De lege Jehovae syllabizanda, Ps. I:2

Invokaatio: I.N.J.

De documentis admirandae providentiae divinae in dispersione Judaeorum obviis

Invokaatio: I.N.J.

De shores Ishai Jesaiae cap. XI. com. X

Invokaatio: I.N.J.

De mediatore non unius Galat. cap. III. com. XX

Invokaatio: Jehovah auxiliante.

De lege perfecta, Jac. I. XXV 1

Invokaatio: I.N.J.

De vera lectione, rectaque interpretatione oraculi Salomonei Prov. XII. 28

Arkit: A-B4.

De virtute evangelii Christi, Rom. I: 16

Invokaatio: I.N.J.

Development of Project Logistics in Engineering, Procurement and Construction Projects

The aim of this Master’s Thesis is to develop project logistics functions in large scale en-gineering, procurement and construction projects. The background of the research topic is compounded from two separate subjects; OPAL Program and case study of an actual EPC project. The purpose is to examine Project Logistics process in accordance with OPAL Program as well as logistics process in focus EPC project. Both entities are researched by using the case study research methodology. Logistics process of the focus EPC project is described as well as presented and in addi-tion, logistics related findings and observations are introduced. Significant findings and observations are found from logistics costs as well as shipment volume estimations in the early phase of the focus ECP project. A notable finding is also that because goods were transported as readily assembled as possible it caused expensive oversized cargo deliveries. From findings and observation of the focus EPC project it can be derived that logistics has to be involved in the early sales phase in order to receive more accurate logistics cost esti-mations for project deliveries. It is also noticed that in order to obtain savings in logistics costs, oversized deliveries must be avoided.

Metodiopas kristinuskon historian menetelmiin

Kirjallisuusarvostelu

Valokuvattu kaupunki, valokuvattu kansakunta

Kirjallisuusarvostelu

”Because of how it makes me feel” – vuorovaikutuksen muodot ja merkitys elämysten tuottamisessa ja kokemisessa live-konserteissa

Live-konserttien tarjonnan kasvu ja kysynnän uhkaava lasku ovat johtaneet siihen, että artistit ja tapahtumanjärjestäjät kilpailevat yleisön suosiosta ja menestyksestä aiempaa enemmän. Ratkaisuna kuluttajille pyritään luomaan elämyksellisiä kulutusympäristöjä, joissa heille tarjotaan ikimuistoinen konserttikokemus. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella vuorovaikutuksen muotoja ja merkitystä elämysten tuottamisessa ja kokemisessa live-konserteissa. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita siitä, millaista vuorovaikutus live-konserteissa on, keiden välillä sitä on ja mitkä tekijät edesauttavat tai haittaavat vuorovaikutuksen ja elämyksen syntymistä. Tavoitteena oli tunnistaa tekijät, joilla vuorovaikutukseen voidaan vaikuttaa. Tutkimuksen teoriakeskustelu pohjautui elämyksiä, arvon yhteisluomista ja vuorovaikutusta käsittelevään kirjallisuuteen sekä musiikin kuluttamista käsittelevään kirjallisuuteen. Tutkimuksessa oli laadullinen ote, ja tutkimusaineisto muodostui kolmen suomalaisen artistin, Jukka Pojan, Olavi Uusivirran ja Apulannan, konserttien havainnoinnista sekä artisti- ja yleisöhaastatteluista. Live-konserteissa tuottajan ja kuluttajan roolit sekoittuvat, sillä artisti tuottaa, jakaa ja kokee elämyksiä yhdessä yleisön kanssa. Elämys on subjektiivinen kokemus, mutta se syntyy vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Live-konserteissa tapahtuu yhtä aikaa monensuuntaista vuorovaikutusta, ja siksi vuorovaikutuksen merkitys elämysten tuottamisessa ja kokemisessa on suurempi kuin perinteisessä palveluasetelmassa. Vuorovaikutus live-konserteissa on moninaista sen dynaamisuuden, ajassa tunnistettavien vaiheiden, eri vuorovaikutustyyppien ja niiden yhtäaikaisuudesta johtuvien eri tasojen takia. Vuorovaikutusta voi olla yksittäisen artistin tai yhtyeen ja yleisön välillä sekä artistin tai yhtyeen ja yksilön välillä. Sitä voi kuitenkin olla myös yleisön sekä artistien keskuudessa. Tämä johtaa siihen, että vuorovaikutuksen muodot ovat monimutkaisia, eikä selkeää muotokategoriaa voida siksi osoittaa. Toimintaympäristö, tapahtuman luonne, fyysinen ja henkinen etäisyys sekä yleisön motiivit osallistua tapahtumaan ohjaavat vuorovaikutuksen suuntaa ja intensiteettiä. Toimintaympäristötekijöillä voidaan edesauttaa tai haitata vuorovaikutuksen ja elämyksen syntymistä, ja tapahtumanjärjestäjällä on vastuu vuorovaikutusmahdollisuuden luomisessa. Artistin vastuulla on kiinnittää vuorovaikutus artistia ja yleisöä yhdistävään artisti- tai konserttilähtöiseen tekijään, joka on koko vuorovaikutuksen perusta. Siinä onnistuminen nostaa vuorovaikutuksen intensiteettiä ja johtaa todennäköisimmin hurmokseen, joka liikuttaa massoja, ei vain yksilöä