Early detection of severe sepsis in the emergency room in adults - Clinical utility of prognostic markers

Vaikean sepsiksen varhainen tunnistaminen päivystyspoliklinikalla – merkkiaineiden käyttökelpoisuus aikuispotilaiden arvioinnissa Päivystyspotilaan vakavan yleisinfektion eli sepsiksen varhainen tunnistaminen ja taudin vaikeusasteen arviointi on päivystävälle lääkärille tärkeä haaste. Arvioimme prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa eri merkkiaineiden hyödyllisyyttä sepsiksen varhaisessa tunnistamisessa ja vaikeusasteen arvioinnissa. Työssä I ja III oli 539 päivystyspotilasta, joilta kliinikko päätti ottaa veriviljelyn sepsistä epäillen. Tutkimuksessa II oli 525 potilasta ja tutkimuksessa IV 537 potilasta. Tutkimuksessa I plasman C-reaktiivisen proteiinin (CRP) pitoisuuksia verrattiin plasman prokalsitoniinin (PCT) ja interleukiinin (IL-6) pitoisuuksiin. Tutkimuksessa II verrattiin plasman baktersidisen/ permeabiliteettia lisäävän proteiinin (BPI), ryhmän IIA fosfolipaasi A2:n (PLA2GIIA) ja CRP:n pitoisuuksia sekä valkosolujen määriä toisiinsa. Tutkimuksessa III arvioitiin liukoisen urokinaasi-tyyppisen plasminogeenin aktivaattorireseptorin (suPAR) ja tutkimuksessa IV pentraksiini 3:n (PTX3) määrityksen käyttökelpoisuutta. Tutkimuksessa I todettiin päivystystilanteessa mitattujen korkeiden PCT - ja IL-6 - pitoisuuksien ennustavan vaikean sepsiksen kehittymistä paremmin kuin korkean CRP:n. Tutkimuksessa II plasman PLA2GIIA vaikutti hiukan paremmalta vaikean sepsiksen ennustajalta kuin CRP tai veren valkosolutaso, mutta BPI ei ollut hyödyllinen. Tutkimuksessa III korkea plasman suPAR- pitoisuus osoittautui itsenäiseksi kuolleisuuden riskitekijäksi ja se liittyi myös vaikean sepsiksen kehittymiseen. Tutkimuksessa IV korkea PTX3 - pitoisuus toimi samaan tapaan kuin suPAR. Kokonaisuutena PCT osoittautui parhaaksi merkkiaineeksi ennustamaan elinhäiriön kehittymistä ja suPAR kuolleisuutta. PTX3 ei tarjonnut merkittävää lisäetua PCT:iin ja suPAR:iin verrattuna. CRP osoitti suhteellisen hyvin bakteeri-infektion esiintymistä, mutta ennusteellista arvoa sillä ei ollut. suPAR on kiinnostava kuolleisuuden ja elinhäiriön kehittymisen merkkiaine.

Eurooppalaisen opintosuoritusten siirtojärjestelmän (ECVET) kehittämistarpeet Euroopassa

Työssä tutkitaan toisen asteen ammatillisen koulutuksen Eurooppalaista opinto-suoritusten siirtojärjestelmää ECVET:iä. Päätavoitteena on löytää suurimmat jär-jestelmän kehityskohteet ja keinot siihen koko Euroopan tasolla. Kehityskohteet selvitetään asiantuntijoiden lähettämien kyselylomakkeiden perusteella sekä ana-lysoidaan keinot kehittää järjestelmää eteenpäin tulevaisuudessa. Suurimpia on-gelmia ovat maiden erilaiset lähtökohdat lähteä kehittämään ECVET:iä, koska jokaisella maalla on erilaiset ammattikoulutusjärjestelmät, tavat arvioida ja tun-nustaa oppimista. Tarvitaan yhtenäinen näkemys ja työkalut arvioida oppimista. Jokaisen maan tulisi myös ymmärtää ja kehittää Euroopan tutkintojen viitekehyk-set (EQF) samalle tasolle jotta ne olisivat vertailukelpoisia keskenään.

Sijoituskiinteistöjen arvostaminen suomalaisten pörssiyritysten IFRS-konsernitilinpäätöksissä : IFRS 13 -standardin voimaantulon vaikutus tilinpäätösraportointiin

Yritysten ja sijoitustoiminnan kansainvälistyminen ovat luoneet tarpeen vertailla eri maissakin toimivien yritysten tilinpäätöksiä keskenään. IFRS-standardit täyttävät tämän tarpeen määrittämällä viitekehyksen tilinpäätösten yhdenmukaiseen ja vertailukelpoiseen laatimiseen. IFRS-tilinpäätöksen ensisijaisena tehtävänä on esittää yrityksen taloudellinen asema ja vasta toissijaisena tehtävänä on tuloksen kuvaaminen. Siten IFRS-tilinpäätökset suosivat omaisuus- ja velkaerien määrittämistä tilinpäätöspäivän mukaiseen käypään arvoon. Realisoitumattomat käyvän arvon muutokset kirjataan tuloslaskelmaan joko tilikauden voitoksi tai tappioksi. Erityisesti sijoituskiinteistöjen käyvän arvon muutokset voivat vaikuttaa merkittävästi tilikauden tulokseen. Sijoituskiinteistöjen esittämistä IFRS-tilinpäätöksessä sääntelee sijoituskiinteistöjä koskeva IAS 40 -standardi ja vuoden 2013 tilinpäätöksiin voimaantuleva käyvän arvon laskentaa koskeva IFRS 13 -standardi. Sijoituskiinteistöt voidaan arvostaa taseessa joko hankintamenomallin mukaisesti tai käypään arvoon. Sijoituskiinteistöjen käypä arvo tulee kuitenkin esittää liitetiedoissa vaikka sovellettaisiin hankintamenoon perustuvaa mallia. Tässä tutkimuksessa tutkitaan sijoituskiinteistöjen esittämistä IAS 40 -standardin vaatimalla tavalla ja IFRS 13 -standardin vaikutuksia tilinpäätösraportointiin. Tutkimuksen teoriaosuudessa tutkitaan sijoituskiinteistöjen tilinpäätösraportointia ja arvostamista säänteleviä standardeja. Lisäksi tutkitaan kiinteistöjen arvostusmenetelmiä ja käyvän arvon laskennan kohtaamaa kritiikkiä. Tutkimuksessa käytetään empiirisenä aineistona suomalaisten pörssiyritysten vuoden 2012 konsernitilinpäätöksiä. Tutkimus on laadullinen ja tarkoituksena on kuvailla kokonaisvaltaisesti sijoituskiinteistöjen arvostamista sekä tilinpäätösraportointia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kiinteistösijoitusalan yhtiöt noudattavat standardien vaatimuksia muiden toimialojen yhtiöitä paremmin. IFRS 13 - standardi tulee lisäämään käyvän arvon tilinpäätösraportointia esimerkiksi vaatimalla käypien arvojen hierarkiatasojen esittämistä. Suomalaiset pörssiyhtiöt suosivat sijoituskiinteistöjen arvostuksessa tuottoarvomenetelmää. Tutkijan mielestä on tulkinnanvaraista, mille hierarkiatasolle kassavirtalaskennalla arvostetut sijoituskiinteistöt luokitellaan. IFRS 13 -standardin myötä yritysjohto joutuu tarkoin harkitsemaan, mitä liitetietoja tilinpäätöksessä tulee esittää, jotta siitä saa riittävän kuvan sijoituskiinteistöjen arvostukseen vaikuttavista tekijöistä.

Kouluttajan asiantuntijuus : fenomenografinen tutkimus huoltolinjan kadettien käsityksistä

Yhteiskunnallisten muutoksien seurauksena käsityksemme asiantuntijuudesta ovat murroksessa. Myös puolustusvoimat valtiollisena organisaationa on suuren kulttuurinmuutosprosessin keskellä. Organisaatiokulttuurit ovat siirtymässä kohti asiantuntijakulttuuria-oppivaa organisaatiota. Asiantuntijuutta on tutkittu paljon, mutta koulutuskulttuurin muutosprosessi antaa perusteen tutkia sitä edelleen. Lisäksi aikaisemmat tutkimukset ovat pääosin kohdistuneet pääosin jo virassa olevaan kantahenkilökuntaan. Tässä tutkimuksessa asiantuntijuutta lähestytään kadettien käsityksillään sille antamien merkitysten kautta. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää kadettien käsityksiä perusyksikössä toimivan sotilaskouluttajan asiantuntijuudesta. Asiantuntijuutta lähestyttiin muodostetun teoreettisen viitekehyksen avulla, jossa asiantuntijaksi kehittyminen pelkistetään tapahtuvan ammatillisen taitotiedon, persoonallisten ominaisuuksien ja toimintaympäristön vuorovaikutuksessa. Työn tutkimuskysymykseksi muodostui: “Minkälaisia käsityksiä kadeteilla on kouluttajan asiantuntijuudesta ja sen kehittymisestä sekä toimintaympäristön vaikutuksesta siihen?” Asiantuntijuus, sen kehittäminen edellytyksineen ja toimintaympäristön merkitys muodostivat tutkittavat pääteemat, mutta niiden sisälle mahtui pienempiä alateemoja. Tutkimuksen tekemisen taustalla vaikutti konstruktivistinen paradigma eli tutkimuskohdetta lähestyttiin tulkinnallisesti praktisen tiedonintressin ohjaamana. Tutkimusmenetelmäksi valitsin fenomenografian. Tutkimuksen kohdejoukoksi valittiin tutkijan oman aselajin mukaisesti 90. kadettikurssin huoltolinja kokonaisuudessaan. Tutkimushenkilöitä oli 17 ja heiltä kerättiin empiiristä aineistoa avoimella tekstikyselylomakkeella sekä sen perusteella tarkennetulla teemahaastattelulla. Tutkimustulokset esitettiin jäsennettyinä ja ryhmitettyinä fenomenografisiin merkityskategorioihin, jotka edustivat kadettien käsityksiä sotilaskouluttajan asiantuntijuudesta, sen kehittämisestä, noviisikouluttajien toiminnasta, kouluttajan persoonallisten ominaisuuksien merkityksestä sekä toimintaympäristön merkityksestä. Johtopäätöksien perusteella voidaan todeta, että kadetit ymmärsivät asiantuntijuuden pääosin tiedollisena hallintana ja sotilaskouluttajan asiantuntijuudessa korostui oman aselajinsa mukaisen tiedon hallinnan lisäksi sen välittäminen eteenpäin koulutettaville eli opetusmenetelmällinen osaaminen. Myös jatkuva itsensä kehittäminen ja halu siihen nähtiin tärkeinä. Persoonallisten ominaisuuksien yhteydessä käsitykset jakautuivat selvästi kahtia: toisten mielestä kaikista saattoi tulla asiantuntijoita kun toiset taas olivat vahvasti sitä mieltä, että kaikista ei voi tulla asiantuntijoita koska joiltakin ihmisiltä puuttuvat asiantuntijalta edellytettäviä persoonallisia ominaisuuksia ja valmiuksia. Erityisesti psyykkiset ja sosiaaliset tekijät saivat runsaasti mainintoja. Myös kouluttajan kasvatuksellinen rooli sai yllättävän paljon mainintoja. Kadettien näkemyksen mukaan oppiminen on elinikäistä, mutta suurin osa kehittymisestä tapahtuu ensimmäisten työvuosien aikana, milloin korostuu hyvä työhön perehdytys ja perusyksiköiden kehittäminen oppivien organisaatioiden suuntaan. Yhteenvetona voidaan todeta kadettien käsitysten asiantuntijuudesta olevan varsin moderneja ja sotilaskouluttajat ymmärrettiin oman alansa asiantuntijoina, ei rutiinisuorittajina.

Modular framework for outlier detection

Outlier detection is an important form of data analysis because outliers in several cases contain the interesting and important pieces of information. In the recent years, many different outlier detection algorithms have been devised for finding different kinds of outliers in varying contexts and environments. Some effort has been put to study how to effectively combine different outlier detection methods. The combination of outlier detection algorithms as an ensemble was studied in this thesis by designing a modular framework for outlier detection, which combines arbitrary outlier detection techniques. This work resulted in an example implementation of the framework. Outlier detection capability of the ensemble method was validated using datasets and methods found in outlier detection research. The framework achieved better results than the individual outlier algorithms. Future research includes how to handle large datasets effectively and the possibilities for real-time outlier monitoring.

Organisatorinen oppiminen ja sen merkitys opetuksen laadulle Lahden diakonian instituutissa

Organisatorista oppimista tapahtuu kaikissa organisaatioissa. Muuttuvassa toimintaympäristössä ja kovenevassa kilpailussa sellaiset organisaatiot pärjäävät parhaiten, jotka pystyvät oppimaan ja kehittämään toimintaa muita nopeammin. Tämän työn tavoitteena on tunnistaa, miten ja millaista organisatorista oppimista Lahden diakonian instituutissa tapahtuu ja miten se vaikuttaa opetuksen laatuun. Laatua lähestytään kahdesta eri näkökulmasta. Näitä ovat opetusministeriön laatusuositukset ja rahoitukseen vaikuttavat mittarit sekä opettajien itse laadukkaalle työlle määrittelemät kriteerit. Empiirinen osuus toteutetaan puolistrukturoiduin haastatteluin ja tutkimusmenetelmänä käytetään tapaustutkimusta. Haastateltavana on kuusi Lahden diakonian instituutin opettajaa. Tutkimuksen mukaan Lahden diakonian instituutissa tapahtuu organisatorista oppimista, mutta se ei ole riittävää, systemaattista tai tavoitteellista. Suurimmat esteet ovat sille varattujen resurssien puuttuminen, opettajien työn itsenäinen luonne ja yhteistyön vähyys, kiire sekä päätösvallan puuttuminen. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että organisatorisella oppimisella voidaan vaikuttaa parantavasti myös opetuksen laatuun esimerkiksi uusien toimintamallien ja resurssien paremman kohdentamisen kautta.

Terveyskulttuurin määrittelemätön toiseus. Epävirallisen terveydenhoidon määrittelykamppailu suomalaisessa lakisääntelytarvekeskustelussa

Epävirallisen terveydenhoidon määrittelykamppailu on merkittävä osa suomalaisen terveyskulttuurin muuttuvaa tilannetta. Epävirallisia hoitoja ei tunneta Suomen laissa, eikä vaikeasti määriteltävää alaa säännellä mitenkään. Määrittelykamppailu alan sääntelystä seuraa epävirallisten hoitojen määrittelyn ja luokittelun vaikeudesta. Monikulttuurinen terveyden kenttä on jännitteinen maailmankuvien välisten kiistojen areena. Tutkielmassa analysoidaan epävirallisen terveydenhoidon määrittelykamppailun diskursiivista muodostelmaa vuosien 2008–2009 STM:n vaihtoehtohoitojen sääntelytarvetta pohtineen työryhmän tuottamissa asiakirjoissa ja työryhmälle eri tahojen lähettämissä lausunnoissa ja kannanotoissa. Työryhmä loi kontekstin määrittelykamppailulle, selvitti alan potilasturvaongelmia ja ehdotti rajoitussäädöksiä. Viranomaisdiskurssi, jonka työryhmä tuotti, pyrkii neutraaliuteen, mutta samalla vaikenee monista erimielisyyksistä. Siten säänneltävä kokonaisuus ei erotu ja sääntelyn kohteesta tulee epäselvä. Epävirallisten hoitojen edustajien diskursseissa ala pyritään tutkimustietoon pohjaten osoittamaan turvalliseksi ja tehokkaaksi terveyden asiantuntijuudeksi. Terveydenhuollon diskursseissa epäviralliset hoidot pyritään pitämään erillään terveydenhuollosta. Kriittisimmissä lausunnoissa hoidot nimetään uskomushoidoiksi ja niitä pidetään vaarallisina, tutkimattomina ja hyödyttöminä. Analysoin aineistoa Norman Faircloughin kolmitasoisen diskurssianalyysin ja Michel Foucaultin tiedon arkeologian menetelmin. Tavoitteena on kuvata aineiston mikrotason tekstejä, sekä tulkita ja selittää aineistokorpusta mesotason intertekstuaalisena vuorovaikutuksena, jossa eriävät lausumat kamppailevat tuottaakseen sosiaalisen makrotason sääntelyä. Aineisto edustaa Foucaultin nimeämiä diskurssiivisen esiintulon instansseja. Osoitan, että aineiston mesotasolla käynnissä oleva sääntelyprosessi on epävirallisten hoitojen rajausinstanssien tuotantoa (kuka ja miten alaa valvoo), joka kuitenkin jää kesken sääntelyn viivästyttyä. Siten myös alan erikoistumisinstanssit eli asiantuntijuudet jäävät kehittymättä. Jonathan Z. Smithin erontekojen teoriaan suhteuttaen sääntely on kesken terveyskulttuurin jyrkkien erontekojen vuoksi. Epäviralliset hoidot ovat viralliselle terveydenhuollolle käsittämätön toinen, jota ei kuunnella, vaikka se otetaan mukaan sääntelyprosessiin. Alojen välisen vuorovaikutuksen mahdollisuuksien tunnistaminen voisi edistää dialogista sääntelyä. Lähes kaikki viralliset ja epäviralliset tahot tahtovat dialogia.

Indikaattorin vaikutus tuloksellisuusrahoitukseen : TKI-toiminnan vaikuttavuuden mittaamisen haasteita ammattikorkeakouluissa

Ammattikorkeakoulujen tuloksellisuuden mittaamisen ja toimivan mallin kehittämiseen tuloksellisuuden vertailuun ammattikorkeakoulujen välillä on tehty paljon työtä erityisesti ammattikorkeakoulujen yhteisissä kehittämishankkeissa, opetus- ja kulttuuriministeriössä sekä ammattikorkeakouluissa. Tuloksellisuuden mittaaminen liittyy myös ammattikorkeakoulujen toimintaympäristöjen menestykseen, koska tulos vaikuttaa ammattikorkeakoulun kokonaisrahoitukseen ja sitä myötä opetuksen ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI-toiminta) mahdollisuuksiin. TKI-toiminta muodostaa 15 % ammattikorkeakoulujen kokonaisrahoituksesta. Tämän laadullisen tapaustutkimuksen kohteena on tuloksellisuusmittari, joka kuvaa hakemuspohjaisen, ulkopuolisen rahoituksen volyymia ammattikorkeakoulun TKItoiminnassa ja jonka osuus ammattikorkeakoulun kokonaisrahoituksesta on 8 %. Työssä tutkittiin hakemuspohjaisen rahoituksen taustalla vaikuttavia tekijöitä tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden mittaamisen haasteina. Hakemuspohjaisen rahoituksen kokonaisuus koostuu eri rahoittajien erilaisille kohteille ja eripituisille toteutuksille ajoittuvista hankkeista ja projekteista. Tutkimuksen aineistona olivat aiheesta tehdyt tutkimukset, raportit, selvitykset ja asiantuntijoiden kannanotot sekä tutkijan havainnot TKI-toiminnan työtehtävissä vuosina 1997 – 2012. Tutkimusmenetelmänä oli aineistolähtöinen tutkimus ja tutkimuksen tuloksena esitettiin 84 tuloksellisuusmittarin taustalla vaikuttavaa tekijää. Ensimmäisenä johtopäätöksenä tuloksellisuusmittarin taustatekijöiden analyysistä esitettiin, että taustatekijöiden vaikutus vaihtelee ammattikorkeakouluittain ja taustatekijät vaikuttavat tuloksellisuusrahoituksen indikaattoriin. Toisena johtopäätöksenä esitettiin, että ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan tuloksellisuuden vertailuun on mahdollista tuoda alueellista näkökulmaa.

Varusmiesten palvelusmotivaatio aluspalveluksessa

Tämän tutkimuksen luonne on selittävä ja kuvaileva. Tutkimuksen päämääränä on selvittää aluspalveluksessa olevien varusmiesten palvelusmotivaation taso sekä määrittää siihen vaikuttavia tekijöitä. Päämenetelmänä käytetään kvantitatiivista survey-tutkimusta. Tutkimusongelma on: Millainen on varusmiesten palvelusmotivaatio aluspalveluksessa? Vastauksia etsittiin kyselytutkimuksen avulla, joka toteutettiin Saaristomeren Meripuolustusalueella taistelualuksilla palveleville varusmiehille. Kyselyyn osallistui 105 varusmiestä saapumiserästä I/08. Kyselyssä kartoitettiin varusmiesten palvelusmotivaation tasoa sekä tutkittiin miten eri tekijät vaikuttavat motivaatioon. Motivaatioon vaikuttavat tekijät oli määritetty motivaatioteorioiden, aiempien tutkimusten sekä tutkijan omien kokemusten kautta. Vaikuttavat tekijät jakautuivat seitsemään osa-alueeseen, jotka olivat halukkuus, koulutus, meripalvelus, henki ja ilmapiiri, liikunta, vapaa-aika sekä etuudet. Kyselytutkimuksen tulosten perusteella aluspalveluksessa olevien varusmiesten palvelusmotivaatio on hyvä. Asteikolla 1-5 palvelusmotivaation lukuarvoksi saatiin 3.69. Tärkeimmät motivaatioon vaikuttavat tekijät olivat saatu koulutus sekä aluksen henki ja ilmapiiri. Koulutuksen osalta korostui oman erikoisalan koulutuksen merkitys sekä teoriakoulutuksen ja käytännön harjoittelun suhde. Ilmapiirin osalta tärkeimmiksi koettiin joukkoon kuulumisen tunne sekä henkilösuhteet, joissa tärkeimpänä henkilökunnan ja varusmiesten välinen henki. Liikuntakoulutuksella ja vapaa-ajan viettomahdollisuuksilla oli rantaviikoilla huomattava merkitys palvelusmotivaatioon, mutta meriviikoilla vain vähäinen.

Developing Bioimage Informatics – from Microscopy to Software Solutions – with alpha2beta1 Integrin as a Case Study

Biokuvainformatiikan kehittäminen – mikroskopiasta ohjelmistoratkaisuihin – sovellusesimerkkinä α2β1-integriini Kun ihmisen genomi saatiin sekvensoitua vuonna 2003, biotieteiden päätehtäväksi tuli selvittää eri geenien tehtävät, ja erilaisista biokuvantamistekniikoista tuli keskeisiä tutkimusmenetelmiä. Teknologiset kehitysaskeleet johtivat erityisesti fluoresenssipohjaisten valomikroskopiatekniikoiden suosion räjähdysmäiseen kasvuun, mutta mikroskopian tuli muuntua kvalitatiivisesta tieteestä kvantitatiiviseksi. Tämä muutos synnytti uuden tieteenalan, biokuvainformatiikan, jonka on sanottu mahdollisesti mullistavan biotieteet. Tämä väitöskirja esittelee laajan, poikkitieteellisen työkokonaisuuden biokuvainformatiikan alalta. Väitöskirjan ensimmäinen tavoite oli kehittää protokollia elävien solujen neliulotteiseen konfokaalimikroskopiaan, joka oli yksi nopeimmin kasvavista biokuvantamismenetelmistä. Ihmisen kollageenireseptori α2β1-integriini, joka on tärkeä molekyyli monissa fysiologisissa ja patologisissa prosesseissa, oli sovellusesimerkkinä. Työssä saavutettiin selkeitä visualisointeja integriinien liikkeistä, yhteenkeräytymisestä ja solun sisään siirtymisestä, mutta työkaluja kuvainformaation kvantitatiiviseen analysointiin ei ollut. Väitöskirjan toiseksi tavoitteeksi tulikin tällaiseen analysointiin soveltuvan tietokoneohjelmiston kehittäminen. Samaan aikaan syntyi biokuvainformatiikka, ja kipeimmin uudella alalla kaivattiin erikoistuneita tietokoneohjelmistoja. Tämän väitöskirjatyön tärkeimmäksi tulokseksi muodostui näin ollen BioImageXD, uudenlainen avoimen lähdekoodin ohjelmisto moniulotteisten biokuvien visualisointiin, prosessointiin ja analysointiin. BioImageXD kasvoi yhdeksi alansa suurimmista ja monipuolisimmista. Se julkaistiin Nature Methods -lehden biokuvainformatiikkaa käsittelevässä erikoisnumerossa, ja siitä tuli tunnettu ja laajalti käytetty. Väitöskirjan kolmas tavoite oli soveltaa kehitettyjä menetelmiä johonkin käytännönläheisempään. Tehtiin keinotekoisia piidioksidinanopartikkeleita, joissa oli "osoitelappuina" α2β1-integriinin tunnistavia vasta-aineita. BioImageXD:n avulla osoitettiin, että nanopartikkeleilla on potentiaalia lääkkeiden täsmäohjaussovelluksissa. Tämän väitöskirjatyön yksi perimmäinen tavoite oli edistää uutta ja tuntematonta biokuvainformatiikan tieteenalaa, ja tämä tavoite saavutettiin erityisesti BioImageXD:n ja sen lukuisten julkaistujen sovellusten kautta. Väitöskirjatyöllä on merkittävää potentiaalia tulevaisuudessa, mutta biokuvainformatiikalla on vakavia haasteita. Ala on liian monimutkainen keskimääräisen biolääketieteen tutkijan hallittavaksi, ja alan keskeisin elementti, avoimen lähdekoodin ohjelmistokehitystyö, on aliarvostettu. Näihin seikkoihin tarvitaan useita parannuksia,

Learjet 35 A/S - muutos monitoimisuihkukoneesta matkustajien kuljetukseen

Tutkimuksessa tarkastellaan puolustusvoimien vaatimustenhallinnan menetelmän käyttöä Learjet 35 A/S -koneiden avioniikkajärjestelmän modifiointiin. Tarkastelu toteutetaan alijärjestelmätasolla. Tutkimus selvittää, mitkä vaatimukset ovat keskeisiä päivitettäessä Learjet -koneiden suorituskykyä ja minkälaisia reunaehtoja viranomaiset luovat järjestelmien päivitykseen. Tutkimus on ajankohtainen sillä Euroopan ilmatilavaatimukset elävät muutoksen aikaa kasvavien liikennemäärien myötä. Learjet -koneiden suorituskykyä käytetään vuoden 2017 huoltojen jälkeen pääsääntöisesti matkustajien kuljetukseen Euroopan alueella. Tutkimuksen tuloksena todettiin että Learjet -koneiden huoltojen ja avioniikkajärjestelmän päivityksen keskeisimmät vaatimukset ovat sidosryhmien tunnistaminen ja järjestelmävaatimukset. Sidosryhmien tunnistaminen mahdollistaa kattavan vaatimusmäärittelyn ja järjestelmävaatimukset auttavat huomioimaan kaikki projektin osa-alueet. Viranomaisten säädökset luovat avioniikkajärjestelmän päivitykselle useita reunaehtoja. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta että ilmavoimien Learjet -koneiden avioniikkajärjestelmän tulisi olla vastaava kuin siviilissä käytettävien Learjet -koneiden. Tutkimuksen tuloksien perusteella puolustusvoimien vaatimustenhallintaa voidaan hyödyntää tulevassa avioniikkajärjestelmän päivityksessä.

Miinasodankäynnin tietokeskuksen toiminnan kehittäminen laatujohtamisen avulla

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää soveltuuko laatujohtaminen Miinasodankäynnin tietokeskuksen toimintaan ja voidaanko sen avulla kehittää toimintaa? Miinasodankäynnin tietokeskus on sijoitettu Saaristomeren meripuolustusalueen esikunnan operatiiviselle osastolle. Sen päätehtäviä ovat vedenalaisten paikkatietoaineistojen sekä paikkatietopalveluiden tuottaminen puolustusvoimien eri johtoportaille. Tuotteiden ja palveluiden avulla tuetaan suunnittelua sekä päätösten tekoa. Miinasodankäynnin tietokeskuksen tuotteilta sekä palveluilta edellytetään kansainvälistä yhteensopivuutta sekä korkeaa laatua. Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kartoittavaa tapaustutkimusta. Tutkimuksessa käytetty aineisto muodostui kirjallisista lähteistä, puolustusvoimien asiakirjoista, internetistä löydettävistä julkaisuista, haastatteluista sekä tutkijan omista havainnoista. Aineiston sisällönanalyysi toteutettiin teorialähtöisesti eli deduktiivisesti ja sitä käytettiin koko tutkimuksen ajan eri aineistojen analysointiin. Tutkimuksen tulosten mukaan laadulle on useita eri näkökulmia. Tässä tutkimuksessa näkökulmana käytettiin asiakaskeskeistä näkökulmaa. Laatujohtamisen perustan luo laatustrategia, jonka päätavoitteena on asiakkaan tarpeiden tyydyttäminen laadukkailla palveluilla tai tuotteilla. Laatustrategia on kyettävä viemään johdon toimesta läpi koko organisaation, koska laatu koskettaa organisaatiossa kaikkia. Laatu ei saa olla irrallinen osa vaan se on kyettävä viemään osaksi kaikkea toimintaa. Laadukkaat tuotteet valmistetaan prosesseilla, joiden tulee olla kuvattuja sekä mitattavissa. Mittaamisen apuna voidaan käyttää laatumenetelmiä sekä laatutyökaluja. Mittaustulokset mahdollistavat toiminnan sekä tuotteiden arvioimisen ja toiminnan jatkuvan parantamisen. Puolustusvoimien laadunhallinta on ohjeistettu Pääesikunnan materiaaliosaston ohjeilla. Puolustusvoimien laatutavoitteen mukaan laatu tulisi huomioida kaikessa toiminnassa. Merivoimien laadunhallinta on keskittynyt hankkeiden laadunvarmistukseen. Laatujohtamisen periaatteita voidaan soveltaa Miinasodankäynnin tietokeskuksen toimintaan ja sen avulla kyetään kehittämään toimintaa. Tutkimustulosten pohjalta laadittiin Miinasodankäynnin tietokeskukselle PDCA-ympyrään pohjautuva laatujohtamisen malli. Tämä malli koostuu neljästä pääkohdasta, jotka ovat toistensa kanssa keskinäisriippuvuudessa. Miinasodankäynnin tietokeskukselle tulisi määrittää ja kuvata laatutavoitteet, tarjottavat tuotteet sekä palvelut ja prosessit. Tuotteet tulee vakioida standardeita käyttäen ja ne tulee valmistaa prosessikuvausten mukaisesti. Toiminnan arvioimiseksi tulisi määrittää mittarit, toteuttaa vuosittain itsearviointi sekä kerätä asiakkailta palautetta toiminnasta ja palveluista. Toiminnan jatkuvaa parantamista tulisi toteuttaa mittarien, arviointien ja palautteiden perusteella. Tiedonkulun tulee olla esteetöntä ja henkilöstöä tulee kannustaa aloitetoimintaan sekä itsensä jatkuvaan kehittämiseen.

Sisäinen valvonta Suomenlahden merivartiostossa

Tässä tutkimuksessa perehdyttiin Suomenlahden merivartioston sisäinen valvonnan järjestelyjen nykytilaan ja kehittämistarpeisiin. Rajavartiolaitoksen sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan ohjeistus uudistettiin vuonna 2013, mutta päivitettyä määräystä ei ehditty heti toimeenpanna hallintoyksiköissä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten sisäinen valvonta tulisi jatkossa Suomenlahden merivartiostossa toteuttaa. Tutkimuksen aineistona käytettiin Rajavartiolaitoksen virallisia asiakirjoja ja tutkijan omaa käsitystä sekä tehtyjä havaintoja sisäisen valvonnan toteuttamisesta merivartiostossa. Kokemusperäisen tiedon hyödyntämisen johdosta tutkimusmenetelmäksi valittiin fenomenologinen tutkimusstrategia. Kyseisen tutkimusmenetelmän avulla tutkittavaa ilmiötä analysoitiin tutkijan oman ymmärryksen ja kokemuksen perusteella. Tutkimustuloksena voidaan todeta, että sisäinen valvonta on kiinteä osa Suomenlahden merivartioston johtamista. Sisäisen valvonnan tarkoituksena on hallita merivartioston toimintaan ja asetettuihin tavoitteisiin liittyviä epävarmuustekijöitä. Sen avulla pyritään saada kohtuullinen varmuus määräysten noudattamisesta, toiminnan tuloksellisuudesta ja oikeiden tietojen raportoimisesta. Suomenlahden merivartioston sisäinen valvonta täyttää enimmäkseen hyvin sille asetetut vaatimukset, mutta siinä on joitakin kehittämistarpeita, koska se on järjestetty pääosin vanhan sisäisen valvonnan ohjeistuksen mukaisesti. Sisäisen valvonnan toimenpiteet tulee jatkossa kohdistaa tarkasti riskiarvion perusteella valittuihin merkittäviin kohteisiin. Rajavartiolaitoksen hallinnon ja tukipalvelujen tehtävien keskittämisen myötä sisäinen valvonta voidaan toteuttaa aiempaa kustannustehokkaammin. Lisäksi valvonnan luonne tulee muuttaa nykyisin vallitsevasta reagoivasta toimintatavasta entistä ennakoivampaan malliin.

EFB järjestelmän hyväksyttämisprosessi Rajavartiolaitoksen ilma-aluksissa

Rajavartiolaitoksen ilma-aluksissa on tarkoitus siirtyä elektroniseen karttamateriaaliin mit-tarilentotoiminnan osalta sekä lisäksi tallentaa, hallinnoida ja esittää lentäjille lennon aika-na heidän tarvitsemaansa muuta materiaalia elektronisessa muodossa aiemman laajan pape-rikirjaston korvaajana. Uusien järjestelmien ja menetelmien käyttöönotto on ilmailuviran-omaisen taholta säädeltyä ja haettaessa hyväksyntää uudelle toiminnalle tulee tietyt kriteerit täyttää hyväksynnän myöntämiseksi. Tämän tutkielman tarkoituksena on laatia prosessi jonka avulla Vartiolentolaivue voi hakea siviili-ilmailuviranomaiselta hyväksyntää näiden elektronisten laitteiden ja sovellusten käyttöä varten Rajavartiolaitoksen ilma-aluksiin ohjaajien käytettäväksi lennon aikana. Tutkimuskysymyksenä tutkija laati prosessin joka noudattaa viranomaismääräyksen JAA TGL 36:n ja TRAFI -ilmailun antamia vaatimuksia ja ohjeita. Elektronisella laitteella Ra-javartiolaitoksen lentotoiminnassa tarkoitetaan kannettavaa tablet -tyyppistä tietokonetta jossa käsitellään ilma-alusten ohjaamossa ohjaajien toimesta lentoon suoranaisesti liittyvää materiaalia elektronisessa muodossa. Prosessissa otetaan kantaa järjestelmän teknisiin omi-naisuuksiin ja ratkaisuihin sekä operatiiviseen toimintaan lentäjien toimintaa ohjeistamalla kirjallisuustutkimuksen, asiantuntijahaastatteluiden sekä tutkijan oman ammattitaidon kaut-ta. Tutkimus avaa vaaditut asiakokonaisuudet ja esittää tutkijan ratkaisun kunkin viran-omaisvaatimuksen kysymyksiin. Lopputuotteena tutkielma antaa lähtökohdat virkatyönä jatkettavalle käytännön toimille hyväksyntäprosessissa ja sen pohjalta voidaan hakea toi-minnalle hyväksyntää TRAFI -ilmailulta.

Merivoimien viranomaisyhteistyö aluskemikaalivahingontorjunnassa

Yhteiskunnan turvallisuus strategiassa on asetettu ministeriöille ja niiden hallinnonaloille varautumisvelvoitteita ja tehtäviä uhkien torjumiseksi. Tavoitteena on välttää päällekkäisten voimavarojen kehittäminen. Muiden viranomaisten tukeminen on aikaisempaa selkeämmin yksi puolustusvoimien tehtävistä. Suorituskykyjä kehitetään tukemaan muuta yhteiskuntaa yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaisesti. Yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaista viranomaisyhteistyötä voidaan kehittää lisäämällä aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomaisten tietoisuutta merivoimien suorituskyvyn käytettävyydestä. Tutkimus rakentuu öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan suorituskyvyn muodostaman viranomaisyhteistyön ympärille. Tutkimusmenetelmänä käytetään asiakirja-analyysiä ja sitä täydennetään asiantuntijakyselyllä. Tutkimuksessa analysoidaan eri torjuntaviranomaisten aluskemikaalivahinkojen torjuntasuunnitelmista suorituskykyjä, joita torjuntatoimiin osallistuvat torjuntaviranomaiset merivoimilta odottavat. Tutkimusmateriaalin sisällön analyysillä saaduista tulkinnoista muodostuu merivoimiin kohdistetut odotukset kolmeen vaiheeseen jaettuna. Vaiheet ovat suunnittelu ja varautuminen, tilanteen aikainen toiminta ja paluu normaalitilaan. Ympäristöviranomaisten suunnitelmat aluskemikaalivahinkojen torjunnassa perustuvat öljyntorjuntasuunnitelmiin. Rajavartiolaitoksen ja pelastuslaitosten suunnitelmat perustuvat lähtökohtaisesti yhdessä sovittujen resurssien käytettävyyteen eikä merivoimille suunniteltuja tehtäviä ole. Merivoimien suorituskykyjen tunnistamattomuus ja käytettävyyden haaste on osaltaan estänyt suorituskykyjen suunnittelemisen. Monitoimialus Louhen soveltuvuus kemikaalitorjuntaan on hyvä. Taistelualusten suorituskyvyt mahdollistavat johtamistoiminnan tukemisen, vedenalaisen monitoroinnin sekä alueen eristämisen. Viranomaisyhteistyöllä laadittava valmiussuunnitelma edellyttää merivoimien asiantuntemuksen kohdentamista alusten käytettävyyden, koulutuksen, harjoitustoiminnan ja alusten valmiussuunnitelmien, yhteensovittamiseksi suunnittelu ja varautumisvaiheessa. Tilanteen aikaisessa vaiheessa merivoimat tukevat johtavaa torjuntaviranomaista torjuntatoimilla vahinkotilanteen vakauttamiseksi meritoiminnanjohtajan johdolla sekä toteuttamalla tukitoimet muille viranomaisille merikuljetuksin, erikoiskalustolla ja paikalliset johtamisedellytykset luomalla. Paluu normaalitilaan edellyttää merivoimien omia toimenpiteitä kontaminoituneiden alusten puhdistamiseksi. Aluskemikaalivahinkojen torjunnan suunnitelmien perustuessa merivoimien öljyntorjuntaalusten käyttöön torjuntatehtävässä viranomaisyhteistyön käytänteitä voidaan pitää toimivina. Kemikaalitoimintaan kykenevien viranomaisten alusten määrän ollessa merkittävästi pienempi kuin öljyntorjuntatoimiin kykenevien alusten määrä, merivoimien taistelualusten käytettävyys on mahdollisuus jonka tunnistaminen mahdollistaa torjuntatehtäviin soveltuvien alusten tarkoituksen mukaisen käytön. Merivoimat on aluskemikaalitorjuntaa tukeva suorituskyky.