Home Blood Pressure Measurement – Epidemiology and Clinical Application

Verenpaineen kotimittaus − epidemiologia ja kliininen käyttö Kohonnutta verenpainetta, maailmanlaajuisesti merkittävintä ennenaikaiselle kuolemalle altistavaa riskitekijää, ei voida tunnistaa tai hoitaa ilman tarkkoja ja käytännöllisiä verenpaineen mittausmenetelmiä. Verenpaineen kotimittaus on saavuttanut suuren suosion potilaiden keskuudessa. Lääkärit eivät ole kuitenkaan vielä täysin hyväksyneet verenpaineen kotimittausta, sillä riittävä todistusaineisto sen toimivuudesta ja eduista on puuttunut. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli osoittaa, että kotona mitattu verenpaine (kotipaine) on perinteistä vastaanotolla mitattua verenpainetta (vastaanottopaine) tarkempi, ja että se on tehokas myös kliinisessä käytössä. Tutkimme kotipaineen käyttöä verenpainetaudin diagnosoinnissa ja hoidossa. Lisäksi tarkastelimme kotipaineen yhteyttä verenpainetaudin aiheuttamiin kohde-elinvaurioihin. Ensimmäinen aineisto, joka oli edustava otos Suomen aikuisväestöstä, koostui 2 120 45–74-vuotiaasta tutkimushenkilöstä. Tutkittavat mittasivat kotipainettaan viikon ajan ja osallistuivat terveystarkastukseen, johon sisältyi kliinisen tutkimuksen ja haastattelun lisäksi sydänfilmin otto ja vastaanottopaineen mittaus. 758 tutkittavalle suoritettiin lisäksi kaulavaltimon seinämän intima-mediakerroksen paksuuden (valtimonkovettumataudin mittari) mittaus ja 237:lle valtimon pulssiaallon nopeuden (valtimojäykkyyden mittari) mittaus. Toisessa aineistossa, joka koostui 98 verenpainetautia sairastavasta potilaasta, hoitoa ohjattiin satunnaistamisesta riippuen joko ambulatorisen eli vuorokausirekisteröinnillä mitatun verenpaineen tai kotipaineen perusteella. Vastaanottopaine oli kotipainetta merkittävästi korkeampi (systolisen/diastolisen paineen keskiarvoero oli 8/3 mmHg) ja yksimielisyys verenpainetaudin diagnoosissa kahden menetelmän välillä oli korkeintaan kohtalainen (75 %). 593 tutkittavasta, joilla oli kohonnut verenpaine vastaanotolla, 38 %:lla oli normaali verenpaine kotona eli ns. valkotakkiverenpaine. Verenpainetauti voidaan siis ylidiagnosoida joka kolmannella potilaalla seulontatilanteessa. Valkotakkiverenpaine oli yhteydessä lievästi kohonneeseen verenpaineeseen, matalaan painoindeksiin ja tupakoimattomuuteen, muttei psykiatriseen sairastavuuteen. Valkotakkiverenpaine ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan täysin vaaraton ilmiö ja voi ennustaa tulevaa verenpainetautia, sillä siitä kärsivien sydän- ja verisuonitautien riskitekijäprofiili oli normaalipaineisten ja todellisten verenpainetautisten riskitekijäprofiilien välissä. Kotipaineella oli vastaanottopainetta vahvempi yhteys verenpainetaudin aiheuttamiin kohde-elinvaurioihin (intima-mediakerroksen paksuus, pulssiaallon nopeus ja sydänfilmistä todettu vasemman kammion suureneminen). Kotipaine oli tehokas verenpainetaudin hoidon ohjaaja, sillä kotipaineeseen ja ambulatoriseen paineeseen, jota on pidetty verenpainemittauksen ”kultaisena standardina”, perustuva lääkehoidon ohjaus johti yhtä hyvään verenpaineen hallintaan. Tämän ja aikaisempien tutkimusten tulosten pohjalta voidaan todeta, että verenpaineen kotimittaus on selkeä parannus perinteiseen vastaanotolla tapahtuvaan verenpainemittaukseen verrattuna. Verenpaineen kotimittaus on käytännöllinen, tarkka ja laajasti saatavilla oleva menetelmä, josta voi tulla jopa ensisijainen vaihtoehto verenpainetautia diagnosoitaessa ja hoitaessa. Verenpaineen mittauskäytäntöön tarvitaan muutos, sillä näyttöön perustuvan lääketieteen perusteella vaikuttaa, että vastaanotolla tapahtuvaa verenpainemittausta tulisi käyttää vain seulontatarkoitukseen.

The Changing Face of Psychiatric Nursing –Care or Control?

This report has been written as part of the project “Toward improved quality – developing nurse’s continuing vocational training in hospitals and inpatient units”. Its overall goal is to ensure high quality, ethically appropriate and therapeutically effective interventions to enable nurses to manage distressed and disturbed patients in European psychiatric hospitals and inpatient units. In this large-scale, multinational projects there are all together six European countries involved: Finland, Ireland, England, Portugal, Italy and Lithuania. The project work plan were during autumn 2006 and spring 2007. The content of this publication was produced in the first stage of the project aiming to collect the preliminary source material for the project. The literature review was carried out in the project stage, providing the groundwork for the next steps for the project. This project aims to develop an interactive multinational portal with training material. Therefore, it is important to share an understanding of basic information, psychiatric nurse’s continuing vocational education, laws and ethical codes and patient restriction used in mental health care. In this publication, the purpose of the material produced here is to understand nurses’ educational need related to vocational continuing education and to be used in further project stages as an empirical data collection. The data were collected as a preliminary source material for latter phases where nurse’s perceptions of the current practice, nurse’s attitudes to mental illness, prevalence of use of seclusion room and existing and desired vocational training provision will be collected in six different European countries. The following organisations are involved in this project: University of Turku, Dublin City University, St. Vincent Hospital, National Council for the Professional Development of Nursing and Midwifery, University of Padova, Klaipeda College - Health Faculty, Klaipeda Psychiatric Hospital, Escola Superior de Enfermagem de Lisboa, Centro Hospitalar Psiquiátrico de Lisboa, Omnia Vocational Institution the Espoo Region, Kellokoski psychiatric hospital, Hyvinkää hospital area, Pirkanmaa Hospital District, Kingston University & St. George’s Medical School and South West London & St. George’s Mental Health NHS Trust. A wide variety of different countries, organisations and individuals in this project give us a strong confidence that theoretical, practical, ethical and political issues around the topic of interest will be taken account during this project lifetime. We are aware the content of this book will be partially outdated almost as soon as it has been published. We still hope that this publication will encourage nurses and different professions working in mental health care field to have a basic understanding of similarities and differences between different European countries related in mental health care. We also hope that this publication will inspirate and motivate nurses in maintaining and developing the quality of psychiatric care in Europe.