensä tietynlaisina toimijoina että työmarkkinat tietyllä tavalla toimivina. Vuokratyössä ei ole kyse vain työntekijöiden yksilöllisistä tai yksittäisistä kokemuksista. Vuokratyö on yhteiskunnallisen merkityskamppailun tulos, jossa käyttövoimana ovat toimineet hallinnalliset ja säätelyyn pyrkivät käsitteellistykset työllisyydestä, yksilön valinnasta ja koko yhteiskunnan edusta. Hallinnan ja säätelyn näkökulmasta katsottuna vuokratyö on myös merkinnyt säätelyn liukumista tasa-arvoa, yhdenmukaista kohtelua ja työntekijän suojelua korostavasta viranomaisten ja poliittisten toimijoiden suorittamasta työmarkkinoiden kollektiivisesta säätelystä työnantajien ylläpitämään työntekijän persoonan ja käyttäytymisen hegemoniseen, yksilölliseen säätelyyn.