Iijoen vesistön uittotoiminta ja sen jälkeiset entisöintityöt

Iijoen vesistö on ollut merkittävä puutavaran kuljetusreitti 1980-luvulle saakka. Uittoa varten vesistöalueella on mm. tehty laajoja koskiperkauksia ja noin 140 säännöstelypatoa sekä paljon muita rakenteita. Uiton aikana vesistöön jäi paljon uppopuita. Uiton loputtua aloitettiin Iijoella uittoa ohjanneiden uittosääntöjen kumoaminen ja sen jälkeen vuonna 1988 koskien kunnostaminen, laskettujen järvien vedenkorkeuden palauttaminen ja muut uittoväylien purkamiseen liittyvät työt. Entisöintityöt saatiin valmiiksi vuonna 2012. Tässä raportissa on kuvattu uittoväylien kuntoonpanoa ja puutavaran uiton eri vaiheita Iijoella. Pääosa raportista keskittyy uittoväylien entisöintitöiden kuvaamiseen. Töitä ja työmenetelmiä on kuvattu sekä yleisesti, että osa-alueittain. Raporttiin on koottu myös tiivistelmä entisöintitöiden yhteydessä tehdystä mittavasta tutkimus- ja kehittämistoiminnasta sekä seurannoista. Ne liittyvät mm. kalakantoihin ja kalojen elinalueiden laatuun, pohjaeläimiin ja vesistöjen käyttäjien asenteisiin. Raporttia varten on haastateltu eri intressiryhmien edustajia. Raportin tarkoitus on dokumentoida Iijoen uiton noin 25 vuotta kestänyt purkamistyö ja välittää siitä saadut kokemukset muiden hyödynnettäviksi.

Suorituskyvyn mittaamisen kehitysprosessi ja sen vaikutukset – kokemuksia palveluliiketoimintaympäristöstä

Diplomityö käsittelee organisaatioiden kokemuksia palveluliiketoimin-taympäristöön suunnitelluista suorituskykymittaristoista. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin viidestä julkisesta, kahdesta teollisuus- ja kolmesta asiantuntijaorganisaatiosta. Aineiston perusteella onnistunut mittariston suunnittelu ja käyttöönottovaihe on riippuvainen johdon ja henkilöstön sitoutumisasteesta, mittariston käyttötarkoituksen ja mitta-usnäkökulman selkeästä ymmärtämisestä sekä keskijohdon että asia-kasarvon merkityksen ymmärtämisestä. Käyttöönottovaihe oli aineiston perusteella suunnitteluvaihetta haastavampi. Osa mittariston suunnittelu ja käyttöönottovaiheeseen liittyvistä kokemuksista riippui organisaation toimialasta. Mittariston synnyttämiä hyötyjä ja arvoa sekä mittariston vaikutuksia organisaatioiden johtamiseen tulee tutkia tulevaisuudessa lisää. Näiden kysymysten osalta toteutettu haastattelututkimus antoi vas-ta suuntaa antavia tuloksia, sillä suuri osa case-organisaatioiden mittaris-toista oli vielä kokonaisuudessaan käyttöönottamatta.

Airmanship ja sen opettaminen ilmavoimien alkeislentokoulutuksessa

Airmanship käsitettä ei ole tähän mennessä hirveästi tutkittu Suomessa. Aiheesta on tehty vain muutama suoraan siihen liittyvä tutkimus. Tämän lisäksi on tehty useita tutkimuksia, jotka ovat pienissä määrin ja osiltaan yhdistettävissä airmanshipiin tai sen eri osa-alueisiin. Tutkimuksessani tulen avaamaan airmanship käsitteen Tony Kernin temppelimallin avulla, omasta näkökulmastani, sekä pohtia airmanshipin opetusta ilmavoimien alkeislentokoulutuksessa. Tutkimuksen lähtökohtana oli oma haluni tutustua airmanshipin käsitteeseen. Tutkimuksen rajaus tuotti aluksi ongelmia airmanship-käsitteen ollessa hyvin laaja. Aihetta tutkiessani kiinnostus heräsi erityisesti airmanshipin opetukseen liittyen. Tavoitteenani on luoda työ, jossa airmanship aukeaa selkeästi käsitteenä ja jossa pohditaan ennen kaikkea sen opettamista ja oppimista. Tutkimus toteutettiin asiakirjatutkimuksena ja ilmavoimien lennonopettajien kanssa käytyjen keskustelujen avulla saamillani tiedoilla. Asiakirjat olivat suurilta osin aikaisempia airmanshipiin liittyviä tutkielmia, sekä siihen liittyvää kirjallisuutta. Airmanship-käsitteen yleinen suomennos on lentäjyys. Lentäjyyden voidaan katsoa pitävän sisällään muun muassa päätöksentekokyvyn, tilannetietoisuuden, lentokurin, ympäristön, lentokoneen ja riskit. Kaikki nämä osa-alueet vaikuttavat omalta osaltaan lentoturvallisuuteen. Pyrittäessä mahdollisimman hyvään kokonaisuuteen, tulee kaikkien osa-alueiden olla kunnossa. Lennonoppiminen ja sen opetus kulkevat käsi kädessä lentoturvallisuuden kanssa. Airmanshipin laajuuden johdosta sen opettaminen yksiselitteisesti on hankalaa ja suuri osa oppimisesta tapahtuu niin sanottuna piilooppimisena.

Yhteispohjoismainen taseselvitysmalli ja sen vaikutukset Lahti Energia Oy:lle

Pohjoismaisten sähkömarkkinoiden kehitys ja integroiminen vaatii eri maiden taseselvitysmallien harmonisointia. Suomi, Ruotsi ja Norja ovat yhteispohjoismaisen taseselvitysmallin (Nordic Balance Settlement, NBS) takana. Uuden taseselvitysmallin tarkoituksena on luoda yhtenäiset normit taseselvitykselle kyseisissä maissa. Uusi taseselvitysmalli tulee muuttamaan käytäntöjä Suomen taseselvityksessä ja se tullaan ottamaan käyttöön suunnitelmien mukaan vuoden 2015 aikana. Taseselvityksessä ylimpänä tahona tulee toimimaan uusi kantaverkkoyhtiöiden yhteisomistama yhtiö, jota kutsutaan selvitysyksiköksi tässä raportissa. Yksikkö vastaa hierarkkisesti Suomen osalta Fingrid Oyj:tä nykyisessä taseselvitysmallissa. Taseselvityksen kulku muuttuu uuden yksikön myötä ja taseselvityksen aikataulu nopeutuu. Suurimpana yksittäisenä muutoksena tulee olemaan tiedonsiirron harmonisointi, joka on vielä osittain kesken. Tämä tulee myös olemaan energiayhtiöille konkreettisista uudistuksista merkittävin. Uusi taseselvitysmalli saattaa muuttua vielä hieman, sillä projektihenkilöstö on tarkastamassa joitain osia mallista markkinatoimijoiden palautteen perusteella.

Omistajanvaihdosasiantuntijuus ja sen kehittäminen

Omistajanvaihdosten valtakunnallisen koordinoinnin tavoitteena on tukea yritysten omistajanvaihdospalvelujen ja palveluprosessien kehittymistä erityisesti mikro- ja pienten yritysten tarpeisiin. Elinkeinopolitiikan linjausten uudistamisen yhteydessä omistajanvaihdokset ovat tulossa olennaiseksi osaksi yritysten kehittämistä ja kasvua. Erityisen ajankohtainen haaste suomalaiselle yrityspalvelujen kehittämistyölle on suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle. Omistajanvaihdospalvelujen tarve on kasvamassa ja niitä tarvitsevat myös mikro- ja pienet yritykset. Omistajaa vaihtaneiden liiketoimintojen kehittymisen edellytyksenä on ammattimaisesti toteutettu onnistunut omistajanvaihdos. Kehittämistyössä on huomioitava sekä ostajien että myyjien tarpeet ja omistajanvaihdosten moninaisuus: sukupolvenvaihdokset, yritysten väliset kaupat, henkilöiden väliset kaupat jne. Tarvitaan osaava ja koko Suomen kattava palveluverkosto, jossa ovat mukana yhteistyössä julkiset ja yksityiset toimijat. Selvityksen tavoitteena on kuvata sekä omistajanvaihdosasiantuntijuuden että omistajanvaihdosten palveluprosessin nykytilaa ja kehittämistarpeita. Huomion kohteina ovat omistajanvaihdostutkintoon, omistajanvaihdosasiantuntijoiden auktorisointiin ja sertifiointiin, omistajanvaihdosasiantuntijuuden luvanvaraisuuteen sekä omistajanvaihdosten palveluprosessiin liittyvät alan asiantuntijoiden näkemykset. Selvityksen tulosten pohjana olevan kyselyn vastausten laadusta ja määrästä olemme erittäin ilahtuneita. Kyselyyn vastasi edustava joukko yksityisiä ja julkisia toimijoita. Tässä yhteydessä haluamme kiittää kaikkia kyselyyn vastanneita ja toivomme toimijoiden välisen vuoropuhelun jatkuvan ja vahvistuvan.

Johtamisen kompetenssin sisältö ja sen kehittyminen terveydenhuollon lähijohtajien kuvaamana

Takautuvasti saatavilla sähköisessä muodossa Elektra-palvelun kautta. Lehden sähköisessä julkaisemisessa noudatetaan kahden vuoden karenssia.

Suomalainen pyhä sota ja sen nunnat

Kirjallisuusarvostelu

Sota ja sen voimaannuttamat naiset

Kirjallisuusarvostelu

Ajankohtaisesti verkosta ja sen tutkimusmenetelmistä

Kirjallisuusarvostelu

Kapitalistinen urbanisaatio ja sen vastarinta

Kirjallisuusarvostelu

Työhyvinvointi resurssina : aineeton pääoma ja sen ilmeneminen finanssialan organisaatiossa

Tutkimuksen tausta, aihe ja ongelma Työhyvinvoinnista on tähän mennessä tehty paljon akateemista tutkimustyötä. Aiheeseen liittyvien tutkimusten valossa on havaittu, että hyvinvoivat ja motivoituneet ihmiset jaksavat työssään paremmin. Olemassa olevasta tiedosta huolimatta työhyvinvointiin panostetaan monessa yrityksessä yhä puutteellisesti jos lainkaan. Syitä tähän voi olla monia. Työhyvinvointi saatetaan nähdä epävarmana investointina siltä osin, että investoinnin tuotto on perinteiseen aineelliseen pääomaan verrattuna haastavammin mitattavissa. Myös aineettoman pääoman johtaminen ja kehittäminen poikkeavat aineelliseen pääomaan rinnastettuna. Voi olla, ettei aineettoman pääoman hyötyjä osata vielä hyödyntää tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Tämän pro gradu tutkimuksen tarkoitus on selvittää työhyvinvoinnin ominaisuuksia yrityksen resurssina. Tutkimus pyrkii selventämään minkälaista kilpailuetua työhyvinvointi luo yritykselle ja mitä kautta nämä hyödyt ilmenevät. Menetelmät ja tulokset Tutkimuksen teoreettinen viitekehys käsittelee työhyvinvointia resurssipohjaisen teorian mukaisesti, aineettomana menestystekijänä ja aineetonta pääomaa tukevana resurssina. Teoreettisen viitekehyksen ohella työssä on syvennytty empiirisen puolistrukturoidun haastattelututkimuksen kautta selvittämään minkälaista työhyvinvointia tukevaa aineetonta pääomaa finanssialan kohdeyrityksessä ilmenee. Tämän lisäksi työssä tutkitaan haastattelumenetelmää käyttäen minkälaisia työhyvinvoinnin kannalta kehitettäviä asioita kohdeyrityksestä käy ilmi. Johtopäätökset Johtopäätöksenä työhyvinvointi voi olla yritykselle resurssi siten, että sen kehittäminen ja siihen investoimisen nähdään tukevan yrityksen aineetonta pääomaa ja tuottavan kilpailuedullista lisäarvoa. Työhyvinvointiin vaikuttavia osa-alueita ovat ihminen itse, esimies, organisaatio, ryhmähenki ja työ. Kohdeorganisaatiosta löydettiin työhyvinvointia tukevaa aineetonta pääomaa inhimillisen-, rakenteellisen- ja suhdepääoman muodossa. Rakenteellinen pääoma nousi näistä osa-alueista vahvimmin esille. Työhyvinvoinnin kannalta kehitettäviä osa-alueita havaittiin jokaisessa työhyvinvointiin vaikuttavassa osa-alueessa, ryhmähengen ollessa poikkeuksellisen hyvä.