Eläinsuojien hajuhaitat - ohjeistusmallit, arviointi ja vähentäminen sekä käytäntö eri maissa

Suomen kotieläintuotannon yksikkökoot ovat merkittävästi kasvamassa. Suuria tuotantorakennuksia ja asuintaloja rakennetaan yhä lähemmäksi toisiaan ja sen seurauksena hajuhaitan merkitys korostuu. Eläinyksiköiden hajuhaittojen hallinnasta ei toisaalta vielä ole yhtenäistä käytäntöä. Raportti on katsaus kotieläintuotannon hajupäästöjen vallitsevaan teknologiseen kehitystasoon. Selvitys tehtiin noin kymmenestä Euroopan ja Pohjois-Amerikan maasta kerätyn materiaalin pohjalta. Selvitys sisältää yhteenvedon hajun muodostumismekanismeista, eläinsuojien hajun määritysmenetelmistä ja mittaustuloksista, sekä hajun ympäristövaikutuksista. Lisäksi selvitykseen on koottu tietoa eläintuotannon hajua vähentävistä tekniikoista. Tutkimusten kohteina ovat useimmiten olleet sikalat, jotka aiheuttavatkin suurimmat hajuongelmat. Selvityksessä on myös esitetty eri maissa käytössä olevat viranomaisohjeet tai normit ja niiden perusteet hajuhaitan vähentämiseksi. Tarkempia ohjeita eläinsuojien ympäristön suojavyöhykkeiden leveyden laskemiseksi hajuhaitan ehkäisemiseksi on laadittu mm. Saksassa, Tanskassa ja Hollannissa Yleisesti empiirisiin kaavoihin perustuvia hajuohjeita ollaan paraikaa kehittämässä uuden tutkimustiedon pohjalta. Raportissa esitetyt kirjallisuustiedot tulisi täydentää suomalaisissa olosuhteissa tehdyillä mittauksilla, jolloin saadaan objektiivista ja oikeaa tietoa eläintuotannon hajukuormasta ja sen vähentämisestä. Kootut tulokset antaisivat viranomaisille tutkittuun tietoon perustuvia työkaluja ympäristölupaprosessiin ja riitatapauksien selvittämiseen. Samalla tieto tukisi myös maataloustuottajia hajukuorman vähentämisessä ja ympäristölupien haussa.

Hyvinvointivaltioregiimit ja mielipiteet työttömistä. Vertaileva analyysi instituutioiden ja kansalaisten mielipiteiden yhteyksistä.

Hyvinvointivaltiot nauttivat pääsääntöisesti kansalaistensa suosiota. Maiden välillä kannatuseroja on kuitenkin olemassa erityisesti siinä, miten suhtaudutaan työttömien tukemiseen. Kansalaisten mielipiteet ovat olleet olennainen osa erilaisia hyvinvointivaltiotyyppejä määritelleissä regiimiteorioissa, joista tunnetuin on Esping Andersenin laatima luokittelu liberaalista, konservatiivisesta ja universaalista regiimistä. Regiimikirjallisuudessa on myös määritelty linkkejä, joiden perusteella erityyppisten hyvinvointivaltioiden on omanlaistensa instituutioiden pohjalta ajateltu luovan omaa kannatusperustaansa ja siten selittävän kansainvälisiä mielipide-eroja. Työttömien tapauksessa on hypotetisoitu, että regiimit vaikuttaisivat erityisesti siihen, miten paljon työttömien katsotaan olevan vastuussa työttömyydestään kussakin maassa. Tässä tutkielmassa tutkittiin hyvinvointivaltioiden erilaisten instituutioiden sekä työttömyyden tason yhteyttä siihen, mitä mieltä työttömien työnhausta ollaan (eli miten ansaitsevina työttömät nähtiin). Tutkimusaineistona käytettiin European Social Surveyn vuoden 2008 dataa, jota täydennettiin OECD:n ja Eurostatin tiedoilla maakohtaisista sosiaaliturvajärjestelmistä. Instituutioiden yhteyksiä mielipiteisiin tutkittiin kuvailevien tarkastelujen lisäksi monitasoregressioanalyysilla, jossa regiimiindikaattoreina käytettiin maakohtaisia muuttujia aiemmassa tutkimuksessa yleisempien maaryhmittelyjen sijaan. Tulokset viittaavat siihen, että hyvinvointivaltion instituutioiden tyypillä ja työttömyydellä ei ole yhteyttä siihen, mitä mieltä työttömien työnhausta ollaan. Näiden sijaan pitkäaikaistyöttömyyden taso erotteli mielipiteitä siten, että korkeamman pitkäaikaistyöttömyyden maissa työttömien uskottiin vähemmän etsivän töitä kuin vähäisen pitkäaikaistyöttömyyden maissa. Tämä vaikutus on myös erisuuntainen sen kanssa, miten regiimikirjallisuudessa työttömyyden on aiemmin katsottu vaikuttavan mielipiteisiin. Yksilötason tekijät vaikuttivat mielipiteisiin samansuuntaisesti kuin aiemmassa tutkimuksessa.

Hoitotoiminnan laitevahingot – Tekonivelistä, implanteista ja muista lääkinnällisistä laitteista aiheutuvien henkilövahinkojen korvaaminen

Tutkielmassa tarkastellaan tekonivelten, implanttien ja muiden potilaaseen kiinteästi liitettävien laitteiden aiheuttamien vahinkojen korvauskäytäntöjä potilaan näkökulmasta. Laitteiden aiheuttamia vahinkoja ei vallitsevassa oikeustilassa korvata potilasvahinkolain (585/1986) mukaan potilasvakuutuksesta. Turvallisuuspuutteesta aiheutuneet tuotevahingot korvataan tuotevastuulain (694/1990) mukaan viime kädessä yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävänä riita-asiana. Vahingonkorvauksista on myös sovittu vahingonaiheuttajan ja vahingon kärsineen kanssa. Tutkimuksessa havaitaan, että nykyinen korvausjärjestelmä on potilaan oikeusturvan kannalta riittämätön hyvittämään vahinkoja. Tutkielmassa tutkitaan niin lakisääteisiä kuin itsesäänneltyjä korvausjärjestelmiä, joilla vahingot voitaisiin tulevaisuudessa korvata. Tutkimusväitteenä on, että kyseiset vahingot tulisi korvata de lege ferenda lakisääteisestä potilasvakuutuksesta. Potilasvakuutuksen korvausjärjestelmä on potilaan kannalta varmin ja edullisin vaihtoehto, ja se edistää hoitotoiminnassa vahingon kärsineiden yhdenvertaisuutta. Järjestelyn onnistuminen edellyttää, että tuotevastuu pystytään kanavoimaan mahdollisimman välittömästi vahingonaiheuttajalle. Tuotevastuusubjektien vakuutusvelvoittaminen ei ole ihanteellinen vaihtoehto, sillä silloin vahingot on korvattava tuotevastuudirektiivin mukaan. Täten tuotevastuu on kanavoitava takautumisoikeuden avulla. Regressioikeuden käyttöön liittyviä aukkoja on pyrittävä täyttämään vapaaehtoisin korvausjärjestelyin. Tutkielma on lainopillinen (oikeusdogmaattinen). Lähdeaineisto koostuu vahingonkorvausoikeuteen ja erityisesti potilasvakuutukseen liittyvistä suomalaisista ja pohjoismaisista virallislähteistä. Tutkimuksessa on myös hyödynnetty oikeuskirjallisuutta yleisen vahingonkorvausoikeuden, tuotevastuulain sekä potilasvahinkolain ja lääkevahinkovakuutuksen aihepiireistä. Keskeisiä lähdeteoksia ovat olleet muun muassa Hemmon sekä Ståhlbergin ja Karhun vahingonkorvausoikeudelliset yleisteokset, Tuotevastuu (Wilhelmsson – Rudanko) ja Matti Urhon väitöskirja Lääkevahinkovastuu. Tutkielman oikeuskäytäntöön sisältyy pääasiassa potilasvahinkolautakunnan ratkaisusuosituksia sekä Euroopan unionin tuomioistuimen tuotevastuujuttuja. Tutkielmassa on myös hyödynnetty lääketieteellisiä tutkimuksia kuvaamaan tekonivelistä aiheutuneita vahinkoja.

Pankkien vakavaraisuussääntelyn vaikutus startup-yritysten rahoitukseen

Tutkielman tavoitteena on määrittää, miten pankkien vakavaraisuussääntelyn muuttuminen on vaikuttanut startup-yritysten lainan hintaan ja ehtoihin, sekä tarkastella startup-yritysten muiden rahoitusmahdollisuuksien kehittymistä. Startup-yritysten eri rahoituslähteiden kasvu kootaan lähteiden vuositilastoista. Pankkien vakavaraisuussääntelyä tarkastellaan vertailemalla lainsäädännön tilaa eri vuosina. Sääntelyn vaikutuksia arvioidaan suorittamalla laskuesimerkkejä tietynlaisten pankkien ja startup-yritysten tilanteessa. Lähtöarvot kootaan lainsäädännöstä, tilastoista, tieteellisistä julkaisuista tai asiantuntijahaastattelujen pohjalta. Startup-yritysten luottoluokitukset määritetään käyttämällä Suomen Asiakastieto Oy:n luokitusmallia. Tuloksena tutkielma luo kattavan kuvan pankkien vakavaraisuussääntelyn kehittymisestä ja startup-yritysten rahoituslähteistä. Pankkisektorin ulkopuolinen rahoitus startupeille on kasvanut 2,5 %:n vuosivauhtia vuodesta 2008, josta vertaislainat ovat olleet suuressa roolissa. Lähes 72 % pankkien vähittäislainojen markkinoista on siirtynyt sisäisten luokitusten menetelmään vastuiden riskipainojen laskennassa. Siirtymä uuteen menetelmään aiheuttaa korkopaineita viidesosalle startupeista. 58 %:lle startupeista muutos ei ole ongelma. 42 % startupeista ei voi pienentää potentiaalisen lainan korkoaan edes lainan kokoisella vakuudella. Pääomavaatimusten kasvu ja pankkien siirtyminen uusiin laskentamenetelmiin voi nostaa startup-yrityksen lainan korkoa jopa 15 %.

Pörssiyritysten taloudellinen raportointi ja konkurssiyritysten vuosikertomusten sisällönanalyysi

Listattuja yrityksiä käsittelevä konkurssitutkimus on ollut vähäistä aineiston niukkuuden vuoksi. Perinteiset tutkimusmenetelmät ovat soveltaneet pitkälti kvantitatiivista lähestymistapaa, jonka historiallisesti keskeisinä vaikuttajina ovat olleet Edward I. Altman (1968) ja William H. Beaver (1966). Näiden vanavedessä suomalaiset Aatto Prihti ja Erkki K. Laitinen (1990) ovat tehneet omaa tutkimustyötään konkurssitutkimuksen parissa. Kvantitatiivisen tutkimuksen rinnalle on kuitenkin nostettu kvalitatiivinen lähestymistapa, erityisesti sisällönanalyysi. Tuoreet tutkimukset puoltavat tämänkaltaisen lähestymistavan käyttökelpoisuutta, sillä metodi perustuu ei-numeerisen tiedon, esimerkiksi vuosikertomusnarratiivien analysointiin. Narratiivien on todettu sisältävän informaatiota, joka indikoi mahdollista konkurssia jopa aiemmin kuin numeerinen tunnuslukuinformaatio Tässä tutkielmassa analysoidaan kolmen suomalaisen konkurssiin menneen pörssiyrityksen tuottamaa ei-numeerista taloudellista informaatiota viideltä vuodelta ennen konkurssia. Aineisto on rajattu johdon katsausosioihin. Lähestymistavasta huolimatta numeerista tunnuslukuinformaatiota ei ole sivuutettu tutkielmassa, vaan se kulkee rinnalla läpi työn. Tarkastelunäkökulman avulla on pyritty vertailemaan yrityksen tilinpäätöksestä johdettujen tunnuslukujen ja toisaalta yrityksen oman sanallisen kerronnan välisiä mahdollisia ristiriitaisuuksia. Tutkimusmetodina sovelletaan teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, jonka valinta perustuu tutkimusaineistoon ja sen luonteeseen. Narrattivisen aineiston teemoittelu pohjautuu Osgoodin ym. (1957) sekä Houghtonin (1988) luomaan teoreettiseen viitekehykseen. Tutkimustulokset osoittavat, että kunkin case-yrityksen narratiivisessa viestinnässä korostuu optimismi, positiiviset odotukset sekä vahva usko toiminnan jatkuvuuteen, vaikka tunnuslukuinformaatio viestii varsin mittavista taloudellisista haasteista. Yrityksen toimintaympäristöstä kumpuavat haasteet tuodaan myös esille, mutta myös epäonnistumiset omassa operatiivisessa toiminnassa viestitään. Samanaikaisesti viitataan kuitenkin toimenpiteisiin liiketoiminnan suunnan kääntämiseksi positiiviseksi ja asenne on tulevaisuusorientoitunut. Toimenpiteet ovat kuitenkin ennemmin rationalisointihankkeita kuin varsinaisia kehitysaktiviteetteja. Identtiset piirteet yritysten narratiivien kesken eivät kuitenkaan viesti siitä, että sanallinen kerronta olisi ristiriidassa tunnuslukuinformaation kanssa. Lisäksi johdon katsausosion vapaamuotoinen luonne tilintarkastamattomana kertomuksena antaa tietynlaisen vapauden kertoa asioista kirjoittajan toivomalla tavalla, joka hyvin tyypillisesti on katsausosiossa ollut varsinaisia tunnuslukuja väistävä.

Vastuullisen yrityksen raportointi – Yritysvastuun kehitys ja kehitystarpeet

Yritysvastuu eli yritysten vastuullinen toiminta koko ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan on kasvattanut voimakkaasti merkitystään 2000-luvun alusta lähtien erityisesti suuryritysten toiminnassa. Kehitystä ovat olleet vauhdittamassa alati laajeneva yritysten sidosryhmien joukko, kasvava globalisaatio sekä yritysvastuuseen liittyvät julkisuuteen päässeet skandaalit. Yritysvastuu -käsitteelle ei ole tähän päivään mennessä löydetty yksiselitteistä määritelmää, mutta eri näkökulmat ja käsitteen historiallisen kehityksen tarkastelu auttavat ymmärtämään käsitteen moniulotteisuutta. Nykykäsityksen mukana yritysvastuu jaotellaan usein taloudelliseen vastuuseen, sosiaaliseen vastuuseen ja ympäristövastuuseen. Yritysvastuuajattelu on integroitunut lainsäädäntöömme, ja kansalliseen vastuusääntelyyn vaikuttaa tyypillisesti joukko ylikansallisia säädöksiä, jotka viitoittavat yritysvastuun kehittämisen suuntaa ja ihanteita Tämä tutkielma käsittelee yritysvastuun kehittymistä sen alkuajoilta nykypäivään tarkastelemalla yritysvastuu -käsitettä historiallisesti ja nykytutkimuksen valossa. Tutkielmassa käsitellään lisäksi yritysvastuuta nykyään säätelevää oikeusnormistoa ja sen kehityslinjoja sekä itsesääntelyohjeistoja, ja tehdään katsaus suomalaisen yritysvastuun tilaan ja erityispiirteisiin tutkimalla tuoreita suomalaisyhtiöiden tuottamia yritysvastuuraportteja. Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymyksiin siitä, miten yritysvastuuajattelu on kehittynyt, miten sitä säädellään ja miten sitä tulisi säädellä, miten yritysvastuuraportointi vastaa yrityksen sidosryhmien tiedontarpeeseen, sekä mitä yritysvastuun maailmassa voidaan odottaa tulevaisuudessa nähtävän. Suomalaisen yritysvastuun tilanne on tutkimuksessa käsitellyn raportointiaineiston ja muun tutkimuksen perusteella varsin monimuotoinen. Yritysvastuun tuoreimmat trendit näkyvät suurimpien yritysten raportoinnissa, ja mitä enemmän raportointiin on yrityksillä käyttää resursseja, sitä enemmän ne käsittelevät raportoinnissaan arvonluontia sidosryhmilleen. Yritysvastuun tulevaisuus tulee keskittymään yhä enemmän vuorovaikutteen periaatteelle, kun yrityksen vastuullisuuden mekaniikkaa tullaan selvittämään. Läpinäkyvyyden vaatimukset tulevat kohistumaan yhä rankemmin yritysten toimitusketjujen ja verovastuullisuuden tilaan. Yritysvastuuraportoinnin integraatio muun taloudellisen informaation raportoinnin kanssa on alkanut ja tulee vastaisuudessa kasvamaan. Vastuullisuuden sääntely tulee tuskin radikaalisti lisääntymään, sillä yritysvastuun raportointi on kasvavan sidosryhmäpaineen vuoksi enää vain näennäisesti vapaaehtoista.

Museossa lapsikin on asiakas. Museo Aboa Vetus & Ars Novan koululaisryhmille tarjoamat pedagogiset palvelut.

Tutkimus tarkastelee, millaiset edellytykset museo tarjoaa koulujen identiteettityölle sekä millaisia museopedagogisia palveluja ammatillisesti hoidettu museo tarjoaa koululaisryhmille. Tutkimuksen tavoitteena on osoittaa kouluille suunnattujen museopedagogisten palvelujen monipuolisuus ja monimuotoisuus sekä tuoda esiin niin palvelujen tuottajan, ammatillisesti hoidetun museon kuin palvelujen käyttäjien, luokanopettajien ja oppilaiden näkökulmat. Olen rajannut tutkimusaiheeni koskemaan vain museon peruskouluille tarjoamia museopedagogisia palveluja säilyttääkseni tutkimuksen sopivan kokoisena ja hallittavana kokonaisuutena. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii omaksuvan, monumentalisoivan ja historioivan identiteettityön teoria. Tutkimuksen tapaustutkimuskohteena toimii Turussa sijaitseva historian ja nykytaiteen museo Aboa Vetus & Ars Nova. Tapaustutkimuskohteeksi valittiin museo, jolla oli jo useampi toimintavuosikymmen takanaan. Kohteen valinnassa oli tärkeää myös se, ettei tutkimuskohteeksi valittava museo tai sen tarjoamat museopedagogiset palvelut olleet minulle työympäristönä entuudestaan tuttuja. Näin ollen pystytyin tutkimaan museon tarjoamia palveluja ulkopuolisena ja puolueettomana tahona. Työni kannalta keskeisiä metodeja aineiston kokoamiseksi olivat haastattelu, havainnointi ja kysely. Tutkimukseni aineistona käytän museo Aboa Vetus & Ars Novan palveluja esittelevien esitteiden ja kotisivuosioiden lisäksi itse tuottamaani tutkimusaineis-toa. Tähän kuuluvat kahden nykyisen ja yhden entisen Aboa Vetus & Ars Nova -museon henkilökunnan jäsenen haastattelut, kolmen museossa vierailleen koululaisryhmän museo-opastuskierroksen havainnointi, näiden koululaisryhmien opettajien lyhyet haastattelut sekä oppilailla teettämäni anonyymi kysely. Aineiston kokoaminen tapahtui kevättalven 2015 aikana. Tutkimukseni tulosten mukaan museot ovat erinomaisia paikkoja koulujen identiteettityön kannalta. Museopedagogiikalla on nykyisin monenlaisia muotoja, joita museot hyödyntävät yleisötyössään. Tapaustutkimuskohteena toimineen museon koululaisille suunnatut pedagogiset palvelut on suunniteltu alkujaan niin, että suuria muutoksia ei ole tarvinnut tehdä. Museo markkinoi palvelujaan opettajille lähinnä sähköisiä markkinointiväyliä käyttäen ja osallistumalla sekä järjestämällä opettajille suunnattuja tapahtumia. Opettajat olivat tyytyväisiä museon tarjoamiin luokkaretkipaketteihin ja oppilaat kokivat pääasiassa museovierailun positiiviseksi.

Naisten rikos ja rangaistus 1500-luvun Englannissa

Tutkimuskohteenani ovat nimenomaan Englannin, ei koko nykyisen Britannian, naisten 1500-luvulla tekemät rikokset ja heidän niistä saamansa rangaistukset. Tutkimus keskittyy prostituutioon, valtio- ja maanpetoksiin ja noituuteen. Koska murha sisällytettiin silloin maanpetoksen alaisuuteen, tutkin myös lapsenmurhia. Käsittelen pääasiassa niin sanotusti tavan kansalaisten tekemiä rikoksia ja aateliset pääsevät mukaan tutkimukseen vain kahden Henrik VIII:n kuningattaren tekemän valtiopetoksen muodossa. Päälähteenäni on internetissä oleva englantilainen Early English Books Online-sivusto (Eebo), jonka 1500-luvulta peräisin oleva faksimile-materiaali on eri instituutioiden omistuksessa. Käyttämäni tekstit sisältävät 1500-luvun Tudor -hallitsijoiden aikaisia eri rikoksia koskeneita lakeja ja kansalaisten kirjoittamia pamfletteja. Erityisesti noituutta koskeneet tekstit ovat erittäin uskonnollispainotteisia. Tutkijoiden mukaan Englannissa 1500-luvun materiaali on tuhoutunut ja hävinnyt pahemmin kuin esimerkiksi 1200-luvun, joka vaikuttaa työhön siten, ettei pamfletteja ole saatavilla vuosisadan alkupuolelta esimerkiksi noituudesta eikä murhista. Rikokset jakautuivat maantieteellisesti hyvinkin epätasaisesti. Ammattimaista prostituutiota oli suuremmassa mittakaavassa oikeastaan vain Lontoossa, kun taas noituus keskittyi pääosin Essexin kreivikuntaan. Naisten tekemät valtiopetokset olivat puolestaan hyvin vähäisiä, joten käsittelen asiaa kolmen naisen esimerkin kautta. Lapsenmurhaa ei edes tunnettu tapalaissa 1500-luvulla, mutta 1570-luvulla säädetty köyhäinlaki taloudellisista syistä rajoitti avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten ”haluttavuutta” ja oli perusteena lisääntyneille lapsenmurhille, joista alkoi sittemmin ilmestyä lyhyitä mainintoja pamfletteihin. Rikosten motiivit eivät periaatteessa olleet sen erilaisempia kuin nykypäivänäkään mutta toisten toteutustapa vaihteli melko laajasti.

Kannabiksen vaikutus väkivaltakäyttäytymiseen

Kannabista pidetään yleisesti rauhanomaisena ja haitoiltaan vähäisenä päihteenä, ja sen laillistaminen on jatkuvasti puheenaiheena Suomessa ja muissa länsimaissa. Vuonna 2010 17 % suomalaisista oli käyttänyt joskus kannabista. Hamppukasvin psykoaktiiviset ainesosat, kannabinoidit, vaikuttavat keskushermostossa monilla tavoilla, eikä näitä mekanismeja vielä täysin ymmärretä. Kannabiksen ja väkivaltaisen käyttäytymisen välisestä suhteesta on keskusteltu 1900-luvun alusta lähtien, mutta tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia. Viime vuosina on saatu uusia todisteita siitä, että kannabiksen käyttö nuoruusiällä varhentaa psykoosisairauksiin sairastumista. Tämän tutkielman tarkoituksena on kirjallisuuteen perehtymällä selvittää, minkälaista tutkimusta kannabiksen ja väkivallan välisestä suhteesta on tähän päivään mennessä tehty, ja arvioida, voidaanko tulosten perusteella tehdä päätelmiä. Lisäksi pohditaan mahdollisia tulevaisuuden tutkimuskohteita ja -menetelmiä. Tutkielmassa luodaan myös katsaus kannabiksen psykofarmakologiaan sekä kannabiksen käyttöön Suomessa. Aineistoa hankittiin alan oppikirjoista sekä tieteellisistä hakukoneista hakusanoilla cannab*, violen*. Hakutuloksista valittiin aihetta parhaiten vastaavat artikkelit. THL:n viimeisimpiin huumeraportteihin perehtymällä luotiin kuva huumetilanteesta Suomessa tällä hetkellä. Aineistoon perehtymällä selvisi, että tutkimustulokset kannabiksen ja väkivaltaisen käytöksen välisestä yhteydestä ovat hyvin vaihtelevia. Tutkimuksesta ja metodeista riippuen on tehty havaintoja sekä väkivaltaisuuden lisääntymisen että vähentymisen puolesta. Lisäksi useat tutkimukset eivät ole löytäneet lainkaan yhteyttä väkivaltaisuuden ja kannabiksen välillä. Tulosten ristiriitaisuus selittyy osaltaan vaihtelevilla menetelmillä, väkivaltaisuuden erilaisella määrittelyllä ja muiden päihteiden samanaikaisen käytön vaikutuksilla. On kuitenkin tunnistettavissa useita selviä mekanismeja, joilla kannabis voi lisätä väkivaltaista käyttäytymistä.

Alkoholin verkkokauppamarkkinat Suomessa

Opinnäytetyö alkoholin verkkokauppamarkkinoista Suomessa on katsaus markkinoihin, jotka ovat olleet esillä mediassa viime aikoina hyvinkin paljon. Opinnäytetyössä analysoidaan Michael Porterin viiden kilpailuvoiman mallin avulla toimialaa. Porterin viisi kilpailuvoimaa ovat toimialan nykyinen kilpailu, tavarantoimittajien neuvotteluvoima, kuluttajien neuvotteluvoima, uusien kilpailijoiden uhka sekä korvaavien tuotteiden tai palveuluiden uhka. Tämän lisäksi työssä tarkastellaan lainsäädäntöä kuudentena kilpailuvoimana, sillä se asettaa merkittävät kilpailulliset reunaehdot. Toimiala-analyysin jälkeen siirrytään varsinaiseen tutkimusongelmaan, jossa pohditaan, kannattaako Alkon perustaa verkkokauppa? Tähän liittyen apututkimuskysymyksissä pohditaan mitä lisäarvoa alkoholin verkkokauppa luo ylipäätään kuluttajille sekä tavarantoimittajille/maahantuojille. Opinnäytetyöhön on liitetty ajatuksia, joita on kerätty haastattelemalla kolmea eri henkilöä, joilta löytyy merkittävästi tietoa alkoholimarkkinoista. Alko Oy ei ole osallisena, vaan opinnäytetyö on kirjoitettu täysin objektiivisesti, vaikka siinä onkin paljon kirjoittan omaa empiriaa. Haastattelut ovat tarkoituksella jätetty keskustelunomaisiksi, ja ovat siten melko subjektiivisia näkemyksiä eri ihmisten silmin. Monopolit herättävät keskustelua ja Alkon asema yhteiskunnallisena monopolina onkin asetettu kriittiseen tarkasteluun tutkimuksessa. Teoriassa käsiteltiin myös Alkon palvelualttiutta 4C –mallin avulla sekä Alkoa yrityksenä analysoitiin SWOT –analyysilla. Näiden teorioiden, toimiala-analyysin, haastatteluiden, kirjoittajan oman näkemyksen sekä eri lähteistä löydetyn informaation myötä voidaan todeta, että Alkon verkkokaupalle on tarve, joka on ollut olemassa jo pitkään. Monopoliaseman oletetaan olleen syy tälle hitaalle kehitykselle. Kuluttajien lisäarvoa olisi ehdottomasti kotiinkuljetus, mutta sitä Alko ei tarjoa. Toisaalta verkkokaupan myötä laajeneva tuotevalikoima on selkeä lisäarvo. Tavarantoimittajien/maahantuojien lisäarvoa ei vielä pystytty selvittämään, koska siihen suhtauduttiin ristiriitaisesti.

Makrofyyttien käyttö ympäristöseurannassa : Vesipolitiikan puitedirektiivin näkökulma

Makrofyyttien toiminta on tärkeä tekijä makean veden ekasysteemien biologiselle ja kemialliselle tasapainolle. Erityisesti upoksissa kasvavat makrofyytit ovat herkkiä reagoimaan ympäristömuutoksiin. Koska makrofyytit ovat pitkä-ikäisiä, niiden avulla voitaisiin seurata pitkän aikavälin ympäristömuutoksia. Makrofyyttikasvillisuus heijastaa lähinnä rantavyöhykkeen olosuhteita. Vaikka vesiemme laatua on seurattu jo pitkään, makrofyyttejä ei ole käytetty järjestelmällisesti vesien tilan seurannoissa. EU:n vesipuitedirektiivin mukaan jokien ja järvien ekologiselle tilalle on asetettava arviointikriteerit, ja ekologista tilaa on alettava seurata. Tämä koskee myös järvien makrofyyttikasvillisuutta. Koska tähän mennessä käytetyt maastomenetelmät ovat olleet hyvin vaihtelevia, olisi tarvetta menetelmien vertailuun ja yhtenäistämiseen. Tähän mennessä seurantojen kehittäminen on keskittynyt lähinnä jokisysteemeihin, kun Suomessa olisi tarvetta erityisesti järvikasvillisuuden tutkimusmenetelmien kehittämiseen. Makrofyyttikasvillisuutta voidaan kartoittaa ilmakuvauksen ja/tai maastotutkimuksen avulla. limakuvia voidaan tulkita visuaalisesti, jolloin tulkinta tehdään joko manuaalisesti tai digitaalisesti, tai harmaasävyarvoihin perustuen, jolloin tulkinta on aina digitaalista. Maastotutkimuksessa näytealoina käytetään useimmiten vaihtelevan levyisiä rannasta avoveteen ulottuvia linjoja. Linjailta voidaan tarkemmin tutkia tietynkokoisia ruutuja tai esim. kasvillisuusvyöhykkeitä. Yleisimpiä makrofyyttitutkimuksissa seurattuja muuttujia ovat lajiluettelot, lajien yleisyys ja runsaus (peittävyys, versotiheys tai biomassa), kasvillisuuden vyöhykkeisyyden kuvaaminen, kasvustojen yhtenäisyys ja laajuus, lajien kasvusyvyydet sekä kasvustojen tai lajien biometriset tiedot kuten versotiheys, kasvien keski- tai maksimikorkeudet ja biomassa. Näiden lisäksi kasvillisuusselvityksen yhteydessä tutkitaan erilaisia fysikaalis-kemiallisia ympäristömuuttujia. Tutkimusmenetelmiä vertailtaessa on tarkoitus löytää menetelmä, jolla järven tilasta saadaan mahdollisimman tarkka ja luotettava kuva mahdollisimman vähäisellä työmäärällä ja resursseilla. Tärkeää on mm. sen selvittäminen, millaisia otoskokoja vähintään tarvitaan, millaisia linjoja tai muita näytealoja käytetään, miten näytealat sijoitetaan järville, millä tavalla lajien yleisyyttä ja runsautta arvioidaan ja minkä muuttujien tutkiminen olisi oleellisinta seurannan kannalta.

Brändipääoman johtaminen suomalaisessa muodin vähittäiskaupassa

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella Suomessa toimivien muotibrändien tapaa johtaa brändipääomaansa. Aihealue jaettiin neljään tutkimuskysymykseen: Mitä on asiakaslähtöinen brändipääoma ja mistä se koostuu? Mistä brändipääomaan johtaminen koostuu yleensä ja erityisesti muodin vähittäiskaupassa? Miten brändipääoma ja sen johtamistoiminta hahmotetaan kahden merkittävän Suomessa toimivan muotiketjun brändijohdoissa? Mitkä ovat hahmotusnäkökulmien ja johtamistoiminnan keskeisimmät erot ketjujen välillä ja miten nämä näkökulmat heijastavat ketjujen nykyistä asemaa Suomen muotimarkkinoilla? Teoriatausta rakentuu ensisijassa David Aakerin ja Kevin Kellerin näkemyksiin asiakaslähtöisestä brändipääomasta. Aakerin (1991) mukaan brändipääoma koostuu neljästä komponentista: Bränditietoisuudesta, brändi-imagosta, kuluttajan kokemasta laadusta brändiä kohtaan sekä brändiuskollisuudesta. Kellerin (2003) mukaan brändipääoman johtaminen on brändiposition rakentamista luomalla brändille puhutteleva ja kilpailijoita parempaa arvoa tarjoava identiteetti, johon kuluttaja voi samaistua ja luoda suhteen. Tutkimuksen empiirinen osio toteutettiin kvalitatiivisena case-tutkimuksena. Case yrityksiksi valikoituivat kotimainen Seppälä ja norjalainen Carlings, joista molemmista valittiin haastateltaviksi yhdet henkilöt, jotka molemmat ovat olleet keskeisesti mukana brändien johtamistyössä tahoillaan lähes koko 2000-luvun. Tutkimuksen tuloksena voitiin havaita, että onnistuneella brändipääoman johtamisella on taloudellisia vaikutuksia. Carlings on onnistunut positioitumisessaan, eli puhuttelemaan valitsemaansa kohderyhmää sitouttavalla ja brändiuskollisuutta aikaansaavalla tavalla ja on siten onnistunut muodin kokonaismarkkinan supistumisesta huolimatta kasvamaan kannattavasti koko Suomessa olonsa ajan. Seppälä taas on kilpailun kiristyttyä Suomen muotimarkkinoilla 2000-luvulla radikaalisti epäonnistunut positionsa löytämisessä eikä se ole onnistunut puhuttelemaan mitään kuluttajaryhmää erityisen hyvin. Brändin imagoa on vaivannut ainutlaatuisuuden puute ja se on ilmentynyt myös ketjun viime vuosien raskaiden tappioiden muodossa.