KDK-hanke ja asiakasliittymäkonsortio

Tapani Sainion esitys KDK-asiakasliittymän 2. aallon keskustelu- ja tiedotustilaisuudessa 20.10.2011

Arkistojen yhteistyöverkosto ja AHAA-hanke

Jaana Kilkin esitys KDK-asiakasliittymäseminaarissa 21.3.2012 Helsingissä.

VÄHÄBIO : Biohajoavan jätteen synnyn ehkäisy kaupan alalla ja ravitsemispalveluissa -hanke

Etelä- ja Länsi-Suomen alueellisen jätesuunnitelman (ELSU) valmistelun aikana todettiin tarve kauppojen ja ravitsemispalveluiden biohajoavien jätteiden synnyn ehkäisemiseen. Tätä tavoitetta edistämään ELSU-alueen ELY-keskukset käynnistivät ”Biohajoavan jätteen synnyn ehkäisy kaupan alalla ja ravitsemispalveluissa” (VÄHÄBIO) -hankkeen. Vuosien 2010–2011 aikana toteutetussa hankkeessa kehitettiin EcoStart-konsultointipalvelua kaupan ja ravintola-alan tarpeita paremmin vastaavaksi sekä edistettiin palvelun saatavuutta ja tunnettavuutta. Hankkeen pitkän aikavälin tavoitteena on biohajoavan jätteen määrän ja sen kaatopaikkasijoittamisen vähentäminen sekä materiaalitehokkuuden parantuminen kaupoissa ja ravitsemispalveluissa.

Rajavartiolaitoksen ja tullin yhteistoiminnan vaikuttavuus : Case Nuija -hanke

Julkisen sektorin resurssit supistuvat ja tuottavuutta joudutaan kehittämään. Samalla toimintaympäristö muuttuu. Muiden muassa nämä tekijät ovat kannustaneet viranomaisia tiivistyvään yhteistyöhön. Rajavartiolaitoksella ja tullilla on Suomessa pitkä historia yhteistoiminnasta. Kyseisten viranomaisten tehtävien tiivistyminen sai uuden askeleen Nuijamaan rajanylityspaikalla pilotoidussa Nuija-hankkeessa, jossa rajatarkastukset järjesteltiin uudelleen. Hankkeella saavutettiin kattavampi valvonta ja tehokkaampi resurssien hyötykäyttö. Kaikkia hankkeen hyötyjä ei kuitenkaan saavutettu kumppanuuskyvykkyyden puutteen takia. Tämä ilmeni ainakin organisaatiorakenteisiin liittyvissä toimivaltuusasioissa sekä organisaatiokulttuurillisissa seikoissa. Tutkielma kuvaa hankkeen taustaa, tavoitteita ja lopputuloksia. Tutkielma vertaa hankkeen tavoitteita sen toteutumaan ja muihin aikaansaatuihin vaikutuksiin. Hankkeen kokonaisvaikuttavuuden mallintamista hahmotellaan johtamisen nelikentän teoriaviitekehyksen avulla. Vaikuttavuuden mittaamiseksi esitetään operationalisoitava malli, jota käyttäen empiirisen esimerkkitapauksen avulla on mahdollista kerätä vertailukelpoista dataa vastaavien viranomaisyhteistoimintahankkeiden kokonaisvaltaiseksi arvioimiseksi.

TTA - tietoinfrastruktuurin suunnittelu : Tutkimuksen tietoaineistot 20.9.2012

Esitys Tutkimuksen tietoaineistot -hankkeen seminaarissa 20.9.2012.

Panosta palveluun -hanke Ohjaavan koulutuksen kehittämisosio : Loppuraportti

Ohjaava koulutus on osa valmentavaa työvoimakoulutusta. Ohjaava koulutus sisältää erilaisia koulutuksia, sitä on käytetty yleisnimenä koulutuksille, joiden tavoitteena on työelämään ja jatkokoulutukseen ohjaaminen. Tämänmuotoista työvoimakoulutusta on Suomessa järjestetty 1970-luvulta alkaen. Ohjaavaan koulutukseen on 2000-luvulla osallistunut vuosittain 12 000 – 22 000 opiskelijaa. Koulutuksen volyymillä ja siihen käytetyillä resursseilla mitaten on kyse merkittävästä koulutusmuodosta. Yhteiskunnallisessa keskustelussa työvoimakoulutus on ollut aika ajoin kritiikin kohteena.Ohjaavan koulutuksen hyödyllisyys on ollut kiistanalainen ylipäänsä sen merkityksestä työllistymisen edistäjänä. 1990-luvulta alkaen työvoimapoliittisten toimenpiteiden vaikuttavuutta on seurattu varsin kattavasti, ja näissä tarkasteluissa ohjaavan koulutuksen tulokset ovat olleet työllistymisellä mitattuna varsin vaatimattomia tai suorastaan heikkoja. Tosin tehdyissä vaikuttavuustutkimuksissa ei yleensä ole eroteltu ohjaavaa koulutusta kaikesta valmentavasta koulutuksesta, jotka kattavat lisäksi maahanmuuttajien kotoutumiskoulutukset sekä työnhakijoiden tietotekniikkakoulutukset ja kielikoulutukset. Ohjaavaa koulutusta on tarpeen tutkia laajemmin ura- ja elämänsuunnittelun välineenä. Samalla voidaan paikantaa ohjaava koulutus osana tarjolla olevia ohjauksellisia työvoimapalveluita. Saadun tiedon pohjalle on helpompi suunnitella myös koulutuksen vaikuttavuuden parantamiseen tähtäävät kehittämistoimet.

Pohjavesialueilla sijaitsevien soranottoalueiden tila ja kunnostustarve Kanta- ja Päijät-Hämeessä : SOKKA-hanke

Kanta- ja Päijät-Hämeen kuntien vedenhankinnan kannalta tärkeät pohjavesivarat sijaitsevat samoissa salpausselkien ja pitkittäisharjujen muodostumissa, joihin myös maa-ainesten otto on keskittynyt. Laaja-alaisen ja lähelle pohjavettä ulottuneen soranoton on todettu aiheuttavan haitallisia pohjaveden laadun muutoksia ja lisäävän pohjaveden pilaantumisriskiä. Kanta- ja Päijät-Hämeen pohjavesialueilla sijaitsevien soranottoalueiden jälkihoitotilannetta ja kunnostustarvetta on selvitetty Hämeen elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskuksen, Hämeen ympäristökeskuksen sekä Suomen ympäristökeskuksen toimesta vuosien 2005 - 2012 aikana. Tutkimus on ollut osa Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaa valtakunnallista Soranottoalueiden tila ja ympäristöriskit (SOKKA) -hanketta. Soranottoalueet on rajattu digitaalisten paikkatieto- ja kaukokartoitusaineistojen avulla. Valtaosalle alueista on tehty maastokäynnit. Tehtyjen havaintojen, ottamisalueiden laajuuden ja sijainnin perustella niille on arvioitu kunnostustarve. Tutkimusalueelta kartoitettiin yhteensä 1561 soranottoaluetta ja niiden pinta-ala oli yhteensä 2217 ha. Soranottoalueista 60 %:lla oli kunnostustarvetta ja 258 alueella kunnostustarve oli suuri. Noin puolella kunnostusta vaativista alueista on tai on ollut lupa maa-ainesten ottoon. Loput alueista ovat kotitarveottoalueita tai maa-ainesten otto niillä on päättynyt ennen maa-aineslain voimaan tuloa. Yhteensä 21 pohjavesialueella soranoton osuus pohjaveden muodostumisalueesta oli yli 10 %, jolloin riski haitallisille pohjaveden laatumuutoksille kasvaa. Tässä raportissa on esitetty kartat ja yhteenvetotaulukot niistä pohjavesialueista, joista karttoja ja taulukoita ei ole julkaistu aiemmissa raporteissa.