Hjärtats vanor, tankens välvilja och handens gärning : dygd som vårdetiskt grundbegrepp

The main aim of the study is to elucidate the meaning and dimensions of the concept of „virtue‟, and to find the place of virtue in a caritative caring ethics, i.e. a caring ethics based on human love and mercy. The intention is to create a theory model which utilizes the possibilities of virtue in developing the caritative caring ethics as a whole. The caritative caring ethics has a universal potential – it is primarily not a professional ethics, but it may form a frame of reference and basis for formulating ethical codes, and for ethical discussions within different caring contexts. The hermeneutic approach of the study is inspired by Gadamer‟s philosophical hermeneutics combined with the view of hermeneutics as a hypothetical-deductive process. The study is guided by Eriksson‟s model of definition of concepts. The concept of „virtue‟ is studied focusing on its ethical dimensions. These ethical dimensions of virtue are seen as anchored to an inner ethos, whereas ethos stands for the ontological goodness, a basic notion of the Good that permeates the entity of the human being, and forms the base of the culture where he lives and acts. The overarching research questions are: 1. What is virtue? 2. What is „virtue‟ as a basic concept in caring science? 3. What place does virtue have in caritative caring ethics? The answer of the first question is mainly searched for by an ontological determination comprising partly an etymologic and semantic analysis of „virtue‟, and partly a determination of the essence of virtue. The answer to the second and third questions are mainly searched for using a contextual determination, where the purposive context and pragmatic features of virtue are studied in relation to caring ethics. The ontological and contextual determinations are brought together through hermeneutical interpretation, forming a new whole, which constitutes the results of the study. The results of the study are depicted in a theory model, in which the movement of virtue from ethos to deed is moulded as caritative caring ethics. The material of the study consists of dictionaries, texts written by Aristotle and St. Thomas Aquinas, articles, dissertations, and books, as well as parts of a pilot survey answered by 33 nurses. The results of the study show that the essence of virtue is primarily functional, not ethical. The ethical emerges when virtue is contextualized in a human communion. Virtue makes something fulfil its function well; makes the human being good, and gives him morals and morality. The human being needs prudence, love, and humility to acquire and develop the moral virtues. Virtue is a power, related to a value, which considering a caritative caring ethics consists of the caritas motif. Human love is shown through deeds, making the human being do what he is expected to do. Virtue, as an active power of becoming, affirms and clarifies the human being‟s ability to develop in the direction of the Good. Virtue becomes essential and unifying when morality appears in the human mind as auctoritas, an inner, prompting power based on divinity or a transcendental ethos. Together ethos and virtue create opportunities for an inner ethics based on voluntariness and joy in being and doing the true, the good, and the beautiful.

Omistajuuden vaikutus yrittäjämäiseen orientaatioon, kasvuun ja kannattavuuteen

Tämän tutkielman aiheena tutkia miten omistajuus vaikuttaa yrittäjämäiseen orientaatioon, kasvuun ja kannattavuuteen suomalaisissa osakeyhtiöissä. Omistajuuden muotoina ovat mukana valtionomistus, ulkomaalaisomistus ja julkinen/yksityinen osakeyhtiö. Tutkielmassa käytetään line-aarista regressiota tutkimaan miten nämä kolme vaikuttavat yrittäjämäiseen orientaatioon, kasvuun ja kannattavuuteen, mutta myös miten yrittäjämäinen orientaatio vaikuttaa kasvuun ja kannattavuuteen. Tutkielma osoittaa, että valitut omistajuuden muodot eivät suoraan vaikuta yrityksen kasvuun ja kannattavuuteen eikä yrittäjämäisen orientaation ta-soon suomalaisessa osakeyhtiössä.

Lybeck, Mikael

f. 18.3.1864 i Nykarleby, d. 11.10.1925 i Grankulla. Mikael Lybeck syns i litteraturhistorien främst som litterärt medveten och skicklig lyriker och prosaist, men skrev även dramatik. Lybeck var litterärt aktiv decennierna kring sekelskiftet 1900. Ett återkommande tema i hans produktion är den förfinade själens ensamhet och en tillbakahållen livslust. Också kritiken mot religiöst hyckleri är typisk för hans verk. Produktionen karakteriseras därtill av ett ironiskt betraktande utifrån, detaljskärpa, språklig noggrannhet, en allvarsam intellektuell och analytisk stil samt psykologisk insikt, men även skämtsamma drag. Till hans mest betydande verk hör romanerna Den starkare (1900), Tomas Indal (1911) och Breven till Cecilia (1920). Lybeck byggde med stor litterär ambition ställningen som sin tids främsta finlandssvenska författare och infriade därmed samtidens höga förväntningar på honom.

Bibliographic import from Scopus and WoS

Presentation at Open Repositories 2014, Helsinki, Finland, June 9-13, 2014

Kuljettajakoulutus osana puolustusvoimien logistiikkaa

Puolustusvoimien kuljettajakoulutus elää muutoskautta. Vuodesta 2009 alkaen kuljettajakoulutus toteutetaan Euroopan Unionin ammattipätevyysdirektiivin mukaisena koulutuksena. Tämä kandidaatintutkielma kartoittaa puolustusvoimien kuljettajakoulutusta ja siihen sisältyviä vaatimuksia. Päätutkimuskysymys on: Miten uusi kuljettajakoulutus vastaa puolustusvoimien tarpeita? Alakysymyksellä pyritään selvittämään vastaako kuljettajakoulutus logistiikan ja elinkeinoelämän vaatimuksia. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kvalitatiivista tutkimusotetta. Tyyliltään tutkimus on asiakirjatutkimus. Tutkimusaineistona on käytetty voimassa olevia lakeja ja ohjeita kuljettajakoulutuksesta. Tutkimuksessa ilmeni, että Puolustusvoimien antama kuljettajakoulutus vastaa vaatimuksiltaan niin Puolustusvoimien kuin elinkeinoelämän kuljettajan vaatimuksia.

Summa Theologiae (MS Coll. 762.2)

An abridgement or selections from Thomas Aquinas, Summa theologiae. The text strongly modifies and abridges the original.