Markkinointiautomaation hyödyntäminen arvon luonnissa B2B-asiakkaalle

Internetin yleistymisen myötä asiakkaat ovat pystyneet vertailemaan tuotteita ja jakamaan kokemuksia monipuolisemmin ja helpommin useamman ihmisen kanssa, mikä on johtanut asiakaskilpailukentän kiristymiseen. Tämän vuoksi suhdemarkkinointi on kasvattanut merkitystään erityisesti B2B-liiketoiminnassa, sillä sen on todettu olevan yksi parhaista keinoista pitää asiakkaat itsellään. Suhdemarkkinoinnissa viimekätinen lopputulema ei ole pelkkä palvelu vaan asiakaskokemus ja arvon kokeminen. Samaan aikaan useat itsenäiset ostajat vaativat yrityksen kanssa relevanttia, persoonallista keskustelua, joka tukee heidän omaa hetkeään ostoprosessissa. Jos yritykset eivät tätä tarjoa, asiakkaat luultavasti lopettavat viestinnän vastaanottamisen. Yritysten ongelmaksi syntyy miten usealle asiakkaalle pystytään pitämään yllä samanaikaisesti relevanttia keskustelua, joka johtaisi arvon luomiseen. Tutkielman tarkoitus on tarkastella markkinointiautomaatiota ja sen roolia ja käyttökelpoisuutta B2B-asiakasarvonluonnissa Tutkimus on rakennettu käyttäen teoreettisena taustana/viitekehyksenä CRM- ja asiakasarvokäsitteellistyksiä sekä markkinointiautomaation osalta markkinoinnin muutosta, asiakastiedonhallintaa ja markkinointiautomaatiota yleisemmin, joiden avulla rakennetaan myös markkinointiautomaation strategista näkökulmaa. Markkinointiautomaation taktisempi näkökulma käsitellään syvällisemmin tutkimuksen empiirisessä osiossa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Tutkimus rakentuu käsittelemällä markkinointiautomaation eri osa-alueita hyödyntämällä markkinointiautomaatiojärjestelmää, jonka toimintoja kuvaamalla yksityiskohtaisesti syntyi aineisto. Aineisto on rakennettu myös selventämään lukijalle markkinointiautomaation toimintoja, sillä sitä ei ole vielä laajasti tieteellisesti tutkittu. Tapaustutkimus kirjoitetaan auki aloittamalla aineiston esittelyllä, josta seuraa analyysi mitä, miten ja miksi arvon osa-alueita tietyissä markkinointiautomaation osa-alueessa toteutuu. Markkinointiautomaatio tarjoaa mahdollisuuksia arvon luontiin ja arvon yhteisluontiin asiakkaan kanssa monipuolisesti sen eri osissa ja niiden yhteistoiminnalla. Markkinointiautomaation vahvuus arvon luojana on asiakkaista oppiminen, markkinoinnin räätälöinti eri asiakkaille samanaikaisesti ja asiakassuhteen kehittäminen. Markkinointiautomaatiolla pystytään luomaan arvoa lyhyellä aikavälillä, mutta pidemmällä aikavälillä tarvitaan myös muiden liiketoimintaosa-alueiden panostusta, ts. markkinointiautomaatio ei yksinään riitä. Markkinointiautomaatio oikein toteutettuna tarjoaa parempia mahdollisuuksia tuotekehittelylle ja palveluiden parantamiselle sekä auttaa luomaan ostoon valmiita asiakkaita ja laskemaan markkinoinnin kustannuksia.

Suoramainonnan tuloksellisuuden mittaaminen

Tutkimus käsittelee suoramainonnan tuloksellisuuden mittaamista. Suoramarkkinointia voidaan usein mitata tarkemmin kuin muita markkinointimuotoja, mutta perinteinen suoramainonta jää tämän päivän sähköisessä toimintaympäristössä seurannassa kuitenkin jälkeen digitaalisia kanavia. Mainoksen saavuttua kotitalouteen pystytään lähinnä myynnin kasvua seuraamalla tekemään johtopäätöksiä kampanjan toimivuudesta. Usein suoramainoksen tarkoituksena on myös saada vastaanottaja aktiiviseksi verkossa, joten perinteisten mittarien oheen on hyvä tuoda ajankohtaisempia mittareita tuloksellisuuden osoittamiseen. Aihetta käsiteltiin seuraavien osakysymysten avulla: Mitkä tekijät vaikuttavat suoramarkkinoinnin tuloksellisuuteen? Miten suoramainonnan tuloksellisuus voidaan todentaa? Ensimmäistä tutkimuskysymystä käsiteltiin teoriaosiossa määrittämällä neljä osatekijää, jotka vaikuttavat tulokselliseen suoramarkkinointiin: markkinoinnin vaikuttavuus, markkinoinnin tehokkuus, sopivat mittarit ja asiakkaat. Toista tutkimuskysymystä käsiteltiin tuomalla esille käytettyjä perinteisiä mittareita ja hieman uudempia digitaalisuuteen liittyviä mittareita liittyen suoramainonnan tuloksellisuuden määrittämiseen. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena ja empiirinen aineisto kerättiin haastatteluin suoramainontaa harjoittavilta yrityksiltä. Toteutettiin kahdeksan puolistrukturoitua teemahaastattelua, joiden pohjana toimivat teoriaosuudessa esitellyt osatekijät. Aineistosta kävi ilmi, ettei markkinoinnin vaikuttavuutta ja tehokkuutta huomioida selkeästi erikseen tuloksellisuuteen pyrittäessä, mutta sopivat asiakassegmentit ja tavoitteet olivat selkeästi määriteltyinä tuloksellista suoramarkkinointia haettaessa. Olemassa oleville asiakkaille suunnattu suoramarkkinointi nähtiin parhaimpana keinona tehdä tuloksellista suoramarkkinointia ja oleellinen osa tuloksellisuutta oli myös saavuttaa kampanjalle asetetut tavoitteet. Suoramainontaa mitattiin pääosin hyvin perinteisin keinoin esimerkiksi liikkeiden kävijämääriä seuraamalla. Erityistä huomiota kiinnitettiin mittareihin, joilla seurata olemassa olevien asiakkaiden ostokäyttäytymistä. Uudemmista mittareista suoramainoksen vastaanottajan siirtymistä kampanjakohtaisille sivustoille havainnoitiin paljon. Erilaisten digitaalisten elementtien, kuten QR-koodein varustettujen suoramainosten ei nähty edistävän tuloksellisuuden osoittamista tarpeeksi hyvin, jotta niitä olisi otettu laajemmalti käyttöön. Kaiken kaikkiaan ei nähty tarvetta yhdistellä digitaalista puolta ja perinteistä suoramainonnan puolta. Panostaminen entistä tarkempaan kohdentamiseen ja yksilöllisempiin viesteihin tuloksellisuuden aikaansaamis

Resurssiperusteinen ajattelu ammattijoukkueurheilussa: NHL-joukkueiden kyky tunnistaa suorituskykyä parantavat henkilöstöresurssit

Tutkijoita on viime vuosina yhä enenevissä määrin kiinnostanut johtamisen ja johtajuuden tutkimuksen eri teorioiden soveltaminen urheiluympäristössä. Tämä pätee myös kestävän kilpailuedun ja resurssiperusteisen ajattelun tutkimukseen. Urheilullisen menestyksen ylläpitäminen on ammattiurheilujoukkueiden kiinnostavuuden ja hyvän taloudellisen tuloksen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Huono urheilullinen menestys voi tarkoittaa myös suurta menetystä joukkueiden kykyyn luoda tuloja, sillä kannattajien sekä sponsoreiden kiinnostus seuraa kohtaan voi laskea. Valmentajanvaihdokset eri urheilulajeissa ovat kiinnostaneet niin urheilu- kuin strategisen johtamisen tutkijoita jo pitkään, mutta niiden vaikutuksista joukkueiden suorituskykyyn ei ole päästy yhteisymmärrykseen. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten johtajavaihdosten ilmiö näkyy NHL-joukkueissa, ja millaisia vaikutuksia sillä on joukkueiden suorituskykyyn. Tämän lisäksi selvitetään kuinka hyvin NHL-joukkueiden seurajohto on onnistunut omien henkilöstöresurssiensa kyvykkyyden ja tehokkuuden arvioimisessa tehdessään päätöksen vaihtaa valmentajaa. Tässä tutkielmassa tutkittiin yhteensä 19 kesken kauden tapahtunutta valmentajanvaihdosta jääkiekon NHL:ssä kausien 2005–2006 ja 2014–2015 välisenä aikana. Valmentajien tehokkuutta hyödyntää käytössään olevia resursseja mitattiin data envelopment analysis (DEA) -menetelmän avulla. Tutkielman tuloksista käy ilmi, että valmentajanvaihdoksen myötä joukkueiden suorituskyky parani lähes poikkeuksetta. Suorituskyky oli myös parempaa, kun sitä verrattiin vaihdosta edeltäneeseen kauteen, ja se parani edelleen vaihdosta seuranneella kaudella. Saatujen tulosten valossa voidaan siis todeta, että NHL:ssä valmentajan vaihtamisella kesken kauden on positiivista vaikutusta joukkueen suorituskykyyn. Vaikutus on positiivista ainakin silloin, kun vaihdettu valmentaja sekä tämän korvaaja ovat molemmat saaneet valmentaa joukkuetta vähintään yhden kokonaisen kauden ajan ennen vaihdoskautta tai sen jälkeen. Tulokset myös viittaavat siihen, että huonon urheilullisen menestyksen pohjalta tehdyt vaihdospäätökset ovat perusteltuja. Näin ollen voidaan todeta, että NHL-joukkueen johto on pääsääntöisesti onnistunut tunnistamaan tehottoman henkilöstöresurssin ja kyennyt korvaamaan sen kyvykkyyksiltään paremmalla resurssilla. Tutkielman tuloksia ei kuitenkaan voida yleistää yli sarja- ja lajirajojen, sillä jokaisella urheilusarjalla ja -lajilla on omat erityispiirteensä, minkä takia niiden keskinäinen vertailu ei ole mielekästä.

Purentaelimistön toimintahäiriöiden räätälöidyt hoitokäytännöt

Purentaelimistön toimintahäiriöt (temporomandibular disorders,TMD) ovat kasvojen alueen yleisin kiputila. Sillä tarkoitetaan puremalihasten ja leukanivelten sekä niitä ympäröivien kudosten toimintahäiriöitä ja kiputiloja. TMD:hen liittyy usein samanaikaisia monien eri järjestelmien häiriöitä ja muita kipu- ja terveysongelmia. Purentaelimistön toimintahäiriöt voivat olla luonteeltaan ohimeneviä, mutta pieni osa potilaista kärsii kroonisesta kivusta ja hankalahoitoisesta tilasta. TMD-potilaiden diagnostiikan selkeyttämiseksi on kehitetty diagnostinen järjestelmä, Research Diagnostic Criteria for TMD (RDC/TMD), jonka avulla voidaan selvittää potilaan somaattinen diagnoosi ja psykososiaalinen status. Lisäksi RDC/TMD:tä hyödyntäen voidaan potilaan toimintakyvyn arvioimiseksi laskea haitta-aste, jota voidaan käyttää apuna hoitojen räätälöinnissä. Tutkielman tarkoituksena oli tarkastella Tyksin suu- ja leukasairauksien klinikalle hoitoon lähetettyä potilasmateriaalia haitta-aste luokituksen valossa ja selvittää miten luokittelu ohjasi hoitojen räätälöintiä luokittelun käyttöönoton yhteydessä, ja millaisia tuloksia hoidoilla saavutettiin. Tutkielmassa perehdyttiin potilasaineiston määrään, hoidon vastuuhenkilöihin, potilaiden haitta-astejakaumaan, hoitojen räätälöintiin sekä saavutettuihin hoitotuloksiin. Tutkielman otannassa oli 39 potilasta, jotka oli lähetetty Tyksin suu- ja leukasairauksien poliklinikalle kasvojen alueen kipujen vuoksi 8/2013−4/2014 välisenä aikana. Potilaat täyttivät RDC/TMD:hen pohjautuvan kipukyselykaavakkeen, jonka perusteella hoidot räätälöitiin haitta-asteryhmittäin: ei haittaava TMD, lievästi haittaava TMD ja runsaasti haittaava TMD. Lisäksi potilaille lähetettiin seurantaa varten uusi kipukyselykaavake 2/2016. Alkutilanteessa ei haittaavaa TMD-kipua koki 35 %, lievästi haittaavaa 21 % ja runsaasti haittaavaa TMD-kipua 44 % potilaista. Runsaasti haittavasta TMD-kivusta kärsivät olivat psyykkisesti kuormittuneempia ja heillä oli enemmän muita kipuja kuin muilla potilailla. Tulokset olivat samankaltaisia kuin aiemmin kuvatulla erikoissairaanhoidon potilasmateriaalilla. Seuranta-ajan jälkeen runsaasti haittaavasta TMD:stä kärsivien potilaiden määrä oli vähentynyt merkittävästi, ja osalla potilaista kasvojen alueen kivut olivat kokonaan hävinneet. Terveyspalveluiden käyttö kaikissa potilasryhmissä oli vähentynyt merkittävästi.

Kyrönjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelma 2016-2021

Vesienhoidon keskeisenä tavoitteena on estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Tavoitteen saavuttamiseksi suunnitellaan ja toteutetaan vesien tilaa parantavia toimenpiteitä ja seurataan niiden vaikutuksia. Vesienhoidossa otetaan huomioon myös merenhoidon, tulvariskien hallinnan sekä luonnonsuojelun tavoitteet. Vesienhoitoa suunnitellaan vesienhoitoalueittain, joita on Manner-Suomessa seitsemän. Vesienhoitoalue muodostuu yhdestä tai useammasta vesistöalueesta. Kyrönjoen vesistöalue kuuluu Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Vesienhoidon suunnittelu etenee kuuden vuoden jaksoissa. Ensimmäiset vuoteen 2015 ulottuvat toimenpideohjelmat laadittiin laajassa yhteistyössä 2008-2009. Lisätietoa vesienhoidosta ja vesienhoidon järjestämisestä vesienhoitoalueella on saatavilla osoitteessa www.ymparisto.fi/lantinenvesienhoitoalue sekä Kokemäenjoen-Saarisromeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmasta. Vesienhoitosuunnitelmassa esitellään tarkemmin vesienhoitoon liittyvä lainsäädäntö ja vesienhoitoon liittyvät muut suunnitelmat ja strategiat. Lisäksi vesienhoitosuunnitelmassa on tehty koko vesienhoitoaluetta koskava vaihtoehtotarkastelu vesienhoidon toimenpiteistä.

Närpiönjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelma 2016-2021

Vesienhoidon keskeisenä tavoitteena on estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Tavoitteen saavuttamiseksi suunnitellaan ja toteutetaan vesien tilaa parantavia toimenpiteitä ja seurataan niiden vaikutuksia. Vesienhoidossa otetaan huomioon myös merenhoidon, tulvariskien hallinnan sekä luonnonsuojelun tavoitteet. Vesienhoitoa suunnitellaan vesienhoitoalueittain, joita on Manner-Suomessa seitsemän. Vesienhoitoalue muodostuu yhdestä tai useammasta vesistöalueesta. Närpiönjoen vesistöalue kuuluu Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Vesienhoidon suunnittelu etenee kuuden vuoden jaksoissa. Ensimmäiset vuoteen 2015 ulottuvat toimenpideohjelmat laadittiin laajassa yhteistyössä vuosien 2008–2009 aikana. Lisätietoa vesienhoidosta ja vesienhoidon järjestämisestä vesienhoitoalueella on saatavilla osoitteessa www.ymparisto.fi/lantinenvesienhoitoalue.

Lapuanjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelma 2016-2021

Vesienhoidon keskeisenä tavoitteena on estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Tavoitteen saavuttamiseksi suunnitellaan ja toteutetaan vesien tilaa parantavia toimenpiteitä ja seurataan niiden vaikutuksia. Vesienhoidossa otetaan huomioon myös merenhoidon, tulvariskien hallinnan sekä luonnonsuojelun tavoitteet. Vesienhoitoa suunnitellaan vesienhoitoalueittain, joita on Manner-Suomessa seitsemän. Vesienhoitoalue muodostuu yhdestä tai useammasta vesistöalueesta. Lapuanjoen vesistöalue kuuluu Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Vesienhoidon suunnittelu etenee kuuden vuoden jaksoissa. Ensimmäiset vuoteen 2015 ulottuvat toimenpideohjelmat laadittiin laajassa yhteistyössä vuosien 2008–2009 aikana. Lisätietoa vesienhoidosta ja vesienhoidon järjestämisestä vesienhoitoalueella on saatavilla osoitteessa www.ymparisto.fi/lantinenvesienhoitoalue sekä Kokemäenjoen - Saarisromeren – Selkämeren vesenhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmasta. Vesienhoitosuunnitelmassa esitellään tarkemmin vesienhoitoon liittyvä lainsäädäntö ja vesienhoitoon liittyvät muut suunnitelmat ja strategiat. Lisäksi vesienhoitosuunnitelmassa on tehty koko vesienhoitoaluetta koskava vaihtoehtotarkastelu vesienhoidon toimenpiteistä.

Luodon-Öjanjärveen laskevien vesistöjen vesienhoidon toimenpideohjelma 2016-2021

Vesienhoidon keskeisenä tavoitteena on estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Tavoitteen saavuttamiseksi suunnitellaan ja toteutetaan vesien tilaa parantavia toimenpiteitä ja seurataan niiden vaikutuksia. Vesienhoidossa otetaan huomioon myös merenhoidon, tulvariskien hallinnan sekä luonnonsuojelun tavoitteet. Vesienhoitoa suunnitellaan vesienhoitoalueittain, joita on Manner-Suomessa seitsemän. Vesienhoitoalue muodostuu yhdestä tai useammasta vesistöalueesta. Luodon-Öjanjärven ja siihen laskevien jokien vesistöalue kuuluu Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Vesienhoidon suunnittelu etenee kuuden vuoden jaksoissa. Ensimmäiset vuoteen 2015 ulottuvat toimenpideohjelmat laadittiin laajassa yhteistyössä vuosien 2008–2009 aikana. Lisätietoa vesienhoidosta ja vesienhoidon järjestämisestä vesienhoitoalueella on saatavilla osoitteessa www.ymparisto.fi/lantinenvesienhoitoalue.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen pohjavesien toimenpideohjelma 2016-2021

Vesienhoidon keskeisenä tavoitteena on estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Tavoitteen saavuttamiseksi suunnitellaan ja toteutetaan vesien tilaa parantavia toimenpiteitä ja seurataan niiden vaikutuksia. Vesienhoidossa otetaan huomioon myös merenhoidon, tulvariskien hallinnan sekä luonnonsuojelun tavoitteet. Vesienhoitoa suunnitellaan vesienhoitoalueittain, joita on Manner-Suomessa seitsemän. Vesienhoitoalue muodostuu yhdestä tai useammasta vesistöalueesta. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen ympäristövastuu-alueen alue kuuluu Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Vesienhoidon suunnittelu etenee kuuden vuoden jaksoissa. Ensimmäiset vuoteen 2015 ulottuvat toimenpideohjelmat laadittiin laajassa yhteistyössä 2008-2009. Lisätietoa vesienhoidosta ja vesienhoidon järjestämisestä vesienhoitoalueella on saatavilla osoitteessa www.ymparisto.fi/lantinenvesienhoitoalue.

Isojoen-Teuvanjoen vesistöalueiden vesienhoidon toimenpideohjelma 2016-2021

Vesienhoidon keskeisenä tavoitteena on estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Tavoitteen saavuttamiseksi suunnitellaan ja toteutetaan vesien tilaa parantavia toimenpiteitä ja seurataan niiden vaikutuksia. Vesienhoidossa otetaan huomioon myös merenhoidon, tulvariskien hallinnan sekä luonnonsuojelun tavoitteet. Vesienhoitoa suunnitellaan vesienhoitoalueittain, joita on Manner-Suomessa seitsemän. Vesienhoitoalue muodostuu yhdestä tai useammasta vesistöalueesta. Isojoen ja Teuvanjoen vesistöalueet kuuluvat Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Vesienhoidon suunnittelu etenee kuuden vuoden jaksoissa. Ensimmäiset vuoteen 2015 ulottuvat toimenpideohjelmat laadittiin laajassa yhteistyössä vuosien 2008–2009 aikana. Lisätietoa vesienhoidosta ja vesienhoidon järjestämisestä vesienhoitoalueella on saatavilla osoitteessa www.ymparisto.fi/lantinenvesienhoitoalue sekä Kokemäenjoen - Saaristomeren – Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmasta. Vesienhoitosuunnitelmassa esitellään tarkemmin vesienhoitoon liittyvä lainsäädäntö ja vesienhoitoon liittyvät muut suunnitelmat ja strategiat. Lisäksi vesienhoitosuunnitelmassa on tehty koko vesienhoitoaluetta koskeva vaihtoehtotarkastelu vesienhoidon toimenpiteistä.

Attraction, recruitment and retention of high performing sales professionals case study: Lindström

The goal of this thesis is to gain more in-depth understanding of employer branding and offer suggestions on how this knowledge could be utilized in the case company. More in detail, the purpose of this research is to provide tools for improving Lindström’s organizational attractiveness and boosting the recruitment and retention of the segment of high-performing sales professionals. A strategy for reaching this particular segment has not been previously drawn and HR-managers believe strongly that it would be very beneficial for the company’s development and growth. The topic of this research is very current for Lindström, but also contributes on general level as companies are competing against each other in attracting, recruiting and retention of skilled workforce in the times of labor shortage. The research is conducted with qualitative methods and the data collection includes primary data through interviews as well as secondary data in the form of analysis on previous research, websites, recruitment material and discussions with Lindström’s HR department. This research provides a good basis for broader examination on the topic and presents development suggestions for the identified challenges. Based on the key findings Lindström’s HR department was advised to increase firm’s visibility, broaden recruitment channels, provide more hands-on knowledge about the sales positions and investigate their possibilities of developing sales reward systems.

Vieraannuttavat vieraskirjailijat- käsiteanalyyttinen tutkimus maahanmuuttajakirjallisuuden (lajista)

Tässä pro gradu-tutkielmassa tarkastelen kriittisesti maahanmuuttajakirjallisuuden (lajin) käsitettä ja tässä käsitteessä kielellistyvää ilmiötä. Tutkimuksen teoreettista pohjaa leimaa jälkikolonialistinen tutkimusote ja keskeisimpänä tutkimusmenetelmänä on käsiteanalyysi. Tutkielman aineisto koostuu tutkimushavaintoja tukevista teoreettisista ja journalistisista teksteistä sekä kaunokirjallisesta aineistosta, jonka tarjoamiin esimerkkeihin käsitteen dekonstruktiota peilataan. Tutkielman kaunokirjallinen valikoima sisältää kaunokirjallisia teoksia kuudelta Suomessa 2000- ja 2010-luvulla suomen kielellä julkaisseelta maahanmuuttajataustaiselta kirjailijalta. Käsiteanalyyttisesta tutkimusotteesta huolimatta tutkielma ei tähtää maahanmuuttajakirjallisuuden (lajin) käsitteen käsitteellistämiseen vaan ilmiön ja käsitteen merkityksellistymisen sekä käsitteellistämisen tarpeen problematisointiin. Käsiteanalyysin perustana on sanatason dekonstruktio (yhdyssanajohteen käsiteosasten tarkastelu merkitystasolla), joka tukeutuu kotimaisessa kirjallisuustieteessä jo esitettyihin käsitteellistämisen työhypoteeseihin (esim. Eila Rantonen 2006 ja 2010). Tutkimuksen agendana on maahanmuuttajakirjallisuuden (lajin) käsitteen avulla tapahtuvasta tarpeettomasta ja perusteettomasta erillistämisestä luopuminen, mutta tutkimuksessa arvioidaan myös käsitteen loogiseen perusmuotoon palauttamisen ja uudelleen haltuun ottamisen mahdollisuuksia. Aineiston maahanmuuttajakirjallisuuden (lajiin) nyt luettuja teoksia tarkastellaan toiseuttavasta lajista pois luettuina siten, että niiden kirjallisuudellisuus (joka tässä tutkimuskontekstissa näyttäytyy vieraannuttavana monikielisyytenä) asetetaan luentojen keskiöön. Tutkielma osoittaa maahanmuuttajakirjallisuuden (lajin) käsitteen moniongelmaisuuden ja perusteet tästä toiseuttavasta käsitteestä luopumiselle. Maahanmuuttajakirjallisuuden (lajiksi) nyt kutsutun ilmiön käsitteellistämisestä ei ole johdettu riittävän kattavaa kielellistä sopimusta ja siksi käsitteen käyttö on epämääräistynyt. Maahanmuuttajakirjallisuuden (laji) ei täytä kirjallisuustieteellisen lajijaottelun määreitä, sillä (lajiin) lukemista määrittää ainoastaan tekijän maahanmuuttotaustaisuus eikä lajia luonnehtiva, toisinnettava piirrejoukko (esim. kieli, muoto, rakenne ja tematiikka). Vaikka (laji) ehdottaa suppeaa maahanmuutto- ja tekijäkeskeistä luentaa, aineiston kaunokirjalliset teokset eivät muodoltaan, rakenteeltaan tai tematiikaltaan olennaisesti eroa muusta kansallisesta aikalaiskirjallisuudesta. Erillistämisen tarpeelliseksi kokeminen ja kolonialistinen toiseuttamisen halu estävät maahanmuuttajakirjallisuuden (lajin) käsitteestä luopumisen.