"Sellanen pieni seikka" : tutkimus lapsen osallisuudesta Espoon lastensuojelun avohuollon perhetyössä

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää lapsen osallisuutta Espoon lastensuojelun avohuollon perhetyössä asiakkaiden ja työntekijöiden näkökulmasta. Halusimme saada lasten ja heidän vanhempiensa mielipiteitä kuuluviin ja tarjota mahdollisuuden vaikuttaa heille tarjottaviin palveluihin. Keräsimme Espoossa avohuollon perhetyötä tekevien ajatuksia siitä, miten lapsi on osallisena perhetyössä tällä hetkellä ja pyrimme löytämään uusia tapoja saada lapsi osalliseksi perhetyön työskentelyssä. Kehittämisideat syntyivät perheiden ja työntekijöiden näkemysten perusteella. Työmme on laadullinen tutkimus, jossa on näkökulmana arviointi ja palvelun kehittäminen. Aineistot keräsimme teemahaastattelemalla viiden perhetyön asiakkaana olleen perheen lapsia ja vanhempia, sekä järjestämällä kaksi ryhmäkeskustelutilaisuutta perhetyötä tekeville työntekijöille. Aineistot analysoimme sisällönanalyysimenetelmää käyttäen. Lapset kertoivat oman osallisuutensa perhetyössä olleen toiminnallisuutta ja juttelemista. Vanhempien mielestä lapsen osallisuus toteutui pääasiassa korvaamalla vanhemmuutta tai toiminnallisuudessa. Työntekijöiden mukaan lapsen osallisuus on lapsen yksilöllistä huomioimista, jolla pyritään siihen, että lapsen ymmärrys lisääntyy, hänen äänensä tulee kuuluviin ja, jotta lapselta saadaan tietoa perheen tilanteesta. Yleisesti vanhemmat kokivat perhetyön tukeneen perheen tilannetta, jolloin se samalla auttoi lasta osana perhettä. Lapset ja vanhemmat toivoivat perhetyöhön enemmän toimintaa. Työntekijöiden mielestä avoin työskentely konkreettisin tavoittein, niin lasten kuin vanhempien kanssa, parantaisi lapsen osallisuutta. Toiminnallisuutta toteutettaessa työntekijän on mietittävä, miten toiminta edistää lapsen osallisuutta ja perhetyön työskentelyn tavoitteita. Työntekijöiden tulee kehittää toiminnallisuuden tavoitteiden läpikäymistä lasten ja vanhempien kanssa, jotta kaikki osapuolet tietävät, miksi jotain tehdään. Perhetyön työskentelyssä kehitettävää on siinä, että lasta ja vanhempaa tavataan yhtä aikaa. Tämä on tärkeää siksi, että on mahdollista huomioida lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta ja ottaa kaikki perheenjäsenet osalliseksi työskentelyyn. Tutkimuksen perusteella lapsen osallisuus perhetyössä on laaja, moniulotteinen asia, joka vaatii monien asioiden huomioimista, eikä ainoastaan huomion kiinnittämistä lapsen kanssa työskentelyyn.

Mobiiliteknologioiden hyödyntäminen rakennusteollisuudessa

Mobilding-hanke toteutettiin Lappeenrannan teknillisen yliopiston tietoliikennetekniikan laitoksella vuosien 2006 – 2008 aikana. Hankkeen alkuperäisenä tavoitteena oli selvittää, millä menetelmillä voidaan hallita rakennukseen liittyvät tiedot koko sen elinkaaren ajalta alkaen suunnittelusta, jatkuen läpi elementtivalmistuksen ja rakennusvaiheen sekä myöhemmin koko rakennuksen käyttöiän. Myöhemmin hankkeessa tehtiin kuitenkin elinkaaren osalta rajaus niin, että tarkasteltava elementtien elinkaari katsotaan alkavaksi rakennuksen suunnittelusta ja tarkasteltava elinkaari päättyy rakennuksen valmistumiseen, kun elementit ovat asennettu niille kuuluville paikoilleen ja jälkitarkastus on suoritettu. Yksi hankkeen johtavia ajatuksia oli aiemmin Etap II-hankkeen yhteydessä testatun RFID-etätunnistustekniikan (Radio Frequency Identification) hyödyntäminen rakennuselementtien tunnistamiseen. Kiinteänä osana tähän liittyy tiedon kerääminen ja sen hyödyntäminen mobiililaitteiden avulla. Tämä tieto voi olla esimerkiksi elementin dimensio-, paikka tai tilatietoa. Jotta tuotettavaa tietoa pystytään hyödyntämään ja jakamaan hankkeen muille osapuolille, toteutettiin keskitetty Mobilding-tietojärjestelmä, joka sisältää erillisiä rajapintoja myös muihin elementin ja rakennushankkeen elinkaaren aikana käytettäviin järjestelmiin.

Human behavior on the Internet

In this thesis, "Human behavior on the Internet", the human anxiety is conceptualized. The following questions have guided the writing of the thesis: How humans behave with the Internet technology? What goes in their mind? What kinds of behaviors are shown while using the Internet? What is the role of the content on the Internet and especially what are the types of anxiety behavior on the Internet? By conceptualization this thesis aims to provide a model for studying whether humans show signs of less or exacerbated anxiety while using the Internet. The empirical part of this thesis was built on new developed model and user study that utilizes that model. For the user study, the target users were divided into two groups based on their skill level. The user study used both qualitative and quantitative research methods. The qualitative research was conducted using interviews and observational analysis. The quantitative research was conducted in three iterations by using questionnaires and surveys. These results suggest that the significance of human on using technology would be integral part of such a study. The study also suggests that Internet has lulled humans with the sense of dependency to greater extent. In particular, the results identified seven main areas of human anxiety. These forms of anxiety require further studies to encompass human anxiety in more detail.

Her onginþ seo boc: On the loss and retention of grammatical gender in Early Middle English

Tutkielma käsittelee kieliopillisen suvun säilymistä myöhäisessä muinaisenglannissa (Late Old English) ja varhaiskeskienglannissa (Early Middle English). Tutkielman tavoitteena on päätellä, kuinka kieliopillinen suku säilyy kolmessa muinaisenglannin/varhaiskeskienglannin aikakautta edustavassa tekstissä. Lähdeaineisto on valittu edustamaan aikaa (1150-1225), jolloin kieliopillisen suvun on sanottu kadonneen englannin kielestä. Lähdeaineisto myös edustaa kahta eri tekstilajia, ja tarjoaa siten aineistoa niiden väliseen vertailuun. Aineistosta on analysoitu nominien päätteitä, demonstratiivipronomineja sekä anaforisia persoonapronomineja, joissa substantiivien kieliopillinen suku näkyy. Osa anaforisista viittauksista on selitettävissä personifikaatiolla, jolloin elottomiin objekteihin tai käsitteisiin on liitetty inhimillistäviä piirteitä. Tutkimuksen perusteella kieliopillinen suku säilyy vielä joissakin muodoissa 1200- luvulle saakka. Merkittävää on aineistossa esiintyvä runsas vaihtelu ja pyhimyselämänkertojen ja lääketieteellisen tekstin väliset erot.

“That you too were the I”: Forms of polyphonic communication in John Ashbery’s poetry

Tarkastelen tutkimuksessani amerikkalaisen John Ashberyn (1927–) runoudessa lmenevää moniäänisyyttä. Runoutta pidetään yleensä yksiäänisenä puheena, kun taas omaanin ajatellaan erityisesti Mihail Bahtinin vaikutuksesta olevan luonnostaan oniääninen kirjallisuudenlaji. Ashberyn postmoderni runous haastaa tämän äsityksen. Ashbery tunnetaan vakiintuneita runouskäsityksiä vastaan kirjoittavana avantgarde-runoilijana. Pääasiallisina tutkimuskohteinani ovat Ashberyn pitkä runoelma nimeltä ”Litany” (1979) sekä lyhyiden runojen valikoima Your Name Here (2000). Vertailukohtana tarkastelen Ashberyn yhdessä James Schuylerin kanssa kirjoittamaa romaania A Nest of Ninnies (1969). Teoreettisena pohjana on käytetty Ashberyä käsittelevän muun tutkimuksen lisäksi muun muassa jälkistrukturalistisiin teorioihin liittyviä ajatuksia pronominien vaikutuksesta siihen miten lukija muodostaa käsityksen subjektiivisesta läsnäolosta runossa. Ashbery käyttää persoonapronomineja ilman selkeitä viittaussuhteita. Viittaussuhteiden hämärtymisen ja fragmentaarisuuden vuoksi Ashberyn runoja pidetään usein vaikeina, eikä niistä ole helppo löytää yhtä selkeää aihetta. Hajanaisuus on kuitenkin motivoitua, koska juuri se mahdollistaa moniäänisyyden ja avoimen tekstin, joka voi sisältää monia merkityksiä. Kun runossa ei ole yhden puhujan hallitsevaa ääntä, lukijan rooli merkitysten muodostajana nousee keskeiseksi. ”Litany” on selkeästi metatekstuaalinen runo, jossa fiktiivinen taso sekoittuu runouden, taiteen ja kritiikin mahdollisuuksien pohdintaan. Runo hahmottelee uudenlaista, moniäänistä teorian ja runouden rajoja purkavaa kommunikaation muotoa. Toisen persoonan pronominien voidaan runossa usein ajatella puhuttelevan lukijaa. Your Name Here -kokoelmassa puolestaan toisen persoonan pronominipositiot määrittyvät usein tietyiksi henkilöhahmoiksi runojen maailmassa, ja pronominipositioiden kautta runoissa rakentuu moniäänisiä dialogeja määrittymättömien henkilöhahmojen välille. Näin lukijan huomio suunnataan ensisijaisesti kommunikaation ja arkipäivän kielenkäytön kliseiden sävyihin ja asiayhteyksiin pikemminkin kuin yksittäisten lausumien sisältöön. A Nest of Ninnies -romaani toimii näennäisestä dialogisuudestaan huolimatta ennen kaikkea yksiäänisesti, sillä romaanin yksiulotteisten henkilöhahmojen esittämiä ajatuksia hallitsee parodioimaan pyrkivä kertojanääni. Ashberyn runojen ja romaanin tarkasteleminen osoittaa, että käsitys runoudesta väistämättä yksiäänisenä ja romaanista moniäänisenä ei ole kaikilta osin ongelmaton. Moniääninen, monimerkityksinen runo voi tarjota toiselle itsenäisen aseman.

Narratiivin käyttöliittymä verkkosivulla

Verkkosuunnittelussa vallitsee käytettävyyden osalta tiettyjä sääntöjä ja käytöntöjä, jotka liittyvät yksinkertaistamiseen, typistämiseen ja selkeyttämiseen. Yleisenä tavoitteena ja ihanteena on rakentaa verkkosivut nopeasti selailtaviksi ja helppolukuisiksi, sillä usein sivujen tarkoitus on tarjota käyttäjälleen informaatiosisältöä. Opinnäytetyön aiheena on sekä taiteellisten ja teknisten arvojen yhdistäminen suunnitteluprosessissa. Työtä voi käyttää oppaana siihen, miten tarina pitäisi ottaa huomioon käyttöliittymää suunnitellessa, sillä sisältö sanelee toteutuksen arkkitehtuurin. Työ käsittelee myös verkkotekstin erikoispiirteitä, mitä kannattaa ottaa huomioon tarinallista tekstiä verkkoon tuotettaessa, sillä verkkoselain ei toimi kuin kirja tai kuten sähköinen ekirja. Verkkonarratiivi, tai dramaattinen hyperteksti pitäisi jo suunnittelun alkuvaiheessa ymmärtää paitsi omaksi kerronnan lajikseen, myös sen välineeksi. Opinnäytetyöni on monimuototyö, jonka teososana on kirjoittamani ja suunnittelemani kuusiosainen englanninkielinen tarina Stranded. Olen kirjoittanut teoksen verkossa esittämistä varten ja käytän teososaa muutaman esimerkkiteoksen yhteydessä esittämään havaintoja tarinankerronnan mahdollisuuksista verkkoselaimessa. Tavoitteeni oli työn kirjallisessa osassa löytää ja esittää parhaimpia esitystapoja narratiivista tekstiä verkkoselaimessa. Tätä kirjoittaessani olen ajatuksissani yhdistellyt ajatuksia digitaalisen tekstin teoreettisista ominaisuuksista ja käytännöllisiä näkökulmia sähköisen tarinan esittämiseen.

Energy efficiency parameters in variable speed drives

The main purpose of this thesis is to measure and evaluate how accurately the current energy saving calculation in ABB’s new variable speed drive ACS850 works. The main topic of this thesis is energy-efficiency parameters. At the beginning of this thesis centrifugal pump, squirrel cage motor and variable speed drive, including some equations related to them, are being introduced. Also methods of throttling control and variable speed drive control of centrifugal pumps are being introduced. These subjects are introduced because the energy saving calculation in ACS850 is related to the centrifugal pumps usually driven by squirrel cage motors. The theory also includes short section about specific energy of pumping. Before measurements the current energy saving calculation of ACS850 is being introduced and analyzed. The measurements part includes introduction of measuring equipment, measurement results, summary and analysis of the measurements. At the end of this thesis a proposal for an improvement to the current energy saving calculation is being introduced and few proposals are made for new energy-efficiency parameters, which could be added to variable speed drives. At the end are also thoughts

Réparations dans l’interaction en français lingua franca

Nykypäivänä yhä yleisempiä ovat tilanteet, joissa ihmiset joutuvat viestimään muun kuin oman äidinkielensä välityksellä. Tällaisissa kommunikaatiotilanteissa välittäjäkieleksi valitusta kielestä käytetään nimitystä lingua franca. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kahta nauhoitettua ja litteroitua keskustelua, joissa ranska toimii lingua francana. Tarkemmin sanottuna tutkimuskohteena ovat keskustelussa esiintyvät korjausjaksot. Korjausjäsennys viittaa keinoihin, joiden avulla keskustelijat pystyvät ratkaisemaan puhumisessa, kuulemisessa tai ymmärtämisessä esiin tulevia ongelmia. Tavoitteena on pääosin keskustelunanalyysin tarjoamin keinoin kuvailla millaisia korjausjaksoja keskustelussa esiintyy: kuka aloittaa ja lopettaa korjauksen, mitä korjataan ja miten. Tavoitteena on myös tarkastella statusten ja erilaisten diskursiivisten paikkojen jakautumista puhujien kesken korjausjaksojen aikana. Tutkimus osoitti, että yleisin korjaustyyppi keskusteluissa oli puhujan itse aloittamat ja lopettamat korjausjaksot (self-initiated self repair), kun taas toisen aloittamia, mutta puhujan itse lopettamia korjauksia (other-initiated self-repair) ei aineistossa esiintynyt ainuttakaan. Aineisto sisälsi myös jonkun verran muun tyyppisiä korjauksia kuten sanahakuja ja toisen puhujan kokonaan tekemiä suoria korjauksia (other-correction). Suurin osa korjausjaksoista oli melko lyhyitä, vuoron sisällä loppuun saatettuja korjauksia. Korjauksen kohteetkin vaihtelivat paljon: erilaiset vuoron rakentamiseen liittyvät korjaukset olivat yleisimpiä, mutta puhujat korjasivat myös esimerkiksi kielivirheitä ja informaatiota. Statusten ja diskursiivisten paikkojen analyysi osoitti, että tutkituissa keskusteluissa korostuivat suurimman osan ajasta puhujien keskinäinen tasa-arvoisuus ja yhteistyö. Tietyntyyliset korjausjaksot – kuten sanahaut sekä toisen puhujan tekemät kielelliset korjaukset – toivat esiin lyhyesti myös puhujien statukset syntyperäisinä/eisyntyperäisinä puhujina, mutta tällöinkään roolijako ei ollut itsestään selvä, vaan se neuvoteltiin puhujien kesken. Myös muut statukset saattoivat ilmetä ja joutua neuvoteltaviksi keskusteluissa. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että huolimatta tietojen ja taitojen kirjosta, tutkituissa ”ranska lingua francana” -keskusteluissa tasa-arvoisuus ja yhteistyö korostuvat. Tätä päätelmää tukevat niin itse aloitettujen ja lopetettujen korjausten määrä, kuin korjausjäsennysten yhteydessä neuvotellut diskursiiviset paikatkin ja näiden heijastamat statukset.

Alueverkkojen yhteisöllisyyden edistäminen, vaihtoehtojen arviointi ja yhteisöverkkoportaalin toteutus

Internetin yhteisöpalvelut ovat saavuttaneet suuren suosion. Ne mahdollistavat digitaalisten yhteisöjen ja yhteisöllisyyden tunteiden aikaansaamisen käyttäjien välille. Kehittyneet verkkoyhteydet ja sisältötekniikat ovat antaneet mahdollisuuden monipuolisten vuorovaikutustyökalujen toteuttamiseksi. Sähköinen yhteisöllisyys on nouseva trendi, joka tukee arkipäivästä todellisuutta. Verkkojen paikallinen kehitys, niin laajakaistan kuin erilaisten alueverkkojen avulla on nostanut ajatuksia luoda myös paikallista yhteisöllisyyttä globaalien yhteisöpalvelujen rinnalle. Nopeiden alueverkkojen laajentuminen ovat tuoneet edistyneet verkkoyhteydet niin lähiöihin kuin taajamienkin ulkopuolelle. Avointen alueverkkojen mallissa verkko ja palvelukerros ovat eriytetty toisistaan. Ulkopuoliset palveluntarjoajat voivat tarjota palveluitaan suoraan alueverkon käyttäjille lähempänä verkkotasoa, verrattuna perinteiseen yhden verkkooperaattorin malliin. Tämä mahdollistaa uusien innovatiivisempien palveluiden kehittelyn. Tässä diplomityössä tutkittiin mahdollisuuksia joilla voidaan edistää yhteisöllisyyttä paikallisissa alueverkoissa ja hyödyntää niiden paikallista suorituskykyä, sekä resursseja palveluiden toteutuksessa. Työssä selvitettiin ensin mistä käsitteet yhteisö ja yhteisöllisyys ovat muodostuneet. Selvityksen pohjalta tutkittiin mitä teknisiä menetelmiä on yhteisöjen ja yhteisöllisyyden tunteen aikaansaamiseksi olemassa. Selvityksen tuloksena syntyi teknologinen tiekartta tietoverkkoyhteisöllisyyteen, sekä sosiaalisten palvelualustojen luokittelukaavio, joiden tarkoitus on yhdessä kuvastaa yhteisöllisyyttä tukevia palvelumahdollisuuksia. Työn viimeisessä vaiheessa toteutettiin yhteisöllinen alueverkkopalvelu, sekä yhteisövalvontajärjestelmä – lisäarvopalvelukonsepti, jotka pyrkivät hyödyntämään paikallisen alueverkon tarjoamaa suorituskykyä ja resursseja.

Manuale Lapponicum

Manuale Lapponicum on Johannes Tornaeuksen ruotsin kielestä (Manuale Sueticum) saamen kielelle kääntämä teos, joka sisältää kirkkokäsikirjan, katekismuksen, raamatun kirjoja, laulukirjan ja rukouskirjan. Tornaeus oli Upsalassa opiskellut Ala-Tornion kirkkoherra, joka koetti käännöksessään noudattaa "keskitietä" eli sellaista kielimuotoa, jonka kaikki lappalaiset ymmärtäisivät. Kielestä tuli kuitenkin näin hieman kankea ja keinotekoinen.

”Käsitteitä tarpeen mukaan". Kirjallisuustieteelliset käsitteet lukion kirjallisuudenopetuksessa

Tavoitteeni tässä tutkimuksessa oli selvittää, miten kirjallisuustieteellisiä proosa-anayysin käsitteitä opetetaan opetussuunnitelman mukaisissa lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa ja miten hyvin kokelaat hallitsivat kertoja-käsitteen tekstitaidon ylioppilaskokeessa keväällä 2007. Samalla pohdin, minkälainen kirjallisuustieteellinen käsitteistö palvelisi tekstianalyysin opetusta koulussa, koska Lukion opetussuunnitelman perusteet 2003 ja äidinkielen ylioppilaskoe edellyttävät äidinkielen ja kirjallisuuden opetukselta ja oppilailta käsitteiden käyttöä. Tutkimusaineistonani olivat kaikki kuusi käytössä olevaa lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjaa ja 440 kpl kevään 2007 äidinkielen tekstitaidon ylioppilaskokeen vastaustekstiä. Oppikirjoja tarkastelin soveltamalla niiden arviointiin Lev S. Vygotskin ajatuksia arkikäsitteiden ja tieteellisten käsitteiden opettamisesta ja Hans Aeblin esittämiä teoreettisia malleja käsitteiden opettamisesta ja oppimisesta. Tutkimukseni osoittaa, että opetussuunnitelmassa mainittujen proosa-analyysin käsitteiden kertoja, näkökulma, motiivi, aihe ja teema opetus on epätäsmällistä. Oppikirjoissa ei ole otettu huomioon sitä, että käsitteenoppiminen on monivaiheinen prosessi. Myöskään problematiikkaa, joka aiheutuu kyseisten käsitteiden määrittelyn kirjavuudesta ja käytöstä sekä arkikielen käsitteinä että tieteellisinä käsitteinä, ei oppikirjoissa käsitellä. Sama näkyy ylioppilaskoeaineistossa: oppilaat eivät hallitse käsitettä kertoja tieteellisenä käsitteenä. Tietoisuus kirjallisuustieteellisten käsitteiden määrittelyn problematiikasta ja arkikäsitteiden ja tieteellisten käsitteiden ontologisista kategorioista on onnistuneen käsitteenoppimisen edellytys. Kirjallisuustieteelliset käsitteet ovat metakäsitteitä, jotka edellyttävät oppilaiden metakäsitteellisen tietoisuuden ja motivaation hyödyntämistä opetuksessa, jossa olisi sovellettava monipuolisesti eri oppimiskäsitysten parhaita puolia hyödyntäviä lähestymistapoja, erilaisia pedagogisia diskursseja. Koulujen kirjallisuudenopetusta suunniteltaessa ja kirjallisuustieteellisiä käsitteitä opetettaessa on otettava huomioon niin kirjallisuustieteen kuin kasvatustieteen näkökulma. Opetussuunnitelman ja ylioppilaskokeen asettama vaatimus käsitteiden käytöstä on kohtuuton, mikäli ei sovita, miten käsitteet määritellään ja mitä käsitteitä kokelaiden oletetaan ylioppilaskokeessa hallitsevan. Kirjallisuustieteellisten käsitteiden puutteellisen opetuksen oppikirjoissa ja niiden epämääräisen käytön ylioppilaskokeen tehtävänannoissa ja arvioinnissa voi kärjistyneimmillään nähdä oppilaan oikeusturvakysymyksenä

Deskriptiivisten ja onomatopoeettisten verbien kääntämisestä. Tarkasteltavana Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani ja Stefan Mosterin siitä laatima saksannos Tütenbierroman

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on deskriptiivisten ja onomatopoeettisten verbien kääntäminen, johon syvennytään tutkimalla Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanissa (2004) ja sen nimellä Tütenbierroman (2007) ilmestyneessä, Stefan Mosterin laatimassa saksannoksessa esiintyviä deskriptiivisiä ja onomatopoeettisia verbejä sekä niitä läheisesti muistuttavia, tyylillisesti sävyttyneitä verbejä. Tarkoituksena on selvittää, löytyykö näille verbeille saksan kielestä yhtä ilmeikkäitä vastineita, millaisia strategioita kääntäjä on läheisten vastineiden puutteessa käyttänyt ja missä määrin omaperäiset sananvalinnat ovat säilyneet kohdetekstissä. Tutkimuksen painopiste on kääntäjän käyttämissä yleisstrategioissa. Käännösratkaisut jaotellaan pääasiassa sen mukaan, onko käytetyn vastineen merkitys konteksti huomioon ottaen lähellä alkuperäistä vai eroaako vastine keskeisiltä merkityspiirteiltään olennaisesti alkutekstin verbistä, sekä sen mukaan, ovatko sananvalinnat tekstiyhteyteen nähden odotuksenmukaisia vai päinvastoin omaperäisiä. Tarkasteltavaksi on otettu noin kymmenesosa romaanin pituudesta. Mosterin käännöksessä on usein päädytty alkutekstiä värittömämpiin sananvalintoihin, ja varsinkin deskriptiivisten verbien käännösvastineet poikkeavat usein kontekstin kannalta keskeisiltä merkityspiirteiltään alkutekstin ilmaisuista. Useimmiten verbit on kuitenkin käännetty yhdellä verbillä; selittäviin määreisiin ja täydennyksiin on turvauduttu vain harvoin. Omaperäiset sananvalinnat on onnistuttu säilyttämään hyvin. Tutkimus osoittaa, että niin deskriptiivisten, onomatopoeettisten kuin muidenkin tyylillisesti sävyttyneiden verbien kääntäminen voi olla haastavaa. Kaikissa näissä ryhmissä käännösvastineet vaihtelevat deskriptiivisistä täysin neutraaleihin verbeihin. Mosterin käännöksessä tyyliltään täysin neutraalit vastineet ovat kuitenkin harvinaisia, ja tutkittujen tapausten perusteella näyttääkin siltä, että verbeille on yleensä mahdollista löytää toimiva, sekä tyylinsä että merkityksensä suhteen tyydyttävä käännösvastine. Myös saksan kielessä on paljon deskriptiivisiä, onomatopoeettisia ja muita tyylillisesti sävyttyneitä verbejä, joskin ne ilmaisevat monesti hieman eri asioita kuin suomenkieliset.

Yritystoiminnan kehittäminen organisaationäkökulmien avulla

Markkinatalouden heikentyminen ja kilpailijoiden merkitys tekevät nykyaikaisesta yritystoiminnasta haastavaa. Menestyäkseen yritysten täytyy jatkuvasti kehittää toimintaansa monin eri keinoin. Yksi pitkän tähtäimen kehitystyökalu on organisaatiomuutos. Työn tavoitteena selvitetään, mitä organisaatio tarkoittaa käsitteenä ja mitä kaikkea sen ympärille liittyy. Tutkimuksen kautta selvitetään erilaiset vaiheet organisaatiomuutoksessa, mikä helpottaa työskentelyä tulevaisuuden organisaatiomuutosprosesseissa. Organisaatiokäsitettä tutkitaan teoriassa monissa tieteenaloissa, mikä tekee siitä sen parissa työskentelevälle monialaisen ja laajan työkentän. Organisaatioita on tutkittu tarkemmin viimeiset sata vuotta ja siihen on vaikuttanut eri vuosikymmenten ajattelumallit. Organisaatiotyöskentelyssä tarvitaan monialaista ymmärrystä, jossa tärkeiksi ominaisuuksiksi muodostuvat oman liiketoiminnan tuntemisen lisäksi psykologian ja kulttuurin huomioiminen. Työssä tuodaan esille näkö-kulmia organisaatiokehitystyöhön sekä kuvataan organisaatiorakenteita ja siihen kuuluvia eri vaiheita teorioista. Tutkimuksen kautta selvitetään soveltuva mallinnus organisaatiomuutokseen tutkimuksen kohteena olevalle yritykselle. Yrityksen lähtökohdat organisaatiomuutokselle selvennetään ja etsitään epäkohdat, joita halutaan muutoksella parantaa. Työn tutkimuksessa saadaan yritykselle käsitys siitä, mitä organisaatiomuutos käsittää, mitä siinä täytyy huomioida, ketä kaikkia se koskee ja miten muutos otetaan käyttöön sekä mitä tulee muutoksen jälkeen tehdä. Tuloksena esitetään uusi tiiviimpi ja yhteistyökykyisempi organisaatiomalli ja sen tuomat etuudet yrityksen toiminnalle. Tutkimustyö mahdollistaa ja herättää ajatuksia parempaan organisaatiotyöskentelyyn eri mallinnusten avulla.

Integration und Vermittlung landeskundlicher Inhalte im Fremdsprachenunterricht

Tämän väitöskirjatyön aiheena on maantuntemuksellisten sisältöjen integrointi ja välittäminen vieraan kielen opetuksessa. Maantuntemuksellisilla sisällöillä tarkoitetaan vieraan kielen opetuksessa ei-kielellisiä sisältöjä, jotka ylittävät pelkän kielitiedon, kieliopin ja sanaston, välittämisen rajat. Tutkimuskirjallisuudessa näitä ei-kielellisiä sisältöjä nimitetään monin eri tavoin, esimerkiksi maantuntemukseksi (Landeskunde), sosiokulttuurisiksi tiedoiksi ja taidoiksi (soziokulturelles Wissen) tai yksinkertaisesti kulttuuriksi (Kultur). Väitöskirjatyö jakautuu teoreettiseen kehykseen (luvut 1–4), julkaistujen artikkeleiden tutkimusmetodien ja tuloksien käsittelyyn (luvut 5–6) sekä julkaistuihin artikkeleihin. Teoreettisen kehyksen ensisijaisia tutkimuskysymyksiä ovat, miten maantuntemuksellisten sisältöjen välittäminen konkretisoituu eri näkökulmista (opettajat, oppijat, oppimateriaalit) tarkasteltuna, miten kulttuurienvälinen maantuntemus ilmentyy vieraan kielen opetuksessa ja mitkä sisällöt ovat merkittäviä vieraan kielen opetuksessa. Metodisina lähestymistapoina tutkimuksessa on käytetty oppikirja-analyysiä, opetuksen tarkkailua sekä kyselytutkimuksia. Liitteenä oleville julkaistuille artikkeleille on yhteistä se, että jokainen niistä käsittelee jotakin erityistä maantuntemuksellisiin sisältöihin liittyvää aihetta empiriisestä näkökulmasta erityisesti saksan kielen opetuksen kannalta. Artikkelien tutkimusongelmia ovat kulttuuristen ja kielellisten sisältöjen yhdistäminen, kulttuurienvälisen viestinnän konkretisoituminen, kielellisen ja kulttuurisen variaation huomioiminen, stereotyyppien asema sekä sukupuolierojen merkitys vieraan kielen opetuksessa. Väitöskirjatyön teoreettisessa kehyksessä luodaan aluksi historiallinen katsaus maantuntemuksen asemaan vieraan kielen opetuksessa ja selvitetään tarkemmin erityisesti vieraan kielen didaktiikan uusimpien traditioiden, kuten konstruktivismin ja sosiokulttuurisen teorian, yhteyttä maantuntemuksen oppimiseen. Tässä yhteydessä käsitellään myös kulttuurienvälisen oppimisen traditiota ja maantuntemusta sen sovellusalueena. Tämän lisäksi selvitetään konkreettisia vieraan kielen opetuksessa ilmeneviä maantuntemukseen liittyviä didaktis-metodisia kysymyksiä, erityisesti opettajan roolia ja sitä, miten kulttuurienvälisen tradition mukainen maantuntemuksen välittäminen konkretisoituu yhtäältä yksittäisinä tehtävinä ja harjoituksina sekä toisaalta elektronisten viestimien välityksellä. Teoreettisen kehyksen ytimen muodostaa maantuntemuksellisten aiheiden valintaan ja merkittävyyteen liittyvä tutkimuskirjallisuuden pohjalta tehtävä pohdinta. Vieraan kielen opetuksessa kieliopilliset sisällöt opetetaan pääosin vakiintuneessa järjestyksessä, mutta maantuntemuksellisten sisältöjen opettamisessa ja oppimisessa ei ole säännönmukaisuuksia. Yhteenvetona esitetään teesejä, joiden tarkoituksena on antaa ehdotuksia, suosituksia ja didaktisia neuvoja maantuntemuksen opetukseen ja oppimiseen. Väitöskirjatyössä paneudutaan vaikeuksiin määritellä maantuntemuksen oppimisen kannalta merkittävät aiheet erityisesti saksan kielen opetusta silmällä pitäen. Arkipäivän kulttuurin käsittelyn tärkeyteen käytännön opetuksessa viittaavat oppikirjojen aihepiirit, opettajien ja opiskelijoiden käsitykset sekä Eurooppalaisen viitekehyksen suositukset. Tutkimuksessa selvitettiin tarkemmin myös aihepiirien valintaa kohderyhmän mukaan ja kartoitettiin oppijoiden käsityksiä maantuntemuksellisista sisällöistä ja heidän näihin kohdistuvia toiveitaan. Kyselytulosten mukaan aikuisten oppijoiden mieliin jäivät saksan kielen oppitunnilla erityisesti sellaiset kulttuuriin liittyvät asiat, jotka oppijat kokivat autenttisiksi tai jotka herättivät tunnilla keskustelua ja olivat kohdekulttuurissa erilaisia kuin omassa kulttuurissa. Tutkimuksessa selvitettiin myös kulttuurienvälisen oppimisen aspekteja vieraan kielen opetuksessa ja oppimateriaaleissa, erityisesti ”oman” ja ”vieraan” kulttuurin kokemisesta ja niiden vastakkainasettelusta. Näyttää siltä, että kulttuurienvälisen oppimisen mahdollisuudet tutkimissani saksan kielen oppikirjoissa rajoittuvat siihen, että oppijoille tarjotaan mahdollisuus eläytyä kohdekulttuurin arkeen oppikirjojen henkilöiden kautta ja että oppijoita kehotetaan kertomaan omasta kulttuuristaan. Tutkimuksessa pohditaan myös tarkemmin, voivatko sähköiset oppimateriaalit ja internet johtaa takaisin faktoihin keskittyvään maantuntemuksen oppimiseen. Virtuaaliset oppimisympäristöt, esimerkiksi oppikirjojen internetsivustot, antavat kaikesta huolimatta uusia mahdollisuuksia tutkivaan oppimiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi ”minitutkimustehtävät” ja sellaiset harjoitustyypit, jotka eivät oppikirjoissa ole mahdollisia, kuten virtuaaliset kaupunkikierrokset. Opettajien ja oppimateriaalien laatijoiden pitäisi suunnitella sellaisia tehtäviä ja harjoituksia, jotka antavat riittävästi mahdollisuuksia myös kulttuurienväliselle pohdinnalle. Oppijan oma ja kohdekulttuuri voidaan opetuksessa nostaa samanaikaisesti esille esimerkiksi käsittelemällä kielellisiä ja kulttuurisia variaatioita. Tutkimustulosten mukaan kulttuurienvälisen oppimisen traditionkin aikana maantuntemusta välitetään yhä perinteisellä tavalla faktatietoihin painottuen, eli käytännössä kieltenopetusta ohjaa vielä edelleenkin hyvin perinteinen käsitys kielestä ja kielitaidosta. Kielten opettajien koulutuksessa olisi huomioitava se, että opettajien tulisi olla kokonaisvaltaisia kulttuurin asiantuntijoita, eli myös historia, yhteiskunta, politiikka ja myös ”arkipäiväisen elämän” tuntemus ovat tärkeitä opettajan ammattitaidossa.

Rebuilding Defenses: Explorations in Norman Fairclough’s Theory of Critical Discourse Analysis

Tutkielmassa eritellään Norman Faircloughin kriittisen diskurssianalyysin teoriaa ja siihen kohdistettua kritiikkiä. Pyrkimyksenä on sovittaa näitä erilaisia näkemyksiä keskenään ja tarjota ratkaisuja yhteen kiriittisen diskurssianalyysin keskeiseen ongelmaan eli emansipaation (sosiaalisten epäkohtien tunnistamisen ja ratkaisemisen) puutteellisuuteen. Teoriaosuudesta esiin nousevia mahdollisuuksia sovelletaan tekstianalyysiin. Tutkimuksen kohteena on teksti Rebuilding America’s Defenses: Strategy, Forces and Resources For a New Century ja jossain määrin sen tuottanut järjestö Project for the New American Century. Näitä tarkastellaan ennen kaikkea sosiaalisina ilmiöinä ja suhteessa toisiinsa. Faircloughin mallin suurimmiksi ongelmiksi muodostuvat perinteinen käsitys kielestä, jonka mukaan kielen järjestelmän abstraktit ja sisäiset suhteet ovat tärkeimpiä, sekä ideologinen vastakkainasettelu kritiikin lähtökohtana. Ensimmäinen johtaa kielellisten tutkimustulosten epätyydyttävään kykyyn selittää sosiaalisia havaintoja ja jälkimmäinen poliittiseen tai maailmankatsomukselliseen väittelyyn, joka ei mahdollista uusia näkemyksiä. Tutkielman lopputulema on, että keskittymällä asiasisältöön kielen rakenteen sijasta ja ymmärtämällä tekstin tuottaja yksittäisenä, rajattuna sosiaalisena toimijana voidaan analyysiin saada avoimuutta ja täsmällisyyttä. Kriittiinen diskurssianalyysi kaipaa tällaista näkemystä kielellisten analyysien tueksi ja uudenlaisen relevanssin löytääkseen.