Satamalainsäädännön ja satamanpidon sääntelykenttään liittyvien käytäntöjen kartoitus tietyissä Euroopan maissa

Liikenne- ja viestintäministeriön tavoitteena on uudistaa Suomen satamalainsäädäntöä ajantasaiseksi, toimivaksi ja alan erityispiirteet huomioon ottavaksi. Ministeriön toimeksiannosta Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus (MKK) laati vuonna 2004 satamatoimintojen kehittämisestä ja satamia koskevan lainsäädännön uudistamisesta selvityksen, jonka täydennykseksi MKK nyt laati vertailun satamalainsäädännön sisällöstä ja satamanpidon sääntelykenttään liittyvistä erilaisista käytännöistä tietyissä Euroopan maissa. Vertailun kohdemaiksi valittiin Suomen ulkomaan merikuljetusten kannalta keskeiset Alankomaat, Iso-Britannia, Ruotsi, Saksa ja Tanska. Kohdemaiden satamat toimivat satamasääntelyltään hyvin erilaisilla malleilla. Erillinen yleinen satamalaki löytyy vain Iso-Britanniasta ja Tanskasta, ja ne ovat keskenään täysin erilaiset. Iso-Britannian vanha, vuodelta 1964 peräisin oleva Harbours Act ei sovellu malliksi Suomen satamalainsäädännön uudistamiselle rakenteeltaan eikä sisällöltään. Tanskan satamalaki vuodelta 1999 on lähempänä Suomen lainsäädännön perinteitä ja voisi joltain osin soveltua käytettäväksi valmistelutyön pohjana. Saksassa satamat kuuluvat osavaltioiden vastuulle. Ruotsin ja Alankomaiden satamat puolestaan toimivat lakia alempitasoisilla säännöillä, jotka paikallisviranomaiset ovat vahvistaneet voimaan. Selvitystyön alaisiksi määriteltyjä erilliskysymyksiä (toimilupa, rangaistusmääräykset, viranomaistoiminnot, satamamaksut, alusten vastaanottaminen ja asiakassuhteet) ei vertailumaissa pidetä erityisen merkittävinä, sillä säädöksissä erilliskysymykset esiintyvät vain satunnaisesti. Vertailumaiden satamalainsäädännöstä on saatavissa vain vähissä määrin tukea Suomen satamalainsäädännön uudistustyöhön. Ulkomaiset satamalainsäädännön ratkaisumallit ovat kovin erilaisia ja osin hyvin niukkoja, joten käyttökelpoista vertailupohjaa ei selvityksessä tullut esille siinä määrin kuin työtä aloitettaessa oletettiin. Tanskan sääntelymallia parempaa esimerkkiä vertailumaiden aineisto ei tarjoa. Satamalainsäädännön kaikki oleelliset osiot kattavan syvällisen vertailun tekeminen kohdemaista saadun aineiston perusteella ei ole mahdollista ja siksi on vaikea esittää pitkälle meneviä johtopäätöksiä ulkomaiden ratkaisumallien soveltuvuudesta Suomeen. Erilliskysymyksistä voidaan ottaa säännökset mahdolliseen uuteen satamalakiin, mutta pykälien muotoiluissa ei vertailumaista apuja saa, joten Suomi voi muotoilla ne parhaaksi katsomallaan tavalla. Sisältöä, sääntelyrakennelmia ja kokemuksia löytyy vertailumaiden satamalainsäädäntöä paremmin analogian kautta Suomen rautatie- ja lentoliikenteen sääntelystä.

Käänteinen arvonlisäverotus rakennustoimialan näkökulmasta

Tutkielman tavoitteena on selvittää käänteisen arvonlisäverotuksen mahdollisen käyttöönoton vaikutuksia suomalaisille rakennusyrityksille. Käänteinen arvonlisäverotus liittyy rakennusalalla ilmenevän harmaan talouden hillitsemiseen. Vastaavanlainen menettely on käytössä muutamissa Euroopan maissa, joista verrokkimaaksi työhön valikoitui Ruotsi. Tutkielmassa on käyty läpi talousrikollisuutta rakennusalalla, rakennusalan erityispiirteitä, Suomen ja Ruotsin arvonlisäverojärjestelmiä sekä käännetyn menettelyn käytöstä saatuja kokemuksia. Lisäksi haluttiin selvittää ruotsalaisten tekemiä lainsäädännöllisiä valintoja sekä niiden vaikutuksia. Tutkielman empiirinen aineisto kerättiin haastatteluin sekä Suomesta että Ruotsista. Tutkimuksen tuloksena voidaan sanoa, että menettely aiheuttaa yrityksille ylimääräistä hallinnollista taakkaa, mutta siitä huolimatta sen käyttöönottoon on suhtauduttu Ruotsissa melko positiivisesti. Tutkimuksessa havaittiin myös, että yksityiskohdilla ja säännöksillä on huomattavan suuri merkitys käännetyn menettelyn yrityksille aiheuttamaan kuormitukseen.

Toimisto, matkatoimisto

Askeleita, papereiden selaamista ja konekirjoitusta. Puhelin soi. Naiset puhuvat suomen ja ruotsin kielellä, puhe erottuu ajoittain.

Junan matkustajainformaatiojärjestelmän ohjaaminen

Matkustajat pitävät junissa annettavaa informaatiota entistä tärkeämpänä. Tähän haasteeseen pyritään vastaamaan rutiinikuulutusten, kuten asemille tulokuulutusten, automatisoinnilla. Kuulutukset soitetaan ääneen ja esitetään tekstinä näytöillä. Tällöin annettava informaatio on selkeää ja tasalaatuista myös vieraalla kielellä. Junan tiedot, kuten määränpää ja vaunun myyntinumero, esitetään junan ulkoseinällä ovien vierellä junaan nousevia matkustajia varten. Tässä diplomityössä luodaan yleiskatsaus junaväylään liittyviin standardeihin, TCN-standardiin ja UIC-556-määrelehteen. Yleiskatsauksen lisäksi käsitellään tarkemmin matkustajainformaatiojärjestelmään liittyvät osat. Tutustumme myös UIC-176-määrelehteen, joka käsittelee matkustajainformaatiojärjestelmän näyttöjä. Luomme yleiskatsauksen EKE-Elektroniikka Oy:n kehittämään modulaariseen junanhallintajärjestelmään. Työssä suunnitellaan asiakkaan ja standardien vaatimusten pohjalta matkustajainformaatiojärjestelmä, joka on integroitu junanhallintajärjestelmään. Tekstitiedon välittämiseen vaunusta toiseen käytetään WTB-junaväylää. Siinä kommunikoidaan UIC-556-määrelehden mukaisesti, joka mahdollistaa eurooppalaisen yhteensopivuuden. Työn tuloksena on määritelty järjestelmän fyysinen rakenne, ohjelmistorakenne, vaadittavat tietokannat, tiedon syöttäminen järjestelmälle ja junaväylässä käytettävät telegrammit. Erityishaasteena on ratkaistu tilanne, jossa juna jakautuu matkan varrella useampaan suuntaan.

Viljana, nahkoina, kapakalana. Talonpoikien maksamat kruununverot Suomessa vuosina 1539-1609

1500-luvun verotuksen tutkiminen avaa näkökulman, ei vain kruunun ja talonpojan talouteen, vaan koko sen ajan yhteiskunnan ymmärtämiseen. Suvianna Seppälän tutkimuksessa tarkastellaan ensimmäistä kertaa kymmenen läänin ja yli 100 pitäjän osalta veronkannon periaatteita ja käytäntöä. Tutkimuksessa keskitytään suomalaisiin verotalonpoikiin ja heidän asemaansa osana Ruotsin kruununtaloutta. Mitä veronkantoyksiköitä käytettiin ja millä tuotteilla vero kruunulle maksettiin? 1600-luvun alussa tapahtuneet muutokset pysyivät maaverotuksen pohjana aina 1840-luvulle asti. Veronkantoyksiköiden ja verotuotteiden alueellinen vaihtelu tulee havainnollisesti esille tutkimuksen lukuisissa kartoissa. Elinkeinot ja asutushistoria heijastuivat selvästi verotukseen. Talonpojilla oli myös itsellään mahdollisuus vaikuttaa käytännön veronmaksuun. Käytännössä veroa maksettiin viime kädessä niillä tuotteilla, mitä talonpoikaistaloudesta löytyi.

Manuale Lapponicum

Manuale Lapponicum on Johannes Tornaeuksen ruotsin kielestä (Manuale Sueticum) saamen kielelle kääntämä teos, joka sisältää kirkkokäsikirjan, katekismuksen, raamatun kirjoja, laulukirjan ja rukouskirjan. Tornaeus oli Upsalassa opiskellut Ala-Tornion kirkkoherra, joka koetti käännöksessään noudattaa "keskitietä" eli sellaista kielimuotoa, jonka kaikki lappalaiset ymmärtäisivät. Kielestä tuli kuitenkin näin hieman kankea ja keinotekoinen.

Ruotzin waldakunnan laki,: hywäxi luettu ja wastan otettu herrain-päivillä, wuonna 1734

Varhaisin Ruotsin maan lain suomennos, joka painettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1759, ja painettiin tässä uudistettuna ja paranneltuna.

Sotahistoria

Sotahistorian pääkokoelma sijaitsee kirjaston lainattavassa kokoelmassa Sturenkadulla. Se koostuu n. 850 niteestä monografioita ja n. 10 jatkuvasta julkaisusta (tiedot joulukuulta 2011). Pääkokoelman kirjoista yli puolet on suomenkielisiä, mutta merkittävä osuus kokoelmasta on ruotsin- ja englanninkielistä. Osa aineistosta on sijoitettu Kansallismuseon käsikirjastoon. HELKA-tietokannasta näet onko hakemasi teos kirjaston pääkokoelmassa vai käsikirjastossa ja onko se lainattavissa. Historian käsikirjaston erikoisalana ovat aseet. Kokoelman suuruus on n. 500 nidettä, josta suurin osa on vieraskielistä aineistoa. Sitä on kartutettu eniten 1970- ja 1980-luvuilla (n. puolet) ja myös sitä vanhempaa kirjallisuutta on runsaasti. Sturenkadun käsikirjastokokoelman militaria-luokassa on n. 200 niteen kokoelma linnoituksia, arkkitehtuuria, varuskuntia ja yleistä sotahistoriaa käsittelevää kirjallisuutta. Sitä on kartutettu enimmäkseen 1970-luvulta lähtien ja on suureksi osaksi suomenkielistä. Koko sotahistorian kokoelman suuruus on n. 1500 nidettä, ja siitä arviolta n. 30 % on yleistä sotahistoriaa (pääpaino lähialueiden sotahistoriassa), n. 20 % varuskuntien ja maanpuolustusjärjestöjen historiaa, n. 40 % aseita ja varusteita ja n. 10 % linnoituksia ja arkkitehtuuria käsittelevää kirjallisuutta.

Monipuolinen sotakertomus soturikuninkaasta

Kirjallisuusarvostelu

Uutta rauhanneuvotteluista 1557

Kirjallisuusarvostelu

Kaksi väitöskirjaa inkeroisten ja vatjalaisten uskonnosta

Kirja-arvio

Muutama huomautus Jukka Korpelan arvostelun johdosta

Kommentti Jukka Korpelan arvostelemaan teokseen Ruotsin ja Venäjän rauhanneuvottelut 1557. Historiallinen aikauskirja 3/2007, s. 361-365.

Esivalta ja uskonnollisen vähemmistön horjumaton identiteetti

Kirjallisuusarvostelu

Kuninkaan, keisarin ja isänmaan puolesta

Kirjallisuusarvostelu

Tutkijan tiet johtavat molemmille puolin Pohjanlahtea

Kirjallisuusarvostelu