Asiakaslähtöisen palveluliiketoiminnan johtaminen yritysverkostossa

Tässä pro gradu -tutkimuksessa tarkastellaan asiakkuuksien johtamista johtamisoppina ja erilaisten asiakassuhteen ulottuuvuksien merkitystä asiakkaan arvonluomiselle. Teoriaosuudessa tunnistettuja elementtejä peilataan empiria osuuden havaintoihin. Yhteenvedossa on tunnistettu keskeisimmät kehityskohteet, jotka asiakkuuksien johtamisen teoriamalleista sekä käytännöistä ulkopuolisten kumppaneiden kanssa, olisi sovellettavissa asiakkuuksien johtamiseen yritysverkoston sisällä. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin puolistuktruoitujen teemahaastattelujen avulla. Haastatteluaineisto analysoitiin luokittelemalla havainnot kirjallisuustutkimuksessa tunnistettuihin teemoihin sekä teemarungon ulkopuolelta merkittävästi esiin nousseisiin seikkoihin. Tutkimustulokset tukivat kirjallisuudessa esitettyä näkemystä siitä, että keskeisiä asiakassuhteen arvoa lisääviä tekijöitä ovat säännöllinen vuorovaikutus, molemminpuolinen luottamus, vastavuoroisuus, proaktiivisuus ja asiakkaan tarpeita ja odotuksia vastaava palvelutarjooma. Aidosti asiakaslähtöinen toimintatapa vaatii, että koko yrityksen organisaatio ja sen osaamisalueet, prosessit, tarjoomat sekä ansaintalogiikka on viritetty tukemaan asiakkaan tapaa tuottaa arvoa itselleen.

Elektronisen johtamisen vuorovaikutus : biteillä iholle, ja takaisin

Teknologian kehittyminen on tarjonnut ihmisten väliseen viestintään, työtapoihin ja johtamiseen aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Perinteisetkin työyhteisöt siirtyvät tietoisesti tai tiedostamatta käyttämään erilaisia tietojärjestelmiä keskinäiseen kommunikointiin. Sukupolvien väliset erot viestintätavoissa saattavat olla suuria, aiheuttaen työyhteisöissä skismaa ja haasteita johtamiseen. Johtajan taitorepertuaarin tulee venyä kasvokkain tapahtuvasta vuorovaikutuksesta erilaisten alaisten kohtaamiseen virtuaaliympäristöissä sekä oikeiden vaikuttamistapojen valintaan henkilöistä ja tilanteista riippuen. Sähköpostin, voip-puhelun tai esimerkiksi videoneuvottelun kautta tapahtuvaa johtamista kutsutaan elektroniseksi johtamiseksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä elektronisen johtamisen tilanne on Puolustusvoimissa sekä löytää keinoja työskentelytapojen ja johtamistoiminnan tehostamiseksi. Tutkimuksen lähtökohtana oli pragmatistinen ajatus tuottaa käytännön ohje siitä, kuinka elektronista johtamista voidaan kehittää. Metodisesti kyseessä on mixed-method tutkimus, joka rakentuu kahdesta tutkimushaarasta. Ensimmäinen osuus on teoriapainotteinen aiempia tutkimuksia yhdistävä ja analysoiva kirjallisuuskatsaus, jolla pyritään löytämään hyviä toimintamalleja ja elektronisessa johtamisessa huomioitavia asioita. Tutkimuksen empiirinen osuus puolestaan muodostuu sähköisesti toteutetun kyselyn tuottaman aineiston määrällisestä ja laadullisesta analyysistä. Kysely kohdistettiin kahdelle toisistaan poikkeavalle vastaajaryhmälle, perusyksikkötason johdolle ja harkinnan varaisesti valituille henkilöille, joilla oletettiin olevan kattava kokemus elektronisesta johtamisesta. Kyselyllä pyrittiin kartoittamaan elektronisen johtamisen tilannetta Puolustusvoimissa ja henkilöstön kokemuksia aiheesta. Tutkimuksen perusteella elektroninen johtaminen on Puolustusvoimissa päivittäinen työskentelytapa. Tietokonevälitteisessä vuorovaikutuksessa pidetään uhkana kasvottomuuden lisääntymistä ja työn hallinnan heikentymistä. Toisaalta tietojärjestelmien työskentelyä nopeuttavat ja helpottavat ominaisuudet koetaan erittäin hyviksi. Puolustusvoimissa ei ole aikaisemmin havahduttu elektronisen johtamisen vaikutuksiin, eikä aihetta koskevia määräyksiä tai opetusta ole annettu. Tulokset osoittavat tietojärjestelmiä ja elektronista vuorovaikutusta koskevan heikon osaamisen aiheuttavan haasteita työskentelyyn. Aiempien tutkimusten ja empiiriseen aineistoon pohjautuvien analyysien perusteella suositeltavaksi kehittymismalliksi osoittautui elektronista johtamista koskevien ohjeiden laatiminen sekä henkilöstön tietotekniikkataitojen ja elektronisten vuorovaikutustaitojen kehittäminen. Lisäksi päivittäiseen hallinnolliseen johtamiseen kaivataan paremman tavoitettavuuden ja vuorovaikutteisuuden mahdollistavaa viestintäkanavaa. Erityisesti nuoret työntekijät ovat tottuneet lyhyen viiveen mobiiliviestintään ja odottavat työnantajan seuraavan aikaansa.

Johtajan jäljillä – Johtaminen varhaiskasvatuksen hajautetuissa organisaatioissa laadun ja pedagogisen tuen näkökulmasta

Tutkimus sijoittuu varhaiskasvatuksen hajautetun organisaation kontekstiin, mutta tulokset ovat siirrettävissä muihinkin suomalaisiin kasvatus- ja opetustoimen organisaatioihin. Hajautettujen organisaatioiden tutkimus on ollut varhaiskasvatuksen kentällä vielä vähäistä, vaikka organisaatiomallin vaikutukset johtajuuden toteuttamiselle ovat merkittävät. Hajautetulla organisaatiolla varhaiskasvatuksessa tarkoitetaan sitä, että yhden johtajan alaisuudessa on monta eri päiväkotia tai erilaisia päivähoitomuotoja. Tämä organisaatiomalli on yhä enenevässä määrin kasvava suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen hajautettujen organisaatioiden tutkimuksessa on aiemmin tarkasteltu johtajan ja työntekijöiden ja työntekijöiden keskinäisiä ammatillisia suhteita. Tässä tutkimuksessa näkökulma painottuu johtamiseen ja työskentelyyn hajautetuissa organisaatiossa sinänsä sekä myös laadunarviointiin sekä pedagogiikkaan. Viitekehyksenä tutkimuksessa on LMX-teoria (leader-member-exchange, johtajuuden vaihtoteoria), jossa tarkastellaan esimies-alaissuhdetta ja siihen kiinteästi liittyvää luottamuksen käsitettä. Luottamuksen merkitys hajautetuissa organisaatioissa korostuu, koska esimies ei ole fyysisesti päivittäin läsnä työntekijöiden arjessa. Tutkimuksessa tarkastellaan hajautetuissa varhaiskasvatuksen organisaatioissa työskentelyä seuraavien tutkimuskysymysten avulla: 1) Mitkä ovat varhaiskasvatuksen hajautettujen organisaatioiden johtamisen erityispiirteet? 2) Miten eri työntekijäryhmät kokevat hajautetussa organisaatiossa työskentelyn? 3) Millaisia kokemuksia esimiehillä ja työntekijöillä on heidän yksiköissään toteutetusta laadunarvioinnista? 4) Millaiseksi työntekijät ja esimiehet kokevat esimieheltään saadun tuen? Tutkimuksessa oli kolme eri aineistoa. Ensimmäinen aineisto koostui 11 hajautetun organisaation johtajan haastattelusta. Toinen aineisto (n = 223) sisälsi haastateltujen esimiesten lomakevastausten lisäksi heidän alaisuudessaan toimivien työntekijöiden, 10 esimieskoulutukseen osallistuneen johtajan sekä kolmen erillisyksikön työntekijöiden vastaukset. Kolmas aineisto oli kerätty pääkaupunkiseudulta varhaiskasvatuksen johtajilta lomakekyselynä (n = 112). Aineistoa on analysoitu teorialähtöisen ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin ja tilastollisten analyysien avulla Tulokset osoittavat, että johtajat kokivat hallinnollisten töiden vievän paljon aikaa. Esimiehen kanssa eri työpaikassa työskentelevät työntekijät hahmottivat koko organisaation selkeämmin kuin esimiehen kanssa fyysisesti samassa paikassa työskentelevät. Esimiesten käsitysten mukaan laadunarviointia suoritettiin enemmän kuin mitä työntekijöiden mukaan. Työntekijät kaipasivat esimiehiltään tukea yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen, pedagogiseen ohjaukseen, kehittämiseen ja toiminnan resursseihin liittyen. Erillisyksikössä työskentelevät kokivat saavansa enemmän tukea kuin esimiehen kanssa fyysisesti samassa yksikössä työskentelevät työntekijät. Sekä esimieheltä saadun pedagogisen tuen että luottamuksen kokemukset kiinnittävät tämän tutkimuksen tulosten mukaan huomion rakenteiden merkitykseen hajautetuissa organisaatioissa. Arviointiin, pedagogiseen tukeen ja tiedonkulkuun liittyvien rakenteiden huomioiminen helpottaa hajautetussa organisaatiossa johtamista. Edellisten lisäksi johtajan selkeä visio omasta johtamistyöstään ja jaetun johtajuuden hyödyntäminen edesauttavat työn hallinnan kokemuksia.

Asiantuntijuus ja osaamisen kehittäminen organisaatiomuutoksessa. Case: Tapiola

Tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja ymmärtää asiantuntijuuden ja osaamisen kehittymistä avaten aihetta erityisesti asiakasrajapinnassa tapahtuvan toiminnan kannalta. Tutkimuksen pääongelma on, miten muuttuneessa Tapiolassa asiakasrajapinnassa työskentelevän osaamista kehitetään ja mitkä kehittämisen keinot koetaan vaikutuksiltaan tärkeimmiksi asiantuntijuuden kehittymisessä? Tutkimuksen ongelma ja empiirinen osa kytkeytyvät Tapiolan muutosprosessiin, jossa organisaation toiminta on laajentunut perinteisestä vakuutuspalveluista kattamaan säästö-, sijoitus ja pankkipalvelut. Organisaatiomuutos on vaikuttanut asiakasrajapinnassa toimivien asiantuntijavaateisiin. Kehittämiskäytäntöjen kohdalla on huomioitava uudet asiantuntijuuden oppimis- ja osaamisvaatimukset, jotka koskevat eri henkilöstöryhmiä. Tutkimuksen yleisenä lähestymistapana on kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä. Tutkielman empiirisen osan tiedonhankinnassa käytetään tapaustutkimusta. Tutkimuksen tärkeimpinä havaintoina voidaan pitää asiantuntijuuden muodostumista sekä kehittymistä useasta lähteestä, paikantunen niin vertikaaliselle akselille kuin horisontaaliselle akselille. Tärkeimmät kehittymistä tukevat elementit ovat organisaation taholta kehittymisolosuhteiden muodostaminen sekä oikea-aikainen välineiden tarjonta, joka huomioi asiantuntijan yksilöllisiä kehittymislähtökohtia. Asiantuntijan kehittymisen perustan luo reflektiivisyys ja sen muodostuminen osaksi asiantuntijan toimintaa, joka avaa aikaan sidotun muuttuvan kehittämisperustan. Työssä oppiminen ja alaspesifi tieto toimivat niin asiantuntijuuteen kokonaisuutena kuin osaamisen kehittymiseen vaikuttavina tekijöinä. Kehittymisen kannalta on tärkeää eri toiminnan osapuolten tavoitteiden yhteensovittaminen. Tämä hiljainen osaamisalue tulee esille vasta silloin, kun eri osapuolet kohtaavat.

Palvelutuotteiden strateginen johtaminen suunnitteluliiketoiminnassa

Tutkimuksen tarkoituksena oli löytää suunnitteluliiketoiminnan palvelutuotteiden strategisen johdon käyttöön soveltuva menetelmä, tai työkalu, jonka avulla palvelutuotteiden kilpailukykyä ja kehitystarpeita voidaan helposti arvioida. Diplomityö pitää sisällään kolme tutkimuskysymystä. Ensimmäisellä tutkimuskysymyksellä pyritään keräämään tietoa suunnitteluorganisaation taustalla vaikuttavista menestystekijöistä. Toisen tutkimuskysymyksen avulla pyrittiin löytämään työkalu, tai menetelmä, palvelutuotteiden strategisen johdon käyttöön, tai sellaisen muodostamisen pohjaksi. Kolmas tutkimuskysymys liittyi suunnittelupalveluiden strategisen johtamisen työkalun muodostamiseen. Tutkimuksen tuloksena tuotettiin suunnitteluorganisaation palvelutuotteiden johtamisen viitekehys. Viitekehyksessä palvelutuotteet lajitellaan havainnolliselle luokittelutaululle, jossa pystykoordinaattina käytetään palvelutuotteen markkinoiden houkuttelevuutta ja vaakakoordinaattina palvelutuotteen vahvuutta organisaatiossa. Tutkimuksessa on esitetty suunnitteluliiketoiminnan strategisen johtamisen onnistumisessa vaikuttavat taustatekijät, markkinoiden houkuttelevuuden keskeisimmät mittarit, sekä suunnittelupalveluiden vahvuutta kuvaavat tekijät.

Perehdyttäminen osana strategista osaamisen kehittämistä - Uusien esimiesten perehdyttäminen kuntaorganisaatiossa

Perehdyttäminen ja osaamisen kehittäminen ovat koko ajan entistä keskeisempiä tekijöitä yritysten menestymisessä entistä nopeammin muuttuvassa maailmassa. Tässä Pro gradu-tutkielmassa tutkitaan uusien esimiesten perehdyttämistä. Tavoitteena on selvittää esimiesten perehdyttämisen toteuttaminen, keskeiset kehittämiskohteet sekä henkilöstöhallinnossa kartoitettujen esimiestyön osaamisvaatimusten näkyminen kohdeorganisaation perehdytysprosessissa. Tutkimuksessa tarkastellaan perehdyttämisen ja osaamisen kehittämisen tieteellistä viitekehystä. Tutkimuksessa on yhdistetty laadullisen ja määrällisen tutkimuksen menetelmiä. Tutkimus on toteutettu sähköisenä lomakekyselynä. Uusien esimiesten perehdyttämisen toteuttamisessa oli havaittavissa eroja kohdeorganisaation uusien esimiesten välillä. Pääasiallisena perehdyttäjänä oli toiminut oma esimies. Suuri osa esimiehistä oli melko tyytyväisiä omaan perehdyttämiseensä ja heillä oli positiivisia kehittymisnäkymiä osaamisensa kasvamisesta seuraavan vuoden aikana. Keskeisinä kehittämiskohteina esille nousivat epäyhteneväisyydet perehdyttämisessä, joidenkin uusien esimiesten yksin jääminen sekä perehdyttämisen tukimateriaalien tarve. Esimiestyön osaamisvaatimuksia ei ollut tuotu aktiivisesti esiin prosessin aikana.

Innovatiivisuuden johtaminen pelialan startup yrityksissä

Tässä kandidaatintyössä tutkitaan innovatiivisuuden ja luovuuden johtamisesta suomalaisissa pelialan startup yrityksissä. Tutkimuksen kohteina ovat innovatiivisten yritysten ominaisuudet sekä miten innovatiivisuutta pelialan yrityksissä edistetään ja johdetaan. Työtä lähestytään luovuuden ja innovatiivisuuden tutkimuskenttien kautta muodostamalla teoreettinen kokonaisuus innovatiivisuuden johtamisesta. Tutkielma perustuu laadulliseen tutkimukseen sekä luovuuden ja innovatiivisuuden tutkimuskentältä koottuun teoreettiseen kokonaisuuteen.

Käsityön osaamisen jäljillä. Tutkimus käsityön oppiaineen osaamisen ja oppilaan käsityönopetuksellisen taustan yhteydestä neljän yläkoulun 7.luokilla Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella

Käsityön oppiaineen tulevaisuus on viimeaikoina puhuttanut niin opetusalan kehittäjiä, opetushenkilöstöä, opettajankouluttajia kuin opettajaopiskelijoitakin. Käsityön oppiainetta toteutetaan edelleen valtakunnallisesti kahteen eri sisältöön painottuneena tai enemmän molemmat käsityön sisällöt, tekninen työ ja tekstiilityö, huomioiden. Tulevat Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2016) eivät enää mahdollista oppilaalle painottumiseen perustuvaa valintaa teknisen työn tai tekstiilityön sisältöjen välillä, mikä on lisännyt keskustelua entisestään. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää onko käsityön oppiaineen toteuttamistavalla samansisältöisenä tai painottuneena yhteyttä oppilaan käsityön osaamiseen. Lisäksi selvitettiin onko oppilaan sukupuolella tai harrastuneisuudella yhteyttä oppilaan osaamiseen. Osaamista tutkittiin myös käsityön eri osa-alueilla, joita olivat työvälineet ja materiaalit, tuotteen suunnittelu, tuotteen valmistus ja menetelmät, kestävä kehitys, työturvallisuus ja teknologia. Tutkimus toteutettiin Opetushallituksen (Koulutuksen seurantaraportti 2011:1) käsityön osaamista arvioivan tutkimuksen syventävän tehtäväsarjan mittaria käyttäen. Tutkimus suoritettiin neljässä yläkoulussa Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella huhti- ja toukokuun 2014 aikana. Tutkimukseen osallistui yhteensä 229 7. luokan oppilasta. Tutkimusaineisto analysoitiin vertailemalla keskeisiä tunnuslukuja, keskihajontoja ja korrelaatioita. Analysoinnissa käytettiin epäparametrisiä menetelmiä ja päätestit tehtiin käyttäen Mann Withneyn U- ja Kruskal-Wallisin testiä. Tuloksista voidaan tulkita, että käsityön oppiaineen toteuttaminen monipuolisesti, molemmat käsityön sisällöt huomioivana opetuksena, ei heikennä oppilaiden käsityön osaamista. Heikoiten mittauksessa menestyivät erittäin painottuneessa käsityönopetuksessa olleet oppilaat. Tuloksista voitiin tulkita, että sukupuolella on tilastollisesti merkittävä yhteys käsityön osaamiseen. Tytöt menestyivät poikia paremmin käsityön osaamisen kokonaisarvioinnissa sekä tekstiilityön kysymyksissä. Pojat menestyivät paremmin vain teknisen työn kysymyksissä. Harrastuneisuudella ei ollut tilastollisesti merkittävää yhteyttä osaamiseen, mutta harrastajat menestyivät keskiarvovertailussa ei-harrastajia paremmin. Eri osa-alueiden keskiarvovertailuissa neljällä osa-alueella parhaiten menestyivät oppilaat, jotka olivat osallistuneet molempisisältöiseen käsityönopetukseen koko tähänastisen käsityönopetuksensa ajan.

Henkilöstöammattilaiset työelämässä – henkilöstöalan haasteet ja vaatimukset

Henkilöstöammattilaiset toimivat erilaisissa yrityksissä ja työtehtävissä. Henkilöstöalan toiminnalliset aktiviteetit ovat hyvin monipuolisia ja henkilöstöammattilaisten tulee hallita monia eri osa-alueita voidakseen toimia tehokkaasti. Henkilöstöala on jatkuvassa muutoksessa, sillä siihen vaikuttavat liiketoimintaympäristön nopea muuttuminen ja yrityksien kasvavat paineet tehokkuuden parantamiselle. Hallittavan tiedon määrä alalla on kasvussa ja henkilöstöammattilaisen on jatkuvasti opittava uutta toimintakyvyn säilyttämiseksi. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä teemoja ja kompetensseja henkilöstöammattilaisten työhön sisältyy, mikä koulutus vastaisi parhaiten henkilöstötyön vaatimuksiin, mitkä ovat tärkeimmät osaamisalueet, millaista henkilöstötyö on Suomessa sekä mitä muutoksia ja haasteita henkilöstöalalla mahdollisesti tapahtuu seuraavan kymmenen vuoden aikana. Tutkimus toteutettiin internet-kyselynä yhteistyössä HENRY ry:n kanssa, joka on henkilöstöjohdon ja henkilöstöammattilaisten yhdistys. Kysymykset kohdistuivat vastaajien työnkuvaan, työn ominaispiirteisiin, työssä vaadittaviin tietoihin ja taitoihin sekä tulevaisuuden muutoksiin ja vaatimuksiin. Tutkimuksessa selvisi, että henkilöstöalalle soveltuu parhaiten korkea-asteen koulutus, jonka viisi pääteemaa ovat 1) johtamiskoulutus ja esimiestyöskentely, 2) liiketaloudellinen ja taloushallinnollinen osaaminen, 3) juridiikan osaaminen, 4) käyttäytymistieteellinen osaaminen ja 5) kasvatustieteellinen osaaminen. Näiden lisäksi koulutuksessa tulee keskittyä tietojärjestelmien hallintaan ja henkilöstötietojärjestelmiin. Merkittävimpiä ydinosaamisalueita henkilöstöalalla ovat viestintä ja vuorovaikutustaidot, organisointikyky ja priorisointi, kokonaisuuksien hallinta sekä juridinen tietämys. Merkittäviä ydinosaamisalueita ovat myös liiketoimintaymmärrys, strateginen osaaminen, johtaminen ja osaamisen kehittäminen. Kymmenen vuoden aikana merkittävimmät haasteet arvioidaan kohdistuvan teknologian kehittymiseen, henkilöstötyön muuttumiseen strategisempaan suuntaan rutiinien vähentyessä, henkilöstön koulutustarpeen ennakointiin ja osaamisen varmistamiseen, kilpailun kiristymiseen ja kustannustehokkuuteen sekä monipuolisen työväestön johtamiseen ja työhyvinvoinnin ylläpitämiseen.

Peruskoulutuskauden näyttötutkinnot osaamisen arvioimisen välineinä

Näyttötutkinnoissa arvioidaan koulutettavan osaamista ja tietotaitoa seuraamalla hänen suoritustaan mahdollisimman realistisessa toimintaympäristössä. Näyttötutkintoja käytetään osaamisen arvioimisessa Puolustusvoimien lisäksi paljon muun muassa toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa ja ammattikorkeakouluissa. Varusmiespalveluksen peruskoulutuskaudella näyttötutkintojen avulla mitataan sotilaan perustaitojen osaamista sekä johtajaominaisuuksia. Peruskoulutuskauden näyttötutkinnoista on olemassa virallinen ohjeistus, mutta niiden suunnittelu ja toteutus on joukko-osastojen vastuulla. Tutkimuksessa selvitetään, miten kesällä 2008 Kaartin jääkärirykmentissä toteutettu taistelijantutkinto -näyttötutkinto onnistui viralliseen ohjeistukseen nähden koulutuksen ja toteutuksen osalta. Lisäksi selvitetään, minkälaista osaamista näyttötutkintoon osallistuneet alokkaat osoittivat ja miten sitä arvioitiin. Tutkimusmenetelmänä käytetään etnografista tapaustutkimusta. Tietoa näyttötutkinnoista kerättiin havainnoimalla sekä virallisia ohjeita tutkimalla. Vastaavaa tutkimusta peruskoulutuskauden näyttötutkinnoista ei ole aikaisemmin tehty. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta tarkastellun näyttötutkinnon onnistuneen pääosin ohjeistuksen mukaan. Voidaan kuitenkin todeta valmistavan koulutuksen vaikuttaneen tietyissä tapauksissa negatiivisesti koulutettavien osaamiseen. Tämä tutkimus osoittaa jatkotutkimus- ja kehitystarpeen sotilaskoulutuksen näyttötutkintoihin.